Lue keskustelun säännöt.
Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset
Tuli tuosta mieleen, kun jonkun anoppi oli laittanyt uuteen uskoon nuo keittiönkaapit :D
Mulla oli ihan kauhee ex anoppi ( HUOM! EX), kun ekan kerran tapasimme, hän teki harvinaisen selväksi, että hänen poikansa tarvitsee jonkun laihemman naisen. Ja en ollut edes lihava, vain vähän löllerö, itseasiassa hoikempi kuin anoppi itse.
Kommentit (1705)
Vierailija kirjoitti:
Anopin kanssa mökillä kirjoitti:
Mökki on kovin pieni, anoppi nukkuu pienen tuvan pienessä alkovissa pienen miehen eli minun mieheni eli poikansa kanssa, samassa tilassa on avokeittiö (vesi ei tule, ei mene). Mökissä on erillinen sisäänkäynti kuistilta saunalle, pienessä pukuhuoneessa on minulle pieni patja ja juuri ja juuri mahdun siihen, muuta tilaa ei ole. Minulla ei ole mitään muuta kuin omaa rauhaa eikä tilaa olla, paitsi hyvällä säällä ulkona saan olla ulkohuussin takana. Anoppi herää aikaisin ja paukkaa alasti pukuhuoneen läpi saunasta hakemaan hampaidenpesuvettä hanelle ja miehelleni. En saa iltaisin olla tuvassa koska anoppi menee mieheni kanssa aikaisin sänkyyn enkä saa olla edes pukuhuoneessa kun anopin ja mieheni pitää saada olla rauhassa sängyssä. Olen ulkohuussissa nukkunut. Anoppi on todella outo, mieskin vähän :( .
Mua nauratti tämä, mutta huumorintaju on mulla aika erikoinen, joten en hämmästy yhtään, ettei muita naurata 😄
Ja joo, ilkeä anoppi löytyy täältäkin, eipä juuri yhteyksissä olla enää.
Vois kerran luettuna olla ihan hauska, mutta tuo päävikainen spämmää tätä samaa viestiä kaikkiin ketjuihin, joista löytää sanan "anoppi". Lakkaa huvittamasta hyvin äkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex-anoppini oli mielinkielin niin kauan kuin olin hänen poikansa kanssa. Kun halusin erota, olin kuulemma pilannut kaikkien elämän ja ollut aina manipuloiva enkä kantanut huolta lapsesta. Olin ollut lapsen kanssa kotona melkein 3 vuotta ja huolehtinut joka ikisen yövalvomisen ja lapsen kaikki muutkin asiat. Ex-mies ei tarjoutunut hoitamaan yhtäkään yötä vauvan kanssa vaikka minulla oli diagnosoitu synnytyksen jälkeinen masennus.
Anopin perustelu siihen etten huolehtinut lapsesta oli se että menin harrastukseen kerran viikossa kun lapsi oli täyttänyt vuoden ja anoppi ja appiukko vahtivat lasta sen aikaa (heidän poikansa teki pitkää päivää töissä). ”Kun ei meidän ikinä EX:n menojen takia ole tarvinnut tulla.” No ei kai, kun minä olin aina kotona. Paljon muutakin sain kuulla mutta tässä nyt nämä päällimmäiset.
Onko sulla ex:n lupa levitellä hänen asioitaan nimen kera? (Sensuroin sen pois yltä)
Breaking news: Olin muuttanut tietenkin nimen. Exäni ei oikeasti ollut Pekka.
Sepäs lohduttaakin kaikkia niitä, joita nyt luullaan kyseiseksi henkilöksi. ”Nimi muutettu” on tapana kertoa heti, eikä keksiä hätävalheena jälkikäteen.
Jos täällä olisi ketju kaikkien aikojen typerimmille viesteille, niin tässä olisi yksi ehdokas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut aivan loistavia anoppeja , ( siis oikeesti anoppeja).
Enkä oikein ymmärrä toisten mollaamista.
Olen aina puhunut anopeille, jos jokin on painanut mieltäni.
