Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset

Vierailija kirjoitti:

exAppiukkoni halusi mennä kanssani saunaan ekan kerran kun heidän mökilleen mentiin.... yäk

Jäi hämärän peittoon, että menitkö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

exAppiukkoni halusi mennä kanssani saunaan ekan kerran kun heidän mökilleen mentiin.... yäk

 

Jäi hämärän peittoon, että menitkö.

Ja meni vielä tokan, kolmannen, neljännen... kerran. Tarviihan sitä apen karvainen selkä pestä, kuivata sekä kaevat kihartaa löylyjen jälkeen.

Kumpi on yleisesti v***umaisempi ihminen - anoppi vai appiukko? Ja millaista olisi, jos miniällä ja vävyllä olisikin ystävällinen, luotettava ja normaali anoppi ja appiukko?

Oma äitini ja anoppini alkoivat käyttäytyä kummallisesti 70+ iässä. Ilkeitä möläytyksiä, epäluuloa, rajatonta käyttäytymistä jne. Pahoitin mieleni monta kertaa, samoin mieheni. Samanlaista menoa oli kyllä muitakin perheenjäseniä kohtaan. 

Jälkeen päin ymmärsimme, että kyse olikin alkavan muistisairauden oireista. Molemmilla todettiin muutaman vuoden sisään haastavan käytöksen esiintymisestä muistisairaus. Ensin oli haasteita ja konflikteja perhesuhteissa, samoihin aikoihin lopettivat harrastukset, sitten alkoi tulla esiin arjen toimintojenkin haasteita. Tutkimuksiin saaminen, etenkin anopin kohdalla oli sitten seuraava haaste ja loukkaantumisten paikka. Kaikilla lapsilla oli juuri perheissä pikkulapsivuodet meneillään. Oli hieman raskauttava vaihe siinä kohtaa, mutta siitäkin selvittiin. Tosin ei ilman kolhuja.

Anoppi kuoli muutama vuosi sitten 10 vuotta muistisairautta sairastettuuan. Äitini elää vielä, mutta on melko pihalla ja pehmennyt. On voinut antaa anteeksi loukkaavatkin puheet, kun tietää että ainakin osa oli muistisairauden oiretta. 

Anoppi toistaa toisinaan asioita joita sanon ja esittää ne omiaan. Lisäksi se puhuu ihmisistä rasistisella tavalla julkisilla paikoilla. Lisäksi se dissaa toisten sanomisia niin poikansa kuin minun. Samalla paikkakunnalla asuessa tuli joka kuukausi ilmoittamatta kylään. Ja sitten jos ei oltu kotona niin tuli närkästynyt ette ollu kotona.. Sitten se on kertoo asioita, jotka ei vastaa todellisuutta esim. rakennusten iästä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen myös läheinen puolisoni eksän kanssa ja yhteishuoltajuus sujuu ongelmitta. Anopille tämä on ongelma. En pidä mieheni eksää pahana ihmisenä, mutta anopin mielestä hän on saatanasta seuraava.  Lapsi kulkee kummassakin kodissa ongelmitta, on fiksu ja pärjää hyvin. Anoppi on tehnyt lapsen oletetusta kaltoinkohtelusta useita ilmoituksia. Kerran hän teki ilmoituksenkun lapsi oli meillä ja olimme vaihtaneet viikkoja. Tämän takia en halua tehdä yhteisiä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Mun miehen suhde äitiinsä on todella outo. Anoppini pitää miestäni ikään kuin omana ukkonaan (ei siis mitenkään seksuaalisesti tai muuten sairaalla tavalla vaan niinkuin arjen käytännön asioissa). Esim. jos tarvitsee apua johonkin, ei pyydä sitä omalta mieheltään vaan pojaltaan. Anoppini on jotenkin tosi riippuvainen miehestäni. Anoppini myös ei voi sietää minua. Aluksi luulin, että minussa on jokin sellainen asia, mistä hän ei pidä. Näin vuosien myötä olen todennut, että vika on vain siinä, että olen vienyt hänen poikansa häneltä. Anoppini myös haluaisi hallita kaikkea poikansa elämässä ja loukkaantuu aina, jos jotain tapahtuu ilman, että hänelle on etukäteen kerrottu tai asiasta kysytty. Näin kävi esim. kun muutimme toiselle paikkakunnalle, vaikka välimatka anoppilaan ei (valitettavasti) juurikaan pidentynyt. 

