Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset

miinavaara kirjoitti:

MIhin nuo anopit ja apet liittyy edes?  ei heitä tartte tavata,  Eksien vanhemmat olen vain joitain kertoja tavannut, ei voisi vähempää kiinnostaa heidän asiat kun en heidän kanssaan seurustellut.

Ja ettekö te uskalla sanoa mitään takaisin kun roikutte huonoissa suhteissanne viimeiseen asti,,,

Pitkissä suhteissa voi joskus joutua tekemisiin myös kumppanin suvun kanssa, etenkin jos saa lapsia.

miinavaara kirjoitti:

MIhin nuo anopit ja apet liittyy edes?  ei heitä tartte tavata,  Eksien vanhemmat olen vain joitain kertoja tavannut, ei voisi vähempää kiinnostaa heidän asiat kun en heidän kanssaan seurustellut.

Anoppi eli aviopuolison äiti, ja appi eli aviopuolison isä, tulevat sinulle ehkä ajankohtaisilsi sitten, jos avioidut, tai muuten ryhdyt elämään perhe-elämää kumppanisi kanssa. Nuorten ensimmäisissä seurustelusuhteissa ei seurustelukumppanin perhe välttämättä olekaan vielä mukana kuvioissa, vaikka monien nuorten vanhempia kyllä kiinnostaa kutsua jo seurustelukumppaneitakin perheen yhteisiin hetkiin.

Anoppini elämäntehtävä on ollut kiusata mua.

Kirjan siitä vois kirjoittaa.

Anopissa ei ole muuta vikaa kuin, että olen väärän kokoinen, väärän niminen, väärästä paikasta kotoisin ja väärässä ammatissa ja tein vielä sen virheen, että menin naimisiin hänen tyttärensä kanssa, josta anoppi oli ilmeisesti ajatellut vanhaapiikaa, joka olisi passannut anoppia aina tarvittaessa.

Ex-anoppi: heikkolahjainen (täysin epäluotettava ja järjeltään pikkulapsen tasolla), omavaltainen, manipuloiva, itsekäs, julman ilkeä. Valitettavan terve fyysisesti ahkerasta viinan ja sokerin käytöstä huolimatta.

Oma ex-anoppi (eli vaimo ex) on muuten mukava mutta ei ymmärrä alkuunkaan minkäänlaisia rajoja. Joskus kun hänellä oli oma avain (varalla), kulki meille ihan kuin omaan kotiinsa. Oltiin sitten kotona tai ei. Ihan perinteisesti järjestellyt kaappeja uusiksi ja ilmestynyt paikalle kesken iltapäiväpanonkin. :D Päättää, tai ainakin yrittää, kaiken mikä on omasta mielestään lapsille hyväksi.

Lapsia ärsyttää, minua ärsyttää (onneksi en enää asu siellä) ja jopa ex-vaimoakin ärsyttää. Valitettavasti on aina ollut niin lapanen tässä asiassa ja varoo viimeiseen asti ärsyttämästä äitiään. Oman henkisen hyvinvoinnin kustannuksella.

Kun ilmoitettiin että aletaan rakentamaan taloa niin appiukko tokaisi ekana ettei ala takaajaksi. 😆

Mun anoppi on pistänyt lapsenlapsensa paremmuus järjestykseen. Meidän lapset ei ole mitään ja nuorimman tyttären lapset niitä lemppareita. Ärsyttää kun se puhuu muille kuinka se hoitaa meidän lapsia ja puhuu nuoremmille lapsillekkin kuinka hän on teitä hoitanut pienempänä. Kohta 6 vuotta täyttävä tytär ei ole kertaakaan edes mummolaan saanut mennä mutta tytölle puhuu kuinka oot pienempänä käynyt. Muutenkin valehtelee niin paljon että ei kai tuo varmaan tiedä itsekkään enää mikä on totta ja mikä ei. Isompien lasten kohdalla juna meni jo, niitä ei paljon mummin seura kiinnosta.

Appiukko taas kohtelee minua kuin ilmaa, en tiedä mistään mitään ja minun pitäisi vain olla hiljaa.

