Miten sitä tasoa oikein lasketaan kumppaninhaussa? -Neuvoja kaivataan
Kun aina näissä keskuteluissa ihastuksiaan tavoittamattomille sanotaan että he tavoittelee liian korkeatasoisia kumppaniehdokkaita, ja neuvotaan että tulisi "laskea tasoa"....Niin miten se tason lasku käytännössä onnistuu?
Mistä pitää lähteä liikkeelle?
Täällä ilmoittautuu yksi joka ei ole oikein ikinä onnistunut saamaan ihastustaan, ja olen tajunnut että minun pitäisi yrittää deittailla sellaisia ihmisiä jotka eivät lähtökohtaisesti viehätä. Sellaisia ihan OK -tyyppejä joissa ei välttämättä mitään vikaa ole. Tuntuvat vain laimeilta.
Olenkin nyt yrittänyt viime ajat eri tavoin "psyykata" itseni viehättymään ja ihastumaan näistä mielestäni laimeista tai jopa epämiellyttävistä kumppaniehdokkaista, mutta en vain ole onnistunut siinä vielä millään tasolla. Edelleen lähtöviivalla ollaan tämän asian kanssa...
Onko täällä joku joka on onnistuneesti "laskenut tasoa" kumppania etsiessään? Eli sitten löytänyt suhteen jossa on aidosti onnellinen ja rakastunut.
Kommentit (110)
Rakastuminen ihmiseen ei hänen statuksenseensa on ainoa oikea ratkaisu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on täsmälleen sama ongelma kuin AP:lla, paitsi että olen nainen.
En ymmärrä miten kaikki muut kaverini - siis tasosta riippumatta - onnistuvat saamaan aina sen johon ihastuvatkin, mutta minä taas en. Aina, joka ikinen kerta se menee niin että jos minä olen mieheen ihastunut niin mies ei ole minuun, ja sitten taas kun joku mies ihastuu minuun niin en kykene tuntemaan mitään ihastusta vaikka miten yrittäisin. Elävätkö kaikki muut rumemmat naiset valheessa että mieskin olisi heihin ihastunut vai miten tämä voi mennä näin?
No, ainakin on tullut jo enemmän kuin selväksi, että loppuelämä vietetään yksin.
Naisilla on yleensä kyseessä traumaperäinen häiriö (esim. epävakaa persoonallisuus). Ihastutaan mahdottomiin kohteisiin, koska alitajuisesti ei uskalla ryhtyä läheiseen parisuhteeseen, koska on tunne, ettei ole sen arvoinen. Kannattaisi jutella asiasta terapeutin kanssa.
Mites miesten ollessa kyseessä, mikä selittää miehen kiinnostuksen rajautumisen ainoastaan mahdottomiin kohteisiin?
Porno. Mutta voi miehetkin jutella terapeutin kanssa.
Miehet rakastavat silmillään ja nainen korvillaan kuuluu vanha sanonta.
Jos olet mies niin älä luovu tavoittelemasta sitä jonka oikeasti haluat, vaan panosta kuuntelemiseen ja vuorovaikutustaitoihin. Ilmaise myös rohkeasti arvostuksesi ja tunteesi naista kohtaan äläkä pelkää pakkeja ja tee niistä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä kaikista naisista.
Vierailija kirjoitti:
Miehet rakastavat silmillään ja nainen korvillaan kuuluu vanha sanonta.
Jos olet mies niin älä luovu tavoittelemasta sitä jonka oikeasti haluat, vaan panosta kuuntelemiseen ja vuorovaikutustaitoihin. Ilmaise myös rohkeasti arvostuksesi ja tunteesi naista kohtaan äläkä pelkää pakkeja ja tee niistä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä kaikista naisista.
Paskapuhetta. Kyllä ulkonäöllä on merkitystä naisillekin, mutta miesten mielestä naiset ovat Tällöin pinnallisia, mutta mieshän noudattaa vain biologiassa käskyä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on täsmälleen sama ongelma kuin AP:lla, paitsi että olen nainen.