Mieheni ei ole mikään tyypillinen mammanpoika, mutta jotenkin pelkää aina loukkaavansa äitiään ja tämän takia kysyy äitinsä mielipidettä asioihin, jotka ovat minun mielestäni meidän välisiä. Anoppini ottaa kantaa meidän asioihin myös oma-aloitteisesti ja yrittää puuttua kaikkeen, mitä tehdään. Viimeisimmän järkytyksen koin, kun mieheni oli jostain syystä puhunut äidilleen, että aiotaan mennä naimisiin ja anoppini oli kuulemma kehottanut vielä miettimään asiaa. 

Kyllä se on tyypillinen mammanpoika ja sä olet menettänyt ilmeisesti pelin, kun et ole alusta alkaen pannut noita kahta järjestykseen.

Itse kävin aikoinani tuon taistelun, vaikkei mieheni tuollainen ollutkaan. Oli kuitenkin tottunut äitinsä johtajan asemaan, mitä kaikkeen kotitalouteen liittyvään tuli.

Monta vuotta meni anopilta, ennen kuin luovutti ja uskoi, että kaapin paikan meillä määrään minä eikä hän.

- Tuo naimisiinmenoasia on kyllä nyt niin paksua, että sinuna miettisin, haluanko yhdistyä tuohon sukuun - jos esim. lapsia ei vielä ole.

Mun anoppi on oma tapauksensa ja appiukko myös. 

Oltiin miehen kanssa kesälomareissussa useamman sadan kilometrin päässä. Mainittakoon, että anopin koti on täynnä tavaraa, on oikea hoarderi ja siitä myöhemmin lisää. Noh. olemme kirjautuneet majotukseen kun anoppi soittaa miehelleni, kysyy missä ollaan että tulisi hakemaan vara-avaimen kun ei pääse kotio. No mies kertoo, että ei nyt päästä ovea avaamaan kun ollaan täällä reissun päällä. Tästä anoppi sitten alkaa tasaiseen tahtiin ahdistelemaan meitä, koska tuutte kotiin, joko te lähditte. Asuu kerrostalossa eli olisi hyvin voinut soittaa ovenavaajan vain, mutta ei, hän häpeää tavara määrää ja varmaan ulkopuolinen tekisi jonkun ilmoituksen, koska asunto on niin täynnä että se on varmaan jo tulipaloriskikin itsessään. Noh, yövymme ja seuraavana aamuna pommitus jatkuu, yritetään nauttia päivästä vaikka samaan aikaan ketutus käyrä nousee, kun toinen soittelee missä ootte koska tuutte. No eihän siitä nautinnollisesta reissupäivästä ollut tietookaan tuollasen takia, ja tultiin kotio huomataksemme, että anoppi odottaa meitä rappukäytävässämme. Vielä kehtasi kysyä oliko kiva reissu, sanoin kylmän viileästi että vähän lyhyeksi jäi.

Anoppini tosiaan on pahimman luokan hamstraaja, käy kirpputoreilla ja alennusmyynneillä joka ikinen päivä. Kun mieheni puhui ollessamme yhdessä anoppini kanssa kahvilla, että olemme menossa talvitakki ostoksille, niin anoppi roudasi meille 7 miesten talvitakkia viikon päästä..Itse kerran puhuin että olen ajatellut ostaa isomman laukun jotta saan kuljetettua eväitä töissä, niin eikös hän tuonut 10 laukkua mukanaan kun meille taas tuli kylään. 

