Miten riidellään, ettei loukkaa toista?
Mitä se rakentava riitelty on? Ei saa huutaa, ei saa paiskoa tavaroita, ei saa haukkua, ei saa ottaa vanhoja asioita esiin, ei saa uhkailla, ei saa pitää mykkäkoulua, ei saa uhriutua, ei manipuloida. Kaikilla meillä on haitallisia tapoja ja usein riidellessä taantuu alemmalle tasolle, ainakin minä. Mutta mitä se rakentava riitely käytännössä on?
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hirveältä. Itse olen sopuisa, ja haluan että asiat selvitetään niin että molemmilla osapuolilla on turvallinen olo. Joskus tulee toki jotain pientä ihmiselämään kuuluvaa kärhämää, mutta ei ala-arvoista riitelyä, en ymmärrä sellaista lainkaan enkä halua sellaista puolisoksi joka sellaiseen sortuu. Epäkunnioittava käytös syö oman kunnioituksen.
No jos koko elämä on ollut täynnä valehtelevia, uhkailevia ja huutavia ihmisiä, niin paljoa muuta ole oppinut. Siksi kysyinkin, että miten riidellään rakentavasti. Kyllä monet elämäntapaoppaatkin kirjoittaa rakentavasta riitelystä. Mietinkin että mitä se rakentava riitely käytännössä on.
Ala-arvoinen ketju. En halua osallistua
Onhan noita ohjeita annettu.
Puhu siitä miltä toisen väärät toimet sinussa tuntuvat (ns. minäpuhe) sen sijaan että lähdet syyttämään. Kuuntele mitä toinen sanoo. Ilmaise omat tarpeesi selvästi, mutta asiallisesti. Pyri aktiivisesti kompromissiin. Jos alkaa liikaa ärsyttää ja tekee mieli raivota ja riehua, poistu paikalta ja palatkaa asiaan kun molemmat olette rauhallisia...
noi nyt ekana tuli mieleen.
Mutta ekalla vastaajalla on kyllä pointtia: ei ole pakko riidellä. Jos tuntuu että koko ajan riitelette, ehkä kumppani on väärä. Kaikki eivät riitele suhteissaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät riitele suhteissaan.
Suhde ei ole terve, jos ikinä ei riidellä mistään. Kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluu riitely joskus.
Puhutaan siita asiasta mista ollaan eri mielta, eika mistaan toisen arsyttavista ominaisuuksista. Ei koroteta aanta, ei kiroilla, ei haukuta.
Ei mitenkään. Jos on aihetta riitaan, niin pakko se on asiansa sanoa niin, että ne menevät perille. Aina ei voi puhua kukkaiskieltä ja hymyssä suin.
Jos toinen on mielestäsi kuitenkin valehtelija, uhkailevat ja huutava, niin en edes alkaisi riitelemään, vaan jättäisin toisen oman onnensa nojaan ja häipyisin. En selittelisi yhtään mitään, sillä se on turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Puhutaan siita asiasta mista ollaan eri mielta, eika mistaan toisen arsyttavista ominaisuuksista. Ei koroteta aanta, ei kiroilla, ei haukuta.
Eihän tuo ole riitelyä, vaan luimistelua ja nuolemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät riitele suhteissaan.
Suhde ei ole terve, jos ikinä ei riidellä mistään. Kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluu riitely joskus.
Niiin ja sitten pitäisi määritellä mitä on riitely. Onko se ehkä vähän tavallista kiihkeämpää keskustelua? Vai vaahtosuista raivoamista?
Suhde voi aivan hyvin olla terve, vaikka siinä ei ikinä raivota.
Sanoa rauhallisesti, olet ihan mukava mutta joku asia on korjattava. Jos ei tahdo, sinun ei kuulu juosta perässä.
"Tuo minulle lehti" Vastaa: saathan sen itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutaan siita asiasta mista ollaan eri mielta, eika mistaan toisen arsyttavista ominaisuuksista. Ei koroteta aanta, ei kiroilla, ei haukuta.
Eihän tuo ole riitelyä, vaan luimistelua ja nuolemista.
Miksi pitaisi riidella jos asiasta voi puhuakin?
Minulla on ollut huono tapa riidellessä kohauttaa. Tarkoitan sillä sitä, että sanon jotain todella yllättävää, ehkä loukkaavaa, ärsyttävää, loitontavaa jne. Olen yrittänyt päästä tuosta tavasta eroon ja olen edistynyt. Olen pohtinut, että ilmeisesti olen saanut noista kohauttamisista dopamiiniryöpyn ja tämä hetkellisen kivan olon tunteen takia olen sanonut asioita, joita olen melkein heti katunut. Käyttäytymisen muuttaminen on vaikeaa, täytyy luoda uusia yhteyksiä aivoihin. Mutta sinnikkäällä harhoittelulla kehittyy. - ei ap
1. Anna esimerkkinä konkreettinen tilanne ja kuvaile se mahdollisimman neutraalisti ja "minä"-sanan kautta. Mielellään jotain mikä on tapahtunut hiljattain ja on tuoreessa muistissa.
Esim.: "Huomasin että äsken jätit likaisen kahvikupin pöydälle."
2. Kerro mikä käytännön seuraus tilanteesta on sinulle.
"Tämän vuoksi keittiön pöydällä on ylimääräistä tavaraa ja minä joudun korjaamaan kupin".
3. Sitten kerro mikä laajempi merkitys asialla on sinun näkökulmastasi.
"Minusta tuntuu että joudun siivoamaan sinunkin jälkiäsi. Siitä tulee minulle sellainen olo ettei minua kuunnella tai arvosteta."
