Lue keskustelun säännöt.
En jaksa lapsiani, kesälomailu on yhtä uupumista
23.07.2020 |
Alkaisi jo koulut ja päiväkodit, niin saisi nuo kaksi hirviötä sinne edes päiviksi. Ei olisi koskaan pitänyt hankkia yhtään lasta, omat tuntuvat niin vääränlaisilta kun introverttina ja rauhallisena tyyppinä yrität paimentaa kahta järjettömän villiä kakaraa. Mikään ei mene perille, mitään ei uskota, juostaanhypitäänhuudetaan sisätiloissa vaikka on kielletty sata kertaa. Kaikki asiat alkaa huutamalla "Hei äiti"-vaikka olisit ihan vieressä. Puhetta ja typerää "siansaksaa" ja kyselyitä vaikka mistä tulee taukoamatta koko hereilläoloaikansa niin, etten jaksa enää edes kuunnella. Jos käy jossain vierailulla, saa koko ajan vahtia etteivät hajota mitään tai hypi sohvalla, vaikka sinne mennessä on autossa käyty läpi miten saa käyttäytyä, mitä ei saa tehdä ja molemmat ovat sanoneet ymmärtävänsä ja tottelavansa. Rannalla pitää vahtia muutenkin ihan todella lähellä, vaikka isompi osaa uida - ovat niin villejä että vaikka hukuttavat toisensa vahingossa. Koko ajan pitää toistaa ja toistaa ja toistaa kieltoja ja ohjeita, silti tehdään jotain ihan muuta - ja kun pysäyttää sen typerän tekemisen ja kysyy miksi, kun juuri asia kiellettiin sadannetta kertaa, toinen ei "muista" tai "kuullut" kieltoja. Tuntuu että kaikkialla saa vaan hävetä näitä kahta tuotostani ja kadun ajoittain oikeasti heitä, ei tällaista jaksa kukaan selväjärkisenä. Ikää näillä täystuhoilla on 8 ja 5v, poikia tietysti molemmat. Neuronormaaleja, koulussa ja päiväkodissa loistavat hyvällä ja sosiaalisella käytöksellään ja heistä tykätään - eivät tunnista ongelmaani. Kotona ei toimi uhkailu-lahjonta-kiristäminen, ei kiellot, ei ohjeet, ei mikään muu kuin kännykän pois ottamisella uhkaaminen (heillä on peliaikaa tunti päivässä). Tämä lomailu on kaukana rentouttavasta, olisi mieluummin vaikka siellä mansikanpoiminnassa pellolla.
Kommentit (250)
Toisen ketjun ap. kirjoitti:
Minulla on tuttava äiti, joka on myös herkkä, kaipaa hiljaisuutta, rauhaa ja omaa tilaa. Hänellä on 2 lasta, juuri saman ikäiset kuin sinulla ap! Ne lapset ovat kuvailemasi kaltaisia. Aina joku hullu touhotushomma päällä, "äiti, äiti, äitiiii" joka välissä, kokoajan ottavat siitä äidistä kuin hengen hädässä viimeisenkin pisaran irti minkä vain saavat tiristettyä. Nuokin lapset on ihan tavallisia hoidossa ja koulussa, mutta kotona ovat erittäin vaativia, kaikin tavoin. Rasittaa nähdäkin heitä ja seurata sivusta perheen dynamiikkaa. Äiti yrittää olla pitkämielinen, kuunnella joka keskeytyksen ja katsoa joka jutun mitä pyydetään ja kehuu ja rohkaisee. Ehkä pitäisi vaan sanoa, kun normaali puhe ei mene jakeluun, että nyt pennut turvat kiinni, äiti juttelee tässä ystävän kanssa ja te menette leikkimään. Lastenkin pitää oppia muiden rajat, vaikka se toisinaan pahalle ja ikävälle tuntuisikin. Ja äidin pitää oppia sietämään se, että vaikka lapset itkisi ja huutaisi ja tekisi mitä, niin pysyä jämäkkänä. Kyllä ne siitä talttuu.
Itsellänikin on siis 2 lasta samoja ikiä,eikä ole helppoja nekään, mutta omia neuvojani noudattamalla he ovat jo oppineet olemaan ihmisiksi enimmän aikaa.
Tuttavasi meininki kuulostaa kamalalta. Mikä ihme ihme siinä on, että nykyäidit ovat tuollaisia vässyköitä? Antavat lastensa väsyttää ja kuluttaa itsensä loppuun. Eihän siinä kukaan voita, ei äiti eivätkä lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ostaa niille pelikonsolit ja tabletit, niin saavat pelata päivässä parituntia, saa kummasti omaa aikaa. Näin minä tein. Ei ne muun äärelle osaa rauhoittua.
Nimesi on Uupunut. Viljelet sitä kaikkialla ja aina. Onko ketään, joka sitä ei tietäisi.
