Mies työmatkalla ja joudun sairaalaan. Pyysin äitiäni hoitamaan 5-vuotiasta lastani..
En voi, koska miesystävä on tulossa kylään.
Miten reagoi sitte tässä tilanteessa? Itse otin herneet nenään. Ei ole mikään uusi miesystävä, joten ei varmaan olisi mennyt rikki siitä että lauantai-illan suunnitelmat meni uusiksi. Mitään menoa heillä ei ollut. Sain lapsen naapurin mummolle hoitoon, asia siis kunnossa, mutta musta toi oli äidiltäni erittäin törkeää.
Kommentit (77)
Kai sillä lapsella on neljä isovanhempaa, ehkä tätejä ja setiä, kummit...
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on juuri tuollainen. Joskus hätätilassa ollaan pyydetty hoitamaan lasta niin ei käy. On ollut jotain muuta tai sitten vaan väsyttää
Ja appiko sitten suostui hoitamaan?
Vierailija kirjoitti:
Ja pappoja ei edes pyydetty hoitamaan. miksi?
Kunnon suomalaisten isien tapaan he yleensä tuppaavat häviämään lastensa elämästä jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Siksi?
ohis
Kaikkinei asu samalla paikkakunnalla, tiedoksi näille "miksei isäsi/appivanhemmat hoida".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja pappoja ei edes pyydetty hoitamaan. miksi?
Kunnon suomalaisten isien tapaan he yleensä tuppaavat häviämään lastensa elämästä jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Siksi?
ohis
Eikö sitten pitäisi kohdistaa haukut isiin ja pappoihin, eikä vaatia äideiltä ja mummoilta loputtomasti?
Miksi noin pienen lapsen isä on jossain työmatkalla? Todella vastuutonta toimintaa häneltä lähteä niin kauas ettei tarvittaessa pystykään palaamaan äkkiä takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Näitä ”mummoja” taas. Itsellä joskus ollut sama juttu, edes hätätilanteessa ei hoito ole onnistunut kun on bingojumppakaraokea tarjolla!
Mitähän mummo tuumaisi, kun hädän hetkellä sinä kieltäytyisit auttamasta kun pitää viedä Mirkku-Veeti muskariin.
Vierailija kirjoitti:
Kai sillä lapsella on neljä isovanhempaa, ehkä tätejä ja setiä, kummit...
OT:
Meillä on mun äiti. Asuu sadan kilsan päässä, mutta hänelle mä soittaisin ensin. Hän tulis niin nopeesti kuin pääsis (miesystävänsä avustamana). Alkuun kysyisin naapurilta. Lapsi jäisi sinne, kunnes äitini kerkee. Sieltä varmaan saisin itse kyydin sairaalaankin ja muun avun.
Isä lähti kun olin kaksi, ehti kuollakin ennen kuin täytin 20v. Miehellä isä lähti jo ennen syntymää ja äitikin kuoli varhain. Samoin isovanhemmat. Tätiä ja setää on, mutta osa on huningolla (ei luottamusta) ja osa asuu satojen kilsojen päässä. Omat sisarukset: miehellä ei ole, mun systeri asuu Japanissa. Kavereita vähän, eikä niin luotettavia. Ovat varmasti päissään lauantai-iltana.
Olkaa onnellisia, että teillä on ne laajat turvaverkot. Muistakaa pitää niistä huolta ja kiittäkää usein.
Vierailija kirjoitti:
Kai sillä lapsella on neljä isovanhempaa, ehkä tätejä ja setiä, kummit...
En ole ap mutta esim. omilla lapsillani on kolme isovanhempaa mutta niin vanhoja eteivät kykene hoitamaan edes tilapäisesti ( eivät fyysisesti jaksa esim. nostaa tai kantaa). Kokeiltu on.
Lasten isä on usein matkatöissä, ei just paikalla akuutissa tilanteessa.
Tätejä ja setiä ei ole. Kuopuksen syntymän aikaan esikoinen jäi päivähoitajalleen yöksi. Muuten isä ei olisipäässyt mukaansynnytykseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja pappoja ei edes pyydetty hoitamaan. miksi?
Kunnon suomalaisten isien tapaan he yleensä tuppaavat häviämään lastensa elämästä jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Siksi?
ohis
Eikö sitten pitäisi kohdistaa haukut isiin ja pappoihin, eikä vaatia äideiltä ja mummoilta loputtomasti?
Olisko kuitenkin ok käydä omaa turhautumistaan läpi, jos sillä kertaa se pettymyksen tuottaja on se äiti? Aika oudolta se kuulostaisi, että tuommoisessa tilanteessa ap tai kukaan alkaisi olematonta isäänsä parjaamaan, kun äiti on juuri sillä hetkellä se k-pää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi äitisi pitäisi hoitaa lastasi ilmaiseksi?
Miksi ap:n pitäisi hoitaa ilmaiseksi äidin asioita kun tämä on vanha?
