Miehet, miksi vaikeassa paikassa vastuu jää lapsen äidille?

Kiitos taas sinulle ajatustesi jakamisesta nro 77. On mielestäni mielenkiintoista ja puhdistavaakin keskustella siitä dynamiikasta, joka muotoutuu parisuhteisiin lasten syntymän jälkeen. Asenteisiin on vaikea puuttua jos niitä ei ensin tehdä näkyväksi.

-aloittaja

[/quote]

Niin, minä en ole koskaan elämässäni *ajatunut*. :D

[/quote]

No en minäkään! Aina olen valintoja tehnyt ja niistä vastuun kantanut. Todella vaikeita ja kipeitäkin valintoja. Tämä on minun elämäni kuitenkin enkä voi muita syyttää valinnoistani.

Olen taas ollut paljon "äänessä" , mutta nyt mielelläni luovutan puheenvuoron heille, joilla lapsia on. Seuraan mielenkiinnolla!

-aloittaja

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 14:55"]

Kiitos taas sinulle ajatustesi jakamisesta nro 77. On mielestäni mielenkiintoista ja puhdistavaakin keskustella siitä dynamiikasta, joka muotoutuu parisuhteisiin lasten syntymän jälkeen. Asenteisiin on vaikea puuttua jos niitä ei ensin tehdä näkyväksi.

-aloittaja

[/quote]

Lapset muuttaa parisuhteen dynamiikkaa, ja niin varmasti pitääkin olla. Mutta se asia jota ne eivät saisi muuttaa on se että on olemassa pari jolla on yhteinen päämäärä. Ei saisi tulla tilannetta jossa on kaksi ihmistä joilla on molemmilla vain oma päämääränsä.

Sinänsä on ihan sama onko toinen alistettuna tai ei, kunhan molemmilla on oma paikkansa ja toista kunnioittaa. Toisen alistamisella kehuminen ei ole kunnioittamista, se on nöyryyttämistä.

Alistetullakin on arvonsa, oli hän sitten mies tai nainen.

Osa miehistä on aina ollut itsekkäitä kusipäitä, joille se pieni ”uhrautuminen” lasten hyväksi, kun ovat pieniä, on ollut mahdotonta. TRENDINÄ naisten keskuudessa näyttää olevan, että pikku hiljaa lähestyvät tätä miesten ”kusipäisyyttä”. Valitettavasti totta!

Ihanne olisi mielestäni, että sekä mies että nainen sitoutuisivat tasapuolisesti lasten hoitoon. Minun ex-vaimoni ei tätä tehnyt ja heti toisen lapsen synnyttyä häippäs toisen miehen mukaan jättäen mut yksin hoitamaan vauvaa ja vielä vaippaikäistä sisartansa. Niin että kyllä ne naisetkin osaavat, ei ole sukupuoleen sitoutunut juttu.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 14:20"]

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 13:42"]

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 13:34"]

Nainen haluaa kaiken vallan lapsesta, joka asiassa pitää olla sanomassa miten pitää tehdä. Se alkaa ihan yksinkertaisista asioista ja lopulta nainen hallitsee kaikkea mitä lapselle tehdään, sen vuoksi että on synnytyksen myötä sertifioitunut joka alan ylimmäksi osaajaksi.

Lopulta tilanne menee siihen että mies ei halua ottaa osaa koko lapsen hoitoon. Ja nainen jää sitten yksin vaikeiden vastuiden kanssa.

Jos haluaa valtaa pitää muistaa ottaa siihen liittyvä vastuu myös. Jos sensijaan jakaa valtaa niin saa myös jaettua vastuuta.

Tätäpä hyvin harva nainen tuntuu ymmärtävän.

[/quote]

Juu, aika harva nainen lapsista mitään vastuuta kantaa, muuten vaan syöttelee ympäri vuorokauden ja huolehtii kaikesta. Vastuu on tietysti jotain mystistä, eri sfääreissä leijuvaa, käytännön hoitamisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Kyllä miehen pitää heti alusta asti olla tasavertaisena päättämässä missä asennossa lapsi maailmaan pulpautetaan ja tarkistamassa, että vauvan imuote on oikea. Jos äiti yrittää näissä asioissa omia lapsen, miehellä on täysi oikeus pahoittaa mielensä ja tiuskaista, että mä en enää leiki sun kaa ja itkeä, ettei äiti anna olla isä.

[/quote]

Ja taas siirrettiin pallo naiselle! Vastuu tuntuu olevan aina vain sen äidin.