Vierailija kirjoitti:
Eikö 8-vuotiaalla ole kavereita, joita tavata? En pitäisi näitä poikia samalla viivalla, kun on noin suuri ikäero. Meillä isompi oli kouluiästä alkaen myös välillä omien kavereden kanssa, joten pienemmän piti opetella se yksinolo ja oli jotenkin rauhallisempaa mennä vain yhden kanssa.
Miten olisi harrastus? Vaikka jalkapallo? Vie sen verran energiaa, että rauhoittuvat hetkeksi. Uimakoulu pienemmälle? On kuskaamista mutta vie samalla poikien energiaa. Pienempi uimakoulussa ja sinä ja isompi uitte samaan aikaan. Yhden kanssa on aina helpompaa kuin kahden.
Lomalla voi myös lisätä peliaikaa/kännykkäaikaa niin, että tunti päivällä ja tunti vaikkapa alkuillasta, kun on ensin liikuttu ja puuhailtu muuta. Lisäksi sitä kännyaikaa voi lisätä niin, että jos jokin meno tai tapaaminen sujuu hyvin ja ohjeiden mukaan, niin saavat sen ylimääräisen ajan palkkiona.
Tuon ikäiset vaan oikeasti voi olla niin täynnä energiaa, että mikään ei riitä. Eikä varsinkaan tuo ”harrastaa vaikka jalkapalloa”. Parit treenit ja peli viikossa, kolme yhteensä... Kuulostaa siltä, että äiti oikeasti on tehnyt parhaansa, monipuolista ulkoilua ja vastineeksi myös noita rakennettuja puuhapaikkoja (Superpark, HopLop), jopa huvipuistoissa energiset muksut juoksee koko päivän, laitteesta toiseen. Meillä menty samaan tyyliin koko kesä, urheiluharrastuksia vähintään tunti, parhaina 3, melkein päivittäin, uintia, ulkoilua jne. Mutta ei tuosta 9v pojasta virta lopu. Syö kun hevonen, nukkuu 10 h yössä ja aamulla mennään taas samalla vauhdilla. Ja täällä ei sentään touhua kun yks muksu. Mä niin ymmärrän sua AP.
Onhan pennuilla kai isäkin, hoitakoon sikiönsä. Lähde Madeiralle tms., juo vaikka Madeiraa seuraavat 2 viikkoa 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vehnä ja sokeri pois ruokavaliosta, kalaöljykapselit käyttöön. Aktiiviset pojat tarvitsevat paljon fyysistä tekemistä, pyöräilyä, ulkoilua tms. Joskus ns. päätön meno voi olla oire stressistä, kannattaa pohtia, onko poikien elämässä jotain stressin aiheuttajia, joihin voisi vaikuttaa.
Joo näitä neuvoja taas. Lapsi voi syödä ihan tavallista ruokaa. Eikä tarvitse olla stressiä, jotkut lapset, myös tytöt, vain ovat tuollaisia.
Meillä on kolme ap:n lasten kaltaista poikaa mutta onneksi erittäin osallistuva ja aktiivinen isä. Pojat ovat tosi fiksuja ja filmaattisia mutta niin helkkarin ENERGISIÄ ettei kukaan sellaista jaksa. Voivat juosta ja riekkua koko päivän. Paitsi kun vein vaellukselle niin johan sattui jalkoihin ja huimasi ja uuvutti ja luoja ties mitä. Eli jos haistavat että tätä äiti haluaa ja toivoo niin noup.
Kestän kyllä muuten mutta en tosiaan aina jaksaisi olla menossa jossain. Kotona on vielä pahempaa kun rymyävät ja nujuavat koko ajan.
Yksi lapsista on ihan rauhallinen yksinään mutta toiset kaksi villitsivät hänetkin.
Itsehän ne on toivottu ja tehty ja täytyy vaan kestää. Kouluaikana elämä on strukturoidumpaa ja lapsetkin ovat paljon rauhallisempia. Loma-ajalla selvästi se ettei ole niin säännöllistä rytmiä eikä tarkkoja suunnitelmia tekee lapset rauhattomiksi. Joka vuosi kuitenkin helpompaa.
Sellaisia olet heistä kasvattanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia olet heistä kasvattanut.
