Lue keskustelun säännöt.
Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset
Tuli tuosta mieleen, kun jonkun anoppi oli laittanyt uuteen uskoon nuo keittiönkaapit :D
Mulla oli ihan kauhee ex anoppi ( HUOM! EX), kun ekan kerran tapasimme, hän teki harvinaisen selväksi, että hänen poikansa tarvitsee jonkun laihemman naisen. Ja en ollut edes lihava, vain vähän löllerö, itseasiassa hoikempi kuin anoppi itse.
Kommentit (1705)
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli psyykkisesti sairas anoppi. Tulin kerran kotiin. Anoppi oli käynyt kylässä. Oli laittanut omat matot ja verhot, taulut seinille. Vahakankaan oli kiinnittänyt nastoilla ruokapöytään kiinni.
Menisi sydän pysähtyä, kun avasin koti-oven.
Tarina päättyi niin, että pakkasin kaiken anopin tuoman peräkärryyn ja vein kärryn hänen pihaansa.
Oho, mä olen päässyt vähällä kun on vain tuotu vaivihkaa koriste-esineitä (ruskeaa taidelasia, suurinta inhokkiani) ja vaihdettu keittiöön verhot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä huomata taas kerran, että se vanhemmuus ei todellakaan kasvata ihmistä. Itse asiassa päinvastoin ja miten itsekkäitä nämäkin appi-VANHEMMAT ovat... toisaalta toteuttavat sitä vanhemmuuden mantraa, että niitä lapsia tehdään siksi ettei sitten tarvitse olla yksin. Voi noin vaan tunkea muitten elämään.
Kyllä vanhemmuus on sitten itsekästä.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 13:20"]
Mistä ihmiset oikein repii näitä anoppeja ja appia, tai ylipäätään tällaisia ihmisiä?? Miksi kaikki ihmiset, ketkä minä tapaan, ovat ihan normaaleja ainakin noin suunnilleen?
Sen kun tietäisi. Yksi miehen täti on periaatteessa ihan mukava ja avulias ihminen, tosin hän on varma mielipiteistään ja mielellään kertookin ne toisille kysymättä. Itse tulen hyvin toimeen hänen kanssaan.
Mutta auta armias, kun on kysessä hänen iltatähtensä. Poika on äitinsä silmäterä vielä nelikymppisenä eikä kukaan ymmärrä hänen poikaansa juuri niin täydellisesti kuin hän. Äiti kohtelee poikaansa kuin pientä lasta, mm. kuorii hänelle perunat pojan käydessä kotonaan. Miniä on hänen mielestään täysin avuton ja ilkeä, kun hän ei tee samoin vaan "pakottaa" miehen hoitamaan lapsiaan ja ottamaan osaa kotihommiin. Ja ihan oikeasti anoppi on miniän ollessa poissa siivonnut kaapit ja heittänyt vaatteita pois. Miniän tavaroita ja vaatteita hän on lupaillut lainaksi tuttavilleen ja heidän lapsilleen. Kerran miniä hämmästyi todella, kun puolitutut ihmiset toivat hänelle lapsensa hoitoon päiväksi, anoppi kun oli asian järjestänyt lupaa kysymättä.
Tuon anopin typeryyden huomaa jo siitä kun kuorii perunat, nehän olisi parempi syödä kuorineen.
Ihme tossukoita on täällä moni. Eikö aikuinen osaa pitää puoliaan? Minulle anoppi yritti alkuun tunkea mielipiteitään väkisin läpi, mutta muutamat kerrat täällä itkettyään on sen lopettanut. Eivät uskalla appiukon kanssa tulla meille hääräämään omiaan ja mielipiteitään enää tuputtamaan. Tekevät sitä vaimon siskon perheessä, koska siellä ei uskalleta vastaan sanoa.
Vaimo ei uskaltanut vanhemmilleen vastaan sanoa, joten minä tein sen. Ja sen verran vielä, että minulla on hyvät välit appivanhempiini ja arvostus molemmin puolin, kun saimme rajat vedettyä.
