Lastensuojelun sosiaalityöntekijät

Te ette pelasta mitään vaan sotkette vaan asioita useimmiten. Monet vanhemmat liianp paineistettuina mokaavat vanhemmuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työn haasteena ovat yhteistyökyvyttömät vanhemmat, jotka eivät näe tai halua nähdä oman toimintansa vaikutusta lastensa hyvinvointiin. Sen sijaan, että he keskittyisivät huolehtimaan lastensa hyvinvoinnista ja turvallisuudesta ja kohentamaan lastensa hyvinvointia, he keskittyvät kaikkeen muuhun kuin näihin heille tärkeisiin lapsiin. Ongelmat ja niiden hoito sekä vastuu oman ja lasten toimeentulon turvaamisesta ulkoistetaan useimmiten sossuille. Ei edes yritetä ratkaista ongelmia itse. Silti ammattilaisten tarjoama apu ei kelpaa. Arvostelua, valitusta, uhkailua ja jopa tappouhkauksia sen sijaan satelee. Se ja sama. Ei hetkauta. Mutta se turhauttaa, kun sossut ovat vanhempien puolella ja yrittävät heitä auttaa olemaan maailman parhaimpia vanhempia lapsilleen. Mutta ei. Aika halutaan käyttää muuhun. Vähemmän puhetta ja enemmän tekoja ja läsnäoloa lapsille, kiitos. Oman lukunsa ovat eroriidat joissa sossujen avulla yritetään aiheuttaa vahinkoa toiselle osapuolelle tai ajaa omaa etuaan. Tällöin on vaikea uskoa mikä on totta ja mikä ei. Autappa siinä sitten.

Haista ...

Kävin töissä, ja yksinhuoltajana hoidin ja elätin lapseni. Harrastettiin ja matkusteltiin. Oli oma koti, ja raadoin perseeni ruvelle lapsen hyväksi. Kaiken vapaa-ajan olin lapsen kanssa.

Tämä ei riittänyt teille eikä mielenvikaiselle eksälle. Piti päästä kiusaamaan ja ilkkumaan. No poliisi ja oikeuslaitos sai onneksi teidätkin lopulta kuriin, kun ei ollut osaamista erottaa, kuka puhuu totta ja kuka ei, eroriidassa, kuten sinäkin tunnustit. Oliko haluakaan? Oma isänikin sanoi, että on se nyt kumma, miksei sossut havainnoi sitä lainkaan, kuka elättää lapsen ja on tämän kanssa 24/7 ja pitää hyvää huolta tästä. Oli niin vaikea keissi että. Eksällä pitkä rikosrekisteri, eikä edes se soittanut mitään kelloja teidän päässä. Pi...t märkinä toistitte vaan komean huijarin tolkuttomia valheita. 

Kaksi täysin erilaista tarinaa, syyttelyä molemmin puolin ja lapset oireilevat molempien luona. Hankala tietää totuutta. Onneksi Suomessa huoltoriidat ratkaisee oikeuslaitos.

Lasten kannalta iso harmi että on annettu mahdollisuus sekottaa niihin riitoihin lasu ja lasun sossut mielellään pistävät lusikan soppaan, patologisoivat ja kärjistävät huoltoriidan eivätkä irrota tilanteesta. Oikeaa lastensuojelua... lapset saadaan kunnolla kärsijöiksi.

Vuosiksi.

Vierailija kirjoitti:

Te ette pelasta mitään vaan sotkette vaan asioita useimmiten. Monet vanhemmat liianp paineistettuina mokaavat vanhemmuutensa.

Täällä oli erittäin hyvä ketju #kasvatusrauhasta.

En ole koskaan uskonut näitä "syyttömiä" lastensuojelun asiakkaita. Kyllä se syy siellä aina on, eri asia jos ei sitä itse halua myöntää. Itsellä vain hyvää sanottavaa. Mulla loppui päihteet raskaaksi tuloon, lapsen isällä ei. Synnärillä tehtiin selväksi, että isän kanssa en voi enää asua, se on valittava mies tai lapsi. Valitsin lapsen. Mulla.kävi perhetyö apuna. Kävin äiti-lapsi ryhmässä joka tarkoitettu edim masennuksesta tms ongelmista kärsiville. Sillä tavoin olin jonkun ulkopuolisen "seurannassa". Muutama palaveri lastensuojelun kanssa. Aina tarjottiin apuja; tarvinko terapiaa,perhetyötä, tarvinko rahaa, mitä ikinä. Me öärjättiin hyvin lapsen kanssa, lastensuojelun asiakkuus päätettiin kokonaan n. puolen vuoden seurannan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Lukematta koko pitkää keskustelua:

Lastesuojelun sosiaalityöntekijät ovat hyvin, hyvin vähän tekemisissä niiden lasten ja perheiden kanssa, jotka heidän hoidossaan ovat. Vaikka heidän pitäisi olla juuri se, jolla on kokonaiskuva tilanteesta, he tapaavat vaikka sijoitettua lasta/nuorta kerran tai kaksi vuodessa, mutta silti heillä on iso päätösvalta, vaikka paljon enemmän tietoa lapsen tilanteesta on sijoitusperheessä/laitoksen ohjaajilla - varsinkin omaohjaajilla ja nuorten osalta monesti myös koululla ja vanhemmilla (niissä tilanteissa, joissa nuori oman vaarallisen käytöksensä vuoksi on sijoitettu).