Lapsettoman kommentti. Ne lapset syntyy valmiiksi sen luontoisina kuin ne on. Joku on rauhallinen viilipytty ja toinen on ikiliikkuja sähikäinen. Muistan on oma lapseni oli reilun vuoden ja olin käymässä kaverilla jolla oli saman ikäinen lapsi. Olin kauhuissani kun lapsi istui keittiössä kaikkien vetolaatikoiden ja uunin nappuloiden keskellä. Kaveri sanoi että ei se niihin mene. En voinut uskoa, omani olisi kiskonut ihan kaiken ulos ja päälleen ja väännellyt kaikki nappulat nanosekunnissa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kun olisin itse kirjoittanut aloitustekstin!!! Olen ajatellut, että olen ainoa joka ei kestä tätä hulluutta lasten kanssa, odotan päiväkodin alkua!!! Joka päivä pitää keksiä aktiviteettia, kuunnella mölinää tappelua, juoksua, julkisilla paikoilla tai kaupassa käynti yhtä helvettiä
Mä pakenen kauppaan, yksin. Koska ensinnäkään en jaksa kaupassa koko ajan komentaa, että älä koske siihen, älä huuda, älä ota sitä, älä mekasta, siirry tieltä pois että muut mahtuu kärryjen kanssa, älä puhu kun papupata... Joten eskari-iässä sai alkaa harjoitella kotona yksinoloa sen aikaa, kun mä kävin kaupassa. Ja sen jälkeen en ole ruokakauppaan mukaan ottanut. Toki toimii meillä siksi, että alkuun kävin vain lähikaupassa, 15-20 min. Ja yhden lapsen uskalsi jättää kotiin pelkäämättä että koko huusholli on tuhottu sinä aikana.
Joku neuvoi myös, että pitää opettaa rauhoittumaan. Meillä se oli aiemmin Legot, nykyään ottaa kirjan käteen ja saattaa istua/maata/myllätä koko ajan lukiessaan, mutta tunnin verrankin kerrallaan. Siinä on vaan se ongelma, että siinä kertyy lisää energiaa, joka taas sitten rauhoittumisen jälkeen pitää purkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna peliaikaa suosiolla enempi. Sillähän siitä pääsee kun lukittautuvat huoneisiinsa. Käyt välillä jättämässä ruokaa ovenraosta.
Et sentään ole vielä joutunut lähtemään alasti juoksemaan suihkusta altaalle, kun toinen ehtii lähteä vikkelästi edeltä uimaan :D. Varoituksista ja muistutuksesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisenä ne alkaa rauhoittua? Sattuu olemaan just tollaiset 8- ja 5-vuotiaat pojat...
Meilläkin on tuon ikäiset pojat, mutta mitään ongelmia ei ole.
Mieti miksi teillä on?
Provolta maistuu tuokin aloitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ap:n lapsilla ole mitään harrastuksia?
Tai tarpeeksi virikkeitä, toimintaa jms, jos ja kun elämä kahden terveen pienen poikalapsen on noin helvetin rankkaa.
Ja täällä vielä jotkut kehtaavat pilkata ja ivailla, jos erityislapsen äiti joskus tilittää tuntemuksiaan ja kertoo olevansa uupunut.
Jos ei pärjää kahden terveen lapsen kanssa, täytyy olla päässä pahasti vikaa.
Intovertille se riehakkaista lapsista johtuva jatkuva hälinä ja "hereillä olo" on todella raskasta. Koskaan ei voi uppoutua omiin ajatuksiin kun täytyy olla aina lapsia askeleen edellä. Tämän takia käyn työelämässä, edes siellä saan keskittyä itseeni ja olla olematta jatkuvasti "läsnä".
Ap lohduttaudu, kun lapset kasvaa lomailu alkaa olla kivaa perheen kesken. Muksut 10 ja 12, oli ihan kiva lomareissu. Grillikatoksella osasivat käyttäytyä, kun siellä oli muitakin ei tarvinnut hävetä muksujen puolesta. Muutenkin tekivät keskenäänkin juttuja eikä sitä turhaa hälinää ole enään niin paljon. Aunottiin ja uitiin ja drillailtiin paljon, hauskaa oli. Siis alueella oli muitakin, eikä oltu äänekkäin porukka niinkuin aiemmin kun muksut oli pienempiä.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on tuon ikäiset pojat, mutta mitään ongelmia ei ole.
Mieti miksi teillä on?
Provolta maistuu tuokin aloitus.
Siinä taas ääliö joka ei tiedä että toiset lapset on villimpiä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ap:n lapsilla ole mitään harrastuksia?
Tai tarpeeksi virikkeitä, toimintaa jms, jos ja kun elämä kahden terveen pienen poikalapsen on noin helvetin rankkaa.
Ja täällä vielä jotkut kehtaavat pilkata ja ivailla, jos erityislapsen äiti joskus tilittää tuntemuksiaan ja kertoo olevansa uupunut.
Jos ei pärjää kahden terveen lapsen kanssa, täytyy olla päässä pahasti vikaa.
Päässä vika kun lapset tappelee, ärsyttävät toisiaan, rääkyvät ja huutavat aamusta iltaan joka päivä???
Sen takia meillä on vain yksi lapsi ja tässäkin on jo kestettävää...
Jaa mihinkäs se sun vastuu jäi, ku 2xlapset pihalle 3xh 2xpäivässä?
En kieltänyt äiti sanan käyttöä vaan sen että jos olen siinä vieressä ei jokaista lausetta aloiteta äiti kato, äiti tiiätkö mitä, äiti arvaappa, äiti sitä, äiti tätä.
Ja en todellakaan hukassa oo :D
T. 5x pojat