Lue keskustelun säännöt.
Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset
Tuli tuosta mieleen, kun jonkun anoppi oli laittanyt uuteen uskoon nuo keittiönkaapit :D
Mulla oli ihan kauhee ex anoppi ( HUOM! EX), kun ekan kerran tapasimme, hän teki harvinaisen selväksi, että hänen poikansa tarvitsee jonkun laihemman naisen. Ja en ollut edes lihava, vain vähän löllerö, itseasiassa hoikempi kuin anoppi itse.
Kommentit (1770)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen mummo eli isoanoppini on varakas ja kirppisaddikti. Hän kyörää kysymättä antiikkilöytöjään meille. Sen kummempaa kamaluutta en ole joutunut kestämään. Vaikka tykkäämme antiikista, mummo ei koskaan hanki sellaista, mikä sopisi meille tai tulisi tarpeeseen. Nykypäivänä harva käyttää vaikkapa pöytähopeoita saati sellaisia 1900-luvun kahviastiastoja joita on kierrätyskeskukset pullollaan.
Mummo ei kuuntele, kun sanomme ettemme halua tavaraa. Olen ottanut tylysti sen linjan että jos mies ei ehdottomasti tavaraa halua pitää, vien sen kierrätyskeskukseen. Pöytähopeoita ollaan saatu jo kolme settiä. Jokainen patinan ja naarmujen peitossa. Viimeisimmät mummo oli ostanut, koska niissä oli kaiverruksena meidän nimikirjaimet. Siis minun tyttönimeni ja mieheni sukunimi. Olin siinä vaiheessa mennyt jo aika monta vuotta mieheni nimellä, mutta toki syyhän se on tuokin ostaa...
Isoanopin asunto ja kesämökki ovat pullollaan kirppisteltyä tavaraa ja ihan hienojakin esineitä. Me saamme vain ilmeisesti ne tavarat, jotka ovat hutiostoja ja liian halpoja, ettei maksa vaivaa myydä eteenpäin. Turha toivo, että antaisi mitään sellaista, että oikeasti toivottaisiin ja haluttaisiin sitä esinettä tai että sen myymisellä edes saisi hankittua jotakin mieluisampaa. Tai no, pöytähopeat osoittautuivat yllättävän arvokkaiksi, niistä sai yhteensä muutaman satasen.
Tässä näkee nuorempien ihmisten suhtautumisen "vanhaan tavaraan" eli antiikkiin - on vain vahinko että ei arvosteta edes hopeisia ruokailuvälineitä - kyllä se tuo "luksusta" esim. Joulupöytään kun se on kauniisti katettu. Mutta jos on vain Ikean astioita niin totta - pöytähopeat eivät oikein sovi hyvin "yhteen.... " Ja Muumimukeistahan pitää kahvit juoda, oli sitten arki tai juhla kyseessä - se 1900- luvun kahviastiastohan ei missään nimessä sovi pöytään.
Käytän itse hopeita ja Arabian 1930- luvun ruoka-astioita, kristallilaseja ja kun vieraat tulevat, ovat yleensä "haltioissaan" miten kauniisti olet kattanut ruoka / kahvipöydän!!
Ja vanhoja kahviastiastojakin on useampia sillä vaihtelu virkistää.... 😅.
Mitenkä on nämä lyyjjyt sun muut näissä?
Vaikea uskoa että vaatimukset siihen aikaa oli samat kun tänä päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäremme oli juuri syntynyt ja mieheni joutui lähtemään työmatkalle. Lähdin siis yksin vauvan kanssa näyttämään pientä tytärtämme mieheni äidille. Tämä tulikin jo ovelle vastaan käsi ojossa, kädessä oli kondomipaketti, joka minun piti antaa miehelleni, ettei tule lisää lapsia, tuumasi 65-vuotias anoppini. Onnittelut lapsen syntymästä jäivät saamatta.
Otimme mieheni kanssa koiran. Anopilla oli ennestään kaksi koiraa. Hän alkoi sitten kutsua tätä meidän koiraa "kolmanneksi koirakseen" vitsillä.
No, se vitsi alkoikin sitten alkaa mennä pikkuhiljaa yli. Anoppi alkoi toden teolla omia koiraa ja kävellä minun omistajuuteni ylitse. Esimerkiksi saksi koiran turkkia oman mielensä mukaan kysymättä, kun koira oli heillä hoidossa ja lähti viemään yhtäkkiä itse koiraa ulos, kun olin juuri sanonut itse vieväni sen.
Erottiin miehen kanssa ja vein koiran mukanani. Ex-anopilla on varmaan vieläkin profiilikuvanaan hän ja "hänen" kolme koiraa. Onneksi ei lapsia tullut, nekin olisivat varmaan olleet hänen. :D
Pientä päivitystä, eli appiukko on nakannut jo lusikan nurkkaan, anoppia taas eivät lapsenlapset perheineen halua tavata tämän jatkuvien möläyttelyiden takia.
T. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon
Vierailija kirjoitti:
Kun nykyinen eksäni eli silloinen mieheni jäi kiinni pitkäaikaisesta pettämisestä, tuli anoppi käymään ja jyrähti minulle: "Se pitää vain kestää!"
Totesin hänelle, että mitäpä jos juttelisi poikansakin kanssa, jolla ei ollut mitään tarkoitusta lopettaa suhdettaan toiseen.
Minä ja lapsemme muutimme pois ja sivusuhde muutti tilallemme.
Kun ent. anoppi tuli ensimmäistä kertaa eron jälkeen käymään lapsenlastaan tapaamaan kuukausien jälkeen ja pyysin häntä välittämään eksälleni terveisen, että (vaikka uusi rakkaus kuinka kuumottaa, eikä muuhun riitä kiinnostus, niin) lapsensa kaipaa häntä ja toivoisin, että hän tapaisi tytärtään. Tällöin ent. anoppi totesi, että hän ei halua puuttua väleihimme.
Niin.
Anoppi paljasti totuuden oman avioliittonsa keston salaisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-anoppi teki aina yllärikyläilyjä ilmoittamatta ja saattoi ilmaantua jo aamukahdeksalta koputtelemaan ovella.
Kerrankin eräs iltani oli venähtänyt todella pitkään kaveriseurassa aamuneljään ja heräsin kamalassa krapulassa, kun anoppi seisoo töllöttämässä makkarin ovella -itse olin jo siinä vaiheessa, että mitä helv...
Kunnes sain jollakin tahdonvoimallani sanottua, että nyt ei ole hyvä hetki vierailulle -ymmärsi kyllä, mutta sain vävynä kuulla siitä useamman kerran esim. suvun ollessa koolla ruokapöydässä yms.
Anoppini oli kuitenkin pirullisen älykäs ja tavattoman veemäinen ihminen loppuunsa saakka -harmi sinänsä, elämämme olisi ollut paljon mukavampaa ilman anoppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen mummo eli isoanoppini on varakas ja kirppisaddikti. Hän kyörää kysymättä antiikkilöytöjään meille. Sen kummempaa kamaluutta en ole joutunut kestämään. Vaikka tykkäämme antiikista, mummo ei koskaan hanki sellaista, mikä sopisi meille tai tulisi tarpeeseen. Nykypäivänä harva käyttää vaikkapa pöytähopeoita saati sellaisia 1900-luvun kahviastiastoja joita on kierrätyskeskukset pullollaan.
Mummo ei kuuntele, kun sanomme ettemme halua tavaraa. Olen ottanut tylysti sen linjan että jos mies ei ehdottomasti tavaraa halua pitää, vien sen kierrätyskeskukseen. Pöytähopeoita ollaan saatu jo kolme settiä. Jokainen patinan ja naarmujen peitossa. Viimeisimmät mummo oli ostanut, koska niissä oli kaiverruksena meidän nimikirjaimet. Siis minun tyttönimeni ja mieheni sukunimi. Olin siinä vaiheessa mennyt jo aika monta vuotta mieheni nimellä, mutta toki syyhän se on tuokin ostaa...
Isoanopin asunto ja kesämökki ovat pullollaan kirppisteltyä tavaraa ja ihan hienojakin esineitä. Me saamme vain ilmeisesti ne tavarat, jotka ovat hutiostoja ja liian halpoja, ettei maksa vaivaa myydä eteenpäin. Turha toivo, että antaisi mitään sellaista, että oikeasti toivottaisiin ja haluttaisiin sitä esinettä tai että sen myymisellä edes saisi hankittua jotakin mieluisampaa. Tai no, pöytähopeat osoittautuivat yllättävän arvokkaiksi, niistä sai yhteensä muutaman satasen.
Tässä näkee nuorempien ihmisten suhtautumisen "vanhaan tavaraan" eli antiikkiin - on vain vahinko että ei arvosteta edes hopeisia ruokailuvälineitä - kyllä se tuo "luksusta" esim. Joulupöytään kun se on kauniisti katettu. Mutta jos on vain Ikean astioita niin totta - pöytähopeat eivät oikein sovi hyvin "yhteen.... " Ja Muumimukeistahan pitää kahvit juoda, oli sitten arki tai juhla kyseessä - se 1900- luvun kahviastiastohan ei missään nimessä sovi pöytään.
Käytän itse hopeita ja Arabian 1930- luvun ruoka-astioita, kristallilaseja ja kun vieraat tulevat, ovat yleensä "haltioissaan" miten kauniisti olet kattanut ruoka / kahvipöydän!!
Ja vanhoja kahviastiastojakin on useampia sillä vaihtelu virkistää.... 😅.
Kukaan ei ole sinua kieltänyt haalimasta astiastoja.
Eikä tuo ole vain arvostuksesta kiinni. Mitä jos ei yksinkertaisesti ole tilaa ylimääräisille astioille? Tai ei halua harvoin jos milloinkaan käytettäviä astioita kotiin?
