Miten sitä tasoa oikein lasketaan kumppaninhaussa? -Neuvoja kaivataan
Kun aina näissä keskuteluissa ihastuksiaan tavoittamattomille sanotaan että he tavoittelee liian korkeatasoisia kumppaniehdokkaita, ja neuvotaan että tulisi "laskea tasoa"....Niin miten se tason lasku käytännössä onnistuu?
Mistä pitää lähteä liikkeelle?
Täällä ilmoittautuu yksi joka ei ole oikein ikinä onnistunut saamaan ihastustaan, ja olen tajunnut että minun pitäisi yrittää deittailla sellaisia ihmisiä jotka eivät lähtökohtaisesti viehätä. Sellaisia ihan OK -tyyppejä joissa ei välttämättä mitään vikaa ole. Tuntuvat vain laimeilta.
Olenkin nyt yrittänyt viime ajat eri tavoin "psyykata" itseni viehättymään ja ihastumaan näistä mielestäni laimeista tai jopa epämiellyttävistä kumppaniehdokkaista, mutta en vain ole onnistunut siinä vielä millään tasolla. Edelleen lähtöviivalla ollaan tämän asian kanssa...
Onko täällä joku joka on onnistuneesti "laskenut tasoa" kumppania etsiessään? Eli sitten löytänyt suhteen jossa on aidosti onnellinen ja rakastunut.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on täsmälleen sama ongelma kuin AP:lla, paitsi että olen nainen.
En ymmärrä miten kaikki muut kaverini - siis tasosta riippumatta - onnistuvat saamaan aina sen johon ihastuvatkin, mutta minä taas en. Aina, joka ikinen kerta se menee niin että jos minä olen mieheen ihastunut niin mies ei ole minuun, ja sitten taas kun joku mies ihastuu minuun niin en kykene tuntemaan mitään ihastusta vaikka miten yrittäisin. Elävätkö kaikki muut rumemmat naiset valheessa että mieskin olisi heihin ihastunut vai miten tämä voi mennä näin?
No, ainakin on tullut jo enemmän kuin selväksi, että loppuelämä vietetään yksin.
Miksi sinulle ei kelpaa ruma mies jos olet ruma nainen?
Koska on olemassa vaara että kyseinen katkera rumilus tekee naisesta jauhelihaa tämän nukkuessa, kostaakseen sen että tytöt eivät puhuneet hänelle peruskoulussa?
Kai sitä nyt voi muutaman kerran treffeillä käydä vähemmän viehättävän näköisen miehen kanssa kuitenkin? Siis ihan vaan selvittääkseen onko se oikeasti katkeroitunut naisvihaaja, vai voisiko olla jopa oikein miellyttävä tyyppi? Siinä se monesti ulkoinenkin viehätys kasvaa, kun pitää ihmisen sisintä viehättävänä. Mä en olisi onnellisesti naimisissa oman mieheni kanssa nyt, jos olisin hylännyt hänet suoraan ulkonäön perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on täsmälleen sama ongelma kuin AP:lla, paitsi että olen nainen.
En ymmärrä miten kaikki muut kaverini - siis tasosta riippumatta - onnistuvat saamaan aina sen johon ihastuvatkin, mutta minä taas en. Aina, joka ikinen kerta se menee niin että jos minä olen mieheen ihastunut niin mies ei ole minuun, ja sitten taas kun joku mies ihastuu minuun niin en kykene tuntemaan mitään ihastusta vaikka miten yrittäisin. Elävätkö kaikki muut rumemmat naiset valheessa että mieskin olisi heihin ihastunut vai miten tämä voi mennä näin?
No, ainakin on tullut jo enemmän kuin selväksi, että loppuelämä vietetään yksin.
Miksi sinulle ei kelpaa ruma mies jos olet ruma nainen?
Koska on olemassa vaara että kyseinen katkera rumilus tekee naisesta jauhelihaa tämän nukkuessa, kostaakseen sen että tytöt eivät puhuneet hänelle peruskoulussa?
