Lue keskustelun säännöt.
Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset
Tuli tuosta mieleen, kun jonkun anoppi oli laittanyt uuteen uskoon nuo keittiönkaapit :D
Mulla oli ihan kauhee ex anoppi ( HUOM! EX), kun ekan kerran tapasimme, hän teki harvinaisen selväksi, että hänen poikansa tarvitsee jonkun laihemman naisen. Ja en ollut edes lihava, vain vähän löllerö, itseasiassa hoikempi kuin anoppi itse.
Kommentit (1770)
Minulla on anopista ihan toisenlainen kokemus olin silloin 19 vuotias ex vaimoni oli synnyttämässä ensimmäistä lastamme kun anoppi tuli käymään minun luona kotiimme katsomaan että kaikki on hyvin minulla ensin kaikki sujui normaalisti mutta pian anoppi alkoi lähentelemään minua ja sanoi että voi opettaa miten naista pitää käsitellä sängyssä se kaksituntinen oppi mitä sain kokea anopin kanssa oli elämäni paras seksikokemus tehtiin kaikki mahdollinen ja mahdoton näin jälkeenpäin ajateltuna harmittaa että kerta jäi viimeiseksi lämmöllä muistelen anoppia ja sitä päivää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on anopista ihan toisenlainen kokemus olin silloin 19 vuotias ex vaimoni oli synnyttämässä ensimmäistä lastamme kun anoppi tuli käymään minun luona kotiimme katsomaan että kaikki on hyvin minulla ensin kaikki sujui normaalisti mutta pian anoppi alkoi lähentelemään minua ja sanoi että voi opettaa miten naista pitää käsitellä sängyssä se kaksituntinen oppi mitä sain kokea anopin kanssa oli elämäni paras seksikokemus tehtiin kaikki mahdollinen ja mahdoton näin jälkeenpäin ajateltuna harmittaa että kerta jäi viimeiseksi lämmöllä muistelen anoppia ja sitä päivää
Ilpo, sekoitat taas äitisi anoppiisi.
Eka "anoppikokelas" oli nähnyt minusta unta edellisenä yönä kun tulin ensivisiitille "näytille" että olen tummatukkainen: olen blondi, vähänkö suututti mutta akka jäikin kokelaaksi, suhde loppu ennenkuin pidemmälle päästiin, ONNEKSI! Olisin varmaan kuristanut akan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samoja kuin seiskalla, eli kun kolmas lapsemme oli muutaman kuukauden ikäinen niin anoppi pienessä sievässä alkoi kyselemään minulta, että onko hänen poikansa vauvan isä ollenkaan? Vauvan ulkonäössä kun ei ole yhtään heidän tai appiukon suvun piirteitä. Ja että hän miettii näitä perintöasioita tässä. En osannut muuta sanoa kuin että tee testit ja lähdin paikalta. Muita ei siinä silloin ollut lähellä ja tästä aiheesta ei ole sen jälkeen puhuttu. Enää isyydestä ei ole epäselvää varmasti anopinkaan mielestä, mutta vieläkin tuo asia nousee mieleeni. Oikeastiko anoppi uskoi, että jakelin täällä itseäni kaiken maailman postinkantajille ja nuohoojille kun hoidin samalla 2 ja 4 vuotiaita lapsiamme ja pisimmät reissut kotoa suuntautuivat päivällä lasten kanssa kauppaan?
Tästä nousee itselle lähinnä mieleen kysymys että keitähän anoppisi omien lasten isät ovat jos oletusarvo hänellä on että näin toimitaan?
Niinpä, jos vaikkapa anopin se ainoa lapsi (poika) on ihan tumma ja anoppi ja pojan oletettu isä ihan vaaleita ?
Vierailija kirjoitti:
Miehen mummo eli isoanoppini on varakas ja kirppisaddikti. Hän kyörää kysymättä antiikkilöytöjään meille. Sen kummempaa kamaluutta en ole joutunut kestämään. Vaikka tykkäämme antiikista, mummo ei koskaan hanki sellaista, mikä sopisi meille tai tulisi tarpeeseen. Nykypäivänä harva käyttää vaikkapa pöytähopeoita saati sellaisia 1900-luvun kahviastiastoja joita on kierrätyskeskukset pullollaan.
