Lue keskustelun säännöt.
Mitä kaikkea sinua on lapsena kielletty tekemästä sen takia, että olit tyttö/poika?
Kommentit (240)
Vierailija kirjoitti:
Tein 4. lk käsityötunnilla jonkun pikkuvirheen, jota kommentoin opelle sanomalla "kääk" (kuten Aku Ankassa). Opettaja kielsi sanomasta kääk, koska se ei ole naisellista. 80-luvulla tämä.
Ohis, mutta 90-luvulla ala-asteella sanoin kässäntunnilla "hemmetti". Käsityönopettaja käski olemaan kiroilematta. Kysyin vielä aidosti ihmeissäni, että "onko hemmetti kirosana?" Opettaja pöyristyi moisesta röyhkeydestä. :D Tarkistin sitten kotoa, että onko se kirosana. Vanhempien mielestä ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika paljon olen saanut kaikkea, mm. tehdä puutöitä, ampua jne.
Moottoripyörää en saanut toiveistani huolimatta, mutta en tiedä johtuiko tämä sukupuolesta vai ei.
Ja minulla oli tosi iäkkäät vanhemmat.
Meillä vanhemmat maksoivat veljilleni ajokortin, mutta naiset ei kuulema tarvii korttia ja makdoin sen itse itselleni myöhemmin.
Ei tule mieleen mitään sellaista, mitä olisi kielletty siihen vedoten että olin tyttö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä tuli vastaan lähinnä koulussa liikunta tunnilla:
Ei jääkiekkoa, koska tyttö
Ei kunnon pelejä missään pallolajissa, koska tyttö.
Ei vapautusta telinevoimistelusta, koska tyttö.
Ei pääsyä puutöihin, koska tyttö
jne. jne.
Vaikea uskoa.
Meillä ei ollut tuommoista, vaikka puolet opettajista oli lestadiolaisia. Heitä voisi ajatella vanhoillisina siis, mutta eivät olleet. Kovaa kuria kaikille, tytöille ja pojille.
Ei tarvitse uskoa, mutta totta joka sana. Miksi ihmeessä valehtelisin näin merkityksettömässä asiassa anonyymilla palstalla :D
Meilläkään ei lukiossa 80-90-luvun taitteessa pelattu sählyä liikuntatunnilla, vaikka pyysimme. Se oli kuulemma poikien laji. Niin kertoi liikunnanopettaja. Hän fanitti erityisesti telinevoimistelua, jota muistan monen luokkalaiseni inhonneen. Poikien puolelta kuului aina iloisia huutoja ja riemukasta töminää, kun he saivat pelata sählyä. Me taivuttelimme jalkojamme jumppapuvut päällä.
Kuulostaa ihan minun yläasteajoiltani 90-luvun lopulla. Paitsi ettei meillä ollut jumppapukuja. Tehtiin jotain telinesarjaa ja permantosarjaa samalla kun verhon takana pojan pelasivat milloin mitäkin pallopeliä. Verho siis jakoi salin kahtia. Lukiossa jätin liikunnan ottamatta tuon takia. Ei napostellut kolme lisävuotta pakkojumppaa. Ainut liikuntakurssi, jonka olin oli vanhojen tanssit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60 luvulla syntynyt. Uskovainen koti. En muista että olisi kielletty mitään koska olin tyttö. En tosin varmaan halunnutkaan. Jotain kieltoja oli mutten muista minkään liittyneen sukupuoleen.
Mulle on myös jäänyt mieleen se, miten pojat saivat pelata aina jääkiekkoa, mutta tyttöjen piti harjoitella ties mitä piruetteja jäällä. Se ärsytti liikkatunnilla. Mun aikana myös puutyöt oli pojille ja käsityöt tytöille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitsemasta teknistä käsityötä. Tämä v. 1984 enkä edes jatkanut ko. koulussa seuraavana vuonna (oli varmasti tiedossa, sillä asuinalueellemme oli valmistumassa uusi koulu kotiani lähemmäs). 716
Vierailija kirjoitti:
Tämän keljun perusteella vaikuttaa siltä, että naiset ovat itse se merkittävin syy tyttöjen ahtaaseen sukupuolirooliin ja sen jatkamiseen.