Kai sitä nyt voi muutaman kerran treffeillä käydä vähemmän viehättävän näköisen miehen kanssa kuitenkin? Siis ihan vaan selvittääkseen onko se oikeasti katkeroitunut naisvihaaja, vai voisiko olla jopa oikein miellyttävä tyyppi? Siinä se monesti ulkoinenkin viehätys kasvaa, kun pitää ihmisen sisintä viehättävänä. Mä en olisi onnellisesti naimisissa oman mieheni kanssa nyt, jos olisin hylännyt hänet suoraan ulkonäön perusteella.
Epätoivon täytyy olla jo todella suurissa lukemissa jos lähtee treffeille miehen kanssa, jota ei pidä fyysisesti ollenkaan viehättävänä. Ymmärrän jos on pakottava tarve saada parisuhde, mutta muussa tapauksessa en. Siinä vaiheessa kun en ihmistä tunne, treffeille lähtemiseen ja tutustumiseen motivoi vain ja ainoastaan ulkoinen viehätys. En suoraan sanottuna keksisi yhtäkään syytä lähteä treffeille tuntemattoman miehen kanssa, joka ei fyysisesti vedä puoleensa.
Eipä ole tämä asia oikein valaistunut vielä...Luulisi täällä olevan tietäjiä asian tiimoilta, kun niin usein olen laskenut kehoituksen "tason laskuun" :D
Vai ovatko nämä tason laskijat sitten väkisin hampaat irvessä sen epämiellyttävän tyypin kanssa yhdessä?
Ei sitä oikeasti voi laskea niin että olisi sitten tyytyväinen oikeasti.
Ota sellainen joka on ihan OK, niin kyllä siihen sitten tottuu ajan myötä
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä oikeasti voi laskea niin että olisi sitten tyytyväinen oikeasti.
Ota sellainen joka on ihan OK, niin kyllä siihen sitten tottuu ajan myötä
Eikö tuo ihan OK:n ottaminen nimenomaan ole sitä tason laskemista josta aloituksessa oli puhe? Aloittajahan kysyi miten voisi saada itsensä kiinnostumaan juuri näistä ihan OK -ihmisistä.
En osaa siihen tasoon kommentoida, vaikka olen nainen. Viehätyn monista erilaisista miehistä. Minulle se että mies on lämmin ja hellä on tärkeitä. Työtöntä en valitse siitä syystä, että koska olen itse työelämässä ja pärjään niin miehen epävarmuus tulee korostuneesti esiin. Olen kokeillut, yritin miehelle aina vakuuttaa ettei ollut väliä. Mutta hänelle oli. Hän kertoi minulle jatkuvasti miten ei voi minuun rakastua kun on jo kokenut elämänsä rakkauden.
Koska olen jo 40v en halua olla miehen kanssa joka haluaa kanssani lapsia. Koen etten voi sellaista luvata ikäni takia. On parempi että sellainen mies etsii naisen joka on heti valmis lisääntymään, kun että vain viettää minun kanssani aikaa jos haluaa ihan muuta.
Eli miehet voivat olla hyvin erilaisia... Ulkonäkö ja rahatilanne ovat olleet tosi pienessä osassa. Turha jankuttaminen asioista jota itseä ei kiinnosta, monesta asiasta voi keskustella. Avoimin mielin kannattaa lähestyä, erilaisia naisia, koska ei oikeastaan koskaan voi tietää kuka on se timantti loppujen lopuksi. Tai ainakin itselle se timantti.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä oikeasti voi laskea niin että olisi sitten tyytyväinen oikeasti.
Ota sellainen joka on ihan OK, niin kyllä siihen sitten tottuu ajan myötä
Minä tingin ulkonäkökriteereistä.
Seksin kanssa on haasteita, mutta esim. Takaapäin voi kuvitella olevansa sängyssä jonkun muun kanssa
Kokeilin tota tason laskemista. Ei kannata. Ei siitä mitään tule pidemmän päälle. Ennemmin olen yksin, jos ei löydy sopivaa.
Toki kannattaa muistaa oma tasonsa. Jos ei ole kaunotar, ei voi vaatia komistusta. Jos ei ole ahkera, ei voi vaatia työmyyrää. Jos ei ole raitis, ei voi vaatia päihteetöntä. Jne.
Tää sama tasohullu avaa tai nostaa joka päivä uuden tasohoureketjun.
