Noita yliopistojen pisterajoja kun katsoo niin..

Miksi opona esiintyvä henkilö ei edes mainitse, miten hyvä idea on nuorelle mennä ammattipsykologin luokse? Sinne pääsee varsinkin nuoret todella helposti, jos eivät tiedä mikä olisi itselle hyvä ala. Ammattipsykologit osaavat kaikista parhaiten kertoa omaan persoonaan sopivista aloista.

Sinulle, joka selkeästi haluaisit opo olla.. On hyvä muistaa tuo ammattipsykologi :) Googlaus voi aiheuttaa nuorella paineita ja ahdistusta, koska aloja on niin erilaisia ja niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa huomioida, että tämä oli se pajatson tyhjentävä hakukerta. Totta kai tietyille aloille tulee silti jatkossakin olemaan niin, että vähintään muutama L pitää olla. Vähemmän suosituille aloille pääsee parilla M:llä.

Itse suhtaudun uudistukseen kuten aiemminkin: keskinkertaisilla papereilla päästiin sisään pääsykoekiintiössä, ei yhteispistekiintiössä. Näin on jatkossakin.

Uudistus ei silti vaikuta hyvältä eikä todennäköisesti tule nopeuttamaan yliopistoon pääsyä riittävästi. Isoin este on ensikertalaisuuskiintiö. Siinä pitäisi olla joku ikäraja tai määräaika edellisistä opinnoista. Nyt osa hakee vuosia alalle, jonne ei pääse koskaan (esim. lääkis) ja lykkää sillä muuta kouluttautumista. Vastaavasti se yo-keväänä vastaanotettu 6. toive tradenomiksi voi estää järkevämmän kouluttautumisen kokonaan, kun ei enää pysty pääsemään jollekin paremmalle alalle.

Avoimen väyliä ja maisterihakuja pitäisi lisätä.

Miksi ikäraja tai määäraika? Jos joku on esim sairastunut eikä siksi kyennyt hakemaan vuosiin opiskelemaan, pitäisikö tälläisten ihmisten unohtaa kokonaan yliopistoon pääsy? Tai kotiäiti, joka tullut nuorena raskaaksi, ollut kotiäitinä vaikka 5v ja sen jälkeen haluaa nyt lähteä opiskelemaan... Pitäisikö hänenkin unohtaa haaveensa, koska elämässä on ollut muuta, kuin pelkkää opiskelua? Jännää, että kritisoit uudistusta, mutta haluat lisätä siihen vielä hirveämpiä uudistuksia.

Luonnollisesti lääkärintodistuksella voisi määräaikaa pidentää, samoin äitiysloma voisi pidentää aikaa, mutta ei kyllä mikään 5 vuoden kotiäitiys!

Ikäraja ei ole järkevä, mutta määräaika kyllä.

Itse en tosin kannata koko ensikertalaisuuden huomioimista. Kaikki vaan samalle viivalle.

Joko noidillekin on yliopistoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa huomioida, että tämä oli se pajatson tyhjentävä hakukerta. Totta kai tietyille aloille tulee silti jatkossakin olemaan niin, että vähintään muutama L pitää olla. Vähemmän suosituille aloille pääsee parilla M:llä.

Itse suhtaudun uudistukseen kuten aiemminkin: keskinkertaisilla papereilla päästiin sisään pääsykoekiintiössä, ei yhteispistekiintiössä. Näin on jatkossakin.

Uudistus ei silti vaikuta hyvältä eikä todennäköisesti tule nopeuttamaan yliopistoon pääsyä riittävästi. Isoin este on ensikertalaisuuskiintiö. Siinä pitäisi olla joku ikäraja tai määräaika edellisistä opinnoista. Nyt osa hakee vuosia alalle, jonne ei pääse koskaan (esim. lääkis) ja lykkää sillä muuta kouluttautumista. Vastaavasti se yo-keväänä vastaanotettu 6. toive tradenomiksi voi estää järkevämmän kouluttautumisen kokonaan, kun ei enää pysty pääsemään jollekin paremmalle alalle.

Avoimen väyliä ja maisterihakuja pitäisi lisätä.

Miksi ikäraja tai määäraika? Jos joku on esim sairastunut eikä siksi kyennyt hakemaan vuosiin opiskelemaan, pitäisikö tälläisten ihmisten unohtaa kokonaan yliopistoon pääsy? Tai kotiäiti, joka tullut nuorena raskaaksi, ollut kotiäitinä vaikka 5v ja sen jälkeen haluaa nyt lähteä opiskelemaan... Pitäisikö hänenkin unohtaa haaveensa, koska elämässä on ollut muuta, kuin pelkkää opiskelua? Jännää, että kritisoit uudistusta, mutta haluat lisätä siihen vielä hirveämpiä uudistuksia.