Mummo ei kuuntele, kun sanomme ettemme halua tavaraa. Olen ottanut tylysti sen linjan että jos mies ei ehdottomasti tavaraa halua pitää, vien sen kierrätyskeskukseen. Pöytähopeoita ollaan saatu jo kolme settiä. Jokainen patinan ja naarmujen peitossa. Viimeisimmät mummo oli ostanut, koska niissä oli kaiverruksena meidän nimikirjaimet. Siis minun tyttönimeni ja mieheni sukunimi. Olin siinä vaiheessa mennyt jo aika monta vuotta mieheni nimellä, mutta toki syyhän se on tuokin ostaa...
Isoanopin asunto ja kesämökki ovat pullollaan kirppisteltyä tavaraa ja ihan hienojakin esineitä. Me saamme vain ilmeisesti ne tavarat, jotka ovat hutiostoja ja liian halpoja, ettei maksa vaivaa myydä eteenpäin. Turha toivo, että antaisi mitään sellaista, että oikeasti toivottaisiin ja haluttaisiin sitä esinettä tai että sen myymisellä edes saisi hankittua jotakin mieluisampaa. Tai no, pöytähopeat osoittautuivat yllättävän arvokkaiksi, niistä sai yhteensä muutaman satasen.
Tässä näkee nuorempien ihmisten suhtautumisen "vanhaan tavaraan" eli antiikkiin - on vain vahinko että ei arvosteta edes hopeisia ruokailuvälineitä - kyllä se tuo "luksusta" esim. Joulupöytään kun se on kauniisti katettu. Mutta jos on vain Ikean astioita niin totta - pöytähopeat eivät oikein sovi hyvin "yhteen.... " Ja Muumimukeistahan pitää kahvit juoda, oli sitten arki tai juhla kyseessä - se 1900- luvun kahviastiastohan ei missään nimessä sovi pöytään.
Käytän itse hopeita ja Arabian 1930- luvun ruoka-astioita, kristallilaseja ja kun vieraat tulevat, ovat yleensä "haltioissaan" miten kauniisti olet kattanut ruoka / kahvipöydän!!
Ja vanhoja kahviastiastojakin on useampia sillä vaihtelu virkistää.... 😅.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei suostunut kättelemään koska oli tatuointi (pieni kukka) käsivarressa, haukkui pojalleen että mitä sie menit ottamaan tatuoidun naisen, muutenkin oli kontrollifriikki ja miehensä eli appiukko vaan tossukkana vieressä myhäili, myöhemmin erosin puolisosta just tån anopin takia eikä oma mies uskaltanu sanoa äidilleen vastaan, olkoot sit mammanpoika äitinsä kanssa😂
No mutta tottahan se vaan puhui.
Ei kannata ottaa tatuoitua naista.
Minäpä olen tatuoitu anoppi, ja miniälläni on kymmeniä tatuointeja ja lävistyksiä.
😂🤗👌👍. Minustakin saisi tatuoidun miniän ja aikanaan tatuoidun anopin😁.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei suostunut kättelemään koska oli tatuointi (pieni kukka) käsivarressa, haukkui pojalleen että mitä sie menit ottamaan tatuoidun naisen, muutenkin oli kontrollifriikki ja miehensä eli appiukko vaan tossukkana vieressä myhäili, myöhemmin erosin puolisosta just tån anopin takia eikä oma mies uskaltanu sanoa äidilleen vastaan, olkoot sit mammanpoika äitinsä kanssa😂
Ja ihan takuulla et eronnut vain sen anopin takia.
Älä viitsi.
Hyvän miehen vuoksi minä ottaisin vaikka miten huonon anopin. Onneksi ne kumpikaan ei ole olleet huonoja, vain se ensimmäinen mies oli.
Hyvä ja onnellinen liitto kestää kyllä yhden anopin, oli millainen vain. Ei se anoppi siinä teidän välissänne nukkunut eikä teillä asunut.
Meillä on tällä hetkellä vaikealuontoiset naapurit, joista on monenlaista harmia ja takuulla enemmän kuin jostain muualla asuvasta anopista olisi. Ei silti tule mieleen ottaa avioeroa.
Vaikea naapuri on pikkaisen eri asia tasa-arvoisen parisuhteen näkökulmasta kuin puoliso äitinsä tossun alla...