Hopeless Romantic kirjoitti:
Eipä ole tämä asia oikein valaistunut vielä...Luulisi täällä olevan tietäjiä asian tiimoilta, kun niin usein olen laskenut kehoituksen "tason laskuun" :D
Vai ovatko nämä tason laskijat sitten väkisin hampaat irvessä sen epämiellyttävän tyypin kanssa yhdessä?
Kaltaisellesi trollille ei kannata vastailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on täsmälleen sama ongelma kuin AP:lla, paitsi että olen nainen.
En ymmärrä miten kaikki muut kaverini - siis tasosta riippumatta - onnistuvat saamaan aina sen johon ihastuvatkin, mutta minä taas en. Aina, joka ikinen kerta se menee niin että jos minä olen mieheen ihastunut niin mies ei ole minuun, ja sitten taas kun joku mies ihastuu minuun niin en kykene tuntemaan mitään ihastusta vaikka miten yrittäisin. Elävätkö kaikki muut rumemmat naiset valheessa että mieskin olisi heihin ihastunut vai miten tämä voi mennä näin?
No, ainakin on tullut jo enemmän kuin selväksi, että loppuelämä vietetään yksin.
Miksi sinulle ei kelpaa ruma mies jos olet ruma nainen?
Koska on olemassa vaara että kyseinen katkera rumilus tekee naisesta jauhelihaa tämän nukkuessa, kostaakseen sen että tytöt eivät puhuneet hänelle peruskoulussa?
Kai sitä nyt voi muutaman kerran treffeillä käydä vähemmän viehättävän näköisen miehen kanssa kuitenkin? Siis ihan vaan selvittääkseen onko se oikeasti katkeroitunut naisvihaaja, vai voisiko olla jopa oikein miellyttävä tyyppi? Siinä se monesti ulkoinenkin viehätys kasvaa, kun pitää ihmisen sisintä viehättävänä. Mä en olisi onnellisesti naimisissa oman mieheni kanssa nyt, jos olisin hylännyt hänet suoraan ulkonäön perusteella.
Epätoivon täytyy olla jo todella suurissa lukemissa jos lähtee treffeille miehen kanssa, jota ei pidä fyysisesti ollenkaan viehättävänä. Ymmärrän jos on pakottava tarve saada parisuhde, mutta muussa tapauksessa en. Siinä vaiheessa kun en ihmistä tunne, treffeille lähtemiseen ja tutustumiseen motivoi vain ja ainoastaan ulkoinen viehätys. En suoraan sanottuna keksisi yhtäkään syytä lähteä treffeille tuntemattoman miehen kanssa, joka ei fyysisesti vedä puoleensa.
Miehenä olen 100% samaa mieltä tästä. Olin aiemmin elämässäni aikamoinen sarjadeittailija, ja kävin tuolloin välillä treffeillä myös sellaisten naisten kanssa joista jo ennen tapaamista ajattelin että en todennäköisesti tule heistä ulkonäön puolesta kiinnostumaan (deitit yleensä Tinderin kautta). Mutta olin nuori ja tyhmä ja aattelin että eihän sitä ikinä tiedä, kun naisella vaikutti olevan niin mukava luonne...
Ja yllätys yllätys, en ikinä kiinnostunutkaan näistä naisista, tapaamisen jälkeenkään. Seurauksena oli vain kiusallisia tilanteita kun mimmi treffeillä ihastuikin, ja itse mietti vaan että millä keinolla mä nyt torjun hänet mahdollisimman pehmeästi.
Mutta näistä kokemuksista opin läksyni: jos ei ensisilmäyksellä tule sitä "vau" fiilistä toisesta, niin älä tuhlaa omaa ja varsinkaan vastapuolen aikaa menemällä treffeille. Seurauksena ei ole muuta kuin pahaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Kokeilin tota tason laskemista. Ei kannata. Ei siitä mitään tule pidemmän päälle. Ennemmin olen yksin, jos ei löydy sopivaa.
Toki kannattaa muistaa oma tasonsa. Jos ei ole kaunotar, ei voi vaatia komistusta. Jos ei ole ahkera, ei voi vaatia työmyyrää. Jos ei ole raitis, ei voi vaatia päihteetöntä. Jne.