Sosiaalityöntekijät jäävät nuorelle hyvin etäiseksi, heihin ei kehity luottamuksellista suhdetta. He ovat kuin vaan sellainen byrokratian leimasin, joita on pakko tavata palavereissa, mutta joiden kanssa ei synny minkäänlaista luottamuksellista suhdetta. 

Lähde:

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137484/URN_ISBN_978-952-34…

"ne näki musta" Huostassa olevien lasten hyvinvointi ja sijaishuoltoon liittyvät kokemukset. sivulta 49 alkaen.

Hei,

olen samaa mieltä että sostt. jää etäiseksi asiakkaalle. Ohjaajat tekevät ns. ruohonjuuritason työn ja tuottavat tietoa sosiaalityöntekijöille, jotka sitten ammentavat tästä tiedosta. Sosiaalityöntekijöillä on kuitenkin ajallisesti ja eri tiedonlähteiden kautta kokonaisvaltaisempi näkemys asiakkaan/perheen tilanteesta kuin ohjaajalla, joka on lapsen kanssa tietyissä olosuhteissa tietyn episodin ajan menossa mukana. Ohjaajat tuovat siis tärkeää ja konkreettista tietoa siitä tilanteesta, missä he ovat lapsen kanssa, mutta heille ei kuulu kokonaisuuden arviointi ja siitä johtopäätösten vetäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukematta koko pitkää keskustelua:

Lastesuojelun sosiaalityöntekijät ovat hyvin, hyvin vähän tekemisissä niiden lasten ja perheiden kanssa, jotka heidän hoidossaan ovat. Vaikka heidän pitäisi olla juuri se, jolla on kokonaiskuva tilanteesta, he tapaavat vaikka sijoitettua lasta/nuorta kerran tai kaksi vuodessa, mutta silti heillä on iso päätösvalta, vaikka paljon enemmän tietoa lapsen tilanteesta on sijoitusperheessä/laitoksen ohjaajilla - varsinkin omaohjaajilla ja nuorten osalta monesti myös koululla ja vanhemmilla (niissä tilanteissa, joissa nuori oman vaarallisen käytöksensä vuoksi on sijoitettu).

Sosiaalityöntekijät jäävät nuorelle hyvin etäiseksi, heihin ei kehity luottamuksellista suhdetta. He ovat kuin vaan sellainen byrokratian leimasin, joita on pakko tavata palavereissa, mutta joiden kanssa ei synny minkäänlaista luottamuksellista suhdetta. 

Lähde:

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137484/URN_ISBN_978-952-34…

"ne näki musta" Huostassa olevien lasten hyvinvointi ja sijaishuoltoon liittyvät kokemukset. sivulta 49 alkaen.

Hei,

olen samaa mieltä että sostt. jää etäiseksi asiakkaalle. Ohjaajat tekevät ns. ruohonjuuritason työn ja tuottavat tietoa sosiaalityöntekijöille, jotka sitten ammentavat tästä tiedosta. Sosiaalityöntekijöillä on kuitenkin ajallisesti ja eri tiedonlähteiden kautta kokonaisvaltaisempi näkemys asiakkaan/perheen tilanteesta kuin ohjaajalla, joka on lapsen kanssa tietyissä olosuhteissa tietyn episodin ajan menossa mukana. Ohjaajat tuovat siis tärkeää ja konkreettista tietoa siitä tilanteesta, missä he ovat lapsen kanssa, mutta heille ei kuulu kokonaisuuden arviointi ja siitä johtopäätösten vetäminen.

Eli he toimivat kuin vakuutuslääkärit mutta mielivaltaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan uskonut näitä "syyttömiä" lastensuojelun asiakkaita. Kyllä se syy siellä aina on, eri asia jos ei sitä itse halua myöntää. Itsellä vain hyvää sanottavaa. Mulla loppui päihteet raskaaksi tuloon, lapsen isällä ei. Synnärillä tehtiin selväksi, että isän kanssa en voi enää asua, se on valittava mies tai lapsi. Valitsin lapsen. Mulla.kävi perhetyö apuna. Kävin äiti-lapsi ryhmässä joka tarkoitettu edim masennuksesta tms ongelmista kärsiville. Sillä tavoin olin jonkun ulkopuolisen "seurannassa". Muutama palaveri lastensuojelun kanssa. Aina tarjottiin apuja; tarvinko terapiaa,perhetyötä, tarvinko rahaa, mitä ikinä. Me öärjättiin hyvin lapsen kanssa, lastensuojelun asiakkuus päätettiin kokonaan n. puolen vuoden seurannan jälkeen.

