Lue keskustelun säännöt.
Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset
Tuli tuosta mieleen, kun jonkun anoppi oli laittanyt uuteen uskoon nuo keittiönkaapit :D
Mulla oli ihan kauhee ex anoppi ( HUOM! EX), kun ekan kerran tapasimme, hän teki harvinaisen selväksi, että hänen poikansa tarvitsee jonkun laihemman naisen. Ja en ollut edes lihava, vain vähän löllerö, itseasiassa hoikempi kuin anoppi itse.
Kommentit (1705)
Vierailija kirjoitti:
Ex-anopille ei kelvannut minussa mikään. Olin epäkelpo hänen pojalleen jo ensimmäisestä sekunnista lähtien. Ja kuten täällä on jo mainittu perunankuorinnat yms. samaa sarjaa oli myös tämä anoppi. Kultapojalle piti kaikki kantaa eteen, palvella kuin mitäkin talon valtiasta, hyvä ettei sitonut kylässä käydessä pojan kengännauhatkin, you name it. Samaahan hän odotti ja oletti minunkin tekevän. En jaksanut enää jossain vaiheessa kuunnella tätä lässyttävää ylistystä ja kerran anoppilassa käydessämme, veimme tuliaisiksi itse tehtyjä sämpylöitä.
Sain kuulla, etteivät ne ole hyviä. Hymyillen kiitin kohteliaasti palautteesta ja ilmoitin, että ne ovat poikansa leipomia. Hyvä ettei siihen tilanteeseen tarvinnut soittaa lanssia, sillä järkytys seurasi toinen toistaan anopilla.
1) Miten olin voinut pistää kultapojan sormet tahriintumaan taiki
Hyi hitto millainen äiti. Oma äitini on mielisairas, mutta ei sentään ole pilannut elämääni tuolla tavalla. Sääliksi käy kaikkia.
M43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pienet lapset ei saisi anopin mielestä olla alasti omassa kotonaan, sisällä tai pihassa on anoppi (piilo)pe do fiili. Ne yrittää peitellä omaa taipumustaan 'kauhistelemalla' lapsen alastomuutta.
Eräs anoppi määrää ketä poikansa saa kutsua lasten synttäreille/ristiäisiin jne. Esim pojan alkoholisti-isä ei saa juhliin tulla tai ... poika tottelee mammaansa. Mamma leikkii parempaa henkilöä vaikka on ihan tavis, oikeastaan naurettava olento kaikkineen, narsisti. Alko-isä menetti kaiken mamman viedessä jopa itsetunnon, vähemmästäkin alkoi soosi maittamaan.
Eikö teidän puolisot tee tai sano mitään? ettekö te puhu puolisoidenne kanssa?
Ex-appiukko oli kova lainailemaan tavaroita. Ihan mitä vaan uutta tavaraa, kodinkoneita, työkaluja jne oli ostettu, niin appi kysyi heti lainaksi. Laina-ajat venyivät viikoiksi, joten piti itse hakea esineet ja tavarat appiukolta pois hakemassa.
Asuntoautoakin yritti lainata, mutta hänen ab-ajokorttinsa ei riittänyt ison auton kuljettamiseen luvallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla samoja kuin seiskalla, eli kun kolmas lapsemme oli muutaman kuukauden ikäinen niin anoppi pienessä sievässä alkoi kyselemään minulta, että onko hänen poikansa vauvan isä ollenkaan? Vauvan ulkonäössä kun ei ole yhtään heidän tai appiukon suvun piirteitä. Ja että hän miettii näitä perintöasioita tässä. En osannut muuta sanoa kuin että tee testit ja lähdin paikalta. Muita ei siinä silloin ollut lähellä ja tästä aiheesta ei ole sen jälkeen puhuttu. Enää isyydestä ei ole epäselvää varmasti anopinkaan mielestä, mutta vieläkin tuo asia nousee mieleeni. Oikeastiko anoppi uskoi, että jakelin täällä itseäni kaiken maailman postinkantajille ja nuohoojille kun hoidin samalla 2 ja 4 vuotiaita lapsiamme ja pisimmät reissut kotoa suuntautuivat päivällä lasten kanssa kauppaan?
