Lue keskustelun säännöt.
Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset
Tuli tuosta mieleen, kun jonkun anoppi oli laittanyt uuteen uskoon nuo keittiönkaapit :D
Mulla oli ihan kauhee ex anoppi ( HUOM! EX), kun ekan kerran tapasimme, hän teki harvinaisen selväksi, että hänen poikansa tarvitsee jonkun laihemman naisen. Ja en ollut edes lihava, vain vähän löllerö, itseasiassa hoikempi kuin anoppi itse.
Kommentit (1705)
Vierailija kirjoitti:
Tämä todella on sitä, että koulutusta pitää saada niin anopeille kuin miniöillekin, ei nykypäivänä enää voisi kuvitella, tuolloin sotien jälkeen ja 60 luvulla vielä, eikö kukaan haluaisi lähteä oppaaksi, koulutusvastaavaksi, ettei tälläinen terrori jatku !!!
Miten koulutat narsistin ottamaan huomioon myös muut, ja näkemään muiden ihmisarvon?
Anoppini jopa miehensä hautajaisissa pitämässään puheessa puhui 90% itsestään, puutaheinää 6% ja miesvainaasta loput. Miehen lapsille saati muille sukulaisille ei annettu puheenvuoroa laisinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni ei todellakaan ole pahimmasta päästä, eikä henkilö ollut edes todellinen anoppi, koska kyseessä oli verrattain lyhyt nuoruuden seurustelusuhde.
Päädyin kerran heittämään poikaystävääni äitinsä luokse. Kärsin tuolloin pahasta aknesta, jota juuri aloittamani hormonaalinen ehkäisy oli hetkellisesti pahentanut entisestään. Yllättäen perillä poikaystävä kutsuikin minut sisälle moikkaamaan äitiään, jonka olin tässä vaiheessa tavannut pari kertaa. Vastahakoisesti suostuin, koska olin poikkeuksellisesti lähtenyt liikenteeseen meikittä. Sisällä ehdin hädin tuskin ottaa kenkiä jalasta, kun "anoppi" oli jo kimpussani. Hän osoitteli sormella leukani näppylöitä ja ihmetteli, että enkö minä hoida ihoani. Hän tuputti käyttämäänsä luonnonkosmetiikkaa ja totesi, että koska hänen ihonsa pysyi niillä kunnossa, niiden täytyisi sopia myös minulle. Useita kertoja hän korosti, että omassa ihonhoidossani täytyy olla jotakin pielessä.
Järkyttävintä tässä kaikessa oli täysin munattoman poikaystävän käytös. Hän ei missään vaiheessa puuttunut siihen, että hänen äitinsä pilkkasi ulkonäköäni. Poikaystävän saatellessa minua takaisin autolle pillahdin itkuun. Useammasta pyynnöstä huolimatta poikaystävä ei suostunut puhumaan äitinsä kanssa aiheesta ja siitä, että tämän käytös oli ollut asiatonta.
Onneksi melko pian tämän jälkeen erosimme. Lopulta hormonaalinen ehkäisykin alkoi tehota, ja akne katosi.
Mä syytin aluksi miestäni munattomuudesta, kun ei osannut yhtään pitää puoliaan, saati kenenkään muun puolia äitiään vastaan. Jonkun ajan kuluttua minulle valaistui, että mieheni on kouluttu ensihenkäyksestään asti pitämään äippä iloisena. Jos hänelle sanoo vastaan, niin sitten tapahtuu se kauhein mahdollinen, eli äiti suuttuu, ja purkaa suuttumuksensa poikaansa. Vaatii paljon rohkeutta tuollaisen jälkeen vastustaa äitiään. Meillä on vielä prosessi kesken, mutta mies ei enää lähde hätiin jokaisesta äitinsä kiekaisusta klo 3.15 yöllä, kuten jossain vaiheessa (anopin viidennen puhelun jälkeen). Hermoja tämä on vaatinut, minulta ja mieheltä, mutta hyvä tästä tulee.