Olimme vasta hetkeä ennen tavanneet mieheni kanssa, minä vähän alle 18v ja hän 19v, asui vielä vanhempiensa luona. Oli ollut puhetta, että tapaan hänen vanhempansa, (hän oli jo tavannut minun vanhempani). Olin ollut hänen luonaan päivän ja vanhempiensa ei pitänyt tulla kotiin koko yönä, mutta heidän reissussa oli mennyt jokin pieleen ja palasivatkin yllättäen kotiin hyvin myöhään. Heräsimme kolinaan En ollut tavannut mieheni vanhempia vielä, sillä hän arasteli esitellä heitä ja nykyään ymmärrän hyvin, miksi. Ehdotin, että esittäydyn kunnolla sitten aamulla, jos ovat hereillä, mutta hän ei pitänyt sitä hyvänä ideana. Hänestä esittely tehdään kunnolla ajan kanssa sitten kun hän on ehtinyt kertoa, että seurustelee vakavasti tytön kanssa ja suunnittelemme muuttoa yhteen. No, lähdin aamuvarhaisella töihin sieltä hipihiljaa ja luulimme, etteivät he huomanneet mitään.
Toisin kävi. Appiukko huusi ja riehui miehelleni ja teatraalisesti ilmoitti, että jos pojallaan on jotain naissuhteita heidän kattonsa alla, niin semmoiset on lopetettava alkuunsa. Mies yritti selittää, miten asia oli mennyt, mutta appi ei halunnut kuunnella. Pitkän riidan jälkeen mieheni sitten lähti tuulettamaan tunteitaan kävelylenkille, kun ei jaksanut kuunnella isältään minun huorittelua. Appi ilmoitti, että jos nyt lähdet, niin takaisin ei ole sitten tulemista. Että semmoinen meidän suhteen alku oli, aika myrskyisää. Myöhemminkin appi yritti saada meidät erilleen. Ei puhunut mulle mitään moneen vuoteen ja minun ollessa paikalla käyttäytyi, kuin olisin ollut ilmaa. En oikein tiedä, miksi hän niin minusta halusi päästä eroon. En tiedä, kelpaanko vieläkään. Varmaankaan en, kun tulin ja "varastin" heidän kultapoikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olimme vasta hetkeä ennen tavanneet mieheni kanssa, minä vähän alle 18v ja hän 19v, asui vielä vanhempiensa luona. Oli ollut puhetta, että tapaan hänen vanhempansa, (hän oli jo tavannut minun vanhempani). Olin ollut hänen luonaan päivän ja vanhempiensa ei pitänyt tulla kotiin koko yönä, mutta heidän reissussa oli mennyt jokin pieleen ja palasivatkin yllättäen kotiin hyvin myöhään. Heräsimme kolinaan En ollut tavannut mieheni vanhempia vielä, sillä hän arasteli esitellä heitä ja nykyään ymmärrän hyvin, miksi. Ehdotin, että esittäydyn kunnolla sitten aamulla, jos ovat hereillä, mutta hän ei pitänyt sitä hyvänä ideana. Hänestä esittely tehdään kunnolla ajan kanssa sitten kun hän on ehtinyt kertoa, että seurustelee vakavasti tytön kanssa ja suunnittelemme muuttoa yhteen. No, lähdin aamuvarhaisella töihin sieltä hipihiljaa ja luulimme, etteivät he huomanneet mitään.
Toisin kävi. Appiukko huusi ja riehui miehelleni ja teatraalisesti ilmoitti, että jos pojallaan on jotain naissuhteita heidän kattonsa alla, niin semmoiset on lopetettava alkuunsa. Mies yritti selittää, miten asia oli mennyt, mutta appi ei halunnut kuunnella. Pitkän riidan jälkeen mieheni sitten lähti tuulettamaan tunteitaan kävelylenkille, kun ei jaksanut kuunnella isältään minun huorittelua. Appi ilmoitti, että jos nyt lähdet, niin takaisin ei ole sitten tulemista. Että semmoinen meidän suhteen alku oli, aika myrskyisää. Myöhemminkin appi yritti saada meidät erilleen. Ei puhunut mulle mitään moneen vuoteen ja minun ollessa paikalla käyttäytyi, kuin olisin ollut ilmaa. En oikein tiedä, miksi hän niin minusta halusi päästä eroon. En tiedä, kelpaanko vieläkään. Varmaankaan en, kun tulin ja "varastin" heidän kultapoikansa.
