Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapissa vaeltaminen
Miten aloittaa vaellusharrastus? Kuntoa olen parantanut pitkillä pyöräretkillä. Ei ehkä tänä kesänä ehdi, mutta ensi kesänä varmaan voisi. Jos aikaa olisi kunnolla, voisi lähteä matkaan ilman autoa. Junalla Rovaniemelle ja jatko Eskelisen bussilla.
Kommentit (278)
Minä kyllä suosittelisin aloittelijoita lähtemään ainakin aluksi kaverin kanssa. Ihan oman turvallisuuden vuoksi, mitä sitten jos vaikka menee polvesta nivelsiteet, ja olet yksin. Kännykkäverkko ei välttämättä toimi joka paikassa. Ja muutenkin siinä voi tulla kaupunkilaisella vähän spooky olo kun on yksin erämaassa.
Juomavettä varten kannattaa hankkia suodatin. Vaikka se vesi esim Karhunkierroksella ei ole luultavasti terveydelle vaarallista, niin on se paikoin aika sameaa, eikä maistu raikkaalle. Ja jos sattuisi tulemaan sieltä joku bakteeri, niin reissun pilaa varmasti jos menee maha sekaisin.
Kantamuksista sen verran, että ottaisin mukaan vain kuivaa ruokaa, ei siis esim. säilykkeitä. Tai jos ottaisin, niin söisin ne ensimmäisenä päivänä. Ne painaa ihan tosi paljon enemmän kuin kuivatuotteet. Ja vessapaperia kannattaa varata reilusti mukaan. Mulle oli iloa myös pieneen tilaan mahtuvasta kevyttoppatakista, sitä pystyi käyttämään tyynynä ja kylminä iltoina väsyneenä oli ihana laittaa se päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo olipa kivaa vaeltaa luonnossa kun Posiossa nähtiin Lapin taikaa polun varrella runkanneen nuorehkon parrakkaan hoikan miehen muodossa. Lapset järkyttyivät. Ei enää Posioon.
Kannattaisi kahlata nettiä läpi ja etsiä vaellustarinoita ja "kamalistoja". Sekä tietysti kirjastosta retkeilyaiheista materiaalia. Lähinna sen vuoksi, mitä kannattaa ottaa mukaan ja mitä ei.
Itse en ole 10 vuoteen käynyt tunturissa, joten en tiedä mitkä ovat materiaalien tuoreimpia "karjahduksia" alalla. Perussäännöt eivät ole muuttuneet. Itsellä oli aloittaessa (yli 20 vuotta sitten) ohjenuorina parinkin vaeltajan vaellusaiheiset kotisivut. Mutta, Ah kun aika kuluu, ei noita enää löydy.
Vierailija kirjoitti:
Joo olipa kivaa vaeltaa luonnossa kun Posiossa nähtiin Lapin taikaa polun varrella runkanneen nuorehkon parrakkaan hoikan miehen muodossa. Lapset järkyttyivät. Ei enää Posioon.
No Posion tilalle voi ihan vaihtaa sanan Helsinki, Turku, Tampere, Jyväskylä tai ihan minkä keksiikin.
Samoja hörhöjä näkee missä vaan.
Huom: Avotunturissa pervon näkee turvalliselta etäisyydeltä
Metsätorpan emäntä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku suositella aloittelijalle sopivaa merkittyä vaellusreittiä, joko Lapista tai miksei muualtakin Suomesta? Ja ehtona vielä se, ettei tarvitsisi omaa autoa, vaan pääsisi julkisilla kutakuinkin reitin lähtöpisteelle asti.
Muutaman vuorokauden mittainen vaellus olisi tarkoitus tehdä, kokemusta yön yli reissuista on jonkin verran.
Hetta - Pallas on 55 km, lisätietoa saa mm. luontoon.fi sivuilta.
Hetta - Pallas ei todellakaan käy aloittelijoille!!! Korkeuserot ja nousut ovat melkoisia ja maasto Pallaksen päässä yhtä kivikkoa.
