Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset
Tuli tuosta mieleen, kun jonkun anoppi oli laittanyt uuteen uskoon nuo keittiönkaapit :D
Mulla oli ihan kauhee ex anoppi ( HUOM! EX), kun ekan kerran tapasimme, hän teki harvinaisen selväksi, että hänen poikansa tarvitsee jonkun laihemman naisen. Ja en ollut edes lihava, vain vähän löllerö, itseasiassa hoikempi kuin anoppi itse.
Kommentit (1705)
Anoppi veti hermeksen nenään, oikein huolella heti aluksi. Halusi lopettaa talonpidon ja muutti kerrostaloon. Me aloimme päivittämään kultsun kotitaloa tähän päivään. Tuli vähän verantaa ja terassia. Ehkä siinä nyt lähti muutama joriini mukana, mutta niitä riitti. Mitään ei olisi saanut muuttaa. Häpäisimme kuulemma hänen miehensä muiston. Ja tuhosimme hänen elämäntyönsä. Ei huomannut mainita asiasta,kun kauppakirjoja tehtiin. Viimeiset vuodet on ollut rauhallista, kun kultsu joutui antamaan porttikiellon äidillensä. Ja minähän en ole ollut, kuin ilmaa, kokoaikana.
Onhan täälläkin sekopäisiä anoppeja. Silti oma tuntuu pahalta.
Appea en ehtinyt tavata, mutta anoppi oli kyllä omalaatuisensa. Ehkä hän tarkoitti hyvää, mutta sortui tyttärensä kanssa selän takana puhumiseen. Olisi ollut reilua sanoa sanottavansa edessäni. No summarum, nytpä ei sitten olla juurikaan tekemisissä miehen suvun kanssa. Vieraaksi serkut ovat jääneet lapsillemme. Mies sentään ymmärsi pitää puoliani.
Anoppi passuuttaa aina, kun ollaan siellä kylässä. Tiuskii ja naljailee. Aina on salaatit leikattu väärän kokoisiksi, jääkaappiin laitettu ruoat väärin jne. Mieheni ei tarvitse tehdä mitään, kyllä naiset hoitaa kaiken. Toinen miniä-ehdokkaista on niin hyvä kaikessa ja häntä kehutaan kaiken aikaa. Tekee tarkoituksella, että tulisi paha mieli. Alan epäillä persoonallisuushäiriötä.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi veti hermeksen nenään, oikein huolella heti aluksi. Halusi lopettaa talonpidon ja muutti kerrostaloon. Me aloimme päivittämään kultsun kotitaloa tähän päivään. Tuli vähän verantaa ja terassia. Ehkä siinä nyt lähti muutama joriini mukana, mutta niitä riitti. Mitään ei olisi saanut muuttaa. Häpäisimme kuulemma hänen miehensä muiston. Ja tuhosimme hänen elämäntyönsä. Ei huomannut mainita asiasta,kun kauppakirjoja tehtiin. Viimeiset vuodet on ollut rauhallista, kun kultsu joutui antamaan porttikiellon äidillensä. Ja minähän en ole ollut, kuin ilmaa, kokoaikana.
Tuossa tilanteessa antaisin poikansa hoitaa kaikki talo/muut asiat äitinsä kanssa. Miniä voi toki suunnitella ja kustantaa :) remontteja, mutta poika kohdatkoon äitinsä.
Onnea vaan uuteen kotiin!
Vierailija kirjoitti:
Anoppi passuuttaa aina, kun ollaan siellä kylässä. Tiuskii ja naljailee. Aina on salaatit leikattu väärän kokoisiksi, jääkaappiin laitettu ruoat väärin jne. Mieheni ei tarvitse tehdä mitään, kyllä naiset hoitaa kaiken. Toinen miniä-ehdokkaista on niin hyvä kaikessa ja häntä kehutaan kaiken aikaa. Tekee tarkoituksella, että tulisi paha mieli. Alan epäillä persoonallisuushäiriötä.
Mummuni eli aikoinaan yksin, eikä meinannut enää pärjätä yksin. Hän haukkui äitini, kun tämä oli laittanut puut väärin päin (puu)hellaan, ja kävi ne palavat klapit kääntämässä "oikein päin". Kaikesta löysi jotain sanomista, mikään ei ollut ikinä oikein.