Appiukko on myös oma lukunsa, on jo yli 80 vuotias ja valittaa kuinka kaikessa on niin paljon rasvaa ja sokeria, vaikka söisimme ihan tavallista kotiruokaa kalaa perunaa ja salaattia. Kerran tein sen virheen ja tein lettuja, nehän olivat tietysti niin epäterveellisiä ettei hän niitä voinut syödä. Itse ajattelen, että jos itse elän tuon ikäisenä vielä niin onko sillä mitään väliä vaikka vetäis nokkaan kokkelia, söisin kaiken sokerin, suolan, rasvan ja alkoholin tuossa iässä mitä ikinä saisin ahdattua :D tekis mieli sanoa kun appiukko ensikerran taas kauhistelee kun on niin sokeria täynnä jokin jugurtti, että onko sillä mitään väliä, nauti vielä kun voit. 

Anoppi alkoi valittaa käytetyistä vessapapereistakuivikekäymälän pytyssä, että ne houkuttelee kärpäsiä ulkohuussiin. Vaikka eihän se tosiassa se ole mikä niitä sinne houkuttelee..Ja muutakin marmatusta aina sai kuunnella. Niin lopetettiin sitten siellä heidän mökillä käyminen. Ja sitten ihmettelevät muutenkin miksei käydä kovin usein kylässä.

Ex appiukko oli kyllä jännä tapaus. ostin ex:äni kanssa vanhemman talon jossa oli iso tontti. hän katseli olohuoneen ikkunasta ja sanoi että tuohon voisi rakentaa rivitalon ja tämän purkaa. Myöhemmin myös sanoi että jos tähän taloon saatte lapsia hän tekee lastensuojelulle ilmoituksen. Eipä tarvinnut kun sai pitää tyttärensä ja otin exän asuntolainan kontilleni. Nykyään on hyvät appivanhemmat ja lapsiakin kyseiseen taloon siunaantunut eikä ole tarvinnut olla lastensuojelun kanssa tekemisissä, vanhassa mutta terveessä talossa lapset saanu kasvaa.

Ainokaisen yhteisen lapsemme synnyttyä lähdin itse vierailulle anopin luo näyttämään vauvaa. Anoppi oli ovella vastassa kädessään Sultan kondomipaketti ja siihen kommentti "tämä on teille, ettei tule lapsia". Poikansa eli aviomieheni oli tuolloin jo nelikymppinen, joten kuvittelin tämän tietävän jo miten niitä lapsia ei hankita jos niitä ei haluta.

Ei anoppi onnitellut vauvan johdosta, tärkeämpää oli tuo kondomipaketin antaminen.

Oltiin miehen kanssa useampi viikko reissussa ja anoppi touhotti jo etukäteen että käy sitten joka päivä katsomassa, ettei oo käynyt murtovarkaita. Sanoin että riittää, että kerran viikossa tyhjentää postilaatikon ja käy kattoo et kaikki on ok. Tultiin kotiin niin sen lisäksi että oli siivonnut, oli vaihtanut meidän eteisen matot (uudet ei sovellu koirataloudessa eteismatoiksi), petarin (uusi liian paksu) ja hävittänyt kaikki meidän vanhat tyynyt ja yhden peiton ja ostanut uudet tilalle. Oli myös pessyt kaikki mun pyykit mitä oli kotiin jäänyt, hieman ahdisti ajatus anopista hipelöimässä mun likaisia alushousuja. Jouduin pestä pyykit uudestaan, koska haisivat niin voimakkaasti. En oo ikinä ollut niin raivoissani.

Anoppi puhuu minulle välillä pahaa toisesta miniästään. Ilmeisesti ei ymmärrä, että tämä tapa saa minut pitämään pelkästään anopista vähemmän.

Appiukkoni on psykopaatti.

Ensimäisessä vakinaisessa työpaikassani työkaverin äiti oli oikein kauhu anoppi!

Nuori pari sai vuokrattua kylältä asunnon itselleen. Joutuivat vaan muuttamaan siitä anopin ja apen yläkertaan kun omistaja otti sen omaan käyttöönsä.

Muutamia kertoja kävin heitä siellä moikkaamassa. Joka ainut kerta anoppi haukkui miniän perusteellisesti ennenkuin ehdin kiivetä yläkertaan.

Miniä sitten laittoi miehensä valinnan eteen, hommataan uusi asunto tai muuten hän lähtee!