Tää on niin masentavaa! Mistä kivikaudelta he oikein ovat? Täällä ei vanhemmat valitse lastensa puolisoja, vaikka jotkut niin haluaisivatkin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli psyykkisesti sairas anoppi. Tulin kerran kotiin. Anoppi oli käynyt kylässä. Oli laittanut omat matot ja verhot, taulut seinille. Vahakankaan oli kiinnittänyt nastoilla ruokapöytään kiinni.
Menisi sydän pysähtyä, kun avasin koti-oven.
Tarina päättyi niin, että pakkasin kaiken anopin tuoman peräkärryyn ja vein kärryn hänen pihaansa.Oho, mä olen päässyt vähällä kun on vain tuotu vaivihkaa koriste-esineitä (ruskeaa taidelasia, suurinta inhokkiani) ja vaihdettu keittiöön verhot.
Anoppisi ei oo vissiin saanu myytyy niitä taidelasejaan ja laahaa ne teille. Verhotkin saattaa olla koinsyömät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olimme vasta hetkeä ennen tavanneet mieheni kanssa, minä vähän alle 18v ja hän 19v, asui vielä vanhempiensa luona. Oli ollut puhetta, että tapaan hänen vanhempansa, (hän oli jo tavannut minun vanhempani). Olin ollut hänen luonaan päivän ja vanhempiensa ei pitänyt tulla kotiin koko yönä, mutta heidän reissussa oli mennyt jokin pieleen ja palasivatkin yllättäen kotiin hyvin myöhään. Heräsimme kolinaan En ollut tavannut mieheni vanhempia vielä, sillä hän arasteli esitellä heitä ja nykyään ymmärrän hyvin, miksi. Ehdotin, että esittäydyn kunnolla sitten aamulla, jos ovat hereillä, mutta hän ei pitänyt sitä hyvänä ideana. Hänestä esittely tehdään kunnolla ajan kanssa sitten kun hän on ehtinyt kertoa, että seurustelee vakavasti tytön kanssa ja suunnittelemme muuttoa yhteen. No, lähdin aamuvarhaisella töihin sieltä hipihiljaa ja luulimme, etteivät he huomanneet mitään.
Toisin kävi. Appiukko huusi ja riehui miehelleni ja teatraalisesti ilmoitti, että jos pojallaan on jotain naissuhteita heidän kattonsa alla, niin semmoiset on lopetettava alkuunsa. Mies yritti selittää, miten asia oli mennyt, mutta appi ei halunnut kuunnella. Pitkän riidan jälkeen mieheni sitten lähti tuulettamaan tunteitaan kävelylenkille, kun ei jaksanut kuunnella isältään minun huorittelua. Appi ilmoitti, että jos nyt lähdet, niin takaisin ei ole sitten tulemista. Että semmoinen meidän suhteen alku oli, aika myrskyisää. Myöhemminkin appi yritti saada meidät erilleen. Ei puhunut mulle mitään moneen vuoteen ja minun ollessa paikalla käyttäytyi, kuin olisin ollut ilmaa. En oikein tiedä, miksi hän niin minusta halusi päästä eroon. En tiedä, kelpaanko vieläkään. Varmaankaan en, kun tulin ja "varastin" heidän kultapoikansa.
Oma poikaystäväni sai äidiltäni sellaista haukkumista ja kuraa niskaan, että ihme ettei hän jättänyt minua. Äiti oli kuin piru, täysi hirviö. Hän teki kaikki temput, että saisi meidät erotettua. Ei onnistunut, mutta pilasi välit minuun.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi tuli taas kerran kertomaan mulle, että kaikilla suvun naisilla oli ollut tapaaminen. No, vastasin, että sehän oli mukavaa. Sitte se sano että, Niin siellä oli kutsuttuna kaikki muut paitsi sinä.
Halusi tuottaa mulle pahaa mieltä kuten aina. Ei pitänyt musta, koska olin liian huonosta perheestä. Tällaista se oli aina. En kuitenkaan ottanu koskaan pultteja, vaan sanoin vaan että Jaaha. Vaikka kyllähän mulle paha mieli aina tuli.