Yritän myös olla itse anoppi, jonka puoleen voi kääntyä. Ainakin lapsenlapsiani kaiteen säännöllisesti.Yhtä hyvin voitaisiin aloittaa ketju: pahimmat miniä ja vävypoika kokemukset.
Niitäkin varmasti riittäisi.Niin, kaikilla ei ole anoppia, jolle voi jutella. Sulla on käynyt hyvä säkä anoppien kanssa, silloin on helppo halveksia muiden ongelmia ylimielisenä.
.
Ei tässä ollu ylimielisyydestä kyse !!!!
Anopit ja appivanhemmat on ihmisiä hekin, ja yleensä ihmiset tulee keskenään toimeen perheissä.
Se mitä kummastelen, miksi nämä anoppi- minä suhteet leimataan hankaliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko oli materialistinen turvenuija.
"Mitä työ siellä vuokralla asutte? Ostakaa oma." oli mantra, jota hän jaksoi jauhaa. Kaikilla olisi pitänyt olla kaikki ja koko elämä tismalleen täsmälleen samalla lailla kuin hänellä. Hän oikein vihasi niitä, jotka tienasivat vähemmän kuin hän ja asuivat oman talon sijaan vuokralla kerrostalossa.
Tältä minä itte ihmiseltä unohtui kokonaan semmoinen juttu, että silloin kun hän oli nuori, elettiin täysin erilaisessa Suomessa kuin millaisessa sitten 1970-luvulla syntyneet elivät nuoruudessaan 1990-luvulla. Moni asia ei mennyt sille ukolle kaaliin. Hyvähän se oli hänen huudella, kun oli helpolla saanut hyvän työn ja kaiken.
Lisäksi minun olisi pitänyt olla imatralainen, kuten hänkin, tai ainakin karjalainen. Koko ikänsä oli asunut samoilla kulmilla, eikä hyvällä katsonut muualla päin maata asuvia. Kaikkien pitäisi olla karjalaisia. 😂Mä olin myös väärästä maakunnasta, kun en ole Etelä-Pohjanmaalta. Kaupunkilainen kun. Ja hyvänen aika, kaksikielisestä perheestä! Tämähän kirvoitti anoppia moittimaan kielitaitoa ja, useita solvauksia hän selitti väärinkäsityksenä, kun puhun niin huonoa suomea. Maisteriksi asti olen koulusivistykseni hankkinut suomeksi. Anoppi puhuu erittäin leviää murretta, jota kieltämättä on haasteellista ymmärtää, kun käyttää sanoja joita en ole ikinä kenenkään muun suusta kuullut. Sekin lisättäköön mun (pitkään) syntilistaan, että en ole motivoitunut opiskelemaan paikallista murretta. Anopin omat lapset puhuvat yleiskieltä, murteellisia ilmaisuja käyttävät säästellen.
No, siitähän minäkin sain kuittailua, kun en puhunut imatralaisittain, eli mie, sie, hyö jne., vaan puhuin mä, sä, he jne. Paljosta tuli päänaukomista ja paskanjauhantaa, kun ei riittänyt ymmärrystä sille, että ihmiset nyt vaan sattuu syntymään eri puolella maata.
Kyllä se on jotain uskomatonta, miten yksinkertaisia ihmisiä voi olla olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut aivan loistavia anoppeja , ( siis oikeesti anoppeja).
Enkä oikein ymmärrä toisten mollaamista.
Olen aina puhunut anopeille, jos jokin on painanut mieltäni.
Yritän myös olla itse anoppi, jonka puoleen voi kääntyä. Ainakin lapsenlapsiani kaiteen säännöllisesti.Yhtä hyvin voitaisiin aloittaa ketju: pahimmat miniä ja vävypoika kokemukset.
Niitäkin varmasti riittäisi.Niin, kaikilla ei ole anoppia, jolle voi jutella. Sulla on käynyt hyvä säkä anoppien kanssa, silloin on helppo halveksia muiden ongelmia ylimielisenä.
.
Ei tässä ollu ylimielisyydestä kyse !!!!
Anopit ja appivanhemmat on ihmisiä hekin, ja yleensä ihmiset tulee keskenään toimeen perheissä.Se mitä kummastelen, miksi nämä anoppi- minä suhteet leimataan hankaliksi.