Kertoisitko nyt vielä että miten sitä omaa ihastumistaan pystyy kontrolloida?
Sehän tässä oikeastaan oli koko ketjun ideana.
Jokainen varmastikaan ihastuisi siihen saatavilla olevaan ei-niin-hehkeään mieheen tai naiseen, jos vain pystyisi.
En koskaan ole valinnut kumppaniani minkään "tasoluokituksen" perusteella. Olen viisikymppinen nainen ja tällä hetkellä sinkku. En ole kaunis, en hoikka enkä missään nimessä minkään "tasoinen" ulkonäöllisesti. Irtoinaisia ja vakiintuneita suhteita on takana aika paljon ja suurin osa hyviä, seassa keskinkertaisia ja ihania.
Ajattelen sekä miehiä että naisia ihmisyys edellä, eli innostun älystä, intohimosta ja siitä, miten ihminen suhtautuu oman työhönsä tai yleensäkin siihen mitä tekee, tai miten kohtelee muita ihmisiä vertaisenaan ja arvottamatta. Ihminen voi olla työtön tai töissä, lyhyt tai pitkä, kaunis tai ruma, mutta läsnäolon intensiteetti ja tutkiva ja kiinnostunut asenne elämään ratkaisevat aika paljon.
Minusta on onnellista kohdata paljon erilaisia ihmisiä ja se onnistuu paremmin niin, ettei rajaa ketään automaattisesti pois. Se, että pakottaisi itsensä kiinnostumaan ihmisistä joita lähtökohtaisesti pitää jotenkin itseään tasottomampina on kovin epäinhimillistä, ei ollenkaan älykästä vaan enimmäkseen lapsellista ja kypsymätöntä kaikkinensa. Se lähestymistapa ei vaan kiinnosta. Ja kun sellainen ei kiinnosta, tapaa mahdollisimman paljon kiinnostavia ihmisiä.
Kiinnostuksen kohteet rajautuvat näinkin aika paljon, mutta yritän silti olla avoin, kaikkiin suuntiin. Joskus olen joutunut katumaan ja joskus olen rakastunut pelkkään ulkonäköön, mutta koen, että sillä tavoin olen oppinut paljon ja varsinkin "tarkentamaan" paremmin.
Lopeta lokerointi. Pysy auki. Ole onnellinen siitä mitä saat ja millaisiin tilanteisiin joudut. Opi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on täsmälleen sama ongelma kuin AP:lla, paitsi että olen nainen.
En ymmärrä miten kaikki muut kaverini - siis tasosta riippumatta - onnistuvat saamaan aina sen johon ihastuvatkin, mutta minä taas en. Aina, joka ikinen kerta se menee niin että jos minä olen mieheen ihastunut niin mies ei ole minuun, ja sitten taas kun joku mies ihastuu minuun niin en kykene tuntemaan mitään ihastusta vaikka miten yrittäisin. Elävätkö kaikki muut rumemmat naiset valheessa että mieskin olisi heihin ihastunut vai miten tämä voi mennä näin?
No, ainakin on tullut jo enemmän kuin selväksi, että loppuelämä vietetään yksin.
Miksi sinulle ei kelpaa ruma mies jos olet ruma nainen?
Koska on olemassa vaara että kyseinen katkera rumilus tekee naisesta jauhelihaa tämän nukkuessa, kostaakseen sen että tytöt eivät puhuneet hänelle peruskoulussa?
Kai sitä nyt voi muutaman kerran treffeillä käydä vähemmän viehättävän näköisen miehen kanssa kuitenkin? Siis ihan vaan selvittääkseen onko se oikeasti katkeroitunut naisvihaaja, vai voisiko olla jopa oikein miellyttävä tyyppi? Siinä se monesti ulkoinenkin viehätys kasvaa, kun pitää ihmisen sisintä viehättävänä. Mä en olisi onnellisesti naimisissa oman mieheni kanssa nyt, jos olisin hylännyt hänet suoraan ulkonäön perusteella.