Mun parhain päätös elämässä oli kun peruin häät vähän ennen hääpäivää ja nimenomaan vain anopin vuoksi. Jotain pientä kyykytys-yritystä oli jo aiemmin mutta kun suostuin miehen kosintaan niin homma lähti käsistä todella nopeasti. Oltiin jo siinä iässä ettei kummankaan vanhemmilta pyydetty eikä odotettu panostusta häihin mutta anoppi oletti että hän järkkää ja vanhempani maksavat. Minun olisi pitänyt pukeutua hänen kahdeksaa numeroa isompaan, keltaiseen hääpukuunsa ja vaikka mitä muuta. Huippuna oli se kuin neljä kuukautta ennen häitä oli heittänyt ehkäisyni pois kun 3-4 kuukauden iässä ei raskaus vielä näy ja hän oli päättänyt että aloitamme yrittämisen nyt. En halunnut naida tuohon sukuun. Mies oli kyllä mukava ja rakastava mutta liian kiltti. Ja lapsenlasta odotellaan heillä edelleen. Todennäköisesti siksi että miehen äiti karkoittaa kaikki tulevat äiti-ehdokkaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perit isäsi sisarukset vaikka isäsi oli elossa? Joo-o...
Tarinahna ei kerro testamenteista mitään tai muistakaan kuvioista. Mutta pääasiahan se olikin, että sait taas Sloggisi kostumaan ajatuksesta "trolli"-huudahduksesta...
Niin, miksiköhän nimenomaan tarina ei kerro niistä, Sherlock?
Koska tarinan punainen lanka ei ollut siinä sivulauseen sivulauseessa, että onko testamentti ja millaisilla sanamuodoilla. Henkilö A peri henkilön B ja that's it, tarinan kannalta muut perimiseen liittyvät detaljit ovat yhdentekeviä.
Saitko sloggisi kuiviksi vai jatkatko trolli-runkkaustasi rullalle käärityllä kumisaappaan varrella?
Ah, tämä oli siis sinun keksimäsi satu hirviöanopista perintöfantasioineen. Yhy-yhy-yy! Kyllä se näkyy kilometrin päähän ettei kirjoittaja ole "paremmasta perheestä" kuten satuilee. Ellei sitten posteljoonin tytär...
Vierailija kirjoitti:
En ole poikani luona joka päivä,vaan näemme aika harvoin noin kerran kuukaudessa kun ajelevat täällä päin. Ehkä siksikin minusta tuntuu niin pahalta se miniän ja pojan välinpitämättömyys, kun tiedän ettei heidän elämäänsä ole kukaan näkemässä siellä kotona pitkiin aikoihin.Jos lapsi ei esimerkiksi ole tottunut syömään vihanneksia niin kyllä minä sen nään tässäkin kun käyvät. Jos olisi niin ottakai lapset niitä söisivät ja ihan rutiinisti pukisivat tarpeeksi päälleen. Olen huolissani! ja se on ilmeisesti vaikea tälläkin palstalla ymmärtää.
Terveisin tyhmä anoppi!
Minusta tuntuu, että et näe asioiden toista puolta etkä osaa katsoa asioita toisesta näkökulmasta.
Ruokailutottumuksista:
Me olemme tarjonneet kasviksia, salaattia jne. lapsille pienestä saakka. Kaikkea on ollut pakko maistaa, ja seuraavalla kerralla on ma ostettu uudestaan.
Yksi lapsista meinaa yökätä osan kasvisten kohdalla, vaikka kuinka on maisteltu ja yksi taas erään ruokalajin kohdalla. Edelleen kannustetaan niitäkin maistelemaan, mutta ei syömään.
Eli välttämättä kasviksia ei kotiruuassa laiminlyödä. Kyse voi olla siitä, etteivät ne uppoa ja vanhemmat ovat itsekin sun luona rennompia kun ei tarvi vääntää ruuista.
Vaatteista:
Oma äitini motkotti, kun ei puettu lapselle hirveää vaatekerrosta autoon (jossa oli lämmin). Kun lapset paleltuu jne. Kun taas oikeasti hiki virtasi, jos oikein topattiin kaikki niskaan.