Oli äitini äiti, ei anoppi.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainnetissä on monta keskusteluketjua anopeista ja isovanhemmista. On myös ilkeitä ja kamalia appiukkoja. Tässä on hyvä keskustelu MLL:n sivulla "Isovanhemmat = ongelma josta ei saa puhua": https://www.mll.fi/aihe/isovanhemmat-ongelma-josta-ei-saa-puhua/page/4/
Vierailija kirjoitti:
Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainnetissä on monta keskusteluketjua anopeista ja isovanhemmista. On myös ilkeitä ja kamalia appiukkoja. Tässä on hyvä keskustelu MLL:n sivulla "Isovanhemmat = ongelma josta ei saa puhua": https://www.mll.fi/aihe/isovanhemmat-ongelma-josta-ei-saa-puhua/page/4/
Ajan pyörä pyörii. Ovat aikanaan itse anoppeja ja appiukkoja..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainnetissä on monta keskusteluketjua anopeista ja isovanhemmista. On myös ilkeitä ja kamalia appiukkoja. Tässä on hyvä keskustelu MLL:n sivulla "Isovanhemmat = ongelma josta ei saa puhua": https://www.mll.fi/aihe/isovanhemmat-ongelma-josta-ei-saa-puhua/page/4/
Ajan pyörä pyörii. Ovat aikanaan itse anoppeja ja appiukkoja..
Miksi minusta tulisi anoppini kaltainen?
Ei mun mutta siskon anoppi. Jeesus ihminen silloin kuin sopii. Kertoi rukoilleensa niinkin tärkiää asiaa kuin autoa. Sisko ja miehensä elävät avoparina, muori järkkää jatkuvasti häitä ja itkee kuin krokotiili, kun ei saa tahtoaan läpi. Valittaa talonpidosta lastenhoidosta eläimistä siivouksesta ym koko ajan muttei elettäkään avuksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei mun mutta siskon anoppi. Jeesus ihminen silloin kuin sopii. Kertoi rukoilleensa niinkin tärkiää asiaa kuin autoa. Sisko ja miehensä elävät avoparina, muori järkkää jatkuvasti häitä ja itkee kuin krokotiili, kun ei saa tahtoaan läpi. Valittaa talonpidosta lastenhoidosta eläimistä siivouksesta ym koko ajan muttei elettäkään avuksi.
Just kuin oma anoppi. Ehkä tämä jatkuva "neuvominen" riittää avuksi, jakaa loppumatonta viisauttaan nuorelle parille?
Vierailija kirjoitti:
Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainnetissä on monta keskusteluketjua anopeista ja isovanhemmista. On myös ilkeitä ja kamalia appiukkoja. Tässä on hyvä keskustelu MLL:n sivulla "Isovanhemmat = ongelma josta ei saa puhua": https://www.mll.fi/aihe/isovanhemmat-ongelma-josta-ei-saa-puhua/page/4/
On muuten ihan totta, että aiheesta ei "saa" valittaa. Kun eihän kukaan voi olla niin pönttö, että tulee omaehtoisesti toisen kotiin vaihtamaan verhoja, syöttää allergiselle lapselle allergisoivia ruokia jne. Kyllä voi, mutta se voi olla vaikeaa, jopa mahdotonta, ymmärtää, jos on kokemusta vain ns normaaleista ihmisistä.
Ex anoppi oli syvästi uskossa eikä hyväksynyt avoliittoa,synnissä elämistä . Järkyttyi kun tulin raskaaksi eikä menty silti naimisiin,itki ja rukoili. Ristiäisissä alkoi laulaa omia virsiä kovaan ääneen ja moitti kun minulla oli muka liian lyhyt mekko (polviin asti),lisäksi ei ikinä hyväksynyt pojan nimeä (Miska) vaan kutsui tätä Mikoksi kunnes poika noin 4veenä että höh pöhkö mummi,mä olen Miska!
Kun erosimme koetti saada exäni hakemaan pojan huoltajuutta ja kertoi kaikille että olen alkoholisti.
Mieheni ensimmäinen vaimo oli maalta. Anoppi otti hänet "hoiviinsa", oli hänelle emo. Erosivat kumminkin, kun miniä löysikin uuden miehen. Minä astuin kuvaan paljon eron jälkeen, mutta olin jo itsenäinen, yksin asuva nainen, enkä tarvinnut mitään emoa. Se alkuun hiersi anoppiani, mutta meistä tuli silti hyvät ystävät. Minä tein hänestä tuplamummon, ja se oli hänestä hienoa. Muistan anoppia ja hänen puolisoaan lämmöllä. Anoppi oli minun mieheni äiti, sen mukaan toimin.