Varsinkin naispuoliset liikunnanopettajat. Mikä siinä on niin mahdotonta, että tytöt voisivat pelata jääkiekkoa? Noin esimerkiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei näin päin mutta veljieni ei koskaan tarvinut tiskata, minun piti joka ilta. Heidän ei tarvinut koskaan myöskään imuroida.
Tuli muiden kommenteista mieleen oma kouluaika. Minunkin liikunnanopettaja laittoi tytöt jumppaamaan ja telinevoimistelemaan, pojat taas saivat pelata sählyä ym. Musiikinopettajani (nainen) taas oli kannustava kaikkia kohtaan ja muistan miten hän opetti meitä soittamaan rumpuja sekä soitatti tukkaheviä tunneilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksia tyttöydestä (aikaväliltä 90-luvun loppu-00-luku) ja naiseudesta (00-nykyhetki)
- Puutyöt, ei pääsyä tyttöyden vuoksi
- Poikia ei saanut koskaan häiritä eikä vaivata millään asialla, aina piti "antaa tilaa"
- Kaksi todella lahjakasta oppilasta, poika ja tyttö, arvaatte varmaan kumpi ehdokas sai stipendin, valittiin edustamaan koulua, sai näkyvyyttä, opettajat ja vanhemmat, kavereista puhumattakaan hehkuttivat. Näitä tapauksia muistan monia koko opiskeluajalta. Mitä oikeistolaisemmat piirit, sitä enemmän meno tämän kaltaista. Poikien suosiminen käsittääkseni aika yleistä.
- Ei saanut koskaan haastaa poikia missään asiassa koska "pojille tulee paha mieli". Niin tuleekin, ainakin jos voittaa/osoittautuu paremmaksi, olen myöhemmin huomannut, mutta se ei ole tyttöjen vika, ei isojen eikä pienten.
- Odotettiin että tytöt automaattisesti passaavat poikia ja siivoavat näiden jäljet. En koskaan lähtenyt tuohon touhuun mukaan, passaan nykyisinkin vain ihmisiä joista pidän ja vastavuoroisesti.
- Viljeltiin ajatusmallia että tytöt eivät voi yltää poikien "tasolle"ja sitten kun näin kävi oli miespuolisella reksillä naama nyrpässä. Ei onnittelupuheita eikä selkääntaputtelua.
- Ei saanut teininä suuttua koskaan tyttöyden vuoksi. Pojilta ymmärrettiin ja "kuuluu ikään".
- Tyttönä "joutuu" kouluttautumaan paljon korkeammalle kuin pojat, saadakseen edes jonkinlaisen työpaikan, Niinhän siinä sitten kävi että kouluttauduinkin ja niin teki moni muukin tyttö, ja siinä tuli huomaamattaan kasvatettua omaa älyä ja ymmärrystä ihan uusiin sfääreihin. Tätä ei olisi tapahtunut jos kykyihini olisi luotettu enemmän. Joten kiitti pojat ja heitä suosivat miehet!
- Tajusin jo vuosia sitten että töihin palkataan pojat potentiaalin ja tytöt meriittien pohjalta. (nykyisin tästä on jo tutkimusnäyttöäkin) Tuli mentyä apinanraivolla eteenpäin ja kerättyä niitä meriittejä. Kannatti.
Tosiaan, on rajoitettu ja yritetty kovasti rajoittaa esim. seksuaalisuutta ja älyn esiintuomista.
Nykyään en anna enää minkään tai kenenkään (paitsi virkavallan ) rajoittaa elämääni.
En saanut lapsena lätkämailaa, talvisin oli tylsää jäädä porukan ulkopuolelle. Jalkapallon harrastamisesta tapeltiin pitkään. En saanut mopoa saati autoa, toisin kuin veljeni. En saanut maastopyörää, sain cityhelkamaani etukorin. En saanut opetella työkalujen käyttöä muuten kuin kesälomilla mummulassa pappani kanssa. Minulle ei opetettu polkupyörän renkaan vaihtoa mutta sukkien parsimista kyllä.
Ai että miten vihasinkaan olla tyttö! Omat lapseni saavat tehdä mitä haluavat, sukupuolestaan riippumatta.
N30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä tuli vastaan lähinnä koulussa liikunta tunnilla:
Ei jääkiekkoa, koska tyttö
Ei kunnon pelejä missään pallolajissa, koska tyttö.