Epätoivon täytyy olla jo todella suurissa lukemissa jos lähtee treffeille miehen kanssa, jota ei pidä fyysisesti ollenkaan viehättävänä. Ymmärrän jos on pakottava tarve saada parisuhde, mutta muussa tapauksessa en. Siinä vaiheessa kun en ihmistä tunne, treffeille lähtemiseen ja tutustumiseen motivoi vain ja ainoastaan ulkoinen viehätys. En suoraan sanottuna keksisi yhtäkään syytä lähteä treffeille tuntemattoman miehen kanssa, joka ei fyysisesti vedä puoleensa.
Miehenä olen 100% samaa mieltä tästä. Olin aiemmin elämässäni aikamoinen sarjadeittailija, ja kävin tuolloin välillä treffeillä myös sellaisten naisten kanssa joista jo ennen tapaamista ajattelin että en todennäköisesti tule heistä ulkonäön puolesta kiinnostumaan (deitit yleensä Tinderin kautta). Mutta olin nuori ja tyhmä ja aattelin että eihän sitä ikinä tiedä, kun naisella vaikutti olevan niin mukava luonne...
Ja yllätys yllätys, en ikinä kiinnostunutkaan näistä naisista, tapaamisen jälkeenkään. Seurauksena oli vain kiusallisia tilanteita kun mimmi treffeillä ihastuikin, ja itse mietti vaan että millä keinolla mä nyt torjun hänet mahdollisimman pehmeästi.
Mutta näistä kokemuksista opin läksyni: jos ei ensisilmäyksellä tule sitä "vau" fiilistä toisesta, niin älä tuhlaa omaa ja varsinkaan vastapuolen aikaa menemällä treffeille. Seurauksena ei ole muuta kuin pahaa mieltä.
Varmaan tuon voi oppia kantapään kauttakin. Parempi tietenkin niin, kuin ettei opi lainkaan. Mulle on ollut aina täysin selvää, etten lähde minnekään treffeille jos en ole tosi kiinnostunut. Se on molempien ajan hukkaamista. Kiinnostus ei välttämättä ole ensi silmäyksellä vaan voi olla syntynyt tuttavuuden kautta ajan mittaan tai jopa näkemättä ihan vaan keskusteluitse, mutta kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on täsmälleen sama ongelma kuin AP:lla, paitsi että olen nainen.
En ymmärrä miten kaikki muut kaverini - siis tasosta riippumatta - onnistuvat saamaan aina sen johon ihastuvatkin, mutta minä taas en. Aina, joka ikinen kerta se menee niin että jos minä olen mieheen ihastunut niin mies ei ole minuun, ja sitten taas kun joku mies ihastuu minuun niin en kykene tuntemaan mitään ihastusta vaikka miten yrittäisin. Elävätkö kaikki muut rumemmat naiset valheessa että mieskin olisi heihin ihastunut vai miten tämä voi mennä näin?
No, ainakin on tullut jo enemmän kuin selväksi, että loppuelämä vietetään yksin.
Miksi sinulle ei kelpaa ruma mies jos olet ruma nainen?
Koska on olemassa vaara että kyseinen katkera rumilus tekee naisesta jauhelihaa tämän nukkuessa, kostaakseen sen että tytöt eivät puhuneet hänelle peruskoulussa?
Kai sitä nyt voi muutaman kerran treffeillä käydä vähemmän viehättävän näköisen miehen kanssa kuitenkin? Siis ihan vaan selvittääkseen onko se oikeasti katkeroitunut naisvihaaja, vai voisiko olla jopa oikein miellyttävä tyyppi? Siinä se monesti ulkoinenkin viehätys kasvaa, kun pitää ihmisen sisintä viehättävänä. Mä en olisi onnellisesti naimisissa oman mieheni kanssa nyt, jos olisin hylännyt hänet suoraan ulkonäön perusteella.
Epätoivon täytyy olla jo todella suurissa lukemissa jos lähtee treffeille miehen kanssa, jota ei pidä fyysisesti ollenkaan viehättävänä. Ymmärrän jos on pakottava tarve saada parisuhde, mutta muussa tapauksessa en. Siinä vaiheessa kun en ihmistä tunne, treffeille lähtemiseen ja tutustumiseen motivoi vain ja ainoastaan ulkoinen viehätys. En suoraan sanottuna keksisi yhtäkään syytä lähteä treffeille tuntemattoman miehen kanssa, joka ei fyysisesti vedä puoleensa.