En ymmärrä miten kaikki muut kaverini - siis tasosta riippumatta - onnistuvat saamaan aina sen johon ihastuvatkin, mutta minä taas en. Aina, joka ikinen kerta se menee niin että jos minä olen mieheen ihastunut niin mies ei ole minuun, ja sitten taas kun joku mies ihastuu minuun niin en kykene tuntemaan mitään ihastusta vaikka miten yrittäisin. Elävätkö kaikki muut rumemmat naiset valheessa että mieskin olisi heihin ihastunut vai miten tämä voi mennä näin?
No, ainakin on tullut jo enemmän kuin selväksi, että loppuelämä vietetään yksin.
Naisilla on yleensä kyseessä traumaperäinen häiriö (esim. epävakaa persoonallisuus). Ihastutaan mahdottomiin kohteisiin, koska alitajuisesti ei uskalla ryhtyä läheiseen parisuhteeseen, koska on tunne, ettei ole sen arvoinen. Kannattaisi jutella asiasta terapeutin kanssa.
En nyt kutsuisi tuota ihan persoonallisuushäiriöksi. Hyvännäköinen mies vaan viehättää seksuaalisesti, ei sille mitään voi. Ihan terveillä naisilla.
Tottakai hyvännäköiset viehättävät, mutta käsitys hyvännäköisestä on muodostunut jokaiselle ihmiselle sekä kulttuuristen että henkilökohtaisten vaikutusten perusteella.
Se, että nainen kohdistaa kiinnostuksensa kohteisiin, jotka tavalla tai toisella eivät ole naiselle mahdollisia (aikuisen obsessiivinen kiinnostus filmitähtiin, kirjallisuuden tai fantasian hahmoihin, julkisuuden henkilöihin, työpaikan lihaskimppuun, naisimissaoleviin miehiin) on kuitenkin muutamankin traumaperäisen häiriön oire.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on täsmälleen sama ongelma kuin AP:lla, paitsi että olen nainen.
En ymmärrä miten kaikki muut kaverini - siis tasosta riippumatta - onnistuvat saamaan aina sen johon ihastuvatkin, mutta minä taas en. Aina, joka ikinen kerta se menee niin että jos minä olen mieheen ihastunut niin mies ei ole minuun, ja sitten taas kun joku mies ihastuu minuun niin en kykene tuntemaan mitään ihastusta vaikka miten yrittäisin. Elävätkö kaikki muut rumemmat naiset valheessa että mieskin olisi heihin ihastunut vai miten tämä voi mennä näin?
No, ainakin on tullut jo enemmän kuin selväksi, että loppuelämä vietetään yksin.
Naisilla on yleensä kyseessä traumaperäinen häiriö (esim. epävakaa persoonallisuus). Ihastutaan mahdottomiin kohteisiin, koska alitajuisesti ei uskalla ryhtyä läheiseen parisuhteeseen, koska on tunne, ettei ole sen arvoinen. Kannattaisi jutella asiasta terapeutin kanssa.
Mites miesten ollessa kyseessä, mikä selittää miehen kiinnostuksen rajautumisen ainoastaan mahdottomiin kohteisiin?
"Leimaantunut" liikaa äitiinsä, eikä pohjimmiltaan tahdo tälle korvaajaa?
Tämäkin. Monien narsististen äitien pojat eivät pääse irti äitisuhteestaan muodostaakseen läheissuhteen toisen ihmisen kanssa.
Pitkäänhän se olikin niin että naisilta ei hyväksytty miesten ulkonäöstä tai luonteesta viehättymistä vaan mies piti valita saavutusten, statuksen, rahan, aseman perusteella. Ja miehen korkea ikä lisäsi miehen viehättävyyttä. Tämä on vahvasti miesten näkemys, ei naisten.
Patri arkaalinen järjestys on syöttänyt tätä aivopesua naisille ties kuinka kauan, ja osa naisista on tämän hyväksynytkin, koska heidät on kasvatettu siihen pienestä lähtien. Sitten naiset ovat tunteneet huonommuutta ja syyttäneet itseään siitä että eivät kuitenkaan tunne vetoa näihin ukkoihin vaikka meriittien pohjalta "pitäisi". Väkivallalla on ratkaistu paljon, pidetty myös viehättävämmät miehet loitolla ja akkakin hiljaisena.