Ei vapautusta telinevoimistelusta, koska tyttö.
Ei pääsyä puutöihin, koska tyttö
jne. jne.
Vaikea uskoa.
Meillä ei ollut tuommoista, vaikka puolet opettajista oli lestadiolaisia. Heitä voisi ajatella vanhoillisina siis, mutta eivät olleet. Kovaa kuria kaikille, tytöille ja pojille.
Ei tarvitse uskoa, mutta totta joka sana. Miksi ihmeessä valehtelisin näin merkityksettömässä asiassa anonyymilla palstalla :D
No uskon nyt.
Tämä on ihan aikuisiällä ja 2010-luvullakin, mutta vanhoillinen ex-mieheni suku oli kyllä malliesimerkki sukupuolittavasta ja stereotypioihin nojaavasta porukasta. Esimerkiksi juhlissa, joita ex-appivanhempani toisinaan järjestivät, oli kaikille täysin selkeää, että naiset valmistavat ruoan, kaitsevat lapsia, tarjoilevat ruoat ja juomat ja siivoavat pöydän, miesten viettäessä takkahuoneessa aikaa jutellen niitä näitä. Minä, suvun nuori tulokas, en alusta alkaenkaan koskaan osallistunut tuollaiseen, olinhan kutsuttu vieraaksi niihin juhliin, enkä avustavaksi kädeksi. Toki olisin auttanut, mikäli asetelma ei olisi ollut tuollainen automaattinen "naiset keittiössä" ja jos minua olisi etukäteen pyydetty auttamaan. Mutta koska näin ei ollut, niin ihan mieluusti aina pöyristytin tähän tapaan opetettua väkeä sillä, että kieltäydyin kohteliaasti vetämästä lapsille piirileikkejä ja vaihtamasta vauvoille vaippoja tai keräämästä tiskit pöydästä. Ja kyseessä siis ei ollut milloinkaan mitkään rennot grillaukset, vaan hyvinkin hillityt ja arvokkaat sukutapaamiset, joihin minut aina kyllä vieraaksi kutsuttiin mutta työntekijäksi yritettiin iskeä. Olinhan nainen.
Nämä samaiset appivanhemmat myös sanoivat minulle suoraan että minun on oltava jotenkin sairas, koska kukaan terve nainen ei vapaaehtoisesti lapsettomaksi jää.
Vierailija kirjoitti:
Tämän keljun perusteella vaikuttaa siltä, että naiset ovat itse se merkittävin syy tyttöjen ahtaaseen sukupuolirooliin ja sen jatkamiseen.
Itse asiassa naisilla on laajemmin sosiaalisia rooleja kuin miehillä. Mutta ne miesten ahtaat roolit on sitten varmaan myös naisten vikaa?
Olen 60-luvun lapsi ja ainoa sukupuoleni vuoksi kielletty asia oli seisten pissiminen.
Meillä oli puukäsitöitä, minulla peltoauto ja moottorisaha, jolla pilkoin lautoja rakentaessani puuhun majaa jne. eikä meillä kotona saanut mistään vapautusta siksi, että oli tyttö. Samalla tavalla minä kiipesin katolle lunta pudottamaan kuin velikin ja samalla tavalla veli joutui tiskaamaan.
Joskus sitä miettii, että onko tuo kokemus "tytöiltä kielletystä" enemmän omassa päässä kuin tosielämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläasteen liikkatunneilla oli pojille lätkää ja tytöille ringetteä. Vieläkin vituttaa.
Oispa ollut edes ringetteä. Meillä oli tytöille vain kaunoluistelukuvioiden harjoittelua. Pikkasen otti päähän, kun pojat pelasivat lätkää ja itse teki jotain helvetin makkaroita.... Onneksi vapaa-ajalla sai vaihtaa kaunarit hokkareihin ja pelata. Tuo luistelu lieneekin ainut asia, joka minulta kiellettiin, koska olin tyttö. Jopa kysyin opettajalta, saanko mennä poikien kanssa, kun vapaa-ajallakin pelasin. Ei käynyt, koska olin tyttö. Kaunareita en ole käyttänyt sen jälkeen kertaakaan, kun peruskoulun viimeinen liikuntatunti päättyi. N36
Tuota en ole koskaan tajunnut, että vielä 2010-luvullakin oli meillä Pirkanmaalla yläkoulussa tytöille talvisin kaunoluistelun alkeita ja joskus vähän ringetteä, pojilla jääkiekkoa, jääkiekkoa, jääkiekkoa. Joskus saimme yhden tunnin pelat jääkiekkoa tutustuaksemme lajiin, mutta pojilla ei tietenkään mitään ringettetuntia ollut. Ihmekään kun hienolla lajilla ei ole arvostusta, kun sitä liikuntatunneillakin ilmeisesti häpeillään kun se on "tyttöjen laji."