Aivan, eli tässäpä malliesimerkki nistiniinasta ja narkkiniilosta, joiden kstsotaan olevan kyllin hyviä ja vastuullisia vanhempia, niin halutessaan,jos ovat ' päihteettömiä' esimerkiksi puoli vuotta,hohhoijjaa.. Toisin on silloin, kun lastensuojelu/ terveydenhuolto on ottanut jonkun ihmisen kohteekseen -silloin ei riitä edes kaksikymmentä vuotta, vaan vika löytyy mielivaltaisten tätien mukaan aivan mistä tahansa ja jos sitä vikaa ei löydy, sitä keksitään, ihan.mistä.tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta ainakin käy selvästi ilmi, miksi sosiaalityöntekijät eivät mene lastensuojeluun töihin ja on huutava pula työntekijöistä. 

Parhaassa tapauksessa joudut näiden vanhempien julkisen somevainon kohteeksi etkä pysty kertomaan MITÄÄN mitä taustalla on tapahtunut/omaa näkökulmaa. 

Että oikein SOMEVAINON kohteeksi, voi sinua.. Entä ne vanhemmat ja perheet, jotka ovat joutuneet sosiaalityön ja terveydenhuollon tai muun viranomaistahon konkreettisen ja aivan todellisen vuosikausia kestävän vainon kohteeksi? Tajuatkohan edes, mitä oikeasti tarkoittaa todellinen vaino? Lue lakia, ennenkuin kerjäät säälipisteitä asioista joita et halua ymmärtää. Ajatteletko heitä ja heidän hajonneita elämiään koskaan? Kanna vain sinäkin oma osasi taakasta,jonka epäpätevät ja epäeettisesti toimivat työntekijät aikaansaavat. Toimi sinä itse oikein ja puutu välittömasti valheellisiin kirjauksiin,mustamaalaamiseen ja perättömiin ilmoituksiin, sensijaan että täällä uhriudut oman ammattikuntasi laittomuuksista ja täysin ansaitusta kritiikistä.

Kyllä lasun uhreja on jo liian paljon,ja siitä maksavat lapset.Jos toimittaisiin oikein ja lain mukaan näitä kirjoituksia ei tarvittaisi.Se että lasu tuhoaa perheen elämän koskettaa lapsen lisäksi koko sukua.Lapseni ei ollut väkivaltainen,ei käyttänyt päihteitä ja silti lapsi vietiin.En ole nähnyt lapsenlastani vuoteen.En tiedä miten hän voi,miten häntä kohdellaan.En edes sitä missä hän nyt on.Pikkuveljet asuvat kotona.Heitä saan nähdä niin paljon kuin haluan.Onneksi.Mutta suren puuttuvaa lapsenlasta.Miksi hän ei saa edes tutustua pikkuveljiinsä?

Itse ihmettelin kuin erään tuttuni lasten huostaanottopapereita. Siinä luki, että äitiydestä ei ole mitään vikaa, mutta katsotaan kahden erityislapsen olevan liian raskas yksinhuoltajalle. Miksei voitu antaa muuta tukea, koska äitiys oli kunnossa?

Tästä on nyt aikaa ja toinen lapsi joutui aika traumaattiseen nuoruuteen laitoksessa. Isompi selvisi paremmin, koska siirtyi nopeammin isänsä hoitoon. Hänen onni oli helppo erityisyya.

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelin kuin erään tuttuni lasten huostaanottopapereita. Siinä luki, että äitiydestä ei ole mitään vikaa, mutta katsotaan kahden erityislapsen olevan liian raskas yksinhuoltajalle. Miksei voitu antaa muuta tukea, koska äitiys oli kunnossa?

Tästä on nyt aikaa ja toinen lapsi joutui aika traumaattiseen nuoruuteen laitoksessa. Isompi selvisi paremmin, koska siirtyi nopeammin isänsä hoitoon. Hänen onni oli helppo erityisyya.

Siksi ei voitu antaa muuta tukea, koska raha ja ahneus. Huostaanottobisnes paitsi tuottaa voittoa osakkeenomistajille, myös työllistää loputtomasti näitä suojatyötään oikeuksistaan tietämättömiä perheitä vastaan tekeviä kukkahattuja, joilla on valtava tarve päästä manipuloimaan ja määräilemään ihmisten elämää. Hajota ja hallitse- periaate on sosialistisen lastensuojelun punainen lanka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukematta koko pitkää keskustelua:

Lastesuojelun sosiaalityöntekijät ovat hyvin, hyvin vähän tekemisissä niiden lasten ja perheiden kanssa, jotka heidän hoidossaan ovat. Vaikka heidän pitäisi olla juuri se, jolla on kokonaiskuva tilanteesta, he tapaavat vaikka sijoitettua lasta/nuorta kerran tai kaksi vuodessa, mutta silti heillä on iso päätösvalta, vaikka paljon enemmän tietoa lapsen tilanteesta on sijoitusperheessä/laitoksen ohjaajilla - varsinkin omaohjaajilla ja nuorten osalta monesti myös koululla ja vanhemmilla (niissä tilanteissa, joissa nuori oman vaarallisen käytöksensä vuoksi on sijoitettu).

