Lue keskustelun säännöt.
Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset
Tuli tuosta mieleen, kun jonkun anoppi oli laittanyt uuteen uskoon nuo keittiönkaapit :D
Mulla oli ihan kauhee ex anoppi ( HUOM! EX), kun ekan kerran tapasimme, hän teki harvinaisen selväksi, että hänen poikansa tarvitsee jonkun laihemman naisen. Ja en ollut edes lihava, vain vähän löllerö, itseasiassa hoikempi kuin anoppi itse.
Kommentit (1705)
Anoppini ja appeni (siis exän vanhemmat) ovat mukavia ihmisiä. Ollaan vieläkin yhteydessä. Kun vein lapsen sinne jouluksi oli täysi pöytä odottamassa ja appiukko tyrkkäsi vielä parkkipaikalla pullon mukaan "kun nyt pääset jouluun ihan ittekseks vink vink".
Oma äitini oli taas luonnehäiriöinen vainoharhainen hömelö ja isäni peesasi sitä joka asiassa. Pari kertaa piti avata suuni kun olivat yrittäneet pompottaa exää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi tuli taas kerran kertomaan mulle, että kaikilla suvun naisilla oli ollut tapaaminen. No, vastasin, että sehän oli mukavaa. Sitte se sano että, Niin siellä oli kutsuttuna kaikki muut paitsi sinä.
Halusi tuottaa mulle pahaa mieltä kuten aina. Ei pitänyt musta, koska olin liian huonosta perheestä. Tällaista se oli aina. En kuitenkaan ottanu koskaan pultteja, vaan sanoin vaan että Jaaha. Vaikka kyllähän mulle paha mieli aina tuli.
Oikeasti, hyi h***etti miten oksettavaa käytöstä. Hyvin on sulla itsehillintä toiminut kun et oo vetänyt tuosta pultteja.
Tämä oli niin tuttua aikanaan. Anoppi ja muut suvun naiset eli miehen siskot ja veljien vaimot kävivät teattereissa, konserteissa, risteilyillä ja vaikka missä, mutta minua ei kertaakaan kutsuttu mukaan. Sitten yhteisissä tapaamisissa nämä reissaajat muistelivat aina kaikkia hauskoja ja mahtavia tapahtumia.
Anopin suorittama koivuniemen herran suosittelu vakavalla naamalla ratkaisuksi lapsenlapsen käytöshäiriöihin, koska "tosi hyvin se toimi isäänsäkin aikoinaan". (Niin hyvin, ettei ko. isällä ole koskaan käynyt edes mielessä jatkaa perinnettä.)
Anoppi on muuten ihan mukava ihminen, mutta hän on täysin passattava kuin pikkulapsi, ja jättää jälkeensä sotkua.
Hän asuu sen verran kaukana, että saapuessaan viipyy aina useamman päivän. ja joskus parikin viikkoa, joista osan miehen samassa kaupungissa asuvan veljen luona. En mene yksityiskohtiin, mutta tilannetta voisi verrata siihen, että anoppi asuisi Rovaniemellä ja me Helsingissä.
Anoppi tekee mm. sitä, että syötyään tai juotuaan kahvia, hän jättää astiansa pöytään. Tämä on tietenkin täysin ymmärrettävää käytöstä silloin, jos ollaan illalliskutsuilla, mutta hän toimii siis meillä aina näin. Ei voi koskaan viedä lautastaan tiskipöydälle asti.
Joskus hänelle tulee meillä ollessaan halu tiskata tai laittaa ruokaa, mutta hän jättää jälkeensä aina karmean sotkun. Tiskatessaan hän ei kuivaa tiskipöytää, vaan lopputuloksena on vedestä lainehtiva pöytätaso. Ruokaa laittaessaan hän jättää koko keittiön tahraiseksi, ja käyttää astioita enemmän kuin tarvitsisi. Nyt joululomilla anoppi oli meillä sillä aikaa kun itse olin pari päivää sukuloimassa. Palattuani aloin laittaa ruokaa. Järkytys oli melkoinen, kun löysin uunista öljyä valuvan uunipellin, jonka päällä oli mustunut leivinpaperi, sekä jotakin, mikä näytti hiiltyneeltä heinältä. Uunin sisäpinnat olivat kauttaaltaan palaneen mustan rasvan peitossa. Kysyin mieheltä mitä ihmettä oli tapahtunut, ja hän sanoi anopin tehneen jonkinlaista paistia tms. uuniruokaa. Mieskään ei ollut huomannut, että anoppi ei ollut siivonnut lainkaan jälkiään. Onneksi meillä on ns. itsepuhdistuva uuni, mutta sotkun siivoamisessa meni silti pitkä tovi.