Niin. Jostainhan se on lähtöisin, miksi puhutaan, että anopit on sellaisia, anopit ovat tällaisia jne. Hankalia. Ei se nyt ihan tuulesta temmattuakaan ole. Tulee varmaan ihan yksinkertaisesti siitä, kun monilla miehillä on käynyt huono tuuri anopin suhteen.
Yleensäkin parisuhteissa hankaluudeksi muodostuu se, kun aina pitäisi jollain tienata ympärillä olevien hyväksyntä. Nuorena poikasena tytön vanhempien hyväksyntä, eli tarkkaa on, millaisen ammatin olet itsellesi lukenut yms., että pystyt sitten tarjoamaan tytölle hyvän elintason. Ja vanhemmalla iällä miehen pitäisi jollain ansaita naisen ystävättärien tai muiden kuvioissa pyörivien henkilöiden hyväksyntä. Puhutaan, että pitää kehdata näyttää uutta miesystävää likkaporukalle. Ei saa syntyä kenellekään pettymystä, kun aletaan puhua työstä ja yksityisasioista. Jos syntyy, niin naisen on mitä pikemmin lempattava mies menemään ja ottaa äkkiä uusi ja parempi tilalle. Jotta kelpaa sitten sille Millalle ja Ninallekin.
Mitähän jos kaikki hoitaisivat vain sen oman tonttinsa, eikä puuttuisi aina ja ihan liikaa muiden ihmisten elämään ja asioihin. Paljon vähemmän olisi turhaa kahnausta esimerkiksi nyt vaikka miehen ja anopin välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut aivan loistavia anoppeja , ( siis oikeesti anoppeja).
Enkä oikein ymmärrä toisten mollaamista.
Olen aina puhunut anopeille, jos jokin on painanut mieltäni.
Yritän myös olla itse anoppi, jonka puoleen voi kääntyä. Ainakin lapsenlapsiani kaiteen säännöllisesti.Yhtä hyvin voitaisiin aloittaa ketju: pahimmat miniä ja vävypoika kokemukset.
Niitäkin varmasti riittäisi.Niin, kaikilla ei ole anoppia, jolle voi jutella. Sulla on käynyt hyvä säkä anoppien kanssa, silloin on helppo halveksia muiden ongelmia ylimielisenä.
.
Ei tässä ollu ylimielisyydestä kyse !!!!
Anopit ja appivanhemmat on ihmisiä hekin, ja yleensä ihmiset tulee keskenään toimeen perheissä.Se mitä kummastelen, miksi nämä anoppi- minä suhteet leimataan hankaliksi.
Mun ainoa todella vaikea ihmissuhde on anoppiini. Ja tämän ketjun perusteella monella muullakin on sama tilanne. Tiedän myös ihmisiä, joilla vastaavaa ongelmaa puolison vanhempien kanssa ei ole. Se, mitä olen omasta anopistani kirjoittanut tänne ei ole yleispätevä totuus anopeista, vaan koskee ainoastaan mun anoppia.
Ilmeisesti edellisen kohdalla jokin on kolahtanut, kun noin kovasti on loukkaantunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut aivan loistavia anoppeja , ( siis oikeesti anoppeja).
Enkä oikein ymmärrä toisten mollaamista.
Olen aina puhunut anopeille, jos jokin on painanut mieltäni.
Yritän myös olla itse anoppi, jonka puoleen voi kääntyä. Ainakin lapsenlapsiani kaiteen säännöllisesti.Yhtä hyvin voitaisiin aloittaa ketju: pahimmat miniä ja vävypoika kokemukset.
Niitäkin varmasti riittäisi.Niin, kaikilla ei ole anoppia, jolle voi jutella. Sulla on käynyt hyvä säkä anoppien kanssa, silloin on helppo halveksia muiden ongelmia ylimielisenä.
.
Ei tässä ollu ylimielisyydestä kyse !!!!
Anopit ja appivanhemmat on ihmisiä hekin, ja yleensä ihmiset tulee keskenään toimeen perheissä.Se mitä kummastelen, miksi nämä anoppi- minä suhteet leimataan hankaliksi.
