Miehet, miksi vaikeassa paikassa vastuu jää lapsen äidille?

^up

[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 13:01"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 12:52"]

Tuollahan ne ohjeet jo tuli, peräti kaksi vaihtoehtoa.

[/quote]

Kyllä tuli ja mielestäni ne olivatkin loistavia pointteja, vaikkakin lapsettomalta mieheltä. Missä isien kommentit? 

Ja itse en vieläkään käsitä sitä, miksi mies ei halua erota kun pariskunta tulee tässä lapsenhankinta-asiassa tienristeykseen, jossa toinen tahtoo oikealle ja toinen vasemmalle? 

Kuten sanottua, itsekin tein eropäätöksen (vaikka en olisi halunnut erota) kun miehet alkoivat puhua perheenperustamisesta. Itse en halua lapsia, mutta en voi myöskään pyytää toista uhraamaan unelmaansa minun vuokseni. Eli jouduin päästämään nämä miehet menemään. Itse olenkin sinkku ja näillä miehillä on perheet. Miksi miehet eivät toimi samoin kuin minä, vela-nainen?

[/quote]

Ehkä ne miehet eivät halua ottaa vastuuta omista valinnoistaan? Kun valitsee jotain, valitsee jotain muuta pois.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 12:52"]

Monesti on myös niin, että äidit ovat vain herkkäunisempia ja herävät helpommin yöllä lapsen heräilyihin jne.

[/quote]

Nämä yöheräilyt kuuluu mielestäni naiselle. Jos mies töissä ja vaimo kotona niin sehän on vain reilua että on tuollainen jako! Ei mies töissä voi nukkua päiväunia mutta kotona ehtii edes pieniä päiväunia nukkumaan.
 -N-

Huomaatteko mitä tässä(kin) ketjussa juuri tapahtui? Vastuu siitä, ettei mies kanna vastuuta tasavertaisesti (vastuu lapsista jää äidille) käännettiin sekin äidin (naisen) vastuulle? Ilmeisesti ajatusmaailmassamme vastuu on niin totaalisesti äidin, että voimme loputtomiin vierittää vastuuta naisen nilkkaan, myös siitä ettei mies kanna vastuutaan? Itse olen ymmärtänyt, että niin naiset kuin miehet ovat aivan yhtälailla oikeustoimikelpoisia ja kykeneväisiä tekemään päätöksen lapsen hankinnasta. Ilmeisesti kuitenkin vain miehillä on mahdollisuus käyttää sitä korttia kun arki muuttuukin, no, arjeksi, että "Emmää tätä halunnut niin paljon kuin toi!" ja lieta vastuusta?

Ei ihme, että se vastuu jää (melkein) aina naiselle.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 17:20"]

Huomaatteko mitä tässä(kin) ketjussa juuri tapahtui? Vastuu siitä, ettei mies kanna vastuuta tasavertaisesti (vastuu lapsista jää äidille) käännettiin sekin äidin (naisen) vastuulle? Ilmeisesti ajatusmaailmassamme vastuu on niin totaalisesti äidin, että voimme loputtomiin vierittää vastuuta naisen nilkkaan, myös siitä ettei mies kanna vastuutaan? Itse olen ymmärtänyt, että niin naiset kuin miehet ovat aivan yhtälailla oikeustoimikelpoisia ja kykeneväisiä tekemään päätöksen lapsen hankinnasta. Ilmeisesti kuitenkin vain miehillä on mahdollisuus käyttää sitä korttia kun arki muuttuukin, no, arjeksi, että "Emmää tätä halunnut niin paljon kuin toi!" ja lieta vastuusta?

Ei ihme, että se vastuu jää (melkein) aina naiselle.

[/quote]

Niin, sitten kuitenkin valitetaan, kun ei haluta käyttää kondomia ja nainen jättääkin salaa pillerit pois. Pitäähän sitä parisuhteessa nyt pystyä luottamaan siihen toiseen osapuoleen, että kun hän sanoo huolehtivansa ehkäisystä, niin hän myös huolehtii. Ja hups, kun se lapsi onkin tuloillaan, niin pitääkö siinä kohtaa miehelle sanoa, että olisit käyttänyt kondomia? Ei, vaan miestä on kohdannut suuri vääryys! 

Mutta kun miehestä on kyse, niin tottahan naisen nyt on tajuttava, että vaikka mies suostuu lapsentekoon ja huolehtimaan siitä, niin eihän hän sitä oikeasti halua, vaikka muuta väittää. Lapsen hoito jää täysin naisen vastuulle, mutta se on voivoi! Mitään vääryyttä ei kuitenkaan ole tapahtunut, sillä olisihan naisen pitänyt tajuta!