Useita päiviä meillä ollessaan hänelle tulee usein tarve pestä pyykkiä. Olen aina sanonut hänelle, että voi heittää omat vaatteensa koneeseen meidän pyykkiemme sekaan. Mutta hän ei ikinä huolehdi pestyjen vaatteidensa poisviikkaamisesta. Olen lukuisia kertoja illan tunteina viikannut myös anopin vaatteet. Viimeksi jätin hänen vaatteensa olohuoneen nojatuoliin. Vielä seuraavana päivänä, palattuani töistä, vaatteet olivat samassa paikassa. Kerran hän oli laittanut vaaleita vaatteita sisältäneeseen pesukoneeseen tummansiniset housut, minkä seurauksena kaikki vaaleat vaatteeni värjäytyivät.
Ja hän istuu aina sohvalla liikauttamatta eväänsäkään. Vaikka hän olisi meillä monta päivää, hän ei auta siivoamisessa tai ruoanlaitossa, vaikka näkee toisten tekevän kovasti vaivaa niiden eteen. En siis tarkoita, että aina pitäisi, mutta joskus olisi mukava jos hän edes kysyisi. Joskus hän valitti ettei kuule televisiota kun yritin samaan aikaan imuroida. Ja hän odottaa, että minä tai mieheni keitämme hänelle teetä jne, vaikka meillä olisi kädet täynnä työtä jonkin askareen kanssa, ja hän voisi aivan hyvin itse keittiöstä ottaa.
Viime vierailulla anoppi herätti meidät klo 03 ja valitti, että hänen on kylmä. Hänellä oli sängyssä villatäytteinen täkki, ja lisäksi huoneessa oli villahuopa siltä varalta, että tarvitsee lisälämmikettä. Sänkykin oli lämpimän patterin vieressä. Sanoin anopille, että ottaa villahuovan päälleen, ja hakee tarvittaessa olohuoneesta toisen. Mutta tämä ei kelvannut. Jouduimme lähtemään varastoon koluamaan etsien paksumpaa vieraspeittoa, ja laittamaan siihen pussilakanan jne. Koko hommaan meni ainakin puoli tuntia keskellä yötä. Toisena yönä hän taas herätti meidät klo 02 ja valitti, että naapurin koiran juoksentelu yläkerran asunnossa häiritsee häntä. Meidän olisi pitänyt mennä sanomaan asiasta naapurille välittömästi. Mies tarjosi anopille korvatulppia, mutta hän ei huolinut niitä. Emme todellakaan lähteneet herättämään naapuria moisen asian takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset 8 v. ja 10 v. eivät olisi enää saaneet olla alasti. Edes omasta halustaan kesäkuumalla, vesiletkulla leikkiäkseen omalla takapihalla minne ei yli parimetrisen lauta-aidan takaa voi kukaan nähdä. Huomautus, että käydään me 2 x viikossa saunassakin, ja ihan peräti koko perhe yhdessä, vain lisäsi vettä myllyyn, sitä pidettiin häpeämättömänä viisasteluna. Jotenkin tilanne saatiin rauhoittumaan ja ollaan yhä väleissä. Onneksi anoppi asuu niin pitkän matkan päässä, että kasvokkain tulee kohdattua vain harvoin.
Pitäisikö tehdä pahimmista miniöistä/vävyistä oma keskustelu aihe
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset 8 v. ja 10 v. eivät olisi enää saaneet olla alasti. Edes omasta halustaan kesäkuumalla, vesiletkulla leikkiäkseen omalla takapihalla minne ei yli parimetrisen lauta-aidan takaa voi kukaan nähdä. Huomautus, että käydään me 2 x viikossa saunassakin, ja ihan peräti koko perhe yhdessä, vain lisäsi vettä myllyyn, sitä pidettiin häpeämättömänä viisasteluna. Jotenkin tilanne saatiin rauhoittumaan ja ollaan yhä väleissä. Onneksi anoppi asuu niin pitkän matkan päässä, että kasvokkain tulee kohdattua vain harvoin.