Luonnollisesti lääkärintodistuksella voisi määräaikaa pidentää, samoin äitiysloma voisi pidentää aikaa, mutta ei kyllä mikään 5 vuoden kotiäitiys!

Ikäraja ei ole järkevä, mutta määräaika kyllä.

Itse en tosin kannata koko ensikertalaisuuden huomioimista. Kaikki vaan samalle viivalle.

Itse kannatan ensikertalaisuutta. Ja miksi 5v kotiäitinä on jotenkin kamalaa? Katsos ihmiset saattavat tehdä enemmän lapsia, kuin sen yhden? Ja kyseessä voi olla myös vammainen lapsi, jota äiti on halunnut hoitaa kauemmin kotona, ennen kuin vie hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs opi neuvoo nuorelle lukiolaiselle jolla ei kummempaa intohimoa tms oikein millekään alalle, mutta päätä olisi ja yliopistoon aikoo?

Suurin osa yliopistokoulutuksistahan ei valmista mihinkään tiettyyn ja samaa työtä voi rinta rinnan olla tekemässä matemaatikko, tilastotieteilijä, ekonomi, insinööri ja valtio/yhteiskuntatieteilijä. Muutaman työvuoden jälkeen koulutuksella on aika vähän merkitystä, tehdyt työtehtävät alkavat viedä eteenpäin.

Minä pidän tätä hieman erikoisena vastauksena. Suomen työelämää kun on jo pitkään arvosteltu siitä, että täällä ollaan hirveän tarkkoja oikeasta koulutuksesta. Pitää olla just se tietty tutkinto, että pääsee työhakuprosessissa eteenpäin. Toki osa sinun mainitsemista aloista (matemaatikko, tilastotieteilijä) menee samaan kastiin, mutta sinähän olit antamassa neuvoja "nuorelle lukiolaiselle, jolla ei ole intohimoa tietylle alalla". 

Mutta ehkä sinun neuvosi nyt sitten oli "suuntaudu matemaattiselle linjalle". 

Ja 6 vaihtoehtoa saa laittaa, mutta hyvä jos 1 tai 2 siihen keksii, kolmas olisi jo huippua. Joopa 😟

Jep! Minun vanhempani kirjoittivat aikanaan pelkkää laudaturia, sillä se jaettiin 20 % kirjoituskerran parhaimmistolle. Nykyään laudaturin saa vain top 5 % kirjoittajista. Itselläni rivi eximiaa, jolla ei pääse minnekään, minne haluaisin. Nykyisin väliinputoajiksi tulee juuri nuo kiitettävän oppilaat, jotka eivät pääse top 5 % arvosanoille, vaan tätä seuraaviin 10 % arvosanoille. He jäävät korottelemaan arvosanoja, jotta voisivat hakea lääkikseen tai opiskelemaan psykologiaa.

Vierailija kirjoitti:

Jep! Minun vanhempani kirjoittivat aikanaan pelkkää laudaturia, sillä se jaettiin 20 % kirjoituskerran parhaimmistolle. Nykyään laudaturin saa vain top 5 % kirjoittajista. Itselläni rivi eximiaa, jolla ei pääse minnekään, minne haluaisin. Nykyisin väliinputoajiksi tulee juuri nuo kiitettävän oppilaat, jotka eivät pääse top 5 % arvosanoille, vaan tätä seuraaviin 10 % arvosanoille. He jäävät korottelemaan arvosanoja, jotta voisivat hakea lääkikseen tai opiskelemaan psykologiaa.

Ja pienentävät samalla ensi kertaa kirjoittavilta mahdollisuuksia saada laudaturit...

Paras malli olisi kaikki halukkaat sisään, mutta jos ei pärjää ensimmäisenä vuonna niin evätään opinto-oikeus (ellei olisi todella hyvää syytä huonoihin tuloksiin). Muut vuodet sitten ihan samaan tapaan kuin nykyisin. Urahaaveilijat saisivat kokea, ettei se olekkaan se oma ala ja ne, jotka eivät olisi päässeet muuten sisään saavat näyttää motivaationsa. Vähentäisi välivuosia, kun ei tarvitsisi hakea samaan paikkaan kuutta kertaa. Tosin vaatisi lisärahoitusta, ja aina jos johonkin pistetään lisää rahaa niin se on pois jostain muualta.

Kannattaa suunnata katse pohjoisen yliopistoihin. Rutkasti alemmat pisterajat kaikilla aloilla. Helsinki, Tampere ja Turku vaatii selkeästi kovempia arvosanoja.