Miehenä olen 100% samaa mieltä tästä. Olin aiemmin elämässäni aikamoinen sarjadeittailija, ja kävin tuolloin välillä treffeillä myös sellaisten naisten kanssa joista jo ennen tapaamista ajattelin että en todennäköisesti tule heistä ulkonäön puolesta kiinnostumaan (deitit yleensä Tinderin kautta). Mutta olin nuori ja tyhmä ja aattelin että eihän sitä ikinä tiedä, kun naisella vaikutti olevan niin mukava luonne...
Ja yllätys yllätys, en ikinä kiinnostunutkaan näistä naisista, tapaamisen jälkeenkään. Seurauksena oli vain kiusallisia tilanteita kun mimmi treffeillä ihastuikin, ja itse mietti vaan että millä keinolla mä nyt torjun hänet mahdollisimman pehmeästi.
Mutta näistä kokemuksista opin läksyni: jos ei ensisilmäyksellä tule sitä "vau" fiilistä toisesta, niin älä tuhlaa omaa ja varsinkaan vastapuolen aikaa menemällä treffeille. Seurauksena ei ole muuta kuin pahaa mieltä.
Taidat olla melkoinen naistenmies, jos saat sellaisetkin naiset ihastumaan itseesi, joista et ole yhtään kiinnostunut. Itselleni ei ole tapahtunut tuota kovin paljoa, vaikka olen ollut treffeillä monen sellaisen kanssa, jonka ulkonäkö ei ole yhtään innostanut.
M31
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on täsmälleen sama ongelma kuin AP:lla, paitsi että olen nainen.
En ymmärrä miten kaikki muut kaverini - siis tasosta riippumatta - onnistuvat saamaan aina sen johon ihastuvatkin, mutta minä taas en. Aina, joka ikinen kerta se menee niin että jos minä olen mieheen ihastunut niin mies ei ole minuun, ja sitten taas kun joku mies ihastuu minuun niin en kykene tuntemaan mitään ihastusta vaikka miten yrittäisin. Elävätkö kaikki muut rumemmat naiset valheessa että mieskin olisi heihin ihastunut vai miten tämä voi mennä näin?
No, ainakin on tullut jo enemmän kuin selväksi, että loppuelämä vietetään yksin.
Miksi sinulle ei kelpaa ruma mies jos olet ruma nainen?
Koska on olemassa vaara että kyseinen katkera rumilus tekee naisesta jauhelihaa tämän nukkuessa, kostaakseen sen että tytöt eivät puhuneet hänelle peruskoulussa?
Kai sitä nyt voi muutaman kerran treffeillä käydä vähemmän viehättävän näköisen miehen kanssa kuitenkin? Siis ihan vaan selvittääkseen onko se oikeasti katkeroitunut naisvihaaja, vai voisiko olla jopa oikein miellyttävä tyyppi? Siinä se monesti ulkoinenkin viehätys kasvaa, kun pitää ihmisen sisintä viehättävänä. Mä en olisi onnellisesti naimisissa oman mieheni kanssa nyt, jos olisin hylännyt hänet suoraan ulkonäön perusteella.
Epätoivon täytyy olla jo todella suurissa lukemissa jos lähtee treffeille miehen kanssa, jota ei pidä fyysisesti ollenkaan viehättävänä. Ymmärrän jos on pakottava tarve saada parisuhde, mutta muussa tapauksessa en. Siinä vaiheessa kun en ihmistä tunne, treffeille lähtemiseen ja tutustumiseen motivoi vain ja ainoastaan ulkoinen viehätys. En suoraan sanottuna keksisi yhtäkään syytä lähteä treffeille tuntemattoman miehen kanssa, joka ei fyysisesti vedä puoleensa.
Miehenä olen 100% samaa mieltä tästä. Olin aiemmin elämässäni aikamoinen sarjadeittailija, ja kävin tuolloin välillä treffeillä myös sellaisten naisten kanssa joista jo ennen tapaamista ajattelin että en todennäköisesti tule heistä ulkonäön puolesta kiinnostumaan (deitit yleensä Tinderin kautta). Mutta olin nuori ja tyhmä ja aattelin että eihän sitä ikinä tiedä, kun naisella vaikutti olevan niin mukava luonne...