[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 17:20"]

Huomaatteko mitä tässä(kin) ketjussa juuri tapahtui? Vastuu siitä, ettei mies kanna vastuuta tasavertaisesti (vastuu lapsista jää äidille) käännettiin sekin äidin (naisen) vastuulle? Ilmeisesti ajatusmaailmassamme vastuu on niin totaalisesti äidin, että voimme loputtomiin vierittää vastuuta naisen nilkkaan, myös siitä ettei mies kanna vastuutaan? Itse olen ymmärtänyt, että niin naiset kuin miehet ovat aivan yhtälailla oikeustoimikelpoisia ja kykeneväisiä tekemään päätöksen lapsen hankinnasta. Ilmeisesti kuitenkin vain miehillä on mahdollisuus käyttää sitä korttia kun arki muuttuukin, no, arjeksi, että "Emmää tätä halunnut niin paljon kuin toi!" ja lieta vastuusta?

Ei ihme, että se vastuu jää (melkein) aina naiselle.

[/quote]

Hyvä pointti. Tasa-arvoinen vanhemmuus on joissain tapauksissa kääntynyt siihen, että on naisen vastuulla luoda isälle isyys. Jos isä ei osallistu, se on tällä hämärällä logiikalla naisen vika, hän on "ominut vauvan". Niin, voihan sitä vaikka kokeilla kuinka monen tunnin kuluttua isukki haistaa, että vauvan vaipassa on jotain tai keksii että sosettakin voisi tänään antaa, mutta luultavasti lastensuojelu (perustellusti) puuttuisi asiaan ja luultavasti lopputulos olisi, että nainen on kylmä äiti. Tottakai on tapauksia, joissa äiti määräilee aivan joutavanpäiväisistä asioista tyyliin sukkien väri, mutta jos isä ei osallistu, kyllä minulle tulee kuitenkin ensimmäisenä vaihtoehtona mieleen, että ei halua osallistua. Luulen, että sen kakan hajun alkaa haistaa tai itkun yöllä kuulla, jos on itse vastuussa. Perheen työnjaon voi jokainen perhe määritellä itse, mutta on ihan diibadaabaa mennä väittämään, että isä, joka ei käytännössä lähes koskaan ole lapsensa kanssa, on tasavertainen kasvattaja vaikka kotiäidin kanssa. Ei ole. Ihan niin kuin ei kotiäitikään voi vaikka päteä työurallaan. Kullekin tekojen mukaan, ei mitään sanahelinää.

Nosto

[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 19:36"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 17:20"]

Huomaatteko mitä tässä(kin) ketjussa juuri tapahtui? Vastuu siitä, ettei mies kanna vastuuta tasavertaisesti (vastuu lapsista jää äidille) käännettiin sekin äidin (naisen) vastuulle? Ilmeisesti ajatusmaailmassamme vastuu on niin totaalisesti äidin, että voimme loputtomiin vierittää vastuuta naisen nilkkaan, myös siitä ettei mies kanna vastuutaan? Itse olen ymmärtänyt, että niin naiset kuin miehet ovat aivan yhtälailla oikeustoimikelpoisia ja kykeneväisiä tekemään päätöksen lapsen hankinnasta. Ilmeisesti kuitenkin vain miehillä on mahdollisuus käyttää sitä korttia kun arki muuttuukin, no, arjeksi, että "Emmää tätä halunnut niin paljon kuin toi!" ja lieta vastuusta?

Ei ihme, että se vastuu jää (melkein) aina naiselle.

[/quote]

Hyvä pointti. Tasa-arvoinen vanhemmuus on joissain tapauksissa kääntynyt siihen, että on naisen vastuulla luoda isälle isyys. Jos isä ei osallistu, se on tällä hämärällä logiikalla naisen vika, hän on "ominut vauvan". Niin, voihan sitä vaikka kokeilla kuinka monen tunnin kuluttua isukki haistaa, että vauvan vaipassa on jotain tai keksii että sosettakin voisi tänään antaa, mutta luultavasti lastensuojelu (perustellusti) puuttuisi asiaan ja luultavasti lopputulos olisi, että nainen on kylmä äiti. Tottakai on tapauksia, joissa äiti määräilee aivan joutavanpäiväisistä asioista tyyliin sukkien väri, mutta jos isä ei osallistu, kyllä minulle tulee kuitenkin ensimmäisenä vaihtoehtona mieleen, että ei halua osallistua. Luulen, että sen kakan hajun alkaa haistaa tai itkun yöllä kuulla, jos on itse vastuussa. Perheen työnjaon voi jokainen perhe määritellä itse, mutta on ihan diibadaabaa mennä väittämään, että isä, joka ei käytännössä lähes koskaan ole lapsensa kanssa, on tasavertainen kasvattaja vaikka kotiäidin kanssa. Ei ole. Ihan niin kuin ei kotiäitikään voi vaikka päteä työurallaan. Kullekin tekojen mukaan, ei mitään sanahelinää.