Sosiaalityöntekijät jäävät nuorelle hyvin etäiseksi, heihin ei kehity luottamuksellista suhdetta. He ovat kuin vaan sellainen byrokratian leimasin, joita on pakko tavata palavereissa, mutta joiden kanssa ei synny minkäänlaista luottamuksellista suhdetta. 

Lähde:

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137484/URN_ISBN_978-952-34…

"ne näki musta" Huostassa olevien lasten hyvinvointi ja sijaishuoltoon liittyvät kokemukset. sivulta 49 alkaen.

Hei,

olen samaa mieltä että sostt. jää etäiseksi asiakkaalle. Ohjaajat tekevät ns. ruohonjuuritason työn ja tuottavat tietoa sosiaalityöntekijöille, jotka sitten ammentavat tästä tiedosta. Sosiaalityöntekijöillä on kuitenkin ajallisesti ja eri tiedonlähteiden kautta kokonaisvaltaisempi näkemys asiakkaan/perheen tilanteesta kuin ohjaajalla, joka on lapsen kanssa tietyissä olosuhteissa tietyn episodin ajan menossa mukana. Ohjaajat tuovat siis tärkeää ja konkreettista tietoa siitä tilanteesta, missä he ovat lapsen kanssa, mutta heille ei kuulu kokonaisuuden arviointi ja siitä johtopäätösten vetäminen.

Eli he toimivat kuin vakuutuslääkärit mutta mielivaltaisemmin.

Hei,

minulla ei ole kokemusta vakuutuslääkäreistä. Korostin alkup. viestissäni nimenomaan tiedon ammentamista muista lähteistä ja johtopäätöksien tekemistä niiden pohjalta, joka on käsitteellisesti mielivaltaisuuden vastakohta.

Pelkkiä huonoja kokemuksia sossun ämmistä. Puolustivat äitiä viimeiseen asti kunnes oikeus totesi kykenemättömäksi kasvattamaan lapsia. Olen kolmen lapsen yksinhuoltaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukematta koko pitkää keskustelua:

Lastesuojelun sosiaalityöntekijät ovat hyvin, hyvin vähän tekemisissä niiden lasten ja perheiden kanssa, jotka heidän hoidossaan ovat. Vaikka heidän pitäisi olla juuri se, jolla on kokonaiskuva tilanteesta, he tapaavat vaikka sijoitettua lasta/nuorta kerran tai kaksi vuodessa, mutta silti heillä on iso päätösvalta, vaikka paljon enemmän tietoa lapsen tilanteesta on sijoitusperheessä/laitoksen ohjaajilla - varsinkin omaohjaajilla ja nuorten osalta monesti myös koululla ja vanhemmilla (niissä tilanteissa, joissa nuori oman vaarallisen käytöksensä vuoksi on sijoitettu).

Sosiaalityöntekijät jäävät nuorelle hyvin etäiseksi, heihin ei kehity luottamuksellista suhdetta. He ovat kuin vaan sellainen byrokratian leimasin, joita on pakko tavata palavereissa, mutta joiden kanssa ei synny minkäänlaista luottamuksellista suhdetta. 

Lähde:

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137484/URN_ISBN_978-952-34…

"ne näki musta" Huostassa olevien lasten hyvinvointi ja sijaishuoltoon liittyvät kokemukset. sivulta 49 alkaen.

Hei,

olen samaa mieltä että sostt. jää etäiseksi asiakkaalle. Ohjaajat tekevät ns. ruohonjuuritason työn ja tuottavat tietoa sosiaalityöntekijöille, jotka sitten ammentavat tästä tiedosta. Sosiaalityöntekijöillä on kuitenkin ajallisesti ja eri tiedonlähteiden kautta kokonaisvaltaisempi näkemys asiakkaan/perheen tilanteesta kuin ohjaajalla, joka on lapsen kanssa tietyissä olosuhteissa tietyn episodin ajan menossa mukana. Ohjaajat tuovat siis tärkeää ja konkreettista tietoa siitä tilanteesta, missä he ovat lapsen kanssa, mutta heille ei kuulu kokonaisuuden arviointi ja siitä johtopäätösten vetäminen.

Eli he toimivat kuin vakuutuslääkärit mutta mielivaltaisemmin.

Hei,

minulla ei ole kokemusta vakuutuslääkäreistä. Korostin alkup. viestissäni nimenomaan tiedon ammentamista muista lähteistä ja johtopäätöksien tekemistä niiden pohjalta, joka on käsitteellisesti mielivaltaisuuden vastakohta.

Ei se ole mielivaltaisuuden vastakohta, jos laki puhuu epämääräisestä huolesta eli mahdollistaa ihan mitä vaan ja sitten sen päälle voi valikoiden ammennella sitä sun tätä, erilaisia tarkistamattomia merkintöjä ja epäpätevien pahansuopien lähihoitajien kirjaamia havaintoja ja siitä sitten rakennella kyhäelmän.

