Lue keskustelun säännöt.
Erolla luultua isompi vaikutus lapseen - tuoreet tulokset yllättävät
11.06.2013 |
Siinä missä avioerot yleistyvät, yleistyvät myös niiden seuraukset.
Suomessa noin puolet liitoista päättyvät eroon. Paitsi että avioero koettelee vanhempien tunne-elämää, tuoreen tutkimuksen mukaan sillä on selkeät seuraukset myös eron kokeneiden lasten näkökulmasta.
Eroperheistä tulleet lapset kärsivät peräti 50 prosenttia todennäköisemmin esimerkiksi masennuksesta ja ahdistuksesta. Vanhempien eron läpikäyneillä lapsilla sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen ja solmiminen voi olla vaikeampaa. Tämä näkyy esimerkiksi kouluelämässä. Vanhempien avioeron kokeneille lapsilla on myös muita todennäköisemmin vaikeuksia koulussa, ja he saattavat kokea ystävien löytämisen hankalaksi. Tämän lisäksi heillä saattaa olla vaikeuksia kontrolloida omaa käytöstään.
Nämä tiedot käyvät ilmi Britanniassa tehdystä laajasta tutkimuksesta. Sen mukaan erovanhempien perheessä kasvaminen jättää lapsiin kenties isommankin jäljen kuin haluaisimme uskoa.
Lähde: Daily Mail
Kommentit (157)
Ero on menetyskokemus ja menetyskokemusten on todettu korreloivan ahdistus- ja mielialahäiriöiden kanssa. Erokokemus vaikuttaa tutkimusten mukaan kiintymyssuhteen tyyliin, eli erokokemukset heikentävät perusturvallisuuden tunnetta. Kiintymyssuhdetyyli - turvallinen, turvaton tai organsioutumaton - tosiaan muotoutuu ensimmäisten ikävuosien aikana, mutta on myös havaittu, että senkin jälkeen elämänkokemuksilla on siihen vaikutus - menetykset, kuten vanhempien tai oma avioero, kiusaaminen, sairaudet ja kuolemantapausket, työttömyys yms. voivat muuttaa turvallisen kiintymyssuhdetyylin turvattomaksi. Jos kiintymyssuhdetyyli muuttuu, se muuttuu yleensä turvaatomammaksi, toisin päin tapahtuvaa muutosta tapahtuu harvemmin, ja se vaatii korvaavia kokemuksia, esim. turvallisen ja hyvän parisuhteen tai terapian.
Väkivaltaisissa ja turvattomissa vanhempien välisissä suhteissa ei ole lastenkaan hyvä kasvaa, perheväkivallan todistamisella on varmasti pahempi vaikutus lapseen kuin erolla tällaisessa tilanteessa. Ja varmaan on myös muunlaisia perhetilanteita, jotka heikentävät lasten hyvinvointia. SIinä on sitten useita lasta kuormittavia tekijöitä samanaikaisesti läsnä. On myös tutkimustuloksia, että joskus erot tapahtuvat niin sopuisasti ja lapsen etu ja hyvinvointi huomioiden, että eron vaikutus lapseen jää pieneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 10:27"]
Ehkä tätä ei kannattaisi ajatella siltä kannalta, että olisiko parempi pysyä yhdessä, vaan että se aviopuoliso kannattaisi valkata paremmin alunperinkin.
[/quote]
Erittäin hyvä huomio. Vanhemmuus on sen verran vastuullista toimintaa, ettei sitä todellakaan pitäisi aloittaa kuin vakavasti harkituin perustein. Siitä riippuu lapsen myöhempi elämä niin paljon, millaiset geenit, millaiset vanhemmat ja millaiset vanhempien keskinäiset suhteet ovat. Yhteen voi mennä ja erota vaikka muutaman kuukauden välein, mutta kun alkaa tehdä lapsia maailmaan, siitä alkaa ihan toisenlainen vastuuaika elämässä.
Olen ehjästä ydinperheestä ja tuo kaikki sopii minuun. Eli ei taida olla pelkäästään vanhempien ero joka tuota aiheuttaa...
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 10:28"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 10:24"]
Varmasti totta.
