”Huonompi­tuloiset naiset haluavat yhteis­tilin...”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.

Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.

50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.

Elätyttää? Millä ihmeen logiikalla? Ensinnäkään parisuhteessa ei ole pakko edes asua yhdessä. Toiseksi, yhteenmuutto pienentää molempien asumiskuluja. Omat asumiskuluni olivat yksin asuessani reilut 800 e/kk. Puolisollani suunnilleen saman verran. Yhdessä asuessa kulut ovat alle 1000 e/kk eli alle 500 e/hlö. Molemmat voittavat, vaikka se ei yhteenmuuttamisen syy ollutkaan.

Sillä logiikalla, että kunkin tulee osallistua yhteisiin kustannuksiin elatuskykynsä mukaan. Ei ole reilua, että toisen koko palkka menee yhteisiin kuluihin ja isompituloinen hyötyy tästä.

Yksi henkilö kumminkin mahtuu asumaan pienemmässä ja halvemmassa asunnossa ja saa siihen enemmän asumistukea kuin perheenä isotuloisen kanssa.

Yhteiset kulut päätetään yhdessä, miten kummassa pienempituloinen suostuisi sellaisiin kuluihin, jotka vievät puolikkaanakin kaikki hänen tulonsa?

Markku38v kirjoitti:

Meillä vaimo maksaa puolet asuntolainasta ja puolet ruokatarvikkeista, yhteensä n. 950e/kk.

Minä maksan autot, bensat, verot, huollot, etelänmatkat, vakuutukset, sähköt, remontit, korjaukset, päivähoitomaksut, puhelinlaskut, nettilaskut, Aurausmaksut, Lokamaksut, Tienhoitomaksut, kiinteistöverot, hulevesimaksut.. Ym ym ym..

Noin 2000e/kk.

Mielelläni jakaisin menot 50-50.

Aseella uhatenko sinut tuollaiseen sopimukseen pakotettiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on pieniä lapsia (0-3v), miehen kuuluu maksaa suunnilleen 100% kuluista. Muutoinhan kotihoidon tuki olisi suurempi/ 9kk:n ikäisille olisi enemmän hoitopaikkoja tarjolla (esim. Pääkaupunkiseutu).

Ja ”minä ainakin säästin 10 vuotta ennen lapsen hankintaa”-ihmiselle tiedoksi: ei ole reilua eikä tasa-arvoa.

Millä logiikalla? Eikö oikeudenmukaisempaa olisi, että mies pitää puolet hoitovapaista? Miksi vain äidin uran ja eläkekertymän pitäisi kärsiä?

Jessus, miten vanhanaikaisia näkemyksiä tällä palstalla on!

Samalla logiikalla kuin miehen raskausaika, synnytys ja imetys. Eikö olisi oikeudenmukaisempaa?

Äidin suhde lapseen on eri asia kuin isän suhde lapseen.

Miehen tehtävä on huolehtia perheen elatuksesta. Siihen kuuluu myös vaimon eläkekertymä (kerryttämisen tavan valitsee kukin itse).

No huh, mikä tunkkainen tuulahdus jostain sieltä 1900-luvun alkupuolelta! Terkkuja aikalaisille :D

Kiitos. Jotkin asiat eivät ajan saatossa muutu. Biologia on yksi niistä. Itse säästin 10 vuotta ennen lasten hankintaa, mutta itseäni varten. Lasten ollessa pieniä maksajan rooli siirtyi miehelle. Miksi olisin syönyt omia säästöjäni kun toisella oli hyvin varaa elättää meidät kaikki!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on pieniä lapsia (0-3v), miehen kuuluu maksaa suunnilleen 100% kuluista. Muutoinhan kotihoidon tuki olisi suurempi/ 9kk:n ikäisille olisi enemmän hoitopaikkoja tarjolla (esim. Pääkaupunkiseutu).

Ja ”minä ainakin säästin 10 vuotta ennen lapsen hankintaa”-ihmiselle tiedoksi: ei ole reilua eikä tasa-arvoa.

Millä logiikalla? Eikö oikeudenmukaisempaa olisi, että mies pitää puolet hoitovapaista? Miksi vain äidin uran ja eläkekertymän pitäisi kärsiä?