Tuppaa nuo merkityt reitit ja suositut vaellusalueet kyllä olemaan melko mäkisiä ja osin kivikkoisiakin. Harva haluaakaan kävellä vain metsissä ja soilla itikoiden armoilla.
Muista kun Saarijärven tuvalla Kalottireitillä tapasin Eevan ja Maijan, hauskat naiset, joilla oli vaelluskumisaappaat. He olivat ihan närkästyksissään tuosta ekasta n, 13 km taipaleesta ja valittivat äänekkäästi. He suosittelivat nimenomaan Hetta-Pallasta, kun siellä ei ole kivistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjussa on kommentoitu, että pyöräily ei ole hyvää treeniä vaellusta ajatellen. Mulla on ihan toinen näkemys tästä. Fillaroin 1400 km kesän aikana ja syyskuussa vaelsin ilman ongelmia 6 päivää/5 yötä Käsivarressa. Ikää 50 v., kyseessä eka vaellukseni. Rinkan kanssa ei ollut mitään ongelmia. Kunnon kengät, vaellussauvat ja riittävästi kaloreita kupuun, niin johan jalka nousee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittelijalle suosittelen Pallas-Hetta-reittiä. En tosin tiedä, pääseekö ihan reitin alkuun asti Pallakselle bussilla. Me otimme muutama vuosi sitten (etukäteen tilatun) taksin Jerisjärveltä. Hetasta kyllä pääsee bussilla Rovaniemelle.
Reitti on minusta hyvä aloittelijalle, koska maisemat ovat upeita, se on hyvin merkitty eikä ole liian vaikeakulkuinen. Olen itse kulkenut sen kolmen 10-14-vuotiaan lapsen kanssa.
Minusta täällä jotkut vähän liioittelevat etukäteisharjoittelun välttämättömyyttä. Normaalikuntoinen kyllä jaksaa tällaisen vaelluksen ilman mitään ihmeharjoittelua. Teltan pystytystä kannattaa kerran kokeilla (jotta osaa pystyttää juuri sen teltan ilman ongelmia) ja varmistaa, että osaa käyttää keitintä.
Mutta jos jotain haluaa tehdä, niin reisilihasten vahvistaminen kuntosalilla helpottaa selvästi nousuja ja laskuja rinkan kanssa.
Rinkan pakkaminen kannattaa ainakin opetella ja sen säätöjen opetteleminen.
Putkirinkka pitää ryhtinsä ja antaa anteeksi paremmin kuin rosna, jonka voi pakata sitten niin päin peetä kuin vain voi.
siteeraus kappaleesta reppu ja reissumies
"Mut suru jos on repussa tai ahdistus ja huoli
Niin repun painon lisäystä tulee toinen puoli
Se hiertää hartioissa, on matkan hauskuus poissa"Niin ja: Kengät, kengät, kengät! Vaeltajan tärkeimmät ja ainoat työkalut
Valelluskengät vai vaelluskumisaappaat? Kummat paremmat syysretkelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo olipa kivaa vaeltaa luonnossa kun Posiossa nähtiin Lapin taikaa polun varrella runkanneen nuorehkon parrakkaan hoikan miehen muodossa. Lapset järkyttyivät. Ei enää Posioon.
No Posion tilalle voi ihan vaihtaa sanan Helsinki, Turku, Tampere, Jyväskylä tai ihan minkä keksiikin.
Samoja hörhöjä näkee missä vaan.
Huom: Avotunturissa pervon näkee turvalliselta etäisyydeltä
Mie myös oon nähnyt masturboivan hoikan miehen Posion vaaralla aiemmin kesällä. Oliko sinisilmäinen ja luihun näköinen? Tummat lyhyet hiukset? Iso nenä? Ei kai siellä nyt joku ihan pervo ukko jatkuvasti ole heilumassa? Pitääpi ottaa kuva kun seuraavan kerran näkkyypi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittelijalle suosittelen Pallas-Hetta-reittiä. En tosin tiedä, pääseekö ihan reitin alkuun asti Pallakselle bussilla. Me otimme muutama vuosi sitten (etukäteen tilatun) taksin Jerisjärveltä. Hetasta kyllä pääsee bussilla Rovaniemelle.
