Sinä, joka et omistanut Ken-nukkea, mitä käytit lapsena Kenin korvikkeena Barbien poikaystäväksi?

Mulla oli jostain lahjaksi saatu Barbie, mutta en tykännyt leikkiä sillä. Leikin mieluummin lapsen näköisillä nukeilla, en sellaisella tissikkäällä aikuisen oloisella. En tiedä, miksi! Kuitenkin säälin Barbieta niin, että hän sai olla leikeissä mukana isosiskona, joka puuhaili jotain omassa huoneessaan kaikessa rauhassa. Ja Keniähän ei tähän kuvioon edes tarvittu.

Mun barbilla ei ollut poikaystävää, mutta oli Taalainmaanhevonen. Ei sekään oikein mätsännyt.

Itseasiassa... Minun barbini tekivät asioita keskenään, eikä mieleeni edes tullut, että he tarvitsisivat miehen.

En siis edes yrittänyt keksiä mitään mies-barbia. Enkä osannut sellaista kaivata.

Meillä oli semmoinen äitiysbarbi ja sille mies, muut oli sitten strong independent woman tai lesboja :D se mies oli säälittävä jota kaikki barbit kiusasi.

Minulla oli vaan sellainen kalanruoto-magneetti poikaystävänä :( Barbi-parkani.

Hauska ketju! Minulla ei ollut yhtään aitoa barbia. Vasta aikuisena tajusin, että kaikki "barbini" olivat halpisversioita. Tyytyväisiä oltiin siitä, että yhdellä tai kahdella oli taipuvat polvet :). Sitä vastoin hienoja vaatteita äiti niille nukeille ompeli ja itse myöhemmin.

No, miestä joskus leikeissä kaivattiin ja sitä sai esittää kummeilta saatu ulkomaantuliaisnukke, joka oli barbin pituusluokkaa, mutta hän oli valtavan roteva ja isopäinen. Sillä oli päähän liimattu turbaani, koristeelliset vaatteet ja miekka vyöllä. Jalat ja kädet eivät liikkuneet :).

Vierailija kirjoitti:

Mulla ja siskolla oli Michael Jackson -nuket, niitä käytettiin.

Tälläset: https://i.pinimg.com/originals/2d/29/4c/2d294cab5985cc7816531909b663ba1…

Upea nukke!

Veljeni Batman-ukko, joka oli sopivasti päätä barbeja pidempi! Just ihanan lihaksikas. Jälkeenpäin ajateltuna, aika per vo.

Bätmäni jäi kuvioista saatuani semmoisen ärsyttävän lammasmaisen näköisen Fredin (?), jolla oli ällö vaaleanpunainen puku ja rusetti kaulassa. Ihan lälly. Barbit ei kauheesti lämmenny sille. (Siltä puuttui toinen jalkakin.)

Mut sit, aijjai! Sain joululahjaksi tosi komeen Kenin, jolla oli hienot kuteetkin; farkut ja mokkatakki. Mukana tuli myös uimashortsit. Se hässi kaikkien barbien kanssa, ja fredi pääsi vaan joskus olee jonkun vaari tai joku muu sivuhenkilö.

Batmania. Mutta sillä ei taipunut raajat, joten joutui seisomaan kokoajan. Oli myös joku halvempi miesnukke, jonka luonnottomaan tyhjään haaraväliin piirsin itse mustekynällä kikkelin.

Mulla oli yksi naisbarbi jolta oli hiukset nyrhitty lyhyiksi ja farkut. Se toimitti miehen virkaa.

Mun barbiet olivat autisteja eivätkä kaivanneet Keniä.

Ne keskittyivät uran luomiseen, opiskeluun ja matkusteluun. Viihtyivät myös erittäin hyvin kirjastoissa ja kahviloissa.

Lapsena en tiennyt siitä autismistani mitään. Se paljastuu minulle vasta nelikymppisenä.

Mulla oli Ken, mutta olihan siinä soveltamista kun oli vain yksi Ken ja ainakin kymmenen akkabarbia.

Ei ollut mitään tarvetta barbien poikaystävälle, koska en omistanut yhden ainoaa barbie-nukkeakaan koko lapsuuteni aikana. Ei kiinnostaneet barbie-leikit vaan jostain syystä ollenkaan. Olin ns. "poikatyttö" ja enemmän kiinnosti kaikki pikkuautoihin, jousipyssyihin, nallipyssyihin. yms. liittyvät toiminnalliset leikit. Kaikilla tyttökavereillani oli kyllä barbie-nukkeja poikaystävineen ja ihmettelivät, miksei minulla ole :). Olen 70-luvun lapsi.

Ei ollut Keniä, mutta oli Arielin prinssi Eric ja Esmeraldan poikkis Phoebus kellonsoittajasta. Niillä oli välillä muitakin naisia.

Quasimodolla puolestaan ei tainnut olla ketään 😔

Minulla oli yhdeksän Barbieta kunnes äiti tajusi viimein ostaa minulle Kenin. Se raasu joutui melko usein sek suaalisen väkivallan uhriksi barbilauman toimesta :D

Ystävä sai joululahjaksi Action manin ja sen jälkeen leikit oli seuraavat: Action man liukui narua pitkin Barbien keskelle, potkaisi Keniä munille ja hässi kaikkien naisten kanssa. Ken-parka oli siitä lähtien aina luuseri, joka valitettavasti joutui myös välillä Action manin seksiorjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut mitään tarvetta barbien poikaystävälle, koska en omistanut yhden ainoaa barbie-nukkeakaan koko lapsuuteni aikana. Ei kiinnostaneet barbie-leikit vaan jostain syystä ollenkaan. Olin ns. "poikatyttö" ja enemmän kiinnosti kaikki pikkuautoihin, jousipyssyihin, nallipyssyihin. yms. liittyvät toiminnalliset leikit. Kaikilla tyttökavereillani oli kyllä barbie-nukkeja poikaystävineen ja ihmettelivät, miksei minulla ole :). Olen 70-luvun lapsi.

Toinen 70-luvun lapsi täällä, eikä mullakaan koskaan ollut barbeja. Pari kertaa jonkun kaverin luona leikittiin niillä, mutta en oikein jaksanut innostua niistä. Mutta toisaalta en kyllä ollut ns. poikatyttökään.

Aina kun Barbi meni nukkuun, niin se tietenkin sekstaili: ne meni Kenin kanssa päällekkäin ja päitä mätkittiin yhteen kun ne pussaili (sitä se seksi silloisen käsityskyvyn mukaan oli: pussailua päällekkäin ALASTI).

Sit ne jäi makaan päällekkäin KOKO YÖKSI.

Arvatkaa tuntuiko n. 20 vuotiaana tavalliset puolen tunnin seksisessiot mitättömiltä.. Barbillanikin oli ollut aina koko yön kestävä kuhina. Tunsin oloni petetyksi.

Kaverillani oli aiton Ken, mutta minäpä sain sen rokkiasuisen Paulin! Ihmettelen kyllä sitä, että barbeja ja halpisversioita (Petra, yök) oli valtava lauma ja lahjaksi sai lisää, mutta miehiä piti suunnilleen kerjätä. Minulla oli lopulta yksi Fred barbiperheen isänä, perheessä 6 tai 7 tytärtä ja vanhimman tytön poikaystävä oli rokkipaul.