Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Joissakin perheissä lapset todella määräävät - olen sanaton
09.06.2013 |
Käväisin hoitamassa yhden asian työkaverini luona nyt viikonloppuna. 10-vuotias poikani oli mukanani. Hänellä oli toki oma kirja mukana (asian toimittaminen kesti n. 20 minuuttia), mutta huomasin, että pöydällä oli myös läjä Akkareita. Kysyin työkaverilta, että voisiko näitä lukea ja hän sanoi, että joo, paitsi sitä uusinta. Työkaverin poika oli leirillä ja saa raivarin, jos joku muu lapsista (2 muuta) lukee Aku Ankan ennen kuin hän, jolle lehti varsinaisesti tulee. Nyt kun lapsi on leirillä tiistaista sunnuntaihin, kukaan ei saa lukea lehteä ennen kuin hän on saanut lukea sen ensimmäisenä.
Ja tämä selitettiin niin kuin se olisi ollut ihan normaalia. Kyse ei ollut mistään 1,5-vuotiaista lapsista, jotka sivutuotteena syövät lehden, jos sen niille antaa, vaan 5-12-vuotiaista. Jos omani yrittäisivät tuollaisia sääntöjä, Aku Ankasta tulisi äkkiä äidin henkilökohtaista omaisuutta.
Kommentit (332)
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 18:39"]
Miksi lehden omistaja ei saa päättää mikä on sovelias rangaistus hänen lehtensä tuhoamisesta? Miksi sinä päätät?
[/quote]
Mietipä nyt oikein tarkkaan, että keksisitkö ihan itse, että miksi se on aikuinen, joka perheessä päättää, miten lapsia kasvatetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akkari voi kyllä olla tunteita kuohuttava lehti. Pelkkä ilmestyminen riittää potentiaaliseen riitaan.
Ei enää ihan ketjun aiheeseen liity, meil on ratkaistu kahden lapsen akkarinlukemisjärjestysongelma siten, että esikoinen saa parittomilla viikoilla lukea lehden ensin, kuopus parillisilla viikoilla. Ja jos eivät ole kotona yhtä aikaa, se lukee ekana, joka ehtii ensin kotiin.
Lapset tietysti synnynnäisesti kyylinä haluaisivat kaiken maailman järjestelyillä varmistaa, että toinen ei vain pääse useammin ekana lukemaan akkaria. On mm. ehdotettu kirjanpitoa siitä, kuka on saanut lukea akkarin ekana. Mieleni tekisi kirkua, mutta olen vain todennut että koko elämän mittakaavassa puntit taatusti ehtivät tässäkin asiassa taatusti tasaantua, vaikka toinen joskus ehtisi jopa m-o-n-t-a kertaa peräkkäin päästä ekana lukemaan akkarin. (Lapset 6 ja 8.) Ja jätän sanomatta ääneen, että ihan oikeasti, sillä ei ole mitään väliä, pääseekö sen Akun lukemaan ekana vai tokana - etenkin jos ei itse ole edes kotona.
Aikamoista, ellei kyseessä ole erityislapsi, joka oikeasti menisi tuosta raiteiltaan. Kaikki erityislapset eivät tietenkään mene.
Ei voi kuin ihmetellä tosiaan.
Sitten pyöritellään silmiä ja hämmästellään käytöshäiriöisiä koululaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietääkseni ole. Ja jos erityislapsi menisi tuosta raiteiltaan, ei kai muun perheen taipuminen ties mille mutkalle mikään ratkaisu ole? Vaikka perhe taipuu, ympäröivä todellisuus ei sitä tee.
Lähinnä vaikuttaisi olevan keisarisyndrooma ja pahana... Hyi minua. t. Ap
[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 13:36"]
Aikamoista, ellei kyseessä ole erityislapsi, joka oikeasti menisi tuosta raiteiltaan. Kaikki erityislapset eivät tietenkään mene.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mummu on tilannut pojalle lahjaksi lehden joten se on hänen ja meillä saa lapset määrätä omista tavaroitaan, ihan sama kun 10- v osti pleikkaripelin ja pyysi veljeään kimppaan joka ei suostunut. Nyt sitten veli ei saa ilman lupaa pelata peliä.
Meillä tämä toimii hyvin.