Jessus, miten vanhanaikaisia näkemyksiä tällä palstalla on!

Samalla logiikalla kuin miehen raskausaika, synnytys ja imetys. Eikö olisi oikeudenmukaisempaa?

Äidin suhde lapseen on eri asia kuin isän suhde lapseen.

Miehen tehtävä on huolehtia perheen elatuksesta. Siihen kuuluu myös vaimon eläkekertymä (kerryttämisen tavan valitsee kukin itse).

Ohhoh. Kyllä se vähän niin on nykyaikana, ettei sen yhden ihmisen tuloilla elätetä koko perhettä 😂 tai joo, jos nyt sattuu olemaan joku väh. 10 000€/kk tienaava.

Mulla on isommat tulot kuin miehellä ja mies haluaa yhteistilin. Ehkä sellainen mihin kumpikin laittaa aina saman määrän rahaa ja siitä maksetaan asuminen ym. yhteiset kulut. Oman yksityisen tilini haluan todellakin pitää omiin menoihini, jotka ei koske koko perhettä.

AV:lla on vain suurempituloisia ja varakkaampia naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.

Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.

50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.

Jos se suhteutetaan osuuteen yhteenlasketuista tuloista, niin huonompituloinen elätyttää itsensä parempituloisen kustannuksella. Miksi se sitten olisi OK. Ainoa oikeudenmukainen on tasajako, koska yhteiset kulut ovat yhteisiä. Jos niille ei ole tasajakoa, niin yhteiset kulut ovat enemmän toisen kuluja.

Tasajako ei ole oikeudenmukainen pienituloista kohtaan. Oikeudenmukaista on, että myös pienituloiselle jää rahaa käytettäväksi myös omiin menoihin. Miksi isompituloisen pitäisi päästä elämään pienempituloisen siivellä. On vaan reilua huomioida kummankin elatuskyky. Normaaleissa parisuhteissa kumpikin osallistuu elatukseen kykyjensä mukaan ja toimitaan yhdessä. Sitäpaitsi naisvaltaisten alojen matalampi palkkaus johtuu alunperin siitä, että oletettiin ettei naisilla ole oikeasti tarvetta ansaita rahaa koska niiden miehet elättää perheen. Korjataan sitten tämä vinoutuma kun kerran elatushaluja ei enää löydykkään.

50/50-systeemi on tasa-arvoinen vain siinä tapauksessa että lapsia ei hankita.

Asioista tietävä kirjoitti:

AV:lla on vain suurempituloisia ja varakkaampia naisia.

Niin on tuttavapiirissänikin monia paremmin tienaavia naisia. Miksei siis täälläkin. On aika yleistä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.

Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.

50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.

Jos se suhteutetaan osuuteen yhteenlasketuista tuloista, niin huonompituloinen elätyttää itsensä parempituloisen kustannuksella. Miksi se sitten olisi OK. Ainoa oikeudenmukainen on tasajako, koska yhteiset kulut ovat yhteisiä. Jos niille ei ole tasajakoa, niin yhteiset kulut ovat enemmän toisen kuluja.

Tasajako ei ole oikeudenmukainen pienituloista kohtaan. Oikeudenmukaista on, että myös pienituloiselle jää rahaa käytettäväksi myös omiin menoihin. Miksi isompituloisen pitäisi päästä elämään pienempituloisen siivellä. On vaan reilua huomioida kummankin elatuskyky. Normaaleissa parisuhteissa kumpikin osallistuu elatukseen kykyjensä mukaan ja toimitaan yhdessä. Sitäpaitsi naisvaltaisten alojen matalampi palkkaus johtuu alunperin siitä, että oletettiin ettei naisilla ole oikeasti tarvetta ansaita rahaa koska niiden miehet elättää perheen. Korjataan sitten tämä vinoutuma kun kerran elatushaluja ei enää löydykkään.

No miksi pienimpituloisen pitäisi elää suurempituloisen siivellä. Jos huomioidaan elatuskyky, niin pienempituloinen tulee elämään huomattavasti leveämmin suurempituloisen siivellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.

Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.

50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.

Miten se on epäreilua?

