Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapissa vaeltaminen
Miten aloittaa vaellusharrastus? Kuntoa olen parantanut pitkillä pyöräretkillä. Ei ehkä tänä kesänä ehdi, mutta ensi kesänä varmaan voisi. Jos aikaa olisi kunnolla, voisi lähteä matkaan ilman autoa. Junalla Rovaniemelle ja jatko Eskelisen bussilla.
Kommentit (278)
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä muuten yksin vaeltamisesta? Itse vaeltaisin mieluiten yksinäni. Kavereita ja ystäviä ei ole enkä koskaan saisi sellaista naistakaan, joka tykkäisi vaeltamisesta. Vaellusreitillä kun ei yleensä huonokuntoisia lihavia läskejä näe enkä saisi sellaista hoikahkoa hyväkuntoistakaan puolisoa.
Toivottavasti tulet paremaan kuntoon vaeltamalla. Suomalaismiehistä vain 75 prosentilla on ylipainoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, minä olen yli satakiloinen keski-ikäinen nainen ja vaellan! Eli kaikki nää ”mikä on hyvää treeniä”- jutut voit jättää ihan omaan arvoonsa. Tosiasia on että esim Hetta-Pallas reitille voisit rykäistä vaikka heti elokuun alussa. Ekat pari päivää sitä suunnittelee päivämatkoja ja miettii vauhtia, sit tulee sellainen rauha ja oma tahti.
^ Jos menee julkisilla kauempaa, niin kyllä sitä joutuu vähän niitä päivämatkoja miettimään, jos haluaa vaikka varata makuupaikan paluumatkalle tai jos yöjunat kulkevat vain tiettyinä päivinä, kuten Kolarista.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette nyt tänä kesänä kansalluspuistoissa vaeltaneet, ei välttämättä Lapissa, vaan muuallakin, niin näkyykö väenpaljous kuinka hyvin? Jonkun verran siitä on lehdissäkin kirjoitettu ja itsekin olen hieman vaellusreissua suunnitellut, niin olisi kiva kuulla onko niissä kuinkakin ruuhkaista.
Posiolla ainakin on ihan helvetisti jengiä, ei saa edes runkata rauhassa ilman että joku tulee heti viereen pällistelemään...
Havaintoja omasta oppimisesta ja ensikertalaisten tarkkailusta sen jälkeen kun olin itse käyneet ekat askeleet läpi:
- Retkeilykokemus lyhyemmiltä reissuilta (lähtien yhden yön lähiretkistä!) luo rutiineja ja vähentää stressiä aivan ratkaisevasti. Jos ihan kaikki on uutta, on vaikeampi arvioida missä mennään ja homma voi mennä tosi vaikeaksi.
- Vahva kävelytausta estää rasitusvammoja ja rakkoja todella tehokkaasti. Paljon kävellyt alipainoinen voi jaksaa rinkan kanssa paremmin kuin puntti-petteri. (tässä viittaan omaan ekaan vaellukseeni)
- Vaelluskengät kannattaa kävellä kunnolla sisään: vaikka monet nykykengät tuntuvat heti kaupassa tosi hyviltä, ei kannata ottaa riskejä hiertymien suhteen.
- Vaelluskenkien kanssa kantsii käyttää ohuita alussukkia ja hiukan niitä paksumpia perussukkia. Alussukkia kannattaa ottaa esim. viikon reissulle mukaan pari vaihtokertaa.
- Jos alat vähänkään epäillä eksyneesi, pysähdy, istu alas ja tarkkaile ympäristöäsi vaikka minuutti rauhallisesti hengitellen. Pohdi tämän jälkeen mikä mättää ja muistele missä viimeksi olit "varmasti" kartalla. Jos sijainti on epävarma, älä jatka eteenpäin höyryämistä.
- Kantsii opetella kartalla pysymistä ja suunnistusta. Ja kun lähtee ekaa kertaa niille avarammille Lapin seuduille/kartoille, kannattaa oikeasti paikan päällä myöntää että nyt on uudenlainen mittakaava kyseessä.
- Esim. viikon vaellukselle ei kannata lähteä "laihduttamaan", vaan ruoat kannattaa mitoittaa sen suhteen että ollaan koko ajan ulkona ja joka päivä kävellään raskas taakka mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- Vaelluskenkien kanssa kantsii käyttää ohuita alussukkia ja hiukan niitä paksumpia perussukkia. Alussukkia kannattaa ottaa esim. viikon reissulle mukaan pari vaihtokertaa.
...- Esim. viikon vaellukselle ei kannata lähteä "laihduttamaan", vaan ruoat kannattaa mitoittaa sen suhteen että ollaan koko ajan ulkona ja joka päivä kävellään raskas taakka mukana.