[/quote]

Äitikortti-kirjassa oli pohdittu samaa. Aina kuulee näitä "Äiti omii vauvan"-syytöksiä ja varmaan tämä on joissain tapauksissa tottakin, mutta entä jos isi omisi vauvan? Nostaisiko äiti silloin kädet pystyyn että voi voi, isi omi vauvan, en voi tehdä mitään. Tuskinpa. Eiköhän jokainen ole vastuussa ihan omista valinnoistaan, niin mies kuin nainenkin. Ensikertaa isäksi tulleiden miesten keski-ikä lienee noin 31v, eli ihan aikuisista ihmisistä on kyse. Vai valittavatko nämä miehet myös siitä, että heitä on painostettu töihin, asuntokaupoille tms.? Eli töihin ei ole pakko mennä tai lainaa pakko lyhentää.  :)

Useimmissa tuntemissani lapsiperheissä on käynyt niin, että projekti on ollut alunperin yhteinen ja varsinkin raskausaikana miehet ovat olleet hyvin tukena ja innoissaan, kuten myös vauvan ensimmäiset viikot ja kuukaudet. Jostain syystä vuosien vieriessä ja lapsimäärän kasvaessa se vastuu kuitenkin siirtyy pala kerrallaan äidille. Jotenkin asiat niin helposti vain ajautuvat siihen pisteeseen. Tasa-arvoisesta parisuhteesta kun keskimäärin lähdetään kuitenkin liikkeelle. Kyllähän jo ihan tilastot kertovat sen, että eniten ylitöitä tekevät lapsiperheiden isät. Kun toinen on töissä myöhään, kotivastuu jää pakosti enemmän sille toiselle puolisolle, oli hän itse töissä tai ei.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 17:20"]

Huomaatteko mitä tässä(kin) ketjussa juuri tapahtui? Vastuu siitä, ettei mies kanna vastuuta tasavertaisesti (vastuu lapsista jää äidille) käännettiin sekin äidin (naisen) vastuulle? Ilmeisesti ajatusmaailmassamme vastuu on niin totaalisesti äidin, että voimme loputtomiin vierittää vastuuta naisen nilkkaan, myös siitä ettei mies kanna vastuutaan? Itse olen ymmärtänyt, että niin naiset kuin miehet ovat aivan yhtälailla oikeustoimikelpoisia ja kykeneväisiä tekemään päätöksen lapsen hankinnasta. Ilmeisesti kuitenkin vain miehillä on mahdollisuus käyttää sitä korttia kun arki muuttuukin, no, arjeksi, että "Emmää tätä halunnut niin paljon kuin toi!" ja lieta vastuusta?

Ei ihme, että se vastuu jää (melkein) aina naiselle.

[/quote]

No kyllä! Olen hyvin hämmentynyt tästä keskustelusta. Eli mies suostuu vaikka ei halua? Lapsi syntyy ja mies venkoilee, koska miehen omasta mielestä hänellä ei ollut todellista päätösvaltaa? Näinkö tämä on käsitettävä? 

Eli minun tapauksessani olisin, jos olisin käyttäytynyt kuten mies näin karrikoiden, suostunut tekemään lapsen kun mies sitä halusi. Olisin kuitenkin koko raskauden ajan ja lapsen syntymän jälkeen venkoillut, paennut, jättänyt lapsen kylmästi hoitamatta ja painanut töitä yötämyöten ja kotiin tullessani muistuttanut miestä siitä, että minä en tätä halunnut. Vaikka suostuin.

:D eiiiiih... Tämä on absurdia!

Kiitos kiinnostavasta keskustelusta, vieläkin kaipaisin isien kommentteja asiaan liittyen. Terv Aloittaja

Nainen haluaa kaiken vallan lapsesta, joka asiassa pitää olla sanomassa miten pitää tehdä. Se alkaa ihan yksinkertaisista asioista ja lopulta nainen hallitsee kaikkea mitä lapselle tehdään, sen vuoksi että on synnytyksen myötä sertifioitunut joka alan ylimmäksi osaajaksi.