Tapaamatta koskaan itse ikinä sitä lasta tai perhettä.

Syntyy juuri samanlaista tuhoa kuin vakuutuslääkäreiltä, pahempaakin koska laki on vielä epämääräisempi.

"minulla ei ole kokemusta vakuutuslääkäreistä. Korostin alkup. viestissäni nimenomaan tiedon ammentamista muista lähteistä ja johtopäätöksien tekemistä niiden pohjalta, joka on käsitteellisesti mielivaltaisuuden vastakohta"

..mutta ymmärräthän sinä nyt toki, että jos hlö x perheineen on toimenpiteidenne kohde, on melko merkityksetöntä se, kuinka monesta eri lähteestä/ millaisella määrällä ' ammatillista yhteistyötä' x:n asioita hänen selkänsä takana pengotaan ja tutkitaan, jos eri asiakirjat alunperinkin ovat täynnä paikkansapitämätöntä ' tietoa' kohteestanne! Olette sosiaali ja lastensuojelutyössä täysin tietoisia tästä ' rikkinäinen puhelin'- leikistä, jonka avulla mielivaltaa ja kiusantekoa juurikin toteutetaan ja jatketaan vuosikausia. Miten sinä oikeasti kuvittelet voivasi muodostaa objektiivisen ja kokonaisvaltaisen kuvan ihmisen tilanteesta,jos näkemyksesi perustuvat yhteen tai kahteen puolen tunnin tapaamiseen hlö xn kanssa, joka on jo valmiiksi edeltävien toimenpiteidenne pelottelema ja uuvuttama tai sinun edeltäjiesi ennakkoasenteelliseen kirjaukseen ja paikkansapitämättömiin näkemyksiin? Tätä on lastensuojelun ja terveydenhuollon mielivalta- melko puolueettomia/ neutrasleja toimijoita ei ammattikunnassanne ole kuin kourallinen ja heilläkin on oma työpaikkansa pelissä,mikäli nousevat esimiehiään ja asiakkaista leviteltäviä valheita vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukematta koko pitkää keskustelua:

Lastesuojelun sosiaalityöntekijät ovat hyvin, hyvin vähän tekemisissä niiden lasten ja perheiden kanssa, jotka heidän hoidossaan ovat. Vaikka heidän pitäisi olla juuri se, jolla on kokonaiskuva tilanteesta, he tapaavat vaikka sijoitettua lasta/nuorta kerran tai kaksi vuodessa, mutta silti heillä on iso päätösvalta, vaikka paljon enemmän tietoa lapsen tilanteesta on sijoitusperheessä/laitoksen ohjaajilla - varsinkin omaohjaajilla ja nuorten osalta monesti myös koululla ja vanhemmilla (niissä tilanteissa, joissa nuori oman vaarallisen käytöksensä vuoksi on sijoitettu).

Sosiaalityöntekijät jäävät nuorelle hyvin etäiseksi, heihin ei kehity luottamuksellista suhdetta. He ovat kuin vaan sellainen byrokratian leimasin, joita on pakko tavata palavereissa, mutta joiden kanssa ei synny minkäänlaista luottamuksellista suhdetta. 

Lähde:

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137484/URN_ISBN_978-952-34…

"ne näki musta" Huostassa olevien lasten hyvinvointi ja sijaishuoltoon liittyvät kokemukset. sivulta 49 alkaen.

Hei,

olen samaa mieltä että sostt. jää etäiseksi asiakkaalle. Ohjaajat tekevät ns. ruohonjuuritason työn ja tuottavat tietoa sosiaalityöntekijöille, jotka sitten ammentavat tästä tiedosta. Sosiaalityöntekijöillä on kuitenkin ajallisesti ja eri tiedonlähteiden kautta kokonaisvaltaisempi näkemys asiakkaan/perheen tilanteesta kuin ohjaajalla, joka on lapsen kanssa tietyissä olosuhteissa tietyn episodin ajan menossa mukana. Ohjaajat tuovat siis tärkeää ja konkreettista tietoa siitä tilanteesta, missä he ovat lapsen kanssa, mutta heille ei kuulu kokonaisuuden arviointi ja siitä johtopäätösten vetäminen.

Eli he toimivat kuin vakuutuslääkärit mutta mielivaltaisemmin.

Hei,

minulla ei ole kokemusta vakuutuslääkäreistä. Korostin alkup. viestissäni nimenomaan tiedon ammentamista muista lähteistä ja johtopäätöksien tekemistä niiden pohjalta, joka on käsitteellisesti mielivaltaisuuden vastakohta.

Ei se ole mielivaltaisuuden vastakohta, jos laki puhuu epämääräisestä huolesta eli mahdollistaa ihan mitä vaan ja sitten sen päälle voi valikoiden ammennella sitä sun tätä, erilaisia tarkistamattomia merkintöjä ja epäpätevien pahansuopien lähihoitajien kirjaamia havaintoja ja siitä sitten rakennella kyhäelmän.