Eli vika oli kuitenkin siinä miehessä, eikä hänen äidissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appea en ehtinyt tavata, mutta anoppi oli kyllä omalaatuisensa. Ehkä hän tarkoitti hyvää, mutta sortui tyttärensä kanssa selän takana puhumiseen. Olisi ollut reilua sanoa sanottavansa edessäni. No summarum, nytpä ei sitten olla juurikaan tekemisissä miehen suvun kanssa. Vieraaksi serkut ovat jääneet lapsillemme. Mies sentään ymmärsi pitää puoliani.
Selän takana haukkuminen on outoa, vaikea suhtautua. Oma anoppini haukkuu tyttäriään mulle selän takana. Yleisin aihe on heidän väärät koulutusvalintansa sekä huono lastenkasvatus, ja hoidattavat liikaa lapsiaan anopilla. Kun kaikki ovat koolla, anoppi oikein pyytelee lapsia taas hoitoonsa. En tiedä mitä sanoa, yleensä olen hiljaa ja tiedostan, että minua haukuttanee samalla tavalla.
Todennäköisesti kukaan ei ole haukuilta suojassa tuon ihmistyypin lähipiirissä. Ei ole niin pientä asiaa, mistä ei löytyisi kritisointia.
Mun anoppi on syystä jätetty taka-alalle elämässämme. Hän on täysin kykenemätön normaaliin kanssakäymiseen, eikä mua ainakaan kiinnosta kuunnella haukkuja tutuista ja tuntemattomista tai loputonta itsekehua. Hän kyllä antaa totuutensa kuulua myös päin naamaa. Esim on mun pojille ilkkunut, että kun on tyttömäinen (="liian pitkä") tukka.
Mitä vikaa siinä on, että sanoo mielipiteensä? Ja pitkä tukka pojalla on tyttömäinen.
No sittenhän ei ole mitään vikaa siinä, että pitkätukkainen poika sanoo mummolleen hänen tukkansa olevan kuin harakan p*erse. Käyttäydy huonosti, niin saat huonoa käytöstä osaksesi ja päinvastoin.
Sanat "tyttömäinen" ja "harakan perse" on kaksi ihan eri kategoriaan kuuluvaa ilmaisua.
Pointti olikin se, että toisen ulkonäön arvostelu ei ole asiallista keneltäkään. Ei edes anopeilta ja mummolta.
No jos poika haluaa näyttää tyttömäiseltä, niin onko väärin ja väärää arvostelua sanoa, että näyttää tyttömäiseltä?
Harakan perse on rumaa kielenkäyttöä.
Appi oli vähän höpsö ja sen vuoksi välillä ärsyttävä mutta mukava mies. Lopulta totuin siihen, että päästeli sammakoita suustaan eikä tajunnut miksi ihmiset eivät pitäneet siitä. Nyt huomaan, että mieheni on vanhettuaan alkanut samanlaiseksi. Ei jaksa enää.
Anoppi sen sijaan on oma lukunsa, ihan mukava ihminen kun ei usein tarvitse nähdä. Lähinnä ärsyttää se passiivisuus, negatiivisuus ja ohi valuvan elämänsä ulina, kun itse ei aio tehdä mitään kohentaakseen elämäänsä. Pystyisi kyllä niin halutessaan monellakin tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appea en ehtinyt tavata, mutta anoppi oli kyllä omalaatuisensa. Ehkä hän tarkoitti hyvää, mutta sortui tyttärensä kanssa selän takana puhumiseen. Olisi ollut reilua sanoa sanottavansa edessäni. No summarum, nytpä ei sitten olla juurikaan tekemisissä miehen suvun kanssa. Vieraaksi serkut ovat jääneet lapsillemme. Mies sentään ymmärsi pitää puoliani.
Selän takana haukkuminen on outoa, vaikea suhtautua. Oma anoppini haukkuu tyttäriään mulle selän takana. Yleisin aihe on heidän väärät koulutusvalintansa sekä huono lastenkasvatus, ja hoidattavat liikaa lapsiaan anopilla. Kun kaikki ovat koolla, anoppi oikein pyytelee lapsia taas hoitoonsa. En tiedä mitä sanoa, yleensä olen hiljaa ja tiedostan, että minua haukuttanee samalla tavalla.
Todennäköisesti kukaan ei ole haukuilta suojassa tuon ihmistyypin lähipiirissä. Ei ole niin pientä asiaa, mistä ei löytyisi kritisointia.