Silloin heillä ei vielä ollut lapsia. Rakensivat/rakennuttivat pienen omakotitalon pitemmälle anopista.

Oli senverran pieni kun lapsia tuli kolme niin joutuivat rakentamaan erillisen rakennuksen mihin lapset mahtuivat teini ikäisinä.

Anopin hautajaisista en tiedä osalistuiko edes oma poika. Lehdessä kuolinilmoituksessa oli pojan nimi mutta ei vaimon eikä lasten nimiä.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 17:04"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 16:44"]

Katsottiin tv:tä, minä neuloin samalla. Yhtäkkiä anoppi ponkaisi pystyyn ja alkoi sännätä minua kohti karjuen: "Nyt helvettiin paska akka." ja pojalle. "Vie heti se paska akka ulos." Tätä karjui monta kertaa. Pakenin eteiseen ja mies piti kaikin voimin ovea kiinni, ettei anoppi päässyt kimppuun. Minä katsoin suu auki ja mies sanoi: "Mene nyt vaan, ettei se tule." Menin kadulle ja mies tuli perässä. Ajettiin sitten mun sukulaisille yöksi.

[/quote]

Jokin muistisairaus? Vaikuttaisi siltä. Yrittäkää saada lääkäriin.

 

[/quote]

Ei se mikään muistisairaus ollut.

Ei tuollainen ole muistisairaus, vaan pikemminkin mielenterveyteen liittyvä sairaus.

Siinä mielessä kannattaa tarkkaan tutkiskella appivanhempiensa edesottamuksia, ja mielellään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, että sellaisenaan ne outoudet lapsille kopioituvat. Ehkäpä vielä samaa sukupuolta olevan vanhemman ominaisuudet korostuneesti. Lapsissa piirteet alkavat näkyä sitä enemmän, mitä vanhemmaksi tulemme. 

Omalla anopillani on hyvin suuri tarve painaa alas puolisoaan, vaikka muita miehiä kohtaan käyttäytyy normaalisti. Omia kipujaan se sille purkaa, mutta hyvin rumalla ja epäreilulla tavalla.

Tällä pohjustuksella lienee hyvin selvää, kuka on vaimoni likasanko. Tuleva olisi jälkikäteen ajateltuna ollut nähtävissä, mutta eipä se ajatus ja havainnointi ihastuksen huuruissa erityisen kirkas ole. 

Anoppi on ihana, mutta appi on ikävähkö persoona. Eivät onneksi ole anopin kanssa enää yhdessä, joten eipä häntä tarvitse tavata.

Joskus joulupöydässä, kun olimme jo naimisissa, appi mm. vihjaili ihan avoimesti, että minä olen varmaan köyhä ja poikansa maksaa minunkin elämiseni. En tiedä, mistä ihmeestä hän oli tuon käsityksen saanut, koska olen ihan normaali työssäkäyvä ihminen ja saman tuloluokan ammatissa kuin puolisoni.

Appi elää työyvyttömyyseläkkeellä ja anoppi on pienipalkkainen, ja tiedän, että appi on meille katkera, koska mies tukee välillä äitiään rahallisesti, mm. auttaa lomamatkojen kuluissa ja alaikäisen sisaruksen harrastusmaksuissa. Ehkä appi kuvittelee, että hänelle ei enää riitä rahaa, kun lopuillahan mies tietenkin elättää minua. Mitään tekemistä ei toki ole sen kanssa, että appi on ollut aikanaan paska vanhempi, mm. löi alakouluikäistä niin lujaa, että mieheltä lähti taju ja heräsi myöhemmin omasta sängystään.

Appiukko marssi synnytyssaliin ja passitti poikansa "haukkaamaan happea". Olin niin kivuissani, että en asiaa hoksannut. Appiukko leikkasi napanuoran sitten, ja häntä onniteltiin "isänä". Appiukko otti kiitokset vastaan. 

Minulla oli ihana anoppi, minua kohtaan aina rento, ystävällinen ja vieraanvarainen. Kauheinta oli, kun hän kuoli esikoiseni 1-v. syntymäpäivänä 😢