Anopista on jo onneksi aika jättänyt. Kymmenvuotisen tuttavuutemme aikana hänen ainoa tavoitteensa oli saada minut hävitettyä poikansa elämästä. Omien sanojensa mukaan odotti sitä päivää kun tullaan järkiimme ja poikansa muuttaa lapsemme kanssa takaisin lapsuudenkotiinsa. Olin huono ja laiska akka joka häpeällisesti lukion käyneenä vielä aikuisiällä meni ammattikouluun ja opiskeli duunariksi. Epäilemättä minulla oli myös huume-, tai vähintäänkin alkoholiongelma. Niistä siis puhuttiin faktana vailla mitään todisteita, koulutustaustastani johtuen. Väitetysti myös petin miestäni, jopa niinä aniharvoina (1-2krt/vuosi) iltoina kun kävimme yhdessä alkoholin merkeissä viihteellä. Poikansa olin anopin mukaan alistanut tossun alle, kun tämä ei kaikissa neuroottisissa paskamyrskyissä asettunutkaan tukemaan äitiään, vaan joko pysytteli taustalla tai puolsi selkeästi minun kantaani asioihin.

Aivan kuten moni tässäkin ketjussa on jo todennut, kirjaan tai useampaankin löytyisi ainekset. Osa on niin uskomatonta huttua, että usein mietin itsekseni kuinka ne asiat oikein menivätkään, kun oma järkikin sanoo ettei normaalielämässä tuollaista tapahdu.

Tarinan lopuksi on kyllä myös kehuttava anoppia niistä asioista missä hän oikeasti onnistui. Parempaa isoäitiä pojallemme en olisi voinut löytää. Huolehtivainen, sukkia kutova ja hyvää ruokaa laittava leipurimummo jonka mansikkamaalla oli aina tilaa herkkuja jahtaavalle taaperolle. Siitä olen ikuisesti kiitollinen että poikaamme ei anopin toimesta aikuisten välisiin riitoihin ja kyräilyihin vedetty.

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi ehdotti että henkilökohtaisesti saisi tarkistaa että olen neitsyt kun ekaa kertaa mentiin miehen kanssa tapaamaan. Oltiin jo silloin oltu yhdessä melkein vuosi ja sitäpaitsi entisiä poikaystäviä oli ollut ihan normaalisti niin ei siinä ollut paljon neitsyyttä jäljellä tarkastettavaksi. Ja joka tapauksessa törkeä ehdotuskin. Mies ei mitenkään siihen reagoinu, ihan kuin olisi itsestäänselvä juttu että nyt kun tässä ollaan yhdessä niin laitapa siitä pillusi framille niin katsomme perheen voimin oikein kunnolla sinne sisään että mitäs siellä oikein on ja onko merkkejä jostakin epämääräisestä. Voi vittu. Uskovaisia tietty, miten niillä on tollainen pakkomielle?

Ei voi olla totta! Mä oisin tuossa vaiheessa painellut tieheni ja laittanut miehelle viestin, että tämä oli tässä. Siis jos ei mitään asiaan kommentoinu. Vaikka neitsyt olenkin.

Nostetaampa tätä ketjua

Itse olin anopin kanssa uskomattoman läheiset ennen, kuin äiti ja tytär. Tiesin aina että anopilla on "pimeä puoli" ,mutta kun se ei kohdistunut minuun eikä mieheen niin en antanut sen häiritä. Ensimmäiset merkit ettei kaikki ole kunnossa sain vuosi ennen meidän häitä. Anoppi raivostui minulle asiasta x, ja hänen koko persoonansa tuntui muuttuvan ihan toiseksi. Mieheni on aina sanonut ettei äidistään pitäisi mutta kun pakko.

Kun häämme alkoivat lähestyä, tuntui että anoppi paheni ja paheni vain. Alkoi puheluiden pommitus ja joka asiaan sekaantuminen. Annoimme hänen tietenkin olla mukana häiden suunnittelussa ja toteutuksessa mutta huomasin silloin että yhteistyöstämme ei vain tule mitään. Päivää kahta ennen miedän häitämme oli anoppi soittanut miehelleni ja haukkunut minut ja minun äitini pystyyn koska emme kuulemma osaa mitään tehdä ja olemme tyhmiä kaupunkilaisia (Hän asunut metsän keskellä koko ikänsä). Oli meidän vikamme että ystävämme, jonka piti hoitaa keittiötä häissä, sairastui keuhkokuumeeseen. Emmekä kuulemma olleet osanneet edes kakkua kihlajaisiin (n. 2.5 vuotta sitten) tehdä vaan sekin piti leipomosta tilata. Tämähän nauratti enemmän kuin loukkas mutta v-mäiseksi tekee sen kuinka anoppi on aina niin hunajaa minulle sekä äidilleni, mutta puhuu selän takana tämmöistä. 

Kaikkea muutakin on tapahtunut mistä en voi kirjoittaa, koska ne tapahtumat ovat niin sairaita, että anoppini tunnistetaan heti ja tämä kirjoitus päätyy hänen luettavakseen. Siihen sotaan en ole valmis. 