Mun anoppi on syystä jätetty taka-alalle elämässämme. Hän on täysin kykenemätön normaaliin kanssakäymiseen, eikä mua ainakaan kiinnosta kuunnella haukkuja tutuista ja tuntemattomista tai loputonta itsekehua. Hän kyllä antaa totuutensa kuulua myös päin naamaa. Esim on mun pojille ilkkunut, että kun on tyttömäinen (="liian pitkä") tukka.
Mitä vikaa siinä on, että sanoo mielipiteensä? Ja pitkä tukka pojalla on tyttömäinen.
No sittenhän ei ole mitään vikaa siinä, että pitkätukkainen poika sanoo mummolleen hänen tukkansa olevan kuin harakan p*erse. Käyttäydy huonosti, niin saat huonoa käytöstä osaksesi ja päinvastoin.
Sanat "tyttömäinen" ja "harakan perse" on kaksi ihan eri kategoriaan kuuluvaa ilmaisua.
Pointti olikin se, että toisen ulkonäön arvostelu ei ole asiallista keneltäkään. Ei edes anopeilta ja mummolta.
No jos poika haluaa näyttää tyttömäiseltä, niin onko väärin ja väärää arvostelua sanoa, että näyttää tyttömäiseltä?
Harakan perse on rumaa kielenkäyttöä.
Menepä jollekin death metal-äijälle sanomaan vaikkapa kaupassa, että voi kun näytät tyttömäiseltä! Luulen, että hän ei arvosta. Tai vähintäänkin säälivästi nauraa kommentoijalle.
Ai niin, kun se erohan joillekin on juuri siinä, että miniöille, vävyille ja lapsenlapsille saa laukoa ihan mitä haluaa... Siitähän tässä ketjussa juuri onkin kyse, ellet huomannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samoja kuin seiskalla, eli kun kolmas lapsemme oli muutaman kuukauden ikäinen niin anoppi pienessä sievässä alkoi kyselemään minulta, että onko hänen poikansa vauvan isä ollenkaan? Vauvan ulkonäössä kun ei ole yhtään heidän tai appiukon suvun piirteitä. Ja että hän miettii näitä perintöasioita tässä. En osannut muuta sanoa kuin että tee testit ja lähdin paikalta. Muita ei siinä silloin ollut lähellä ja tästä aiheesta ei ole sen jälkeen puhuttu. Enää isyydestä ei ole epäselvää varmasti anopinkaan mielestä, mutta vieläkin tuo asia nousee mieleeni. Oikeastiko anoppi uskoi, että jakelin täällä itseäni kaiken maailman postinkantajille ja nuohoojille kun hoidin samalla 2 ja 4 vuotiaita lapsiamme ja pisimmät reissut kotoa suuntautuivat päivällä lasten kanssa kauppaan?
Tästä nousee itselle lähinnä mieleen kysymys että keitähän anoppisi omien lasten isät ovat jos oletusarvo hänellä on että näin toimitaan?
"Oletkos, rakas anoppi, pannut merkille, kuinka mieheni ja poikasi Anders, muistuttaa kovasti tuota naapurin Pertti-isäntää? Etkös Sinä nuoruudessasi heilastellut hänenkin kanssaan, olen kuullut kerrottavan..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appea en ehtinyt tavata, mutta anoppi oli kyllä omalaatuisensa. Ehkä hän tarkoitti hyvää, mutta sortui tyttärensä kanssa selän takana puhumiseen. Olisi ollut reilua sanoa sanottavansa edessäni. No summarum, nytpä ei sitten olla juurikaan tekemisissä miehen suvun kanssa. Vieraaksi serkut ovat jääneet lapsillemme. Mies sentään ymmärsi pitää puoliani.
Selän takana haukkuminen on outoa, vaikea suhtautua. Oma anoppini haukkuu tyttäriään mulle selän takana. Yleisin aihe on heidän väärät koulutusvalintansa sekä huono lastenkasvatus, ja hoidattavat liikaa lapsiaan anopilla. Kun kaikki ovat koolla, anoppi oikein pyytelee lapsia taas hoitoonsa. En tiedä mitä sanoa, yleensä olen hiljaa ja tiedostan, että minua haukuttanee samalla tavalla.
Todennäköisesti kukaan ei ole haukuilta suojassa tuon ihmistyypin lähipiirissä. Ei ole niin pientä asiaa, mistä ei löytyisi kritisointia.