Isommat lapset myös itse tietävät, kun alkaa palella.
Jos vanhemmat ei sun luona väännä aiheesta, se ei tarkoita, että lapset kotioloissa kulkisivat toppavaatteissa.
Sulla tuntuu muutenkin olevan sellainen asenne, etteivät nämä osaa tai tiedä mistään mitään - kun oikein kovin sanoisivat lapsille syömisestä ja pukemisesta, niin saisit sitten syyn kritisoida sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole poikani luona joka päivä,vaan näemme aika harvoin noin kerran kuukaudessa kun ajelevat täällä päin. Ehkä siksikin minusta tuntuu niin pahalta se miniän ja pojan välinpitämättömyys, kun tiedän ettei heidän elämäänsä ole kukaan näkemässä siellä kotona pitkiin aikoihin.Jos lapsi ei esimerkiksi ole tottunut syömään vihanneksia niin kyllä minä sen nään tässäkin kun käyvät. Jos olisi niin ottakai lapset niitä söisivät ja ihan rutiinisti pukisivat tarpeeksi päälleen. Olen huolissani! ja se on ilmeisesti vaikea tälläkin palstalla ymmärtää.
Terveisin tyhmä anoppi!
Minusta tuntuu, että et näe asioiden toista puolta etkä osaa katsoa asioita toisesta näkökulmasta.
Ruokailutottumuksista:
Me olemme tarjonneet kasviksia, salaattia jne. lapsille pienestä saakka. Kaikkea on ollut pakko maistaa, ja seuraavalla kerralla on ma ostettu uudestaan.Yksi lapsista meinaa yökätä osan kasvisten kohdalla, vaikka kuinka on maisteltu ja yksi taas erään ruokalajin kohdalla. Edelleen kannustetaan niitäkin maistelemaan, mutta ei syömään.
Eli välttämättä kasviksia ei kotiruuassa laiminlyödä. Kyse voi olla siitä, etteivät ne uppoa ja vanhemmat ovat itsekin sun luona rennompia kun ei tarvi vääntää ruuista.
Vaatteista:
Oma äitini motkotti, kun ei puettu lapselle hirveää vaatekerrosta autoon (jossa oli lämmin). Kun lapset paleltuu jne. Kun taas oikeasti hiki virtasi, jos oikein topattiin kaikki niskaan.Isommat lapset myös itse tietävät, kun alkaa palella.
Jos vanhemmat ei sun luona väännä aiheesta, se ei tarkoita, että lapset kotioloissa kulkisivat toppavaatteissa.
Sulla tuntuu muutenkin olevan sellainen asenne, etteivät nämä osaa tai tiedä mistään mitään - kun oikein kovin sanoisivat lapsille syömisestä ja pukemisesta, niin saisit sitten syyn kritisoida sitä?
Ja siis jatkan vielä, että meillä kyllä ihan rutiinisti otetaan esim. eskariin mukaan sadevaatteet varuiksi, puetaan päälle mahd. väliasu, takki, ulkohousut, lakki, kauluri ja hanskat. Ja silti eskarilainen meinaa välillä livistää ovesta ulos ilman ulkohousuja. Laittaa ne sitten kuitenkin. Ja samoin ottaa pois repusta ne vaaditut sadetakit ym systeemit - kaipa jotenkin haluaa kokeilla.
Minun anoppi oli ihan Ok siihen asti kun toinen lapsemme syntyi. Vain ensimmäinen on tärkeä ja kuulemma kaikki vanhemmat suosivat jonpaa kumpaa lastaan. Minulla on useampi sisarus enkä koskaan ole huomannut vanhempieni suosivan ketään.
Kerran avauduin anopille että minä en katsele kun kyseenalaistaa poikansa isyyttä koko ajan, moitti ja valitti. Kaikki mitä mieheni teki oli väärin. Ja mieheni on loistava isä.
Nykyään asuu kauempana eikä juurikaan nähdä. Iso kriisipaikka oli kun miehen isäpuoli otti ja lähti ja anoppi kuvitteli ettei olla isäpuolen kanssa enää tekemisissä. Tärkeämpi hän on meidän lapsille kuin anoppi.