Se ei tarkoita sitä että nainen olisi valinnut itselleen mieleisen puolison. Niin kauan kuin mies kuvittelee että nainen on /hänestä tulee miehen omaisuutta, hän kuvittelee voivansa myös määritellä minkälainen mies naista viehättää. Tämän hän tekee omien luonteenpiirteidensä pohjalta.
Täytyy kuitenkin tiedostaa ero omien käsitysten ja todellisuuden välillä.
Vierailija kirjoitti:
Pitkäänhän se olikin niin että naisilta ei hyväksytty miesten ulkonäöstä tai luonteesta viehättymistä vaan mies piti valita saavutusten, statuksen, rahan, aseman perusteella. Ja miehen korkea ikä lisäsi miehen viehättävyyttä. Tämä on vahvasti miesten näkemys, ei naisten.
Patri arkaalinen järjestys on syöttänyt tätä aivopesua naisille ties kuinka kauan, ja osa naisista on tämän hyväksynytkin, koska heidät on kasvatettu siihen pienestä lähtien. Sitten naiset ovat tunteneet huonommuutta ja syyttäneet itseään siitä että eivät kuitenkaan tunne vetoa näihin ukkoihin vaikka meriittien pohjalta "pitäisi". Väkivallalla on ratkaistu paljon, pidetty myös viehättävämmät miehet loitolla ja akkakin hiljaisena.
Se ei tarkoita sitä että nainen olisi valinnut itselleen mieleisen puolison. Niin kauan kuin mies kuvittelee että nainen on /hänestä tulee miehen omaisuutta, hän kuvittelee voivansa myös määritellä minkälainen mies naista viehättää. Tämän hän tekee omien luonteenpiirteidensä pohjalta.
Täytyy kuitenkin tiedostaa ero omien käsitysten ja todellisuuden välillä.
Moi sukunimihullu.
Vierailija kirjoitti:
Eikö enää nykyään ihmisiin rakastuta ja ihastuta? Mitä tämä " taso"- jauhants oikein on?
Ainoastaan korkeamman tason ihmisiin rakastetaan ja ihastutaan - muut jäävät jauhamaan miksi olen yksin.
Nuo ovat todella jänniä ja monimutkaisia asioita mitä kukin pitää puoleensavetävänä.
Nämä tasoista jauhajat ovat muhineet liian kauan omissa liemissään ja oman ahdasmielisen kuplansa sisällä, ja se on vääristänyt ajattelua. Se, mikä saa ihmiset päätymään yhteen ja pysymään yhdessä, vaihtelee laidasta laitaan eri ihmisten välillä, äärilaitoja löytyy ja lisäksi kaikkea siltä väliltä.
Kahdesta yhtä hyvännäköisestä toinen on viehättävämpi, miksi?
Koska ihminen on monimutkainen kokonaisuus. Parinvalintaan vaikuttavat arvot, asenteet, kumppanin luonteenpiirteet, omat luonteenpiirteet, yhteensopivuus (ylipäänsä yhdistävät piirteet), ja toki myöskin ulkonäkö, asema, raha jne. pinnalliset seikat.
Totuus vain on se, ettei pinnallisten seikkojen varaan rakennettu suhde kestä, jos tärkeämmät kriteerit on sivuutettu.
Jos on jo rakastunut ihmiseen, eivät ne pinnalliset seikat enää silloin vaikuta mitään. Enemmänkin se menee niin päin että objektiivisesti epäviehättävä henkilö muuttuu omissa silmissä viehättäväksi koska häneen on rakastunut. Rakastuneen näkökanta ei ole objektiivinen, vaan ihannoiva, hyvässä ja pahassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinulle ei kelpaa ruma mies jos olet ruma nainen?
Miten se parisuhde voisi toimia, jos en tunne mitään halua harrastaa seksiä tai mitään muutakaan seksuaalista miehen kanssa? Ja näin on siis jos en ole ihastunut vaikka mies olisi objektiivisesti katsottuna hyvännäköinen.
