Miten sitä tasoa oikein lasketaan kumppaninhaussa? -Neuvoja kaivataan
Kun aina näissä keskuteluissa ihastuksiaan tavoittamattomille sanotaan että he tavoittelee liian korkeatasoisia kumppaniehdokkaita, ja neuvotaan että tulisi "laskea tasoa"....Niin miten se tason lasku käytännössä onnistuu?
Mistä pitää lähteä liikkeelle?
Täällä ilmoittautuu yksi joka ei ole oikein ikinä onnistunut saamaan ihastustaan, ja olen tajunnut että minun pitäisi yrittää deittailla sellaisia ihmisiä jotka eivät lähtökohtaisesti viehätä. Sellaisia ihan OK -tyyppejä joissa ei välttämättä mitään vikaa ole. Tuntuvat vain laimeilta.
Olenkin nyt yrittänyt viime ajat eri tavoin "psyykata" itseni viehättymään ja ihastumaan näistä mielestäni laimeista tai jopa epämiellyttävistä kumppaniehdokkaista, mutta en vain ole onnistunut siinä vielä millään tasolla. Edelleen lähtöviivalla ollaan tämän asian kanssa...
Onko täällä joku joka on onnistuneesti "laskenut tasoa" kumppania etsiessään? Eli sitten löytänyt suhteen jossa on aidosti onnellinen ja rakastunut.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Miehet saavat viehättyä kauniista naisista mutta naiset eivät komeista miehistä? Miksi?
Rahasta ja asemasta viehättyvät naiset ovat oikeistolaisia, patriarkaatin aivopesemiä naisia jotka luulevat että niistä heidän kuuluukin viehättyä. He toistavat patriarkaatin arvoja omassa käytöksessään. Vastustus "ulkopuolisen" eli huonompituloisen, vähemmän rahallisesti menestyneen miehen deittailua kohtaan on kova esim. perheen tasolta, samanmielisistä ystävistä puhumattakaan.
Saa olla muilta osin aivan loistoyksilö-mies etä heittää pois koko muun sosiaalisen piirinsä, yhden miehen takia.
Komeista miehistä viehättyminen on ihan yhtä pinnallista ja huonoihin suhteisiin johtavaa kuin rahasta ja asemasta viehättyminenkin.
Ennen laskin rimaa muissa paitsi ulkonäköasioissa. Kalliiksi tuli, kun maksumieheksi ja vaatimusten täyttäjäksi siinä vain joutui. Seksistä kyllä tykkäsin kauniimpien kanssa, mutta jos muissa asioissa ei olla samalla aaltopituudella, niin ei se vaan toimi pidemmän päälle.
Nykyään olen läksyni oppinut ja en tingi piiruakaan siitä, että itse on omat kulunsa hoidettava ja eläminen itsessään on luontevaa ja helppoa. Ulkonäkö on ainoa asia mistä voin nykyään tinkiä. Voi seksi olla oikeinkin hyvää rumemmankin kanssa, vaikka se alkuhimon kaivaminen onkin työläämpää.
Kyllä, olen onnellisempi näin.
Jos miehen käsitys "tasokkaasta naisesta" on pelkkä ulkonäkö niin en jatka keskustelua sen pidemmälle.
Sääli sinänsä mutta ko. miehellä vain ei ole minulle eikä keskustelulle mitään annettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse en niinkään laskenut tasoa, vaan aloin suhtautua vaihtoehtoihin avarakatseisemmin. Sen sijaan, että heti ajattelisi, että "sellaisen tai tälläisen ihmisen kanssa en voisi olla ikinä" ja hylkää henkilön ihan ensivaikutelman perusteella, kannattaa lähteä avoimin mielin tutustumaan hyvinkin erilaisiin ihmisiin. Ja ei tarkoita, että tarvii deittailla kuset housuissa kulkevaa kännistä pubiruusua tai työmiehen hymyä vilauttelevaa, 200 kiloista hikistä peräkamarinpoikaa, ääripäiden välillä on monenlaisia ihmisiä.
Olen kokeillut tapailla tunteita herättämättömiä naisia pitkiäkin aikoja, mutta lopputulos ei ole ikinä ollut hyvä.
Jos en ole tuntenut kiinnostusta ja/tai orastavaa ihastusta kolmen-viiden ensimmäisen tapaamiskerran aikana, ei sitä ole tullut myöhemminkään seuraavina kuukausina.
