Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Joissakin perheissä lapset todella määräävät - olen sanaton
09.06.2013 |
Käväisin hoitamassa yhden asian työkaverini luona nyt viikonloppuna. 10-vuotias poikani oli mukanani. Hänellä oli toki oma kirja mukana (asian toimittaminen kesti n. 20 minuuttia), mutta huomasin, että pöydällä oli myös läjä Akkareita. Kysyin työkaverilta, että voisiko näitä lukea ja hän sanoi, että joo, paitsi sitä uusinta. Työkaverin poika oli leirillä ja saa raivarin, jos joku muu lapsista (2 muuta) lukee Aku Ankan ennen kuin hän, jolle lehti varsinaisesti tulee. Nyt kun lapsi on leirillä tiistaista sunnuntaihin, kukaan ei saa lukea lehteä ennen kuin hän on saanut lukea sen ensimmäisenä.
Ja tämä selitettiin niin kuin se olisi ollut ihan normaalia. Kyse ei ollut mistään 1,5-vuotiaista lapsista, jotka sivutuotteena syövät lehden, jos sen niille antaa, vaan 5-12-vuotiaista. Jos omani yrittäisivät tuollaisia sääntöjä, Aku Ankasta tulisi äkkiä äidin henkilökohtaista omaisuutta.
Kommentit (332)
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:01"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 15:23"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 15:20"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:55"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:50"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:42"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:29"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:17"]
Mitäköhän meillä töissä pomo tekisi, jos joku ottaisi hänelle tilatut lehdet ja ryhtyisi lukemaan niitä aamukahvipöydässä? Voisi olla, että työntekijä saisi aika äkkiä oppitunnin siitä, mitä merkitsee lehden osoitelapun nimi. Me vakiväki tiedämme, että pomon posteihin ei kosketa, oli ne sitten lehtiä tai kirjeitä. Pitääkin mennä sille sanomaan, että se on itsekäs paska, joka ei osaa jakaa The Economistia.
[/quote]
Perhe on hivenen eri asia kuin työporukka. En ihan ymmärrä, millaiset perhesuhteet ihmisillä on, jos tällaista seikkaa ei ymmärrä. Kyllä minäkin annan aikuisena perheeni lukea tilaamiani lehtiä hyvinkin vapaasti, mutten silti jakele lehtiäni junassa tai bussissa kanssamatkustajille. Lainaan polkupyörääni veljelleni oikein mielelläni, jos en sitä itse tarvitse, mutta työkaverin kanssa saattaisin miettiä asiaa pitempään.
[/quote]
Miten perhe eroaa työporukasta sen suhteen, kuka saa lukea lehdet ja kuka ei? Miksi lapsen omistusoikeus tilaamaansa lehteen on heikompi kuin pomon oikeus? Juridisesti se ei eroa mitenkään, mutta sinun mielestäsi tässä on nyt jokin erityinen pointti, jonka mukaan perheessä omistussuhteet ovat poikkeavia.
[/quote]
Tietenkin omistussuhteet eroavat perheessä, onko siinä jotain outoa? En ymmärrä, miksi tällaista pitää edes perustella. En tarkoita sitä, ettei perheessä kellään olisi mitään omaa, mutta kyllä minä lainaan perheenjäsenilleni ja perheenjäseniltäni tavaraa ihan eri tavalla kuin kavereiltani. Olen asunut sekä viiden hengen perheessä että neljän kämppiksen kimppakämpässä, ja ihan eri tavalla näissä kahdessa sutauduttiin muiden tavaroihin. Jos lainaan vanhempieni autoa, asia hoituu ihan lyhyellä sananvaihdolla. En ikinä toteaisi kaverilleni, että hei, mun pitää käydä Ikeassa, sopiiko että otan sun auton ja tuon takaisin tunnin päästä.
[/quote]
Miten omistussuhteet aroavat perheessä suhteessa kaveripiiriin? Ihan juridisessa mielessä eivät mitenkään, mutta sinulla on siis jotain korkeampaa tietoa.
[/quote]
Jos tälle älyttömälle linjalle lähdetään, niin miten luulet käyvän, jos lapsi haastaa vanhempansa oikeuteen siitä, että Aku Ankkaa on lukenut joku muukin perheessä kuin vain se, jonka nimi on takakannessa? Oletettaen tietysti, ettei lapsi ole tilausta itse maksanut, kuten usein ei olekaan. Jos on omin avuin, omalla työllä ja rahalla hommannut lehden ja haluaa lukea sitä vain ja ainoastaan itse, on tilanne toinen. Edes kummin lapselle ostama lehti ei ole lapsen, jos vanhemmat päättävät, että tämmöinen käytäntö ei meillä sovi, että vain tämä yksi lapsi saa lehteä lukea.
Että kun nyt viedään tämä asia naurettavuuksiin asti, miten luulet oikeudessa käyvän? Vanhemmilla on elatusvelvollisuus ja siksi myös oikeus päättää lastensa elämää koskevista asioista. Jos joku käytäntö ei sovi yhteen vanhempien oman arvomaailman ja talon sääntöjen kanssa, ei yksi kakara näitä asioita mielivaltaisesti muuta.
[/quote]
Ei se mene oikeuteen, se menee sovitteluun ja vanhemmat maksavat lapselle menetetyn summan verran eli lehden tilausmaksun (vaikka lapsi ei olisi sitä itse maksanut). Lisäksi vanhemmille kerrotaan, miten lapsi omistaa omat tavaransa ja lehtensä.
Näin on tehty esim. silloin, kun isäpuoli on myynyt lapselta lupaa kysymättä tämän lahjaksi saamat legot. Ne on pitänyt korvata. Lapsi omistaa ihan samoin kuin aikuinen, aikuisella ei ole lupa sitä myydä.
[/quote]
Paljonko lapselle pitää maksaa siitä että lukee hänen omistamaansa lehteä ja kerrotko mikä lakipykälä sen velvoittaa tekemään? Oletko TYHMÄ? Nyt puhutaan lehden lukemisesta, EI tavaroiden myymisestä. MIten te voitte elää itsenne kanssa kun olette noin daijuja?
[/quote]
Tiedätkö: jos lapsi tai lapsen puolesta joku hankkii asianajajan ja he tekevät ilmoituksen siitä, että vanhemmat ottavat lapselle kuluvaa omaisuutta, ihan mitä tahansa, omaan käyttöönsä vastoin lapsen lupaa, niin se asia käsitellään ja siinä pyritään sovitteluratkaisuun. Taloudellista arvoa ei tarvitse olla lainkaan, kyse on oikeusjärjestelmästämme, joka takaa myös lapselle sen, että hän saa pitää oman omaisuutensa. Yleensä näissä tilanteissa löytyy paljon muutakin, mitä vanhemmat ovat pitäneet omanaan, vaikka se on juridisesti lapsen. Aku Ankka on jäävuoren huippu, josta asiaa ryhdytään ratkomaan.
