Lue keskustelun säännöt.
Uuden puolison tuomisesta suvun juhlaan (”taasko sillä on uusi?”)
19.07.2020 |
Minut ja tuore avopuolisoni on molemmat kutsuttu isoisäni kahdeksankymppisille. Vanhempani ovat tavanneet puolisoni, mutta tämä olisi ensimmäinen kerta kun pienehkö sukuni näkisi hänet (asumme toisella puolella Suomea, niin en näe itsekään sukuani usein vaikka tunnemme hyvin).
Minua tosin jännittää. Puolisoni on ihana, hyvä ihmisten kanssa, rakastan häntä ja näen olevani hänen kanssaan ikuisesti. Minulla on kuitenkin ollut muutama useamman vuoden suhde ennen tätäkin ja sukuni on tavannut heidät. Jotenkin tuntuu, että suku tuomitsisi minut siitä, että ”aina” olen esittelemässä uusia ihmisiä, vaikka järjellä ajateltuna ei pitäisi olla niin. Olin ennen nykyistäni ollut 4 vuotta sinkkuna (olen kolmekymppinen).
Miten tästä tunteesta pääsee yli? Tottakai haluan, että sukuni ja avopuolisoni tutustuvat, koska uskon heidän tulevan hyvin toimeen ja tapaavan vielä todella monia kertoja tulevaisuudessakin.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
AP älä välitä ilkeistä kommenteista. Niitä lähettävät ainoastaan ne naiset, ketkä eivät ole uskaltaneet erota surkeasta suhteesta ensirakkautensa kanssa. Kuvittelevat kumminkin olevansa "jotain", kun eivät ole tehneet mitään niin alhaista kuin eronneet. Siinäs kuvittelevat, eivät tiedä paremmasta.
Näitä viestejä lähettää myös sellaiset, jotka ovat joutuneet näkemään ”elämän rakkauksia” joka toinen kuukausi. Kuten lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoden-parin seurustelun jälkeen suhde alkaa olla jo aika vakaalla pohjalla. Silloin on hyvä aika esitellä jos niin haluaa. Sen alle en esittelisi vaikka olisikin avokki, koska se alkuhuuma on vielä hiipumassa ja ero mahdollinen, vaikka asuisi yhdessä.
Mutta kerta on molemmat kutsuttu niin menette. Olisi hieman tökeröä jättää toinen kotiin ilman hyvää syytä.
Me miehen kanssa muutettiin aikanaan yhteen huhtikuussa muutaman kuukauden seurustelun jälkeen ja ihan itsestäänselvästi oltiin heti kesällä molempien sukulaisten juhlissa yhdessä. Ei kukaan edes ajatellut, ettei näin olisi tehty, vaikka jokaisissa juhlissa tavattiin aina uusia ihmisiä, eikä kutsujakaan ollut tavannut ennen kuin korkeintaan edellisen viikonlopun juhlissa.
Me olemme olleet seitsemän vuotta naimisissa, eikä mieheni ole vielä tavannut esim. Serkkujani. Minulle on itsestäänselvää, että menen serkkujeni lakkiaisiin tms vanhempieni kanssa, ja mies hoitaa oman sukunsa tilaisuudet.
Toki vanhempien 70/80-vuotispäivillä ja heidän hautajaisissa olemme yhdessä.
Jokainen tekee niin kuin hyvältä tuntuu. Omalle kohdalle en voisi kuvitellakaan yksin menemistä ellei ole pakko. Joskus on ollut, kun on juuri lakkiaisia osunut päällekkäin.
Minusta kyse on paitsi suvun kulttuurista (jos kaikki aina rahaa mukaan kaikki tyttö/poikaystävät, niin se on luonnollista) ja paikkakunnasta. Minun kokemukseni mukaan maalla helpommin raahataan koko perhe joka paikkaan.
Kaupungissahan nämä Tinder-piirit toimii ja nussitaan joka toinen päivä joka toista. Maalla ollaan tosissaan ennen kuin esitellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP älä välitä ilkeistä kommenteista. Niitä lähettävät ainoastaan ne naiset, ketkä eivät ole uskaltaneet erota surkeasta suhteesta ensirakkautensa kanssa. Kuvittelevat kumminkin olevansa "jotain", kun eivät ole tehneet mitään niin alhaista kuin eronneet. Siinäs kuvittelevat, eivät tiedä paremmasta.
