Millainen on vanhan koululuokkasi menestynein?

Kirjailija.

Oli jo kouluaikoina hyvä kirjoittamaan ja hänen ainekirjoituksiaan luettiin aina ääneen. Myös opettaja(t) povasivat hänelle kirjailijanuraa, minkä hän sitten saavuttikin.

Pidän häntä menestyneimpänä siksi, että meitä wannabeitä oli monta luokalla muitakin, mutta ainoastaan tämä yksi ylitti julkaisukynnyksen.

Olin pienessä kaupungissa tarkkiksella. Kun pääsin peruskoulusta luokallani oli 5 henkilöä.

Olen ainoa joka on hengissä, vaikka olen vielä alle 50v. Työskentelen duunarina ja olen perheen isänä ollut kasvattamassa 2 lasta kunniallisiksi aikuisiksi ja se lienee meidän sen ajan roskasakista paras suoritus.

Oli koulussa laiha ja ujo, nyt on paksu kansanedustaja.

Nämä kympin tyttöjen menestyksen nimeen vannovat, jäitä hattuun. Puhelin kerran erään työhönottajan, rekrytoijan, kanssa ja sanoi että sosiaaliset taidot ratkaisee. Eli vaikka on hakijalla täysin vertaansa vailla olevat paperit ja yliopisto etuajassa suoritettu, työtä ei heru jos hiukankaan klikkaa sosiaalisissa taidoissa ja taustalla haiskahtaa masennus yms. mt-ongelmat. Suomi on täynnä katkeria korkeakoulutettuja ikityöttömiä.

Kävin ns nörttilukion, jonne oli suht koht vaikea päästä. Siihen nähden olen ehkä vähän yllättynyt miten keskinkertaisia perustallaajia monista tuli (niin toki minustakin, mutten ollutkaan tuossa lukiossa niitä parhaimpia koulussa). Niistä jotka ei olleet koulun pahimpia nörttejä tuli monista sairaanhoitajia, insinöörejä tai muita keskiluokkaisia AMK-ammatteja. Yksi kympin tyttö meni lukemaan ruotsia yliopistoon ja postailee nykyään avoimesti työttömyydestään ja pätkätöistä. Itse kävin kauppakorkean ja vaikken ole mikään uratykki niin varmaan pärjännyt paremmin kun moni muu tuon lukion käynyt. No muutama suht koht menestynyt juristi siellä taitaa olla, ja muutama nörttipoika meni lääkikseen. Kukaan ei tietääkseni ole kehittänyt miljoonabisnestä tai edes väitellyt, en ainakaan ole tietoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menestynein lienee yksi Suomen palkituimmista arkkitehdeista, joka kouluaikana oli "ihan tavallinen". Luusereista ei ole tietoa.

Oletko itse Alvar Aallon luokalla ollut?

Toki toki. Aallon Alvari oli eka luokalla semmonen hyvin ujo kiltti poika. Piirustus-ja veistotunneilla innokas,muuten aika paljon omissa ajatuksissaan.

Raimo Höyry Häyrinen. Koulussa Rami ei mitenkään hyvä oppilas ollu, hyvä että luokaltaan pääsi. Taisi jäädäkin joskus..Sittemmin ihan hyvä ura urheiluselostajana ja kielitaitoakin oli,vaikkei koulussa kielet oikein "luistaneetkaan"...

En tiedä vanhoista luokkakavereista muiden kuin omien ystävien kuulumiset. Miten edes voisin tietää? Ja miten menestys määritellään? Eri ihmisethän kokevat sen varmaan eri tavoin. Jollekin vakityö ja velaton omakotitalo voi tarkoittaa menestystä, jollekin muulle vaikka yliopistouralla menestyminen, vaikka se olisikin epävarmaa apurahatyötä ja asuisi vuokralla.

Täälläkin jotkut väittävät kivenkovaan että peruskoulussa menestyminen on joku elinehto myöhemmälle "menestykselle".

En muista että kukaan rekrytoija olisi ikinä katsonut jonkun peruskoulun arvosanoja työhaastatteluissa jossa olen ollut. Enkä tiedä yhtäkään rekrytoijaa joka niin tekisi. Ei olla katsottu edes yliopiston arvosanoja, korkeintaan gradun aiheesta ollaan oltu kiinnostuneita.  Jos jossain pantaisiin arvoa sille, mikä minun arvosanani jossain biologiassa oli 6-luokalla, lähtisin menee ja todella nopeasti. Haluan että työpaikallani keskitytään olennaisuuksiin.