On vuosi 2013, lapsi ei ole vanhempiensa omaisuutta!
[/quote]
Joo ja kasvatusvastuu on vanhemmilla. Jos lapsen saamat asiat sotivat kasvatusmallia vastaan ja vanhempien oikeuksia toimia kasvattajina, niin aivan takuulla ei vanhemmat tästä saa mitään tuomiota. Ei toisten lapsille ole oikeutta hommata mitä tahansa, esim. ponia kerrostaloon. Vanhemmilla on täysi oikeus asettaa rajat omistamassaan asunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:01"]
Tiedätkö: jos lapsi tai lapsen puolesta joku hankkii asianajajan ja he tekevät ilmoituksen siitä, että vanhemmat ottavat lapselle kuluvaa omaisuutta, ihan mitä tahansa, omaan käyttöönsä vastoin lapsen lupaa, niin se asia käsitellään ja siinä pyritään sovitteluratkaisuun. Taloudellista arvoa ei tarvitse olla lainkaan, kyse on oikeusjärjestelmästämme, joka takaa myös lapselle sen, että hän saa pitää oman omaisuutensa. Yleensä näissä tilanteissa löytyy paljon muutakin, mitä vanhemmat ovat pitäneet omanaan, vaikka se on juridisesti lapsen. Aku Ankka on jäävuoren huippu, josta asiaa ryhdytään ratkomaan.
On vuosi 2013, lapsi ei ole vanhempiensa omaisuutta!
[/quote]
Tunnetko paljonkin tapauksia, joissa on Aku Ankasta alettu käydä oikeusprosessia ja penkoa tätä jäävuorta? :D:D:D
Vanhemmilla on kasvatusvastuu lapsesta ja heillä on kyllä viimeinen sana lapsen käyttämästä omaisuudestakin. Pienistä asioista lapsi voi päättää itse, tyyliin karkkikaupassa ostamistaan asioista, mutta mitä luulisit, jos pikku Nicopetteri olisi mummonsa perintörahoilla ostamassa asuntoa? Ei taitaisi onnistua, vaikka rahat nyt Nicopetterin olisikin.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 17:59"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 17:54"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 15:31"]
Hyväksikäyttäminen ja normaali lainaaminen toiselta lupaa kysyen ovat kaksi täysin eri asiaa. Sitä on tietenkin tällä palstalla kirjoittavien vaikea ymmärtää, sillä tässäkin ketjussa rinnastetaan Akkarin lukeminen ja toisen tavaroiden luvaton käyttö ja rikkominen saman arvoisiksi asioiksi.
Ja tältä palstalta on tosiaan vaikea löytää asiassa kuin asiassa mitään keskitietä, joko olet lainaamatta ja auttamatta ketään tai sitten olet hyväksikäyttäjä joka seuloo sosiaaliset suhteensa täysin sen mukaan kenestä voisi hyötyä. Mitään tältä väliltä ei ole, vaikka (toivottavasti) osa ihmisistä on jossain tuon keskivaiheilla. Itse ainakin kuulun johonkin tohon välille, minulta tosiaankin saa lainata tavaraa ja minulta saa pyytää apua ilman että odotan saavani takaisin palvelusta. Osaan myös itse arvioida milloin voin joltakin kohteliaasti kysyä jotain lainaan (tuntematon av-mamma puistossa elintärkeine hiekkaleluineen ei kuulu niihin ihmisiin jolta pyydän mitään lainaan) ja milloin ei ole hyvä hetki pyytää apua.
Sitä kyllä mietin tätä ketjua lukiessani, että mitä te, jotka ette missään nimessä voi ketään auttaa tai mitään antaa lainaan eikä teidän tavaroihin saa koskea vaikka luvankin kysyisi, mitä te saatte tuosta pihtaamisesta? Hyvän mielen? Iloa siitä että tavaranne pysyy puhtaina eikä ole vaaraa että ystävä vahíngossa rikkoo jotain omaisuuttanne? Onko se nyt niin vaarallista jos joku sulta lainaa vaikkapa kirjaasi ja siitä repeää sivu? Sen voi korvata. Ja nyt on turha tulla vouhottamaan jostain niin harvinaisesta kirjasta jota ei enää mistään saa ja se on täysin korvaamaton, teillöä kaikilla ei ole hyllyt niitä pullollaan.
Kaverini on lainannut meiltä portaiden porttia. Se on ollut heillä lainassa muutaman vuoden ja nyt se on mennyt heillä rikki. Kaveri kysyi miten he korvaavat tämän. Sanoin ettei mitenkään, me emme enää porttia tule tarvitsemaan ja jos tartteisimmikin niin voidaan kyllä sitten ostaa uusi. Elämä ei kaadu tähän rikkinäiseen porttiin. Ihan vain yksi esimerkki siitä ettei tavaroiden rikkoutuminen ole oikeasti kovin vaarallista.
Jokainen toki elää juuri niin kuin haluaa ja hyvä niin. Elämäniloa voisi silti tuottaa enemmän omasta jakaminen kuin siitä tiukasti kiinni pitäminen. Itse olen kokenut näin.
Olkaa ilman muuta jakamatta, antamatta, lainaamatta ja mitä lie vielä. Yksinäisempiä olette silloin ihan varmaan verrattuna niihin, joiden mielestä sosiaalisiin suhteisiin kuuluu joskus omastaan luopuminen ilman että välttämättä saa juuri saman verran takaisin. Nämä ihmiset ovat työpaikalla niitä, jotka eivät vaihda työvuorojaan tai auta työkaveria tarvittaessa.
Hankalaa elämä varmasti on, jos pitää vahtia erikseen ettei perheenjäsenetkään saa koskea mihinkään toisen omaisuuten ilman lupaa. Huvittavin ja kamalin esimerkki oli tässä ketjussa perhe, jossa on omat lautaset ja ruokailuvälineet. Voi taivas.
Elämästä voi myös nauttia eikä kulkea pipo kireällä vahtimassa, ettei vaan sisko ehdi lukemaan MUN lehteä ennen mua tai ettei kukaan koske minun tavaroihini. Joillakin on sitten vaan energiaa tuollaiseen täysin turhaan ja negatiivista ilmapiiriä kasvattavaan asiaan.
[/quote]
Minusta alhaisimpia sosiaalisia suhteita ovat nuo sinun ihannoimasi suhteet, jotka perustuvat kokonaan toisen käyttöarvoon lainaajana!
