Lue keskustelun säännöt.
Mies työmatkalla ja joudun sairaalaan. Pyysin äitiäni hoitamaan 5-vuotiasta lastani..
18.07.2020 |
En voi, koska miesystävä on tulossa kylään.
Miten reagoi sitte tässä tilanteessa? Itse otin herneet nenään. Ei ole mikään uusi miesystävä, joten ei varmaan olisi mennyt rikki siitä että lauantai-illan suunnitelmat meni uusiksi. Mitään menoa heillä ei ollut. Sain lapsen naapurin mummolle hoitoon, asia siis kunnossa, mutta musta toi oli äidiltäni erittäin törkeää.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on juuri tuollainen. Joskus hätätilassa ollaan pyydetty hoitamaan lasta niin ei käy. On ollut jotain muuta tai sitten vaan väsyttää
Ja appiko sitten suostui hoitamaan?[/quote
Ei, appi on kuollut. Lapsi lähti sitten mukaan lääkäriin. Siis minä olin menossa päivystykseen. Jutusta on jo vuosia ja lapsetkin jo isoja. Eipä ole sen jälkeen apua pyydetty.Hyvä, ei pidäkän muilla rasittaa omia asioita, selvisit hyvin kun oli pakko. Opit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun ette saa apua, muistakaa tämä. Äitinne ollessa vanha........jättäkää yksin ja olkaa oikein v-----it tum ai s ia. Voi sitten maata siellä pas ka vaippojensa kanssa ihan itsekseen. Sitä saa mitä tilaa.
Sen ne tekee muutenkin, vaikka mummo eläisi piikana vain heitä varten! Onhan tää nähty. Muilla ei sais olla elämää ei mitään kun vaan teillä.haha
Vierailija kirjoitti:
Ap on narsisti tai narsistin avulias hyysääjä. Isoa miestä ei muka voisi vaatia tulemaan työmatkaltaan kotiin hätätilasa edes, täytyy olla koronan takia kotimaassa. Mut silti äidin pitäisi keskeyttää kaikki omat suunnitelmat että saisit pitää yllä narsistin kulissia, ja toimimatonta järjestelyä. Lapsella on isä jonka paikka on kotona. Äitisi tekee oikein kun on pannut rajat. On jo yhen lapsen hoitanut, ei enää ala pompoteltavaksi toisen kanssa! Hyvä!
Niin juuri! Hirveä vaatimaan, kamala kakara.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla kävi melkein samantapainen tapaus, mutta anopin kanssa. Omat vanhemmat asuu 800km päässä, appi on vanhuudenhöperö vanhus (eronneet anopin kanssa) ja anoppi virkeä ja asuu 2km päässä.
Kävin 1.5-vuotiaan kanssa lääkärissä outojen pääkipujen takia ja siellä epäiltiin vahvasti valtimon pullistumaa päässä ja kiirreellisenä magneettikuviin ja neurologille. Lääkäri oli todella huolissaan ja melkein kyyneleet silmissä. Pyysi soittamaan lapselle heti hoitajan ottamaan luokseen, koska jään todennäköisesti sairaalaan.
Soitin aivan järkyttyneenä anopille, että voiko ottaa lapsen hoitoon, koska mies oli työmatkalla ja lentojen takaisin järjestämisessä menisi vuorokausi. Anoppi sanoi ei, koska oli menossa Selloon kahville ystävättärensä kanssa, ja tämä oli luvannut tarjota leivoksen! Yritin selittää, että lasta ei voi ottaa osastolle ja minulla on on henkeäuhkaava tilanne, mutta ei. Monesti puhelun aikana yritin, että Helena-Mirjami kyllä ymmärtää jos peruutat tällaisen asian takia, mutta ei. Hän haluaa kahville ja leivoksen.
Minä sitten aloin soittelemaan puhelinmuistiota läpi jos joku (muu kuin kaupungin sosiaalipäivystys) voisi ottaa lapsen vuorokaudeksi. Miehen pikkuserkun äiti asui paikkakunnalla ja auttoi mielellään. Tuli hakemaan lapsen taksilla sairaalasta ja huolehti seuraavaan aamuun, kunnes mies saapui takaisin suomeen.
Loppu hyvin, olen edelleen hengissä, mutta voin sanoa että en ikinä ikinä ole ollut yhtä pöyristynyt ihmisen käytöksestä. Anoppia ei tippaakaan kiinnostanut lapsenlapsensa tai edes se kuoleeko miniä vai ei. Että sellaista, ei hevillä unohdu!
Mistä tällaisia itsekkäitä ihmisiä löytyykin, joille ei mene kaaliin, että muilla on oma elämä, eikä mitään velvollisuutta auttaa sinua? Sen sijaan, jos oma isä kuolee, on leskeltä tosi törkeää omia hautakivi niin, että laittaa tasan sellaisen, minkä itse haluaa. Se on paljon törkeämpää, kuin se, ettei anoppisi halunnut auttaa sinua, koska se oli häneltä pois.