Reitti on minusta hyvä aloittelijalle, koska maisemat ovat upeita, se on hyvin merkitty eikä ole liian vaikeakulkuinen. Olen itse kulkenut sen kolmen 10-14-vuotiaan lapsen kanssa.
Minusta täällä jotkut vähän liioittelevat etukäteisharjoittelun välttämättömyyttä. Normaalikuntoinen kyllä jaksaa tällaisen vaelluksen ilman mitään ihmeharjoittelua. Teltan pystytystä kannattaa kerran kokeilla (jotta osaa pystyttää juuri sen teltan ilman ongelmia) ja varmistaa, että osaa käyttää keitintä.
Mutta jos jotain haluaa tehdä, niin reisilihasten vahvistaminen kuntosalilla helpottaa selvästi nousuja ja laskuja rinkan kanssa.
Rinkan pakkaminen kannattaa ainakin opetella ja sen säätöjen opetteleminen.
Putkirinkka pitää ryhtinsä ja antaa anteeksi paremmin kuin rosna, jonka voi pakata sitten niin päin peetä kuin vain voi.
siteeraus kappaleesta reppu ja reissumies
"Mut suru jos on repussa tai ahdistus ja huoli
Niin repun painon lisäystä tulee toinen puoli
Se hiertää hartioissa, on matkan hauskuus poissa"Niin ja: Kengät, kengät, kengät! Vaeltajan tärkeimmät ja ainoat työkalut
Valelluskengät vai vaelluskumisaappaat? Kummat paremmat syysretkelle?
Tästä on kahta eri mielipidettä. Molemmilla pärjää.
Kumisaappaat ovat käytännöllisemmät soisessa tai muuten märässä maastossa, koska niissä on pidemmät varret ja täydellinen vedenpitävyys. Vaelluskenkien pohja on taas parempi kivikossa kulkemiseen. Joidenkin mielestä on myös tärkeää, että (korkeavartiset) vaelluskengät tukevat nilkkaa. Minä en ole koskaan kaivannut sellaista tukea.
Jos vaelluskengät pääsevät kastumaan sisältä, ei niitä saa kuivaksi saman vaelluksen aikana. Kumisaappaat on taas helppo kuivata autiotuvalla yön tli kamiinan vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo olipa kivaa vaeltaa luonnossa kun Posiossa nähtiin Lapin taikaa polun varrella runkanneen nuorehkon parrakkaan hoikan miehen muodossa. Lapset järkyttyivät. Ei enää Posioon.
No Posion tilalle voi ihan vaihtaa sanan Helsinki, Turku, Tampere, Jyväskylä tai ihan minkä keksiikin.
Samoja hörhöjä näkee missä vaan.
Huom: Avotunturissa pervon näkee turvalliselta etäisyydeltä
Mie myös oon nähnyt masturboivan hoikan miehen Posion vaaralla aiemmin kesällä. Oliko sinisilmäinen ja luihun näköinen? Tummat lyhyet hiukset? Iso nenä? Ei kai siellä nyt joku ihan pervo ukko jatkuvasti ole heilumassa? Pitääpi ottaa kuva kun seuraavan kerran näkkyypi.
Oli luihun näköinen ja siniset silmät! Runkkasi jotenkin hypnoosissa ja urahteli. Siis hyi! Samaan aikaan huvittavaa ja pelottavaa. Lähinnä lasten puolesta harmittaa.
Se sama ukko on siellä samalla paikalla vieläkin päivittäin. Se osa reitistä on saanut k-18 merkinnän karttaan ja symbolina on tikku-ukko jolla on 3 jalkaa.
Vierailija kirjoitti:
Joo olipa kivaa vaeltaa luonnossa kun Posiossa nähtiin Lapin taikaa polun varrella runkanneen nuorehkon parrakkaan hoikan miehen muodossa. Lapset järkyttyivät. Ei enää Posioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se sama ukko on siellä samalla paikalla vieläkin päivittäin. Se osa reitistä on saanut k-18 merkinnän karttaan ja symbolina on tikku-ukko jolla on 3 jalkaa.