Mun anoppi on syystä jätetty taka-alalle elämässämme. Hän on täysin kykenemätön normaaliin kanssakäymiseen, eikä mua ainakaan kiinnosta kuunnella haukkuja tutuista ja tuntemattomista tai loputonta itsekehua. Hän kyllä antaa totuutensa kuulua myös päin naamaa. Esim on mun pojille ilkkunut, että kun on tyttömäinen (="liian pitkä") tukka.
Mitä vikaa siinä on, että sanoo mielipiteensä? Ja pitkä tukka pojalla on tyttömäinen.
No sittenhän ei ole mitään vikaa siinä, että pitkätukkainen poika sanoo mummolleen hänen tukkansa olevan kuin harakan p*erse. Käyttäydy huonosti, niin saat huonoa käytöstä osaksesi ja päinvastoin.
Sanat "tyttömäinen" ja "harakan perse" on kaksi ihan eri kategoriaan kuuluvaa ilmaisua.
Pointti olikin se, että toisen ulkonäön arvostelu ei ole asiallista keneltäkään. Ei edes anopeilta ja mummolta.
No jos poika haluaa näyttää tyttömäiseltä, niin onko väärin ja väärää arvostelua sanoa, että näyttää tyttömäiseltä?
Harakan perse on rumaa kielenkäyttöä.
On väärin. Sinä varmaan sanot tytöillekin, että he näyttävät miehekkäiltä, jos heillä ei ole pitkiä hiuksia ja hameita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen mummo eli isoanoppini on varakas ja kirppisaddikti. Hän kyörää kysymättä antiikkilöytöjään meille. Sen kummempaa kamaluutta en ole joutunut kestämään. Vaikka tykkäämme antiikista, mummo ei koskaan hanki sellaista, mikä sopisi meille tai tulisi tarpeeseen. Nykypäivänä harva käyttää vaikkapa pöytähopeoita saati sellaisia 1900-luvun kahviastiastoja joita on kierrätyskeskukset pullollaan.
Mummo ei kuuntele, kun sanomme ettemme halua tavaraa. Olen ottanut tylysti sen linjan että jos mies ei ehdottomasti tavaraa halua pitää, vien sen kierrätyskeskukseen. Pöytähopeoita ollaan saatu jo kolme settiä. Jokainen patinan ja naarmujen peitossa. Viimeisimmät mummo oli ostanut, koska niissä oli kaiverruksena meidän nimikirjaimet. Siis minun tyttönimeni ja mieheni sukunimi. Olin siinä vaiheessa mennyt jo aika monta vuotta mieheni nimellä, mutta toki syyhän se on tuokin ostaa...
Isoanopin asunto ja kesämökki ovat pullollaan kirppisteltyä tavaraa ja ihan hienojakin esineitä. Me saamme vain ilmeisesti ne tavarat, jotka ovat hutiostoja ja liian halpoja, ettei maksa vaivaa myydä eteenpäin. Turha toivo, että antaisi mitään sellaista, että oikeasti toivottaisiin ja haluttaisiin sitä esinettä tai että sen myymisellä edes saisi hankittua jotakin mieluisampaa. Tai no, pöytähopeat osoittautuivat yllättävän arvokkaiksi, niistä sai yhteensä muutaman satasen.
Tässä näkee nuorempien ihmisten suhtautumisen "vanhaan tavaraan" eli antiikkiin - on vain vahinko että ei arvosteta edes hopeisia ruokailuvälineitä - kyllä se tuo "luksusta" esim. Joulupöytään kun se on kauniisti katettu. Mutta jos on vain Ikean astioita niin totta - pöytähopeat eivät oikein sovi hyvin "yhteen.... " Ja Muumimukeistahan pitää kahvit juoda, oli sitten arki tai juhla kyseessä - se 1900- luvun kahviastiastohan ei missään nimessä sovi pöytään.
Käytän itse hopeita ja Arabian 1930- luvun ruoka-astioita, kristallilaseja ja kun vieraat tulevat, ovat yleensä "haltioissaan" miten kauniisti olet kattanut ruoka / kahvipöydän!!
Ja vanhoja kahviastiastojakin on useampia sillä vaihtelu virkistää.... 😅.