Minusta kuulostaa siltä, että käskit. IHAN OIKEIN, ETTEI ÄITIS TULLUT, NIIH! Vai miten tämä muka on äidin pahuutta, jos se ei olisi, että se äidin uusiomies suunnittelis ap:n äidin hautakiven, eikä ap sais sanoa asiaan yhtään mitään? Häh?!? Niin!
Hyvä, ettei äitis ole käskyläisesi, vissiin on saanut olla... kun et ajatellut eitä vastauksena edes hyväksyä. Hyi! Hoida OMAT asiai itte! Äitis ei oo sulle MITÄÄN velkaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi äitisi pitäisi hoitaa lastasi ilmaiseksi?
Miksi ap:n pitäisi hoitaa ilmaiseksi äidin asioita kun tämä on vanha?
Ei tietenkään tarviikaan. Tuskinpa se äiti sellaista edes odottaa.
sossu auttaa ,pentu mukaan sairaalaan
Vierailija kirjoitti:
Kaikkinei asu samalla paikkakunnalla, tiedoksi näille "miksei isäsi/appivanhemmat hoida".
Eli ilmeisesti tätä yhtä mummoa on rasitettu hoitopyynnöillä ja turvaverkkonsa jatkuvasti muiden asuessa muualla. Ja mikään ei riitä tyttärelle vaan voidaan kiukutella äidille joka ollut paikkakunnalla apuna.
Mulla kävi melkein samantapainen tapaus, mutta anopin kanssa. Omat vanhemmat asuu 800km päässä, appi on vanhuudenhöperö vanhus (eronneet anopin kanssa) ja anoppi virkeä ja asuu 2km päässä.
Kävin 1.5-vuotiaan kanssa lääkärissä outojen pääkipujen takia ja siellä epäiltiin vahvasti valtimon pullistumaa päässä ja kiirreellisenä magneettikuviin ja neurologille. Lääkäri oli todella huolissaan ja melkein kyyneleet silmissä. Pyysi soittamaan lapselle heti hoitajan ottamaan luokseen, koska jään todennäköisesti sairaalaan.
Soitin aivan järkyttyneenä anopille, että voiko ottaa lapsen hoitoon, koska mies oli työmatkalla ja lentojen takaisin järjestämisessä menisi vuorokausi. Anoppi sanoi ei, koska oli menossa Selloon kahville ystävättärensä kanssa, ja tämä oli luvannut tarjota leivoksen! Yritin selittää, että lasta ei voi ottaa osastolle ja minulla on on henkeäuhkaava tilanne, mutta ei. Monesti puhelun aikana yritin, että Helena-Mirjami kyllä ymmärtää jos peruutat tällaisen asian takia, mutta ei. Hän haluaa kahville ja leivoksen.
Minä sitten aloin soittelemaan puhelinmuistiota läpi jos joku (muu kuin kaupungin sosiaalipäivystys) voisi ottaa lapsen vuorokaudeksi. Miehen pikkuserkun äiti asui paikkakunnalla ja auttoi mielellään. Tuli hakemaan lapsen taksilla sairaalasta ja huolehti seuraavaan aamuun, kunnes mies saapui takaisin suomeen.
Loppu hyvin, olen edelleen hengissä, mutta voin sanoa että en ikinä ikinä ole ollut yhtä pöyristynyt ihmisen käytöksestä. Anoppia ei tippaakaan kiinnostanut lapsenlapsensa tai edes se kuoleeko miniä vai ei. Että sellaista, ei hevillä unohdu!
Vierailija kirjoitti:
Onko ennen hoitanut lasta? Jos ei, niin ymmärrän vastauksen. Häntä ei kiinnosta. Jos on, niin todellakin törkeetä tässä tilanteessa sanoa noin.
Mä en helposti suutu, mutta tämä saattaisi olla sellainen käänteen tekevä juttu. Ehkä menis välitkin.
Eli oot tosi itsekäs kakara, minä minä minä ja vielä kerran minä. Muilla on oma elämä, you know?
Vierailija kirjoitti:
Mulla kävi melkein samantapainen tapaus, mutta anopin kanssa. Omat vanhemmat asuu 800km päässä, appi on vanhuudenhöperö vanhus (eronneet anopin kanssa) ja anoppi virkeä ja asuu 2km päässä.
Kävin 1.5-vuotiaan kanssa lääkärissä outojen pääkipujen takia ja siellä epäiltiin vahvasti valtimon pullistumaa päässä ja kiirreellisenä magneettikuviin ja neurologille. Lääkäri oli todella huolissaan ja melkein kyyneleet silmissä. Pyysi soittamaan lapselle heti hoitajan ottamaan luokseen, koska jään todennäköisesti sairaalaan.