Tapaamatta koskaan itse ikinä sitä lasta tai perhettä.

Syntyy juuri samanlaista tuhoa kuin vakuutuslääkäreiltä, pahempaakin koska laki on vielä epämääräisempi.

Sijaishuollossa olevasta lapsesta saadaan valtava määrä tietoa eri paikoista. Lapsihan asuu laitoksessa, jolloin hänet siellä tavataan joka päivä. Sijaishuollossa lapsesta tehdään päivittäiskorjauksia ja koosteita sekä raportteja. Laitoksissa työskentelee sosionomeja amk sekä monesti psykologeja tai sairaanhoitajia. Lapsen koulu tuottaa omat raporttinsa ja mikäli lapsella on hoitokontaktia esim. psykiatriseen hoitoon, sosiaalityöntekijä osallistuu verkostoneuvotteluihin niissä. Lasta tavataan säännöllisesti. Tämän lisäksi sosiaalityöntekijä on vanhempien kanssa tekemisissä, joidenkin kanssa jopa lähes päivittäin. Kyllä sanoisin, että ei puhuta mistään epämääräisistä huolista kun puhutaan sijaishuollon lapsista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukematta koko pitkää keskustelua:

Lastesuojelun sosiaalityöntekijät ovat hyvin, hyvin vähän tekemisissä niiden lasten ja perheiden kanssa, jotka heidän hoidossaan ovat. Vaikka heidän pitäisi olla juuri se, jolla on kokonaiskuva tilanteesta, he tapaavat vaikka sijoitettua lasta/nuorta kerran tai kaksi vuodessa, mutta silti heillä on iso päätösvalta, vaikka paljon enemmän tietoa lapsen tilanteesta on sijoitusperheessä/laitoksen ohjaajilla - varsinkin omaohjaajilla ja nuorten osalta monesti myös koululla ja vanhemmilla (niissä tilanteissa, joissa nuori oman vaarallisen käytöksensä vuoksi on sijoitettu).

Sosiaalityöntekijät jäävät nuorelle hyvin etäiseksi, heihin ei kehity luottamuksellista suhdetta. He ovat kuin vaan sellainen byrokratian leimasin, joita on pakko tavata palavereissa, mutta joiden kanssa ei synny minkäänlaista luottamuksellista suhdetta. 

Lähde:

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137484/URN_ISBN_978-952-34…

"ne näki musta" Huostassa olevien lasten hyvinvointi ja sijaishuoltoon liittyvät kokemukset. sivulta 49 alkaen.

Hei,

olen samaa mieltä että sostt. jää etäiseksi asiakkaalle. Ohjaajat tekevät ns. ruohonjuuritason työn ja tuottavat tietoa sosiaalityöntekijöille, jotka sitten ammentavat tästä tiedosta. Sosiaalityöntekijöillä on kuitenkin ajallisesti ja eri tiedonlähteiden kautta kokonaisvaltaisempi näkemys asiakkaan/perheen tilanteesta kuin ohjaajalla, joka on lapsen kanssa tietyissä olosuhteissa tietyn episodin ajan menossa mukana. Ohjaajat tuovat siis tärkeää ja konkreettista tietoa siitä tilanteesta, missä he ovat lapsen kanssa, mutta heille ei kuulu kokonaisuuden arviointi ja siitä johtopäätösten vetäminen.

Eli he toimivat kuin vakuutuslääkärit mutta mielivaltaisemmin.

Hei,

minulla ei ole kokemusta vakuutuslääkäreistä. Korostin alkup. viestissäni nimenomaan tiedon ammentamista muista lähteistä ja johtopäätöksien tekemistä niiden pohjalta, joka on käsitteellisesti mielivaltaisuuden vastakohta.

Ei se ole mielivaltaisuuden vastakohta, jos laki puhuu epämääräisestä huolesta eli mahdollistaa ihan mitä vaan ja sitten sen päälle voi valikoiden ammennella sitä sun tätä, erilaisia tarkistamattomia merkintöjä ja epäpätevien pahansuopien lähihoitajien kirjaamia havaintoja ja siitä sitten rakennella kyhäelmän.

Tapaamatta koskaan itse ikinä sitä lasta tai perhettä.

Syntyy juuri samanlaista tuhoa kuin vakuutuslääkäreiltä, pahempaakin koska laki on vielä epämääräisempi.

Sijaishuollossa olevasta lapsesta saadaan valtava määrä tietoa eri paikoista. Lapsihan asuu laitoksessa, jolloin hänet siellä tavataan joka päivä. Sijaishuollossa lapsesta tehdään päivittäiskorjauksia ja koosteita sekä raportteja. Laitoksissa työskentelee sosionomeja amk sekä monesti psykologeja tai sairaanhoitajia. Lapsen koulu tuottaa omat raporttinsa ja mikäli lapsella on hoitokontaktia esim. psykiatriseen hoitoon, sosiaalityöntekijä osallistuu verkostoneuvotteluihin niissä. Lasta tavataan säännöllisesti. Tämän lisäksi sosiaalityöntekijä on vanhempien kanssa tekemisissä, joidenkin kanssa jopa lähes päivittäin. Kyllä sanoisin, että ei puhuta mistään epämääräisistä huolista kun puhutaan sijaishuollon lapsista. 