Lopulta tilanne menee siihen että mies ei halua ottaa osaa koko lapsen hoitoon. Ja nainen jää sitten yksin vaikeiden vastuiden kanssa.

Jos haluaa valtaa pitää muistaa ottaa siihen liittyvä vastuu myös. Jos sensijaan jakaa valtaa niin saa myös jaettua vastuuta.

Tätäpä hyvin harva nainen tuntuu ymmärtävän.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 13:34"]

Nainen haluaa kaiken vallan lapsesta, joka asiassa pitää olla sanomassa miten pitää tehdä. Se alkaa ihan yksinkertaisista asioista ja lopulta nainen hallitsee kaikkea mitä lapselle tehdään, sen vuoksi että on synnytyksen myötä sertifioitunut joka alan ylimmäksi osaajaksi.

Lopulta tilanne menee siihen että mies ei halua ottaa osaa koko lapsen hoitoon. Ja nainen jää sitten yksin vaikeiden vastuiden kanssa.

Jos haluaa valtaa pitää muistaa ottaa siihen liittyvä vastuu myös. Jos sensijaan jakaa valtaa niin saa myös jaettua vastuuta.

Tätäpä hyvin harva nainen tuntuu ymmärtävän.

[/quote]

Voitko hieman selventää tätä. Eli kokeeko mies, että naisen tulisi jotenkin "antaa" valtaa ja vastuuta miehelle? Eikö se valta ole sillä miehellä jo? Pitääkö sekin erikseen osoittaa miehelle? Miehellä on jo se valta (ja tähän liittyvä vastuu). Miksi naisen pitäisi erikseen olla se hänelle osoittamassa? 

Olen tosiaan lapseton nainen, joten voi olla etten vain ns älyä tätä asiaa. -Aloittaja

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 13:34"]

Nainen haluaa kaiken vallan lapsesta, joka asiassa pitää olla sanomassa miten pitää tehdä. Se alkaa ihan yksinkertaisista asioista ja lopulta nainen hallitsee kaikkea mitä lapselle tehdään, sen vuoksi että on synnytyksen myötä sertifioitunut joka alan ylimmäksi osaajaksi.

Lopulta tilanne menee siihen että mies ei halua ottaa osaa koko lapsen hoitoon. Ja nainen jää sitten yksin vaikeiden vastuiden kanssa.

Jos haluaa valtaa pitää muistaa ottaa siihen liittyvä vastuu myös. Jos sensijaan jakaa valtaa niin saa myös jaettua vastuuta.

Tätäpä hyvin harva nainen tuntuu ymmärtävän.

[/quote]

Juu, aika harva nainen lapsista mitään vastuuta kantaa, muuten vaan syöttelee ympäri vuorokauden ja huolehtii kaikesta. Vastuu on tietysti jotain mystistä, eri sfääreissä leijuvaa, käytännön hoitamisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Kyllä miehen pitää heti alusta asti olla tasavertaisena päättämässä missä asennossa lapsi maailmaan pulpautetaan ja tarkistamassa, että vauvan imuote on oikea. Jos äiti yrittää näissä asioissa omia lapsen, miehellä on täysi oikeus pahoittaa mielensä ja tiuskaista, että mä en enää leiki sun kaa ja itkeä, ettei äiti anna olla isä.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 13:39"]

Voitko hieman selventää tätä. Eli kokeeko mies, että naisen tulisi jotenkin "antaa" valtaa ja vastuuta miehelle? Eikö se valta ole sillä miehellä jo? Pitääkö sekin erikseen osoittaa miehelle? Miehellä on jo se valta (ja tähän liittyvä vastuu). Miksi naisen pitäisi erikseen olla se hänelle osoittamassa? 

Olen tosiaan lapseton nainen, joten voi olla etten vain ns älyä tätä asiaa. -Aloittaja

[/quote]

Osasin odottaa, että kirjoitukseni aiheuttaa suurta närää palstan ammattiloukkaantujien keskuudessa.

Valta otetaan aina, mutta sen mukana tulee aina vastuu. Jos otat toiselta pois vallan niin se luopuu samantien myös kaikesta vastuusta. Hyvin usein nainen tulkitsee tuon sitten niin että ahh.. mies ei halua kantaa vastuuta lapsesta. 

Jos haluaa että yhdessä kannetaan vastuu lapsesta niin yhdessä sitten myös käytetään valtaa lapseen liittyvissä asioissa.

Ihan arkisissa pienissä jutuissa.

