Lue keskustelun säännöt.
Vtuttaa kun mies nukkuisi aina vähintään kymmeneen. Kaikki parhaat aamut menee,kun mitään ei voi tehdä yhdesså aamulla.
17.07.2020 |
Esim lähteä kirkonkylån rantakahvilaan haistelemaan aamua.
Kai pitää etsiä aamuvirkku mies.
Olen esittänyt ratkaisuksi, että ottas sitten päivätorkut.
Aamuvarhainen on päivän paras hetki.
Kommentit (355)
Vierailija kirjoitti:
Narsismista kielisi tuollainen häpeilemätön nukkuminen.
Niin juuri, ja se häpeilemätön nukkuminen nimenomaan klo 21–6.
Koko maailma on ajoitettu aamuvirkkujen tahtiin. Miksei saisi edes lomalla olla normaalisti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on samoja kokemuksia exäni kanssa kuin ap:llä. Harmitti, kun viikonloppuisin ja lomilla mies oli valmis vasta joskus iltapäivällä nukuttuaan ensin hyvin pitkään ja lueskeltuaan sitten pari tuntia lehteä kaikessa rauhassa. Meillä oli usein suunnitelmia päiväksi, ja minulla pinna kireällä, kun ukkoa ei saanut liikkeelle millään. Koska myös kotityöt oli tehtävä, minä sitten käytin miehen nukkuma-ajan mm. siivoillen, tiskaten, pyykkiä pesten ja koiraa ulkoiluttaen, jotta ne sentään olisi tehty, kun herra on vihdoin valmis lähtemään liikkeelle. Ketutti todella paljon.
Emme ole enää yhdessä, mutta jos olisimme, ehkäpä tekisin viikonlopuille sitten vain ihan omat suunnitelmat. Lähtisin aamusta omiin rientoihin ja palaisin kotiin iltapäivällä, niin voitaisiin sitten käyttää se yhteinen laatuaikamme kotitöiden tekoon kivan tekemisen sijasta, enkä vain minä joutuisi aina raatamaan. Silloin yritin kuitenkin pitää romantiikkaa jotenkin yllä ja olisin halunnut tehdä jotain kivaakin yhdessä välillä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samoja kokemuksia exäni kanssa kuin ap:llä. Harmitti, kun viikonloppuisin ja lomilla mies oli valmis vasta joskus iltapäivällä nukuttuaan ensin hyvin pitkään ja lueskeltuaan sitten pari tuntia lehteä kaikessa rauhassa. Meillä oli usein suunnitelmia päiväksi, ja minulla pinna kireällä, kun ukkoa ei saanut liikkeelle millään. Koska myös kotityöt oli tehtävä, minä sitten käytin miehen nukkuma-ajan mm. siivoillen, tiskaten, pyykkiä pesten ja koiraa ulkoiluttaen, jotta ne sentään olisi tehty, kun herra on vihdoin valmis lähtemään liikkeelle. Ketutti todella paljon.
Emme ole enää yhdessä, mutta jos olisimme, ehkäpä tekisin viikonlopuille sitten vain ihan omat suunnitelmat. Lähtisin aamusta omiin rientoihin ja palaisin kotiin iltapäivällä, niin voitaisiin sitten käyttää se yhteinen laatuaikamme kotitöiden tekoon kivan tekemisen sijasta, enkä vain minä joutuisi aina raatamaan. Silloin yritin kuitenkin pitää romantiikkaa jotenkin yllä ja olisin halunnut tehdä jotain kivaakin yhdessä välillä.
Ymmärrän, jos ollaan sovittu joku meno ja toinen vaan nukkuu pers homeessa ties kuinka pitkään, ettei enää ole järkevää lähteä mihinkään, niin harmittaahan se! On kiva välillä nukkua sinne 9-10, mutta silloin muutenkin on lekottelupäivä eikä olla aamuksi sovittu mitään. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi tajuta.
Miksi se meno on pakko tehdä aamukahdeksalta? Miksei voi rauhassa syödä aamupalaa ja lukea lehteä ja tehdä se meno päivällä kahdelta?
Olet hemmetin itsekäs. Tuskin miehesi valittaa että sinä et jaksa valvoa ihanassa kesäillassa myöhään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se meno on pakko tehdä aamukahdeksalta? Miksei voi rauhassa syödä aamupalaa ja lukea lehteä ja tehdä se meno päivällä kahdelta?