Jotenkin vaikea kuvitella, että kaikkien vähemmän hyvännäköisten parisuhteet olisivat sellaisia, joissa kumpikin pakottaa itsensä hampaat irvessä seksiin eikä oikeasti nauti siitä. Miksi kukaan olisi tuollaisessa parisuhteessa, ellei sitten hyödy muuten kuten rahallisesti? Mutta harva tavisten parisuhteista on sellaisia, että toinen tarjoaisi toiselle huomattavasti paremman elintason, ja näin ollakseen sillä toisella on sitten oltava huomattavasti parempi ulkonäkö eikä että molemmat on taviksia.
Onnea yhteiselle tulevaisuudelle Brad Pittin kanssa 🙄
Vierailija kirjoitti:
Nuo ovat todella jänniä ja monimutkaisia asioita mitä kukin pitää puoleensavetävänä.
Nämä tasoista jauhajat ovat muhineet liian kauan omissa liemissään ja oman ahdasmielisen kuplansa sisällä, ja se on vääristänyt ajattelua. Se, mikä saa ihmiset päätymään yhteen ja pysymään yhdessä, vaihtelee laidasta laitaan eri ihmisten välillä, äärilaitoja löytyy ja lisäksi kaikkea siltä väliltä.
Kahdesta yhtä hyvännäköisestä toinen on viehättävämpi, miksi?
Koska ihminen on monimutkainen kokonaisuus. Parinvalintaan vaikuttavat arvot, asenteet, kumppanin luonteenpiirteet, omat luonteenpiirteet, yhteensopivuus (ylipäänsä yhdistävät piirteet), ja toki myöskin ulkonäkö, asema, raha jne. pinnalliset seikat.
Totuus vain on se, ettei pinnallisten seikkojen varaan rakennettu suhde kestä, jos tärkeämmät kriteerit on sivuutettu.
Jos on jo rakastunut ihmiseen, eivät ne pinnalliset seikat enää silloin vaikuta mitään. Enemmänkin se menee niin päin että objektiivisesti epäviehättävä henkilö muuttuu omissa silmissä viehättäväksi koska häneen on rakastunut. Rakastuneen näkökanta ei ole objektiivinen, vaan ihannoiva, hyvässä ja pahassa.
Tuntuu että useimmat nykyisin eivät itse halua rakastaa mutta haluavat tulla rakastetuiksi. Yleisempää on että kumppani halutaan yhteiskunnan odotusten vuoksi ja statussymboliksi jota voi esitellä kavereille. Ongelma on se että niillä hyvännäköisillä on parempaakin tekemistä kuin patsastella jonkun käsipuolessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo ovat todella jänniä ja monimutkaisia asioita mitä kukin pitää puoleensavetävänä.
Nämä tasoista jauhajat ovat muhineet liian kauan omissa liemissään ja oman ahdasmielisen kuplansa sisällä, ja se on vääristänyt ajattelua. Se, mikä saa ihmiset päätymään yhteen ja pysymään yhdessä, vaihtelee laidasta laitaan eri ihmisten välillä, äärilaitoja löytyy ja lisäksi kaikkea siltä väliltä.
Kahdesta yhtä hyvännäköisestä toinen on viehättävämpi, miksi?
Koska ihminen on monimutkainen kokonaisuus. Parinvalintaan vaikuttavat arvot, asenteet, kumppanin luonteenpiirteet, omat luonteenpiirteet, yhteensopivuus (ylipäänsä yhdistävät piirteet), ja toki myöskin ulkonäkö, asema, raha jne. pinnalliset seikat.
Totuus vain on se, ettei pinnallisten seikkojen varaan rakennettu suhde kestä, jos tärkeämmät kriteerit on sivuutettu.
Jos on jo rakastunut ihmiseen, eivät ne pinnalliset seikat enää silloin vaikuta mitään. Enemmänkin se menee niin päin että objektiivisesti epäviehättävä henkilö muuttuu omissa silmissä viehättäväksi koska häneen on rakastunut. Rakastuneen näkökanta ei ole objektiivinen, vaan ihannoiva, hyvässä ja pahassa.