Vierailija kirjoitti:
Joo olipa kivaa vaeltaa luonnossa kun Posiossa nähtiin Lapin taikaa polun varrella runkanneen nuorehkon parrakkaan hoikan miehen muodossa. Lapset järkyttyivät. Ei enää Posioon.
=D pitäisi merkitä toi posion metsärunkuttaja oikeasti karttaan
Ensin päivävaelluksia rinkan kanssa ja vaelluskengät jalassa. Sitten yhden-kahden yön vaelluksia jossain lähistöllä. Niitä voit tehdä jo nyt, ja ajaa samalla kengät sisään. Vasta sitten Lappiin, ainakin jos yksin menet. Opettele tekemään tuli, laittamaan retkikeittimellä ruokaa, suunnistamaan (GPS ei aina ehkä toimi) ja mieti miten varautua pieniin ja isompiin onnettomuuksiin.
Hyvin ehdit harjoitella nyt, jos ensi kesäksi isompaa reissua suunnittelet. Talvella voit lueskella aiheesta (Tokihan silloinkin voi harjoitella retkeilyä lisää, kun varusteet ovat sen mukaiset) Ja miettiä mitä tarvitset mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa sinut uskomaan, että vaellus ylipäänsä olisi mukavaa, jos et ole kokeillut? Lähde ihmeessä ensin ihan vain päiväretkille kansallispuistoihin. Seuraavaksi yhden yön telttaretkelle.
Tämä. Onneksi tuli vietettyä lapsuus ja nuoruus partiossa, niin ei ole mitään illuusioita siitä miten mahtavaa vaellus on. Voihan se olla kivaa, jos sääolosuhteet ja maisemat ovat suotuisat ja kaikki menee hyvin. Vaan oikeasti se on loputonta tarpomista painavien tavaroiden kanssa ja erityisen ikävää jos sataa tai varusteet pettää.
Suomessa on myös aikalailla vakiosetti maisemaa, mitä meillä on: mäntyä, havumetsää, koivikkoa, hiekkatietä, kalliota, järvimaisemaa ja sitä rataa. Kun on luonnossa paljon liikkunut, se kaikki alkaa näyttää samalta ja hohto katoaa. Onhan ne auringonnousut ja laskut nättejä, mutta ei niitäkään loputtomiin jaksa.
Tykkään kyllä liikkua yhä luonnossa, mutta pitäydyn nykyään päiväretkissä. Silloin voi valita sään mukaan koska menee, ei tarvitse kantaa niin paljoa ja pääsee sänkyyn nukkumaan. Se joka sanoi, että luonnossa on kylmää, märkää, pimeää ja ötököitä, tiesi mistä puhui!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa sinut uskomaan, että vaellus ylipäänsä olisi mukavaa, jos et ole kokeillut? Lähde ihmeessä ensin ihan vain päiväretkille kansallispuistoihin. Seuraavaksi yhden yön telttaretkelle.
Tämä. Onneksi tuli vietettyä lapsuus ja nuoruus partiossa, niin ei ole mitään illuusioita siitä miten mahtavaa vaellus on. Voihan se olla kivaa, jos sääolosuhteet ja maisemat ovat suotuisat ja kaikki menee hyvin. Vaan oikeasti se on loputonta tarpomista painavien tavaroiden kanssa ja erityisen ikävää jos sataa tai varusteet pettää.
Suomessa on myös aikalailla vakiosetti maisemaa, mitä meillä on: mäntyä, havumetsää, koivikkoa, hiekkatietä, kalliota, järvimaisemaa ja sitä rataa. Kun on luonnossa paljon liikkunut, se kaikki alkaa näyttää samalta ja hohto katoaa. Onhan ne auringonnousut ja laskut nättejä, mutta ei niitäkään loputtomiin jaksa.
Tykkään kyllä liikkua yhä luonnossa, mutta pitäydyn nykyään päiväretkissä. Silloin voi valita sään mukaan koska menee, ei tarvitse kantaa niin paljoa ja pääsee sänkyyn nukkumaan. Se joka sanoi, että luonnossa on kylmää, märkää, pimeää ja ötököitä, tiesi mistä puhui!