Oikeasti, hyi h***etti miten oksettavaa käytöstä. Hyvin on sulla itsehillintä toiminut kun et oo vetänyt tuosta pultteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli psyykkisesti sairas anoppi. Tulin kerran kotiin. Anoppi oli käynyt kylässä. Oli laittanut omat matot ja verhot, taulut seinille. Vahakankaan oli kiinnittänyt nastoilla ruokapöytään kiinni.
Menisi sydän pysähtyä, kun avasin koti-oven.
Tarina päättyi niin, että pakkasin kaiken anopin tuoman peräkärryyn ja vein kärryn hänen pihaansa.Oho, mä olen päässyt vähällä kun on vain tuotu vaivihkaa koriste-esineitä (ruskeaa taidelasia, suurinta inhokkiani) ja vaihdettu keittiöön verhot.
Anoppisi ei oo vissiin saanu myytyy niitä taidelasejaan ja laahaa ne teille. Verhotkin saattaa olla koinsyömät?
Jotkut just meidän keittiöön sopivat verhot, sanoi anoppi. Tuskin olisi kelvannut koille ne verhot, kun jotain keinokuitua oli. Rumat ainakin, jotka otin välittömästi pois. Mutta ei hätää, nuo verhot, lasiesineet ja muut turhakkeet on palautettu anopille. Saa nauttia niistä omassa kodissaan, ei tarvitse muiden kotia sisustaa mieleisekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme vasta hetkeä ennen tavanneet mieheni kanssa, minä vähän alle 18v ja hän 19v, asui vielä vanhempiensa luona. Oli ollut puhetta, että tapaan hänen vanhempansa, (hän oli jo tavannut minun vanhempani). Olin ollut hänen luonaan päivän ja vanhempiensa ei pitänyt tulla kotiin koko yönä, mutta heidän reissussa oli mennyt jokin pieleen ja palasivatkin yllättäen kotiin hyvin myöhään. Heräsimme kolinaan En ollut tavannut mieheni vanhempia vielä, sillä hän arasteli esitellä heitä ja nykyään ymmärrän hyvin, miksi. Ehdotin, että esittäydyn kunnolla sitten aamulla, jos ovat hereillä, mutta hän ei pitänyt sitä hyvänä ideana. Hänestä esittely tehdään kunnolla ajan kanssa sitten kun hän on ehtinyt kertoa, että seurustelee vakavasti tytön kanssa ja suunnittelemme muuttoa yhteen. No, lähdin aamuvarhaisella töihin sieltä hipihiljaa ja luulimme, etteivät he huomanneet mitään.
Toisin kävi. Appiukko huusi ja riehui miehelleni ja teatraalisesti ilmoitti, että jos pojallaan on jotain naissuhteita heidän kattonsa alla, niin semmoiset on lopetettava alkuunsa. Mies yritti selittää, miten asia oli mennyt, mutta appi ei halunnut kuunnella. Pitkän riidan jälkeen mieheni sitten lähti tuulettamaan tunteitaan kävelylenkille, kun ei jaksanut kuunnella isältään minun huorittelua. Appi ilmoitti, että jos nyt lähdet, niin takaisin ei ole sitten tulemista. Että semmoinen meidän suhteen alku oli, aika myrskyisää. Myöhemminkin appi yritti saada meidät erilleen. Ei puhunut mulle mitään moneen vuoteen ja minun ollessa paikalla käyttäytyi, kuin olisin ollut ilmaa. En oikein tiedä, miksi hän niin minusta halusi päästä eroon. En tiedä, kelpaanko vieläkään. Varmaankaan en, kun tulin ja "varastin" heidän kultapoikansa.
Oma poikaystäväni sai äidiltäni sellaista haukkumista ja kuraa niskaan, että ihme ettei hän jättänyt minua. Äiti oli kuin piru, täysi hirviö. Hän teki kaikki temput, että saisi meidät erotettua. Ei onnistunut, mutta pilasi välit minuun.