Elämä ei ole lainkaan hankalaa, kun oppii huolehtimaan asioistaan ja tavaroistaan itse eikä oleta, että kaiken voi lainata. Mene melkein mihin tahansa leikkipuistoon katsomaan, missä kunnossa siellä ovat kaikkien yhteisesti käyttämät tavarat ja mieti sitten, miksi tavaroitaan lainaamattomien lelut pysyvät kunnossa ja koneet ehjinä.
Meillä perustetaan ihmissuhteet ihan muuhun kuin siihen, omistatko asioita, joista minulle on hyötyä!
[/quote]
Peesi.
On ihmisiä, joilla on paljon sosiaalisia suhteita ja kaikkia käytetään hyväksi, autoja vapaa-ajalla korjaavaan tutustutaan ja kohta kotterot ovat uuden kaverin pihassa, jne jne jne
varsinkin pitkään samalla paikkakunnalla asuneet joilla jo ennestään iso suhdeverkko, saavat nauttivat ilmaisuuksia tekemättä itse mitään, koska he ovat pitkään seuloneet tyypit joita hyväksikäyttää.
Paras ihmissuhde on sellainen, joka perustuu siihen että on kivaa yhdessä, ilman hyötymistä. Hädässä tottakai autetaan ystävää.
[/quote]
Nämä ihmiset, jotka eivät koskaan lainaa toisille mitään, ja opettavat lapsensakin siihen, niin eivätkö he samalla välitä eteenpäin viestiä siitä, että toisten tavaroille saa tehdä mitä vain?
Ilmankos ne yhteiset tavarat aina rikotaan ja pilataan, kun heille iskostetaan, että vain omista tavaroista tarvitsee huolehtia.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:13"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:01"]
Tiedätkö: jos lapsi tai lapsen puolesta joku hankkii asianajajan ja he tekevät ilmoituksen siitä, että vanhemmat ottavat lapselle kuluvaa omaisuutta, ihan mitä tahansa, omaan käyttöönsä vastoin lapsen lupaa, niin se asia käsitellään ja siinä pyritään sovitteluratkaisuun. Taloudellista arvoa ei tarvitse olla lainkaan, kyse on oikeusjärjestelmästämme, joka takaa myös lapselle sen, että hän saa pitää oman omaisuutensa. Yleensä näissä tilanteissa löytyy paljon muutakin, mitä vanhemmat ovat pitäneet omanaan, vaikka se on juridisesti lapsen. Aku Ankka on jäävuoren huippu, josta asiaa ryhdytään ratkomaan.
On vuosi 2013, lapsi ei ole vanhempiensa omaisuutta!
[/quote]
Tunnetko paljonkin tapauksia, joissa on Aku Ankasta alettu käydä oikeusprosessia ja penkoa tätä jäävuorta? :D:D:D
Vanhemmilla on kasvatusvastuu lapsesta ja heillä on kyllä viimeinen sana lapsen käyttämästä omaisuudestakin. Pienistä asioista lapsi voi päättää itse, tyyliin karkkikaupassa ostamistaan asioista, mutta mitä luulisit, jos pikku Nicopetteri olisi mummonsa perintörahoilla ostamassa asuntoa? Ei taitaisi onnistua, vaikka rahat nyt Nicopetterin olisikin.
[/quote]
Oikeusprosessi on väärä termi silloin, kun tavoitteena on sovinto. Ja kyllä, tiedän tapauksia, joissa isän ja äidin omaan käyttöönsä ottamat asiat vietiin lastensuojelun toimesta muiden viranomaisten tietoon ja vasta sovitteluprosessissa he suostuivat luovuttamaan ne takaisin. Lapsella oli ikää 12v.
Voit nauraa, mutta sinulla ei ole viimeistä sanaa lapsesi omaisuudesta, ei pienestä eikä etenkään isosta. Käräjäoikeuksien päätöksissä on runsaasti näyttöä siitä, miten täysi-ikäinen lapsi on mennyt oikeuteen asti saadakseen vanhemmiltaan itselleen kuuluvan omaisuuden takaisin. Ei se ole lainkaan harvinaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:23"]
Nämä ihmiset, jotka eivät koskaan lainaa toisille mitään, ja opettavat lapsensakin siihen, niin eivätkö he samalla välitä eteenpäin viestiä siitä, että toisten tavaroille saa tehdä mitä vain?
Ilmankos ne yhteiset tavarat aina rikotaan ja pilataan, kun heille iskostetaan, että vain omista tavaroista tarvitsee huolehtia.
[/quote]
Päinvastoin, he antavat viestin siitä, että omista tavaroista pidetään huolta eikä muiden tavaroihin kosketa. Kyllä puistossa näkee ihan tarpeeksi niitä itkuja, joissa lainaaja hajottaa lelut ja lelun alkuperäinen omistaja itkee katkerasti toisen teon vuoksi. Siitä saa hyvää oppia jakamisen ilosta.
Maa kutsuu! Maa kutsuu!
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:24"]
Voit nauraa, mutta sinulla ei ole viimeistä sanaa lapsesi omaisuudesta, ei pienestä eikä etenkään isosta. Käräjäoikeuksien päätöksissä on runsaasti näyttöä siitä, miten täysi-ikäinen lapsi on mennyt oikeuteen asti saadakseen vanhemmiltaan itselleen kuuluvan omaisuuden takaisin. Ei se ole lainkaan harvinaista.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:13"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:01"]
Tiedätkö: jos lapsi tai lapsen puolesta joku hankkii asianajajan ja he tekevät ilmoituksen siitä, että vanhemmat ottavat lapselle kuluvaa omaisuutta, ihan mitä tahansa, omaan käyttöönsä vastoin lapsen lupaa, niin se asia käsitellään ja siinä pyritään sovitteluratkaisuun. Taloudellista arvoa ei tarvitse olla lainkaan, kyse on oikeusjärjestelmästämme, joka takaa myös lapselle sen, että hän saa pitää oman omaisuutensa. Yleensä näissä tilanteissa löytyy paljon muutakin, mitä vanhemmat ovat pitäneet omanaan, vaikka se on juridisesti lapsen. Aku Ankka on jäävuoren huippu, josta asiaa ryhdytään ratkomaan.
On vuosi 2013, lapsi ei ole vanhempiensa omaisuutta!
[/quote]
Tunnetko paljonkin tapauksia, joissa on Aku Ankasta alettu käydä oikeusprosessia ja penkoa tätä jäävuorta? :D:D:D
Vanhemmilla on kasvatusvastuu lapsesta ja heillä on kyllä viimeinen sana lapsen käyttämästä omaisuudestakin. Pienistä asioista lapsi voi päättää itse, tyyliin karkkikaupassa ostamistaan asioista, mutta mitä luulisit, jos pikku Nicopetteri olisi mummonsa perintörahoilla ostamassa asuntoa? Ei taitaisi onnistua, vaikka rahat nyt Nicopetterin olisikin.