On myös hirveä miehen siskolle mutta hän sietää äitiään. Minä pystyn kahvit juomaan yhdessä mutta muuten ei ole ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun entinen anoppi.
Kun aloimme olla yhdessä exän kanssa anoppi teki minulle varsin selväksi että tietää minun olevan mieheni rahoja havitteleva bimbo ja ettei minulla tule koskaan olemaan näppejäni kiinni heidän Mäntsälässä sijainneessa rintamamiestalossa. Tämä oli minulle ihan fine.
Kun menimme naimisiin niin avioehto oli tarkka. Kummallakaan ei ollut mitään oikeuksia toisen omaisuuksiin tai perintöihin. Anoppi tarkastutti vielä avioehdon omalla asianajajallaan etten vain pääse kusettamaan heiltä heidän pennosiaan.
No tässä kävi sitten ne klassiset. Olen itse suht varakkaan perheen ainoa lapsi, minulla ei ole isäni puolelta yhtäkään serkkua joten perin kaikki isäni sisarukset ja äitini puolelta perin yhden serkkuni kanssa myös äitini 3 lapsetonta
No et kai sää sen anopin kanssa avioitunut ja tehnyt avioehtoa?
Ilmeisesti joo, kun anoppi oikein tekemässä avioehtoakin.
Outoa.
Kun olin teini, poikaystäväni oli jo yöpynyt sängyssäni monta kertaa ja olimme seksuaalisesti aktiivisia.
Eräänä viikonloppuna olin menossa poikaystävän kaupunkiin ja tarkoitukseni oli yöpyä poikaystäväni kotona vierashuoneessa. Poikaystävä jostain syystä majoitettiin MYÖS siihen samaan 90cm kapeaan sänkyyn kanssani, aivan kuin en yksin olisi voinut nukkua siinä. Se oli vähän outoa, mutta OK.
Mitään seksuaalista ei meillä todellakaan ollut aikomuksissa tehdä näiden hänen uskonnollisten vanhempien kodissa. Minun kotonani saimme kuitenkin olla aina rauhassa, eli ei ollut tarvetta mihinkään kiehnäämiseen heidän kodissaan.
Ennen nukkumaanmenoa, poikaystävän isä, minulle lähes tuikituntematon keski-ikäinen mies, kutsui MINUT luokseen olkkariin (ei poikaansa) ja painokkaasti kyseli:
"ONHAN SINULLA EHKÄISY? ETTET VAIN TULE RASKAAKSI!"
O... on? Oli kyllä naurettava tilanne, ja todella nolo. Ihmittelen edelleen, miksi tämä mies ei voinut pojaltaan kysyä, joka oli minua vielä vuosia vanhempikin. Olisinpa vain tajunnut töksäyttää että emme todellakaan aio heidän kodissaan paneksia, oksettava ajatuskin että he siellä salakuuntelisivat ja kyyläisivät avainmenreiästä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi se ollut kiva tutustua anoppiin ja appiukkoon. Kuten mieheni olisi ollut kiva tutustua isääni. Ja lapsemme olisi ollut kiva tutustua isovanhempiinsa. Äitiini kyllä pääsi tutustumaan. Kaikki muut olivat jo manan mailla. On ikävä lukea näitä ilkeitä ja kaunaisia vuodatuksia. Miksi naiset ovat tällaisia? Miehet ovat näköjään näissä asioissa paljon naisia fiksumpia.
Röyhkeää toimintaa molemmilta osapuolilta, miniäparat ja lapsenlapset kärsii, perivät kyllä isovanhempansa, mutta mutta... voi voi, ei voi käsittää. Pitäisi olla niin, että lapsenlapset saavat nähdä isovanhempiaan kuin myös toisinpäin, tuollainen julma arvostelu ja valtapeli kuuluu vihanpitoon, joka lienee kielletty !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noloa kirjoitti:
Olisi se ollut kiva tutustua anoppiin ja appiukkoon. Kuten mieheni olisi ollut kiva tutustua isääni. Ja lapsemme olisi ollut kiva tutustua isovanhempiinsa. Äitiini kyllä pääsi tutustumaan. Kaikki muut olivat jo manan mailla. On ikävä lukea näitä ilkeitä ja kaunaisia vuodatuksia. Miksi naiset ovat tällaisia? Miehet ovat näköjään näissä asioissa paljon naisia fiksumpia.