Anoppi taitaa olla piilopedo. (On niitä naisissakin!) Ne peittelee taipumuksiaan näin, samoin kuin esim ho mo foobikot.
Onhan täällä jo vaikka kuinka monta anoppienhaukkumisketjuja, joten välillä voisi joku kirjoittaa totuuksia nykyminiöistä.
Tämän ketjun jutuista nyt ei kukaan täysijärkinen usko puoliakaan, ovat melkoisia "maalauksia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi ei sitten suostunut tuleen mun ja tyttärensä kanssa samaan aikaan joulusaunaan vaikka mä siis pyysin pari kertaa .
Vierailija kirjoitti:
No vaikka sivuutettais nää perinteisemmät alkoholin käytöt ja "lievä" rajaton käytös meidän lasten suhteen.. niin ehkä se mikä kummastuttaa eniten on että ennen lasten syntymää olin appivanhemmille tärkeä ja positiivinen ihminen elämässä joka huomioitiin sellaisena kuin on. Mutta esikoisen synnyttyä alkoi vähättely, alistamisyritykset ja mikä ehkä kummallisinta mulla on yksi ruoka-aine jota en voi syödä (käsitellä yms voin mutta syötynä aiheuttaa allergisen reaktion) sanotaan vaikka tunnistamisen välttämiseksi tän olevan kala ja tämä on ennen huomioitu appivanhempien osalta kun ollaan sovitusti menty heille ruokailemaan. Mutta esikoisen synnyttyä aina jos on pyydetty syömään sinne on ruokana kalaa - eli mulle jää käytännössä perunat syötäväksi. Kun tää kuvio vahvistui aloin toki ottaa itselle eväät mukaan mutta siitä jopa suututtiin kun ei anopin tekemä ruoka kelpaa - muistutus olen allerginen -> tuhahtelua ja jupina
Meillä myös luultiin että välit olisi aidosti välittävät ja hyvät. Yhteisen lapsen syntymän myötä alkoi pikkuhiljaa lapsen hoidon vähättely ja päteminen tyylillä omat lapseni ovat selvinneet hengissä vaikka näin on tehty. Eikä niissä vielä mitään, niiden annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ajattelemattomina töksäytyksinä, mutta yht äkkiä anoppi alkoi väittämään, että kohtelen miehen vanhempia lapsia huonosti. Ja että olen muka miehen läsnäollessa aivan erilainen. Normaalisti olen lapsia ohjeistanut ja komentanut, rakastan miehen vanhempia lapsia ja he ovat minulle tärkeitä, minä olen heille myös. Tottakai ollaan ärsyynnytty joskus puolin ja toisin kuten he ovat olleet ärsyyntyneitä äitiinsä ja isäänsäkin. Itkien oli väittänyt, että kohtelen lapsia todella huonosti. Selvitettiin asiaa lasten kanssa, kävi ilmi että ovat puhuneet minusta pahaa ja kuulustelleet lapsia jo pidemmän aikaa, että miten heille puhun ja miten kohtelen.
Tästä tuli ihan hirveä sotku, jota selvitellään vieläkin. Mies onneksi uskoi minua, jutteli lastensa kanssa ja lapset olivat kertoneet, että olen sanonut jälkien siivoamisesta ja kotitöiden hoitamisista. Lapset eivät kokeneet niitä kaltoinkohteluina, toki eivät aina ole olleet mielissään, mutta kukapa lapsi ei nurisisi joskus kotitöistä. Kerta tämän hirveämpää ei tullut esiin, ei tämä tehnyt säröä miehen ja minun väleille, mutta välit anoppiin ja appiin ovat aika rikki. En vieläkään pysty ymmärtämään tapahtunutta ja olen epäillyt, että olenko kuvitellut kaiken ystävällisyyden ja kaiken, vai mitä ihmettä on tapahtunut. En ole löytänyt järjellistä selitystä ja kanssani ei suostuta keskustelemaan asiasta. En kertakaikkisesti pysty ymmärtämään, mitä hel*ettiä oikein tapahtui. Pahimmillaanhan tuollainen mustamaalaus ja valheiden levittely voisi johtaa eroon, miehen lapset joutuisivat kokemaan taas rikkovan eron ja yhteisemme joutuisi elämään eroperheessä. En voi käsittää moista toimintaa ihmisiltä, joihin luotin aikaisemmin ja joista pidin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli psyykkisesti sairas anoppi. Tulin kerran kotiin. Anoppi oli käynyt kylässä. Oli laittanut omat matot ja verhot, taulut seinille. Vahakankaan oli kiinnittänyt nastoilla ruokapöytään kiinni.