Vierailija kirjoitti:
Ennen laskin rimaa muissa paitsi ulkonäköasioissa. Kalliiksi tuli, kun maksumieheksi ja vaatimusten täyttäjäksi siinä vain joutui. Seksistä kyllä tykkäsin kauniimpien kanssa, mutta jos muissa asioissa ei olla samalla aaltopituudella, niin ei se vaan toimi pidemmän päälle.
Nykyään olen läksyni oppinut ja en tingi piiruakaan siitä, että itse on omat kulunsa hoidettava ja eläminen itsessään on luontevaa ja helppoa. Ulkonäkö on ainoa asia mistä voin nykyään tinkiä. Voi seksi olla oikeinkin hyvää rumemmankin kanssa, vaikka se alkuhimon kaivaminen onkin työläämpää.
Kyllä, olen onnellisempi näin.
Kuulostatkin onnelliselta. Tuo on hyvä lähtökohta parisuhteeseen että "en tingi piiruakaan mistään".
Onnea!
Vierailija kirjoitti:
Luovu aluksi ainakin työ-ja koulutusvaatimuksista. Mitään moniongelmaista alkoholistia ei tietenkään tarvitse ottaa, mutta kannattaa katsella myös niitä miehiä, jotka eivät ole korkeasti koulutettuja tai ovat työttömänä tilapäisesti.
M31
Tällaiset työ- ja koulutusjutut eivät ole koskaan olleet määräävä tekijä näissä jutuissa. En ole itsekään niin kauhean korkeakoulutettu. Rajani on kulkenut juopoissa ja rikollisissa. Siitä huolimatta ei tunnu onnistuvan. En ole menossa yhteen minkään ammatin kanssa vaan ihmisen. Mielestäni väkisinkään ei kannata olla, jos ei ole tarpeeksi molemminpuolista kiinnostusta tai vetoa niin minkäs sille mahtaa. Ehkä kaikille ei vain löydy kumppania vaikka jokaiselle on ihan varmasti useampikin sopiva mutta häntä ei vain kohtaa.
Minulla on täsmälleen sama ongelma kuin AP:lla, paitsi että olen nainen.
En ymmärrä miten kaikki muut kaverini - siis tasosta riippumatta - onnistuvat saamaan aina sen johon ihastuvatkin, mutta minä taas en. Aina, joka ikinen kerta se menee niin että jos minä olen mieheen ihastunut niin mies ei ole minuun, ja sitten taas kun joku mies ihastuu minuun niin en kykene tuntemaan mitään ihastusta vaikka miten yrittäisin. Elävätkö kaikki muut rumemmat naiset valheessa että mieskin olisi heihin ihastunut vai miten tämä voi mennä näin?
No, ainakin on tullut jo enemmän kuin selväksi, että loppuelämä vietetään yksin.
Hopeless Romantic kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en niinkään laskenut tasoa, vaan aloin suhtautua vaihtoehtoihin avarakatseisemmin. Sen sijaan, että heti ajattelisi, että "sellaisen tai tälläisen ihmisen kanssa en voisi olla ikinä" ja hylkää henkilön ihan ensivaikutelman perusteella, kannattaa lähteä avoimin mielin tutustumaan hyvinkin erilaisiin ihmisiin. Ja ei tarkoita, että tarvii deittailla kuset housuissa kulkevaa kännistä pubiruusua tai työmiehen hymyä vilauttelevaa, 200 kiloista hikistä peräkamarinpoikaa, ääripäiden välillä on monenlaisia ihmisiä.
Olen kokeillut tapailla tunteita herättämättömiä naisia pitkiäkin aikoja, mutta lopputulos ei ole ikinä ollut hyvä.
Jos en ole tuntenut kiinnostusta ja/tai orastavaa ihastusta kolmen-viiden ensimmäisen tapaamiskerran aikana, ei sitä ole tullut myöhemminkään seuraavina kuukausina.
Eli naisia kuitenkin löytyy? Olen käsittänyt palstamiesten puheista että tarjolla ei olisi heille naisia ollenkaan? Ja tosiaan tuntuvat nuo ääripäät olevan kovasti tapetilla vaikka reaalielämän puolella harva edustaa mitään ääripäätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet saavat viehättyä kauniista naisista mutta naiset eivät komeista miehistä? Miksi?