Miksi sinun nimenomaan olisi pitänyt saada omaisen apua? Varmaan tuollaista tilannetta varten on sairaalassa sossuja tms.
Äitihullu taas lähteny laukalle :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan joutuu lauantaina illalla sairaalaan? Ensiapuun menemisen ymmärrän, mutta että sairaalaan tuosta vain.
Miksi miehet on aina työmatkalla?Mä jouduin ensiavun kautta teho-osastolle keuhkotulppa iski. Enpä mä siinä miettimään ehtinyt, lauantai-ilta sekin.
Onneksi lapset ovat jo lukiossa, että kun mieheni silloin oli Saksassa töissä. Yleensä tuli viikonlopuiksi kotiin, mutta tämän viikonlopun jäi kestitsemään vanhempiaan, jotka piipahtivat siellä kylässä.
Siis tiesit jo lähtiessäsi, että jäät sairaalaan? En ole vielä koskaan voinut olla varma päivystykseen mennessäni, että jään sinne sairaalaan, yleensä lääkäri on sen päättänyt. Mutta nähtävästi olen poikkeus, muut tilaavat etukäteen petipaikan.
Meillä päin se päivystys on sairaalassa, joten ihmiset voi hyvinkin sanoa että menee sairaalaan/sairaalalle paikattavaksi. Sairaalaa se päivystyskin on, niin kuin muukin sairaalan poliklinikkatoiminta. Ja koskaan en ole (omalla asialla) selvinnyt päivystyksestä alle kuuden tunnin, joten jos tähän aikaan lauantai-iltana menee niin yökeikka siitä tulee (lasten asioilla on ollut nopeampaa), oli petiä tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaahas, tuo sekopää tuli pilaamaan tämänkin ketjun. Minun ei olisi tarvinnut miettiä sekuntiakaan menenkö auttamaan omaa lasta ja lapsenlasta. Tietenkin olisin lähtenyt.
Vierailija kirjoitti:
Kun ette saa apua, muistakaa tämä. Äitinne ollessa vanha........jättäkää yksin ja olkaa oikein v-----it tum ai s ia. Voi sitten maata siellä pas ka vaippojensa kanssa ihan itsekseen. Sitä saa mitä tilaa.
No näinhän ne ihmiset tekee riippumatta siitä, ovatko saaneet apua. Ei niitä kiinnosta mummo enää sitten, kun mummosta ei voi hyötyä. Vai onko hoitoalan ihmisillä tästä eriäviä mielipiteitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini ei mitään ihan noin tökeröä ole tehnyt, mutta toisaalta mulla ei ole lapsia. On tosin kunnostautunut epäluotettavuudessaan monesti, enkä voisi luottaa, että olisi 100 % tuki ap:n kuvailemassa tilanteessa. Äitini on ns. normaali ihminen. Ei päihdeongelmaa tai diagnosoituja mt-ongelmia tms. Hän vain ei aina jaksa ja omat fiilikset sitten menee kaiken muun yli. Hän on myös aina ollut huono arvioimaan omia voimavarojaan.
No joo.. mulla aika vastaava juttu. Piti lähteä synnytyksen käynnistykseen ja kysyin äitiäni, että voiko ottaa esikoisemme 3v hoitoon siksi aikaa, kunnes mieheni pääsee takaisin kotiin. Ei voinut kun oli vesijumppa sinä päivänä, käski kysymään pappaa. Pappaahan kysyttiin ja hän oitis lupautui tietenkin.
En ole kantanut asiasta kaunaa, vaikka jnkv ikävä muisto kuitenkin, kun kyse ei ollut mistään joutavanpäiväisestä "tarvin lapsenhoitajaa shoppailun ajaksi" tilanteesta. Ei sen puoleen, tosi harvoin muutenkaan pyytelin apua lastenhoitoon.
Nyt mummo onkin päässyt sitten oikein urakalla hoitamaan pikkuveljeni lapsia, kun heillä ei kursailla sen lastenhoitopyynnön kanssa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä katkaisisin välit. Minulla on itsellä lapsenlapsia eikä kyllä menis mikään muu edelle, jos on hätä. Ihmettelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallinen käsitys, että kaikilla lapsilla on 4 isovanhempaa.
Mun äitini asuu 300km päässä.
Mun isäni kuoli, kun olin 15v.
Mun miehen isä asuu jossain 200km päässä, en ole koskaan edes nähnyt kyseistä miestä saatika lapset.
Miehen äiti asuu jossain 300km päässä.Niin, kelle näistä veisin vastaavassa tapauksessa?
