Mikä tekee ihmisestä erakon/lonerin?

Kun tulee ns. henkinen herääminen, tajuaa, että ei hirveästi ole yhteistä muiden ihmisten kanssa. Ei vain kiinnosta enää muiden seura. Ja samanmielisiä on taas tosi vaikea löytää.

Enkä puhu nyt kristinuskosta tai muistakaan abrahamilaisista uskonnoista ja perinteisestä uskoon tulemisesta.

Itsellä kiusaaminen ja ehkä olen luonteeltaninkin sellainen joku viihtyy enemmän pienessä porukassa. Toisaalta kyllä huonot kokemukset tehneet paljon pahaa ja en usko, että olisin tällainen ihminen ilman niitä. Kuitenkin tietyllä tavalla kaipaan ihmisiä ja tykkäisin seurasta, vaikka yksinkin viihdyn. Se on aika surullinenkin ajatus, kun tänään juuri mietin sitä, että pystynkö koskaan enää kunnolla luottamaan ja mietin sitä, että tuskin näin tapahtuu. Haluaisin kuitenkin joskus pystyä toimimaan ihmisten kanssa rennosti ja "normaalisti" kuitenkin. Etten aina jännittäisi ja jopa välttäisi sosiaalisia tilanteita, koska enhän minä oikeasti ole sellainen ja kuitenkin kaipaan ihmisiä. Jotenkin minusta on vuosien aikana vaan tullut sellainen ja en siinä mielessä ole enää oma itseni ja sellainen kuin tahtoisin olla. Kai ne kokemukset vaan paljon vaikuttavat elämääni vieläkin ja olisin varmaan erilainen jos kaikki olisi mennyt edes vähän paremmin.

Omalla kohdalla ainakin kiusatuksi joutuminen, josta seuranneet mielenterveysongelmat ja lähes totaalinen erakoituminen. Kärsin todella pahasti sosiaalisten tilanteiden pelosta, eikä elämästä meinaa tulla mitään. Töissä käyminen on täyttä helvettiä, ja välillä en meinaa uskaltaa edes kauppaan kun täytyy pelätä paniikkikohtauksia. Tällaista elämää ei aina osaa pitää elämisen arvoisena.

Masennus.

Vierailija kirjoitti:

Kun tulee ns. henkinen herääminen, tajuaa, että ei hirveästi ole yhteistä muiden ihmisten kanssa. Ei vain kiinnosta enää muiden seura. Ja samanmielisiä on taas tosi vaikea löytää.

Enkä puhu nyt kristinuskosta tai muistakaan abrahamilaisista uskonnoista ja perinteisestä uskoon tulemisesta.

Tämä juuri. Kiinnostaisi tutustua samanhenkisiin.

Oman seuran, tilan ja hiljaisuuden arvostus. Mielikuvitusmaailmani on niin rikas että viihdyn omien ajatusteni seurassa tuntikausia. Olen pakottanut itseni sosiaaliseksi jotta pärjäsin opiskellessa ja työelämässä ja onneksi vanhemmat tyrkkäsivät ulos muiden lasten seuraan pienenä kun olisin mieluiten ollut sisällä lukemassa tai omissa ajatuksissani. Mutta työpäivän jälkeen haluan mieluiten olla yksin ja koronakaranteeni on ollut silkkaa nautintoa. Poissa on etenkin avotoimiston tyhjä länkytys ja jatkuva meteli jota pitäisi vain kestää tai leimataan uudistusvastaiseksi. Ihana rauha!

Vierailija kirjoitti:

Oman seuran, tilan ja hiljaisuuden arvostus. Mielikuvitusmaailmani on niin rikas että viihdyn omien ajatusteni seurassa tuntikausia. Olen pakottanut itseni sosiaaliseksi jotta pärjäsin opiskellessa ja työelämässä ja onneksi vanhemmat tyrkkäsivät ulos muiden lasten seuraan pienenä kun olisin mieluiten ollut sisällä lukemassa tai omissa ajatuksissani. Mutta työpäivän jälkeen haluan mieluiten olla yksin ja koronakaranteeni on ollut silkkaa nautintoa. Poissa on etenkin avotoimiston tyhjä länkytys ja jatkuva meteli jota pitäisi vain kestää tai leimataan uudistusvastaiseksi. Ihana rauha!

Olisin voinu itse kirjottaa tämän.

T. Erakko konttorirotta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tulee ns. henkinen herääminen, tajuaa, että ei hirveästi ole yhteistä muiden ihmisten kanssa. Ei vain kiinnosta enää muiden seura. Ja samanmielisiä on taas tosi vaikea löytää.