Menisi sydän pysähtyä, kun avasin koti-oven.
Tarina päättyi niin, että pakkasin kaiken anopin tuoman peräkärryyn ja vein kärryn hänen pihaansa.Oho, mä olen päässyt vähällä kun on vain tuotu vaivihkaa koriste-esineitä (ruskeaa taidelasia, suurinta inhokkiani) ja vaihdettu keittiöön verhot.
Anoppisi ei oo vissiin saanu myytyy niitä taidelasejaan ja laahaa ne teille. Verhotkin saattaa olla koinsyömät?
Jotkut just meidän keittiöön sopivat verhot, sanoi anoppi. Tuskin olisi kelvannut koille ne verhot, kun jotain keinokuit
Olisin kyllä ennen palauttaimsta googlannut ne lasiastiat, että saisiko niistä jotain. Jos saa, olisi myynyt eteenpäin ihan surutta. Ihan uskomatonta, mitä jotkut sysirumat kiulut saattaa maksaa jossain Torissa. Verhot olisi palauttanut luonnollisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että kyseessä on ilkeä ja pahansuopa ihminen. Väkivaltainen lastenvihaaja. Käyttää ihmisiin henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Anoppi vihaa poikaansa, miniäänsä ja lapsenlapsiaan. On ilmeisesti joko henkisesti sairas tai muuten vaan luonnehäiriöinen ja vi##umainen narsisti. Tyypillinen anoppi!
Teitkö anopista rikosilmoituksen? Jos anoppi olisi uhkaillut kurittaa minun lapsiani, niin olisin laittanut välit poikki moiseen anoppiin ja hakenut oikeudesta lähestymiskiellon!
Vierailija kirjoitti:
Anopin suorittama koivuniemen herran suosittelu vakavalla naamalla ratkaisuksi lapsenlapsen käytöshäiriöihin, koska "tosi hyvin se toimi isäänsäkin aikoinaan". (Niin hyvin, ettei ko. isällä ole koskaan käynyt edes mielessä jatkaa perinnettä.)
Saisinpa euron joka kerta, kun anoppi on miniälle suuttunut lasten (kuulemma väärästä) hoidosta ja kyseisen huuhkajan lähtemisestä meiltä ovet paukkuen. Poikamme on vähän pyöreä, ruoka maistuu mutta myös liikkuu puolitoistavuotiaaksi ihan ok.
Muutama: Yritti vierailullaan estää poikaa syömästä, kuitenkin sokerimuroja pitää antaa.
Vettä ei saa juoda, mutta toi täysmaitoa tullessaan.
Poika riisuu sukat heti kun silmä välttää, käytetään potkareita joissa sukkaosat. Muori riisui t paitasilleen ja poika alkoi tietysti palella ja pyrki syliin, anoppi tuuppasi toistuvasti pois ja itketti lasta.
Ja ne kirppislöydöt.. tuo viikottain aarteita, jotka joko pesty pilalle esim kuvio/väärä koko/värimaailma ripulin ja oksennuksen väliltä.
Suuttuu armottomasti jos pyytää lopettamaan tai pyytää toimimaan kuin lapsi on tottunut.
Anoppi on periaatteessa täyspäinen, mutta kuulemma uskovainen ja käyttää uskontoa väärin. Rukoilee maallista omaisuutta lisää, ja haukkuu muita ihan surutta, on myös erittäin itsekeskeinen. Pokkana luulottelee olleensa mahtava äiti, mutta pojassa kyllä näkyy että on jäänyt turvattomaksi pienenä.