Sinusta on varmaan mukava viettää juhlapyhät hopeita kiillotellen ja astioita käsin tiskaten, mutta kaikki ei niin halua tehdä. Tai sitten sinä nakitat miniän tiskaamaan, kun muut menevät olohuoneeseen seurustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua potuttaa anopin epätasa-arvoisuus, meidän lapset ei saa edes tekstaria synttäreinä, muut 5 lastenlasta saavat jopa lahjoja ja heitä kutsutaan mummulaan yökylään jne.
Vähemmän itkettää sitten hautajaisissa kun se päivä koittaa.Tämä osui ja upposi. Tunnistan sun tunteesi täysin. Pahinta mitä isovanhemmat voivat tehdä.
Tuota pitää miettiä, mistä se johtuu. Ennen kuin alkaa suoranaisesti syyttää niitä isovanhempia.
Viiden lapsenlapsen hoitaminen ja lahjominen on jo aika urakka sekin.
Joissakin tapauksissa syy voi löytyä siitäkin, missä vaiheessa ne lapsenlapset on maailmaan tulleet. Kun kirjoitat teidän lapsista, se tarkoittaa siis, että teillä on vähintään kaksi lasta. Jos ne on syntyneet serkusten viimeisinä, on isovanhemmilla ollut jo oma rumbansa viidessä lapsenlapsessa ja ovat vain tuumanneet, että nyt saa riittää, ei jaksa enää. Siitä ei voi heitä syyttää.
Tai te asutte eri paikkakunnalla ja kaukana heistä muista. Tämä oli syy, miksi minulle ei syntynyt kumpienkaan isovanhempieni kanssa mitään todellista yhteyttä. Emme vain yksinkertaisesti tavanneet toisiamme juuri ollenkaan.
Tai jotain on tapahtunut teidän ja niiden appivanhempien välillä, mikä on jäähdyttänyt välit.
Tai jotain muuta. Joskus syy voi olla vanhempaakin perua. Millaiset välit miehelläsi on ylipäänsä ollut omiin vanhempiinsa aikanaan? Jos he on etääntyneet toisistaan jo joskus aikaisemmin eikä lähestymistä ole päässyt tapahtumaan, niin noin voi käydä.
Jos minun anoppini hoitaisi ja ostelisi lahjoja jo viidelle lapsenlapselle, niin en enää kehtaisi vaatia häneltä lisää samaa. Ei se elämä siihen kaadu, vaikka mummo ei lapsenlapsiaan enää enempää hyysäisikään.
Muistan kun olin aika nuori vielä, niin meillä oli äidillä yksi tuttava naisihminen, joka sanoi ihan suoraan, ettei halua yhtään hoitaa toisen lapsensa lapsia kun ne on niin kauheita, ei hän jaksa tämän ikäinen ihminen, hoitakoon toinen mummu jos pystyy. Aika suoraan sanottu, mutta mikäs pakko sitä olisikaan jos kerran ei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samoja kuin seiskalla, eli kun kolmas lapsemme oli muutaman kuukauden ikäinen niin anoppi pienessä sievässä alkoi kyselemään minulta, että onko hänen poikansa vauvan isä ollenkaan? Vauvan ulkonäössä kun ei ole yhtään heidän tai appiukon suvun piirteitä. Ja että hän miettii näitä perintöasioita tässä. En osannut muuta sanoa kuin että tee testit ja lähdin paikalta. Muita ei siinä silloin ollut lähellä ja tästä aiheesta ei ole sen jälkeen puhuttu. Enää isyydestä ei ole epäselvää varmasti anopinkaan mielestä, mutta vieläkin tuo asia nousee mieleeni. Oikeastiko anoppi uskoi, että jakelin täällä itseäni kaiken maailman postinkantajille ja nuohoojille kun hoidin samalla 2 ja 4 vuotiaita lapsiamme ja pisimmät reissut kotoa suuntautuivat päivällä lasten kanssa kauppaan?
Tästä nousee itselle lähinnä mieleen kysymys että keitähän anoppisi omien lasten isät ovat jos oletusarvo hänellä on että näin toimitaan?
"Oletkos, rakas anoppi, pannut merkille, kuinka mieheni ja poikasi Anders, muistuttaa kovasti tuota naapurin Pertti-isäntää? Etkös Sinä nuoruudessasi heilastellut hänenkin kanssaan, olen kuullut kerrottavan..."
Tarkemmin katsoen poikasi saattaa muistuttaa sisaresi miestäkin, tai serkkusi miestä tai tai. Hyvällä tuurilla niiltä gubbeilta on voinut lypsää elareita silleen "ohi kirjanpidon" ja yhdeltä silleen virallista reittiä. Pitäähän pojan jotain pitää oikeana isänäänkin.
