Lue keskustelun säännöt.
En jaksa lapsiani, kesälomailu on yhtä uupumista
23.07.2020 |
Alkaisi jo koulut ja päiväkodit, niin saisi nuo kaksi hirviötä sinne edes päiviksi. Ei olisi koskaan pitänyt hankkia yhtään lasta, omat tuntuvat niin vääränlaisilta kun introverttina ja rauhallisena tyyppinä yrität paimentaa kahta järjettömän villiä kakaraa. Mikään ei mene perille, mitään ei uskota, juostaanhypitäänhuudetaan sisätiloissa vaikka on kielletty sata kertaa. Kaikki asiat alkaa huutamalla "Hei äiti"-vaikka olisit ihan vieressä. Puhetta ja typerää "siansaksaa" ja kyselyitä vaikka mistä tulee taukoamatta koko hereilläoloaikansa niin, etten jaksa enää edes kuunnella. Jos käy jossain vierailulla, saa koko ajan vahtia etteivät hajota mitään tai hypi sohvalla, vaikka sinne mennessä on autossa käyty läpi miten saa käyttäytyä, mitä ei saa tehdä ja molemmat ovat sanoneet ymmärtävänsä ja tottelavansa. Rannalla pitää vahtia muutenkin ihan todella lähellä, vaikka isompi osaa uida - ovat niin villejä että vaikka hukuttavat toisensa vahingossa. Koko ajan pitää toistaa ja toistaa ja toistaa kieltoja ja ohjeita, silti tehdään jotain ihan muuta - ja kun pysäyttää sen typerän tekemisen ja kysyy miksi, kun juuri asia kiellettiin sadannetta kertaa, toinen ei "muista" tai "kuullut" kieltoja. Tuntuu että kaikkialla saa vaan hävetä näitä kahta tuotostani ja kadun ajoittain oikeasti heitä, ei tällaista jaksa kukaan selväjärkisenä. Ikää näillä täystuhoilla on 8 ja 5v, poikia tietysti molemmat. Neuronormaaleja, koulussa ja päiväkodissa loistavat hyvällä ja sosiaalisella käytöksellään ja heistä tykätään - eivät tunnista ongelmaani. Kotona ei toimi uhkailu-lahjonta-kiristäminen, ei kiellot, ei ohjeet, ei mikään muu kuin kännykän pois ottamisella uhkaaminen (heillä on peliaikaa tunti päivässä). Tämä lomailu on kaukana rentouttavasta, olisi mieluummin vaikka siellä mansikanpoiminnassa pellolla.
Kommentit (250)
Mitäpä jos olisit kasvattanut lapsesi ihan alusta alkaen tolkullisiksi ihmisiksi?
Tämä tuntuu olevan suurimmalle osalle nykyvanhemmista aivan utopistinen ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosia sitten olimme matkalla ja odottelimme lentoamme lentokentällä terminaalissa. Lento myöhästyi ja jouduimme odottelemaan tosi kauan. Siinä sitten pakostakin jouduimme seuraamaan yhden isän ja villien lastensa menoa ja meininkiä. Isän kommentit olivat suunnilleen tällaisia:
Matti ja Maija, nyt istutte alas! Matti ja Maija, nyt kunnolla. Älkää juosko! Älkää juosko ihmisiä päin! Kun törmäätte, pyydätte anteeksi! No niin, tuliko jo kuhmu! (Joo anteeksi, nää käy nyt vähän kierroksilla! Hehhehheee) Et kiipeä sinne! Et kiipeä enää korkeammalle! Varovasti siellä ylhäällä! Ei ylemmäksi! No joo, olet taitava, mutta tulehan jo alas! Ei sinne saa mennä! No, varovasti sitten! Jne jne.
Kiellot mukautuivat aina siihen, mitä lapset parhaillaan tekivät :D
Lapset eivät totelleet isää yhtään, eivät vähääkään. Pari penkkiriviä edessämme lasten meuhkaus jatkui koko lennon ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teette päivisin? Poikien energia pitää nyt saada kanavoitua johonkin järkevään tuon tohottamisen sijaan.
AP tässä. On tahkottu leikkipuistot, Superparkit, HopLopit, metsäpolut, takapihalla trampoliini, mökkeilty, kävelty luonnossa, Lintsi, Särkänniemi, jne. Pitäisi jotenkin väsyttää nämä jollain hamsteripyörällä joka päivä - mutta sitten nukahtaisivat sen jälkeen ja illalla nukkumaan meno olisi yhtä hel-vettttiä. En jaksa tätä! En jaksaisi olla joku hi-ton ohjelmatoimisto näille! Hetkeksi rauhoittuvat aina leikkimään vaikka Legoilla, mutta sen tunnin - parin jälkeen kaikki varastoitunut energia on valloillaan. En jaksa tätä.. Olen siis YH, isänsä ei hirveästi osallistu kun asuu töiden takia ulkomailla.
Ja tuo jonkun mainitsema iholle tunkeminen, sylissä riehuminen ja jatkuva koskeminen - kuopus tekee ihan samaa! Esikoinenkin välillä. En tykkää - vaikka sylissä saa istua ja olla, halataan ja kerrotaan että rakastetaan.
Onko teillä kaveriperhettä, jonka kanssa hengailla? Lapset leikittävät toisiaan ja aikuiset saavat hengähtää.