Sama myös sisäliikunnassa; pojat saivat pelata sählyä ja jalkapalloa, tytöillä oli telinevoimistelua ja hip hopia.
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksia tyttöydestä (aikaväliltä 90-luvun loppu-00-luku) ja naiseudesta (00-nykyhetki)
- Puutyöt, ei pääsyä tyttöyden vuoksi
- Poikia ei saanut koskaan häiritä eikä vaivata millään asialla, aina piti "antaa tilaa"
- Kaksi todella lahjakasta oppilasta, poika ja tyttö, arvaatte varmaan kumpi ehdokas sai stipendin, valittiin edustamaan koulua, sai näkyvyyttä, opettajat ja vanhemmat, kavereista puhumattakaan hehkuttivat. Näitä tapauksia muistan monia koko opiskeluajalta. Mitä oikeistolaisemmat piirit, sitä enemmän meno tämän kaltaista. Poikien suosiminen käsittääkseni aika yleistä.
- Ei saanut koskaan haastaa poikia missään asiassa koska "pojille tulee paha mieli". Niin tuleekin, ainakin jos voittaa/osoittautuu paremmaksi, olen myöhemmin huomannut, mutta se ei ole tyttöjen vika, ei isojen eikä pienten.
- Odotettiin että tytöt automaattisesti passaavat poikia ja siivoavat näiden jäljet. En koskaan lähtenyt tuohon touhuun mukaan, passaan nykyisinkin vain ihmisiä joista pidän ja vastavuoroisesti.
- Viljeltiin ajatusmallia että tytöt eivät voi yltää poikien "tasolle"ja sitten kun näin kävi oli miespuolisella reksillä naama nyrpässä. Ei onnittelupuheita eikä selkääntaputtelua.
- Ei saanut teininä suuttua koskaan tyttöyden vuoksi. Pojilta ymmärrettiin ja "kuuluu ikään".
- Tyttönä "joutuu" kouluttautumaan paljon korkeammalle kuin pojat, saadakseen edes jonkinlaisen työpaikan, Niinhän siinä sitten kävi että kouluttauduinkin ja niin teki moni muukin tyttö, ja siinä tuli huomaamattaan kasvatettua omaa älyä ja ymmärrystä ihan uusiin sfääreihin. Tätä ei olisi tapahtunut jos kykyihini olisi luotettu enemmän. Joten kiitti pojat ja heitä suosivat miehet!
- Tajusin jo vuosia sitten että töihin palkataan pojat potentiaalin ja tytöt meriittien pohjalta. (nykyisin tästä on jo tutkimusnäyttöäkin) Tuli mentyä apinanraivolla eteenpäin ja kerättyä niitä meriittejä. Kannatti.
Tosiaan, on rajoitettu ja yritetty kovasti rajoittaa esim. seksuaalisuutta ja älyn esiintuomista.
Nykyään en anna enää minkään tai kenenkään (paitsi virkavallan ) rajoittaa elämääni.
Ei kuulosta lainkaan tutulta. Jo isosiskollani 90-luvun alussa oli mahdollisuus valita puutyöt koulussa. Ja muutenkin meillä oli ihan eri meno niin koti- kuin koulumaailmassakin. t. saman ikäluokan tyttö/nainen
Meilläkään ei lukiossa 80-90-luvun taitteessa pelattu sählyä liikuntatunnilla, vaikka pyysimme. Se oli kuulemma poikien laji. Niin kertoi liikunnanopettaja. Hän fanitti erityisesti telinevoimistelua, jota muistan monen luokkalaiseni inhonneen. Poikien puolelta kuului aina iloisia huutoja ja riemukasta töminää, kun he saivat pelata sählyä. Me taivuttelimme jalkojamme jumppapuvut päällä.