Henkinen väkivalta mua kohtaan anopin toimesta on ok, kun sä et ole appivanhempiasi tavannut? Aika mielenkiintoinen logiikka.
Jos olet anoppia vaikka, voin lähettää omani sun riesaksi. Muista olla kiitollinen, kun hän on käynyt läpi sun kaikki henk. koht. paperit ja vaihtanut astia- ja vaatekaapin paikan keskenään, kun se hänen mielestään on näin loogisempaa, haukkunut sut muutaman kerran tyhmäksi miehesi rahoilla eläväksi loiseksi ja kertoilee sinun kaikki asiat eteenpäin, toki hieman väritetty mä. Ja usko pois, olet joka ikisessä asiassa se pahis!
Vierailija kirjoitti:
Röyhkeää toimintaa molemmilta osapuolilta, miniäparat ja lapsenlapset kärsii, perivät kyllä isovanhempansa, mutta mutta... voi voi, ei voi käsittää. Pitäisi olla niin, että lapsenlapset saavat nähdä isovanhempiaan kuin myös toisinpäin, tuollainen julma arvostelu ja valtapeli kuuluu vihanpitoon, joka lienee kielletty !
Miksi niitä isovanhempia pitäisi nähdä, jos ovat haitaksi lapsen kehitykselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuule älä näe, mutta ellei kehitykset muutu, niin älä mene perimäänkään aikanaan, jotka säästää lapsenlapsilleen tai kotitalon aikanaan puolisosi kautta perii, varmaan sekin on kehitykselle kyllä haitaksi, jos jotain pesämunaa jää, voi itku mitä porukkaa täällä on. Pysy pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, en haluaisi olla anoppi ollenkaan, olen varovainen yhteydenotoissa ja rakastan lapsenlastani, poikaani myös, yritän pysyä hyvissä väleissä, mutta olen siltikin epävarma, he ovat minun lähiomaisiani, miten pitäisi tehdä, että tekee oikein. Minä olen vain se kakkosmummi, miniän äiti on varakkaampi ja ostaa paremmat vaatteet lapsenlapselleni, minun ostamiani ei käytetä. Miniäni on hyvin koulutettu ihminen ja luotan siihen, että kaikki hoituu hyvin. Mutta haluaisin olla mukana elämässä ja seurata kivoja asioita.
Miten tätä voi alapeukuttaa??
Outo ajatus, että rakkaus ja välittäminen on kiinni varallisuudesta. Outoa on myös ajatus ykkösmummista ja kakkosmummista, mitä ihmettä? Miksi ihmeessä pitäisi kilpailla lahjojen määrällä ja arvolla? Ajattelisi mieluumin vaikka että hyvä että toinen isovanhempi on varoissaan ja pystyy antamaan materiaa, minun ei tarvi. Sen sijaan voin antaa aikaa, välittämistä ja rakkautta. EIköhän se kuitenkin ole tärkeämpää kuin merkkivaatteet ja kalliit lahjat?
Kyllä se vaan aina on niin, että se äidin äiti on "ykkösmummu", isän äiti sitten vaan välttämätön paha, riippumatta annetusta rahasta, ajasta, tai ylipäänsä mistään! ! Kaikki tämänkin foorumin keskusteluketjut tuon todistaa! Itse olen "kakkosmummuna" kuullut, kun "ykkösmummu" kyselee alle kouluikäiseltä, että "kumpi mummu on kivempi?" Mitä tämä kertoo "ykkösmummusta"? Onko hänellä joku ongelma? Pelkääkö hän, ettei todellisuudessa olekaan parempi, kuin toinen mummu? Vaikka tyttärensä niin lapsilleen opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, en haluaisi olla anoppi ollenkaan, olen varovainen yhteydenotoissa ja rakastan lapsenlastani, poikaani myös, yritän pysyä hyvissä väleissä, mutta olen siltikin epävarma, he ovat minun lähiomaisiani, miten pitäisi tehdä, että tekee oikein. Minä olen vain se kakkosmummi, miniän äiti on varakkaampi ja ostaa paremmat vaatteet lapsenlapselleni, minun ostamiani ei käytetä. Miniäni on hyvin koulutettu ihminen ja luotan siihen, että kaikki hoituu hyvin. Mutta haluaisin olla mukana elämässä ja seurata kivoja asioita.