Meidän lapsesta ei tule erolasta, se on selvä. Riitoja toki on, mutta ne aina sovitaan. Se lienee pääasia.
Kyllä oma äiti ja isä on lapselle parhaat ja rakkaimmat.
Piste.
[/quote]
Sama täällä. Ero oli todella lähellä jokin aika sitten ja olisi ollut näennäisen helppo ratkaisu.
Päätimme kuitenkin taistella perheen puolesta yhdessä ja pysyä yhdessä. En nimittäin tunne yhtään toimivaa uusperhettä. Kaikki ystäväni, jotka ovat kokeneet vanhempiensa avioeron, oireilevat sitä vielä aikuisenakin. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Mutta oireilevat.
[/quote]
Kyllä, kävimme myös eron partaalla, muttemme heittäneet hanskoja tiskiin. Kävimme kovan taistelun liittomme eteen ja nyt niitämme satoa: olemme todella onnellisia ja vahvoja voittajia!
Kyllä kannatti.
Ylä- ja alamäessä, mites se meni :)
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 10:34"]
On myös tutkimustuloksia, että joskus erot tapahtuvat niin sopuisasti ja lapsen etu ja hyvinvointi huomioiden, että eron vaikutus lapseen jää pieneksi.
[/quote]
Mutta entä ikävä? Ikävä isää illalla, kun isä ei asukaan enää kotona? Ikävä isää lomilla, kun isän paikalla äidin rinnalla onkin toinen mies? Ikävä äitiä isän luona, kun isän kanssa asuu joku toinen nainen? Vaikka olisikin sitä sopua, silti ero voi olla erittäin ahdistavaa ja surullista lapselle ihan näistä käytännön syistä, jotka eivät suinkaan ole merkityksettömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 10:36"]Olen ehjästä ydinperheestä ja tuo kaikki sopii minuun. Eli ei taida olla pelkäästään vanhempien ero joka tuota aiheuttaa...[/quote]
Jos vanhempasi olisivat eronneet, olisiko tilanteesi vielä hankalampi? Sitähän, me emme voi tietää.
En ihmettele tuloksia yhtään. Eron lisäksi soppaan astuu mukaan uudet kumppanit, joista naiset yleensä yrittää heivata miehen edellisen liiton lapset mäkeen ja laittaa miehelle uutta palloa jalkaan raskautumalla. Tässä yhtälössä viis veisataan lapsista ja heidän onnellisuudestaan, kunhan aikuiset saavat mitä haluavat. Ja tämän puolesta valitettavan monet myös liputtavat. Eli ei ihme, jos lapset oireilevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo nyt ihan selviää. Tietenkin erolla on vaikutuksia lapsiin. Varmasti enemmän kuin eroaviin vanhempiin itseensä.
Kun aloin miettimään paikkakuntamme nuorisoa, ihan selkeästi näkee, ketkä on eroperheistä, ketkä ei.
Pojista kaikki, jotka ovat tämän kesän aikanakin heti menettäneet mopokorttinsa, ovat eroperheistä. Viime vuosien tapahtumia paikkakunnalla, eli kolareita, ilkivaltaa, tuhopolttoja, varkauksia, huumeita. Kaikki pojat ovat eroperheistä.
Tytöt. Eroperheiden tytöt. Teiniraskauksia, jakorasioita, näpistyksiä, ryyppäämistä. Kaikki nämä ovat eroperheistä.
Ja mistä tiedän. No pienen kunnan ihmiset tuntee ja ero on kyllä ihan selkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen päättänyt, että jos joskus niin käy, että eroamme (mies lähtee), olen ehdottomasti yksin. En koskaan enkä milloinkaan tee lapsilleni sitä, että tuon siihen uuden "isän" ja uudet "sisarukset". Sne jälkeen en pystyisi itseäni peiliin katsomaan.
Tästä laitan pääni pantiksi.
31: jaa meidän paikkakunnalla tosinpäin: kolarit, ilkivalta, huumeet, juopottelu, varkaudet, teiniraskaudet jne: ydinperheiden lapset kyseessä. Ja jopa ns.hyvien perheiden lapset kyseessä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 07:57"]
Allekirjoitan.
