Minkä ikäisenä naisen pitäisi viimeistään alkaa etsimään parisuhdetta?
Olen itse 27v enkä ole jaksanut alkaa vielä etsimään, enkä usko että vielä muutamaan vuoteenkaan jaksan. Olen torjuva kaikkia lähestymisyrityksiä kohtaan, ja nautin siitä että saan olla vapaa-aikana yksin koiran kanssa. Jos hypoteettisesti kuitenkin haluaisin tulevaisuudessa perheen, niin milloin viimeistään pitäisi alkaa etsimään kumppania? 30v? Vai olisiko pitänyt jo aloittaa?
Kommentit (42)
Nyt sulla alkaa olla ajat, kun pitää päättää. Haluatko sen perheen vai et? Ei sitä ole pakko haluta.
Jos haluat, niin etsi kunnollinen mies, joka VARMASTI haluaa lapsia ilman mitään epäilyksiä. Parisuhdetta pitää rakentaa ennen lapsia. Ehkä sellainen moderni, ei niin "perinteisen miehekäs" mies, joka haluaa myös hoitaa niitä lapsia jos itse kaipaat paljon vapautta.
Siinä iässä, kun alkaa tuntua että haluaisit parisuhteen.
Äläkä sekoita perheen perustamista ja parisuhdetta toisiinsa, sillä et VÄLTTÄMÄTTÄ tarvitse parisuhdetta hankkiaksesi lapsia. Jos haluat lapselle isän, mutta et itsellesi parisuhdetta, voi harkita kumppanuusvanhemmuutta. Tai voit hankkia lapsen yksin.
Kaikki eivät ole parisuhdeihmisiä, eikä kaikkien tarvitse ollakaan. Mieti mitä itse haluat ja elä sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Jämät ja toisella kiekalla olijat kelpaa kunhan niillä ei roiku mitään jäätävää lapsikatrasta mukana!
Jämissä on vain sitoutumiskyvyttömiä pelimiehiä ja naisia vihaavia miehiä. Mies pitäisi saada parisuhteeseen 20-25-vuotiaana, että tavallisella naisella on mahdollisuus lapsiin. Lapsiahan suomalaiset miehet eivät halua vuosiin, joten siksi vain nuorena miehen löytävät oikeasti hankkivat lapsia.
Suosittelisin hedelmöityshoitoja niin ei tarvitse tyytyä jämiin.
Jos miehet kiinnostuvat ei ole kiire. Jos miehet ei kiinnostu, voi kestää vuosia löytää suhde. Olen 29v ja en jaksa etsiä eikä miehet tule ovelle koputtamaan. Serkku tosin on nyt uudessa suhteessa ja odottaa ensimmäistä lasta. On 45v.
Sitten, kun tapaat jonkun, joka kolahtaa kunnolla.
Mitä jos ei ikinä tapaa ketään, kuka kolahtaa kunnolla? Olen tasan kerran tavannut, ja hän ei ollut kiinnostunut minusta.
Aloin seurustellä lukioaikaisen poikakaverin kanssa. Naimisiin ylioppilasjuhlien jälkee. Edelleen yhdessä,jo vuodesta 1977.
Vierailija kirjoitti:
Asioista tietävä kirjoitti:
Suosituimmat miehet on jo parisuhteessa. Jäljellä on kohta jämät tai toisella kierroksella olevat.
Miehiä on enemmän kuin naisia, joten ei pidä paikkaansa
Miten miesten määrä vaikuttaa siihen faktaan, että suosituimmat ovat jo parisuhteessa? Jäljellä on siitä huolimatta vain jämät tai toisen kierroksen miehet. Suuri jämien määrä ei tarkoita, että hyviä miehiä olisi ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
No jos haluaa perustaa perheen niin kyllähän sitä jo tuossa iässä pitäisi olla tavattuna sellainen kumppani jonka kanssa sitä voi ainakin harkita. Ensin kun on kuitenkin järkevää olla ainakin se pari kolme vuotta ihan kaksistaan ja tutustua toiseen. Myös siis siihen millaista ihan normiarki yhdessä asuen on kun se alkuhuuma on kadonnut.
Lisäksi ihan omakohtaisena kokemuksena sanon, ettei sitä pari-kolmekymppisenä edes ymmärtänyt kuinka kamalan nopsaan aika loppujen lopuksi kuluukaan. Saati sitä kuinka paljon väsyneempi sitä päälle nelikymppisenä onkaan vaikka elämäntavat on tietenkin paljon terveemmät ja paremmat kuin pahimpina rillutteluvuosina.. Toki lapsi antaa energiaa ja hormonitkin jeesaa mutta kyllä sitä pikkuisen kauhullakin jo ajattelee, että mites sitten kun tähän pamahtaa vaihtarit.
Oma vinkkini on, että jos lapsia haluaa niin kyllä ne vaan kannattaa mahdollisimman nuorena tehdä. Asiaa kannattaa tosiaan ihan ajatella eikä vaan asenteella, että mikä kiire tässä eli ei ole tämän hetken murhe ja ans kattoo sitten joskus..
Mistähän se johtuu, että näin kirjoittavat ovat aina itse tehneet lapsia kaksvitosina? Halutaan tavalla tai toisella pilata tai estää elämä niiltä, jotka tekevät lapsia vanhempana?