Niin no varmaan riippuu kauheasti siitä, mistä menosta on kyse. Jos on vaikka suunniteltu yhdessä, että hoidetaan lauantaina ikävät hommat ensin pois (siivous, kauppareissu yms) ja lähdetään sitten muutamaksi tunniksi ulkoilemaan kansallispuistoon ja illalla syömään ja leffaan, niin kyllä siinä pitäisi aamusta päästä jalkeille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jokaisen on pitkässä parisuhteessa sen verran satsattava, että kykenee kerran kuussa ja loma-aikoina vähän useammin siirtämään omaa heräämistään tai nukkumaanmenoaan yhteisen ajan tähden.
Jos ei muka pysty edes yhtä kertaa kesässä nousemaan aikaisin rakkaimpansa kanssa vietetyn mukavan menon vuoksi, ei oikeasti arvosta suhdetta eikä kumppaniaan.
- M42, joka nukahtamista vastaan taistellen valvoo ihan mielellään koko yön, jotta voisi joka vuosi kokea yhden auringonnousun vaimonsa kanssa
Tässä nyt unohtuu se, että joillakin nämä "siirtelyt" sotkee sen oman rytmin ja osa haluaa kerrankin lomalla nukkua riittävästi ja nukkua arjen univelkoja pois! Musta ei todellakaan ole rakastavaa unikiduttaa kumppania, varsinkaan lomalla.
Eikö niitä joustamisia ja rakkauden tekoja voi tehdä joissain muissa asioissa kuin ihmisen perustarpeissa, joihin uni ehdottomasti kuuluu?
No mutta kyllä kai jokainen parisuhdeaikaa toivoo, vaikka olisikin ne omat rytminsä ja joskus se vaatii vain kummaltakin joustamista ja myönnytyksiä, eikä niin että ajatellaan vaan aina itseään. Mielelläni nyt ainakin työttömänä valvon miehen kanssa myöhempään ja vietän hänen kanssa aikaa, mutta kyllä joskus olisi kiva, että hän laittaisi kanssani ajoissa nukkumaan jotta voisimme mennä katsomaan auringonnousua yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen vuorotyötä ja olen aamu-uninen. Iltavuoroon mennessä herään tyytyväisenä klo 9-11 välillä. Ennen töihin lähtöä ehtii tehdä kaikenlaista, samoin töistä päästyäni klo 21 olen virkeä ja puuhastelen vaikka mitä, ennen kuin menen nukkumaan.
Aamuvuorossa ollessa on pilalla koko saamarin päivä. En saa unta tarpeeksi aikaisin, vaikka olisi millaiset univelat takana. Alkuyö menee siinä, että mietin "Jos saan unta nyt heti, ehdin nukkua vielä 8... 7... 6... 5... 4 tuntia " enkä saa unta! Klo 6 herään ja kohta olen stressissä ja adrenaliinissa, kun kohta pitää olla skarppina auton ratissa. Muutoin työpaikalle ei pääse. Töiden jälkeen väsyttää ja koko iltapäivä ja ilta menee koomassa. KUNNES tulee klo 21-22 eli nukkumaanmemoaika, mikä on luontaisen virkeyteni huippuaika! Koita siinä nyt saaha unta, ei se onnistu!
Kaikkein pirteimmilläni olen ollut, kun mulla oli kuuden viikon listoilla 3 aamua ja kaikki muut iltaa. Aamuvuoro pilaa koko loppupäivän, aina, ja neljän aamuvuoron jälkeen olen täysin zombie.
Onneksi suurin osa työpaikalla tekee mieluummin aamua kuin iltavuoroa. En pysty muuttamaan untani, vaikka päälläni seisoisin. Vaikka aamuvuoroja olisi kuin monta peräkkäin, unirytmini ei suostu muuttumaan.
Minä tosiaan ymmärrän aamuvirkkujen tuskaa. Itse olen tosiaan iltavirkku, ja noin 15 vuotta miehen kanssa mentiin suunnilleen samassa rytmissä. Nyt jossain viimeisen 5 vuoden aikana miehestä on tullut ilmeisesti vampyyri. Ainakin elää samaa rytmiä kuin joku päiväntasaajan vampyyri; 12/12 ja hereillä se pimeä aika, unessa valoisa. Hyvällä tuurilla voi mennä 14/10, nukkuu vain 10 tuntia. En ole muutamaan vuoteen päässyt mieheni kanssa minnekään ruokakauppaa pitemmälle, koska nousee sängystä vasta myöhään iltapäivällä/illansuussa. Lääkärissäkin mies kävi, mutta kun oli terve, työt hoituvat yöllä, eikä miestä häiritse valvoa öitä ja nukkua päiviä, niin mitä se lääkäri sitten olisi tehnyt. Lääkkeitäkään ei määrätä vain siksi kun vaimoa nyt vähän ärsyttää. Ikävähän sitä on erota hyvästä miehestä ja pitkästä yhteisesti rakennetusta elämästä, mutta Itselleni pahempaa on parisuhteessa olla aina yksin, kuin sinkkuna yksin. Saisi ainakin imuroida ja siivota silloin kun itselle sopii.