[/quote]
Oikeusprosessi on väärä termi silloin, kun tavoitteena on sovinto. Ja kyllä, tiedän tapauksia, joissa isän ja äidin omaan käyttöönsä ottamat asiat vietiin lastensuojelun toimesta muiden viranomaisten tietoon ja vasta sovitteluprosessissa he suostuivat luovuttamaan ne takaisin. Lapsella oli ikää 12v.
Voit nauraa, mutta sinulla ei ole viimeistä sanaa lapsesi omaisuudesta, ei pienestä eikä etenkään isosta. Käräjäoikeuksien päätöksissä on runsaasti näyttöä siitä, miten täysi-ikäinen lapsi on mennyt oikeuteen asti saadakseen vanhemmiltaan itselleen kuuluvan omaisuuden takaisin. Ei se ole lainkaan harvinaista.
[/quote]
Taidat kuule puhua vähän toisenlaisista oikeusprosesseista, joissa käsitellään esim. lapselle laillisesti kuuluneen perintöosuuden laitonta käyttöä? Me täällä puhumme aku ankan lainaamisesta, enkä ole kuullut yhdestäkään oikeusprosessista, mikä olisi koskenut aku ankan lukemista. Ja kyllä, vaikka miten haluat jankuttaa, vanhemmilla on oikeus ja velvollusuus päättää lapsen kasvatuksesta ja talon säännöistä. Ja jos joku tavara (esim. lapsen ostama alkoholi) sotii vanhempien sääntöjä vastaan, ne aivan takuulla takavarikoidaan ilman oikeusprosesseja. En yhtään ihmettele nykypäivän lasten kurittomuutta, jos meininki on tämä, että lapsia ei saa kasvattaa ja jos kasvatat, joudut oikeuteen akun lainaamisesta!
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:05"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 15:06"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:55"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:50"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:42"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:29"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:17"]
Mitäköhän meillä töissä pomo tekisi, jos joku ottaisi hänelle tilatut lehdet ja ryhtyisi lukemaan niitä aamukahvipöydässä? Voisi olla, että työntekijä saisi aika äkkiä oppitunnin siitä, mitä merkitsee lehden osoitelapun nimi. Me vakiväki tiedämme, että pomon posteihin ei kosketa, oli ne sitten lehtiä tai kirjeitä. Pitääkin mennä sille sanomaan, että se on itsekäs paska, joka ei osaa jakaa The Economistia.
[/quote]
Perhe on hivenen eri asia kuin työporukka. En ihan ymmärrä, millaiset perhesuhteet ihmisillä on, jos tällaista seikkaa ei ymmärrä. Kyllä minäkin annan aikuisena perheeni lukea tilaamiani lehtiä hyvinkin vapaasti, mutten silti jakele lehtiäni junassa tai bussissa kanssamatkustajille. Lainaan polkupyörääni veljelleni oikein mielelläni, jos en sitä itse tarvitse, mutta työkaverin kanssa saattaisin miettiä asiaa pitempään.
[/quote]
Miten perhe eroaa työporukasta sen suhteen, kuka saa lukea lehdet ja kuka ei? Miksi lapsen omistusoikeus tilaamaansa lehteen on heikompi kuin pomon oikeus? Juridisesti se ei eroa mitenkään, mutta sinun mielestäsi tässä on nyt jokin erityinen pointti, jonka mukaan perheessä omistussuhteet ovat poikkeavia.
[/quote]
Tietenkin omistussuhteet eroavat perheessä, onko siinä jotain outoa? En ymmärrä, miksi tällaista pitää edes perustella. En tarkoita sitä, ettei perheessä kellään olisi mitään omaa, mutta kyllä minä lainaan perheenjäsenilleni ja perheenjäseniltäni tavaraa ihan eri tavalla kuin kavereiltani. Olen asunut sekä viiden hengen perheessä että neljän kämppiksen kimppakämpässä, ja ihan eri tavalla näissä kahdessa sutauduttiin muiden tavaroihin. Jos lainaan vanhempieni autoa, asia hoituu ihan lyhyellä sananvaihdolla. En ikinä toteaisi kaverilleni, että hei, mun pitää käydä Ikeassa, sopiiko että otan sun auton ja tuon takaisin tunnin päästä.
[/quote]
Miten omistussuhteet aroavat perheessä suhteessa kaveripiiriin? Ihan juridisessa mielessä eivät mitenkään, mutta sinulla on siis jotain korkeampaa tietoa.
[/quote]
Jos tälle älyttömälle linjalle lähdetään, niin miten luulet käyvän, jos lapsi haastaa vanhempansa oikeuteen siitä, että Aku Ankkaa on lukenut joku muukin perheessä kuin vain se, jonka nimi on takakannessa? Oletettaen tietysti, ettei lapsi ole tilausta itse maksanut, kuten usein ei olekaan. Jos on omin avuin, omalla työllä ja rahalla hommannut lehden ja haluaa lukea sitä vain ja ainoastaan itse, on tilanne toinen. Edes kummin lapselle ostama lehti ei ole lapsen, jos vanhemmat päättävät, että tämmöinen käytäntö ei meillä sovi, että vain tämä yksi lapsi saa lehteä lukea.
Että kun nyt viedään tämä asia naurettavuuksiin asti, miten luulet oikeudessa käyvän? Vanhemmilla on elatusvelvollisuus ja siksi myös oikeus päättää lastensa elämää koskevista asioista. Jos joku käytäntö ei sovi yhteen vanhempien oman arvomaailman ja talon sääntöjen kanssa, ei yksi kakara näitä asioita mielivaltaisesti muuta.
[/quote]
Kyllä muuten kummin ostama lehti on tasan lapsen omaisuutta. Lapsi omistaa omat tavaransa ja lahjansa tasan samoilla säännöillä kuin aikuisetkin. Ei jos väität ettei lapsen saama lahja ole hänen niin silloin eivät sinunkaan saamasi lahjat ole sinun. Vanhemmat ei voi eikä saa lain mukaan hävittää tai antaa lapsen lahjoja kenellekään. Vanhemmilla on elatusvelvollisuus, mutta se ei tarkoita sitä etteikö lapsi omaisuuttaan saisi pitää. Ota asioista selvää ennenkuin alat vouhkata.
[/quote]
Ei ole noin mustavalkoista. Aivan takuulla saan aikuisena päättää, mitä lapsille annetaan ja mitä ei. Esim. lapsilleni ei saa ostaa pornolehtiä tai K18 matskua ja jos päättäisin, että lapsenihan ei mopolla aja, koska koen sen liian vaaralliseksi, niin näin myös olisi. Ei se niin mene, että kummit ja muut saavat ostaa lapsille mitä hyvänsä ja ne ovat automaattisesti lapsen omaisuutta. Aivan takuuvarmasti esim. uskovaisperheessä takavarikoitaisiin "musta raamattu", vaikka olisikin lahja. Kun lapset asuvat kotonaan ja ovat alaikäisiä, vanhemmat päättävät. Mitäpä ihan oikeasti veikkaat, miten oikeudessa kävisi tuossa minun naurettavassa esimerkissäni?