Tuntuu että useimmat nykyisin eivät itse halua rakastaa mutta haluavat tulla rakastetuiksi. Yleisempää on että kumppani halutaan yhteiskunnan odotusten vuoksi ja statussymboliksi jota voi esitellä kavereille. Ongelma on se että niillä hyvännäköisillä on parempaakin tekemistä kuin patsastella jonkun käsipuolessa.
Rakkaus on epäitsekästä, se ei oikein istu kovin itsekkääseen elämäntyyliin. Kädenlämpöinen järkiavioliitto onnistunee, mutta se muistuttaa jo enemmän kämppäkaveruutta kuin mitään millä olisi merkitystä. Siis kaikki kunnia järkiavioliitoille ja muille juridisille sopimuksille, mutta sitten on turha ihmetellä rakauden puutetta. Kaikkea ei voi saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen laskin rimaa muissa paitsi ulkonäköasioissa. Kalliiksi tuli, kun maksumieheksi ja vaatimusten täyttäjäksi siinä vain joutui. Seksistä kyllä tykkäsin kauniimpien kanssa, mutta jos muissa asioissa ei olla samalla aaltopituudella, niin ei se vaan toimi pidemmän päälle.
Nykyään olen läksyni oppinut ja en tingi piiruakaan siitä, että itse on omat kulunsa hoidettava ja eläminen itsessään on luontevaa ja helppoa. Ulkonäkö on ainoa asia mistä voin nykyään tinkiä. Voi seksi olla oikeinkin hyvää rumemmankin kanssa, vaikka se alkuhimon kaivaminen onkin työläämpää.
Kyllä, olen onnellisempi näin.
Kuulostatkin onnelliselta. Tuo on hyvä lähtökohta parisuhteeseen että "en tingi piiruakaan mistään".
Onnea!
Miksi sarkasmi? On paljonkin naisia joille omien kulujen hoitaminen on ihan itsestäänselvyys kuten minullekin. Elämäni on luontevaa ja helppoa nykyisen puolisoni kanssa ja samaa hänkin minulle ihastelee viikottain.
Naurattaa nämä tasofanaatikot niin paljon.
Toki kumppanin voi yrittää saada ulkonäön tai rahan/statuksen perusteella. Ehkä löytääkin.
Mutta taso ja näkemys siitä on kuin Bitcoinin kurssi :huojuu kuin paju tuulessa.
Kaikinpuolin mallikelpoisen henkilön taso romahtaa ysistä ykköseen siinä vaiheessa kun käy ilmi että hän on umpi-itsekäs, julma ja piittaamaton. Vaikka kaikin puolin muuten valioyksilö, ei auta.
Sen jälkeen valioyksilö lähtee etsimään uutta kumppania ja sama kaava toistuu taas.
Valioyksilö ei ymmärrä mitä tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen laskin rimaa muissa paitsi ulkonäköasioissa. Kalliiksi tuli, kun maksumieheksi ja vaatimusten täyttäjäksi siinä vain joutui. Seksistä kyllä tykkäsin kauniimpien kanssa, mutta jos muissa asioissa ei olla samalla aaltopituudella, niin ei se vaan toimi pidemmän päälle.
Nykyään olen läksyni oppinut ja en tingi piiruakaan siitä, että itse on omat kulunsa hoidettava ja eläminen itsessään on luontevaa ja helppoa. Ulkonäkö on ainoa asia mistä voin nykyään tinkiä. Voi seksi olla oikeinkin hyvää rumemmankin kanssa, vaikka se alkuhimon kaivaminen onkin työläämpää.
Kyllä, olen onnellisempi näin.
Kuulostatkin onnelliselta. Tuo on hyvä lähtökohta parisuhteeseen että "en tingi piiruakaan mistään".
Onnea!
Miksi sarkasmi? On paljonkin naisia joille omien kulujen hoitaminen on ihan itsestäänselvyys kuten minullekin. Elämäni on luontevaa ja helppoa nykyisen puolisoni kanssa ja samaa hänkin minulle ihastelee viikottain.
Ihan varmasti. Kuten sanoin, onnittelut, molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö enää nykyään ihmisiin rakastuta ja ihastuta? Mitä tämä " taso"- jauhants oikein on?