Mies ehdottaa että laitetaan lapselle farkut jalkaan, nainen ei sitä halua ja vaatii että laitetaankin verkkarit kun ne nyt vaan kuuluu laittaa tässä tilanteessa jalkaan. Lapselle sitten laitetaan ne verkkarit. Tätä kun jatkuu vuodesta toiseen aina niin lopulta mies tuntee ettei häntä kuunnella ollenkaan. Siinä tilanteessa on järkevintä ihan itsensä vuoksi vetäytyä ja antaa naisen laittaa ja tehdä niinkuin parhaaksi näkee.

Sitten tulee tilanne jossa onkin vaikea päätös tehtävänä. Lapsi on kipeenä, kuume on korkea. Pitää tehdä päätös, viedäänkö lapsi lääkärille vai koetetaanko omin voimin.

Miten nainen voi olettaa että mies tuossa tilanteessa yhtäkkiä alkaa kantaa vastuuta ja tekee päätöksen kun ne tuhannet pikkupäätöksetkään ei ole vuosien varrella kelvanneet milloin mistäkin syystä.

Kannattaa muistaa että yhteisissä asioissa, päätetään yhdessä ja kannetaan vastuu yhdessä. Vaikka miten tuntuisikin kivalta 'voittaa' ne pikkukisat esimerkiksi niistä vaatteista tai juoko lapsi maitoa vai vettä aterialla iltaisin.

Kunnioitetaan toista puolin ja toisin, ei lähdetä sille tielle että jokainen asia on aina kilpailu joka pitää voittaa. Unohdetaan välillä ne omat inttämiset, jos asiaa ei voi perustella kelvollisesti niin se on asia josta kannattaa joustaa jotta toinenkin saa sanoa sanottavansa. Loppupeleissä siinä voittaa itsekin, ei tarvitse kantaa vastuuta kaikesta.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 13:42"]

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 13:34"]

Nainen haluaa kaiken vallan lapsesta, joka asiassa pitää olla sanomassa miten pitää tehdä. Se alkaa ihan yksinkertaisista asioista ja lopulta nainen hallitsee kaikkea mitä lapselle tehdään, sen vuoksi että on synnytyksen myötä sertifioitunut joka alan ylimmäksi osaajaksi.

Lopulta tilanne menee siihen että mies ei halua ottaa osaa koko lapsen hoitoon. Ja nainen jää sitten yksin vaikeiden vastuiden kanssa.

Jos haluaa valtaa pitää muistaa ottaa siihen liittyvä vastuu myös. Jos sensijaan jakaa valtaa niin saa myös jaettua vastuuta.

Tätäpä hyvin harva nainen tuntuu ymmärtävän.

[/quote]

Juu, aika harva nainen lapsista mitään vastuuta kantaa, muuten vaan syöttelee ympäri vuorokauden ja huolehtii kaikesta. Vastuu on tietysti jotain mystistä, eri sfääreissä leijuvaa, käytännön hoitamisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Kyllä miehen pitää heti alusta asti olla tasavertaisena päättämässä missä asennossa lapsi maailmaan pulpautetaan ja tarkistamassa, että vauvan imuote on oikea. Jos äiti yrittää näissä asioissa omia lapsen, miehellä on täysi oikeus pahoittaa mielensä ja tiuskaista, että mä en enää leiki sun kaa ja itkeä, ettei äiti anna olla isä.

[/quote]

Ja taas siirrettiin pallo naiselle! Vastuu tuntuu olevan aina vain sen äidin.