- sukkien suhteen kannattaa tehdä niin että laittaa sen villaisen/teknisen sukan alimmaksi ja puuvillaisen ohuen sukan siihen päälle: näin jalka pysyy kuivana, kun villa/tekninen sukka siirtää kosteuden pois iholta ja puuvillasukka sitoo sen itseensä.
- ruoan suhteen kannattaa muistaa varata ylimääräinen 1-2 päivän annos mukaan siltä varalta, että etenemisen suhteen tulisi joku tenkkapoo tai viivästys, esim. eksyminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa sinut uskomaan, että vaellus ylipäänsä olisi mukavaa, jos et ole kokeillut? Lähde ihmeessä ensin ihan vain päiväretkille kansallispuistoihin. Seuraavaksi yhden yön telttaretkelle.
Tämä. Onneksi tuli vietettyä lapsuus ja nuoruus partiossa, niin ei ole mitään illuusioita siitä miten mahtavaa vaellus on. Voihan se olla kivaa, jos sääolosuhteet ja maisemat ovat suotuisat ja kaikki menee hyvin. Vaan oikeasti se on loputonta tarpomista painavien tavaroiden kanssa ja erityisen ikävää jos sataa tai varusteet pettää.
Suomessa on myös aikalailla vakiosetti maisemaa, mitä meillä on: mäntyä, havumetsää, koivikkoa, hiekkatietä, kalliota, järvimaisemaa ja sitä rataa. Kun on luonnossa paljon liikkunut, se kaikki alkaa näyttää samalta ja hohto katoaa. Onhan ne auringonnousut ja laskut nättejä, mutta ei niitäkään loputtomiin jaksa.
Tykkään kyllä liikkua yhä luonnossa, mutta pitäydyn nykyään päiväretkissä. Silloin voi valita sään mukaan koska menee, ei tarvitse kantaa niin paljoa ja pääsee sänkyyn nukkumaan. Se joka sanoi, että luonnossa on kylmää, märkää, pimeää ja ötököitä, tiesi mistä puhui!
Tässä täytyy ymmärtää se, että kun ollaan ulkona luonnossa, niin on aina se mahdollisuus että on kurjaa, jos ei ole varautunut ja esim. huono keli iskee. Retkeily on valitettavasti välineurheilua, se on selvä asia. Sinulla on oltava mukana majoite, sänky, keittiö, ruokaa, vaatteita joilla pärjää kaikissa odotettavissa olevissa keleissä, hyvät kengät sekä rinkka jossa kantaa nämä kaikki, eikä painoa saisi olla liikaa.
Sillä on aivan merkittävä ero viihtymiseen kannatko 25 vai 15 kg rinkkaa, onko vaatteet laadukkaita ja hyvää materiaalia, eli pysytkö kuivana ja lämpöisenä, tarkenetko yöllä ja onko makuualusta kova vai pehmeä ym. Tietysti laatu maksaa ja varusteita hankitaan pikkuhiljaa. Kun varusteet on kunnossa, on helpompi keskittyä siihen hetkeen, pieniin juttuihin, kiireettömyyteen, luonnon ääniin, tulentekoon, evästaukoon ja kahvikupilliseen jossain kivassa paikassa. Siihen että heräät aamulla metsästä raikkaasta ilmasta lintujen laulun säestyksellä. Tai sateen ropinaan. Kyse on lopulta yksinkertaisista asioista, jotka silti minua jaksaa säväyttää. En minä vaadi aina uusia ja toinen toistaan säväyttävämpiä paikkoja että viihtyisin retkellä. Sellaiset on plussaa, muttei itsetarkoitus.
Selvää on se ettei kaikki varmasti tykkää, mutta kannattaa pyrkiä siihen kurjuuden minimointiin, jos mahdollista, ja toki samalla hyväksyä myös se että sitä kurjuutta täytyy olla välillä valmis myös sietämään. Se hetkittäinen epämukavuus tavallaan kuuluu siihen touhuun, se on osa sitä kokemusta ja siellä luonnossa selviämistä, se tuo hyvää oloa kun pärjäät vaikka vähän vastustaakin ja luonto pistää ikävää vaihdetta päälle. Mitä vähemmän tarvii taistella huonojen tai väärien kamojen kanssa, sitä kivempaa on. Tämä ei silti tarkoita sitä että kaiken pitää olla kalleinta laatua. Pitkälle pääsee myös ennakoinnilla, on huolellinen, ei anna kamojen kastua, pitää jaloistaan huolta ettei rakkoja synny jne. Hyvät kengät, merinovillaa ihoa vasten, patja ja makuupussi jolla nukkuu hyvin ja vedenpitävät vaatteet. Näillä pääsee jo aika pitkälle.