Miten tätä voi alapeukuttaa??
Outo ajatus, että rakkaus ja välittäminen on kiinni varallisuudesta. Outoa on myös ajatus ykkösmummista ja kakkosmummista, mitä ihmettä? Miksi ihmeessä pitäisi kilpailla lahjojen määrällä ja arvolla? Ajattelisi mieluumin vaikka että hyvä että toinen isovanhempi on varoissaan ja pystyy antamaan materiaa, minun ei tarvi. Sen sijaan voin antaa aikaa, välittämistä ja rakkautta. EIköhän se kuitenkin ole tärkeämpää kuin merkkivaatteet ja kalliit lahjat?
Kyllä se vaan aina on niin, että se äidin äiti on "ykkösmummu", isän äiti sitten vaan välttämätön paha, riippumatta annetusta rahasta, ajasta, tai ylipäänsä mistään! ! Kaikki tämänkin foorumin keskusteluketjut tuon todistaa! Itse olen "kakkosmummuna" kuullut, kun "ykkösmummu" kyselee alle kouluikäiseltä, että "kumpi mummu on kivempi?" Mitä tämä kertoo "ykkösmummusta"? Onko hänellä joku ongelma? Pelkääkö hän, ettei todellisuudessa olekaan parempi, kuin toinen mummu? Vaikka tyttärensä niin lapsilleen opettaa.
Jos minun olisi pakko laittaa omat mummot "järjestykseen" niin isän äiti oli tärkeämpi. Tämä siksi, että äidin äidillä oli niin monta lapsen lasta, että minä olin vain yksi monista. Isän äiti tuli läheisemmäksi minulle, sillä olin pitkään yksi vain kolmesta lapsenlapsesta. Vietinkin hänen luonaan kymmenkertaisesti aikaa lapsena verrattuna toiseen mummoon. Molemmat olivat kyllä mieluisia ja rakkaita.
Sinun lapsenlapsesi "ykkösmummu" puolestaan on varmaan tärähtänyt, epävarma pikkusielu, jos tosiaan yrittää laittaa teitä jonkinlaiseen tärkeysjärjestykseen. Kummallista kahtiajakoa, ei ole tervettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perit isäsi sisarukset vaikka isäsi oli elossa? Joo-o...
Tarinahna ei kerro testamenteista mitään tai muistakaan kuvioista. Mutta pääasiahan se olikin, että sait taas Sloggisi kostumaan ajatuksesta "trolli"-huudahduksesta...
Niin, miksiköhän nimenomaan tarina ei kerro niistä, Sherlock?
Koska tarinan punainen lanka ei ollut siinä sivulauseen sivulauseessa, että onko testamentti ja millaisilla sanamuodoilla. Henkilö A peri henkilön B ja that's it, tarinan kannalta muut perimiseen liittyvät detaljit ovat yhdentekeviä.
Saitko sloggisi kuiviksi vai jatkatko trolli-runkkaustasi rullalle käärityllä kumisaappaan varrella?
Ah, tämä oli siis sinun keksimäsi satu hirviöanopista perintöfantasioineen. Yhy-yhy-yy! Kyllä se näkyy kilometrin päähän ettei kirjoittaja ole "paremmasta perheestä" kuten satuilee. Ellei sitten posteljoonin tytär...
Väärin, vaan olen se yksinäinen soturi, joka taistelee palstan idioottimaisuutta hipovaa "trolli-huutelua" vastaan. Jatka vaan ennemmin sillä harjan varrella runkkailua, niin jää trolli-huutelut pois muuten asiallisista ketjuista.