Aina on mahdollista että anoppi itse on tätä harrastanut.
Ex -anoppi:
- Haukkui keikisteleväksi huo""si kun tuli kylään ja pesin ikkunoita jakkaralla seisten ylläni bikinien yläosa ja sortsit
- Koetti aina siivota kun muka oli niin likaista ja väänsi naaman itkuiseksi kun ex ärähti että just on pesty lattiat! tms
- Osti meille todella pahaa halpiskahvia joka oli muka parempaa,anopin luona ei sitten kahvia voinut juoda lainkaan
- Kun sain keskenmenon syytti sitä että olin ollut Särkänniemessä ja käynyt tukkijunassa. Todellisuudessa keskenmeno oli pieni helpotus, ex halusi lapsen kovemmin kuin minä,olin vasta 20
- Tuli syyttämään pettämisestä kun olin lähtenyt kaverin kanssa terdelle,miespuolinen serkkuni tuli istumaan samaan pöytään ja anoppi käveli ohi
-Tuli kerran lukitsemattomasta parvekkeen ovesta sisään ja meni istumaan olohuoneeseen,olimme juuri harrastaneet hyvin äänekästä seksiä ja kun ex käveli munasillaan vessaan niin huomasi että joku istuu sohvalla,anopin ilmeestä näki että kuullut liikaa kuten pyyntoni panna per""le kovemmin
- Syytti että olin varastanut sen lääkkeet,verenpaineen hoitoon tarkoitetut,mitä minä niillä olisin tehnyt?
Anoppi ei kaatanut suhdetta mutta oli yksi syy siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samoja kuin seiskalla, eli kun kolmas lapsemme oli muutaman kuukauden ikäinen niin anoppi pienessä sievässä alkoi kyselemään minulta, että onko hänen poikansa vauvan isä ollenkaan? Vauvan ulkonäössä kun ei ole yhtään heidän tai appiukon suvun piirteitä. Ja että hän miettii näitä perintöasioita tässä. En osannut muuta sanoa kuin että tee testit ja lähdin paikalta. Muita ei siinä silloin ollut lähellä ja tästä aiheesta ei ole sen jälkeen puhuttu. Enää isyydestä ei ole epäselvää varmasti anopinkaan mielestä, mutta vieläkin tuo asia nousee mieleeni. Oikeastiko anoppi uskoi, että jakelin täällä itseäni kaiken maailman postinkantajille ja nuohoojille kun hoidin samalla 2 ja 4 vuotiaita lapsiamme ja pisimmät reissut kotoa suuntautuivat päivällä lasten kanssa kauppaan?
Aina on mahdollista että anoppi itse on tätä harrastanut.
Suurella todennäköisyydellä. Narsisti kääntää omat pahat tekonsa toisen tekemiksi, asiat jotka ei kaikki kestä päivänvaloa. Narsisti mustamaalaa uhrinsa.
Itsellekkin koulukiusaamisesta sekä äidin kommenteista minun sekä hänen kehoon vaikuttivat hirvittävän paljon...
Lähes 20-vuotta kulunut ja joutunut käymään läpi vaikean masennuksen viiltelyineen, lähes kuolin anoreksiaan painaessani vain 36kg osastolle mennessä, kaksi itsemurha yritystä josta viimeisimmästä selvisin viettäen kaksi päivää teholla lähes koomatilassa nenämahaletkussa.
Vaati paljon terapiaa päästä tähän pisteeseen ja vielä jäljellä ahdistus- ja paniikkihäiriö.
Joten, kyllä ilkeät kommentit/tapahtumat pitkällä ajalla aiheuttavat kamalaa tuhoa.