Vierailija kirjoitti:

Paras malli olisi kaikki halukkaat sisään, mutta jos ei pärjää ensimmäisenä vuonna niin evätään opinto-oikeus (ellei olisi todella hyvää syytä huonoihin tuloksiin). Muut vuodet sitten ihan samaan tapaan kuin nykyisin. Urahaaveilijat saisivat kokea, ettei se olekkaan se oma ala ja ne, jotka eivät olisi päässeet muuten sisään saavat näyttää motivaationsa. Vähentäisi välivuosia, kun ei tarvitsisi hakea samaan paikkaan kuutta kertaa. Tosin vaatisi lisärahoitusta, ja aina jos johonkin pistetään lisää rahaa niin se on pois jostain muualta.

Ranskassahan on ymmärtääkseni näin. Kaikki halukkaat pääsee opiskelemaan, mutta ensimmäisen/toisen vuoden aikana valitaan ne jotka saa jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Paras malli olisi kaikki halukkaat sisään, mutta jos ei pärjää ensimmäisenä vuonna niin evätään opinto-oikeus (ellei olisi todella hyvää syytä huonoihin tuloksiin).

Mitä tämäkään tapa takaa loppujen lopuksi? Entä jos kaikki menestyy hyvin? Sitten siellä erotellaan jollain sadasosalla "huonot" pois. Miten se eroaa siihen, että putoaa jo pääsykokeissa sadasosan takia? 

Onko muutenkaan ihan varmaa, että just se, joka putoaa pienen syyn takia pois, ei voisi kolmen vuoden päästä olla parempi kuin joku toinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep! Minun vanhempani kirjoittivat aikanaan pelkkää laudaturia, sillä se jaettiin 20 % kirjoituskerran parhaimmistolle. Nykyään laudaturin saa vain top 5 % kirjoittajista. Itselläni rivi eximiaa, jolla ei pääse minnekään, minne haluaisin. Nykyisin väliinputoajiksi tulee juuri nuo kiitettävän oppilaat, jotka eivät pääse top 5 % arvosanoille, vaan tätä seuraaviin 10 % arvosanoille. He jäävät korottelemaan arvosanoja, jotta voisivat hakea lääkikseen tai opiskelemaan psykologiaa.

Ja pienentävät samalla ensi kertaa kirjoittavilta mahdollisuuksia saada laudaturit...

Kun luet ylioppilaslautakunnan sivuilta senmiten arvosanat määräytyvät niin siellä selkeästi kerrotaan että arvostelujonoon laitetaan ainoastaan ne edellisellä kerralla ensimmäistä kertaa kirjoittaneet., joten korottajien vaikutus on pienempi kuin ajattelet.

Paras systeemi olisi mielestäni että sisäänpääsy on kohtuullisen helppo, mutta sitten rankka tiputus ekan vuoden aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras malli olisi kaikki halukkaat sisään, mutta jos ei pärjää ensimmäisenä vuonna niin evätään opinto-oikeus (ellei olisi todella hyvää syytä huonoihin tuloksiin).

Mitä tämäkään tapa takaa loppujen lopuksi? Entä jos kaikki menestyy hyvin? Sitten siellä erotellaan jollain sadasosalla "huonot" pois. Miten se eroaa siihen, että putoaa jo pääsykokeissa sadasosan takia? 

Onko muutenkaan ihan varmaa, että just se, joka putoaa pienen syyn takia pois, ei voisi kolmen vuoden päästä olla parempi kuin joku toinen?

Sen, että oikeasti motivoituneet pääsevät opiskelemaan ja ne, joilla on motivaatiota kun eivät tiedä alasta mitään, mutta eivät pidäkkään siitä, hakevat muualle heti ensimmäisen vuoden jälkeen (eivätkä hae kyseiselle alalle useita kertoja välivuosineen vaan todetakseen sen huonoksi itselleen).

Vierailija kirjoitti:

Ap on niin oikeassa. Edellisellä opetusministerillä, joka tämän sai aikaan, ei ollut tarpeeksi kokemusta ymmärtääkseen kaikki kerrannaisvaikutrukset, jolla todistusvalinnan tekemisellä korkeakoulujen opiskelijavalinnan pääväyläksi oli. Jospa hänellä edes olisi ollut "hakuikäinen" lapsi, olisi edes vähän ymmärtänyt asian laajuutta. Tässä ei tarvinne luetella kaikkia kerrannaisvaikutuksia, koska muutamat niistä ovat jo näkyvillä, vaikka uutta opiskelijavalintaprosessia on käyty vasta kerran (!!) - yo-arvosanojen inflaatio (hyvätkään arvosanat eivät ole "mitään"), yo-aineiden uusintamylly, valintojen valuminen jopa jo peruskouluun, sekä kirjoittajien että korkeakoulujen "kastijako" jne. Todistuvalinnan kautta opiskelijoiksi saattavat päätyä myös ikään kuin väärät ihmiset, sillä on statusta pyrkiä ja päästä hakupainealoille, jos on kirjoittanut hyvin, mutta tietävätkö tällaiset hakijat oikeasti, mitä opiskeltava ala pitää sisällään? Pääsykokeisiin valmistautuessa alan peruskäsitteet ja orientaatio tulevat selviksi. Olen esim. hyvin huolissani siitä, että lääkäriksi hakeudutaan. koska se antaa rahakkaan tulevaisuuden, mutta pystyvätkö tällaisella orientaatiolla tulevat työskentelemään sellaisten potilaiden /asiakkaiden hyväksi, jotka eivät olekaan tällaisia menestyjiä (sori hieman ohis, mutta tietyllä tavalla kerrannaisvaikutusta tämäkin..)