Kun ap:n mukaan edes tuo 8-vuotias ei vielä osaa olla ilman vanhemman valvontaa, vaan koheltaa koko ajan. Ei taida onnistua.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ”ei meidän jaakkopaavali vain ole tuollainen, vaikka on samanikäinen”, on maailman turhinta argumentointia. Jos teille on sattunut rauhalliset lapset, olkaa tyytyväisiä ja hiljaa. Kaikki ei ole kasvatuksesta kiinni.
Oikea muotoilu olisi: jos teille on sattunut normaalit lapset. Ei siis sekopäisiä mikälie HD-diagnosoituja, joita ei sitten tarvi edes kasvattaa kun kaikesta pääsee sanomalla taikasanat "kun NicoBetterillä on se ADHD niin ei se osaa".
Täällä myös yksi lopen uupunut äiti. Siis aivan rättiväsynyt tämän kevään ja kesän jäljiltä. Lapset olleet kotona 5kk, pois lukien se lyhyt pätkä kun kaksi vanhinta (8v. Ja 7v.) olivat koulussa. Nuorin silloinkin kotona. Harrastukset oli pitkään tauolla, sekin hetken hengähdys lähti. Mitään hoitoapua ei mistään saanut ja ei oikein vieläkään. Nyt olleet koko kolmikko kesän kotona ja tämä huuto ja kakofonia on jotain aivan hirveää. Yhdellä vielä adhd ja tilanne meni takapakkia kun koko kevään rutiinit meni uusiksi koronan takia ja nyt jo tylsyyttäänkin sählää minkä ehtii. Mies tekee pitkää päivää töissä kun korona sotki työkuviot. Kaiken vaan päiviä koulun/päiväkodin alkuun ja toivon että sinne asti vielä jaksan hermoja kiristellen. Tekisi vain mieli pakata kamat ja häipyä viikoksi yksin jonnekin. Ihan sama minne, mutta yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä kevät ja kesä on oikeasti ihan todella raskas lapsiperheille. Moni lapseton aikuinenkin valitti kun on kotona tylsää, ketään ei saa nähdä, kaikki paikat kiinni ja oli musiikin rankkaa, että ihanaa kun pääsi vihdoin terasseille toipumaan. Koittakaa lapsettomat (meitä väsyneitä haukkuvat) asettua vanhempien asemaan. Lapset tylsistyy, ketään ei saa nähdä, hoidat etätyöt, lasten etäkoulut, pikkulapset kiukuttelee seuranpuutetta siinä vieressä, itselläkin tylsää ja hajoaa pää... Ja heti perään kesäloma, edelleen rajoitteita päällä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi lopen uupunut äiti. Siis aivan rättiväsynyt tämän kevään ja kesän jäljiltä. Lapset olleet kotona 5kk, pois lukien se lyhyt pätkä kun kaksi vanhinta (8v. Ja 7v.) olivat koulussa. Nuorin silloinkin kotona. Harrastukset oli pitkään tauolla, sekin hetken hengähdys lähti. Mitään hoitoapua ei mistään saanut ja ei oikein vieläkään. Nyt olleet koko kolmikko kesän kotona ja tämä huuto ja kakofonia on jotain aivan hirveää. Yhdellä vielä adhd ja tilanne meni takapakkia kun koko kevään rutiinit meni uusiksi koronan takia ja nyt jo tylsyyttäänkin sählää minkä ehtii. Mies tekee pitkää päivää töissä kun korona sotki työkuviot. Kaiken vaan päiviä koulun/päiväkodin alkuun ja toivon että sinne asti vielä jaksan hermoja kiristellen. Tekisi vain mieli pakata kamat ja häipyä viikoksi yksin jonnekin. Ihan sama minne, mutta yksin.
Miksi annat lasten huutaa ja meluta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos olisit kasvattanut lapsesi ihan alusta alkaen tolkullisiksi ihmisiksi?
Tämä tuntuu olevan suurimmalle osalle nykyvanhemmista aivan utopistinen ajatus.
Itse olen yrittänyt. Ihan aidosti voin sanoa, että olen yrittänyt parhaani vanhempana ja kasvattajana, ja silti lapseni käyttäytyvät välillä niin, että heidän seuransa uuvuttaa.
Suurin osa vanhemmista varmasti yrittä. Niillä tiedoilla ja taidoilla, joita heillä sillä hetkellä on, he tekevät parhaansa. Sitten joku tulee sanomaan, että olisit kasvattanut lapsesi paremmin. Siitä tulee niin kurja ja epäonnistunut fiilis.
"Tietysti molemmat", ap? Mun kaverilla on tyttöjä molemmat ja suunnilleen repii toisiltaa korvat irti.
Kasvatus tai sen puute. Sinun sijassa ottaisin vain tarpeeksi kovat metodit käyttöön.
Eikö 8 v oo kavereita? Menkää polkupyöräilemään. Uimaan luonnonvesiin. Uimahallille. Eikö oo mummoloita? Lähimetsään retkeilemään. Eikö lapsilla oo isä kuvioissa? Käykää kirjastossa. Onko ystäviä että voi mennä kylään. Ulkoilua paljon. Kotpna voi leipoa ja ottaa lapset mukaan samaten ruoanlaittoon.