Lue keskustelun säännöt.
Uuden puolison tuomisesta suvun juhlaan (”taasko sillä on uusi?”)
19.07.2020 |
Minut ja tuore avopuolisoni on molemmat kutsuttu isoisäni kahdeksankymppisille. Vanhempani ovat tavanneet puolisoni, mutta tämä olisi ensimmäinen kerta kun pienehkö sukuni näkisi hänet (asumme toisella puolella Suomea, niin en näe itsekään sukuani usein vaikka tunnemme hyvin).
Minua tosin jännittää. Puolisoni on ihana, hyvä ihmisten kanssa, rakastan häntä ja näen olevani hänen kanssaan ikuisesti. Minulla on kuitenkin ollut muutama useamman vuoden suhde ennen tätäkin ja sukuni on tavannut heidät. Jotenkin tuntuu, että suku tuomitsisi minut siitä, että ”aina” olen esittelemässä uusia ihmisiä, vaikka järjellä ajateltuna ei pitäisi olla niin. Olin ennen nykyistäni ollut 4 vuotta sinkkuna (olen kolmekymppinen).
Miten tästä tunteesta pääsee yli? Tottakai haluan, että sukuni ja avopuolisoni tutustuvat, koska uskon heidän tulevan hyvin toimeen ja tapaavan vielä todella monia kertoja tulevaisuudessakin.
Kommentit (60)
haara liike kirjoitti:
suku siinä miettii että tolla mailman vanhimmallakin ammatilla näköjään joten kuten pärjää
Koska maksulliset esittelevät asiakkaansa suvulleen? 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhde on niin vakava että asutaan yhdessä, niin kyllä kumppani silloin pitää kehdata esitellä sukulaisillekin.
Jotkut muuttaa yhteen toisella tapaamisella. En kutsuisi sitä kovin vakavaksi vielä siinä vaiheessa.
Mutta voi olla vakavaa.
Jos se niin nopeasti on vakavaa, on kyse illuusiosta, mikä ei perustu todellisuuteen.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhde on niin vakava että asutaan yhdessä, niin kyllä kumppani silloin pitää kehdata esitellä sukulaisillekin.
Jotkut muuttaa yhteen toisella tapaamisella. En kutsuisi sitä kovin vakavaksi vielä siinä vaiheessa.
Mutta voi olla vakavaa.
Jos se niin nopeasti on vakavaa, on kyse illuusiosta, mikä ei perustu todellisuuteen.
Eri
Ehkä suhteen ”se oikeus” on illuusiota, mutta osapuolet voivat silti ihan oikeasti olla vakavissaan.
Molemmat kutsuttu, molemmat menee. Sitten esittäisin vielä kysymyksen tästä 'esittelystä'. Voisiko olla nykyään jo niin, että mennään juhliin ihan ilman mitään pohdintoja mistään suvulle esittelystä. Jos seurustelukumppania ei saa tuoda jollekin vappupiknikille, kun ei ole kyse riittävän vakavasta seurustelusta niin voi hyvää päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen, miksi esittelet näitä miehiä suvullesi? Kyllä heehtivät tutustua myöhemminkin.
Ja joo, minä kyllä miettisin, että taasko sillä on uusi. Kaveriporukassa, jossa näemme kerran vuodessa eli vappuna, on yhdellä kaverilla parin vuoden välein uusi nainen. En enää erota heitä toisistaan.... kerrankin puhuin yhdelle ”viime vappuna puhuimme...”, niin nainen sanoi, ettei ollut kuvioissa vielä viime vappuna. Mistä niitä punapäitä erottaa toisistaan?
Miksi en ottaisi avopuolisoani mukaan, kun hänet on vielä kutsuttu? Kyllähän sukunikin haluaa tietää millaisen ihmisen kanssa elän ja samoin puolisokin millaisia muut minulle tärkeät ihmiset ovat.
Minä olen naimisissa, enkä välttämättä vie miestäni sukujuhliin. Suku voi haluta tietää, mutta entä sitten? Siinähän haluavat.
Väitän, että aika harvaa miestä kiinnostaa sinun sukusi.... no joo, poikkeus vahvistaa säännön, mutta todellakin suurin osa eksistäsi on lähtenyt sinun sukujuhliisi vain sinua miellyttääksesi.