Mielestäni naiset juuttuu aina liikaa tuohon tasojuttuun.
Miehet kyllä mielellään ihastuisivat ja rakastuisivat mutta he saavat hyvin nopeasti huomata tiettyjen asioiden toistumisen kerta toisensa jälkeen eli epäviehättävä nainen antaa vastakaikua ja viehättävä nainen ei. Tämän asian huomaaminen ei tee miehestä mitään tasoteorian noudattajaa vaan enemminkin se on naiset jotka noudattaa tasoteoriaa millintarkasti.
Jos naisten toistama mantra, että "toisen 5/10 mies voi olla toisen 10/10 mies" niin mistä se johtuu että mies itse saa vastakaikua vain ja ainoastaan niiltä 5/10 naisilta ilman poikkeuksia?
Kerrotko kuinka määrittelet oman tasosi ja tapaamiesi naisten tasot?
Hopeless Romantic kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se taso muuten sinun tapauksessasi tarkoittaa? Tietynlaista ulkonäköä, työpaikkaa, tulotasoa, asuinpaikkaa, kaveripiiriä, sukua, kesämökkiä? Vai karismaa, käyttäytymismalleja, tyyliä?
Puhut ihastumisesta mittarina sille onko suhde sinua tyydyttävä, mutta oletko koskaan miettinyt ja analysoinut tarkemmin minkälaisiin ihmisiin ihastut, ja miksi ihastut juuri heihin?
Oletko miettinyt omia ominaisuuksiasi niitä vasten ja miettinyt miten hyvä kumppani itse olisit sellaiselle henkilölle, jonka miellät kiinnostavaksi? Ainahan se oikeasti on subjektiivista millaisen kumppanin itse kukin haluaa, mutta jotenkin tuntuu, että sinulla on ehkä nyt joku valmis stereotyyppinen kuva, jota etsit, ja sitten ihastut tasan sellaisiin.
En minä varsinaisesti jaottele minkään noiden asioiden mukaan...Nainen on kokonaisuus josta kiinnostun. Se onkin hieman mysteeri, että minkälainen ominaisuuksien summa sen kiinnostuksen saa milläkin kertaa aikaan. Olen kiinnostunut hyvin erilaisista naisista vuosien saatossa.
On vain tullut huomattua toistuva kaava: He joista olen kiinnostunut eivät ole kiinnostuneet minusta, ja sama toisinpäin. Tuosta sitten voi päätellä jotakin "tasoihin" liittyen. En minäkään tuosta tasoteoriasta sen enempää tiedä....kunhan vain olen osannut laskea yhteen 1+1 ihan oikean elämän tapahtumista.
Ihastutko tai voisitko ihastua kaikkiin naisiin, joita pidät viehättävinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö enää nykyään ihmisiin rakastuta ja ihastuta? Mitä tämä " taso"- jauhants oikein on?
Mielestäni naiset juuttuu aina liikaa tuohon tasojuttuun.
Miehet kyllä mielellään ihastuisivat ja rakastuisivat mutta he saavat hyvin nopeasti huomata tiettyjen asioiden toistumisen kerta toisensa jälkeen eli epäviehättävä nainen antaa vastakaikua ja viehättävä nainen ei. Tämän asian huomaaminen ei tee miehestä mitään tasoteorian noudattajaa vaan enemminkin se on naiset jotka noudattaa tasoteoriaa millintarkasti.
Jos naisten toistama mantra, että "toisen 5/10 mies voi olla toisen 10/10 mies" niin mistä se johtuu että mies itse saa vastakaikua vain ja ainoastaan niiltä 5/10 naisilta ilman poikkeuksia?
Kerrotko kuinka määrittelet oman tasosi ja tapaamiesi naisten tasot?
Naisissa pelkkä ulkonäkö, kasvot ja vartalo.
Miehissä rahatilanne, status, koulutustaso, ulkonäkö, erinäiset luonteenpiirteet, persoonallisuus.
Näinhän nämä asian näkevät.
Epämiellyttävistä ehdokkaista ei tarvitse viehättyä.