Näitä viestejä lähettää myös sellaiset, jotka ovat joutuneet näkemään ”elämän rakkauksia” joka toinen kuukausi. Kuten lapset.
Ero lapsiperheessä on aina eri asia, kuin jonkun lapsettoman, parikymppisen vaihtuvat poikaystävät. /33
Niin siis miksi sinulla olisi pitänyt olla vain yksi tai max. kaksi kumppania elämäsi aikana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoden-parin seurustelun jälkeen suhde alkaa olla jo aika vakaalla pohjalla. Silloin on hyvä aika esitellä jos niin haluaa. Sen alle en esittelisi vaikka olisikin avokki, koska se alkuhuuma on vielä hiipumassa ja ero mahdollinen, vaikka asuisi yhdessä.
Mutta kerta on molemmat kutsuttu niin menette. Olisi hieman tökeröä jättää toinen kotiin ilman hyvää syytä.
Me miehen kanssa muutettiin aikanaan yhteen huhtikuussa muutaman kuukauden seurustelun jälkeen ja ihan itsestäänselvästi oltiin heti kesällä molempien sukulaisten juhlissa yhdessä. Ei kukaan edes ajatellut, ettei näin olisi tehty, vaikka jokaisissa juhlissa tavattiin aina uusia ihmisiä, eikä kutsujakaan ollut tavannut ennen kuin korkeintaan edellisen viikonlopun juhlissa.
Me olemme olleet seitsemän vuotta naimisissa, eikä mieheni ole vielä tavannut esim. Serkkujani. Minulle on itsestäänselvää, että menen serkkujeni lakkiaisiin tms vanhempieni kanssa, ja mies hoitaa oman sukunsa tilaisuudet.
Toki vanhempien 70/80-vuotispäivillä ja heidän hautajaisissa olemme yhdessä.
Jokainen tekee niin kuin hyvältä tuntuu. Omalle kohdalle en voisi kuvitellakaan yksin menemistä ellei ole pakko. Joskus on ollut, kun on juuri lakkiaisia osunut päällekkäin.
Minusta kyse on paitsi suvun kulttuurista (jos kaikki aina rahaa mukaan kaikki tyttö/poikaystävät, niin se on luonnollista) ja paikkakunnasta. Minun kokemukseni mukaan maalla helpommin raahataan koko perhe joka paikkaan.
Onneksi on muitakin vaihtoehtoja kuin esitellä joskus kymmenen avioliittovuoden jälkeen tai raahata aina uudet tyttö- ja poikaystävät mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoden-parin seurustelun jälkeen suhde alkaa olla jo aika vakaalla pohjalla. Silloin on hyvä aika esitellä jos niin haluaa. Sen alle en esittelisi vaikka olisikin avokki, koska se alkuhuuma on vielä hiipumassa ja ero mahdollinen, vaikka asuisi yhdessä.
Mutta kerta on molemmat kutsuttu niin menette. Olisi hieman tökeröä jättää toinen kotiin ilman hyvää syytä.
Me miehen kanssa muutettiin aikanaan yhteen huhtikuussa muutaman kuukauden seurustelun jälkeen ja ihan itsestäänselvästi oltiin heti kesällä molempien sukulaisten juhlissa yhdessä. Ei kukaan edes ajatellut, ettei näin olisi tehty, vaikka jokaisissa juhlissa tavattiin aina uusia ihmisiä, eikä kutsujakaan ollut tavannut ennen kuin korkeintaan edellisen viikonlopun juhlissa.
Me olemme olleet seitsemän vuotta naimisissa, eikä mieheni ole vielä tavannut esim. Serkkujani. Minulle on itsestäänselvää, että menen serkkujeni lakkiaisiin tms vanhempieni kanssa, ja mies hoitaa oman sukunsa tilaisuudet.
Toki vanhempien 70/80-vuotispäivillä ja heidän hautajaisissa olemme yhdessä.
Jokainen tekee niin kuin hyvältä tuntuu. Omalle kohdalle en voisi kuvitellakaan yksin menemistä ellei ole pakko. Joskus on ollut, kun on juuri lakkiaisia osunut päällekkäin.
Minusta kyse on paitsi suvun kulttuurista (jos kaikki aina rahaa mukaan kaikki tyttö/poikaystävät, niin se on luonnollista) ja paikkakunnasta. Minun kokemukseni mukaan maalla helpommin raahataan koko perhe joka paikkaan.