Tunnen itseni niin typeräksi, kun jaksan nähdä vaivaa ja vääntää näin naurettavasta asiasta.
[/quote]
Kuitenkin jaksat keksiä poikkeuksen poikkeuksen poikkeuksia esittäen niitä tavallisina arkisina kummien antamina lahjoina. Millaiset kummit valitsit, jos he tuovat lapsellesi lahjaksi pornolehtiä?
Jos lapsesi saisi mummilta 2500 e niin antaisitko sen mummille takaisin sanoen, että meidän lapsi ei saa tällaisia omistaa? Ja hyväksyt sen, että mummi antaa sen sitten toiselle lapsenlapselle, joka jo sai saman summan vaarilta eli sinun lapsellesi 0 e, lapsen serkulle 5000 e. Ihan vain siksi, että sinun lapsesi ei saa omistaa mitään. Ja tämä toistuisi muutaman vuoden välein, kunnes 18v serkulla olisi mukavasti 30000 e ja sinun lapsellasi edelleen se 0 e, koska omistaminen on vanhempien päätöksen takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:24"]
Oikeusprosessi on väärä termi silloin, kun tavoitteena on sovinto. Ja kyllä, tiedän tapauksia, joissa isän ja äidin omaan käyttöönsä ottamat asiat vietiin lastensuojelun toimesta muiden viranomaisten tietoon ja vasta sovitteluprosessissa he suostuivat luovuttamaan ne takaisin. Lapsella oli ikää 12v.
Voit nauraa, mutta sinulla ei ole viimeistä sanaa lapsesi omaisuudesta, ei pienestä eikä etenkään isosta. Käräjäoikeuksien päätöksissä on runsaasti näyttöä siitä, miten täysi-ikäinen lapsi on mennyt oikeuteen asti saadakseen vanhemmiltaan itselleen kuuluvan omaisuuden takaisin. Ei se ole lainkaan harvinaista.
[/quote]
Näitä tiedän minäkin, joissa esimerkiksi lapsen tililtä on käytetty rahaa perheen vanhempien omiin menoihin. Se sananvalta lapsen omaisuudesta ei siis tietenkään oikeuta vanhempia käyttämään sitä omaisuutta itse, mutta kyllä vanhempi toimii esimerkiksi niiden tilillä olevien rahojen vartija, ettei lapsi itse tuhlaa omaisuuttaan vaikka ravihevoseen.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:33"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:05"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 15:06"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:55"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:50"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:42"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:29"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:17"]
Mitäköhän meillä töissä pomo tekisi, jos joku ottaisi hänelle tilatut lehdet ja ryhtyisi lukemaan niitä aamukahvipöydässä? Voisi olla, että työntekijä saisi aika äkkiä oppitunnin siitä, mitä merkitsee lehden osoitelapun nimi. Me vakiväki tiedämme, että pomon posteihin ei kosketa, oli ne sitten lehtiä tai kirjeitä. Pitääkin mennä sille sanomaan, että se on itsekäs paska, joka ei osaa jakaa The Economistia.
[/quote]
Perhe on hivenen eri asia kuin työporukka. En ihan ymmärrä, millaiset perhesuhteet ihmisillä on, jos tällaista seikkaa ei ymmärrä. Kyllä minäkin annan aikuisena perheeni lukea tilaamiani lehtiä hyvinkin vapaasti, mutten silti jakele lehtiäni junassa tai bussissa kanssamatkustajille. Lainaan polkupyörääni veljelleni oikein mielelläni, jos en sitä itse tarvitse, mutta työkaverin kanssa saattaisin miettiä asiaa pitempään.
[/quote]
Miten perhe eroaa työporukasta sen suhteen, kuka saa lukea lehdet ja kuka ei? Miksi lapsen omistusoikeus tilaamaansa lehteen on heikompi kuin pomon oikeus? Juridisesti se ei eroa mitenkään, mutta sinun mielestäsi tässä on nyt jokin erityinen pointti, jonka mukaan perheessä omistussuhteet ovat poikkeavia.
[/quote]
Tietenkin omistussuhteet eroavat perheessä, onko siinä jotain outoa? En ymmärrä, miksi tällaista pitää edes perustella. En tarkoita sitä, ettei perheessä kellään olisi mitään omaa, mutta kyllä minä lainaan perheenjäsenilleni ja perheenjäseniltäni tavaraa ihan eri tavalla kuin kavereiltani. Olen asunut sekä viiden hengen perheessä että neljän kämppiksen kimppakämpässä, ja ihan eri tavalla näissä kahdessa sutauduttiin muiden tavaroihin. Jos lainaan vanhempieni autoa, asia hoituu ihan lyhyellä sananvaihdolla. En ikinä toteaisi kaverilleni, että hei, mun pitää käydä Ikeassa, sopiiko että otan sun auton ja tuon takaisin tunnin päästä.
[/quote]
Miten omistussuhteet aroavat perheessä suhteessa kaveripiiriin? Ihan juridisessa mielessä eivät mitenkään, mutta sinulla on siis jotain korkeampaa tietoa.
[/quote]
Jos tälle älyttömälle linjalle lähdetään, niin miten luulet käyvän, jos lapsi haastaa vanhempansa oikeuteen siitä, että Aku Ankkaa on lukenut joku muukin perheessä kuin vain se, jonka nimi on takakannessa? Oletettaen tietysti, ettei lapsi ole tilausta itse maksanut, kuten usein ei olekaan. Jos on omin avuin, omalla työllä ja rahalla hommannut lehden ja haluaa lukea sitä vain ja ainoastaan itse, on tilanne toinen. Edes kummin lapselle ostama lehti ei ole lapsen, jos vanhemmat päättävät, että tämmöinen käytäntö ei meillä sovi, että vain tämä yksi lapsi saa lehteä lukea.
Että kun nyt viedään tämä asia naurettavuuksiin asti, miten luulet oikeudessa käyvän? Vanhemmilla on elatusvelvollisuus ja siksi myös oikeus päättää lastensa elämää koskevista asioista. Jos joku käytäntö ei sovi yhteen vanhempien oman arvomaailman ja talon sääntöjen kanssa, ei yksi kakara näitä asioita mielivaltaisesti muuta.
