Miksi aikuisena ei välitä yhtään jos ei ole kavereita
Kommentit (36)
Rehellisesti sanoen minulla suunnilleen oikeita ystäviä tasan kaksi. Ja näen heitä harvoin. Toki lisäksi työtuttuja jne one myös..
Mutta olen samaa mieltä, että yksinolo ei haittaa yhtään - päinvastoin: se on ihan mahtavaa!
En vaan jaksa enää tutustua. Melkein kaikki olleet pettymyksiä.
Monella on oma perhe niin eipä sitä sinne tunge itseään väliin. Eri asia lapsina ja nuorina kun kaikki oli vapaita pitämään yhteyttä ja näkemään. Sit työ imee monesta mehut niin että kotiin päästyä alkaa lepääminen seuraavaa päivää varten.
Vierailija kirjoitti:
On ehtinyt oppia ihmisistä tarpeeksi huomatakseen, etteivät ole minkään arvoisia
Aika monta yläpeukkua. Mutta jos ihmiset eivät ole minkään arvoisia, oletko sinäkin arvoton ja nämä yläpeukuttajat? Eikös tuosta logiikasta seuraa sekin?
Ehkä sitä haluaa jo laatua ja selkeyttä. Ei mitään epämääräistä seuraa.
Kyllä minua ainakin vit#ttaisi jos ei olisi ollenkaan kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sitä haluaa jo laatua ja selkeyttä. Ei mitään epämääräistä seuraa.
Eikö sellaisia laatuseuralaisia sitten ole löytynyt teidän korkeudellenne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ehtinyt oppia ihmisistä tarpeeksi huomatakseen, etteivät ole minkään arvoisia
Aika monta yläpeukkua. Mutta jos ihmiset eivät ole minkään arvoisia, oletko sinäkin arvoton ja nämä yläpeukuttajat? Eikös tuosta logiikasta seuraa sekin?
Tuottiko noin paljon vaikeuksia ymmärtää tuo?
Kyllä minä kaipaan kavereita. Minulla on kaksi ystävää ja lisääkin mahtuisi. Toista tapaan todella harvoin ehkä n parin kuukauden välein ja soitellaankin harvoin. Olemme kuitenkin olleet ystäviä 35 vuotta. Toinen on uusi ystävä ja tapaamme pari kertaa kuukaudessa ja viestitellään viikottain.
Koska sitä on ehtinyt huomata, että muut ihmiset tuovat lopulta pelkkiä ongelmia mukanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ehtinyt oppia ihmisistä tarpeeksi huomatakseen, etteivät ole minkään arvoisia
Aika monta yläpeukkua. Mutta jos ihmiset eivät ole minkään arvoisia, oletko sinäkin arvoton ja nämä yläpeukuttajat? Eikös tuosta logiikasta seuraa sekin?
Tuottiko noin paljon vaikeuksia ymmärtää tuo?
Jos kerran ihmiset näin sankoin joukoin kokevat olevansa itsekin arvottomia, ehkä teidän pitäisi tehdä jotain asialle.
Mulla ei ole vuosikausiin ollut kavereita, on yksi tosin mutta eipä tule nähtyä, asun paikkakunnalla jossa ei ketään sukulaista eikä yhtään ketään. Monet aikuiset on todella ilkeitä ja julmia, haluaisin tutustua ihmisiin mutta en uskalla huonojen kokemusten takia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ehtinyt oppia ihmisistä tarpeeksi huomatakseen, etteivät ole minkään arvoisia
Aika monta yläpeukkua. Mutta jos ihmiset eivät ole minkään arvoisia, oletko sinäkin arvoton ja nämä yläpeukuttajat? Eikös tuosta logiikasta seuraa sekin?
Tämäpä juuri. Kun kukaan ei pidä minua minkään arvoisena, miksi minä pitäisin ketään yhtään sen arvokkaampana.
Yhtä arvottomia olette kuin minäkin. Ihan turha esittää muuta.
On se harmi kun ei ole edes yhtä kaveria.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä kaipaan kavereita. Minulla on kaksi ystävää ja lisääkin mahtuisi. Toista tapaan todella harvoin ehkä n parin kuukauden välein ja soitellaankin harvoin. Olemme kuitenkin olleet ystäviä 35 vuotta. Toinen on uusi ystävä ja tapaamme pari kertaa kuukaudessa ja viestitellään viikottain.
Mull oli kanssa "uusi ystävä" Käytiin lenkillä useasti kunnes muutti paikkakunnalta ja ykskaks ilman mitään riitaa tms yhteydenpito katkesi. Nyt ei olla vuosiin tavattu, häntä ennen mulla oli vain yksi kaveri
Toiset kaipaa enemmän seuraa, kun toiset. Olen elänyt perhe-elämän. Lapset on aikuisia. Nyt nautin, kun on aikaa itselleni.
Ystävyys vaan on yliarvostettua. Ei ole voimavaroja ylläpitää ihmissuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ehtinyt oppia ihmisistä tarpeeksi huomatakseen, etteivät ole minkään arvoisia
Aika monta yläpeukkua. Mutta jos ihmiset eivät ole minkään arvoisia, oletko sinäkin arvoton ja nämä yläpeukuttajat? Eikös tuosta logiikasta seuraa sekin?
Tämäpä juuri. Kun kukaan ei pidä minua minkään arvoisena, miksi minä pitäisin ketään yhtään sen arvokkaampana.
Yhtä arvottomia olette kuin minäkin. Ihan turha esittää muuta.
Mikä sen arvon määritelmä sulle sitten on? Erikoista sanoa että kukaan ei ole arvokas. Sehän on meidän ihmisten määrittelemä juttu eikä mikään tähtiin kirjoitettu pysyvä totuus minkä koemme arvokkaaksi ihmiseksi. Miten täydellinen pitää olla?
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys vaan on yliarvostettua. Ei ole voimavaroja ylläpitää ihmissuhteita.
Ystävyys on voimavara.
On ehtinyt oppia ihmisistä tarpeeksi huomatakseen, etteivät ole minkään arvoisia