Esim meillä pienempituloisella puolisolla jää hänen puolikkaansa maksun jälkeen säästöön kuussa 1500 euroa. Miksi minun pitäisi siirtää hänelle vielä lisää rahaa vain siksi että itselläni jää vielä enemmän?

Pari vuotta sitten pidin opintovapaata, jolloin tietysti itse olin se vähemmän ansaitseva. Maksoin oman puolikkaani aikuiskoulutustuella, koska mielestäni ei ollut puolison vastuulla rahoittaa vapaaehtoista opiskeluani. Tukeni kattoi juuri puolikkaan. Mikä siinä oli epäreilua? Miksi puolisoni olisi pitänyt antaa minulle rahaa, jonka olisin vain pistänyt säästöön btw, siltä ajalta kun halusin opiskella? Kuulostaa kieroutuneelta, että olisin pyytänyt häntä maksamaan mun säästötilille satasia vain koska itse päätin pitää opintovapaata.

Ohis, mutta meillä tuo ajatellaan siten, että esim. toisen osapuolen opiskelu hyödyttää pitkällä aikajänteellä koko perhettä esim. parantuneina työmahdollisuuksina, isompana palkkana ja muutenkin kasvavana osaamisena (esim. kielitaito, lakiopinnot, what ever...), joten tällöin paremmin tienaava osapuoli sitten ottaa isomman vastuun taloudesta. Samoin silloin kun lapset oli pieniä ja heitä hoidettiin kotona. Jos rahaa on ns. liikaa ja kaikki ei mene kulutukseen, niin ei kai sillä silloin niin väliä ole. Mutta esim. me halusimme matkustella, käyttää rahaa elämyksiin ja parempaan ruokaan myös silloin kun toinen oli pienituloinen jostain syystä. Perheen talous ajateltiin yhteisenä, ei "sun rahat mun rahat" -tyyppisesti, jossa molemmat maksaisi vaikka lomamatkan tasan puoliksi. Tällöinhän toisen pienet tulot rajoittaisi suunnattomasti sitä, että minne voidaan reissata tai mitä voidaan syödä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteistili ja tienaan miestäni enemmän. Apua! En ole aiemmin tajunnut tätä - mieheni on gold digger!

Meillä oli sama kun mentiin yhteen, mutta nyt mies tienaa enemmän. Olen hämmentynyt, kumpi meistä on golddigger!?

Muistakaahan, että on yhteistilejä ja yhteistilejä. Siis aika monellahan malli on se, että on omat pankkitilit ja sitten yhteinen perheen taloustili. Molemmat siirtävät sinne kuukausittain jonkin summan. Tässä mallissa on sekä yhteistä rahaa, että omaa rahaa.

Omaa rahaa pitää olla jo ihan siksikin, että perherauha säilyy. Voin kertoa, että mua pistelis aika pahasti hermoon olla makselemassa miehen lauantaikaljoja tai jätkien pokeri-illassa hävittyä satasta. Kun molemmilla on myös omaa rahaa, niin sen sitten käyttää molemmat ihan kuten parhaaksi kokee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.

Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.

50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.

Elätyttää? Millä ihmeen logiikalla? Ensinnäkään parisuhteessa ei ole pakko edes asua yhdessä. Toiseksi, yhteenmuutto pienentää molempien asumiskuluja. Omat asumiskuluni olivat yksin asuessani reilut 800 e/kk. Puolisollani suunnilleen saman verran. Yhdessä asuessa kulut ovat alle 1000 e/kk eli alle 500 e/hlö. Molemmat voittavat, vaikka se ei yhteenmuuttamisen syy ollutkaan.

Sillä logiikalla, että kunkin tulee osallistua yhteisiin kustannuksiin elatuskykynsä mukaan. Ei ole reilua, että toisen koko palkka menee yhteisiin kuluihin ja isompituloinen hyötyy tästä.

Yksi henkilö kumminkin mahtuu asumaan pienemmässä ja halvemmassa asunnossa ja saa siihen enemmän asumistukea kuin perheenä isotuloisen kanssa.

Yhteiset kulut päätetään yhdessä, miten kummassa pienempituloinen suostuisi sellaisiin kuluihin, jotka vievät puolikkaanakin kaikki hänen tulonsa?