Kyllä tuo sun viesti oli ylimielinen. Kun sulla on ollut hyviä anoppeja ja saat hoitaa lapsenlapsiasi, (eli jonkinlaiset välit on olemassa), niin et voi ymmärtää anoppien mollaamista. Et tietenkään voi ymmärtää, kun sinulla ei ole kokemusta jyräanopista eikä ilmeisesti myöskään empatiaa ymmärtää, mitä tuollainen hirviö ihmiselle tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut aivan loistavia anoppeja , ( siis oikeesti anoppeja).
Enkä oikein ymmärrä toisten mollaamista.
Olen aina puhunut anopeille, jos jokin on painanut mieltäni.
Yritän myös olla itse anoppi, jonka puoleen voi kääntyä. Ainakin lapsenlapsiani kaiteen säännöllisesti.Yhtä hyvin voitaisiin aloittaa ketju: pahimmat miniä ja vävypoika kokemukset.
Niitäkin varmasti riittäisi.Niin, kaikilla ei ole anoppia, jolle voi jutella. Sulla on käynyt hyvä säkä anoppien kanssa, silloin on helppo halveksia muiden ongelmia ylimielisenä.
.
Ei tässä ollu ylimielisyydestä kyse !!!!
Anopit ja appivanhemmat on ihmisiä hekin, ja yleensä ihmiset tulee keskenään toimeen perheissä.Se mitä kummastelen, miksi nämä anoppi- minä suhteet leimataan hankaliksi.
Niin. Yleensä ihmiset tulevat keskenään toimeen. Siksi tähän ketjuun kirjoittaneet ovatkin olleet vähintäänkin hämmästyneitä, kun anoppi/appiukko on käyttäytynyt huonosti, jopa törkeästi.
Hankaluuden juuri näihin ihmissuhteisiin juuri appivanhempien/miniöiden/vävyjen välisissä suhteissa tuovat sen, että joudutaan tavallaan väkisin olemaan tekemisissä, jos haluaa puolison pitää. Normaalistihan sitä voi vain olla olematta tekemisissä hullujen ja huonostikäyttäytyvien ihmisten kanssa.
Entisen anopin mielestä olin kaikin tavoin vääränlainen ihminen hänen pojalleen ja muutenkin elävänä olentona epäkelpo.
- liian lyhyt aikuiseksi naiseksi (162 cm pitkä)
- sallin mieheni harrastaa omia juttujaan (olisi pitänyt raahata väkisin teatteriin)
- en piitannut mieheni terveydestä eli en ratsannut jääkaapista grillimakkaroita roskiin ja korvannut niitä soijanakeilla
- en edistynyt opinnoissani tarpeeksi nopeasti (amk nyt valitettavasti kesti minulla sen kuin muillakin ja olin vuosikurssiltani sen 10% porukassa jotka valmistuivat ajallaan)
- laitoin esikoisen väärään päiväkotiin (olisi pitänyt anopin mielestä viedä siihen päikkäriin jonka vieressä itse asusti eikä siihen mikä oli meitä lähinnä)
- tarjosin juhlissa pahaa ruokaa (anoppi jaksoi kuitenkin haukkumisen lomassa syödä kuin nälkää nähnyt pöydästä kaikkea ja otti lisää)
Näitähän riitti. Alun epäuskon jälkeen luulin kaiken johtuvan jostain kauheasta väärinkäsityksestä. Vuosien aikana kävi ilmi että anoppi ei vaan yksinkertaisesti pitänyt minusta eikä halunnut edes yrittää tulla toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin anoppini mielestä liian lyhyt hänen lapsenlapsien äidiksi. Olen 155cm ja nyt 11v kaksospojat ovat jo minua pidempiä, joten anopin huoli oli turha 😅 mutta vuosikaudet anoppi aina lapset nähdessään mittasi heidät ja vertasi edellis kertaan, että paljon pojat ovat kasvaneet. Toki muisti myös pojille sanoa, että "ettehän halua jäädä tuollaiseksi kä*piöksi, niinku äiti".
Mulla on ollut kaksi kertaa opettaja anoppina. Voi helvetti sitä kaikkitietävyyttä.