Vanhempani erosivat kun olin kymmenen. Ei ollut väkivaltaa eikä päihteitä, päällisin puolin olimme varsin onnellinen perhe. Me lapset emme edes huomanneet minkään olevan pielessä, ennenkuin eräänä yönä vanhemmat riitelivät äänekkäästi toisilleen huutaen - ensimmäistä kertaa ikinä. Seuraavana päivänä he ilmoittivat eroavansa.
Ero oli helvetillinen, oli todella hämmentävää kun ei ymmärtänyt lainkaan mitä oli tapahtunut ja miksi. Yhtäkkiä vanhemmat vihasivat toisiaan ja siitä alkoi vuosien tappeleminen ja lapsien pelinappulana käyttö. Vanhempi sisarukseni oireili hurjalla teinikapinalla, minä vetäytymällä ja masentumalla, nuorin haki hyväksyntää epätoivoisesti jokaisesta suunnasta. Kaikki me lapset olemme aikuisiällä joutuneet puimaan vanhempien erosta johtuneita turvattomuuden tunteita ja tunne-elämän ongelmia ammattiauttajan avulla. Minulla on vieläkin ongelmia luottaa siihen että ihmiset pysyisivät elämässäni, pelkään hysteerisesti että oma mieheni päättää yhtäkkiä vain lähteä, en uskalla hankkia lapsia koska pelkään että en kykenisi tarjoamaan lapselleni onnellista ydinperhettä enkä kestäisi sitä jos oma lapseni joutuisi kokemaan edes likimain samaa mitä minä.
Eron aiheuttamista traumoista ei voi ääneen puhua, niistä syyllistetään.
"Olisiko sitten ollut parempi että vanhempasi olisivat pysyneet onnettomassa suhteessa lasten takia?"
"Miten voi olla mahdollista ettet ole vieläkään päässyt yli?"
[/quote]
Enpä olisi itse osannut paremmin kirjoittaa, meillä samanlainen tilanne eron jälkeen, eikä vanhemmista ollut mitään apua. Meitä oli myös kolme lasta ja samantyyppiset oireet kaikilla.
itse olen eroperheen lapsi ja myöskin eronnut. Vanhempani erosivat onneksi, ennen kuin kukaan esimerkiksi pääsi hengestään. Itse taas menin liian nuorena naimisiin ennen kuin edes tunsin itseäni. Mies muuttui papin aamenen jälkeen vieläkin enemmän vääränlaiseksi, piereskeleväksi ja kännääväksi porsaaksi joka oli selvinpäin vain töissä ja luotettava vain työnantajaansa kohtaan. Yritin jatkaa liittoa ja puhua, lapsen syntymän jälkeen rupesin tutkailemaan itseäni ja miehen ollessa paljon töissä tutustuin ihan itseeni ja huomasin etten ole yhtään semmoinen ihminen joksi olin vain ajautunut.
Eihän se ero mukava asia ollut mutta uskon että parempi näin kaikille. Se parisuhde ja miehenmalli ei ollut lapsellekkaan sopiva ja jos mies ei muutu niin minun on parempi muuttaa. Ollaan edelleen väleissä eikä ongelmia ole lapsen hoidossa ollenkaan ja lapsi jopa näkee isäänsä kun on erottu. Lisäksi minullakin on aikaa tehdä muutakin kuin hoitaa lasta. Olen päässyt jatkamaan harrastuksiani, palasin takaisin opiskelemaan ja tunnen itseni muutenkin onnellisemmaksi nyt kuin ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 10:47"]
En ihmettele tuloksia yhtään. Eron lisäksi soppaan astuu mukaan uudet kumppanit, joista naiset yleensä yrittää heivata miehen edellisen liiton lapset mäkeen ja laittaa miehelle uutta palloa jalkaan raskautumalla. Tässä yhtälössä viis veisataan lapsista ja heidän onnellisuudestaan, kunhan aikuiset saavat mitä haluavat. Ja tämän puolesta valitettavan monet myös liputtavat. Eli ei ihme, jos lapset oireilevat.
[/quote]
Näin. Tämä on selvää jo ihan vaikka tämän palstan perusteella. Jatkuvasti on ketjuja "en voi sietää mieheni lasta silmissäni" jne.