Anoppi soitti miehelle hysteerisenä töihin, että juon kaljaa vauvojen kanssa! Siis noilla sanoin. Tulee mielikuva, että vauvoillakin tuopit käsissä.. kippis!  Ja energiajuomaa siis join, kun pienet kaksoset.

Kun lähdimme porukalla lomalle  ulkomaille lasten vähän kasvettua , anoppi valitti lentokentällä vaatteistani ja meikistäni ettei ole sopivaa  noin tällättynä, itsellään oli tissit mahan päällä kun ei käytä rintaliivejä  ja huulipunaa hampaissa... Muutenkin anoppi jakaa mielellään tyylivinkkejä vaikka itse on kuin sketsihahmo pikimustaksi kestävärjättyine paksuine kulmakarvoineen  ja 80-luvun silmälaseineen.

Ei anoppi paha ole, lähinnä ärsyttävä ja vähän yksinkertainen!

Äitini anoppi varjosti vanhempieni avioliittoa vuosikymmeniä.Äitini oli huomiota herättävän kaunis slaavilaisine piirteineen,ja tämäpä isoäitiäni vitutti.Ensimmäisellä kyläily kerralla äitiäni ei päästetty edes sisään,hänen joutui jäämään rapuille,kun isäni kävi sisällä.Isoäitini ilmoitti häiden lähestyessä,että äitini hääpuvun olisi tullut olla musta.Kun isoveljeni syntyi vuoden kuluttua häistä,isoäitini ilmoitti,että tuo lapsihan on mongoloidi..ei ollut,mutta hänen mielestään oli.Muutenkin me olimme aina huonompia,ja rumempia,kuin isäni sisarusten lapset,vaikkei näin ollut.Itsekkin olen saanut annokseni näistä ongelma anopeista.Suurin ongelma on ollut se,että nämä puolisoni eivät osaa tai kykene puolustamaan äidiltään.Äidit saavat kommentoida mitä haluavat,milloin haluavat ja poikansa eivät sano yhtään mitään-lapatossuja sanon minä.Nykyinen anoppi piilovittuilee minkä kerkeää.Hänen mielestään naisen tulisi lisääntyä keinolla millä hyvänsä-se ,että hänen poikansa ei lapsia halua ei häntä liikauta.Minähän olen täysin paska akka,kun en ole aviotonta pentua HÄNELLE tehnyt,vaikka hän on siitä monesti vihjaillut.En tiennytkään,että se on nainen joka yksin päättää asiasta.Hänen kaksi tytärtään ovat ehdoin tahdoin heittäytyneet raskaaksi,toinen edes tietämättä kuka lapsen isä on.Siellä ne kaksi tytärtä asuvat äpäröineen isin ja äitin perseenjuuressa.Korkeakoulutusta näillä ihmisillä ei ole,ja minähän olen taas täysi paska kun minulta sellainen löytyy.Sisarukset käyttäytyvät kuin 14vuotiaat koulukiusaajat.Arvostelevat ääneen ja haukkuvat,kun heitä näkee.Anoppi on tuonut myös esille,miten paljon parempi mieheni ex on-pahinta tässä on,että mieheni ei puolusta-olen aikalailla väsynyt,ja tunnen etten voi lapsia tehdäkkään tuollaiseen perheeseen.Mies on hyvä,mutta olen aika loppu jo.

Minulla on kamala appi. Hän on piilovittuillut minulle meidän koko suhteemme ajan. Ei meinaisi jaksaa enää sietää koko ihmistä kun jutut vaan pahenee koko ajan

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmiset oikein repii näitä anoppeja ja appia, tai ylipäätään tällaisia ihmisiä?? Miksi kaikki ihmiset, ketkä minä tapaan, ovat ihan normaaleja ainakin noin suunnilleen?

Pahimmat anoppi/appi-tapaukset ovat hiton hyviä näyttelijöitä ja ovat ulospäin IHANIA ihmisiä. Saavat tällä sen aikaan, että jos miniä haukkuu, niin ulkopuoliset voivat heti leimata sen miniän paskaksi.

Edesmennyt appeni sanoi, että olen mennyt naimisiin hänen poikansa kanssa vain perinnön takia(homeinen rintamamiestalo):DDDD Minusta komentti oli loukkaus poikaansa kohtaan.

Anopista (ihan ihminen kaikkien mielestä) voisin kirjoitta kirjan.

Oikeastaan pahin sattui, kun olin juuri itse tullut isoäidiksi. Pojan lapsi oli 6kk ja oli hoidossa vanhempien kauppareissun ajan. Lapsi köllötteli iloisena huovan päällä ja minä seisoskelin siinä vieressä. Anoppi säntäsi äkkiä ylös sohvalta ja tönäisi minua niin, että meinasin kaatua lapsen päälle. Samalla hän halveksivalla äänellä sanoi:" Luuletko olevasi jotenkin erinomaisempi kuin minä, kun en saa ottaa lasta syliin".(ei oltu kielletty sylittelyä)

Olimme niin ällikällä lyötyjä, että emme pysyneet mieheni kanssa kuin henkeä haukkomaan.

