Lue keskustelun säännöt.
En jaksa lapsiani, kesälomailu on yhtä uupumista
23.07.2020 |
Alkaisi jo koulut ja päiväkodit, niin saisi nuo kaksi hirviötä sinne edes päiviksi. Ei olisi koskaan pitänyt hankkia yhtään lasta, omat tuntuvat niin vääränlaisilta kun introverttina ja rauhallisena tyyppinä yrität paimentaa kahta järjettömän villiä kakaraa. Mikään ei mene perille, mitään ei uskota, juostaanhypitäänhuudetaan sisätiloissa vaikka on kielletty sata kertaa. Kaikki asiat alkaa huutamalla "Hei äiti"-vaikka olisit ihan vieressä. Puhetta ja typerää "siansaksaa" ja kyselyitä vaikka mistä tulee taukoamatta koko hereilläoloaikansa niin, etten jaksa enää edes kuunnella. Jos käy jossain vierailulla, saa koko ajan vahtia etteivät hajota mitään tai hypi sohvalla, vaikka sinne mennessä on autossa käyty läpi miten saa käyttäytyä, mitä ei saa tehdä ja molemmat ovat sanoneet ymmärtävänsä ja tottelavansa. Rannalla pitää vahtia muutenkin ihan todella lähellä, vaikka isompi osaa uida - ovat niin villejä että vaikka hukuttavat toisensa vahingossa. Koko ajan pitää toistaa ja toistaa ja toistaa kieltoja ja ohjeita, silti tehdään jotain ihan muuta - ja kun pysäyttää sen typerän tekemisen ja kysyy miksi, kun juuri asia kiellettiin sadannetta kertaa, toinen ei "muista" tai "kuullut" kieltoja. Tuntuu että kaikkialla saa vaan hävetä näitä kahta tuotostani ja kadun ajoittain oikeasti heitä, ei tällaista jaksa kukaan selväjärkisenä. Ikää näillä täystuhoilla on 8 ja 5v, poikia tietysti molemmat. Neuronormaaleja, koulussa ja päiväkodissa loistavat hyvällä ja sosiaalisella käytöksellään ja heistä tykätään - eivät tunnista ongelmaani. Kotona ei toimi uhkailu-lahjonta-kiristäminen, ei kiellot, ei ohjeet, ei mikään muu kuin kännykän pois ottamisella uhkaaminen (heillä on peliaikaa tunti päivässä). Tämä lomailu on kaukana rentouttavasta, olisi mieluummin vaikka siellä mansikanpoiminnassa pellolla.
Kommentit (250)
Vierailija kirjoitti:
Aapeella ei ole auktoriteettiä lapsiin.
Meillä kanssa lasten äiti ei pärjää pojan kanssa yhtään, on energinen, itsepäinen ja oma ehtoinen.
Ei auttaneet mitkään lanutalon perhetyöntekijät tai vastaavat.
Sitä en osaa sanoa mikä auttaisi, mutta meillä poika kulkee paljon mun mukana ja touhuillaan miesten "juttuja" ja paljon liikuntaa.
Juuri näin! Jos lapsi on energinen, vanhemman pitää olla energisempi ja johtaja edellä. Jos lapsi on itsepäinen, vanhemman pitää olla vielä jämäkämpi. Siis aina enemmän kuin lapsi. Totta totisesti se on raskasta välillä, olla kaikessa askeleen edellä ja vahva vaikka kuinka väsyttäisi. Jämäkkyys ja johdonmukaisuus. Teoilla pitää olla seuraukset ja hyvistä teoista palkinto. Ja niistä pitää pitää kiinni johdonmukaisesti. Pyytäminen ja anelu, keskustelu ja muistuttaminen ei tehoa energisiin lapsiin. Pitää keskittyä lapsen rauhoittamiseenkin, ja siinä auttaa kirjojen lukeminen tai elokuvan katsominen YHDESSÄ! jos lapsi on iholla koko ajan, hän on huomiota vailla. Ystävällinen, kohtelias ja lempeän ymmärtäväinen äiti jyrätään mennen tullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat ovat samanikäisiä mutta adhd-diagnooseilla varustettuja. Lasken päiviä kun tarha ja koulu alkaa
Mäkin ehdotan juurikin kahdeksanvuotiaalle hieman vapauksia ja kaverin kanssa olemista. Onko 8 v ikinä ulkona yksin? Meillä auttaa että käy välillä pyöräilemässä lähistöllä, sekä koulun pihalla, ymmärrän toki ettei kaikilla onnistu tämä, mutta meillä rauhallinen asuinalue ja koulu ja puisto 100 metrin päässä. Ja tosiaan myös ihan rauhoittumista voi opetella, kirjojen lukua tms. Koulusta tuli kaikille ekaluokkalaisille kehoitus lukea joka päivä vähän.