Tämä siis ihmiseltä, jolla on juhla-astiasto, jouluastiasto, kristallilaseja ja tietysti arkeen omansa. Astiani tuottavat minulle iloa. Jollekin toiselle ne olisivat turhaa krääsää, enkä ikimaailmassa ostaisi toiselle paljon säilytystilaa vaativia astioita ilman asiasta sopimista etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appea en ehtinyt tavata, mutta anoppi oli kyllä omalaatuisensa. Ehkä hän tarkoitti hyvää, mutta sortui tyttärensä kanssa selän takana puhumiseen. Olisi ollut reilua sanoa sanottavansa edessäni. No summarum, nytpä ei sitten olla juurikaan tekemisissä miehen suvun kanssa. Vieraaksi serkut ovat jääneet lapsillemme. Mies sentään ymmärsi pitää puoliani.
Selän takana haukkuminen on outoa, vaikea suhtautua. Oma anoppini haukkuu tyttäriään mulle selän takana. Yleisin aihe on heidän väärät koulutusvalintansa sekä huono lastenkasvatus, ja hoidattavat liikaa lapsiaan anopilla. Kun kaikki ovat koolla, anoppi oikein pyytelee lapsia taas hoitoonsa. En tiedä mitä sanoa, yleensä olen hiljaa ja tiedostan, että minua haukuttanee samalla tavalla.
Todennäköisesti kukaan ei ole haukuilta suojassa tuon ihmistyypin lähipiirissä. Ei ole niin pientä asiaa, mistä ei löytyisi kritisointia.
Mun anoppi on syystä jätetty taka-alalle elämässämme. Hän on täysin kykenemätön normaaliin kanssakäymiseen, eikä mua ainakaan kiinnosta kuunnella haukkuja tutuista ja tuntemattomista tai loputonta itsekehua. Hän kyllä antaa totuutensa kuulua myös päin naamaa. Esim on mun pojille ilkkunut, että kun on tyttömäinen (="liian pitkä") tukka.
Mitä vikaa siinä on, että sanoo mielipiteensä? Ja pitkä tukka pojalla on tyttömäinen.
Mielipidettä ei ole pakko kertoa, eikä se ole suotavaa, kun ainoa tarkoitus on pahoittaa toisen mieli.
Hassua on se, että nämä mielipiteitään äänekkäästi kailottavat suuttuvat heti, kun heille kertoo omia näkemyksiään asioista.
Minun anoppina ollut 30v takakireä, jotenkin aina ynseän oloinen, tärkeilevä, vain pääsääntöisesti negatiivisia asioita suustaan päästävä ja ärsyttävä juoruaja joka puhuu paskaa kaikista tuntemistaan ihmisistä. Tämä johtunee siitä että on hirmusen kateellinen kaikille joilla mennee yhtään paremmin kuin hänellä. Vaikka ensin sanoisi jotain positiivista (tai neutraalia) xx asiasta niin löytää kuitenkin siitä viimeiseksi lauseeksi nyt tai hetken päästä jotain rutisemista tai huomauttamista. Hän on ollut kuullemma koko ikänsä sellanen vali vali vali negatiivinen ihminen joka ruotii lämpimikseen kaikkien tuttaviensä elämät ja elää juoruista ja juoruamalla.
Nyt kun kirjoitin tämän, tajuasin että ihan sama kuvaus sopii hänen tyttäreensä eli muijaani.
"Ei omena kauaks puusta putoa"
Se anoppi varmaan olisi halunnut teidän pysyvän yhdessä ja siksi esitti, että koittaisit vaan kestää. Ehkä hänellä on omakohtaista kokemusta ollut, mistäpä sen tietää. Useinhan ne sivusuhteet kuivuu kokoon jossain vaiheessa. Teillä sitten näin ei käynyt tai paremminkin sinä halusit lähteä. Teit oikein, koska eihän tuollaista kuulukaan tänä päivänä vain "kestää "
Anopin osa tuossa ei välttämättä ole kovin mukava. Hänhän on tavallaan ulkopuolinen, mutta joutuu kuitenkin olemaan tekemisissä kaikkien kanssa. Hänen pitää osata luovia siinä tilanteessa niin, ettei joudu dissatuksi kummaltakaan puolelta, koska varmasti haluaisi säilyttää yhteyden sinun lapseesi ja sinuun tietysti myös, ja tietysti myös poikaansa ja tämän nykyiseen vaimoon. Olen ollut hiukan tuon tyyppisessä tilanteessa, en tosin anoppina, mutta miehen sisarena. Siinä oli välillä tunne, että yksi veti kädestä ja toinen jalasta. Se oli jo diplomatiaa, että sai säilytetyksi suhteet kumpaankin osapuoleen, ja itse ei ollut syyllistynyt kuitenkaan mihinkään.
Parempi se on anopin sanoakin, että ei puutu teidän väleihinne, koska siinä helposti saa paskat niskaansa ja viestintuojahan yleensä ammutaan.