[/quote]
Kyllä muuten kummin ostama lehti on tasan lapsen omaisuutta. Lapsi omistaa omat tavaransa ja lahjansa tasan samoilla säännöillä kuin aikuisetkin. Ei jos väität ettei lapsen saama lahja ole hänen niin silloin eivät sinunkaan saamasi lahjat ole sinun. Vanhemmat ei voi eikä saa lain mukaan hävittää tai antaa lapsen lahjoja kenellekään. Vanhemmilla on elatusvelvollisuus, mutta se ei tarkoita sitä etteikö lapsi omaisuuttaan saisi pitää. Ota asioista selvää ennenkuin alat vouhkata.
[/quote]
Ei ole noin mustavalkoista. Aivan takuulla saan aikuisena päättää, mitä lapsille annetaan ja mitä ei. Esim. lapsilleni ei saa ostaa pornolehtiä tai K18 matskua ja jos päättäisin, että lapsenihan ei mopolla aja, koska koen sen liian vaaralliseksi, niin näin myös olisi. Ei se niin mene, että kummit ja muut saavat ostaa lapsille mitä hyvänsä ja ne ovat automaattisesti lapsen omaisuutta. Aivan takuuvarmasti esim. uskovaisperheessä takavarikoitaisiin "musta raamattu", vaikka olisikin lahja. Kun lapset asuvat kotonaan ja ovat alaikäisiä, vanhemmat päättävät. Mitäpä ihan oikeasti veikkaat, miten oikeudessa kävisi tuossa minun naurettavassa esimerkissäni?
Tunnen itseni niin typeräksi, kun jaksan nähdä vaivaa ja vääntää näin naurettavasta asiasta.
[/quote]
Kuitenkin jaksat keksiä poikkeuksen poikkeuksen poikkeuksia esittäen niitä tavallisina arkisina kummien antamina lahjoina. Millaiset kummit valitsit, jos he tuovat lapsellesi lahjaksi pornolehtiä?
Jos lapsesi saisi mummilta 2500 e niin antaisitko sen mummille takaisin sanoen, että meidän lapsi ei saa tällaisia omistaa? Ja hyväksyt sen, että mummi antaa sen sitten toiselle lapsenlapselle, joka jo sai saman summan vaarilta eli sinun lapsellesi 0 e, lapsen serkulle 5000 e. Ihan vain siksi, että sinun lapsesi ei saa omistaa mitään. Ja tämä toistuisi muutaman vuoden välein, kunnes 18v serkulla olisi mukavasti 30000 e ja sinun lapsellasi edelleen se 0 e, koska omistaminen on vanhempien päätöksen takana.
[/quote]
Esimerkki oli valitettavasti elävästä elämästä. Pornolehden saajana olin minä 10 vuotiaana ja antajana mummoni.
Rahalahjat laitetaan koskemattomina lasten tilille ja alaikäisten kohdalla vanhemmat päättävät, mitä lapsi niillä saa ostaa. Vielä tänäkään päivänä lapsilla, eli alaikäisillä, ei ole minkään lain tuomaa oikeutta alaikäisinä hommata rahoillaan mitä huvittaa. Rahojen tulee kyllä säästyä täysi-ikäisyyten saakka.
Ja tätäkin asiaa joudun rautalangalla vääntämään...olen kyllä pettynyt kaikin tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:27"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:23"]
Nämä ihmiset, jotka eivät koskaan lainaa toisille mitään, ja opettavat lapsensakin siihen, niin eivätkö he samalla välitä eteenpäin viestiä siitä, että toisten tavaroille saa tehdä mitä vain?
Ilmankos ne yhteiset tavarat aina rikotaan ja pilataan, kun heille iskostetaan, että vain omista tavaroista tarvitsee huolehtia.
[/quote]
Päinvastoin, he antavat viestin siitä, että omista tavaroista pidetään huolta eikä muiden tavaroihin kosketa. Kyllä puistossa näkee ihan tarpeeksi niitä itkuja, joissa lainaaja hajottaa lelut ja lelun alkuperäinen omistaja itkee katkerasti toisen teon vuoksi. Siitä saa hyvää oppia jakamisen ilosta.
[/quote]
He siis oppivat, että tavarat ovat tärkeitä, eivät ihmiset.
Lelut menevät välillä rikki, sekä omassa että toisen lapsen käytössä, mutta sen on vain tavaraa. On silti ollut kivaa leikkiä yhdessä sillä lelulla. Mieluummin niin, kuin että leikitään yksin ja keskitytään varmelemaan, ettei kukaan muu vain koske MINUN leluihini.
Av-mammat täällä kiljuu kilpaa kuinka lapsen aku ankkaa ei saa lukea, kun se on lapsen omaisuutta ja lapsi saa päättää kuka sen lukee.. Mutta sitten ne itse käyttää kyllä hyvillä mielin míehensä tienaamat rahat surutta ollessaan kotona hoitovapaalla/kotiäitinä, koska "perhe on yksikkö" ja "tekevät oman osuutensa perheen eteen, hoitaessaan kotia ja lapsia.." Voi tekopyhyydyen määrää.. Jos kerran perheessä kaikki on kaikkien, niin todellakin nitä lehtiä saa luka kuka vaan, itselleni olisi todellakin aivan se ja sama kuka lukee lehteni, tai vaikka mieheni lainais alusvaatteitani.. Sairasta omaisuuden palvontaa moinen. Ja meillä ainakin lapsille opetetaan, että toisen tavaroita kohdellaan jopa paremmin kuin omiaan, niitä ei tuhota, ei tehdä hiirenkorvia, naarmuja, liata tmstms..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 15:15"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 13:19"]
Tätä ketjua lukiessa minua alkoi surettaa tai huolestuttaa lähinnä se, miten moni vanhempi näyttää jättävän lapsensa kasvattamatta vetoamalla omistuksiin ja oikeuksiin. Eikö heille tule mieleen, että vaikka lapsi ehkä juridisesti ajatellen omistaakin jonkin saamansa tavaran, on vanhemmat kuitenkin velvollisia kasvattamaan lastaan ja opettamaan hänelle miten muiden ihmisten kanssa toimitaan. Pieni lapsi on luonnostaan "itsekäs" siinä mielessä että taaperoikäinen ei vielä oikein ymmärrä että joku tavara ei olekaan hänen otettavissaan ja tulee usein riitaa toisten samanikäisten kanssa kun kaikki haluaa juuri sen saman lelun.
Jos tässä vaiheessa lapselle ei opeteta vuorottelua ja jakamista, niin miksi hän osaisi sitä vanhempanakaan? Silloin kasvaa juuri tällaisia koululaisia jotka saavat raivarin kun joku lukee Aku Ankan ennen heitä vaikka olisivat olleet useita päiviä leirillä. Ja tätä vanhemmat sitten pönkittävät vetoamalla edelleen siihen omistukseen ja oikeuksiin.