Aikaisemmin anoppi oli aina kultainen, kun mieheni oli paikalla. Vasta tämän tapauksen jälkeen mieheni uskoi äitinsä ilkeyteen.

Minulla sama tilanne että anoppi on kaikkien mielestä ihana ihminen ja maailman herttaisin mummeli. Todellisuutta ei tajua ennen kuin näkee itse henkilökohtaisesti naamion putoavan. Sitten vasta älysin ruveta tarkkailemaan ja analysoimaan ihmisen käytöstä eikä siitä syntyvää vaikutelmaa. Itselläni kesti valitettavasti 15 vuotta havaita missä mennään. Nyt tuntuu käsittämättömältä etten aiemmin rekisteröinyt sitä että anoppi puhuu ensin pahaa selän takana ja sitten käyttäytyi päin naamaan samalle ihmiselle ylitsevuotavan ystävällisesti. Itsekin tulkitsin että hän oikeasti pitää minusta tosi paljon, kunnes totuus paljastui. Anoppi istuu juhlissa jonkun naivin nuoren naisen tai tytön viereen ja lypsää tältä kaiken tiedon tämän elämästä. Onhan hän niin herttainen isoäiti. Varokaa näitä tytöt.

Oma appiukko uhkasi puhelimen kautta tehdä minulle jotain, kun meillä oli sitä aikaisemmin ollut riita anopin kanssa.

Anoppi oli siis tullut asuntooni, haukkui minut, mitätöi, käski muuttaa pois poikansa asunnosta (yhteinen asunto).

Sanoin anopille "sinulla ei tarvitse puuttua minun henkilökohtaiseen elämään millään tavalla". Anoppi veti herneen nenään, sipsutti omaan kotiin ja siitä seurasi appiukon vihainen puhelu, jossa väitti, että minä olen anoppia haukkunut, uhkaillut ja mitätöinyt.

Anoppi raivostui siitä, että jatkoin opiskelua sairaanhoitajaksi enkä jäänyt lähihoitajaksi kuten hän aikoinaan. En kuulemma arvosta hänen ammattiaan, kun ”täytyy oikein korkeammalle lukea”. :D

up up up up up

Ah, vertaistukea...

Oma anoppini ei ole paha. Ei ilkeä. Ei pahantahtoinen. Mutta on aivan uskomattoman rasittava ja yksinkertainen. Sanoisin jopa, että tyhmä. Ihmettelen usein, miten suloinen ja fiksu mieheni on voinut pullahtaa ulos tuollaisesta vähä-älyisestä lylleröstä (mielessäni siis, en ääneen). Anoppi putoilee kärryltä, hukkaa asioita, sekoilee sanoissaan, syyttelee muita milloin mistäkin. On esim. itse laittanut minuutti sitten kahvimaidon jääkaappiin ja alkaa sitten ihmetellä missä maito ja syytellä jotain pöydässä olijaa, että miksi tämä laittoi maidon pois. Eli käyttäytyy kuin musitisairas, mutta on kuulemma aina ollut samanlainen. Ikinä hän ei puhuttele ketään oikeilla nimillä, vaan kutsuu miestäni miehen veljen nimellä, minua pojantyttärensä nimellä jne. Välillä keskustelut ovat ihan absurdeja.

Välillä anoppi on ihan ok, mutta en tiedä mikä siihen välillä iskee, saattaa alkaa hirveän epäsointuisen huudon kanssa alkaa kaakattamaan esim. vaatteistani (liian vähän/liian paljastavat/väärän väriset/ oudot/hassut) hölisemään jotain mikä ei liity mitenkään mihinkään tai kyselemään asioita jotka eivät hänelle kuulu. En tiedä ovatko ne olevinaan huumoria, mutta en kyllä osaa nauraa tuollaiselle yhtään. On juorunnut meille sukulaisistaan ja miehen sisarusten puolisoista sellaisia yksityiselämän asioita, että opin laakista ettei anopille kerrota yhtään mitään. On kuitenkin juoruillut minustakin selkäni takana, tiedän koska mm. anopin sisko on kuittaillut minulle asioista, joita hänen ei pitäisi mitenkään tietää. 

Välttelen. Onneksi mieheni ymmärtää, koska tiedostaa itsekin kuinka rasittava äitinsä osaa olla.