Minä ajattelin myös näin ennen kuin saimme lapsia. Ajattelin että naiset kaivavat oman kuoppansa, "omivat" lapsensa. Päätin ettei meillä kävisi niin, vauva opetettiin pullolle ja mies sai hoitaa osan syöttövuoroista, en puuttunut hänen tapaansa hoitaa vauvaa, kannustin, lähdin pois ja jätin muutamaksi tunniksi yksin jne. Tämä toimi hyvin niin kauan kun mies oli isyys- ja kesälomalla. Kun mies palasi takaisin töihin ja yritimme pitää kiinni siitä, että mies osallistuisi vauvan hoitoon kotona ollessaan fifty-fifty, mies kertakaikkiaan väsyi, stressaantui ja meidän välimme muuttuivat hyvin kireiksi. Toisen vauvan kohdalla tajusin jo hellittää sen suhteen, ettei kaikki voi mennä vauvavuonna fifty-fifty, ei edes thirty-seventy. Parisuhde voi paremmin ja mies jaksoi paremmin, mutta tässä vaiheessa pääasiallinen vastuu olikin jo minulla ja miehen rooli jäi uuden vauvan kanssa hyvin statistiseksi. Esikoisen kanssa ei niinkään. Siltikin kaikki käytännön jutut olivat minun vastuullani. Jotenkin se meilläkin vain luisui siihen vuosien aikana, vaikka ennen lapsia niin talous kuin kotityötkin olivat jaettu hyvin tasan. Mies teki koko ajan enemmän töitä kun lapsiperhe-elämä vaan syö paljon enemmän rahaa kuin lapseton elämä, mikä taas pakotti minut ottamaan enemmän vastuuta kotona, en halunnut liikaa kuormittaa miestä. Olen aina kannustanut ja tuupannutkin miestä olemaan tasa-arvoinen vanhempi, ja kyllä hän luotettava onkin ja paljon tekeekin, mutta ei yksinkertaisesti ole vastannut niihin odotuksiin, mitä minulla oli ennen tasa-arvoisesta vanhemmuudesta. Jos toinen ärtyy ja kokee kaikki kehotukset ja pyynnöt painostuksena, minkäs teet? Ja mitä enemmän mies painoi ylitöitä, sitä enemmän jouduin luopumaan tietyistä urahaaveista, aloin tekemään lyhennettyä työviikkoa. Ja kun oma palkkani tippui, mies koki että hänen oli tuotava vastavuoroisesti enemmän rahaa talouteemme. Kai siitä syntyi jonkinlainen kierre, tilanne vei mukanaan. Silti olemme ihan onnellisia. :)    

[/quote]

Jos miehesi olisi halunnut olla mieluummin kotona kuin töissä, miksei se olisi onnistunut? Kyllä tuo ikävä kyllä kuulostaa siltä, että mieluummin hän on ollut töissä paossa lapsiperhearkea. Ei se lisääntynyt rahantarve selitä kaikkea, pärjää sitä vähemmälläkin jos haluaa.

[/quote]

Aivan varmasti noinkin. Tässä oli vain yksi esimerkki elävästä elämästä, esimerkki siitä, kuinka se pääasiallinen vastuu on jäänyt naiselle, vaikka alunperin ei pitänyt. Kuten sanoin, mieheni osuus ei ole vastannut odotuksiani. Siinä mielessä olen itsekin *ajautunut* tähän tilanteeseen, koska parisuhde on kahden kauppa. Minulla voi olla vaikka kuinka hienoja teesejä tasa-arvoisesta vanhemmuudesta (ja olikin), but it takes two to tango. Jos toinen ei tule vastaan, niin sitten luovitaan niillä mitä on. Parisuhteen dynamiikka muuttuu monella lapsien jälkeen, vaikka tietenkään "ei pitänyt". Mieheni ei myöskään tehnyt juuri ollenkaan ylitöitä aikana ennen lapsia, joten en osannut itse siihen varautua. (Tiedoksi humanistille, että kyllä pitkiä päiviä painetaan nykyään vähän alalla kuin alalla, ei vain ahneilla raha-aloilla.) Mutta olisi kieltämättä mielenkiintoista kuulla rehellisiä vastauksia miehiltä siitä, mikä se sinne ylitöihin ajaa? Varmaan osittain ihan koventuneet odotukset työpaikalla, ehkä myös ne koventuneet odotukset kotona?