Näinpä. Mulla oli kouluikäisenä yksi mummo. Toinen mummo kuoli kun olin viisi, toinen mummo oli totaaliyh ja äitini isä oli hylännyt täysin. Toinen vaari oli kuollut 8 vuotta ennen syntymääni.
Oma äitini kuoli kun esikoiseni oli 3, 5 ja nuorempi 2 vuotta. Appi oli alkoholisti ja he asuivatkin 150 km päässä. Isäni oli vakavasti sairas, eikä hänen vastuulleen voinut lapsia antaa kuin tunniksi pariksi kerrallaan, sen hän jaksoi kun leikkivät tekemättä muuta sen erikoista.
Unohdin tästä vielä sen, että se ainoa elossa oleva isovanhempi asui yli 300 km päässä ja hän jäi eläkkeelle kun olin 13-vuotias, eli työssäkäyvä sen lisäksi että asui kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No joo.. mulla aika vastaava juttu. Piti lähteä synnytyksen käynnistykseen ja kysyin äitiäni, että voiko ottaa esikoisemme 3v hoitoon siksi aikaa, kunnes mieheni pääsee takaisin kotiin. Ei voinut kun oli vesijumppa sinä päivänä, käski kysymään pappaa. Pappaahan kysyttiin ja hän oitis lupautui tietenkin.
En ole kantanut asiasta kaunaa, vaikka jnkv ikävä muisto kuitenkin, kun kyse ei ollut mistään joutavanpäiväisestä "tarvin lapsenhoitajaa shoppailun ajaksi" tilanteesta. Ei sen puoleen, tosi harvoin muutenkaan pyytelin apua lastenhoitoon.
Nyt mummo onkin päässyt sitten oikein urakalla hoitamaan pikkuveljeni lapsia, kun heillä ei kursailla sen lastenhoitopyynnön kanssa :D
No mutta eikö se nyt ollut hyvä, että käski kysymään pappaa ja kun tämä lupautui niin sullakin oli kaikki hyvin. Tiesi ehkä että pappa voi tai olisi tullut, jos pappa ei olisi voinut. Minusta ihan ok tilanne. Ei ne aina tartte olla naisia, joiden täytyy ekana lupautua.
Anoppi oli todella törkeä, ihan käsittämätön juttu. Auttaisin nasputien kaukaisten tuttujenkin lapsia tuossa tilanteessa, jos äiti on yksi ja joutuu yhtäkkiä sairaalaan!
Mutta ajatelkaapa, sellaisilla k-pää isovanhemmilla on ollut itsellään aikoinaan lapsia. Ovat olleet varmasti kauheita vanhempia itse. Kun ap:n mies on pikkupoikana itkenyt, niin äitinsä on varmaan kääntänyt selän, että sori, en nyt jouda lohduttamaan, kun minulla on tässä leivoskahvit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ette saa apua, muistakaa tämä. Äitinne ollessa vanha........jättäkää yksin ja olkaa oikein v-----it tum ai s ia. Voi sitten maata siellä pas ka vaippojensa kanssa ihan itsekseen. Sitä saa mitä tilaa.
No näinhän ne ihmiset tekee riippumatta siitä, ovatko saaneet apua. Ei niitä kiinnosta mummo enää sitten, kun mummosta ei voi hyötyä. Vai onko hoitoalan ihmisillä tästä eriäviä mielipiteitä?
Omalta kohdalta voin sanoa, että kaikki saamamme apu on viime vuosina maksettu takaisin ja maksetaan lisää vielä monen.vuoden ajan.
Mulle on käynyt samoin. Mies oli työmatkalla (lähti heti kotiin, mutta kotiin paluu kesti 7h lentoineen) ja jouduin sairaalaan keuhkokuumeessa. Äitini ei ottanut lapsia. Soitin itkien ja pyysin apua, hän vastasi että emme auta periaatteestakaan, emmekä hoida, ja tämä ei tee poikkeusta, keksi itse jotain.
No kunnan sosiaalitoimi sitten hoiti homman. Mulla ei ollut ketään muuta. Lapset oli kauhuissaan. Mies toki haki ne heti kun pääsi mutta oli helvetin pelottava tilanne.
Mun äiti ei ole koskaan hoitanut tai auttanut mitenkään. Sanoi että jokainen hoitakoon omansa. No, hänen tapauksessaan se ei vaan ollut niin vaan mua hoiti jatkuvasti mummot ja tädit. Sellainen ”auttamisketju”, eli se loppui äitiini.
Vierailija kirjoitti:
Miksi äitisi pitäisi hoitaa lastasi ilmaiseksi?
Suomi 2020.
Minä jouduin kerran lauantai-iltana sairaalaan ja suoraan leikkaukseenkin kun yksi mulkero päätti katsoa moran avulla minkälaiset sisäelimet minulla on.
m42