Enkä puhu nyt kristinuskosta tai muistakaan abrahamilaisista uskonnoista ja perinteisestä uskoon tulemisesta.

Tämä juuri. Kiinnostaisi tutustua samanhenkisiin.

muttamissä??

älykkyys, taiteellisuus, kiltteys, kiusaamistausta, erilaiset mielenkiinnon kohteet kuin massalla.....

Vierailija kirjoitti:

älykkyys, taiteellisuus, kiltteys, kiusaamistausta, erilaiset mielenkiinnon kohteet kuin massalla.....

Miten taiteellisuus liittyy erakkouteen? Taiteilijat ovat yleensä sosiaalisia

Suurin osa on tyhmiä, siis älyllisesti. En vaan jaksa, kuvittele itse jos vaihtoehtoina olisi vuorovaikuttaa vaikeasti kehitysvammaisten kanssa vs olla yksin, niin kyllä sä enimmäkseen olisit yksin.

Opiskeluajasta lähtien elämäni on ollut sarja torjutuksi tulemisia. En ymmärrä, miksi minusta ei pidetä, joten olen antanut periksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tulee ns. henkinen herääminen, tajuaa, että ei hirveästi ole yhteistä muiden ihmisten kanssa. Ei vain kiinnosta enää muiden seura. Ja samanmielisiä on taas tosi vaikea löytää.

Enkä puhu nyt kristinuskosta tai muistakaan abrahamilaisista uskonnoista ja perinteisestä uskoon tulemisesta.

Tämä juuri. Kiinnostaisi tutustua samanhenkisiin.

Täällä yksi myös!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tulee ns. henkinen herääminen, tajuaa, että ei hirveästi ole yhteistä muiden ihmisten kanssa. Ei vain kiinnosta enää muiden seura. Ja samanmielisiä on taas tosi vaikea löytää.

Enkä puhu nyt kristinuskosta tai muistakaan abrahamilaisista uskonnoista ja perinteisestä uskoon tulemisesta.

Tämä juuri. Kiinnostaisi tutustua samanhenkisiin.

Täällä yksi myös!

Miten ois keskustelut kik messengerissä tai jossai anonyymissä paikassa? :D

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluajasta lähtien elämäni on ollut sarja torjutuksi tulemisia. En ymmärrä, miksi minusta ei pidetä, joten olen antanut periksi.

Feel you!

Omalla kohdalla pääsyy oli peruskoulun kavereissa. Kaverit olivat niitä, jotka huutelivat asioitani ympäriinsä (esim. kerran koulussa liittyi huhu minuun liittyen ja yksi kavereistani kertoili sitä eteenpäin ilman minulta asiaa varmistamatta). Kun muutin toiselle paikkakunnalle lukioon niin ketään ei enää kiinnostanut seurani. Siitä eteenpäin en taas ole saanutkaan muita kuin hyvänpäiväntuttuja, koska olen hyvin hitaasti lämpenevää tyyppiä, enkä mitenkään hakeudu kenenkään seuraan (esim. ruokalassa menin tyhjiin pöytiin). Introverttinä en edes kummemmin kaipaa seuraa.

Mutta olen hyväksynyt asian ja nautin yksinolosta. Unelma olisi muuttaa johonkin korpeen. Tämän estää vain työpaikka ja se, etten pidä autolla ajamisesta.

Ikääntyminen ja siitä johtuva työttömyys parisuhteen päättymisen jälkeen.

Minun kohdalla se johtuu ujoudesta, ei siitä että olisin pettynyt tai vihaisin ihmisiä. Elämä ei mene hyvin ja en tiedö mitä pitäisi tehdä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

älykkyys, taiteellisuus, kiltteys, kiusaamistausta, erilaiset mielenkiinnon kohteet kuin massalla.....

Miten taiteellisuus liittyy erakkouteen? Taiteilijat ovat yleensä sosiaalisia

Parhaat ovat olleet pääsääntöisesti kaukana sosiaalisesta herkkyytensä ja älynsä takia. Silloin ei perusölisijä paljoa kiinnostaa, vaan suuntana on päihteet ja oman mielen pohjukat. Jopa näyttelijöistä parhaat ovat tuosta muotista, eikä sosiaalisen puuhastelijan risusta väkerretty.

Halutessaan toki uskoakseni monikin erakkoluonteinen on sosiaalisesti taitava. Motivaatio vain hiipuu vuosien myötä.

Kiusattu, haukuttu, nälvitty ja mitätöity ihminen, kotona & etc voi erakoitua elämänsä myöhemmässä vaiheessa.