Kaupungissahan nämä Tinder-piirit toimii ja nussitaan joka toinen päivä joka toista. Maalla ollaan tosissaan ennen kuin esitellään.
Niinkö? olen 52 v, helsinkiläinen. Minulla on kolme seksikumppania, kaksi avioliittoa, vaikka olen aikuisiällä ollut sinkkunakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP älä välitä ilkeistä kommenteista. Niitä lähettävät ainoastaan ne naiset, ketkä eivät ole uskaltaneet erota surkeasta suhteesta ensirakkautensa kanssa. Kuvittelevat kumminkin olevansa "jotain", kun eivät ole tehneet mitään niin alhaista kuin eronneet. Siinäs kuvittelevat, eivät tiedä paremmasta.
Näitä viestejä lähettää myös sellaiset, jotka ovat joutuneet näkemään ”elämän rakkauksia” joka toinen kuukausi. Kuten lapset.
Ero lapsiperheessä on aina eri asia, kuin jonkun lapsettoman, parikymppisen vaihtuvat poikaystävät. /33
Missä tämä oli eritelty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoden-parin seurustelun jälkeen suhde alkaa olla jo aika vakaalla pohjalla. Silloin on hyvä aika esitellä jos niin haluaa. Sen alle en esittelisi vaikka olisikin avokki, koska se alkuhuuma on vielä hiipumassa ja ero mahdollinen, vaikka asuisi yhdessä.
Mutta kerta on molemmat kutsuttu niin menette. Olisi hieman tökeröä jättää toinen kotiin ilman hyvää syytä.
Me miehen kanssa muutettiin aikanaan yhteen huhtikuussa muutaman kuukauden seurustelun jälkeen ja ihan itsestäänselvästi oltiin heti kesällä molempien sukulaisten juhlissa yhdessä. Ei kukaan edes ajatellut, ettei näin olisi tehty, vaikka jokaisissa juhlissa tavattiin aina uusia ihmisiä, eikä kutsujakaan ollut tavannut ennen kuin korkeintaan edellisen viikonlopun juhlissa.
Me olemme olleet seitsemän vuotta naimisissa, eikä mieheni ole vielä tavannut esim. Serkkujani. Minulle on itsestäänselvää, että menen serkkujeni lakkiaisiin tms vanhempieni kanssa, ja mies hoitaa oman sukunsa tilaisuudet.
Toki vanhempien 70/80-vuotispäivillä ja heidän hautajaisissa olemme yhdessä.
Jokainen tekee niin kuin hyvältä tuntuu. Omalle kohdalle en voisi kuvitellakaan yksin menemistä ellei ole pakko. Joskus on ollut, kun on juuri lakkiaisia osunut päällekkäin.
Minusta kyse on paitsi suvun kulttuurista (jos kaikki aina rahaa mukaan kaikki tyttö/poikaystävät, niin se on luonnollista) ja paikkakunnasta. Minun kokemukseni mukaan maalla helpommin raahataan koko perhe joka paikkaan.
Kaupungissahan nämä Tinder-piirit toimii ja nussitaan joka toinen päivä joka toista. Maalla ollaan tosissaan ennen kuin esitellään.
Niinkö? olen 52 v, helsinkiläinen. Minulla on kolme seksikumppania, kaksi avioliittoa, vaikka olen aikuisiällä ollut sinkkunakin.
Siltä vaikutatkin 🙄. Siis idiootilta, ihmekös suhteet ei kestä.
Veljeni erosi pitkästä suhteesta, toi aika pian näytille uuden naisen jonka kanssa osallistui yksiin sukujuhliin, erosivat, seuraavassa suvun tapaamisessa oli taas uusi nainen kainalossa ja seuraavalla kerralla taas uusi. Luulen, että aika moni mietti tämän kolmannen kohdalla, että taasko sillä on uusi, mutta tämä uusi oli vähän pysyvämpää lajia, ovat olleen yhdessä jo monta vuotta. Ehkä joku oli yllättynyt, kun seuraavan kerran tavatessa mukana olikin sama nainen kuin edellisellä kerralla :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoden-parin seurustelun jälkeen suhde alkaa olla jo aika vakaalla pohjalla. Silloin on hyvä aika esitellä jos niin haluaa. Sen alle en esittelisi vaikka olisikin avokki, koska se alkuhuuma on vielä hiipumassa ja ero mahdollinen, vaikka asuisi yhdessä.