Toinen väitteli mökillä 2h asiasta, jota tein työkseni 2 vuotta, kunnes lopulta hermostuin. Miesystävänsä yritti monta kertaa sanoa hänelle, että "kyllä Pekka tietää, on sitä työkseen tehnyt".
Nykyinen anoppi sairaanhoitaja ja hyvä tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut aivan loistavia anoppeja ,
Sulla on käynyt hyvä säkä anoppien kanssa, silloin on helppo halveksia muiden ongelmia ylimielisenä.
No niin, sitten vaan nopsaan avaamaan ketju miniöistä ja vävyistä, jotka eivät anoppia miellytä.et-lehden paldmsta taitaa olla sille aiheelle antoisampi alusta.
Kiitos vinkistä,
Kävin tutustumassa .
Et -lehden keskustelupalsta oli ainakin asiallisempi keskustelupalsta.
No, siellä voi olla aikuiset juttusilla.
Anopin mielestä on mun vika, että mun mies on lihava. Mieheni oli ylipainoinen jo lapsena. hänestä sulanut vähintään 10 kg suhteemme aikana, mutta mun vika ne ylimääräiset kilot kuitenkin. Saadaan loistavia neuvoja laihduttamiseen, kuten kevytmaidon vaihto rasvattomaan. Mun mies käyttää maitoa kahvissa, joten aika vaarallista ainetta on kevytmaito, jos desi päivässä ylläpitää n. 20 kilon ylipainoa 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma anoppini on marttyyrityyppiä. Hän on näennäisesti kiltti ja huolehtiva, ei koskaan sano ei.
Pikkuhiljaa aika ajoin käytöksestä alkaa huomata, että on taa pahoittanut mielensä jostain. Alkaa nälviä ja on hermostunut seurassa.
Sitten kun hän saa suunsa auki, niin kiukuttelee ettei häntä ole huomioitu ollenkaan tai on katsottu pahasti.
Ja kukaan ei ole hänelle tarkoittanut mitään pahaa.
Osui silmiin tämä ketju. Tiedän myös erään anopin joka ei onneksi ole omani. Sivusta seurannut miniän tuskaa sekä hänen puolisonsa. Anoppi on pahimmanluokan narsisti, hyväksikäyttää kaikkia paitsi niitä joista hyötyy jotenkin. Patologinen valehtelija, valittaa vaivojaan, "joutui" jäämään sairaseläkkeellekin (todellisuudessa sai lopputilin josta ei saa puhua kellekään). Sinkuksi jäätyään metsästää miehiä ja pitää niitä pelinappuloinaan kunnes löytyy se tarpeeksi rikas (ja höynäytettävä) .Kämppänsä on ääriään myöten täynnä kirpparisälää joita kantaa sitten pojalleen ja miniälleen, ja jos kieltäytyy ottamasta joutuu miniä taas pyyteleen anteeksi, milloin mistäkin syystä. Anoppi saa elinvoimansa anteeksipyytelyistä, häntä pitää palvoa, kohdella kuin kuningatarta. Määrää jopa kenen kanssa poikansa perhe saa pitää yhteyttä, esim muu suku, jos ne haluaisi tapailla hänelle epämieluisaa henkilöä alkaa uhkailut ja uhkaa myös pistää välit poikki poikaansa ja miniäänsä ja vaatii taas anteeksipyyntöjä. Anoppi itse on lähes koko sukunsa kanssa riidoissa, kaikissa on vikaa. Lapsenlapsistaan ei pahemmin välitä minkä miehenmetsästyksiltään niitä ehtii tapaamaan. Puuttuu niiden kasvatukseen vaikka miniä on fiksu ja tietää ne asiat paljon paremmin.