Kyllä siinä ehtii anoppiakin passata kerran kotona on .
Eri asia miltä se tuntuu kun anoppi on omanlaatuisensa
t. Anopin kanssa samassa taloudessa asunut yli 3 v
Vaimoni ei ole kelvannut äidilleni. Itse on joutunut oman anoppinsa vähättelemäksi. Pitäisi kyllä tietää, miltä se tuntuu. Ennen ollut erilailla, nyt on nyt. Minä käyn yksin syntymäpäivillä ja kuskaan sukulaisiin. Vaimon olen vapauttanut näistä. Jouluaattona äidit haetaan meille. Pakollisten kukkamultien kuivuuskokeilujen, ja vääränväristen mattojen arvostelun jälkeen, pääsemmekin illan teemaan, eli kinkun haukkumiseen. Se on aina liian kypsäksi paistettu. Ja minä sanon, ettei sitä sinulle olekaan paistettu, vaan omalle porukalle. Tämä on ollut meidän oma joulunäytelmä, jo monia vuosia. Aina samoilla sanoilla. 3 tuntia jaksaa just ja just. Sittenhän meidän täytyykin jo keriitä kirkkoon.... Sanon,että nyt pääsee kyydissä jos heti lähtee, kävelläkkin saa.
Miten meni joulu otsikon mukaisten ihmisten kanssa? Me käytiin anoppilassa pikaisesti ennen joulua. Ennen kuin mieheni oli saanut takkia päältään (kirjaimellisesti), oli ensimmäinen käsky käynyt, kun piti jotain ruuvata. Yksi jouluvalokin piti korjata ja kaukosäädin oli rikki (paristot väärinpäin) jne muuta pientä. Lapsilta anoppi yritti udella kaverin vanhempien erosta juoruttavaa. 56 minuuttia oltiin ennen kuin mies käski lapset pistämään takkia päälle. Kyllä, katsoin aikaa.
Joulu meni, meni. Väsyttää. Mies teki anopin kylppäriremppaa, mä kaitsin kolmea lasta ja kuuntelin anopin haukkuja. Tästä lähtien jään lasten kanssa kotiin jouluksikin, en jaksa lähteä näiden kanssa satojen kilometrien päähän parjattavaksi. Kotona saan syödä miten lystään ja kukaan ei kyttää kun hoidan lapsia, ei kuittaile ei ivaa. Mies totes että pääseehän hän vierailuille jatkossa keskenään lasten kanssakin, kyllä se vaan passaa.
Vierailija kirjoitti:
Joulu meni, meni. Väsyttää. Mies teki anopin kylppäriremppaa, mä kaitsin kolmea lasta ja kuuntelin anopin haukkuja. Tästä lähtien jään lasten kanssa kotiin jouluksikin, en jaksa lähteä näiden kanssa satojen kilometrien päähän parjattavaksi. Kotona saan syödä miten lystään ja kukaan ei kyttää kun hoidan lapsia, ei kuittaile ei ivaa. Mies totes että pääseehän hän vierailuille jatkossa keskenään lasten kanssakin, kyllä se vaan passaa.
Itse lakkasin käymästä anoppilassa 10 vuoden kiusaamiseen ja latistamiseen perustuvien kyläilyihin kyllästyneenä. Anoppi oli omasta mielestään mitä jaloin ja upein yksilö. Todellisuudessa visiitit oli täynnä juoksuttamista, kurjaa utelua ja juoruilua, minun ja sukuni/ystävieni haukkumista ja vähättelyä, tyhjästä syntyneitä raivokohtauksia, piinaa, jopa sairasta käytöstä..
Kun lakkasin käymästä niin sekin oli väärin ja pahaa.
Veikkaisin, että anopillasi on jonkinlainen muistisairaus tämän toiminnan taustalla. Suosittelisin, että miehesi ja hänen veljensä toimittaisivat lääkäriin testejä varten. Alzerhaimerin oireet ovat usein tämän tyyppisiä. Toki voi olla muitakin neurologisia oireistoja, jotka vaikuttavat ko. toimintaan.