Mutta kerta on molemmat kutsuttu niin menette. Olisi hieman tökeröä jättää toinen kotiin ilman hyvää syytä.
Me miehen kanssa muutettiin aikanaan yhteen huhtikuussa muutaman kuukauden seurustelun jälkeen ja ihan itsestäänselvästi oltiin heti kesällä molempien sukulaisten juhlissa yhdessä. Ei kukaan edes ajatellut, ettei näin olisi tehty, vaikka jokaisissa juhlissa tavattiin aina uusia ihmisiä, eikä kutsujakaan ollut tavannut ennen kuin korkeintaan edellisen viikonlopun juhlissa.
Me olemme olleet seitsemän vuotta naimisissa, eikä mieheni ole vielä tavannut esim. Serkkujani. Minulle on itsestäänselvää, että menen serkkujeni lakkiaisiin tms vanhempieni kanssa, ja mies hoitaa oman sukunsa tilaisuudet.
Toki vanhempien 70/80-vuotispäivillä ja heidän hautajaisissa olemme yhdessä.
Jokainen tekee niin kuin hyvältä tuntuu. Omalle kohdalle en voisi kuvitellakaan yksin menemistä ellei ole pakko. Joskus on ollut, kun on juuri lakkiaisia osunut päällekkäin.
Minusta kyse on paitsi suvun kulttuurista (jos kaikki aina rahaa mukaan kaikki tyttö/poikaystävät, niin se on luonnollista) ja paikkakunnasta. Minun kokemukseni mukaan maalla helpommin raahataan koko perhe joka paikkaan.
Kaupungissahan nämä Tinder-piirit toimii ja nussitaan joka toinen päivä joka toista. Maalla ollaan tosissaan ennen kuin esitellään.
Niinkö? olen 52 v, helsinkiläinen. Minulla on kolme seksikumppania, kaksi avioliittoa, vaikka olen aikuisiällä ollut sinkkunakin.
Siltä vaikutatkin 🙄. Siis idiootilta, ihmekös suhteet ei kestä.
Ei kestä? Ensimmäinen avioliittoni kesti 20 vuotta. Nyt kahdeksas vuosi meneillään. Kuinkas kauan sinun suhteesi ovat kestäneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhde on niin vakava että asutaan yhdessä, niin kyllä kumppani silloin pitää kehdata esitellä sukulaisillekin.
Jotkut muuttaa yhteen toisella tapaamisella. En kutsuisi sitä kovin vakavaksi vielä siinä vaiheessa.
Mutta voi olla vakavaa.
Jos se niin nopeasti on vakavaa, on kyse illuusiosta, mikä ei perustu todellisuuteen.
Eri
No me muutettiin yhteen seuraavana päivänä ensi tapaamisesta. Nyt ollaan oltu 7v naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin siis miksi sinulla olisi pitänyt olla vain yksi tai max. kaksi kumppania elämäsi aikana?
Kun eihän se yleensä olekaan näin useimmilla, mutta silti tuntuu, että tämä olisi se (mukamas) hyväksyttävin tyyli ainakin vanhempien sukulaisten silmissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhde on niin vakava että asutaan yhdessä, niin kyllä kumppani silloin pitää kehdata esitellä sukulaisillekin.
Jotkut muuttaa yhteen toisella tapaamisella. En kutsuisi sitä kovin vakavaksi vielä siinä vaiheessa.
Mutta voi olla vakavaa.
Jos se niin nopeasti on vakavaa, on kyse illuusiosta, mikä ei perustu todellisuuteen.
EriTunnen pariskunnan, joka muutti yhteen kuukauden tunnettuaan ja toisen parin, jolle riitti viikko tutustumisaikaa ennen saman katon alle asettumista. Molemmat olleet yhdessä vuosikymmeniä ja edelleen molemmilla se sama kattokin :D
Onhan näitä esimerkkejä paljonkin. Mutta _silti_ päätöksen tekeminen perustuu noin lyhyen tuntemisen jälkeen illuusiolle. Onni heille, että myöhemmin illuusion takaa paljastuva todellisuus oli heille molemmille hyvä.
Itseasiassa veikkaisin, ettei kumpikaan pari välttämättä heti edes ajatellut, että suhde olisi ns. ikuinen, mutta sellailta se nyt näyttää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis miksi sinulla olisi pitänyt olla vain yksi tai max. kaksi kumppania elämäsi aikana?