Me ei miehen kanssa oltu edes nuoria kun tavattiin, mutta anoppi teki kaikkensa jotta saisi mut pois kuvioista. Muun muassa kertoi mulle, kuinka umpimielinen poika on. Mikä edes on umpimielinen? Mitään hyvää ei pojasta löydy äitinsä mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi on enimmäkseen ihan jees tyyppi, sanottakoon se nyt tähän heti ihan alkuun. Hänen ainoa vikansa on se, että ei koskaan sano mitään vastaan miehelleen, joka on tunnekylmä tyranni ja haluaa kaiken päätäntävallan. Appi kohtelee kahta poikaansa ihan kamalalla tavalla. Kun jompikumpi on saavuttanut jotakin upeaa, niin alkaa hirveä vähättely ja mitätöinti. Hän itse onkin saavuttanut jotakin aivan mahtavaa ja äkkiä juttu kääntyykin takaisin häneen ja hänen erinomaisuuteensa. Pojat menivät yliopistoon, niin ei se ollut mitään, koska appi itse on insinööri. Maisteri ei ole mitään. Koulutuskin kesti liian kauan, olisi pitänyt mennä 3 vuotta maisterintutkintoon, eikä kuutta vuotta. Pojat kävivät molemmat samaan aikaan töissä. Valmistuivat hyvin arvosanoin ja heti pääsivät oman alansa töihin. Se ei ollut mitään, olisi pitänyt johtajaksi heti päästä vaikka Nokialle. Ajat ovat muuttuneet, ei nykyään noin vain töihin mennä, toisin kuin 60-luvulla.
Appi myös arvostelee kaikkea, mitä pojat ja heidän perheensä ovat tehneet. Kaikki on aina vähän väärin tai jos ei väärin, niin ainakin olisi voinut tehdä paremmin. Vääränlaiset puolisot on aikanaan hankittu ja vääränlaiset kodit vääristä paikoista. Vaimojen vika, kun ei lapsia kuulunutkaan. Ja nyt, vuosia myöhemmin appi ihmettelee, miksi pojat ei perheineen käy kylässä, ei tule kutsuja heidän luokseen käymään tai mökille viettämään iltaa. No eipä tietenkään, kun kukaan ei halua kuunnella jatkuvaa arvostelua rakkaasta puolisosta, kodista ja ihanasta kesämökistä. Anoppi olisi ihan mukava joskus kutsua, mutta hänellä ei ole ajokorttia, joten appiukko kuuluu mukaan kauppaan.
Meillä appiukko kilpailee minun kanssani lapseni hoidossa. Esim jos ostan porkkanoita lapselle, hän ostaa kaksi pussia, jos annan omaa ruokaa, antaa hän omaansa samantien (vaikkei lapsi sitä pyydä). Hän myös ilmestyy täysin kutsumatta oven taakse, ja pahastuu jos hänelle sanoo ettei nyt käy. Itsellä oli niveltulehdus molemmissa polvissa tovi sitten, niin passitti minut olemaan monta tuntia jaloillani. Hänelle ei myöskään sana "ei" tarkoita oikeastaan mitään.
Sekä kun muutettiin nykyiseen taloomme, niin eka kysymys oli "missäs siellä on minun huone" vastasin että eipä taida sellaista olla, niin vaikeni. Hän myös päättää itse koska tulee, ja valehtelee että on muka sovittu että sillein on sovittu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppi tuli taas kerran kertomaan mulle, että kaikilla suvun naisilla oli ollut tapaaminen. No, vastasin, että sehän oli mukavaa. Sitte se sano että, Niin siellä oli kutsuttuna kaikki muut paitsi sinä.
Halusi tuottaa mulle pahaa mieltä kuten aina. Ei pitänyt musta, koska olin liian huonosta perheestä. Tällaista se oli aina. En kuitenkaan ottanu koskaan pultteja, vaan sanoin vaan että Jaaha. Vaikka kyllähän mulle paha mieli aina tuli.
Meillä vähän vastaava kun ruvettiin seurustelemaan nykyisen aviomiehen kanssa. Anoppi ja appi oli mökillä, olivat kutsuneet sinne 2 muuta poikaansa + heidän tyttökaverit, meille ei puhuttu mitään. Ei oltaisi edes koko kokoontumisesta tiedetty, mutta anoppi otti valokuvia, teetti ne ja jätti kotonaan keittiön tasolle nähtäväksi. Mies sanoi että ei ollut mitenkään harkittua, mutta edelleen 20 vuoden jälkeen meille ei kerrota etukäteen mitään tapaamisia tai juhlimisia, ne missä anoppi haluaa loistaa perheen päänä, eli nämä minne kutsuu omat sukulaisensa niin niihin meidät käsketään, muista kuullaan jälkikäteen tai anoppi ilmoittaa päivää/12 h ennen että ovat kokoontumassa ja mekin saadaan tulla.