Ja itse olen, vähän julmastikin, kieltänyt äiti sanan käytön. Asian voi kertoa myös ilman että kaikki lauseet aloitetaan äitillä. Se on tosi rasittavaa, varsinkin jos on useampi lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urheileeko lasten isä lastensa kanssa ja vie heitä harrastuksiin? Se on isän homma. Yksinhuoltajaksi hommautuminen on ihan oma vika.
Oma vika, kun mies kuollut tapaturmaisesti?
😕Niimpä. Yksinhuoltajien haukkujat ei tajua että lapsen toinen vanhempi on saattanut kuolla. Minulla on tämä tilanne ja ottaa niin päähän kun kukaan ei ota tätä huomioon puheissaan.
Tuollaisia ymmärtämättömiä ihmisiä on maailma täynnä, ei niille kannata arvoa/huomiota antaa. Kaikilla ei vain kapasiteetti riitä ymmärtämään erilaisia elämäntilanteita ja perheitä. Eivät edes tajua kuinka tyhmän kuvan antavat itsestään kun möläyttelevät näitä "totuuksiaan" ääneen.
Anna lapsille mukava pieni kesäprojekti, uima-altaan kaivaminen lapiolla. Ja kunnollisen altaan, syvyyttä saa olla se pari metriä ja pinta-alaakin reippaasti. Todennäköisesti tähän menee hetki ja illalla lapset ovat mukavan väsyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urheileeko lasten isä lastensa kanssa ja vie heitä harrastuksiin? Se on isän homma. Yksinhuoltajaksi hommautuminen on ihan oma vika.
Oma vika, kun mies kuollut tapaturmaisesti?
😕Niimpä. Yksinhuoltajien haukkujat ei tajua että lapsen toinen vanhempi on saattanut kuolla. Minulla on tämä tilanne ja ottaa niin päähän kun kukaan ei ota tätä huomioon puheissaan.
Haluaisit, että sinua pidettäisiin parempana kuin luusereita jotka ovat eronneet tai olleet alusta asti yksin?
Tuon ikäisten riehuminen on täysin normaalia. Sitä ei oikein voi estää, koska lapsilla on paljon energiaa, eivätkä he jaksa pitkiä aikoja istua kiltisti. Huutaminen ja puhuminen on myös normaalia lasten toimintaa. Olit ehkä samanlainen itsekin lapsena, et vain muista sitä enää.
"Hirviö"-sanaa käyttäisin vasta jos lapset julmasti kiusaavat toisia lapsia, kiduttavat eläimiä yms. Silloin on kyse psykopatiasta. Mutta normaalisti riehuvat lapset ovat vain terveitä.
Yritä keksiä jotain selviytymiskeinoja, millä jaksat kestää sitä riehumista. Ensinnäkin pitää luopua täydellisen kontrollin ajatuksesta. Noin pienten lasten energiaa ei voi täysin kontrolloida. Yritä hyväksyä se, että he juoksevat/huutavat/riehuvat leikeissään. Sille ei yksinkertaisesti voi mitään. Päätit hankkia lapsia ja sen päätöksen kanssa on elettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Urheileeko lasten isä lastensa kanssa ja vie heitä harrastuksiin? Se on isän homma. Yksinhuoltajaksi hommautuminen on ihan oma vika.
Hahhah, vai "isän homma". Totta kai kaikki hauska yhdessä tekeminen on isän homma. Äidin hommaa onkin sitten kaikki muu: ruokkiminen, siivoaminen, pukeminen, riisuminen, pyllyn pyyhkiminen...
Koska et tiedä toisen elämäntilannetta, et voi olettaa että hän on "hankkiutunut yksinhuoltajaksi". Hölmöä edes sanoa noin.
Joo, me nykyäidit ei jakseta lapsiamme, ennen oli kaikki paremmin.. Tätä mantraa saa aina kuunnella. 90-luvulle saakka kasvatusohje oli "ruoki ne joskus", nykyään joka tuutista tulee vaatimuksia, valvontaa ja hyvänädinmallia josta ei poiketa. Minä olen koko ajan tässä samalla lomalla töistä, johon palaan kun päiväkoti avautuu. Kevät tähän asti oli oma helv-ttinsä, kun piti samaan aikaan hoitaa kotikoulu, päiväkoti ja etätyöt. Voipi olla, etten ole siitä vielä toipunut ja tämä rasitus on vaan liikaa.