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 15:25"]

Osa miehistä on aina ollut itsekkäitä kusipäitä, joille se pieni ”uhrautuminen” lasten hyväksi, kun ovat pieniä, on ollut mahdotonta. TRENDINÄ naisten keskuudessa näyttää olevan, että pikku hiljaa lähestyvät tätä miesten ”kusipäisyyttä”. Valitettavasti totta!

Ihanne olisi mielestäni, että sekä mies että nainen sitoutuisivat tasapuolisesti lasten hoitoon. Minun ex-vaimoni ei tätä tehnyt ja heti toisen lapsen synnyttyä häippäs toisen miehen mukaan jättäen mut yksin hoitamaan vauvaa ja vielä vaippaikäistä sisartansa. Niin että kyllä ne naisetkin osaavat, ei ole sukupuoleen sitoutunut juttu.

[/quote]

Miten teillä päätös lasten hankkimisesta syntyi? Miten silloin kun vaimo vielä oli osa perhettä, hoitiko hän silloinkaan lapsia?

Unohdatte biologian. Nainen on se, jonka sisällä lapsi kasvaa. Nainen on se, joka synnyttää ja imettää. Nainen, äiti, elää vauvan kanssa symbioosissa, ei isä. Ei näitä juttuja voi ohittaa merkityksettöminä. Naisella on jo ihan alussa erilainen suhde lapseen, ja biologinen hoivavietti.

Kun lähtötilanne on tämä, tilanne ajautuu helposti siihen että se vastuu on sillä naisella. Äiti ei yleensä VOI olla huolehtimatta, toisin kun isät näyttvät voivan. Suurelta osalta varmaan sen vuoksi että tietävät että äiti kuitenkin huolehtii.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 15:50"]

Unohdatte biologian. Nainen on se, jonka sisällä lapsi kasvaa. Nainen on se, joka synnyttää ja imettää. Nainen, äiti, elää vauvan kanssa symbioosissa, ei isä. Ei näitä juttuja voi ohittaa merkityksettöminä. Naisella on jo ihan alussa erilainen suhde lapseen, ja biologinen hoivavietti.

Kun lähtötilanne on tämä, tilanne ajautuu helposti siihen että se vastuu on sillä naisella. Äiti ei yleensä VOI olla huolehtimatta, toisin kun isät näyttvät voivan. Suurelta osalta varmaan sen vuoksi että tietävät että äiti kuitenkin huolehtii.

[/quote]

Minun ei pitänyt olla koko ajan äänessä, mutta haluan ottaa tähän kantaa.

Biologia on toden totta sellainen perusta, jota emme voi ohittaa. Mm. oksitosiinia vapautuu synnytyksessä ja se edesauttaa äitiä kiintymään lapseen. Samoin pienten lasten isien testostreronitasojen on huomattu laskevan, jolloin mies ikään kuin rauhoittuu, testosteronin tuotantoon liittyvä aggressiivisuus vähenee ja mahdollisuus luoda kontakti lapseen mahdollistuu.

Biologinen selitysmalli on kuitenkin aika deterministinen eikä mielestäni selitä hyvin eikä varsinkaan riittävällä tasolla vallankäyttöön, vuorovaikutukseen ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvää dynamiikkaa. Siksi, mielestäni, voimme tunnustaa biologisten seikkojen olemassa olon, mutta kasvatukseen ja hoivaamiseen liittyvää jakoa se ei selitä.

Lisäksi vielä kuriositeettina mainittakoon, että käyttäytymisekologia tuntee paljon eläinlajeja, joissa hoiva ja huolenpito poikasten tai pentujen syntymisen jälkeen on ainoastaan koiraan vastuulla. Esim. merihevoskoiraathan eivät pelkästään huolehdi jälkeläisistään, mutta myös "synnyttävät" ne.

-aloittaja

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:05"]

Niin, miksi se lopullinen vastuu on mielestänne aina äidin? Kun oikein käy homma ikäväksi niin sitä luistellaan karkuun, miksi? Onhan se teidänkin jälkikasvuanne ja miksi naisenkaan pitäisi jaksaa jos itse et jaksa? 

Näin olen kuullut monien naisten kertovan ja haluaisin itsekin tietää! Terv. Vela-nainen

Toivottavasti tämä on oikea foorumi kysymykselleni

[/quote]

Niin, minäkin haluaisin kuulla vastauksen kysymykseen. 

Kahden lapsen äiti.

miehet huolehtii siittämisestä

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:10"]

miehet huolehtii siittämisestä

[/quote]

Tämäpä näppärä kommentti! Kerropa nyt miksi et halua huolehtia omasta lapsestasi?

