Kuinka tärkeää on, että mies näyttää stereotyyppiseltä?

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että tatuointien suosio on räjähtänyt käsiin. Todella monella miehellä on esim koko käsivarsi tatuoitu täyteen molemmissa käsissä, vaikka sokea mummokin näkee etteivät ne istu näiden miesten tyyliin. Ja varmasti vähentää naisten kiinnostusta. Siinähän antaa seuraavan viestin: "olen epävarma itsestäni kuten huomaat."

Minusta tatuointi ei kuulu mihinkään tiettyyn tyyliin.

En tiedä onko tärkeää että mies nimenomaan vastaa jotain tiettyä stereotyyppiä... Mutta jotkut stereotyypit ovat kyllä luotaantyöntäviä minulle kun ovat niin kaukana kaikista stereotyypeistä joihin itse koen sopivani. Eli mullaei olisi tutustumislistan kärjessä sellainen mies, joka antaa kuvan, että elämäntyyli on ihan eri kuin mulla. Ei siis kiinnostaisi naamatatuoitu bensalenkkari, supersliipattu bisnesjamppa tai pyöräilyfanaatikko. Mieheni on vähän nuhruinen mutta kuitenkin jonkun verran huomiota ulkonäköönsä kiinnittävä insinöörinörtti, kuten minäkin :)

Eli ehkä tärkeintä on, että ulkonäkö jotenkin matchaa sen naistyypin kanssa, jota haet? Et sitten karkota heitä vahingossa. Etsitkö insinöörinaista, salikissaa, koira-eränaista vai taidehippiä, tai kenties graafikkohipsteriä? Jos etsit "ihan millaista naista vaan" olemalla aivan hajuton ja mauton, niin SE jos mikä karkoittaa ihan kaikki naiset.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että tatuointien suosio on räjähtänyt käsiin. Todella monella miehellä on esim koko käsivarsi tatuoitu täyteen molemmissa käsissä, vaikka sokea mummokin näkee etteivät ne istu näiden miesten tyyliin. Ja varmasti vähentää naisten kiinnostusta. Siinähän antaa seuraavan viestin: "olen epävarma itsestäni kuten huomaat."

Vaikea ulkopuolisena sanoa miksi kukakin on ottanut tatuoinnin. Paljon mahdollista että joku on ottanut vain koska muillakin on ja koska se "pitää olla". Ja ehkä on kuviteltu että sillä saa naisia. En voi kieltää etteikö itsellenikin olisi joskus tullut jostain miehestä tällainen fiilis.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että ihmiselle on itselleenkin helpompaa olla stereotyyppinen, kapeamman sektorin edustaja. Itse olen sekalainen, monen asian edustaja, ja ei tämä ainakaan helpota menestystä.

Pidän erittäinen paljon rock- ja metallimusiikista, ja voisin haluta olla pitkätukkainen ja mustiin pillifarkkuihin pukeutuva muusikko. No käytännössä soitan kotona kitaraa itselleni ja pukeudun perus tennarit ja farkut tyyliin. Töihin kauluspaitaa. Olen IT-alalla töissä ja se taas on kaukana coolista rock-elämästä. En koe olevani yhtään nörtti kuitenkaan. Olen hiljaisempi tyyppi, joka taas vie enemmän sinne IT-maailmaan kuin räväkkään rock-meininkiin. Haluaisin ajaa miehekkäämmällä vanhemmalla muskeliautolla, mutta ajan ihan perus 5 vuotta vanhalla perheautolla. Harrastan myös urheilua ja kuntosalilla käyminen on tärkeää minulle. No tässä sitten yhdistellään rockia, IT-nörttiä, urheilua ja vähän muutakin, joten vaikea on naisenkaan hahmottaa, mikä minä olen.

Jää aika monelta muultakin mieheltä. Kaikkia muita "kategorioita" voi jäljitellä isommalla tai pienemmällä vaivalla mutta tiettyä silmiinpistävää rokkari-lookkia ei voi jäljitellä. Jotkut nyt vaan on kuin veistetty rokkibändin jäseniksi. Tai tämäkin on mainitsemani ilmiön johdosta vähän muuttunut. Tänään rokkarilookin voi kasvattaa salilla ja trimmerillä. Mutta se ei ole ihan sitä jaggerlookia jota meinaan ja joka tulisi geeneissä.