4. Kuuntele aktiivisesti mitä toinen vastaa ja reagoi siihen.
Vältä käyttämästä ilmaisuja kuten "sä AINA teet näin" tai "sä olet x [esim. laiska, saamaton, itsekäs]". Yritä pysyä asiassa ja puhua omasta näkökulmastasi ilman leimaamista.
se on keskustelua ilman tota litaniaas :D siis tahdot opetella keskusteleen ja lopettaa riitelyn ?
Ei tarvitse riidellä, kun osaa keskustella asioista.
Vierailija kirjoitti:
1. Anna esimerkkinä konkreettinen tilanne ja kuvaile se mahdollisimman neutraalisti ja "minä"-sanan kautta. Mielellään jotain mikä on tapahtunut hiljattain ja on tuoreessa muistissa.
Esim.: "Huomasin että äsken jätit likaisen kahvikupin pöydälle."
2. Kerro mikä käytännön seuraus tilanteesta on sinulle.
"Tämän vuoksi keittiön pöydällä on ylimääräistä tavaraa ja minä joudun korjaamaan kupin".
3. Sitten kerro mikä laajempi merkitys asialla on sinun näkökulmastasi.
"Minusta tuntuu että joudun siivoamaan sinunkin jälkiäsi. Siitä tulee minulle sellainen olo ettei minua kuunnella tai arvosteta."
4. Kuuntele aktiivisesti mitä toinen vastaa ja reagoi siihen.
Vältä käyttämästä ilmaisuja kuten "sä AINA teet näin" tai "sä olet x [esim. laiska, saamaton, itsekäs]". Yritä pysyä asiassa ja puhua omasta näkökulmastasi ilman leimaamista.
Menisi totaalisesti hermo, jos puoliso tuohon tyyliin uhriutuisi ja lässyttäisi kuin pikkulapselle.
yks hyvä on ollu kuinka tärkee tää asia on sulle 1-10 molemmat kertoo numeronsa ja saadaan vähän perspektiiviä. tässä pitää muistaa olla rehellinen, ei toimi jos oot aina 10.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut huono tapa riidellessä kohauttaa. Tarkoitan sillä sitä, että sanon jotain todella yllättävää, ehkä loukkaavaa, ärsyttävää, loitontavaa jne. Olen yrittänyt päästä tuosta tavasta eroon ja olen edistynyt. Olen pohtinut, että ilmeisesti olen saanut noista kohauttamisista dopamiiniryöpyn ja tämä hetkellisen kivan olon tunteen takia olen sanonut asioita, joita olen melkein heti katunut. Käyttäytymisen muuttaminen on vaikeaa, täytyy luoda uusia yhteyksiä aivoihin. Mutta sinnikkäällä harhoittelulla kehittyy. - ei ap
Tarkoitat varmaan säikäyttämistä tai nöyryyttämistä?
En usko tuohon termiin ollenkaan ja meillä riidellään sattuneista syistä tosi paljon. Itse kaivan aina riidan yhteydessä esiin ihan kaiken mahdollisen ja vaikka arjessa yleensä mies on se, joka vinoilee joka asiasta ja päsmäröi besserwisserinä ja suhtautuu tosi usein alentuvasti tekemisiini ja sanomisiini, riidellessä hän ei pärjää minulle verbaalisesti alkunkaan. Minulle kasvaa silloin sarvet päähän. En osa sanoa, onko rakentavaa. Ei varmaankaan
Exän kanssa ei riidelty melkein 10 vuoden aikana yhtään ainutta kertaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Anna esimerkkinä konkreettinen tilanne ja kuvaile se mahdollisimman neutraalisti ja "minä"-sanan kautta. Mielellään jotain mikä on tapahtunut hiljattain ja on tuoreessa muistissa.
Esim.: "Huomasin että äsken jätit likaisen kahvikupin pöydälle."
2. Kerro mikä käytännön seuraus tilanteesta on sinulle.
"Tämän vuoksi keittiön pöydällä on ylimääräistä tavaraa ja minä joudun korjaamaan kupin".
3. Sitten kerro mikä laajempi merkitys asialla on sinun näkökulmastasi.
"Minusta tuntuu että joudun siivoamaan sinunkin jälkiäsi. Siitä tulee minulle sellainen olo ettei minua kuunnella tai arvosteta."
4. Kuuntele aktiivisesti mitä toinen vastaa ja reagoi siihen.
Vältä käyttämästä ilmaisuja kuten "sä AINA teet näin" tai "sä olet x [esim. laiska, saamaton, itsekäs]". Yritä pysyä asiassa ja puhua omasta näkökulmastasi ilman leimaamista.
Menisi totaalisesti hermo, jos puoliso tuohon tyyliin uhriutuisi ja lässyttäisi kuin pikkulapselle.
Se nimenomaan ei ole uhriutumista, että pyrkii kertomaan suoraan mikä asia vaivaa ja mitä tunteita se herättää. Asioiden sisällä patoaminen johtaa passiivisaggressiivisuuteen ja "mä olen AINA täällä se joka siivoaa" -tyylisiin vuodatuksiin.
Kuulostaa hirveältä. Itse olen sopuisa, ja haluan että asiat selvitetään niin että molemmilla osapuolilla on turvallinen olo. Joskus tulee toki jotain pientä ihmiselämään kuuluvaa kärhämää, mutta ei ala-arvoista riitelyä, en ymmärrä sellaista lainkaan enkä halua sellaista puolisoksi joka sellaiseen sortuu. Epäkunnioittava käytös syö oman kunnioituksen.