Tästä aiheesta tulisi juttua vaikka kuinka paljon, mutta eiköhän tää riitä näin lauantaiaamuun.. En usko, että muutosta tulee kovin pian, koska nykyisetkään päättäjät eivät ihan ole kartalla.. Valitettavasti.

terv opo

Tämä malli tuli Kataisen hallituksen opetusministeriltä mutta koko hallitus oli sen takana. Myöhemmät hallitukset eikä nykyinenkään hallitus ole ollut halukas muuttamaan systeemiä eli yhden hallituksen yhden ministerin haukkuminen on tässä inhottavaa.

Opo tuossa väittää etteivät päättäjät ole ihan kartalla, kyllä ovat, voi olla asiasta eri mieltä mutta jo nyt eri hallituksissa on ollut yhteinen kanta asiasta - muutenhan siihen olisi jo puututtu. Kannattaisi kelata historiaa taaksepäin ja selvittää miten tämä asia oikein meni. Tämä oli ja on poliittinen päätös joka tuli politiikasta, ei yliopistoista tai korkeakouluista.

Todustusvalinta tullee jatkossakin olemaan se pääväylä, pääsykokeet varataan ns ei-ylioppilaskiintiön vuoksi. On turha odottaa mitään suurempia muutoksia politiikoilta. Voisi melkein sanoa että sitä saa mitä tilaa (=äänestää).

/yliopistomies

Vierailija kirjoitti:

Paras systeemi olisi mielestäni että sisäänpääsy on kohtuullisen helppo, mutta sitten rankka tiputus ekan vuoden aikana. 

Ai, mietipä vähän. Eurooppalaisessa mallissa sisään lähes kaikki ja toisena/kolmantena vuotena pudotetaan puolet/kaksikolmasosaa pois - aika raaka peli. Enpä jos sairastut opintojen alussa - ulos vaan? Vuosi tai kaksi hukkaan - mitähän se maksaa yhteiskunnalle, entä pudonneen mielenterveydelle?

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni yo-kirjoituksia pitäisi muuttaa. Tuo koko yo-pisteytys on tosi huono mielestäni. Mielestäni esimerkiksi M:n papereihin pitäisi olla pistemäärä, mikä pitää ylittää, ei niin, että M:n saa riippuen siitä, miten hyvin tai huonosti muilla opiskelijoilla kokeessa menee.

Ja miten tässä mallissa huomioitaisiin kokeiden vaikeuserot eri kirjoituskerroilla. Selkeästi kun eroa eri vuosien välillä on vaikeudessa. Kuitenkin eri kirjoituskerroilla kirjoittaneita pitää pystyä tasapuolisesti kohtelemaan todistusvalinnoissa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pääsee alle L/E todistuksienkin, mutta et aloille, jossa kovat palkat.

Tampereelle psykkaan (yksi kovimmista hakupaineista) pääsi LLMM rivillä

Vierailija kirjoitti:

Meillä eletään kys tilannetta siinä mielessä, että nuori jatkaa lukiota vielä kirjoittaen pari ainetta syksyllä ja sitten olisi haku edessä, yliopistoon olisi menossa, koska sinne on palo, into ja mielenkiinto.

Tällä hetkellä kirjoittanut hienosti eli pelkkää Eetä ja L myös joukossa, on pitkät matikat, fyket ym mukana.

Minua sylettää, että fiksu ja äärimmäisen hienosti aina koulunsa hoitanut nuori (esim.päättötod ka oli täysi 10) kokee, että "haen sinne minne pääsen", vaikka noin hyvin mennyt/menee, kohtuutonta ja sydäntäni kylmää tämä meininki.

Miksi sinua sylettää kun nuoresi ei ole mikään poikkeuksellinen nero.? Suomessa on paljon abeja, jotka ovat menestyneet aivan yhtä hyvin. Tämän kevään abin äitinä annan sen neuvon, että kannattaa ne unelmapaikat pistää ensimmäisiksi ja sittenne varmemmat nakit, joissa voisi ajatella opiskelut aloittavansa. Harvassa hakukohteessa saa mitään pisteitä siitä toivejärjesryksestä.