Kun nykyinen eksäni eli silloinen mieheni jäi kiinni pitkäaikaisesta pettämisestä, tuli anoppi käymään ja jyrähti minulle: "Se pitää vain kestää!"
Totesin hänelle, että mitäpä jos juttelisi poikansakin kanssa, jolla ei ollut mitään tarkoitusta lopettaa suhdettaan toiseen.
Minä ja lapsemme muutimme pois ja sivusuhde muutti tilallemme.
Kun ent. anoppi tuli ensimmäistä kertaa eron jälkeen käymään lapsenlastaan tapaamaan kuukausien jälkeen ja pyysin häntä välittämään eksälleni terveisen, että (vaikka uusi rakkaus kuinka kuumottaa, eikä muuhun riitä kiinnostus, niin) lapsensa kaipaa häntä ja toivoisin, että hän tapaisi tytärtään. Tällöin ent. anoppi totesi, että hän ei halua puuttua väleihimme.
Niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appea en ehtinyt tavata, mutta anoppi oli kyllä omalaatuisensa. Ehkä hän tarkoitti hyvää, mutta sortui tyttärensä kanssa selän takana puhumiseen. Olisi ollut reilua sanoa sanottavansa edessäni. No summarum, nytpä ei sitten olla juurikaan tekemisissä miehen suvun kanssa. Vieraaksi serkut ovat jääneet lapsillemme. Mies sentään ymmärsi pitää puoliani.
Selän takana haukkuminen on outoa, vaikea suhtautua. Oma anoppini haukkuu tyttäriään mulle selän takana. Yleisin aihe on heidän väärät koulutusvalintansa sekä huono lastenkasvatus, ja hoidattavat liikaa lapsiaan anopilla. Kun kaikki ovat koolla, anoppi oikein pyytelee lapsia taas hoitoonsa. En tiedä mitä sanoa, yleensä olen hiljaa ja tiedostan, että minua haukuttanee samalla tavalla.
Todennäköisesti kukaan ei ole haukuilta suojassa tuon ihmistyypin lähipiirissä. Ei ole niin pientä asiaa, mistä ei löytyisi kritisointia.
Mun anoppi on syystä jätetty taka-alalle elämässämme. Hän on täysin kykenemätön normaaliin kanssakäymiseen, eikä mua ainakaan kiinnosta kuunnella haukkuja tutuista ja tuntemattomista tai loputonta itsekehua. Hän kyllä antaa totuutensa kuulua myös päin naamaa. Esim on mun pojille ilkkunut, että kun on tyttömäinen (="liian pitkä") tukka.
Mitä vikaa siinä on, että sanoo mielipiteensä? Ja pitkä tukka pojalla on tyttömäinen.
No sittenhän ei ole mitään vikaa siinä, että pitkätukkainen poika sanoo mummolleen hänen tukkansa olevan kuin harakan p*erse. Käyttäydy huonosti, niin saat huonoa käytöstä osaksesi ja päinvastoin.
Sanat "tyttömäinen" ja "harakan perse" on kaksi ihan eri kategoriaan kuuluvaa ilmaisua.
Pointti olikin se, että toisen ulkonäön arvostelu ei ole asiallista keneltäkään. Ei edes anopeilta ja mummolta.
No jos poika haluaa näyttää tyttömäiseltä, niin onko väärin ja väärää arvostelua sanoa, että näyttää tyttömäiseltä?
Harakan perse on rumaa kielenkäyttöä.
Menepä jollekin death metal-äijälle sanomaan vaikkapa kaupassa, että voi kun näytät tyttömäiseltä! Luulen, että hän ei arvosta. Tai vähintäänkin säälivästi nauraa kommentoijalle.
Ai niin, kun se erohan joillekin on juuri siinä, että miniöille, vävyille ja lapsenlapsille saa laukoa ihan mitä haluaa... Siitähän tässä ketjussa juuri onkin kyse, ellet huomannut.