Ja yllätys yllätys, en ikinä kiinnostunutkaan näistä naisista, tapaamisen jälkeenkään. Seurauksena oli vain kiusallisia tilanteita kun mimmi treffeillä ihastuikin, ja itse mietti vaan että millä keinolla mä nyt torjun hänet mahdollisimman pehmeästi.
Mutta näistä kokemuksista opin läksyni: jos ei ensisilmäyksellä tule sitä "vau" fiilistä toisesta, niin älä tuhlaa omaa ja varsinkaan vastapuolen aikaa menemällä treffeille. Seurauksena ei ole muuta kuin pahaa mieltä.
Varmaan tuon voi oppia kantapään kauttakin. Parempi tietenkin niin, kuin ettei opi lainkaan. Mulle on ollut aina täysin selvää, etten lähde minnekään treffeille jos en ole tosi kiinnostunut. Se on molempien ajan hukkaamista. Kiinnostus ei välttämättä ole ensi silmäyksellä vaan voi olla syntynyt tuttavuuden kautta ajan mittaan tai jopa näkemättä ihan vaan keskusteluitse, mutta kuitenkin.
Niin, hyvähän se on jos jotain kautta oppii kunhan oppii. Tuossa kantapään kautta oppimisessa on vain se ikävä puoli, että siinä se toinenkin ihminen saattaa joutua ikävään tilanteeseen ja pahaa mieltä aiheutuu hänellekin. Mulla on kokemusta ihmisestä, jolla ei ilmeisesti ollut pokeria myöntää ettei kiinnosta, vaikka asia taisi olla jo alusta asti täysin selvä. Itsehän en tietenkään osannut ajatella että joku oikeasti sopii useampia treffejä ihmisen kanssa, johon ei riittävää tai yleensäkään oikeanlaatuista kiinnostusta ole, vaan olin ihan innoissani koko jutusta. Sitten hän läväyttää yllättäen puskista totuuden, kun ollaan jo ehditty edetä vaikka kuinka pitkälle ja sovittu jo seuraavaa tapaamista. Voin kertoa ettei ole kiva tunne ja koin todella suurena loukkauksena, että oli johtanut minua alusta asti harhaan.
Itse en ole koskaan lähtenyt yksillekään treffeille, jos vastapuoli ei ole kiinnostava. Tinderin kautta huteja tietysti tuli väkisin, kun kiinnostavuus perustui pelkkään sovelluksen kautta välittyneeseen kuvaan ja treffit sovittiin sen perusteella. Kuitenkin jos livenä totesin, että ihminen ei kiinnosta, en todellakaan lähtenyt uusia treffejä sopimaan, vaikka toinen olisi ollut kuinka kiinnostunut tahansa.
Hopeless Romantic kirjoitti:
Eipä ole tämä asia oikein valaistunut vielä...Luulisi täällä olevan tietäjiä asian tiimoilta, kun niin usein olen laskenut kehoituksen "tason laskuun" :D
Vai ovatko nämä tason laskijat sitten väkisin hampaat irvessä sen epämiellyttävän tyypin kanssa yhdessä?
En tiedä, miksi haet AV-palstalta neuvoja, mutta tässä muutama toimiva: lopeta pornon kanssa jynkyttäminen ja mene terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Hopeless Romantic kirjoitti:
Eipä ole tämä asia oikein valaistunut vielä...Luulisi täällä olevan tietäjiä asian tiimoilta, kun niin usein olen laskenut kehoituksen "tason laskuun" :D
Vai ovatko nämä tason laskijat sitten väkisin hampaat irvessä sen epämiellyttävän tyypin kanssa yhdessä?
En tiedä, miksi haet AV-palstalta neuvoja, mutta tässä muutama toimiva: lopeta pornon kanssa jynkyttäminen ja mene terapiaan.
Mikähän se sinua oikein rassaa?
Ysin mies voi tinderistä saada seiskan naisen.
Asia muuttuu jos pääsee tuttava/ystäväpiirin kautta tutustumaan kasin-ysin naiseen...esimerkiksi yhteisissä juhlissa. Silloin miehellä on mahdollisuus saada lähes tasoisensa nainen
en