Kun tapasin mieheni sukulaisia, olin avoeronnut, mutta
anoppini ja koko suku oli ollut ihanaa siinä suhteessa.
Tulin siis tosi iloisella mielellä sukua tapaamaan.
Heti ensimmäisellä kerralla minuun suhtauduttiin
kyräilevästi...ei puhuttu mitään jne.
Nyt pitkä liitto takana ja sama meno jatkuu.
Olen kuullut juttuja, että tähän hyväksymättömyyteen ei
aina löyty mitään järkevää syytä...tavallinen, työssäkäyvä
sekä koulutettu ihminen ei kelpaa. Mieheni suku on kuin
jossain joukkopsyykosissa päättänyt inhota minua. Eikä mitään
riitoja mistään asiasta ole koskaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on täysin ohis, mutta kerron silti.
Seurustelin entisen poikaystävän kanssa seitsemän vuotta. Kasvoimme yhdessä aikuisiksi ja erillemme ja huomasimme ettemme ole toisillemme oikeita. Mutta! Hirveä ikävä tuli hänen vanhempia, etenkin ex-"anoppia". Aivan ihana ihminen. Melkein suurempi suru oli lopulta "luopua" appivanhemmista kuin poikaystävästä.
Nykyisen mieheni kanssa ollaan oltu yhdessä jo kymmenisen vuotta. Hänen vanhempansa ovat ihan mukavia ja tulemme toimeen keskenämme, mutta välit ovat sellaiset enemmän asialliset ja kun tavataan niin jutellaan sellaista kevyempää small talkia.
Mukavat appivanhemmat siis, mutta mitään suurempaa yhteyttä meillä ei ole. Emme esimerkiksi koskaan soittele anopin kanssa, se ei ehkä kummastakaan vaan tunnu luontevalta.
Itsekin erosin avomiehestä, mutta suku ja anoppi oli todella ihania.
Nyt nykyisessä pitkässä liitossa vain pohjoistuuli puhaltaa sukuun nähden.
En pitkän ajan kuluttuakaan ole täysin tajunnut, mistä se johtuu.
Olen siis kokenut molemmat puolet, eikä todellakaan ole soiteteltu...
Oma kokemukseni ei todellakaan ole pahimmasta päästä, eikä henkilö ollut edes todellinen anoppi, koska kyseessä oli verrattain lyhyt nuoruuden seurustelusuhde.
Päädyin kerran heittämään poikaystävääni äitinsä luokse. Kärsin tuolloin pahasta aknesta, jota juuri aloittamani hormonaalinen ehkäisy oli hetkellisesti pahentanut entisestään. Yllättäen perillä poikaystävä kutsuikin minut sisälle moikkaamaan äitiään, jonka olin tässä vaiheessa tavannut pari kertaa. Vastahakoisesti suostuin, koska olin poikkeuksellisesti lähtenyt liikenteeseen meikittä. Sisällä ehdin hädin tuskin ottaa kenkiä jalasta, kun "anoppi" oli jo kimpussani. Hän osoitteli sormella leukani näppylöitä ja ihmetteli, että enkö minä hoida ihoani. Hän tuputti käyttämäänsä luonnonkosmetiikkaa ja totesi, että koska hänen ihonsa pysyi niillä kunnossa, niiden täytyisi sopia myös minulle. Useita kertoja hän korosti, että omassa ihonhoidossani täytyy olla jotakin pielessä.
Järkyttävintä tässä kaikessa oli täysin munattoman poikaystävän käytös. Hän ei missään vaiheessa puuttunut siihen, että hänen äitinsä pilkkasi ulkonäköäni. Poikaystävän saatellessa minua takaisin autolle pillahdin itkuun. Useammasta pyynnöstä huolimatta poikaystävä ei suostunut puhumaan äitinsä kanssa aiheesta ja siitä, että tämän käytös oli ollut asiatonta.
Onneksi melko pian tämän jälkeen erosimme. Lopulta hormonaalinen ehkäisykin alkoi tehota, ja akne katosi.