Maisemakuvauksestasi päätellen et ole koskaan vaeltanut Lapin tuntureilla.
Vierailija kirjoitti:
Ensin päivävaelluksia rinkan kanssa ja vaelluskengät jalassa. Sitten yhden-kahden yön vaelluksia jossain lähistöllä. Niitä voit tehdä jo nyt, ja ajaa samalla kengät sisään. Vasta sitten Lappiin, ainakin jos yksin menet. Opettele tekemään tuli, laittamaan retkikeittimellä ruokaa, suunnistamaan (GPS ei aina ehkä toimi) ja mieti miten varautua pieniin ja isompiin onnettomuuksiin.
Hyvin ehdit harjoitella nyt, jos ensi kesäksi isompaa reissua suunnittelet. Talvella voit lueskella aiheesta (Tokihan silloinkin voi harjoitella retkeilyä lisää, kun varusteet ovat sen mukaiset) Ja miettiä mitä tarvitset mukaan.
Voi sitä noinkin aloittaa, mutta ihan hyvin normaalikuntoinen vasta-alkaja voi aloittaa menemällä vajaan viikon vaellukselle Lappiin. Tosin minäkin kyllä suosittelen lähtemään kaverin kanssa eikä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa sinut uskomaan, että vaellus ylipäänsä olisi mukavaa, jos et ole kokeillut? Lähde ihmeessä ensin ihan vain päiväretkille kansallispuistoihin. Seuraavaksi yhden yön telttaretkelle.
Tämä. Onneksi tuli vietettyä lapsuus ja nuoruus partiossa, niin ei ole mitään illuusioita siitä miten mahtavaa vaellus on. Voihan se olla kivaa, jos sääolosuhteet ja maisemat ovat suotuisat ja kaikki menee hyvin. Vaan oikeasti se on loputonta tarpomista painavien tavaroiden kanssa ja erityisen ikävää jos sataa tai varusteet pettää.
Suomessa on myös aikalailla vakiosetti maisemaa, mitä meillä on: mäntyä, havumetsää, koivikkoa, hiekkatietä, kalliota, järvimaisemaa ja sitä rataa. Kun on luonnossa paljon liikkunut, se kaikki alkaa näyttää samalta ja hohto katoaa. Onhan ne auringonnousut ja laskut nättejä, mutta ei niitäkään loputtomiin jaksa.
Tykkään kyllä liikkua yhä luonnossa, mutta pitäydyn nykyään päiväretkissä. Silloin voi valita sään mukaan koska menee, ei tarvitse kantaa niin paljoa ja pääsee sänkyyn nukkumaan. Se joka sanoi, että luonnossa on kylmää, märkää, pimeää ja ötököitä, tiesi mistä puhui!
Tässä täytyy ymmärtää se, että kun ollaan ulkona luonnossa, niin on aina se mahdollisuus että on kurjaa, jos ei ole varautunut ja esim. huono keli iskee. Retkeily on valitettavasti välineurheilua, se on selvä asia. Sinulla on oltava mukana majoite, sänky, keittiö, ruokaa, vaatteita joilla pärjää kaikissa odotettavissa olevissa keleissä, hyvät kengät sekä rinkka jossa kantaa nämä kaikki, eikä painoa saisi olla liikaa.
Sillä on aivan merkittävä ero viihtymiseen kannatko 25 vai 15 kg rinkkaa, onko vaatteet laadukkaita ja hyvää materiaalia, eli pysytkö kuivana ja lämpöisenä, tarkenetko yöllä ja onko makuualusta kova vai pehmeä ym. Tietysti laatu maksaa ja varusteita hankitaan pikkuhiljaa. Kun varusteet on kunnossa, on helpompi keskittyä siihen hetkeen, pieniin juttuihin, kiireettömyyteen, luonnon ääniin, tulentekoon, evästaukoon ja kahvikupilliseen jossain kivassa paikassa. Siihen että heräät aamulla metsästä raikkaasta ilmasta lintujen laulun säestyksellä. Tai sateen ropinaan. Kyse on lopulta yksinkertaisista asioista, jotka silti minua jaksaa säväyttää. En minä vaadi aina uusia ja toinen toistaan säväyttävämpiä paikkoja että viihtyisin retkellä. Sellaiset on plussaa, muttei itsetarkoitus.