Kyllähän tämä tuntuu tämänkin keskustelupalstan perusteella olevan hyvin yleistä. Tai vielä pahempi. Oienituloinen nainen elättää yhteiset lapset ja maksaa juoksevat kulut ja siipeilevä mies joko tuhlaa omaa rahansa tai sijoittaa ne itseään varten.

Ukko37 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko37 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain todellinen pösilö suostuu pienempituloisen ehdottamaan yhteistiliin. Yhtä typerä teko kuin jättää avioehto tekemättä.

Sanoisin ennemminkin, että vain todellinen pösilö on sellaisessa parisuhteessa, jossa ei toiseen voi luottaa tuon vertaa.

Avioehto on eri asia, koska sillä varaudutaan tulevaisuuden riskeihin, vertaisin sitä ennemminkin palovakuutukseen tms.

Jos tietää, että toisella ei ole talousasiat hanskassa, niin ei siinä ole luottamuksesta kyse.

Monella pariskunnalla se vaan menee niin, että toinen osaa käyttää rahaa järkevästi ja toinen ei.

Jos tavoitteena on pitkä yhteinen tulevaisuus, silloin on hyvä että osaavampi ottaa taloudessa ohjat.

Vai onko se parempi että toinen syöksee holtittomuudellaan perheen perikatoon ja toinen voi kiillottaa sädekehäänsä, "kaikki meni mutta minäpä luotin sinuun"...

Niin. Ajattelen ehkä sitten vähän eri tavalla, mutta minusta siinä on nimenomaan kyse luottamuksesta, että kykeneekö toinen hoitamaan talousasiansa vai ei. Jos tarkoitus on kuitenkin elää yhteistä elämää (jossa ne rahat sekoittuvat pakostikin) niin luottamusta on nimenomaan mm. se, että toinen ei syökse holtittomuudellaan perhettä perikatoon. 

Osaamattomuus ja luottamus ovat kaksi eri asiaa.

Luottamusta on se, että uskaltaa tunnustaa toiselle ettei osaa.

Luottamusta on se, että toinen ottaa taakan toisen harteilta yhteisen hyvän vuoksi.

Eli eikös tuossa tapauksessa se yhteistili olisi nimenomaan järkevä, ja käyttöoikeus vain sille talousasiat osaavalle henkilölle? 

Vierailija kirjoitti:

Muistakaahan, että on yhteistilejä ja yhteistilejä. Siis aika monellahan malli on se, että on omat pankkitilit ja sitten yhteinen perheen taloustili. Molemmat siirtävät sinne kuukausittain jonkin summan. Tässä mallissa on sekä yhteistä rahaa, että omaa rahaa.

Omaa rahaa pitää olla jo ihan siksikin, että perherauha säilyy. Voin kertoa, että mua pistelis aika pahasti hermoon olla makselemassa miehen lauantaikaljoja tai jätkien pokeri-illassa hävittyä satasta. Kun molemmilla on myös omaa rahaa, niin sen sitten käyttää molemmat ihan kuten parhaaksi kokee.

Harvalla lapsiperheellä on nykyisin yhteenlaskettunakaan niin hyvät tulot, että niistä riittää kummallekin vanhemmalla humputtelurahaa sen jälkeen kun lasten kaikki kulut on maksettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.

Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.

50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.

Voisitko avata tätä hieman? Jos parempituloinen maksaa oman osansa kuluista, millä järjellä hän hyötyisi yhtään enempää toisesta kuin pienempituloinen?

Jos maksuosuus lasketaan yhteenlasketuista tuloista, on selvää, että pienituloinen siinä elätyttää itseään.

Jos menot laitetaan puoliksi, niin pienituloinen päättää perheen elintason. Kaupasta ostetaan sitä, mikä pienituloisesta on riittävää ravinnoksi. Mikäli sähkölasku alkaa kasvaa, pienituloinen voi päättää, että sauna laitetaan muutamaksi kuukaudeksi käyttökieltoon vaikka toinen saunoisi mielellään joka päivä. Asumisesta en viitsi edes sanoa, kun se on itsestäänselvää, kumman mukaan asunto valitaan. Isotuloisempi ei voi vedota siihen, että häne tienaa enemmän, niin kotityöt pitää laittaa myös tasan.