En. En ole sellaisessa suhteessa häneen, että voisin sanoa. Voin vain päivitellä netissä selän takana. :-)
t. Ap, reilukerhon puhis
[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 13:37"]
Sanoitko tästä työkaverillesi.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kait sitä huomaa, jos joku sen lukasee?
No ei luulisi, ellei kyse todellakin ole 1,5-vuotiaasta. Vaan eipä päästy testaamaan.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 13:40"]
Ei kait sitä huomaa, jos joku sen lukasee?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun poikani kaverin perheessä isompi lapsi ei saa katsoa K-11 elokuvia, koska pikkuveli pahoittaa siitä mielensä (ja saa väkivaltaiset raivarit). Ja isoveli on 11 vuotta.
Tämän sain tietää, kun poikani kaverin äiti soitti poikien katsottua meillä jonkin Potterin ja kertoi asian pikkuveljen vertahyytävän karjunnan säestämänä.
Meillä se lehti on sen, jolle se tulee eli jos se on tilattu lapselle, se on lapsen eikä sitä muut ennen häntä lue.
Ihan sama juttu (muidenkin) synttärilahjojen kanssa: ne on tarkoitettu sille lapselle, jolla on synttärit eikä tule toiset lapset niitä paketteja avaa. Isoäiti on tilannut lapselle lehden lahjaksi ja se on lahja joka viikko eli lapsen oma.
Toki olen ollut synttäreillä, jossa juhlittavan sisarukset ovat repineet lahjapaketit auki ja ottaneet tavarat omaan käyttöönsä ja vanhemmat ovat käyttäytyneet kuin se olisi ihan normaalia ja tavallista. Eikä kyse ole ollut edes mistään erityislapsista. Vanhemmat ovat vedonneet siihen, että heillä ei keisarisynroomaa suvaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään haluaisi, että joku klähmisi ennen minua Annaani.
Sama on Aku Ankkojen kanssa meilläkin.
On opittu tämä kantapään kautta. Kaikki eivät osaa arvostaa toisen omaa ja käsittele sitä nätisti.
Miksi siitä tulisi äidin omaisuutta, jos se on tilattu lapselle? Oletko niitä, jotka käyvät naapureiden postilaatikoista nappaamassa naistenlehdet, lukevat ne ja vievät seuraavalla viikolla takaisin naapurin laatkkoon, koska ei se lehti siitä kulu eikä se oikeastaan ole kenenkään omaisuutta?
Meillä on lapsille opetettu, että toisen omaisuuteen ei kosketa ilman lupaa. Pätee leluihin, fillareihin, lehtiin jne. Meillä ei esim. mennä Lehtipisteeseen lukemaan myytävänä olevia lehtiä, vaikka toiset niin tekevät ja vetoavat, että ei se lehti siitä kulu. Lasten kavereiden on joskus vaikea ymmärtää, että esim. minun tietokoneeni on minun eikä heidän käyttöönsä, vaikka en itse sitä juuri sillä hetkellä tarvitse.
Miksi muiden lasten pitäisi saada se lukea? Eli mitä kamalaa tapahtuu, jos perhen muut lapset opetetaan odottamaan vuoroaan - ei mitään! AP:n oma poika taitaa olla näitä kaikki-mulle-heti-tänne -tyyppejä, joka saa raivarin, jos ei saa kylässä sitä mitä tahtoo.
Musta toi on ihan normaalia: osoitetaan arvostusta toista ihmistä kohtaan vaikka hän itse on poissa eli leirillä.
Toi on aika harmitonta ja kuuluu hyviin käytöstapoihin. Saihan sun poika lukee niitä muita Aku ankkoja kuitenkin.
Jep, myös meillä lapsen lelut ja tavarat ovat lapsen omia, eriasia sitten yhteiseen leikkiin tarkoitetut jutut. Ollaan opittu kantapään kautta tämä juttu, esim juuri jos poika ostaa omilla rahoillaan pleikkaripelin niin se on hänen ja häneltä kysytään lupa haen pelaamiseen joten myös jos sisko ostaa omilla rahoillaan lehden niin lehti todella on hänen tottakai.
joten sanoisin että on ihan normaalia että ihminen määrää omia tavaroitaan.
Alue: Aihe vapaa
Tähän ketjuun tiivistyy av-mamman tyhmyys.