Pienenä yksityiskohtana mikä lisää vaikeutta on se, että nukun huonosti kun mies koluaa kaappeja, tekee töitä, katsoo telkkaria, mitä milloinkin, pitkin yötä. Mies taas saa rauhassa nukkua koko klo 6.30-16.00 välisen ajan kun minä olen töissä (pitkät työmatkat työpäivän päälle).
On oikeasti todella raskasta kun ei pysty tekemään kotitöitä silloin kun itsellä olisi energiaa, kun toinen nukkuu. Ei pysty elämään elämäänsä normaalisti, kun toinen nukkuu. Ei voi pyytää ketään käymään, kun toinen nukkuu. Kaikki arkiasiat jää sen vastuulle kuka on hereillä silloin kun virastot ja kaupat on auki. Kaikki pihatyöt on sen kontolla, joka on hereillä silloin kun naapurustokin on hereillä. Kauhean kiva olisi tehdä yhdessä, mutta minkäs teet kun oma työ ei ole yhtä joustavaa kuin toisen. Parisuhteessa molempien pitäisi joustaa ja osallistua, ei vain toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se meno on pakko tehdä aamukahdeksalta? Miksei voi rauhassa syödä aamupalaa ja lukea lehteä ja tehdä se meno päivällä kahdelta?
Niin no varmaan riippuu kauheasti siitä, mistä menosta on kyse. Jos on vaikka suunniteltu yhdessä, että hoidetaan lauantaina ikävät hommat ensin pois (siivous, kauppareissu yms) ja lähdetään sitten muutamaksi tunniksi ulkoilemaan kansallispuistoon ja illalla syömään ja leffaan, niin kyllä siinä pitäisi aamusta päästä jalkeille.
Joskus nämä yhdessäsopimiset ovat sitä, että toinen sopii ja toinen ei nyt ole niin kauheasti siinä sopimuksessa mukana.
Meillä meni eksän kanssa ihan perseeltään eikä sovittu mitään eikä tehty mitään eikä se ollut siitä kiinni nukkuiko hän vai oliko valveilla, ei sitä tehty siltikään asioita yhdessä.
Olen aamuvirkku, joka rakastaa kesäiltoja sekä loppukesän/alkusyksyn tähtitaivasta. Haluaisin kovasti valvoa pitkään, koska minusta ilta ja yö on niin ihanaa aikaa, mutta nukahdan aina viimeistään klo 24. Olinpa syntynyt iltavirkuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen sekä aamuvirkku että iltavirkku. Jos olisi mahdollista niin heräisin aamulla kuudelta ja viettäisin siestaa klo 13-17. Sen jälkeen valvoisin lopun iltaa ja menisin nukkumaan klo 1. Tämä olisi minulle luonnollisin rytmi.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies menee joka ilta, oli sitten pyhä tai arki, nukkumaan ilta ysiltä. Kyllä se hiertää. Haluaisin joskus istua iltaa puutarhassa yhdessä viinilasia kanssa tai katsoa elokuvan lasten mentyä nukkumaan. Mutta ei, yksin saan viinilasini juoda. Tunnen oloni yksinäiseksi parisuhteessa. Mies on pian ex.
Kumpi teistä nousee sitten aamulla lasten kanssa? Itselläni ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin opetella aamuvirkuksi kun meillä miestä ei aamulla kiinnosta nousta. Jos itsekin valvon illalla myöhään, ei seuraavasta päivästä tule mitään kun kaikki on kuitenkin omalla vastuullani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä väliä, minullakin mies nukkuu usein viikonloppuna kymmeneen, kun joutuu arkena heräämään ennen kuutta. Itse taas olen aamuvirkku ja herään viikonloppuisinkin seitsemän aikaan. Aamun ensimmäisinä tunteina on ihana juoda kahvia ja syödä aamiaista yksin, lukea tai katsoa jotain telkkarista, käydä lenkillä ja nauttia rauhasta ja omasta ajasta kun tuntuu että kaikki kaveritkin vielä nukkuvat.