Taidat olla vielä nuori, kun teet näitä oletuksia muiden ihmisten ajatuksista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Molemmat kutsuttu, molemmat menee. Sitten esittäisin vielä kysymyksen tästä 'esittelystä'. Voisiko olla nykyään jo niin, että mennään juhliin ihan ilman mitään pohdintoja mistään suvulle esittelystä. Jos seurustelukumppania ei saa tuoda jollekin vappupiknikille, kun ei ole kyse riittävän vakavasta seurustelusta niin voi hyvää päivää.
Olen tuo, joka kertoi vapusta ja vaihtuvista tyttöystävistä. En sanonut, etteikö heitä saisi sinne tuoda. Ilman muuta saa. Sanoin vain, että muiden ihmisten ajatukset ovat juuri sitä, mitä ap miettii.
(Tarkennan vielä: sillähän ei ole mitään väliä, mitä muut miettii.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tässä aikaa. Tajusin just, että mun koko suku ei ole vieläkään miestäni tavannut.
Esim mummo ja samassa kaupungissa asutaan, ok välit.
Ollaan vasta oltu 26 vuotta yhdessä.
Kaikki aikanaan.
Ap:tä on poljettu useamman toimesta kuin yhteiskäyttöistä polkupyörää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:tä on poljettu useamman toimesta kuin yhteiskäyttöistä polkupyörää.
Mitä jos se onkin ap joka polkee? :)
Vierailija kirjoitti:
Vuoden-parin seurustelun jälkeen suhde alkaa olla jo aika vakaalla pohjalla. Silloin on hyvä aika esitellä jos niin haluaa. Sen alle en esittelisi vaikka olisikin avokki, koska se alkuhuuma on vielä hiipumassa ja ero mahdollinen, vaikka asuisi yhdessä.
Mutta kerta on molemmat kutsuttu niin menette. Olisi hieman tökeröä jättää toinen kotiin ilman hyvää syytä.
Me miehen kanssa muutettiin aikanaan yhteen huhtikuussa muutaman kuukauden seurustelun jälkeen ja ihan itsestäänselvästi oltiin heti kesällä molempien sukulaisten juhlissa yhdessä. Ei kukaan edes ajatellut, ettei näin olisi tehty, vaikka jokaisissa juhlissa tavattiin aina uusia ihmisiä, eikä kutsujakaan ollut tavannut ennen kuin korkeintaan edellisen viikonlopun juhlissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP älä välitä ilkeistä kommenteista. Niitä lähettävät ainoastaan ne naiset, ketkä eivät ole uskaltaneet erota surkeasta suhteesta ensirakkautensa kanssa. Kuvittelevat kumminkin olevansa "jotain", kun eivät ole tehneet mitään niin alhaista kuin eronneet. Siinäs kuvittelevat, eivät tiedä paremmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoden-parin seurustelun jälkeen suhde alkaa olla jo aika vakaalla pohjalla. Silloin on hyvä aika esitellä jos niin haluaa. Sen alle en esittelisi vaikka olisikin avokki, koska se alkuhuuma on vielä hiipumassa ja ero mahdollinen, vaikka asuisi yhdessä.
Mutta kerta on molemmat kutsuttu niin menette. Olisi hieman tökeröä jättää toinen kotiin ilman hyvää syytä.
Me miehen kanssa muutettiin aikanaan yhteen huhtikuussa muutaman kuukauden seurustelun jälkeen ja ihan itsestäänselvästi oltiin heti kesällä molempien sukulaisten juhlissa yhdessä. Ei kukaan edes ajatellut, ettei näin olisi tehty, vaikka jokaisissa juhlissa tavattiin aina uusia ihmisiä, eikä kutsujakaan ollut tavannut ennen kuin korkeintaan edellisen viikonlopun juhlissa.
Me olemme olleet seitsemän vuotta naimisissa, eikä mieheni ole vielä tavannut esim. Serkkujani. Minulle on itsestäänselvää, että menen serkkujeni lakkiaisiin tms vanhempieni kanssa, ja mies hoitaa oman sukunsa tilaisuudet.
Toki vanhempien 70/80-vuotispäivillä ja heidän hautajaisissa olemme yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP älä välitä ilkeistä kommenteista. Niitä lähettävät ainoastaan ne naiset, ketkä eivät ole uskaltaneet erota surkeasta suhteesta ensirakkautensa kanssa. Kuvittelevat kumminkin olevansa "jotain", kun eivät ole tehneet mitään niin alhaista kuin eronneet. Siinäs kuvittelevat, eivät tiedä paremmasta.
34 vastaa.
Me olemme molemmat eronneet ja olemme uusperhe.