Pitäisi olla jämäkämpi ja urheilla ja lapseni eivät kunniota äitiään vaan pitäisi olla isä ja jaja. Niin varmasti, ulkopuolelta on aina helppo neuvoa. Ja huvittava tuo syyllistäminen yksinhuoltajuudesta omana valintana - niin se ei todellakaan aina ole ja lapsiperheissä varsinkin erotaan liian "myöhään".
Todellakin odotan päiväkodin ja koulun avautumista, jotta voin saada edes jotain omaa. Hulluksi tässä tulee. Ja tähän rivarin pihaan ei sitä uima-allasta taida saada laittaa lapsia kaivamaan kuitenkaan.. Kiitos heille, jotka jaksoivat laittaa tsemppaavaa tai vertaistuellista kommenttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia pitäisi saada erilleen välillä. Nyt ne liittoutuvat yhdessä vanhempaa vastaan ja villitsevät toisiaan. Kun vanhempi on yksin lapsen kanssa aina välillä, suhde vahvistuu ja lapsi on helpompi saada kuulemaan ja uskomaan myös se, mitä vanhempi odottaa käytökseltä. Niitä sääntöjä jatketaan tiukasti silloinkin kun pojat yhdistetään. Paljonhan se vaatii keskittymistä kyllä vanhemmalta, mutta on tärkeää osoittaa, että riehumisella pitää olla jotkut rajat, sillä niin on äidin jaksamisellakin.
Monissa kunnissa on kaveritoimintaa lapsille eli voi hakea aikuista kaveria. Sekin voi auttaa antamalla lapselle kaveriaikuisen läsnäoloa ja äidille hengähdystä ainakin yhdestä lapsesta kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urheileeko lasten isä lastensa kanssa ja vie heitä harrastuksiin? Se on isän homma. Yksinhuoltajaksi hommautuminen on ihan oma vika.
Oma vika, kun mies kuollut tapaturmaisesti?
😕
Joo, totta kai se on sun vika. Samoin kuin on mun vika että jäin yksinhuoltajaksi miehen kuoltua syöpään.
Eläköön vauvapalstan mustavalkeat "totuudet".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä pojat 4v ja 9v. Pienempi on ihan järkyttävän villi ja kova huutamaan. Tekemistä kyllä riittää, asutaan maalla. Mutta silti ne tappelee ja mulla lähtee järki.
Lasten jatkuva energia ja vaatiminen on tosiaan raskasta. Tää kuulostaa varmaan hirveältä hippiroskalta, mutta ehkä lasten kanssa voisi tehdä jotain ohjattuja rauhoittumisharjoituksia tms. Että kyky rauhoittua kehittyisi.
Tähän sitten lisäksi just niitä jonkun muun aikuisen ohjaamia liikuntaharrastuksia ja kova kuri tietyissä asioissa. Esim. minusta on ok vaatia että sylissä ollaan ähräämättä, tai sitten ei olla sylissä. Jos lapsi puhuu huutamalla, niin hänet voi pistää toistamaan asian normaalilla äänellä ja sitten vasta reagoida sisältöön, jne. Varmaan kannattaa kyllä ottaa yksi asia kerrallan työn alle, vaatii itseltä paljon kun ryhtyy toimimaan jossain asiassa korostetun johdonmukaisesti.
Ja tosiaan rauhallisuudesta yms. kannattaa palkita. Tuon ikäisillä lapsilla on usein surkea itsehillintä, joten pelkällä kurilla he eivät varmaan jaksa käyttäytyä oikein vaikka tietäisivät, mitä odotetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukavaa kuulla rehellistä puhetta vanhemmilta.
Kannattaa myös kokeilla muutakin tekemistä kuin liikuntaa esim. leipomista, kivien maalaamista, äänikirjojen kuuntelua, puuhakirjoja jne. Aivot tarvitsevat myös muutakin tekemistä kuin jatkuvaa hyppimistä ja juoksua.
Jos lapset viihtyvät sen tunnin-kaksi legojen parissa per päivä kuten kirjoitit, niin sehän on hyvä ja hehän voivat rakentaan vaikka liikennekaupungin tms. isomman projektin. Sinäkin voisit olla myös tässä välillä mukana, niin saisit rauhallista yhdessäoloaikaa lastesi kanssa.
Pelatkaa jotakin sisä- tai ulkopeliä yhdessä. Älyä vaativat asiat kuluttavat myös energiaa.