Miks menisin jollekin tuntemattomalle sanomaan mitään ja vielä jossain kaupassa, näyttää sitten miltä vaan? Rumiltahan ne deathmetalit minusta yleensä näyttääkin, mutta en minä sitä mene niille sanomaan. Jos olisi oma lapsi tai lapsenlapsi, niin voisin ihan hyvin sanoa, että näytät kammottavalta. Se kun ei liity siihen, että ihminen olisi syntymäruma, vaan ne on tehneet itsensä sellaiseksi ihan tarkoituksella. Siitähän he voisi olla jopa onnellisia, että on onnistuneet näyttämään just siltä.
Pitkä tukka muuten ilman mitään death metalleja nyt vaan nuorella miehellä näyttää tyttömäiseltä, ei sille mitään voi.
Ai että niille äideille ja isille ei muka lauottaisi mitä vaan?
Anopille ei tietysti moni uskalla, kun pelkää että saa puolisoltaan köniin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appea en ehtinyt tavata, mutta anoppi oli kyllä omalaatuisensa. Ehkä hän tarkoitti hyvää, mutta sortui tyttärensä kanssa selän takana puhumiseen. Olisi ollut reilua sanoa sanottavansa edessäni. No summarum, nytpä ei sitten olla juurikaan tekemisissä miehen suvun kanssa. Vieraaksi serkut ovat jääneet lapsillemme. Mies sentään ymmärsi pitää puoliani.
Selän takana haukkuminen on outoa, vaikea suhtautua. Oma anoppini haukkuu tyttäriään mulle selän takana. Yleisin aihe on heidän väärät koulutusvalintansa sekä huono lastenkasvatus, ja hoidattavat liikaa lapsiaan anopilla. Kun kaikki ovat koolla, anoppi oikein pyytelee lapsia taas hoitoonsa. En tiedä mitä sanoa, yleensä olen hiljaa ja tiedostan, että minua haukuttanee samalla tavalla.
Todennäköisesti kukaan ei ole haukuilta suojassa tuon ihmistyypin lähipiirissä. Ei ole niin pientä asiaa, mistä ei löytyisi kritisointia.
Mun anoppi on syystä jätetty taka-alalle elämässämme. Hän on täysin kykenemätön normaaliin kanssakäymiseen, eikä mua ainakaan kiinnosta kuunnella haukkuja tutuista ja tuntemattomista tai loputonta itsekehua. Hän kyllä antaa totuutensa kuulua myös päin naamaa. Esim on mun pojille ilkkunut, että kun on tyttömäinen (="liian pitkä") tukka.
Mitä vikaa siinä on, että sanoo mielipiteensä? Ja pitkä tukka pojalla on tyttömäinen.
No sittenhän ei ole mitään vikaa siinä, että pitkätukkainen poika sanoo mummolleen hänen tukkansa olevan kuin harakan p*erse. Käyttäydy huonosti, niin saat huonoa käytöstä osaksesi ja päinvastoin.
Sanat "tyttömäinen" ja "harakan perse" on kaksi ihan eri kategoriaan kuuluvaa ilmaisua.
Pointti olikin se, että toisen ulkonäön arvostelu ei ole asiallista keneltäkään. Ei edes anopeilta ja mummolta.
No jos poika haluaa näyttää tyttömäiseltä, niin onko väärin ja väärää arvostelua sanoa, että näyttää tyttömäiseltä?
Harakan perse on rumaa kielenkäyttöä.
On väärin. Sinä varmaan sanot tytöillekin, että he näyttävät miehekkäiltä, jos heillä ei ole pitkiä hiuksia ja hameita.
En sanoisi, koska he ei näytä miehiltä.
Taidat puhua vaimoni anopista. Valitettavasti. Juuri tästä syystä pidimme häneen (vielä kun hän eli) etäisyyttä. Jotenkin ärsytti aivan suunnattomasti negatiivisuus ja kateus elämänsä hyvin hoitaneita kohtaan. En myöskään pitänyt siitä jatkuvasta huomauttelusta ja loputtomasta itsekehusta.
Isäni ei ottanut koskaan mitään kantaan meidän puolisovalintoihin eikä puuttunut meidän elämään millään tavoin.
Mulle oli totaalinen hämmennys kun tapasin omat appivanhemmat. Maailman sydämmellisimmät ihmiset ja kävimme heillä useita kertoja vuodessa ja omien vanhempien luona pakollisen kaksituntisen kerran vuoteen.
Kyllä ihmisellä pitää olla sen verran pelisilmää, että pystyy myöntämään, että oma äiti ei ole hyväksi miniän elämässä ja varjelemaan vaimoaan sairastuttavalta suhteelta.