Minä ajattelin myös näin ennen kuin saimme lapsia. Ajattelin että naiset kaivavat oman kuoppansa, "omivat" lapsensa. Päätin ettei meillä kävisi niin, vauva opetettiin pullolle ja mies sai hoitaa osan syöttövuoroista, en puuttunut hänen tapaansa hoitaa vauvaa, kannustin, lähdin pois ja jätin muutamaksi tunniksi yksin jne. Tämä toimi hyvin niin kauan kun mies oli isyys- ja kesälomalla. Kun mies palasi takaisin töihin ja yritimme pitää kiinni siitä, että mies osallistuisi vauvan hoitoon kotona ollessaan fifty-fifty, mies kertakaikkiaan väsyi, stressaantui ja meidän välimme muuttuivat hyvin kireiksi. Toisen vauvan kohdalla tajusin jo hellittää sen suhteen, ettei kaikki voi mennä vauvavuonna fifty-fifty, ei edes thirty-seventy. Parisuhde voi paremmin ja mies jaksoi paremmin, mutta tässä vaiheessa pääasiallinen vastuu olikin jo minulla ja miehen rooli jäi uuden vauvan kanssa hyvin statistiseksi. Esikoisen kanssa ei niinkään. Siltikin kaikki käytännön jutut olivat minun vastuullani. Jotenkin se meilläkin vain luisui siihen vuosien aikana, vaikka ennen lapsia niin talous kuin kotityötkin olivat jaettu hyvin tasan. Mies teki koko ajan enemmän töitä kun lapsiperhe-elämä vaan syö paljon enemmän rahaa kuin lapseton elämä, mikä taas pakotti minut ottamaan enemmän vastuuta kotona, en halunnut liikaa kuormittaa miestä. Olen aina kannustanut ja tuupannutkin miestä olemaan tasa-arvoinen vanhempi, ja kyllä hän luotettava onkin ja paljon tekeekin, mutta ei yksinkertaisesti ole vastannut niihin odotuksiin, mitä minulla oli ennen tasa-arvoisesta vanhemmuudesta. Jos toinen ärtyy ja kokee kaikki kehotukset ja pyynnöt painostuksena, minkäs teet? Ja mitä enemmän mies painoi ylitöitä, sitä enemmän jouduin luopumaan tietyistä urahaaveista, aloin tekemään lyhennettyä työviikkoa. Ja kun oma palkkani tippui, mies koki että hänen oli tuotava vastavuoroisesti enemmän rahaa talouteemme. Kai siitä syntyi jonkinlainen kierre, tilanne vei mukanaan. Silti olemme ihan onnellisia. :)    

Kiitos selvennyksestä nro 77. Vielä kysyisin, että miksi mies esim ehdottaa, että nyt farkut jalkaan, miksi ei vain laita? Eihän työpaikallakaan joka asiaan kysytä lupaa ja vahvistusta ehdotukselle.

Mitä jos ensi kerralla vain laitat ne vaatteet sille lapselle mitä itse olit ajatellut etkä kysele tai ehdota. Toimit vaan. Mitä sitten tapahtuisi? 

Niin ja oletan, että olet mies ja isä :) korjaa jos erehdyin

-aloittaja

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 13:42"]

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 13:34"]

Nainen haluaa kaiken vallan lapsesta, joka asiassa pitää olla sanomassa miten pitää tehdä. Se alkaa ihan yksinkertaisista asioista ja lopulta nainen hallitsee kaikkea mitä lapselle tehdään, sen vuoksi että on synnytyksen myötä sertifioitunut joka alan ylimmäksi osaajaksi.

Lopulta tilanne menee siihen että mies ei halua ottaa osaa koko lapsen hoitoon. Ja nainen jää sitten yksin vaikeiden vastuiden kanssa.

Jos haluaa valtaa pitää muistaa ottaa siihen liittyvä vastuu myös. Jos sensijaan jakaa valtaa niin saa myös jaettua vastuuta.

Tätäpä hyvin harva nainen tuntuu ymmärtävän.

[/quote]

Juu, aika harva nainen lapsista mitään vastuuta kantaa, muuten vaan syöttelee ympäri vuorokauden ja huolehtii kaikesta. Vastuu on tietysti jotain mystistä, eri sfääreissä leijuvaa, käytännön hoitamisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Kyllä miehen pitää heti alusta asti olla tasavertaisena päättämässä missä asennossa lapsi maailmaan pulpautetaan ja tarkistamassa, että vauvan imuote on oikea. Jos äiti yrittää näissä asioissa omia lapsen, miehellä on täysi oikeus pahoittaa mielensä ja tiuskaista, että mä en enää leiki sun kaa ja itkeä, ettei äiti anna olla isä.

[/quote]

Ja taas siirrettiin pallo naiselle! Vastuu tuntuu olevan aina vain sen äidin.