Ah, miten ihanaa on olla kodissa täydessä hiljaisuudessa ja näin kesälomalla siemailla viiniä lasillinen ennen kello kahta. Falafelit ja fetasalaatti odottavat, kun vain jaksaisi tehdä :) juuri ton takia en hankkinut lapsia, eikä niitä ole tulevaisuudessakaan tulossa - en jaksaisi tuota sirkusta sekuntiakaan.
AP:lle silti hatunnosto että uskallat sanoa suoraan millaista he—lvettiä käyt läpi. Ihan liian moni pitää kaiken sisällään. Eikä ihme, itsekin suhtaudun vähän nuivasti vanhempiin jotka valittavat jälkikäteen kuinka työlästä on huolehtia OMISTA LAPSISTA. Vähän että noh, mitäs läksit. Ei voi tulla yllätyksenä kun nykyään tietoa löytää siitä mitä perhe-elämä todellisuudessa on. Se on rankkaa duunia mihin yhä useampi tajuaa olla lähtemättä mukaan. Mutta voisiko se 8-vuotias olla vaikka kavereiden kanssa? Tai hetken yksin kotona kun käyt pienemmän kanssa kaupassa? Vähän tulee sellainen olo tekstistäsi että villitsevät toisiaan, ja ehkä osa siitä saattaa olla vanhemman kohdalla silkkaa oireilua "oman ajan" puutteesta? 5- ja 8-vuotias on kuitenkin jo ihan eri leveleillä monella tavalla vaikka ovatkin yhtä lailla lapsia. Auttaisiko joku projekti, kuten majan rakennus (oksista, tai esim kysymällä joltain paikalliselta roskalavalta eurolavoja yms jämäpuuta), tai vaikka jonkun pihapelin hommaaminen kuten kroketti tai vastaava. Tai luontoretki, missä teette vaikka paperille listan puista ja kasveista joita tulee tunnistaa, sekä oravista ja jäniksistä lisäpisteitä. Vaikka 10-20snt per laji ja pupuista ekstraa, tulee ehkä mielenkiintoa. Tsemppiä. Koulujen alkuun ei ole pitkä aika.
En tunnista omasta elämästä tuollaista tilannetta. Poikia on viisi. Nuorin on nyt 8 vuotta ja harmittaa vietävästi, kun aika karkaa käsistä. Kohta ei kotona ole enää yhtään pientä. Elämän parasta aikaa on elämä omien lasten kanssa. Joudun työn takia olemaan paljon erossa perheestä ja se on todella raastavaa. Aika entinen ei koskaan enää palaa. Kohta saa vain muistella elämäntäyteistä elämää, jota kotonamme on vietetty 29 vuotta lasten myötä.
Ap tässä. 8v ei todellakaan voi laskea yksinään tai kaverin kanssa pyöräilemään - asumme kaupungin keskustassa ja hänen menonsa on harjoittelusta ja opastamisesta huolimatta todella arvaamatonta ja holtitonta, pääsee hengestään jos lasken yksin ulos. Kavereita näkee normaalisti, mutta nyt ovat mökillä tai reissussa, vain pikkuveli seuranaan. Minulla ei ole tukiverkostoa, sillä vanhempani ovat höperö ja alkoholisti, sisarukseni asuu 300 km päässä ja viettää omia ruuhkavuosiaan talonrakennuksen ja pienten lasten kera. Jalkapalloa harrastavat molemmat, mutta joukkuetoiminta on kesätauolla. Uimahalliin en lähde yksin näiden kanssa, sillä pienempi saattaa esim. juosta suihkusta suoraan altaaseen ja hukkua.
Alkaa oma jaksaminen loppua ja talous ei kestä palkata hoitajaa.
Vierailija kirjoitti:
En tunnista omasta elämästä tuollaista tilannetta. Poikia on viisi. Nuorin on nyt 8 vuotta ja harmittaa vietävästi, kun aika karkaa käsistä. Kohta ei kotona ole enää yhtään pientä. Elämän parasta aikaa on elämä omien lasten kanssa. Joudun työn takia olemaan paljon erossa perheestä ja se on todella raastavaa. Aika entinen ei koskaan enää palaa. Kohta saa vain muistella elämäntäyteistä elämää, jota kotonamme on vietetty 29 vuotta lasten myötä.
Jos olet ollut työn vuoksi paljon poissa kotoa, ei sinulla ole välttämättä aavistustakaan mitä se 24/7 perhe-elämä on.. Voisi olla eri ääni kellossa.
Niimpä. Yksinhuoltajien haukkujat ei tajua että lapsen toinen vanhempi on saattanut kuolla. Minulla on tämä tilanne ja ottaa niin päähän kun kukaan ei ota tätä huomioon puheissaan.