Sopiva ikä naiselle lapsentekoon on 30-40v. Miehelle muutama vuosi vielä lisää.
Vierailija kirjoitti:
No jos haluaa perustaa perheen niin kyllähän sitä jo tuossa iässä pitäisi olla tavattuna sellainen kumppani jonka kanssa sitä voi ainakin harkita. Ensin kun on kuitenkin järkevää olla ainakin se pari kolme vuotta ihan kaksistaan ja tutustua toiseen. Myös siis siihen millaista ihan normiarki yhdessä asuen on kun se alkuhuuma on kadonnut.
Lisäksi ihan omakohtaisena kokemuksena sanon, ettei sitä pari-kolmekymppisenä edes ymmärtänyt kuinka kamalan nopsaan aika loppujen lopuksi kuluukaan. Saati sitä kuinka paljon väsyneempi sitä päälle nelikymppisenä onkaan vaikka elämäntavat on tietenkin paljon terveemmät ja paremmat kuin pahimpina rillutteluvuosina.. Toki lapsi antaa energiaa ja hormonitkin jeesaa mutta kyllä sitä pikkuisen kauhullakin jo ajattelee, että mites sitten kun tähän pamahtaa vaihtarit.
Oma vinkkini on, että jos lapsia haluaa niin kyllä ne vaan kannattaa mahdollisimman nuorena tehdä. Asiaa kannattaa tosiaan ihan ajatella eikä vaan asenteella, että mikä kiire tässä eli ei ole tämän hetken murhe ja ans kattoo sitten joskus..
Kaikkia ei kiinnosta olla synnyttäviä lehmiä, nimeä vaihtavia urpoja tai spermaämäreitä. Nolottaisi olla kiltti kotivaimo samalla kun mies runkkaa teineille ja juoksee bordelleissa.
Etkö siis ole koskaan seurustellut? Luulisi jo että tuon ikäisenä jotain kokemusta vastakkaisesta sukupuolesta olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asioista tietävä kirjoitti:
Suosituimmat miehet on jo parisuhteessa. Jäljellä on kohta jämät tai toisella kierroksella olevat.
Miehiä on enemmän kuin naisia, joten ei pidä paikkaansa
Miten miesten määrä vaikuttaa siihen faktaan, että suosituimmat ovat jo parisuhteessa? Jäljellä on siitä huolimatta vain jämät tai toisen kierroksen miehet. Suuri jämien määrä ei tarkoita, että hyviä miehiä olisi ollenkaan.
Miksi jauhat tuota asenteellista ja miesvihaa uhkuvaa sontaa? Ajat ovat muuttuneet, kaikki eivät ole epäkelpoja jämiä vaikkeivät pariutuisikaan heti nuorena. Mikset sitten hauku ap:täkin jämäksi ja käske hankkia kissoja? Mene ulos raittiiseen ilmaan jos et muuta osaa kuin purkaa pahaa oloasi täällä.
Etsimään parisuhdetta? Mitä se sellainen on? Kuulostaa aika säälittävältä. Elämä on ja tapahtuu ja ihmisiä kohtaa nuorena koko ajan ja miehet lähestyvät koko ajan. Siitä se sitten jossain vaiheessa lähtee.
Suhtautuisin säälivästi ihmiseen, joka sanoo etsivänsä parisuhdetta.
Kun ei ole löytynyt silläkään tavalla, että odottaisi vaan jonkun tupsahtavan eteen, eihän sellaista tapahdu kuin elokuvissa? Miten niitä kumppaneita ihmisillä tupsahtaa eteen puskan takaa / tulee kotoa hakemaan valkoisella ratsulla??? Minua ei ole IKINÄ lähestytty, ei edes pelkän seksinvonkauksen merkeissä! Ainoastaan joku juoppo on saattanut kehua kivaks!
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos ei ikinä tapaa ketään, kuka kolahtaa kunnolla? Olen tasan kerran tavannut, ja hän ei ollut kiinnostunut minusta.
En tiedä. Itsekään en tapaa ikinä ketään eikä kukaan halua tehdä tuttavuutta kanssani, mutta en silti "laske rimaa", ts. ota jotain, ketä tahansa, etten olisi yksin. Ei olisi kovin reilua sitä toista kohtaan.
Viimeistään 7-kymppisenä. Lääketiede kehittyy koko ajan ja nainen voi tulla raskaaksi hieman varttuneempanakin. Sitä ennen kannattaa matkustella ja panna kaikkea, mikä liikkuu.
27 vuotiaana olet siinä iässä, että kohdallesi tulee ensimmäisen kierroksen roskat jotka ei kelpaa muuhun kuin tunkiolle. Loput on jo niin silmiinpistävästi kelvottomia, että ovat vapaita sen takia. Seuraava kierros alkaa nelissäkymmenissä missä meno on vielä sairaampaa.
Olin 29 kun löysin miehen, reilun vuoden jälkeen alettiin yrittää lasta. Ei saatu enään, oltiin liian vanhoja. Lääkäri sanoi tutkimuksissa, että 5 vuotta aikaisemmin olisi ehkä ollut mahdollista...
Oletko ihan varma, että haluat oikeasti perheen vai pelkästään siksi koska sinusta tuntuu että sinun kuuluisi hankkia perhe?