Selvää on se ettei kaikki varmasti tykkää, mutta kannattaa pyrkiä siihen kurjuuden minimointiin, jos mahdollista, ja toki samalla hyväksyä myös se että sitä kurjuutta täytyy olla välillä valmis myös sietämään. Se hetkittäinen epämukavuus tavallaan kuuluu siihen touhuun, se on osa sitä kokemusta ja siellä luonnossa selviämistä, se tuo hyvää oloa kun pärjäät vaikka vähän vastustaakin ja luonto pistää ikävää vaihdetta päälle. Mitä vähemmän tarvii taistella huonojen tai väärien kamojen kanssa, sitä kivempaa on. Tämä ei silti tarkoita sitä että kaiken pitää olla kalleinta laatua. Pitkälle pääsee myös ennakoinnilla, on huolellinen, ei anna kamojen kastua, pitää jaloistaan huolta ettei rakkoja synny jne. Hyvät kengät, merinovillaa ihoa vasten, patja ja makuupussi jolla nukkuu hyvin ja vedenpitävät vaatteet. Näillä pääsee jo aika pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin päivävaelluksia rinkan kanssa ja vaelluskengät jalassa. Sitten yhden-kahden yön vaelluksia jossain lähistöllä. Niitä voit tehdä jo nyt, ja ajaa samalla kengät sisään. Vasta sitten Lappiin, ainakin jos yksin menet. Opettele tekemään tuli, laittamaan retkikeittimellä ruokaa, suunnistamaan (GPS ei aina ehkä toimi) ja mieti miten varautua pieniin ja isompiin onnettomuuksiin.
Hyvin ehdit harjoitella nyt, jos ensi kesäksi isompaa reissua suunnittelet. Talvella voit lueskella aiheesta (Tokihan silloinkin voi harjoitella retkeilyä lisää, kun varusteet ovat sen mukaiset) Ja miettiä mitä tarvitset mukaan.
Voi sitä noinkin aloittaa, mutta ihan hyvin normaalikuntoinen vasta-alkaja voi aloittaa menemällä vajaan viikon vaellukselle Lappiin. Tosin minäkin kyllä suosittelen lähtemään kaverin kanssa eikä yksin.
Jos on mukava ja vaellustaitoinen ja myös hyväkuntoinen kaveri, jonka kanssa lomaa samaan aikaan, niin tottakai. Mutta kun kaikilla ei ole, niin joku kompromissi ei välttämättä ole paras vaihtoehto.
Te jotka olette nyt tänä kesänä kansalluspuistoissa vaeltaneet, ei välttämättä Lapissa, vaan muuallakin, niin näkyykö väenpaljous kuinka hyvin? Jonkun verran siitä on lehdissäkin kirjoitettu ja itsekin olen hieman vaellusreissua suunnitellut, niin olisi kiva kuulla onko niissä kuinkakin ruuhkaista.
Alue: Aihe vapaa
Vaellussauva(t) on hyvä apuväline ihan kokeneellekin kulkijalle. Eikä niiden käyttöä ainakaan hävetä tarvitse. Tuovat pahoissa paikoissa turvaa ja lisätukeakin.
Jäykkäpohjaiset kengät ovat hyvä olla. Vaikka kävely aluksi tuntuukin hieman puukenkämäiseltä, niin hetken kivikossa yms- epätasaisessa maastossa kuljettuaan huomaa hyödyn.
Itse suosittelisin kalliimmasta hinnasta huolimatta vaelluskenkiä, jotka antavat tuen myös nilkalle. Kumisaappaat eivät suojaa nilkkaan nuljahduksilta, joita voi helposti sattua esim tunturialueiden rakkoja (=kivikkoalue) ylitettäessä.