Minä ajattelin myös näin ennen kuin saimme lapsia. Ajattelin että naiset kaivavat oman kuoppansa, "omivat" lapsensa. Päätin ettei meillä kävisi niin, vauva opetettiin pullolle ja mies sai hoitaa osan syöttövuoroista, en puuttunut hänen tapaansa hoitaa vauvaa, kannustin, lähdin pois ja jätin muutamaksi tunniksi yksin jne. Tämä toimi hyvin niin kauan kun mies oli isyys- ja kesälomalla. Kun mies palasi takaisin töihin ja yritimme pitää kiinni siitä, että mies osallistuisi vauvan hoitoon kotona ollessaan fifty-fifty, mies kertakaikkiaan väsyi, stressaantui ja meidän välimme muuttuivat hyvin kireiksi. Toisen vauvan kohdalla tajusin jo hellittää sen suhteen, ettei kaikki voi mennä vauvavuonna fifty-fifty, ei edes thirty-seventy. Parisuhde voi paremmin ja mies jaksoi paremmin, mutta tässä vaiheessa pääasiallinen vastuu olikin jo minulla ja miehen rooli jäi uuden vauvan kanssa hyvin statistiseksi. Esikoisen kanssa ei niinkään. Siltikin kaikki käytännön jutut olivat minun vastuullani. Jotenkin se meilläkin vain luisui siihen vuosien aikana, vaikka ennen lapsia niin talous kuin kotityötkin olivat jaettu hyvin tasan. Mies teki koko ajan enemmän töitä kun lapsiperhe-elämä vaan syö paljon enemmän rahaa kuin lapseton elämä, mikä taas pakotti minut ottamaan enemmän vastuuta kotona, en halunnut liikaa kuormittaa miestä. Olen aina kannustanut ja tuupannutkin miestä olemaan tasa-arvoinen vanhempi, ja kyllä hän luotettava onkin ja paljon tekeekin, mutta ei yksinkertaisesti ole vastannut niihin odotuksiin, mitä minulla oli ennen tasa-arvoisesta vanhemmuudesta. Jos toinen ärtyy ja kokee kaikki kehotukset ja pyynnöt painostuksena, minkäs teet? Ja mitä enemmän mies painoi ylitöitä, sitä enemmän jouduin luopumaan tietyistä urahaaveista, aloin tekemään lyhennettyä työviikkoa. Ja kun oma palkkani tippui, mies koki että hänen oli tuotava vastavuoroisesti enemmän rahaa talouteemme. Kai siitä syntyi jonkinlainen kierre, tilanne vei mukanaan. Silti olemme ihan onnellisia. :)    

[/quote]

Jos miehesi olisi halunnut olla mieluummin kotona kuin töissä, miksei se olisi onnistunut? Kyllä tuo ikävä kyllä kuulostaa siltä, että mieluummin hän on ollut töissä paossa lapsiperhearkea. Ei se lisääntynyt rahantarve selitä kaikkea, pärjää sitä vähemmälläkin jos haluaa.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 14:16"]

Kiitos selvennyksestä nro 77. Vielä kysyisin, että miksi mies esim ehdottaa, että nyt farkut jalkaan, miksi ei vain laita? Eihän työpaikallakaan joka asiaan kysytä lupaa ja vahvistusta ehdotukselle.

Mitä jos ensi kerralla vain laitat ne vaatteet sille lapselle mitä itse olit ajatellut etkä kysele tai ehdota. Toimit vaan. Mitä sitten tapahtuisi? 

Niin ja oletan, että olet mies ja isä :) korjaa jos erehdyin

-aloittaja

[/quote]

Sitä minäkin ihmettelen. Eivätkö nämä miehet esimerkiksi kysy ja pyydä perusteluja sille, miksi ne verkkarit pitää laittaa päälle eikä farkut? Jos sillä naisella ei nyt ole mitään järkeviä perusteluja, niin senkus pukee ne farkut lapselle. Kyllä minä sen puolen ymmärrän, että jos joka pikkuasiasta sanotaan, niin saattaa tuntua ettei osaa mitään oikein. Mutta sitten pitää asiasta puhua, eikä etäännyttää itseään lapsesta ja heittäytyä  marttyyriksi. Ja vauvan omimisesta: eivätkö miehet koskaan itse ehdota, että voisivat hoitaa vauvaa ihan yksin jonkin aikaa? Kieltäytyvätkö äidit tästä?

Yksi ratkaisu asiaan on, että älkää suostuko hankkimaan lapsia ennen kuin mies vaatimalla vaatii, ja sitten teette työnjakosopimuksen miehenne kanssa ja siihen pantti summa (esim. 20000€), jonka mies saa takaisin, kun on suorittanut 20vuoden hoitovastuunsa hyvin.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 14:16"]

Mitä jos ensi kerralla vain laitat ne vaatteet sille lapselle mitä itse olit ajatellut etkä kysele tai ehdota. Toimit vaan. Mitä sitten tapahtuisi? 

Niin ja oletan, että olet mies ja isä :) korjaa jos erehdyin

-aloittaja

[/quote]

Olen tosiaan mies ja isä. Lapset on murrosikäisiä meillä. En puhu omasta kokemuksesta siinä mielessä että meillä olis ollut tuollaista, Päinvastoin, yhdessä jaettiin tehtävät ja vastuuta ja molemmat hoiti niitä parhaansa mukaan. Raskasta se aika oli, mutta hyvin siitä selvittiin. Mahtavat lapset meillä.