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:10"]

miehet huolehtii siittämisestä

[/quote]

Tämäpä näppärä kommentti! Kerropa nyt miksi et halua huolehtia omasta lapsestasi?

[/quote]

en hankkinut lapsia, koska en halunnut. tunnen miehiä, jotka ovat vastahankaisesti suostuneet hankkimaan lapsia eron pelossa ja heidän motivaationsa on erittäin heikko. eli hankkikaa lapsia vain niiden miesten kanssa, ketkä ovat 100% sitoutuneet hankkeeseen, parempi äidille, lapselle ja miehelle. enkä usko että olisin ollut nuorempana hyvä isä, nyt osaisin olla, mutta se on myöhästä.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:26"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:10"]

miehet huolehtii siittämisestä

[/quote]

Tämäpä näppärä kommentti! Kerropa nyt miksi et halua huolehtia omasta lapsestasi?

[/quote]

en hankkinut lapsia, koska en halunnut. tunnen miehiä, jotka ovat vastahankaisesti suostuneet hankkimaan lapsia eron pelossa ja heidän motivaationsa on erittäin heikko. eli hankkikaa lapsia vain niiden miesten kanssa, ketkä ovat 100% sitoutuneet hankkeeseen, parempi äidille, lapselle ja miehelle. enkä usko että olisin ollut nuorempana hyvä isä, nyt osaisin olla, mutta se on myöhästä.

[/quote]

Eli jos mies suostuu tekemään lapsen se ei vielä tarkoitakaan, että hän olisi sitoutunut elämänmuutokseen sataprosenttisesti?! Millainen vätys pitää olla, että jää suhteeseen vain eron pelossa? Mitä järkeä on jäädä suhteeseen, jossa henkilöt eivät ole yksimielisiä suhteen tulevaisuudesta ja prioriteeteista? Avaa vähän tätä logiikkaa, koska itse en pysty käsittämään tätä! Terv aloittaja

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:37"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:26"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:10"]

miehet huolehtii siittämisestä

[/quote]

Tämäpä näppärä kommentti! Kerropa nyt miksi et halua huolehtia omasta lapsestasi?

[/quote]

en hankkinut lapsia, koska en halunnut. tunnen miehiä, jotka ovat vastahankaisesti suostuneet hankkimaan lapsia eron pelossa ja heidän motivaationsa on erittäin heikko. eli hankkikaa lapsia vain niiden miesten kanssa, ketkä ovat 100% sitoutuneet hankkeeseen, parempi äidille, lapselle ja miehelle. enkä usko että olisin ollut nuorempana hyvä isä, nyt osaisin olla, mutta se on myöhästä.

[/quote]

Eli jos mies suostuu tekemään lapsen se ei vielä tarkoitakaan, että hän olisi sitoutunut elämänmuutokseen sataprosenttisesti?! Millainen vätys pitää olla, että jää suhteeseen vain eron pelossa? Mitä järkeä on jäädä suhteeseen, jossa henkilöt eivät ole yksimielisiä suhteen tulevaisuudesta ja prioriteeteista? Avaa vähän tätä logiikkaa, koska itse en pysty käsittämään tätä! Terv aloittaja

[/quote]

niin en minäkään käsitä, se vaan on niin, sellaisia vätyksiä monet miehet ovat, itse en suostunut lapsiin, ei ollut silloin mun juttu. voin kertoa, että on vaikeaa löytää naista joka ei halua lasta, löysin ihanan vaimon ja onneksi hän ei halunnutkaan lasta. Kyllä lapsi pitää hankkia oikean miehen kanssa ja selvittää kuinka mies tulee kestämään kaikki muutokset, eivät monet edes ymmärrä mihin ovat alkamassa.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:08"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:05"]

Niin, miksi se lopullinen vastuu on mielestänne aina äidin? Kun oikein käy homma ikäväksi niin sitä luistellaan karkuun, miksi? Onhan se teidänkin jälkikasvuanne ja miksi naisenkaan pitäisi jaksaa jos itse et jaksa? 

Näin olen kuullut monien naisten kertovan ja haluaisin itsekin tietää! Terv. Vela-nainen

Toivottavasti tämä on oikea foorumi kysymykselleni

[/quote]

Niin, minäkin haluaisin kuulla vastauksen kysymykseen. 

Kahden lapsen äiti.