Joo joo. Voihan eläimenkin teljetä häkkiin ja tarkkailla sen stressaantunutta käytöstä siellä. Sen sijaan vain idiootti pitää sitä luotettavana ilmentymänä eläimen todellisesta käytöksestä.

sossu on perseestä kirjoitti:

Pelkkiä huonoja kokemuksia sossun ämmistä. Puolustivat äitiä viimeiseen asti kunnes oikeus totesi kykenemättömäksi kasvattamaan lapsia. Olen kolmen lapsen yksinhuoltaja.

Kyllähän ne asiat käänty kumminki parhainpäin.

Itsellä miehenä samoja kokemuksia ja lopputulos päätty samanlailla.

Kyllä silti olen sitä mieltä että on niistä hyötyäkin.

Jos ei ole mitään salattavaa niin sillon kannattaa olla ihan avoin vaan ja tehdä niinku ne sanoo.

Jatkossa varmasti sullakin asiat sujuu hyvin niiden kanssa jos ongelmia tulee.

Totuus on kylläkin se että äitien puolella ne on vaikka mies pyytäisiki apua vaikeaan tilanteeseen.

Ei ne varmasti kyllä kenenkään kimpussa syyttä ole ja jos on niin asiat selvittämällä asiat selviää.

Turhaan kiukuttelee jos itse tekeytyy hankalaks ja yrittää vältellä niitä tai valehtelee ja yrittää peitellä asioita.

Oman perheen avuks ne tuli kun itse pyysin apua vaikka uskoivatkin ennemmin lasten äitiä ja minusta tehtiin se paha. Suostuin kumminki salailematta kaikkeen avoimesti mihin halusivat ja oikeus määräsi lapset minulle ja sain yksinhuoltajuuden.

Vähän paskan maku meinas jäädä suuhun mutta sinne on jääny tieto musta miten olen hoitanut asiani ja jälkeenpäin lasten äiti tehny kiusallaan lasun "nimettömänä" joka kuitattiin yhdellä puhelulla jolla annoin luvan selvittää päiväkodista ja koulusta lapseen liittyviä asioita jonka jälkeen soittivat vielä että kaikki ok eikä mitään huolta minnekkään suuntaan.

Ilkeilemällä ja olemalla hankala niiden kanssa varmasti saa ongelmia ja varmasti kaivelevat asioita kun suurin osa niille valehtelee peitelläkseen asioita.

Miksi edes pitäisi alkaa tappelemaan niiden kanssa jos ei ole mitään salattavaa. Väärinkäsitykset kuitataan hoitamalla niinkuin aikuset ja vastuulliset ihmiset asioita hoitaa eikä loukkaantumalla välittömästi verisesti kuinka ne kehtaskaan epäillä minua senkin sossu huor...

Nämä varmasti kohtaavat päivittäi kiukkusia asiakkaita jotka vakuuttelee syyttömyyttään mutta kuinka ollakkaan kun asioita aletaan kaivelemaan.

Sääliks käy niitä sossuja kun on työvoimapula ja vähintään 8h päivässä joutuu kuuntelemaan kun kaikki valehtelee ja haukkuu

Vierailija kirjoitti:

sossu on perseestä kirjoitti:

Pelkkiä huonoja kokemuksia sossun ämmistä. Puolustivat äitiä viimeiseen asti kunnes oikeus totesi kykenemättömäksi kasvattamaan lapsia. Olen kolmen lapsen yksinhuoltaja.

Kyllähän ne asiat käänty kumminki parhainpäin.

Itsellä miehenä samoja kokemuksia ja lopputulos päätty samanlailla.

Kyllä silti olen sitä mieltä että on niistä hyötyäkin.

Jos ei ole mitään salattavaa niin sillon kannattaa olla ihan avoin vaan ja tehdä niinku ne sanoo.

Jatkossa varmasti sullakin asiat sujuu hyvin niiden kanssa jos ongelmia tulee.

Totuus on kylläkin se että äitien puolella ne on vaikka mies pyytäisiki apua vaikeaan tilanteeseen.

Ei ne varmasti kyllä kenenkään kimpussa syyttä ole ja jos on niin asiat selvittämällä asiat selviää.

Turhaan kiukuttelee jos itse tekeytyy hankalaks ja yrittää vältellä niitä tai valehtelee ja yrittää peitellä asioita.

Oman perheen avuks ne tuli kun itse pyysin apua vaikka uskoivatkin ennemmin lasten äitiä ja minusta tehtiin se paha. Suostuin kumminki salailematta kaikkeen avoimesti mihin halusivat ja oikeus määräsi lapset minulle ja sain yksinhuoltajuuden.