Ohi~
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä anoppi kysyy. Miniä on sydämistynyt koska "puutun lastenkasvatukseen liikaa". Tulevat meille, eivät saa pidettyä lapsille kuria. Kouluikäisillä kun ääni nousee niin kyllä se ottaa jo korviin. Pöydässä nirsoillaan, tuolilla pyöritään ja miniä pyytää rauhoittumaan -mitään ei tapahdu ja minä joudun pontevasti sanomaan, että olkaahan hissukseen nyt, minua uskovat ja se kai ottaa koville. Eikä pelkkää lihaa ja pottua syödä, vaan vihanneksia kyytipojaksi, sitäkään eivät vanhemmat tarpeeksi painokkaasti opastaisi. Olen huolissani näiden syömisistä,käyvät harvoin ja mitä meno on kotona, luoja tietää, olen siitä lapsillekin kahden kesken yrittänyt jutella että ainakin vitamiinit pillerinä on otettava.
Ulos jos lähdetään kävelylle niin eivät pue lämpimästi, minä sanon että hatut päähän ette voi ilman lähteä, ja hansikkaat. Miniä loukkaantuu taa,s minä puutun liikaa.
Voisiko tuossa toimia niin, että sanoo lapsille:Kuunnelkaahan nyt/Kuulitteko mitä äiti sano/sanoi?
Voit sanoa mutta samanaikaisesti myös henkisesti tukea miniää.
Vierailija kirjoitti:
mun anoppi on aina ollut kotirouva, sillä ei ole omaa elämää, neuvoo kokajan muita ja arvostelee, on katkera kaikesta ja hyvin negatiivinen, imee virrat hetkessä. onneksi en ole nähnyt häntä 5:n vuoteen. on valitettavaa että emme voi nauttia yhteisistä perhe hetkistä kuten joulusta, onko tuo sitten jonkin asteista mielenvikaisuutta.
Voi taivas, ole iloinen, että saatte viettää joulut rauhassa oman perheen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 15 vuotias ja poikaystäväni esitteli äidilleen ja tämän miesystävälle. Alko oli maistunut molemmille hyvin. Tämä anopin mies olisi halunnut viedä minut saunaan ja katsoa onko likasta mihinkään päälle räkästä naurua. Poikaystäväni nauroi vain asialle. Oli aika ahdistavaa.
Anoppi sitten soitti minulle tämän ensimmäisen vierailuni jälkeen. Äänestä kuuli, että korkki oli taas auennut. Haukkui minut mm huoraksi. Kehtasin hänen kullannuppusen kanssa alkaa seurustelemaan! Noh sitä suhdetta kesti 13 vuotta (olisinpa vain heti tuolloin tajunnut, että anoppi ei koskaan hyväksy minua).
Tarinoita hänestä riittäisi useampikin, mutta tämä teinitytön huoraksi haukkuminen on jäänyt parhaiten mieleeni. Yhä edelleen hän minua vihaa ja mustamaalaa, vaikkei tekemisissä enää vuosiin olla oltukkaan.
onneksi nyt on tasapainoinen normaali ihana anoppi!
Lähetteli haukkumakirjeitä huonolla kirjoitustaidollaan vielä vuoden jälkeen vaikkei tiennyt mistään mitään. Oli kasvanut ns.pellossa. Ihan pimee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö teidän puolisot tee tai sano mitään? ettekö te puhu puolisoidenne kanssa?
no eihän poika voi vaimoaan/tyttöystäväänsä puolustaa koska äiti on aina oikeassa vaikka olis itse nuorena ollut tottelematon hulivili
Anoppi on alkoholin lisäksi riippuvainen uhkapeleistä. Pelaa usein kelan tuet ja sitten vinkuu lapsiltaan rahaa lainaan. Yrittää syyllistämällä saada rahaa lainaan. Pitäähän teidän nyt äitiänne auttaa, olen sentään ÄITI.
Miniää aina haukkuu kännissä puhelinterrorisoidessaan tuttuja. Hänellä on aina joku vihamies kenestä sitten keksitään kaikenlaista juttua. Kun tästä selviää, hän uskoo omiin puheisiinsa hyvin vahvasti ja näin on tapahtunut kun hän on näin kertonut.
On ex, mies ja anoppi.