Nuoruuden liitossa menimme aina yhdessä joka paikkaan. Parisuhde oli varsinaista sukulointia. Nyt on ihanaa, ettei tarvitse hoitaa kahden suvun asioita. Omassakin riittää hoitamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhde on niin vakava että asutaan yhdessä, niin kyllä kumppani silloin pitää kehdata esitellä sukulaisillekin.
Jotkut muuttaa yhteen toisella tapaamisella. En kutsuisi sitä kovin vakavaksi vielä siinä vaiheessa.
Mutta voi olla vakavaa.
Jos se niin nopeasti on vakavaa, on kyse illuusiosta, mikä ei perustu todellisuuteen.
Eri
Tunnen pariskunnan, joka muutti yhteen kuukauden tunnettuaan ja toisen parin, jolle riitti viikko tutustumisaikaa ennen saman katon alle asettumista. Molemmat olleet yhdessä vuosikymmeniä ja edelleen molemmilla se sama kattokin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoden-parin seurustelun jälkeen suhde alkaa olla jo aika vakaalla pohjalla. Silloin on hyvä aika esitellä jos niin haluaa. Sen alle en esittelisi vaikka olisikin avokki, koska se alkuhuuma on vielä hiipumassa ja ero mahdollinen, vaikka asuisi yhdessä.
Mutta kerta on molemmat kutsuttu niin menette. Olisi hieman tökeröä jättää toinen kotiin ilman hyvää syytä.
Me miehen kanssa muutettiin aikanaan yhteen huhtikuussa muutaman kuukauden seurustelun jälkeen ja ihan itsestäänselvästi oltiin heti kesällä molempien sukulaisten juhlissa yhdessä. Ei kukaan edes ajatellut, ettei näin olisi tehty, vaikka jokaisissa juhlissa tavattiin aina uusia ihmisiä, eikä kutsujakaan ollut tavannut ennen kuin korkeintaan edellisen viikonlopun juhlissa.
Me olemme olleet seitsemän vuotta naimisissa, eikä mieheni ole vielä tavannut esim. Serkkujani. Minulle on itsestäänselvää, että menen serkkujeni lakkiaisiin tms vanhempieni kanssa, ja mies hoitaa oman sukunsa tilaisuudet.
Toki vanhempien 70/80-vuotispäivillä ja heidän hautajaisissa olemme yhdessä.
Jokainen tekee niin kuin hyvältä tuntuu. Omalle kohdalle en voisi kuvitellakaan yksin menemistä ellei ole pakko. Joskus on ollut, kun on juuri lakkiaisia osunut päällekkäin.
Vierailija kirjoitti:
Ap:tä on poljettu useamman toimesta kuin yhteiskäyttöistä polkupyörää.
Ilkeä vertaus kielii osattomuudesta.
Sorry, ettei sulla ole ketään.
Olemme olleet yhdessä puolisoni kanssa kymmenisen vuotta eikä hän ole tavannut lainkaan sukuani. Minä puolestani olin hänen sisarensa häissä noin neljän kuukauden jälkeen ja siitä lähtien kaikissa sukujuhlissa. Monia olin jo aiemminkin ehtinyt tavata koska esimerkiksi mummonsa asuu samassa kaupungissa. Omat häämme olivat vasta viime vuonna joten kauan olisi saanut moneen ihanaan ihmiseen tutustumista vartoa jos häihin asti odoteltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhde on niin vakava että asutaan yhdessä, niin kyllä kumppani silloin pitää kehdata esitellä sukulaisillekin.
Jotkut muuttaa yhteen toisella tapaamisella. En kutsuisi sitä kovin vakavaksi vielä siinä vaiheessa.
Mutta voi olla vakavaa.
Jos se niin nopeasti on vakavaa, on kyse illuusiosta, mikä ei perustu todellisuuteen.
EriTunnen pariskunnan, joka muutti yhteen kuukauden tunnettuaan ja toisen parin, jolle riitti viikko tutustumisaikaa ennen saman katon alle asettumista. Molemmat olleet yhdessä vuosikymmeniä ja edelleen molemmilla se sama kattokin :D
Onhan näitä esimerkkejä paljonkin. Mutta _silti_ päätöksen tekeminen perustuu noin lyhyen tuntemisen jälkeen illuusiolle. Onni heille, että myöhemmin illuusion takaa paljastuva todellisuus oli heille molemmille hyvä.
jaahas, ja miltäs vuosisadalta sait tuon ajatuksen?