Mä en ole osallistunut moneen vuoteen tai nähnyt näistä ketään, mies osallistuu enää harvoin.
Mun taustat on koettu ilmeisesti myös liian huonoiksi tälle porukalle niin minkäs sille voi. Aluksi myös pahoitin mieleni, mutta nykyään en enää piittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi haukku mua huoraksi joskus :( liekö unohtanu tuon, nykyään meillä on hyvät välit :D
Ennen vanhaan nimiteltiin tyttöjä huoriksi (jopa 12v) ainakin Itä-Suomessa. Ymmärtääkseni se oli kuitenkin yleinen ruma haukkumanimi tytöille ja naispuolisille.
Nyt on satuilua. Ei ole nimitetty "ennen vanhaan" h...riksi...?
En tiedä perheestäsi tai suvustasi jos siellä
tällaista on harrastettu, mutta asun ja olen syntyisin itä-suomesta, enkä minä tai muutkaan tuttavani ole kuulleetkaan moisesta tavasta.
Meidän luokalla oli kyllä yksi tyttö, jolle oli kotona annettu lempinimi, jota mekin sitten aloimme käyttää, emme tienneet, mitä se tarkoitti. Myöhemmin sanakirjasta katsoessa paljastui, että merkitys on jotakuinkin tuo, mutta sana siis eri.
Ex-anoppi yritti saada kumppaniani eroamaan minusta odotusaikana (suunniteltu lapsi) vetoamalla siihen, että minulla on niin huonot polvet, että tulen niin ylipainoiseksi raskaana ollessa, että mies joutuu työntämään minua pyörätuolissa - millainen äiti sellainen voi olla. Totta, toinen polvi oli leikattu yläasteella, mutta kyllä tässä on 20 vuotta pärjätty ilman pyörätuolia niin polven kuin normaalipainon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi haukku mua huoraksi joskus :( liekö unohtanu tuon, nykyään meillä on hyvät välit :D
Ennen vanhaan nimiteltiin tyttöjä huoriksi (jopa 12v) ainakin Itä-Suomessa. Ymmärtääkseni se oli kuitenkin yleinen ruma haukkumanimi tytöille ja naispuolisille.
Nyt on satuilua. Ei ole nimitetty "ennen vanhaan" h...riksi...?
En tiedä perheestäsi tai suvustasi jos siellä
tällaista on harrastettu, mutta asun ja olen syntyisin itä-suomesta, enkä minä tai muutkaan tuttavani ole kuulleetkaan moisesta tavasta.Meidän luokalla oli kyllä yksi tyttö, jolle oli kotona annettu lempinimi, jota mekin sitten aloimme käyttää, emme tienneet, mitä se tarkoitti. Myöhemmin sanakirjasta katsoessa paljastui, että merkitys on jotakuinkin tuo, mutta sana siis eri.
Suttura? Oma äitini kutsui mua sutturaksi kun olin jotain ehkä 10 vuotias? Äidillä paljon mielenterveysongelmia ja kilahti jostain ihan olemattomasta. En myöskään tiennyt mitä tarkoitti, tajusin vaan että muiden äidit ei varmaan kutsu niitä vastaavilla nimityksillä.
Menimme kesälomalla vaimoni lapsuudenkotiin ohi kulkiessamme ja vaimoni halusi lähteä käymään läheisessä kaupungissa tyttömme ja anopin kanssa shoppailemassa.
Vaimoni pyysi minulta rahaa, kun itsellään oli mielestään liian vähän rahaa kyseiseen shoppailuun.
Tässä yhteydessä anoppini totesi, että annappa vävy mullekin satanen, eikä tämä ollut mikään vitsi =(
Nyt on satuilua. Ei ole nimitetty "ennen vanhaan" h...riksi...?
En tiedä perheestäsi tai suvustasi jos siellä
tällaista on harrastettu, mutta asun ja olen syntyisin itä-suomesta, enkä minä tai muutkaan tuttavani ole kuulleetkaan moisesta tavasta.