En oo koskaan tienny että noin voi ajatella :DD

Monipuolinen ihminen mieluummin tottakai :D

Ainiin, eiku onhan muaki ihmetelty, yks toisen koulun opettaja-nainen ihmetteli kun mulla ei ollut meikkiä naamalla kerran "vaikka oon meikkaaja ammatilta" :DDDDDDDDDDDDDDDDD

82 jatkaa vielä, että itse arvostan kovasti sitä, jos ihmisessä on jotain "tarttumapintaa". Nörttinä aikoinaan innoistuin välittömästi tutustumaan erääseen kollegaan, kun hänellä oli töissä Totoro-paita päällä. Toiseen työkaveriin taas tutustuin vasta kuukausien jälkeen, kun hänen (nainen) olemuksensa tuo mieleen lähinnä uskovaisen hissukan, vaikka meillä on nykyään tosi hauskaa yhdessä. Kannattaa siis miettiä, millaiset yksityiskohdat voisivat kiinnostaa sen tyylistä naista, jonka kanssa sinulla olisi kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tosi tärkeää. En yhtään pidä "oudoista" miehistä.

Mitä tarkoittaa "outo" mies, ja millaisista miehistä sitten pidät?

Johan mä sanoin mut siis silleen outo et näyttää ihan skeittarilta mut sit kuunteleekin hevii tai jotain ni mun mielest tosi outoo. Vähän vaikeet selittää...

Miksi tulit tähän ketjuun esittämään im be sil li ä naista? Eikö sinulla ole parempaa tekemistä? Joku mieshän sinä oikeasti olet ja haluat vain todistaa ap:n pointin näillä typerillä kommenteillasi. Et kai ap kuitenkaan ole?

Haiskahtaa nimittäin lievä i n c e l-henkisyys ap:sta ja sellainen, että hän on omassa päässään redusoinut naiset joksikin lasten kaltaisiksi i di oo teik si, ja sitten hän ihmettelee, kun ei käy flaksi, vaikka naiset vaistoavat sen vihamielisyyden kaikesta peittelystä huolimatta.

Voin toki olla väärässäkin, mutta kun noita ap:n myöhempiä kommentteja lukee, niin tällainen ajatus herää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että ihmiselle on itselleenkin helpompaa olla stereotyyppinen, kapeamman sektorin edustaja. Itse olen sekalainen, monen asian edustaja, ja ei tämä ainakaan helpota menestystä.

Pidän erittäinen paljon rock- ja metallimusiikista, ja voisin haluta olla pitkätukkainen ja mustiin pillifarkkuihin pukeutuva muusikko. No käytännössä soitan kotona kitaraa itselleni ja pukeudun perus tennarit ja farkut tyyliin. Töihin kauluspaitaa. Olen IT-alalla töissä ja se taas on kaukana coolista rock-elämästä. En koe olevani yhtään nörtti kuitenkaan. Olen hiljaisempi tyyppi, joka taas vie enemmän sinne IT-maailmaan kuin räväkkään rock-meininkiin. Haluaisin ajaa miehekkäämmällä vanhemmalla muskeliautolla, mutta ajan ihan perus 5 vuotta vanhalla perheautolla. Harrastan myös urheilua ja kuntosalilla käyminen on tärkeää minulle. No tässä sitten yhdistellään rockia, IT-nörttiä, urheilua ja vähän muutakin, joten vaikea on naisenkaan hahmottaa, mikä minä olen.

Jää aika monelta muultakin mieheltä. Kaikkia muita "kategorioita" voi jäljitellä isommalla tai pienemmällä vaivalla mutta tiettyä silmiinpistävää rokkari-lookkia ei voi jäljitellä. Jotkut nyt vaan on kuin veistetty rokkibändin jäseniksi. Tai tämäkin on mainitsemani ilmiön johdosta vähän muuttunut. Tänään rokkarilookin voi kasvattaa salilla ja trimmerillä. Mutta se ei ole ihan sitä jaggerlookia jota meinaan ja joka tulisi geeneissä.

Se jaggerlook tulee huumeista ja huonoista elämäntavoista.