Lapsia pitäisi pienestä pitäen kasvattaa järkevissä rajoissa jakamaan omastaan, vuorottelemaan ja muutenkin tulemaan toimeen toisten ihmisten kanssa. Ei tarvitse alkaa heti huudella kirsikoiden syönnistä ja rahan ottamisesta tililtä, sillä normaali ja järkevä aikuinen ymmärtää näiden asioiden olevan aivan erilaisia. Voi jakaa sisaruksilleen omistaan vaikka ei tarvitsekaan tuntemattomalle lahjoittaa omia lelujaan pihalla. Voi lainata veljelle autoa vaikka ei lainaisikaan sitä jollekin oudolle hyypiölle joka sitä parkkipaikalla sattuu kysymään. On tärkeää opettaa lapset ymmärtämään näitä hienoja eroja asioiden välillä, tietysti se on varmasti vaikeaa jos aikuinen itsekään ei niitä ymmärrä.
Minulla on viisi lasta, iät 6-13v ja oli pakko kysyä heiltä tästä Aku Ankka-esimerkistä. Jokainen ihmetteli ap:n kertomaa tapausta, miten on mahdollista että joku suuttuisi sellaisesta asiasta. Toki meilläkin on lapsilla omiakin tavaroita, ne ovat kuitenkin sitten asianomaisten omissa huoneissa ja muutenkin ainutkertaisempia kuin viikottain ilmestyvä sarjakuvalehti. Meillä myös lapset ymmärtävät että jos syövät kaikkien nähden karkkia, siitä tarjotaan muillekin (jos muilal ei ole omia) ja muutenkin osaavat ilman rutinoita leikkiä toistensa leluilla kuten myös yhteisilläkin.
Mutta tällaista se elämä sitten ilmeisesti nykyään monissa perheissä on, millään muulla ei ole väliä kuin omalla oikeudella ja mielihyvällä.
[/quote]
Miksi pitää opetella vuorottelua ja jakamista?
Kun opettaa lapselle päinvastoin eli kenellekään ei tarvitse omastaan antaa eikä keneltäkään tarvitse pyytää mitään, niin luo paljon pitävämmän pohjan menestykselle. Jos lapsellani on fillari, on se hänen eikä muiden eikä sitä tarvitse lainailla, hankkikoot oman. Ja jos lapsellani ei ole fillaria, opetelkoot menemään paikasta toiseen kävellen tai bussilla.
Vuorottelua ja jakamista vaativat ne vanhemmat, jotka huomaavat, että se on kätevä tapa saada jotain omille lapsille ilmaiseksi, oli kyseessä sitten hiekkalapio tai kiikari. Vuorottelua tärkeämpi opittava on vaihtaminen eli anna sinä lapio, minä annan haravan. Niin maailma tasa-arvoisimmillaan toimii eikä niin, että yhden omistama esine on vuorotellen kaikilla.
[/quote]
Aivan, mutta kun ap. olisi ehdottomasti halunnut lapselleen ystävänsä lapsen lehden, niin siitähän se akkojen älämölö ja jankkaus syntyikin.
Meiilä kunnioitetaan toisen omaisuutta, pientäkin. Aina kysytään lupa lainata, ja ellei lupaa saa niin sitten ei lainaa. Toki siitä voi seurata, että se vastapuolikaan ei anna omaa tavaraansa lainaksi, niin sitä oppii syyn ja seurauksen lakia parhaiten. Väkisin en ota lapseltakaan mitään muuten kuin jos siitä on hänelle vaaraa.
Meillä aikuisetkaan eivät avaa toisen nimellä tullutta postia, vaan ne laitetaan omaan pinoon, josta omistaja sitten ne aukoo. Joskus saatetaan soittaa toiselle, että saanko avata nimelläsi tuleen laskun tms.
Meiilä kunnioitetaan toisen omaisuutta, pientäkin. Aina kysytään lupa lainata, ja ellei lupaa saa niin sitten ei lainaa. Toki siitä voi seurata, että se vastapuolikaan ei anna omaa tavaraansa lainaksi, niin sitä oppii syyn ja seurauksen lakia parhaiten. Väkisin en ota lapseltakaan mitään muuten kuin jos siitä on hänelle vaaraa.
Meillä aikuisetkaan eivät avaa toisen nimellä tullutta postia, vaan ne laitetaan omaan pinoon, josta omistaja sitten ne aukoo. Joskus saatetaan soittaa toiselle, että saanko avata nimelläsi tuleen laskun tms.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:57"]
Meiilä kunnioitetaan toisen omaisuutta, pientäkin. Aina kysytään lupa lainata, ja ellei lupaa saa niin sitten ei lainaa. Toki siitä voi seurata, että se vastapuolikaan ei anna omaa tavaraansa lainaksi, niin sitä oppii syyn ja seurauksen lakia parhaiten. Väkisin en ota lapseltakaan mitään muuten kuin jos siitä on hänelle vaaraa.
Meillä aikuisetkaan eivät avaa toisen nimellä tullutta postia, vaan ne laitetaan omaan pinoon, josta omistaja sitten ne aukoo. Joskus saatetaan soittaa toiselle, että saanko avata nimelläsi tuleen laskun tms.
[/quote]
Niinpä ja niinhän on oikein, mutta kun on tarpeeksi tyhmä kokee karmean loukkauksen, kun oma pikku kultamussukka ei saa lukea kaverin lapsen lehteä - ja ei kun aloitusta av:lle.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:39"]
Esimerkki oli valitettavasti elävästä elämästä. Pornolehden saajana olin minä 10 vuotiaana ja antajana mummoni.
Rahalahjat laitetaan koskemattomina lasten tilille ja alaikäisten kohdalla vanhemmat päättävät, mitä lapsi niillä saa ostaa. Vielä tänäkään päivänä lapsilla, eli alaikäisillä, ei ole minkään lain tuomaa oikeutta alaikäisinä hommata rahoillaan mitä huvittaa. Rahojen tulee kyllä säästyä täysi-ikäisyyten saakka.
Ja tätäkin asiaa joudun rautalangalla vääntämään...olen kyllä pettynyt kaikin tavoin.
[/quote]
Nyt Ei ollut kyse pornolehdestä vaan Aku Ankasta. Ja suoraan sanoen on teidän kasvatusmetodit aika mielenkiintoisia, kun kummit ei saa ostaa lapselle lahjoja, jos lapsi ei jaa kaikkea sisarustensa kanssa. Kun mä ostan kummilapselleni lahjan niin kyllä se on vain sille kummilapselle, ei koko sisaruskatraalle jaettavaksi. Jos lapsi haluaa lahjaansa muille lainata niin ok, mutta ei ole pakko. Jos vanhemmat alkaa esittää jotain jakamisvaatimuksia mun ostamille lahjoille niin sen jälkeen jää lahjat ostamatta. Ostakoon niiden muiden lasten kummit omille kummilapsilleen lahjat. Koska mulla on järki päässä lahjojen suhteen niin tuollaiset neukkusosialisointivaatimukset ei päde, mä en osta kummilapsilleni pornolehtiä enkä viinaa, enkä muutakaan mitä vanhempien pitäis takavarikoida.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 19:08"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:39"]
Esimerkki oli valitettavasti elävästä elämästä. Pornolehden saajana olin minä 10 vuotiaana ja antajana mummoni.