[/quote]

Se ottaakoot vastuu joka haluaa ottaa. Ei kukaan pakota naistakaan ottamaan mitään vastuuta. Suomessa ei ole sellaista lakia joka sen määräisi

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:43"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:37"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:26"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:10"]

miehet huolehtii siittämisestä

[/quote]

Tämäpä näppärä kommentti! Kerropa nyt miksi et halua huolehtia omasta lapsestasi?

[/quote]

en hankkinut lapsia, koska en halunnut. tunnen miehiä, jotka ovat vastahankaisesti suostuneet hankkimaan lapsia eron pelossa ja heidän motivaationsa on erittäin heikko. eli hankkikaa lapsia vain niiden miesten kanssa, ketkä ovat 100% sitoutuneet hankkeeseen, parempi äidille, lapselle ja miehelle. enkä usko että olisin ollut nuorempana hyvä isä, nyt osaisin olla, mutta se on myöhästä.

[/quote]

Eli jos mies suostuu tekemään lapsen se ei vielä tarkoitakaan, että hän olisi sitoutunut elämänmuutokseen sataprosenttisesti?! Millainen vätys pitää olla, että jää suhteeseen vain eron pelossa? Mitä järkeä on jäädä suhteeseen, jossa henkilöt eivät ole yksimielisiä suhteen tulevaisuudesta ja prioriteeteista? Avaa vähän tätä logiikkaa, koska itse en pysty käsittämään tätä! Terv aloittaja

[/quote]

niin en minäkään käsitä, se vaan on niin, sellaisia vätyksiä monet miehet ovat, itse en suostunut lapsiin, ei ollut silloin mun juttu. voin kertoa, että on vaikeaa löytää naista joka ei halua lasta, löysin ihanan vaimon ja onneksi hän ei halunnutkaan lasta. Kyllä lapsi pitää hankkia oikean miehen kanssa ja selvittää kuinka mies tulee kestämään kaikki muutokset, eivät monet edes ymmärrä mihin ovat alkamassa.

[/quote]

Mielestäni on vaikeaa löytää miestä, joka olisi tehnyt sen päätöksen ettei lapsia halua. Jokainen mies haluaa, jossain vaiheessa. Itse olen puolestani joutunut päättämään kaksi suhdetta elämäni aikana, koska en suostunut tekemään lapsia. Aloittaja.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:37"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:26"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:10"]

miehet huolehtii siittämisestä

[/quote]

Tämäpä näppärä kommentti! Kerropa nyt miksi et halua huolehtia omasta lapsestasi?

[/quote]

en hankkinut lapsia, koska en halunnut. tunnen miehiä, jotka ovat vastahankaisesti suostuneet hankkimaan lapsia eron pelossa ja heidän motivaationsa on erittäin heikko. eli hankkikaa lapsia vain niiden miesten kanssa, ketkä ovat 100% sitoutuneet hankkeeseen, parempi äidille, lapselle ja miehelle. enkä usko että olisin ollut nuorempana hyvä isä, nyt osaisin olla, mutta se on myöhästä.

[/quote]

Eli jos mies suostuu tekemään lapsen se ei vielä tarkoitakaan, että hän olisi sitoutunut elämänmuutokseen sataprosenttisesti?! Millainen vätys pitää olla, että jää suhteeseen vain eron pelossa? Mitä järkeä on jäädä suhteeseen, jossa henkilöt eivät ole yksimielisiä suhteen tulevaisuudesta ja prioriteeteista? Avaa vähän tätä logiikkaa, koska itse en pysty käsittämään tätä! Terv aloittaja

[/quote]

TODELLA monet miehet tekevät lapsia naisen kanssa VAIN sen takia koska nainen haluaa. Tätä on Saksassa jopa tutkittu. Koska nainen vaatii ja mies ei halua erota.

Seuraavan kerran palstankin mammat voi miettiä kannattaako sitä miestä painostaa hankkimaan lapsia. Tai kannattaako tehdä toista lasta miehen kanssa joka ei ole ensimmäisestäkään kiinnostunut?

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:52"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:43"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:37"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:26"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:10"]

miehet huolehtii siittämisestä

[/quote]

Tämäpä näppärä kommentti! Kerropa nyt miksi et halua huolehtia omasta lapsestasi?

[/quote]

en hankkinut lapsia, koska en halunnut. tunnen miehiä, jotka ovat vastahankaisesti suostuneet hankkimaan lapsia eron pelossa ja heidän motivaationsa on erittäin heikko. eli hankkikaa lapsia vain niiden miesten kanssa, ketkä ovat 100% sitoutuneet hankkeeseen, parempi äidille, lapselle ja miehelle. enkä usko että olisin ollut nuorempana hyvä isä, nyt osaisin olla, mutta se on myöhästä.