Rahasta ja asemasta viehättyvät naiset ovat oikeistolaisia, patriarkaatin aivopesemiä naisia jotka luulevat että niistä heidän kuuluukin viehättyä. He toistavat patriarkaatin arvoja omassa käytöksessään. Vastustus "ulkopuolisen" eli huonompituloisen, vähemmän rahallisesti menestyneen miehen deittailua kohtaan on kova esim. perheen tasolta, samanmielisistä ystävistä puhumattakaan.
Saa olla muilta osin aivan loistoyksilö-mies etä heittää pois koko muun sosiaalisen piirinsä, yhden miehen takia.
Komeista miehistä viehättyminen on ihan yhtä pinnallista ja huonoihin suhteisiin johtavaa kuin rahasta ja asemasta viehättyminenkin.
Kauniista naisista viehättyminenkin on pinnallista mutta jotenkin tuo pinnallisuus hyväksytään miesten kohdalla paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen laskin rimaa muissa paitsi ulkonäköasioissa. Kalliiksi tuli, kun maksumieheksi ja vaatimusten täyttäjäksi siinä vain joutui. Seksistä kyllä tykkäsin kauniimpien kanssa, mutta jos muissa asioissa ei olla samalla aaltopituudella, niin ei se vaan toimi pidemmän päälle.
Nykyään olen läksyni oppinut ja en tingi piiruakaan siitä, että itse on omat kulunsa hoidettava ja eläminen itsessään on luontevaa ja helppoa. Ulkonäkö on ainoa asia mistä voin nykyään tinkiä. Voi seksi olla oikeinkin hyvää rumemmankin kanssa, vaikka se alkuhimon kaivaminen onkin työläämpää.
Kyllä, olen onnellisempi näin.
Kuulostatkin onnelliselta. Tuo on hyvä lähtökohta parisuhteeseen että "en tingi piiruakaan mistään".
Onnea!
:-D
Vierailija kirjoitti:
Minulla on täsmälleen sama ongelma kuin AP:lla, paitsi että olen nainen.
En ymmärrä miten kaikki muut kaverini - siis tasosta riippumatta - onnistuvat saamaan aina sen johon ihastuvatkin, mutta minä taas en. Aina, joka ikinen kerta se menee niin että jos minä olen mieheen ihastunut niin mies ei ole minuun, ja sitten taas kun joku mies ihastuu minuun niin en kykene tuntemaan mitään ihastusta vaikka miten yrittäisin. Elävätkö kaikki muut rumemmat naiset valheessa että mieskin olisi heihin ihastunut vai miten tämä voi mennä näin?
No, ainakin on tullut jo enemmän kuin selväksi, että loppuelämä vietetään yksin.
Miksi sinulle ei kelpaa ruma mies jos olet ruma nainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luovu aluksi ainakin työ-ja koulutusvaatimuksista. Mitään moniongelmaista alkoholistia ei tietenkään tarvitse ottaa, mutta kannattaa katsella myös niitä miehiä, jotka eivät ole korkeasti koulutettuja tai ovat työttömänä tilapäisesti.
M31
Tällaiset työ- ja koulutusjutut eivät ole koskaan olleet määräävä tekijä näissä jutuissa. En ole itsekään niin kauhean korkeakoulutettu. Rajani on kulkenut juopoissa ja rikollisissa. Siitä huolimatta ei tunnu onnistuvan. En ole menossa yhteen minkään ammatin kanssa vaan ihmisen. Mielestäni väkisinkään ei kannata olla, jos ei ole tarpeeksi molemminpuolista kiinnostusta tai vetoa niin minkäs sille mahtaa. Ehkä kaikille ei vain löydy kumppania vaikka jokaiselle on ihan varmasti useampikin sopiva mutta häntä ei vain kohtaa.
Kaikille ei varmaan löydykään. Mutta mitä enemmän erilaisia ihmisiä tapaa, sitä paremmat mahdollisuudet on tutustua sopivaan ihmiseen. Siksi kannattaa alkaa harrastaa jotain asiaa, jossa luonnollisesti tutustuu vaihtuvasti uusiin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on täsmälleen sama ongelma kuin AP:lla, paitsi että olen nainen.
En ymmärrä miten kaikki muut kaverini - siis tasosta riippumatta - onnistuvat saamaan aina sen johon ihastuvatkin, mutta minä taas en. Aina, joka ikinen kerta se menee niin että jos minä olen mieheen ihastunut niin mies ei ole minuun, ja sitten taas kun joku mies ihastuu minuun niin en kykene tuntemaan mitään ihastusta vaikka miten yrittäisin. Elävätkö kaikki muut rumemmat naiset valheessa että mieskin olisi heihin ihastunut vai miten tämä voi mennä näin?