Rahalahjat laitetaan koskemattomina lasten tilille ja alaikäisten kohdalla vanhemmat päättävät, mitä lapsi niillä saa ostaa. Vielä tänäkään päivänä lapsilla, eli alaikäisillä, ei ole minkään lain tuomaa oikeutta alaikäisinä hommata rahoillaan mitä huvittaa. Rahojen tulee kyllä säästyä täysi-ikäisyyten saakka.
Ja tätäkin asiaa joudun rautalangalla vääntämään...olen kyllä pettynyt kaikin tavoin.
[/quote]
Nyt Ei ollut kyse pornolehdestä vaan Aku Ankasta. Ja suoraan sanoen on teidän kasvatusmetodit aika mielenkiintoisia, kun kummit ei saa ostaa lapselle lahjoja, jos lapsi ei jaa kaikkea sisarustensa kanssa. Kun mä ostan kummilapselleni lahjan niin kyllä se on vain sille kummilapselle, ei koko sisaruskatraalle jaettavaksi. Jos lapsi haluaa lahjaansa muille lainata niin ok, mutta ei ole pakko. Jos vanhemmat alkaa esittää jotain jakamisvaatimuksia mun ostamille lahjoille niin sen jälkeen jää lahjat ostamatta. Ostakoon niiden muiden lasten kummit omille kummilapsilleen lahjat. Koska mulla on järki päässä lahjojen suhteen niin tuollaiset neukkusosialisointivaatimukset ei päde, mä en osta kummilapsilleni pornolehtiä enkä viinaa, enkä muutakaan mitä vanhempien pitäis takavarikoida.
[/quote]
Voi elämä, nyt ei myöskään ollut kyse mistään henkilökohtaisesta kännykästä, rahalahjasta tai mistään muustakaan, kukaan ei edes tiedä, onko aku ankka lahja vai vanhempien ostama vai mitä ihmettä. Jos täällä tarinoidaan autoista sun muista asioista, niin kai minä saan ottaa esimerkin elävästä elämästä sopimattomasta lahjasta? Kun kerta itse puhuin sopimattomista lahjoista, kun väitetään, että lapselle saa ostaa lahjana mitä vaan. Ei tasan saa.
En tiedä, esitätkö vain yksinkertaista, vai mikä sinua riivaa, mutta nyt todellakin kyse on aku ankasta, lehdestä. Ei kännykästä, ei rahalahjasta, ei autosta tai mistään muustakaan henkilökohtaisesta. Käytäntönä myös yleisesti on, että kummit ja muut antavat lahjoja, jotka vanhemmat hyväksyy. Jos vanhemmat eivät hyväksy, että kummi ostaa akun, jota lapsi omii itsellään, niin kummi ei silloin osta sitä akua.
En ole puhunut kummien ostamista viinalahjoista, vaan siitä, kun täällä intetään että lapsi saa tehdä mitä tahansa. Ei saa, ei esim. saa omilla rahoillaan ostaa mitä huvittaa. Tajuatko sinä esimerkin? Millä tavalla sinä näitä viestejä ylipäätänsä luet, poimit viestin sieltä, yhden täältä edes yrittämättä ymmärtää, mitä kirjoitetaan? Vai ihan huviksesiko provoat? Pakko olla provo, ei kukaan voi olla noin yksinkertainen.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 17:54"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 15:31"]
Olkaa ilman muuta jakamatta, antamatta, lainaamatta ja mitä lie vielä. Yksinäisempiä olette silloin ihan varmaan verrattuna niihin, joiden mielestä sosiaalisiin suhteisiin kuuluu joskus omastaan luopuminen ilman että välttämättä saa juuri saman verran takaisin. Nämä ihmiset ovat työpaikalla niitä, jotka eivät vaihda työvuorojaan tai auta työkaveria tarvittaessa.
Hankalaa elämä varmasti on, jos pitää vahtia erikseen ettei perheenjäsenetkään saa koskea mihinkään toisen omaisuuten ilman lupaa. Huvittavin ja kamalin esimerkki oli tässä ketjussa perhe, jossa on omat lautaset ja ruokailuvälineet. Voi taivas.
Elämästä voi myös nauttia eikä kulkea pipo kireällä vahtimassa, ettei vaan sisko ehdi lukemaan MUN lehteä ennen mua tai ettei kukaan koske minun tavaroihini. Joillakin on sitten vaan energiaa tuollaiseen täysin turhaan ja negatiivista ilmapiiriä kasvattavaan asiaan.
[/quote]
Minusta alhaisimpia sosiaalisia suhteita ovat nuo sinun ihannoimasi suhteet, jotka perustuvat kokonaan toisen käyttöarvoon lainaajana!
Elämä ei ole lainkaan hankalaa, kun oppii huolehtimaan asioistaan ja tavaroistaan itse eikä oleta, että kaiken voi lainata. Mene melkein mihin tahansa leikkipuistoon katsomaan, missä kunnossa siellä ovat kaikkien yhteisesti käyttämät tavarat ja mieti sitten, miksi tavaroitaan lainaamattomien lelut pysyvät kunnossa ja koneet ehjinä.
Meillä perustetaan ihmissuhteet ihan muuhun kuin siihen, omistatko asioita, joista minulle on hyötyä!
[/quote]
"Kaikkien yhteinen" ei ole sama asia kuin ystävälle lainaaminen.
Meillä ihmissuhteet perustuvat toisten kunnioittamiseen. Silloin ei toisen omaisuuttakaan käsitellä huonosti. Meillä lainataan ja annetaan lainaksi, me pidämme toisten tavaroista yhtä hyvää huolta kuin omistamme, eivätkä muut ole pilanneet meidän tavaroitamme. Joskus käy vahinkoja ja silloin on itsestäänselvää, että vahingonaiheuttaja myös korvaa sen.
Lasten on kiva leikkiä leluillaan yhdessä muiden lasten kanssa, välillä leluja vaihdellen. Samalla kuitenkin opetetaan huolehtimaan omat lelut mukaan kotiin, jos niitä on viety mukana naapurin pihalle. Opetetaan jakamista ja vastuuta sekä omista että toisten tavaroista.
Eivät ne teidän ihmissuhteenne kovin lämpimiä ole, jos ennakkoasenteesi muita kohtaan on, että he pilaavat tavarasi, jos erehdyt heille jotakin lainaamaan.