No, lista on pitkä. Kuvittelee että pojalla on aina aikaa lörpötellä kissanristiäisistä, vaikka olisi työpäivä kesken. Tyrkyttää 40 vuotta vanhoja kodintavaroita ja nakkelee niskoja kun ei haluta. Erityisesti kyrpii, kun ollaan kylässä ja ruoka on sovittu vaikka 14. Varttia vaille lähtee johonkin Jeesus tapahtumaan ja tulee tyyliä klo 17 takaisin. Ai ei hän tajunnut! Eikä tule kuuloonkaan että joku muu kokkaa hänen keittiössään. Kun tulevat meille, tuo omat ruokansa. Eikä niillä ole allergioita, paitsi miniä.
Ex-anopille ei kelvannut minussa mikään. Olin epäkelpo hänen pojalleen jo ensimmäisestä sekunnista lähtien. Ja kuten täällä on jo mainittu perunankuorinnat yms. samaa sarjaa oli myös tämä anoppi. Kultapojalle piti kaikki kantaa eteen, palvella kuin mitäkin talon valtiasta, hyvä ettei sitonut kylässä käydessä pojan kengännauhatkin, you name it. Samaahan hän odotti ja oletti minunkin tekevän. En jaksanut enää jossain vaiheessa kuunnella tätä lässyttävää ylistystä ja kerran anoppilassa käydessämme, veimme tuliaisiksi itse tehtyjä sämpylöitä.
Sain kuulla, etteivät ne ole hyviä. Hymyillen kiitin kohteliaasti palautteesta ja ilmoitin, että ne ovat poikansa leipomia. Hyvä ettei siihen tilanteeseen tarvinnut soittaa lanssia, sillä järkytys seurasi toinen toistaan anopilla.
1) Miten olin voinut pistää kultapojan sormet tahriintumaan taikinaan. 2) Kuinka olin voinut edes vaatia poikaa leipomaan. 3) Melkoinen raksutus kävi anopin päässä myös siitä, että nythän oikeastaan niitä sämpylöitä olisi sittenkin pitänyt kehua, koska ne olikin pojan tekemiä, mutta kun oli kerinnyt jo haukkua. Ja kuin taika-iskusta, yhtäkkiä niiden maku olikin suorastaan taivaallinen.
Hankaluuksia ja ikävyyksiä aiheuttaa usein anoppi. Joillakin se Besserwisser on kahjo ja sekopää appiukko. Ja monilla on sekä anoppi että appiukko ei-toivottuja vieraita! Kotirauhan rikkomista, yllätyskyläilyjä, puhelinterroria, sekaantumista, määräilyä, asioista jankkaamista, komentelua ja urkkimista.
Näillä ilkeillä appivanhemmilla ei ilmeisesti ole omaa elämää ollenkaan! Tylsyydestä kärsivät vanhukset voisivat mennä pelaamaan bingoa ja lähteä eläkeläisten kiertomatkalle linja-autolla. Miksi näitten änkyrävanhusten pitää puuttua aikuisten lasten, miniöitten, vävyjen ja lastenlasten asioihin???
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että kyseessä on ilkeä ja pahansuopa ihminen. Väkivaltainen lastenvihaaja. Käyttää ihmisiin henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Anoppi vihaa poikaansa, miniäänsä ja lapsenlapsiaan. On ilmeisesti joko henkisesti sairas tai muuten vaan luonnehäiriöinen ja vi##umainen narsisti. Tyypillinen anoppi!
Teitkö anopista rikosilmoituksen? Jos anoppi olisi uhkaillut kurittaa minun lapsiani, niin olisin laittanut välit poikki moiseen anoppiin ja hakenut oikeudesta lähestymiskiellon!
Vierailija kirjoitti:
Anopin suorittama koivuniemen herran suosittelu vakavalla naamalla ratkaisuksi lapsenlapsen käytöshäiriöihin, koska "tosi hyvin se toimi isäänsäkin aikoinaan". (Niin hyvin, ettei ko. isällä ole koskaan käynyt edes mielessä jatkaa perinnettä.)
Kyllä minunkin muistikuvissani on, että jotain huorittelua oli, jopa nuorille tytöille. Minäkin sain sen tuta, olisinko ollut 10v.