Vähän paskan maku meinas jäädä suuhun mutta sinne on jääny tieto musta miten olen hoitanut asiani ja jälkeenpäin lasten äiti tehny kiusallaan lasun "nimettömänä" joka kuitattiin yhdellä puhelulla jolla annoin luvan selvittää päiväkodista ja koulusta lapseen liittyviä asioita jonka jälkeen soittivat vielä että kaikki ok eikä mitään huolta minnekkään suuntaan.

Ilkeilemällä ja olemalla hankala niiden kanssa varmasti saa ongelmia ja varmasti kaivelevat asioita kun suurin osa niille valehtelee peitelläkseen asioita.

Miksi edes pitäisi alkaa tappelemaan niiden kanssa jos ei ole mitään salattavaa. Väärinkäsitykset kuitataan hoitamalla niinkuin aikuset ja vastuulliset ihmiset asioita hoitaa eikä loukkaantumalla välittömästi verisesti kuinka ne kehtaskaan epäillä minua senkin sossu huor...

Nämä varmasti kohtaavat päivittäi kiukkusia asiakkaita jotka vakuuttelee syyttömyyttään mutta kuinka ollakkaan kun asioita aletaan kaivelemaan.

Sääliks käy niitä sossuja kun on työvoimapula ja vähintään 8h päivässä joutuu kuuntelemaan kun kaikki valehtelee ja haukkuu

T. Sossutäti

Vierailija kirjoitti:

"minulla ei ole kokemusta vakuutuslääkäreistä. Korostin alkup. viestissäni nimenomaan tiedon ammentamista muista lähteistä ja johtopäätöksien tekemistä niiden pohjalta, joka on käsitteellisesti mielivaltaisuuden vastakohta"

..mutta ymmärräthän sinä nyt toki, että jos hlö x perheineen on toimenpiteidenne kohde, on melko merkityksetöntä se, kuinka monesta eri lähteestä/ millaisella määrällä ' ammatillista yhteistyötä' x:n asioita hänen selkänsä takana pengotaan ja tutkitaan, jos eri asiakirjat alunperinkin ovat täynnä paikkansapitämätöntä ' tietoa' kohteestanne! Olette sosiaali ja lastensuojelutyössä täysin tietoisia tästä ' rikkinäinen puhelin'- leikistä, jonka avulla mielivaltaa ja kiusantekoa juurikin toteutetaan ja jatketaan vuosikausia. Miten sinä oikeasti kuvittelet voivasi muodostaa objektiivisen ja kokonaisvaltaisen kuvan ihmisen tilanteesta,jos näkemyksesi perustuvat yhteen tai kahteen puolen tunnin tapaamiseen hlö xn kanssa, joka on jo valmiiksi edeltävien toimenpiteidenne pelottelema ja uuvuttama tai sinun edeltäjiesi ennakkoasenteelliseen kirjaukseen ja paikkansapitämättömiin näkemyksiin? Tätä on lastensuojelun ja terveydenhuollon mielivalta- melko puolueettomia/ neutrasleja toimijoita ei ammattikunnassanne ole kuin kourallinen ja heilläkin on oma työpaikkansa pelissä,mikäli nousevat esimiehiään ja asiakkaista leviteltäviä valheita vastaan.

Lisäksi ongelma on se että tietoja saa poimia ja yhdistellä täysin mielivaltaisesti. Ja tehdä esim lääketieteellisiä johtopäätöksiä tai rakentaa omasta mutusta faktan.

Ja esim vanhemman toimittamaa tai häntä tukevaa materiaalia ei tarvitse edes huomioida.

Me oltiin siinä arvioinnissa ja neuvolan terveydenhoitaja (kokenut, koulutettu, tuntenut perheemme vuosia, asioinut kanssamme, tavannut molemmat lapset juuri, seurannut tarkasti kasvua jne) halusi itse toimittaa sinne lausuntonsa meistä ja lapsista.

Se neuvolan terkka ei ensin ”tavoittanut” millään ko sosiaalityöntekijää. Sen jälkeen se kirjallisesti toimitettu lausunto sivuutettiin systemaattisesti.

Sen sijaan ko sosiaalityöntekijä tilaamalla tilasi minusta negatiivisen lausunnon adoptiotyötekijältä, jota emme olleet edes tavanmeet 10 vuoteen. Tämä valehteli miten huonosti teemme yhteistyötä (kuitenkin kiitellyt adoptiopapereihin vuosia) ja keksipä minullekin jopa diagnoosin fyysisestä sairaudesta (vaikka adoptiopaperit ns puhtaat ja Tuoreissakaan terveystiedoissa ei ole mitään).

Ja tällä paperilla sitten alwttiin jauhaa miten olemme hirveitä ja yhteistyökyvyttömiä.

Lopulta kun vyoden arvioinninkaan jälkeen ei löydetty mitään, se arviointi lopetettiin.

Kunnesi kolmen kuukauden päästä puskista ko virkailija oäätti aloittaa saman tutkinnan uudestaan.