Kyllähän se hiersi, kun teini aikainen poikaystäväni eli jotain San Franciscon aikavyöhykettä. Pelasi aamukuuteen ja heräili kolmen maissa iltapäivällä. Joskus suuttui, kun heräsin hänet soittamalla töiden jälkeen josko nähtäisiin. Jossain 01-10 rytmissä ei pitäisi olla kenenkään kanssa mitään ongelmaa. Terv. Iltavirkku
Ap on oikeessa. On syntiä nukkua kesäaamuina jotain yli kahdeksan. Sateella ei niin välii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että ottaa aivoon aamumafian hokema "menee päivä ihan pilalle/hukkaan" jos nukkuu liian pitkään.
Mitä helvettiä?!? Itselläni menee päivä pilalle jos täytyy väkisin yrittää herätä liian aikaisin, täysin oman luontaisin unirytmin vastaisesti. Mikä siinä on että aamuvirkkuus on joku hyve, ja iltavirkkuus taas pahe?
Ei me eletä enää missään kivikaudella jossa päivän työt on noustava hoitamaan silloin kun niitä näkee vielä luonnonvalossa tehdä. Meillä on nähkääs sähköt. Ja pankkiasiat, kauppa-asiat ja kaikki muutkin tarvittavat hommat voi nykyään hoitaa vaikka keskellä yötä jos siltä tuntuu.
Herätkää te aamuvirkut vaikka 05 mutta antakaa meidän muiden nukkua. Ei mekään tulla repimään teitä keskellä yötä sängystä seurustelemaan meidän kanssa, kun on niin tylsää valvoa yksin. Ja ennen kaikkea me ei kuvitella olevamme jotenkin parempia ihmisiä unirytmimme takia, niin kuin te aamuihmiset tunnutte lähes poikkeuksetta tekevän.
Ihan oikeasti kun kaikkea ei voi hoitaa keskellä yötä jos siltä tuntuu. Sitä sirkkeliä ja moottorisahaa ja ruohonleikkuria ei voi laulattaa keskellä yötä. Eikä K-rauta tai monet muutkaan vastaavat ole keskellä yötä auki.
No ei kai niitä tarvitse keskellä yötä hoitaakaan. Jos iltavirkku heräilee siinä klo 12-13 nurkilla niin eiköhän tuo ole viimeistään siinä kahden-kolmen maissa jo valmis lähtemään rautakauppaan tai sirkkelöimään.
Pahinta ihmiskuonaa on aamuvirkut jotka alkaa huudattamaan sitä sirkkeliään klo 9 viikonloppuna kun naapurissa haluttaisiin vielä nukkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että ottaa aivoon aamumafian hokema "menee päivä ihan pilalle/hukkaan" jos nukkuu liian pitkään.
Mitä helvettiä?!? Itselläni menee päivä pilalle jos täytyy väkisin yrittää herätä liian aikaisin, täysin oman luontaisin unirytmin vastaisesti. Mikä siinä on että aamuvirkkuus on joku hyve, ja iltavirkkuus taas pahe?
Ei me eletä enää missään kivikaudella jossa päivän työt on noustava hoitamaan silloin kun niitä näkee vielä luonnonvalossa tehdä. Meillä on nähkääs sähköt. Ja pankkiasiat, kauppa-asiat ja kaikki muutkin tarvittavat hommat voi nykyään hoitaa vaikka keskellä yötä jos siltä tuntuu.
Herätkää te aamuvirkut vaikka 05 mutta antakaa meidän muiden nukkua. Ei mekään tulla repimään teitä keskellä yötä sängystä seurustelemaan meidän kanssa, kun on niin tylsää valvoa yksin. Ja ennen kaikkea me ei kuvitella olevamme jotenkin parempia ihmisiä unirytmimme takia, niin kuin te aamuihmiset tunnutte lähes poikkeuksetta tekevän.
Ihan oikeasti kun kaikkea ei voi hoitaa keskellä yötä jos siltä tuntuu. Sitä sirkkeliä ja moottorisahaa ja ruohonleikkuria ei voi laulattaa keskellä yötä. Eikä K-rauta tai monet muutkaan vastaavat ole keskellä yötä auki.
No ei kai niitä tarvitse keskellä yötä hoitaakaan. Jos iltavirkku heräilee siinä klo 12-13 nurkilla niin eiköhän tuo ole viimeistään siinä kahden-kolmen maissa jo valmis lähtemään rautakauppaan tai sirkkelöimään.
Pahinta ihmiskuonaa on aamuvirkut jotka alkaa huudattamaan sitä sirkkeliään klo 9 viikonloppuna kun naapurissa haluttaisiin vielä nukkua.
Tämä. Kukaan ei halua kuunnella sirkkelöintiä klo 7 aamulla.
Tässä on kyse normaalista ikään liittyvästä muutoksesta