Sivusta seurannut kirjoitti:
Osui silmiin tämä ketju. Tiedän myös erään anopin joka ei onneksi ole omani. Sivusta seurannut miniän tuskaa sekä hänen puolisonsa. Anoppi on pahimmanluokan narsisti, hyväksikäyttää kaikkia paitsi niitä joista hyötyy jotenkin. Patologinen valehtelija, valittaa vaivojaan, "joutui" jäämään sairaseläkkeellekin (todellisuudessa sai lopputilin josta ei saa puhua kellekään). Sinkuksi jäätyään metsästää miehiä ja pitää niitä pelinappuloinaan kunnes löytyy se tarpeeksi rikas (ja höynäytettävä) .Kämppänsä on ääriään myöten täynnä kirpparisälää joita kantaa sitten pojalleen ja miniälleen, ja jos kieltäytyy ottamasta joutuu miniä taas pyyteleen anteeksi, milloin mistäkin syystä. Anoppi saa elinvoimansa anteeksipyytelyistä, häntä pitää palvoa, kohdella kuin kuningatarta. Määrää jopa kenen kanssa poikansa perhe saa pitää yhteyttä, esim muu suku, jos ne haluaisi tapailla hänelle epämieluisaa henkilöä alkaa uhkailut ja uhkaa myös pistää välit poikki poikaansa ja miniäänsä ja vaatii taas anteeksipyyntöjä. Anoppi itse on lähes koko sukunsa kanssa riidoissa, kaikissa on vikaa. Lapsenlapsistaan ei pahemmin välitä minkä miehenmetsästyksiltään niitä ehtii tapaamaan. Puuttuu niiden kasvatukseen vaikka miniä on fiksu ja tietää ne asiat paljon paremmin.
”Uhkaa pistää välit poikki” - eikö tuo olisi unelma? Sano niille, että senkun jättävät anopin omaan arvoonsa!
Minun anoppini taas on niin nuuka, että vaikka hänen talossaan on uusi WC, niin hän ohjaa vieraat saunan taakse pissalle, ettei viemärikaivo täyty liian nopeasti. Ihan normaali omakotitalo heillä on. Vähän noloahan se on, kun naapuritalot ovat ihan vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut aivan loistavia anoppeja , ( siis oikeesti anoppeja).
Enkä oikein ymmärrä toisten mollaamista.
Olen aina puhunut anopeille, jos jokin on painanut mieltäni.
Yritän myös olla itse anoppi, jonka puoleen voi kääntyä. Ainakin lapsenlapsiani kaiteen säännöllisesti.Yhtä hyvin voitaisiin aloittaa ketju: pahimmat miniä ja vävypoika kokemukset.
Niitäkin varmasti riittäisi.Niin, kaikilla ei ole anoppia, jolle voi jutella. Sulla on käynyt hyvä säkä anoppien kanssa, silloin on helppo halveksia muiden ongelmia ylimielisenä.
.
Ei tässä ollu ylimielisyydestä kyse !!!!
Anopit ja appivanhemmat on ihmisiä hekin, ja yleensä ihmiset tulee keskenään toimeen perheissä.Se mitä kummastelen, miksi nämä anoppi- minä suhteet leimataan hankaliksi.
Kyllä tuo sun viesti oli ylimielinen. Kun sulla on ollut hyviä anoppeja ja saat hoitaa lapsenlapsiasi, (eli jonkinlaiset välit on olemassa), niin et voi ymmärtää anoppien mollaamista. Et tietenkään voi ymmärtää, kun sinulla ei ole kokemusta jyräanopista eikä ilmeisesti myöskään empatiaa ymmärtää, mitä tuollainen hirviö ihmiselle tekee.
Sinunkin viestisi on hyvin ylimielinen.
Kirjoitit että edellisellä kirjoittajalla on "jonkinlaiset "välit lapseensa ja lastenlapsiinsa.
Miksi oletat etteivät välit voi olla hyvät ja läheiset?
Että tuo isoäiti valehtelee tai tulkitsee asiat väärin?
Sinulla on itselläsikin tietynlainen asenne joka kumpuaa varmaan omista kokemuksistasi , mutta juuri siitähän sinä valitit.
Ja sitten puhut hirviöanopeista.
Jos sinulla oli sellainen, niin älä asennoidu kaikkiin muihinkin anoppeihin samalla tavalla .
Eri
Genetiikka on ihan turhaa, ainoa vaikuttava tekijä oli mummelin toive. Tottakai.
Saisikohan tätä samaa mummelia muuten vuokrata toivomaan asioita esim. geneettisistä sairauksista kärsiville?