Mutta, monet kerrat olen ollut todistamassa kertomiani tilanteita kun useammallakin kaverilla oli tuollaista. Sääliksi kävi kovasti kavereita. Jos meni ja teki oman mielensä mukaan ja laittoi ne farkut niin se huuto ja nöyryyttäminen oli kyllä aivan uskomatonta. Ja ne perustelut tosiaan sellaisia, että kyllä sun nyt pitäis ymmärtää jo että aina tässä tilanteessa laitetaan farkut eikä verkkareita. Ja jos vielä siihen yrittivät jotain sanoa niin sitten vedettiin synnytyskortti ja äiti-tietää-kyllä-mikä-lapselle-on-hyväksi-kortti esille ja lopulta huudettiin suoraa huutoa että just tuollaisia miehet on eivätkä ymmärrä mistään mitään.

Minusta ne eivät olleet perusteluja vaan lapsellista kiukuttelua äidiltä. Tuskiinpa juurikaan kannattaa sellaisen jälkeen vaatia vastuunkantoa tai ihmetellä miksi se ero tuli.

Olen myös sitä mieltä, että äiti hoitaa lasta parhaiten ja jos mies käy töissä niin äidillä jää suurempi määrä sitä lastenhoitoa ihan varmasti tehtäväksi. Ja se on luonnollisempaa niin. Töissä käymisessä ja rahan ansaitsemisessakin on ihan riittävästi tekemistä miehelle, ja jonkun sekin pitää hoitaa että talous pyörii ja on ruokaa pöydässä.

Tiimityöskentelyä ei ole se, että molemmat tekee samaa vaan se että molemmat tekee sitä mikä sujuu paremmin, ja äidille lapsenhoitaminen on luontaisempaa. Ei toki aina, mutta useimmiten.

Olen sovinisti varmasti monen mielestä. Jos edellemainitut asiat tekee minusta sellaisen niin sitten olen. Mutta arvostan naisia ja kunnioitan heidän vahvuuksiaan, enkä usko siihen, että naisen paikka on kotona lapsia hoitamassa. Mutta pienten lasten pitää saada olla kotona ja äidille on luontevampaa olla silloin töistä poissa.

Kummallista miten toiset vauvat maksaa hirveesti, mutta meidän lapsi senkun kantoi rahaa kotiin ekat 3 v. että eiköhän se ole ihan siitä kiinni osaako käyttää rahaa.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 11:48"]

Äitikortti-kirjassa oli pohdittu samaa. Aina kuulee näitä "Äiti omii vauvan"-syytöksiä ja varmaan tämä on joissain tapauksissa tottakin, mutta entä jos isi omisi vauvan? Nostaisiko äiti silloin kädet pystyyn että voi voi, isi omi vauvan, en voi tehdä mitään.

Useimmissa tuntemissani lapsiperheissä on käynyt niin, että projekti on ollut alunperin yhteinen ja varsinkin raskausaikana miehet ovat olleet hyvin tukena ja innoissaan, kuten myös vauvan ensimmäiset viikot ja kuukaudet. Jostain syystä vuosien vieriessä ja lapsimäärän kasvaessa se vastuu kuitenkin siirtyy pala kerrallaan äidille. Jotenkin asiat niin helposti vain ajautuvat siihen pisteeseen. Tasa-arvoisesta parisuhteesta kun keskimäärin lähdetään kuitenkin liikkeelle. Kyllähän jo ihan tilastot kertovat sen, että eniten ylitöitä tekevät lapsiperheiden isät. Kun toinen on töissä myöhään, kotivastuu jää pakosti enemmän sille toiselle puolisolle, oli hän itse töissä tai ei.

[/quote]

Joo, minä nostin kädet pystyyn ja aivan hyvin mies hoiti vauvan iltaisin, öisin, viikonloppuisin ja lomilla. :)

Onhan se valintakysymys minkä ammatin omaavan miehen ottaa ja minkä hintaista asumista ja elämistä tahtoo. Olen humanisti, joten minulle riittää vähempi. Lapsista en oikein ymmärrä mitään, paitsi psykologisesta puolesta, jota olenkin hoitanut tehokkaasti aina kun on ollut tarvetta. Kaiken muun hoitaa isä.

Niin, minä en ole koskaan elämässäni *ajatunut*. :D