[/quote]

Eli jos mies suostuu tekemään lapsen se ei vielä tarkoitakaan, että hän olisi sitoutunut elämänmuutokseen sataprosenttisesti?! Millainen vätys pitää olla, että jää suhteeseen vain eron pelossa? Mitä järkeä on jäädä suhteeseen, jossa henkilöt eivät ole yksimielisiä suhteen tulevaisuudesta ja prioriteeteista? Avaa vähän tätä logiikkaa, koska itse en pysty käsittämään tätä! Terv aloittaja

[/quote]

niin en minäkään käsitä, se vaan on niin, sellaisia vätyksiä monet miehet ovat, itse en suostunut lapsiin, ei ollut silloin mun juttu. voin kertoa, että on vaikeaa löytää naista joka ei halua lasta, löysin ihanan vaimon ja onneksi hän ei halunnutkaan lasta. Kyllä lapsi pitää hankkia oikean miehen kanssa ja selvittää kuinka mies tulee kestämään kaikki muutokset, eivät monet edes ymmärrä mihin ovat alkamassa.

[/quote]

Mielestäni on vaikeaa löytää miestä, joka olisi tehnyt sen päätöksen ettei lapsia halua. Jokainen mies haluaa, jossain vaiheessa. Itse olen puolestani joutunut päättämään kaksi suhdetta elämäni aikana, koska en suostunut tekemään lapsia. Aloittaja.

[/quote]

joo, tällaista se on, lapsen kannalta olisi tosiaa tärkeetä että vanhemmat olisivat molemmat kypsiä ja motivoituneita vanhemmuutee, monet miehet eivät koskaan saavuta tuota kypsyystasoa, isäni oli yksi heistä. t: tämä lapseton mies

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:05"]

Niin, miksi se lopullinen vastuu on mielestänne aina äidin?

[/quote]

Sama kysymys toisinpäin: Miksi huoltajuuskiistoissa lapsi melkein poikkeuksetta luovutetaan äidille? Taitaa olla jotain vikaa yhteiskunnassa ja kulttuurissamme kun äitiä pidetään isää parempana huoltajana kunnes toisin todistetaan. Varmaan samasta ajatuksesta syntyy tuo "äidin vastuu".

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:43"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:37"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:26"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:10"]

miehet huolehtii siittämisestä

[/quote]

Tämäpä näppärä kommentti! Kerropa nyt miksi et halua huolehtia omasta lapsestasi?

[/quote]

en hankkinut lapsia, koska en halunnut. tunnen miehiä, jotka ovat vastahankaisesti suostuneet hankkimaan lapsia eron pelossa ja heidän motivaationsa on erittäin heikko. eli hankkikaa lapsia vain niiden miesten kanssa, ketkä ovat 100% sitoutuneet hankkeeseen, parempi äidille, lapselle ja miehelle. enkä usko että olisin ollut nuorempana hyvä isä, nyt osaisin olla, mutta se on myöhästä.

[/quote]

Eli jos mies suostuu tekemään lapsen se ei vielä tarkoitakaan, että hän olisi sitoutunut elämänmuutokseen sataprosenttisesti?! Millainen vätys pitää olla, että jää suhteeseen vain eron pelossa? Mitä järkeä on jäädä suhteeseen, jossa henkilöt eivät ole yksimielisiä suhteen tulevaisuudesta ja prioriteeteista? Avaa vähän tätä logiikkaa, koska itse en pysty käsittämään tätä! Terv aloittaja

[/quote]

niin en minäkään käsitä, se vaan on niin, sellaisia vätyksiä monet miehet ovat, itse en suostunut lapsiin, ei ollut silloin mun juttu. voin kertoa, että on vaikeaa löytää naista joka ei halua lasta, löysin ihanan vaimon ja onneksi hän ei halunnutkaan lasta. Kyllä lapsi pitää hankkia oikean miehen kanssa ja selvittää kuinka mies tulee kestämään kaikki muutokset, eivät monet edes ymmärrä mihin ovat alkamassa.

[/quote]

Ihan kuin naiset tietäisivät varmasti, mihin ovat alkamassa. Mistä sen voi tietää, tuleeko mies kestämään kaikki muutokset? Nainenko sitten kestää varmasti? Omista valinnoista pitää kantaa vastuu. Sinulla näyttää siihen onneksi löytyneen selkärankaa, etkä ole vastentahtosesti suostunut sellaiseen, mitä et halua.