Vierailija kirjoitti:

Nostan vielä kerran tätä, koska olisi kiva kuulla myös naisten mielipiteitä siihen kuinka tärkeää on, että mies näyttää stereotyyppiseltä lajinsa edustajalta. Pukeutumisvinkkejä tulikin jo, mutta tuo kysymys jäi vielä vähän auki. Erityisesti kiinnostaisi sellaisten naisten mielipiteet, jotka myöntävät että vähän näinhän se on että stereotyyppi olisi haussa.

ap

Kyllä myönnän että pidän lähtökohtaisesti usein pitkätukkaisista vähän ns. boheemeista miehistä. Olen itse vähän hippi ja luovalla alalla ja uskon että tämän näköiset ihmiset useammin ovat samanhenkisiä kuin itse olen.

Mutta tutustumisen jälkeen tyylillä ei ole mitään väliä, olen kyllä seurustellut perus/amistyylistenkin miesten kanssa. Sliipatut kauluspaitamiehet kiinnostaa kaikkein vähiten, enkä usko että hekään minusta kiinnostuisivat. Eli stereotyyppi ei ole varsinaisesti haussa, mutta kyllä tyyli ja ulkonäkö usein kertoo ihmisestä jotain ja ensivaikutelmalla on treffailussa usein iso merkitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että tatuointien suosio on räjähtänyt käsiin. Todella monella miehellä on esim koko käsivarsi tatuoitu täyteen molemmissa käsissä, vaikka sokea mummokin näkee etteivät ne istu näiden miesten tyyliin. Ja varmasti vähentää naisten kiinnostusta. Siinähän antaa seuraavan viestin: "olen epävarma itsestäni kuten huomaat."

Minusta tatuointi ei kuulu mihinkään tiettyyn tyyliin.

Ei varsinaisesti kuulukaan, mutta jonkun tyyliin se kuitenkin istuu paremmin kuin jonkun toisen. Persoona saattaa vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että ihmiselle on itselleenkin helpompaa olla stereotyyppinen, kapeamman sektorin edustaja. Itse olen sekalainen, monen asian edustaja, ja ei tämä ainakaan helpota menestystä.

Pidän erittäinen paljon rock- ja metallimusiikista, ja voisin haluta olla pitkätukkainen ja mustiin pillifarkkuihin pukeutuva muusikko. No käytännössä soitan kotona kitaraa itselleni ja pukeudun perus tennarit ja farkut tyyliin. Töihin kauluspaitaa. Olen IT-alalla töissä ja se taas on kaukana coolista rock-elämästä. En koe olevani yhtään nörtti kuitenkaan. Olen hiljaisempi tyyppi, joka taas vie enemmän sinne IT-maailmaan kuin räväkkään rock-meininkiin. Haluaisin ajaa miehekkäämmällä vanhemmalla muskeliautolla, mutta ajan ihan perus 5 vuotta vanhalla perheautolla. Harrastan myös urheilua ja kuntosalilla käyminen on tärkeää minulle. No tässä sitten yhdistellään rockia, IT-nörttiä, urheilua ja vähän muutakin, joten vaikea on naisenkaan hahmottaa, mikä minä olen.

Jää aika monelta muultakin mieheltä. Kaikkia muita "kategorioita" voi jäljitellä isommalla tai pienemmällä vaivalla mutta tiettyä silmiinpistävää rokkari-lookkia ei voi jäljitellä. Jotkut nyt vaan on kuin veistetty rokkibändin jäseniksi. Tai tämäkin on mainitsemani ilmiön johdosta vähän muuttunut. Tänään rokkarilookin voi kasvattaa salilla ja trimmerillä. Mutta se ei ole ihan sitä jaggerlookia jota meinaan ja joka tulisi geeneissä.

Se jaggerlook tulee huumeista ja huonoista elämäntavoista.

En ole se, joka kirjoitti Jaggerista, mutta tuleehan se kaiken kokenut rokkari-look lopulta noista paheista. Tai Keith Richards on/oli erittäin rock. Mutta jo alkumetreille he olivat täynnä rockia. Se tulee asenteesta ja intohimosta. Itse olen, sanotaan 6-vuotiaasta, kuunnellut aina rockia, heviä, metallia ja vaikken näytäkään stereotyyppiseltä rokkarilta, niin se vaan on osa myös minua ja tuntuu aina yhtä hyvältä. Kaikista ei silti tule muusikoita, tai edes mustiin pukeutuvia pitkälettejä vaikka näin olisi