Mahtaako pahin olla tapahtumassa. Psyko-anoppi löysi uuden miehen (uhrin) läheltä meitä, poikansa perhettä. Heidän suhde on siinä vaiheessa että anoppi saattaa muuttaa miehen nurkkiin täysihoitoon. Ja kyllä siinä vuosia menee muutama että saa uudenkin miehen putsattua joten miten kestämme? Käy meilläkin vain määräilemässä millaiset verhot/huonekalut/astiat ym meidän pitäisi laittaa, ja miten kasvattaa lapsemme.Ja jos käynnit nyt alkavat lisääntyä.
Ainoa toivo on että tällä miehellä silmät aukeaa aikaisemmin kuin entisillä.
Vähän vastapainoa näin masentaville kommenteille. Minulla on mahtavat anoppi ja appi. Anoppi hoitaa lapset jos on tarvetta, tuo milloin marjoja, milloin sieniä ja viimeksi eilen olivat laittaneet mökin talvikuntoon ja toivat 4 kg muikkuja, valmiiksi perattuina. Aivan ihanaa. Vielä kun oma isäni toi paistovalmiin jäniksen ja sanoi että kyllä hirvenlihaakin on tulossa, niin eipä voi valittaa.
Eivät puutu meidän asioihin, mun äiti on oikeastaan pahin, mutta on kyllä ymmärtänyt rajat hänkin, oon nähnyt viimeksi pääsiäisenä. Mutta siis anoppi ja appi, ei mitään, ei kertakaikkiaan mitään valittamista. Ei tullut sanomista vaikka keväällä asuivat meillä useamman viikon kun heidän vesivahinkoaan kuivateltiin. Synkkaa ja hyvni.
Kyllähän joka suvussa ruusunpiikki löytyy, meillä se on miehen veljen vaimo, helsingin prinsessa, joka haluaa kaiken saman tänne maaseudulle kuin Helsingissä. Mikään ei kelpaa, vain hän tekee oikein, hän haluaa viettää kesät helsingissä jne jne. No, toivottavasti miehen veli ei pistä raskaaksi vaan vaihtaa järkityyppiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli psyykkisesti sairas anoppi. Tulin kerran kotiin. Anoppi oli käynyt kylässä. Oli laittanut omat matot ja verhot, taulut seinille. Vahakankaan oli kiinnittänyt nastoilla ruokapöytään kiinni.
Menisi sydän pysähtyä, kun avasin koti-oven.
Tarina päättyi niin, että pakkasin kaiken anopin tuoman peräkärryyn ja vein kärryn hänen pihaansa.Oho, mä olen päässyt vähällä kun on vain tuotu vaivihkaa koriste-esineitä (ruskeaa taidelasia, suurinta inhokkiani) ja vaihdettu keittiöön verhot.
Anoppisi ei oo vissiin saanu myytyy niitä taidelasejaan ja laahaa ne teille. Verhotkin saattaa olla koinsyömät?
Jotkut just meidän keittiöön sopivat verhot, sa
Mun anoppi toi näitä aarteita. Kun sanoin että eivät jää meille, niin heitti ilmaan kuin suurenakin uhkauksena, että vie ne sitten mökille. Ihan vapaasti.... mua ei kiinnosta kuin se, että mun taloon ei ne korvaamattoman arvokkaat "pikkuvikaiset" arabiat ja muut romut jää. Jossain vaiheessa piilotti yllätykseksi kaappiin milloin mitäkin. Palautin nekin. Ihan kaikki löytää kyllä paikan mökiltä tai anopin kotoa. Mitään ei voi heittää pois. Sairasta.
Keräilijäanopit on syvältä. Kun ei enää omaan huusholliin mahdu sitä arabiaa niin laahataan lupaa kysymäti miniälle. Onneksi nykyajan miniät uskaltaa sanoa EI, saapi sitten anoppi tekonyyhkyttää pojalleen miten ilkeä ja kiittämätön miniä että HÄN haluaa siltä seitsemän anteeksipyyntöä välittömästi.