Voisin kyllä kuvitella että ne eroon johtaneet syyt ovat vaikuttaneet lapsiin jopa enemmän kuin itse ero jos Se hyvin sovussa hoidetaan. Esim. Väkivallan tai muun näkeminen pitkään lapsena.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 10:53"]
31: jaa meidän paikkakunnalla tosinpäin: kolarit, ilkivalta, huumeet, juopottelu, varkaudet, teiniraskaudet jne: ydinperheiden lapset kyseessä. Ja jopa ns.hyvien perheiden lapset kyseessä!!!
[/quote]
Hah hah, arvasin jo tyypillisen aavevastauksen :D
Heti välittömästi kaikki sinun tuntemat on ihan kuule akateemisista ydinperheistä, missä lapsilla menee huonosti :)
Kummasti se näkyy isompanakin. Kaikki akateemisten ydinperheiden lapset on rappiolla ja eroperheiden kakarat opiskelee yliopistossa ja etenee urallaan johtajatason tehtäviin.
38: kaikki ei ollut akateemisista perheistä vaan muuten varakkaista yrittäjäperheistä, paikkakunna kermasta jopa. Useinhan pahimmat (ja ovelimmat) koulukiusaajat ovat myös juurikin näitä "paremman perheen" lapsosia.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 08:31"]
Jaahas. Mitenköhän se vaikuttaa lapsiin, että kodissa on kalsa ilmapiiri koska vanhemmat eivät välitä pennin vertaa toisistaan, tai riitelevät ja tappelevat jatkuvasti päivästä toiseen? Tai toinen vanhemmista on mielenterveys- ja/tai alkoholiongelmainen, ja se toinen vain kestää, kärsii ja alistuu vuodesta toiseen?
Jostain 10v. ylöspäin toivoin että vanhempani eroaisivat, niin että loppuisi se helvetillinen kireä ja pelokas ilmapiiri, mutta ei prkele eronneet.
[/quote]
Meillä oli samanlaista, ja myös toivoin vanhempieni eroavan. Pyysin sitä jopa heiltä.
Eivät eronneet, sillä halusivat lasten takia säilyttää ehjän kodin.
Isäni kuitenkin kuoli yllättäen kun olin vielä teini-ikäinen (13 v), mutta ilmapiiri ei juurikaan kohentunut. Äitini jatkoi isäni parjaamista, ja jatkaa sitä edelleen vaikka aikaa isän kuolemasta on kulunut jo yli 20 vuotta.
Se haukkumisen jatkuminen on ollut kaikkein vaikeinta kestää. Siinä on itse jäänyt vihaisen äidin ja kuolleen isän väliin ja joutui kuuntelemaan yksipuolista mustamaalaamista ja parjaamista vuodesta toiseen.
Tutkimustuloksesta: ex-mieheni on mielialapotilas, hänellä on vaikeuksia toiminnanohjauksessa ja elämänhallinnassa. Lapsi on perinyt näitä ominaisuuksia. Siis se, että hänellä on vaikeuksia koulussa ja sosiaalisissa suhteissa, ei johdu erosta ainakaan kokonaan, vaan geeneistä.
Tuollaisilla geeneillä ei mikään ihmekään, että ero tuli. Eli komppaan aiempaa ehdotusta: valitkaa naiset tarkoin. Ainakaan luusereiden kanssa ei kannata lisääntyä.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 10:24"]
Varmasti totta.
Meidän lapsesta ei tule erolasta, se on selvä. Riitoja toki on, mutta ne aina sovitaan. Se lienee pääasia.
Kyllä oma äiti ja isä on lapselle parhaat ja rakkaimmat.
Piste.
[/quote]
Sama täällä. Ero oli todella lähellä jokin aika sitten ja olisi ollut näennäisen helppo ratkaisu.
Päätimme kuitenkin taistella perheen puolesta yhdessä ja pysyä yhdessä. En nimittäin tunne yhtään toimivaa uusperhettä. Kaikki ystäväni, jotka ovat kokeneet vanhempiensa avioeron, oireilevat sitä vielä aikuisenakin. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Mutta oireilevat.