Soitin aivan järkyttyneenä anopille, että voiko ottaa lapsen hoitoon, koska mies oli työmatkalla ja lentojen takaisin järjestämisessä menisi vuorokausi. Anoppi sanoi ei, koska oli menossa Selloon kahville ystävättärensä kanssa, ja tämä oli luvannut tarjota leivoksen! Yritin selittää, että lasta ei voi ottaa osastolle ja minulla on on henkeäuhkaava tilanne, mutta ei. Monesti puhelun aikana yritin, että Helena-Mirjami kyllä ymmärtää jos peruutat tällaisen asian takia, mutta ei. Hän haluaa kahville ja leivoksen.
Minä sitten aloin soittelemaan puhelinmuistiota läpi jos joku (muu kuin kaupungin sosiaalipäivystys) voisi ottaa lapsen vuorokaudeksi. Miehen pikkuserkun äiti asui paikkakunnalla ja auttoi mielellään. Tuli hakemaan lapsen taksilla sairaalasta ja huolehti seuraavaan aamuun, kunnes mies saapui takaisin suomeen.
Loppu hyvin, olen edelleen hengissä, mutta voin sanoa että en ikinä ikinä ole ollut yhtä pöyristynyt ihmisen käytöksestä. Anoppia ei tippaakaan kiinnostanut lapsenlapsensa tai edes se kuoleeko miniä vai ei. Että sellaista, ei hevillä unohdu!
Mistä tällaisia itsekkäitä ihmisiä löytyykin, joille ei mene kaaliin, että muilla on oma elämä, eikä mitään velvollisuutta auttaa sinua? Sen sijaan, jos oma isä kuolee, on leskeltä tosi törkeää omia hautakivi niin, että laittaa tasan sellaisen, minkä itse haluaa. Se on paljon törkeämpää, kuin se, ettei anoppisi halunnut auttaa sinua, koska se oli häneltä pois.
Miksi sinun nimenomaan olisi pitänyt saada omaisen apua? Varmaan tuollaista tilannetta varten on sairaalassa sossuja tms.
Vierailija kirjoitti:
Mulla kävi melkein samantapainen tapaus, mutta anopin kanssa. Omat vanhemmat asuu 800km päässä, appi on vanhuudenhöperö vanhus (eronneet anopin kanssa) ja anoppi virkeä ja asuu 2km päässä.
Kävin 1.5-vuotiaan kanssa lääkärissä outojen pääkipujen takia ja siellä epäiltiin vahvasti valtimon pullistumaa päässä ja kiirreellisenä magneettikuviin ja neurologille. Lääkäri oli todella huolissaan ja melkein kyyneleet silmissä. Pyysi soittamaan lapselle heti hoitajan ottamaan luokseen, koska jään todennäköisesti sairaalaan.
Soitin aivan järkyttyneenä anopille, että voiko ottaa lapsen hoitoon, koska mies oli työmatkalla ja lentojen takaisin järjestämisessä menisi vuorokausi. Anoppi sanoi ei, koska oli menossa Selloon kahville ystävättärensä kanssa, ja tämä oli luvannut tarjota leivoksen! Yritin selittää, että lasta ei voi ottaa osastolle ja minulla on on henkeäuhkaava tilanne, mutta ei. Monesti puhelun aikana yritin, että Helena-Mirjami kyllä ymmärtää jos peruutat tällaisen asian takia, mutta ei. Hän haluaa kahville ja leivoksen.
Minä sitten aloin soittelemaan puhelinmuistiota läpi jos joku (muu kuin kaupungin sosiaalipäivystys) voisi ottaa lapsen vuorokaudeksi. Miehen pikkuserkun äiti asui paikkakunnalla ja auttoi mielellään. Tuli hakemaan lapsen taksilla sairaalasta ja huolehti seuraavaan aamuun, kunnes mies saapui takaisin suomeen.
Loppu hyvin, olen edelleen hengissä, mutta voin sanoa että en ikinä ikinä ole ollut yhtä pöyristynyt ihmisen käytöksestä. Anoppia ei tippaakaan kiinnostanut lapsenlapsensa tai edes se kuoleeko miniä vai ei. Että sellaista, ei hevillä unohdu!
Hyvä, ettei kiinnostanut! Etpä sinäkään näy paljoa kunnioittavan toisten ihmisten oikeuksia elää elämäänsä ilman, että sä HÄIRITSET! Sen sijaan hautakivissä on täysin toinen tilanne.
En tietenkään tiennyt. Mikä ihme jankkaaja sä olet? Jos päivystykseen lähtee outojen kipujen kanssa voi olettaa, että osastolle joutuu.
Siksipä sieltä sairaalastakin voi järjestellä lastenhoitoja yms. Tämähän ei käy selville ap:n kirjoituksesta. Toisaalta jo ensiapuun meno, voi taipua sairalaan menoksi, koska ne yleensä ovat samassa rakennuksessa.
Turha sun on näsäviisastella ja halkoa hiuksia tällä asialla.