Kaupasta kun ostaa, niin on helppo jakaa omat ostokset erilleen. Sitten yhteisiä maitoja ym. voi jaotella vähän kulutuksen mukaan. Ei todellakaan ole mitenkään vaikeaa, kun siitä on tehnyt Hyvän tavan. Asuminen on myös helppo. Pienempituloinen ostaa asunnosta esim. 40 % ja parempituloinen 60 %. Myydessä rahat jakaantuvat samalla tavalla. Asumiskulut kuten vastikkeet toki puoliksi. Kerrostaloissa vesilasku pääluvun mukaan ja sähkölasku on muutenkin pieni. jne.

Ja jokatapauksessa jokainen voi valita tulonsa ihan itse. Nytkin on metsä täynnä mustikkaa. Hop hop kerämään. Ämpäristä saa 50 euroa kpl. Näitä sitten sijoittamaan esim. Usan markkinoille, jossa on paljon volaa ja mahdolliseedet tietämyksellä lyödä rahoiksi. Kyllä yleensä se kellä on paremmat tulot tekee myös enemmän töitä ja on panostanut opiskeluunsa enemmän. Tai vaikka ei olisikaan, niin hän on ansainnut rahansa.

Vierailija kirjoitti:

Asioista tietävä kirjoitti:

AV:lla on vain suurempituloisia ja varakkaampia naisia.

Niin on tuttavapiirissänikin monia paremmin tienaavia naisia. Miksei siis täälläkin. On aika yleistä :)

Ja varmasti vielä yleistyy tulevaisuudessa. Naisethan alkaa olla jo nyt koulutetumpia kuin miehet. Vanhanaikainen ajatus tuokin, että miehillä palkat olisivat aina isompia kuin naisilla.

Lapsia ei synny, koska miehet vaativat että naisen on maksettava kaikesta puolet vaikka nainen on juuri tehnyt ihmisen, l. noin 90-vuotta elämää. Jostain syystä joku mies on niin tyhmä, ettei osaa tälle asialle laittaa hintalappua, vaikka muuten olisi rahoista tarkka.

Ukko37 kirjoitti:

Minä tienaan tuplat mitä puolisoni.

Yhdessä maksamme kiinteät kulut suhteutettuna tuloihin. Eli euromääräisesti minä maksan enemmän, koska tienaan enemmän. Käytössä siis yhteinen taloustili.

Omasta Palkastaan Ylijäävällä rahalla saa kumpikin tehdä mitä haluaa.

Minä en maksa puolison kampaamoreissuja enkä spa käyntejä, puoliso ei maksa minun punttisalia tai prätkäkuluja.

Kimpassa kohta 20v ja lapsia useampi, hyvin toimii.

Näin meilläkin nykyään.

Kun muutimme yhteen, olimme opiskelijoita, joilla ei ollut käytännössä juuri tuloja. Kaikki meni mitä tuli ihan pelkkään elämiseen mahdollisimman nuukasti. Elämä on siitä vierinyt eteenpäin, ja molemmat löysivät työpaikan. Miehellä on paljon suuremmat tulot, ja tällä varjolla sitten hän osteli mitä ikinä huvitti, minä jouduin kysymään luvan kaikkeen. Jotta sain luvan, piti asia perustella erittäin huolellisesti. Kyllä kyrsi. Totesin että näin ei voi jatkua, ja kerroin miehelle mitä ieltä olen ja miten ratkaisisin asian. Miehen mielestä ratkaisuni kuulosti reilulta, ja siitä eteenpäin olemme toimineet lainatussa viestissä kuvatulla tavalla. Välillä euromääriä tarkistellaan sen mukaan, onko tarvetta suuremmalle yhteiselle budjetille, tai jos toisen tulot muuttuvat.

Edelleen asia mikä hieman hiertää on se, että tavanomaisten elinkulujen lisäksi kun tulee yhteisiä menoja, esim. pesukoneen vaihto, uusi huonekalu, auton vaihto/korjaus.. ne menevät tasan puoliksi. Olen kuitenkin keksinyt tavat joilla kuluja tasataan näissäkin asioissa niin, että molempien mielestä on reilua.