Suosituin tyttö poseerasi nuoruudessaan pornolehdessä. Ei ole paljon opiskellut, mutta vanhemmiten sai asiansa järjestykseen, on työssä ja perheenäiti. Luokan priimustyttö joutui kesken lukion mielisairaalaan, ei ole opiskellut sen jälkeen mitään. On perheetön, eikä ole missään töissä ollut koskaan. Tietääkseni ketään meidän luokalla ei erityisesti kiusattu. Yksi poika oli pienikokoinen ja todella ujo, hän ei kelvannut kenenkään pojan kaveriksi. Yllätyin kun näin hänet muutama vuosi sitten, en olisi tuntenut, oli pitkä ja komea ja kaunis nainen käsipuolessa. On kuulemma DI. Suosituin poika opisekeli merkonomiksi ja on pankinjohtaja, lihava ja kalju. 

Kukaan ei ole sillä tavalla erityisen "menestynyt", mutta monella on minusta mukava ja hyvä elämä. Itsekin elän hyvää elämää ja tunnen itseni usein onnelliseksi, vaikka vastoinkäymisiäkin on ollut. Olen onnellinen taiteellisesta työstäni ja perheestäni.

Riippuu, mitä mittaria menestymisellä tarkoitetaan.... Koulutus, onnellinen elämä, perhe jne....

Jos koulutus ja ammatti, niin minä ole menestynein. Oma asianajotoimisto jo 14 vuotta. Olin myös lukiossa se lukijatyyppi, vaikka se oli minulle helppoa. Kouluasteet 3-7 olin pahasti koulukiusattu. Menestyjä en ole jos ajatellaan yksityiselämää. Sitä ei ole. Ei perhettä eikä miestä. On vaan työ. 

Kaksi poikaa ala-asteelta päätyi itsemurhaan. Toinen yläasteiässä, toinen vähän päälle parikymppisenä. Toinen hirttäytyi, toinen meni junan alle. Surullista, mutta olivat myös koulukiusattuja. Surettaa. Varsinkin toista yritin aina koulussa puolustaa ja otin turpaan hänen puolestaan, kun hän ei itse uskaltanut sanoa vastaan :(

Monilla perhe. Ovat kaupassa töissä, työttömänä jne.  Yksi on insinööri. 

Onko ne perheelliset menestyneempiä? Riippuu, mistä kulmasta katsoo....

F

Vierailija kirjoitti:

Luokkani parhaista, joista piti tulla jotain suurta, tuli tavallisia duunareita. Yks on nykyään muurari, toinen ajelee taksia. Yhdestä tuli suutari. Open lellikkityttö on nykyään yksinhuoltaja ja työskentelee autokauppiaana. Muutamasta kasin oppilaasta tulikin sitten jotain. Yks on lääkäri ja toinen armeijassa vääpeli.

Yhdestä tuli Anssi Kela, joka teki teistä biisin?

Kuollut - valitettavasti. Hyvä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Tavallisen maalaiskunnan ainoan lukion pitkän matikan luokalta on tullut tähän mennessä ainakin 4 tohtoria, joista yksi dosentti. Tosi menestyneitä ja hyväpalkkaisia lisäksi moni, on ekonomia, juristia, kirurgia jne. Kaikilla vähintään amk-tutkinto.

Koillismaa, 90-luku?? T. Luokkakaveri

Vierailija kirjoitti:

Nämä kympin tyttöjen menestyksen nimeen vannovat, jäitä hattuun. Puhelin kerran erään työhönottajan, rekrytoijan, kanssa ja sanoi että sosiaaliset taidot ratkaisee. Eli vaikka on hakijalla täysin vertaansa vailla olevat paperit ja yliopisto etuajassa suoritettu, työtä ei heru jos hiukankaan klikkaa sosiaalisissa taidoissa ja taustalla haiskahtaa masennus yms. mt-ongelmat. Suomi on täynnä katkeria korkeakoulutettuja ikityöttömiä.