Kun eihän se yleensä olekaan näin useimmilla, mutta silti tuntuu, että tämä olisi se (mukamas) hyväksyttävin tyyli ainakin vanhempien sukulaisten silmissä
Vapaudu tuollaisista ahdasmielisistä kuvitelmista. Jos alat elää sellaisten mukaan, hukkaat elämäsi. Jokaisella ihmissuhteella on tarkoituksensa ja aikansa. Ihan aikansa elänyttä ajatella, että pitäisi löytää yksi kumppani, jonka kanssa ihanteellisinta olisi elää hautaan asti. Hohhoijaa. Elä vapaasti. Siihen kuuluu myös se, ettet ajattele tippaakaan, mitä muut sinun elämästäsi ajattelevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis miksi sinulla olisi pitänyt olla vain yksi tai max. kaksi kumppania elämäsi aikana?
Kun eihän se yleensä olekaan näin useimmilla, mutta silti tuntuu, että tämä olisi se (mukamas) hyväksyttävin tyyli ainakin vanhempien sukulaisten silmissä
Vapaudu tuollaisista ahdasmielisistä kuvitelmista. Jos alat elää sellaisten mukaan, hukkaat elämäsi. Jokaisella ihmissuhteella on tarkoituksensa ja aikansa. Ihan aikansa elänyttä ajatella, että pitäisi löytää yksi kumppani, jonka kanssa ihanteellisinta olisi elää hautaan asti. Hohhoijaa. Elä vapaasti. Siihen kuuluu myös se, ettet ajattele tippaakaan, mitä muut sinun elämästäsi ajattelevat.
Sinä puhut ihan eri asiasta kuin mistä tässä ketjussa on kyse. Ei tässä puhuta siitä, kuinka monta kumppania meillä on, vaan siitä, kuinka nopeasti kaikki kannattaa raahata sukukokouksiin.
Kyllä avopuolison aivan hyvin voi tuoda.
Enkä ymmärrä kyllä sitäkään, miksi olisi outoa että tuo muutaman vuoden välein uuden kumppanin johonkin ns avec-juhliin jos kerran on suhteellisen tosissaan ja ajattelee että tämä ehkä jonkin aikaa kestää?
Tietysti voi olla että sellaisessa tapauksessa suvun ei kannata nyt aivan rakastua tähän uuteen kumppaniin, jos se sitten heti vaihtuukin. Mutta mikä tää juttu on että ei saisi viedä sukutapahtumiin jotakuta kenen kanssa ei olisi jo suunnilleen naimisissa? Ei siinä ole mielestäni mitään noloa.
Kälylläni on ollut useita kumppaneita. Osa pidempiäkin suhteita. Omille vanhemmilleen on tuonut näytille kymmenisen miestä kun nopeasti laskin. Joku saattoi jäädä välistäkin, en välttämättä kaikkia lyhyitä suhteita muista. Nykyisen kanssa ollut viitisen vuotta. Emne mieheni kanssa jaksa panostaa että tutustuisimme kumppaneihin. Jotenki sitä turtuu ja ei jaksa luoda ystävyyssuhdetta ihmiseen joka jossain vaiheessa poistuu kuviosta. Asumme toisella paikkakunnalla ja tapaamme komisen kertaa vuodessa. Nytkin näyttää siltä että suhde on tulossa tiensä päähän. Seuraavaan heepoon en jaksa panosta kyllä yhtään. Kälyni valitteli kun tapasi nykyisen miehensä, kun kukaan ei jaksanut innostua hänen rakastumis hehkutustaan. Niinpä...
Meillä on suvussa alle nelikymppinen nainen, joka eroaa ja pariutuu 1-3 vuoden välein ja kerran vuodessa tapahtuvaan sukujuhlaan hän aina tuo senhetkisen kumppanin. Asia huvittaa, mutta ei sitä kai kukaan paheksu. Kukin elää omaa elämäänsä. Mitä se meille muille kuuluu.
Minusta kyse on paitsi suvun kulttuurista (jos kaikki aina rahaa mukaan kaikki tyttö/poikaystävät, niin se on luonnollista) ja paikkakunnasta. Minun kokemukseni mukaan maalla helpommin raahataan koko perhe joka paikkaan.