No, ainakin on tullut jo enemmän kuin selväksi, että loppuelämä vietetään yksin.
Miksi sinulle ei kelpaa ruma mies jos olet ruma nainen?
En ole kommentin kirjoittaja mutta vastaanpa tästä sivusta kuitenkin :
Minua eivät yleisesti kiinnosta rumat miehet koska he ovat todella katkeria ja kammottavan naisvihamielisiä. Sen lisäksi että eivät viehätä edes fyysisesti. Ei ole kerrassaan mitään mistä viehättyä.
Hopeless Romantic kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en niinkään laskenut tasoa, vaan aloin suhtautua vaihtoehtoihin avarakatseisemmin. Sen sijaan, että heti ajattelisi, että "sellaisen tai tälläisen ihmisen kanssa en voisi olla ikinä" ja hylkää henkilön ihan ensivaikutelman perusteella, kannattaa lähteä avoimin mielin tutustumaan hyvinkin erilaisiin ihmisiin. Ja ei tarkoita, että tarvii deittailla kuset housuissa kulkevaa kännistä pubiruusua tai työmiehen hymyä vilauttelevaa, 200 kiloista hikistä peräkamarinpoikaa, ääripäiden välillä on monenlaisia ihmisiä.
Olen kokeillut tapailla tunteita herättämättömiä naisia pitkiäkin aikoja, mutta lopputulos ei ole ikinä ollut hyvä.
Jos en ole tuntenut kiinnostusta ja/tai orastavaa ihastusta kolmen-viiden ensimmäisen tapaamiskerran aikana, ei sitä ole tullut myöhemminkään seuraavina kuukausina.
Kyllä sitä noin monen tapaamiskerran jälkeen tietääkin kiinnostaako vai ei, mutta aika moni ei ennakkokäsitystensä vuoksi lähde edes siihen ekaan tapamiseen...
Vierailija kirjoitti:
Minulla on täsmälleen sama ongelma kuin AP:lla, paitsi että olen nainen.
En ymmärrä miten kaikki muut kaverini - siis tasosta riippumatta - onnistuvat saamaan aina sen johon ihastuvatkin, mutta minä taas en. Aina, joka ikinen kerta se menee niin että jos minä olen mieheen ihastunut niin mies ei ole minuun, ja sitten taas kun joku mies ihastuu minuun niin en kykene tuntemaan mitään ihastusta vaikka miten yrittäisin. Elävätkö kaikki muut rumemmat naiset valheessa että mieskin olisi heihin ihastunut vai miten tämä voi mennä näin?
No, ainakin on tullut jo enemmän kuin selväksi, että loppuelämä vietetään yksin.
Naisilla on yleensä kyseessä traumaperäinen häiriö (esim. epävakaa persoonallisuus). Ihastutaan mahdottomiin kohteisiin, koska alitajuisesti ei uskalla ryhtyä läheiseen parisuhteeseen, koska on tunne, ettei ole sen arvoinen. Kannattaisi jutella asiasta terapeutin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on täsmälleen sama ongelma kuin AP:lla, paitsi että olen nainen.
En ymmärrä miten kaikki muut kaverini - siis tasosta riippumatta - onnistuvat saamaan aina sen johon ihastuvatkin, mutta minä taas en. Aina, joka ikinen kerta se menee niin että jos minä olen mieheen ihastunut niin mies ei ole minuun, ja sitten taas kun joku mies ihastuu minuun niin en kykene tuntemaan mitään ihastusta vaikka miten yrittäisin. Elävätkö kaikki muut rumemmat naiset valheessa että mieskin olisi heihin ihastunut vai miten tämä voi mennä näin?
No, ainakin on tullut jo enemmän kuin selväksi, että loppuelämä vietetään yksin.
Naisilla on yleensä kyseessä traumaperäinen häiriö (esim. epävakaa persoonallisuus). Ihastutaan mahdottomiin kohteisiin, koska alitajuisesti ei uskalla ryhtyä läheiseen parisuhteeseen, koska on tunne, ettei ole sen arvoinen. Kannattaisi jutella asiasta terapeutin kanssa.