En ymmärrä väittämää, että kympin tytöt ja pojat olisivat jotenkin epäsosiaalisia. Toki näitä epäsosiaalisia on tässäkin joukossa, mutta heitä löytyy joka koulutustasosta. Tuntemani 6-8 ällän ylioppilaat ovat olleet poikkeuksellisen lahjakkaita myös sosiaalisesti ja päässeet hyviin virkoihin. Se että Suomi on täynnä ikityöttömiä korkeakoulutettuja johtuu ennemminkin vääristyneestä koulutusrakenteesta.

Tuolla joku pohti, onko ne perheelliset menestyneempiä kuin itse. No vaikea sanoa, mutta asian voi ajatella niin, että monenko kaupassa töissä olevan tai työttömän perheellisen luulisi vaihtavan osia "menestyneen" kanssa? Niin että saisi sen toisen mielestä "menestyksen", mutta ei perhettään (puolisoaan ja lapsiaan)?

Luulen, että suurin osa jatkaisi siellä kaupassa töissä tai työttömänä eikä valitsisi "menestystä", jos vain toisen voisi valita.

TV:stä tuttu urheilutoimittaja. Muista en tiedä juurikaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin jotkut väittävät kivenkovaan että peruskoulussa menestyminen on joku elinehto myöhemmälle "menestykselle".

En muista että kukaan rekrytoija olisi ikinä katsonut jonkun peruskoulun arvosanoja työhaastatteluissa jossa olen ollut. Enkä tiedä yhtäkään rekrytoijaa joka niin tekisi. Ei olla katsottu edes yliopiston arvosanoja, korkeintaan gradun aiheesta ollaan oltu kiinnostuneita.  Jos jossain pantaisiin arvoa sille, mikä minun arvosanani jossain biologiassa oli 6-luokalla, lähtisin menee ja todella nopeasti. Haluan että työpaikallani keskitytään olennaisuuksiin.

Ei kai jotakin PERUSKOULUN arvosanoja ja todistusta katsota kuin sellaiselta, jolla ei mitään muuta opintoja ole. Onko sellaisia nykyään edes enää? Kaikillahan on joku tutkinto, jos ei muuta niin yo tai ammattikoulututkinto. Niillä töitä haetaan eikä millään peruskoulun päästötodistuksella.

Meidän yläasteen luokka on jotenkin poikkeuksellinen, koska kaikki 23 oppilasta kävivät lukion ja sen jälkeen yliopiston. Viimeksi kun meillä oli luokkakokous, niin kaikki olivat työelämässä, hyvin moni opettajana. Sitä en tiedä, ovatko he oikeasti onnellisia elämässään, mutta ainakin näennäisesti kaikilla oli asiat hyvin.

Lukiosta tuli just 25 v. Taloudellisesti uskon olen menestynein.

Ostin 17 vuotiaana ensimmäisen sijoitusasunnon sen aikaisen poikaystäväni kanssa puoliksi. Asunto on vieläkin yhteisessä omistuksessa.

Mun kirjanpitäjä hoitaa tämän ja tilittää kaikki.

Itse olen töissä naisvaltaisella alalla, tykkään työstäni, mutta palkka on mitä on.

Luokkajuhlissa monta krt kysyttiin montako asuntoa omistan. Oli se eka niin iso juttu ja se ei olisi onnistunut ilman paria kesää hyväpalkkaisessa työssä lisineen, oltiin laivalla töissä. Loput takasi kummankin vanhemmat ja kun oli sovittu milloin muutetaan, oltiin jo erottu.

Montahan niitä on ja muiden kanssa olen ollut fiksumpi ja olen asunut monessa 2 vuotta.

Ehkä sitten, kun lapset muuttavat pois kotoa, käydään miehen kanssa asumassa loputkin.

Meidän luokka paras koulussa perusti majapaikan. Keskittyvät kokouspalveluihin. Paikka on kaunis, mutta vaikea saada täyttä käyttöastetta.

Seuraavat ovat kirjanpitäjä ja lastentarhan ohjaaja. Jälkimmäinen oli todella fiksu. Mutta löytyi väärää seuraa ja koulut jäivät .

N 4 millin omaisuus on asunnoissa, jotka jatkuvasti tuottaa. Ei hirveen huono saavutus 7,5 keskiarvolla.

Muutama luokkakaveri on käynyt meillä vuosien varrella. Pari v sitten seiskassa oli juttua julkkiksesta ,joka asuu samassa taloyhtiössä.

Siinä oli luokkajuhlien puheenaihe, naapurini ja asuntojeni määrä.