Tätä hyvin pitkälti tarkoitin. Jos jotain unohtuu, hajoaa tai sää muuttuu yllättäen todella huonoksi, voi tulla todella kurjaa. Meiltä lähti kerran kovassa myrskyssä teltta tuulen mukana ja katosi sille tielleen.
Toinen juttu on pukeutuminen. Sillä on valtavasti väliä, kuten myös kengillä. Rakot voi olla väärässä paikassa äärimmäisen kivuliaita ja ne voi tulehtua. Sitten ei ole kiva kävellä.
Pointti kirjoituksessa oli, että mielikuvien ja todellisuuden välillä on aika usein iso ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen Lapista kotoisin. Inhoan ajatustakin käsivarsipaskoista ym.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen Lapista kotoisin. Inhoan ajatustakin käsivarsipaskoista ym.
Mitäs se semmoinen tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kato että on semmoiset kengät jotka ei hierrä viidentoista kilsankaan jälkeen. Muuten tulee tuskanen reissu.
Vierailija kirjoitti:
Kato että on semmoiset kengät jotka ei hierrä viidentoista kilsankaan jälkeen. Muuten tulee tuskanen reissu.
Kengäthän olisi hyvä ottaa pois jalasta mielellään kerran tunnissa, antaa ilmakylpyjä, vituttaa purossa jne. Jalkojen hyvinvointi on a ja o.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ottaa vaellukselle pippurisumute mukaan. Ainakin jos Posioon menee.
Osittainen Karhunkierros (55 km tuli meille matkaa) oli ensimmäinen vaellukseni. Mukana myös ystäväni ja 10 sekä 11 v lapsemme. Oltiin reissussa 5 yötä, pidettiin päivämatkat lyhyinä, jottei käy lapsille liian rankaksi, ja itsellekin oli mukava näin. :)
Suosittelen, ihan mahtava reitti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kato että on semmoiset kengät jotka ei hierrä viidentoista kilsankaan jälkeen. Muuten tulee tuskanen reissu.
Kengäthän olisi hyvä ottaa pois jalasta mielellään kerran tunnissa, antaa ilmakylpyjä, vituttaa purossa jne. Jalkojen hyvinvointi on a ja o.
Totta, itse pyrin siihen, että kelistä riippumatta saan kuivattua kengät ja sukat joka ilta ja mielellään päivätauoillakin, jos sää on otollinen. Vähintäänkin kuivaan sukat ja pohjalliset vaikka makuupussissa paidan alla, jos ei voi tulia tehdä eikä ole rinkassa kuivia vaihdettaviksi.
Jalat pesen joka ilta tai jopa tauoilla samoin nivuset. Hikinihkeät likaiset jalat ja persus kun hiertyy, niin vaeltaminen ei ole herkkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen Lapista kotoisin. Inhoan ajatustakin käsivarsipaskoista ym.
Mitäs se semmoinen tarkoittaa?
Puskapaska käsivarret polvinutkissa tukea antamassa.
Jo on outo lappilainen. Lie syntynyt ja kasvanut Rovaniemellä kaupungista poistumatta.
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt paljon päiväretkiä useissa kansallispuistoissa, ja ajattelin pikkuhiljaa opetella yöpymäänkin maastossa. Yllätyksenä tuli tämä makuupussin valinnan vaikeus. Melkoista tiedettä tuo varusteiden valinta, jos nyt ihan hifistellään. :D Olen lyhyt nainen, joten 180 cm miehelle suunnitellut varusteet eivät käy.
Itseäsi pidempi makuupussi ei ole iso ongelma: pussin sisälle jalkopäähän en kiva laittaa aamua varten esim sukat ja paita "lämpenemään". Vastaavasti sinne voi laittaa varalämmikettä yöksi, esim. fleecepaidan tms .
Poronhoitoalueella vaeltamisessa on se hyvä puoli, että susista ei ole vaaraa :D. Sudet kohtaavat poronhoitoalueelle tullessaan aika nopeasti kiväärin piipun. Voisin vain kuvitella, millaista tuhoa susilauma saisi aikaan lapissa.
Olispa muuten mahtava vaeltaa lapissa kuukauden ajan. Ei pitäisi mitään kiirettä, nukkuisi kun väsyttää ja syö kun on nälkä. Välillä voi joutua täydentämään ruokavarantoja.
Ota erityisesti huomioon sääsket. Niitä on siedettävä ja ilman karkoitteita ete selviä päivääköön. Lisäksi vaeltamiseen parempi ajankohta on loppukesä, kun sääskiä vähemmän.
Alue: Aihe vapaa
Olin pari viikkoa sitten Saariselällä. Ihmisiä oli yllättävän vähän, niitä lähitienoiden päiväreittejä patikoidessa tuli vastaan yleensä vain muutamia ihmisiä päivittäin. Taukopaikoillakin sai välillä olla ihan omassa rauhassa. Ei siis ollut tungosta.