Mites miesten ollessa kyseessä, mikä selittää miehen kiinnostuksen rajautumisen ainoastaan mahdottomiin kohteisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on täsmälleen sama ongelma kuin AP:lla, paitsi että olen nainen.
En ymmärrä miten kaikki muut kaverini - siis tasosta riippumatta - onnistuvat saamaan aina sen johon ihastuvatkin, mutta minä taas en. Aina, joka ikinen kerta se menee niin että jos minä olen mieheen ihastunut niin mies ei ole minuun, ja sitten taas kun joku mies ihastuu minuun niin en kykene tuntemaan mitään ihastusta vaikka miten yrittäisin. Elävätkö kaikki muut rumemmat naiset valheessa että mieskin olisi heihin ihastunut vai miten tämä voi mennä näin?
No, ainakin on tullut jo enemmän kuin selväksi, että loppuelämä vietetään yksin.
Naisilla on yleensä kyseessä traumaperäinen häiriö (esim. epävakaa persoonallisuus). Ihastutaan mahdottomiin kohteisiin, koska alitajuisesti ei uskalla ryhtyä läheiseen parisuhteeseen, koska on tunne, ettei ole sen arvoinen. Kannattaisi jutella asiasta terapeutin kanssa.
En nyt kutsuisi tuota ihan persoonallisuushäiriöksi. Hyvännäköinen mies vaan viehättää seksuaalisesti, ei sille mitään voi. Ihan terveillä naisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on täsmälleen sama ongelma kuin AP:lla, paitsi että olen nainen.
En ymmärrä miten kaikki muut kaverini - siis tasosta riippumatta - onnistuvat saamaan aina sen johon ihastuvatkin, mutta minä taas en. Aina, joka ikinen kerta se menee niin että jos minä olen mieheen ihastunut niin mies ei ole minuun, ja sitten taas kun joku mies ihastuu minuun niin en kykene tuntemaan mitään ihastusta vaikka miten yrittäisin. Elävätkö kaikki muut rumemmat naiset valheessa että mieskin olisi heihin ihastunut vai miten tämä voi mennä näin?
No, ainakin on tullut jo enemmän kuin selväksi, että loppuelämä vietetään yksin.
Naisilla on yleensä kyseessä traumaperäinen häiriö (esim. epävakaa persoonallisuus). Ihastutaan mahdottomiin kohteisiin, koska alitajuisesti ei uskalla ryhtyä läheiseen parisuhteeseen, koska on tunne, ettei ole sen arvoinen. Kannattaisi jutella asiasta terapeutin kanssa.
Mites miesten ollessa kyseessä, mikä selittää miehen kiinnostuksen rajautumisen ainoastaan mahdottomiin kohteisiin?
"Leimaantunut" liikaa äitiinsä, eikä pohjimmiltaan tahdo tälle korvaajaa?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinulle ei kelpaa ruma mies jos olet ruma nainen?
Miten se parisuhde voisi toimia, jos en tunne mitään halua harrastaa seksiä tai mitään muutakaan seksuaalista miehen kanssa? Ja näin on siis jos en ole ihastunut vaikka mies olisi objektiivisesti katsottuna hyvännäköinen.
Jotenkin vaikea kuvitella, että kaikkien vähemmän hyvännäköisten parisuhteet olisivat sellaisia, joissa kumpikin pakottaa itsensä hampaat irvessä seksiin eikä oikeasti nauti siitä. Miksi kukaan olisi tuollaisessa parisuhteessa, ellei sitten hyödy muuten kuten rahallisesti? Mutta harva tavisten parisuhteista on sellaisia, että toinen tarjoaisi toiselle huomattavasti paremman elintason, ja näin ollakseen sillä toisella on sitten oltava huomattavasti parempi ulkonäkö eikä että molemmat on taviksia.
Miehet saavat viehättyä kauniista naisista mutta naiset eivät komeista miehistä? Miksi?
Rahasta ja asemasta viehättyvät naiset ovat oikeistolaisia, patri arkaatin aivopesemiä naisia jotka luulevat että niistä heidän kuuluukin viehättyä. He toistavat patri arkaatin arvoja omassa käytöksessään. Vastustus "ulkopuolisen" eli huonompituloisen, vähemmän rahallisesti menestyneen miehen deittailua kohtaan on kova esim. perheen tasolta, samanmielisistä ystävistä puhumattakaan.
Saa olla muilta osin aivan loistoyksilö-mies etä heittää pois koko muun sosiaalisen piirinsä, yhden miehen takia.