Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
”Huonompituloiset naiset haluavat yhteistilin...”
16.07.2020 |
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000006571926.html
Ei mikään ihme...Minun mielestäni pitää olla aika paha gold digger, jos haluaa yhteistilin. Itselle ei tulisi mieleenkään pyytää yhteistiliä, vaikka tienaan miestäni vähemmän.
Kommentit (305)
Mun vanhemmilla on yhteistili ja äiti tienaa reilusti enemmän kuin isä. Yhteinen tili oli äidin haluama. Enemmänkin aatteellinen symboli siitä että ollaan avioliitossa ja siis yksikkö. Toisille se ei ole samanlainen symboli.
Jos epäilee naista/miestä gold-diggeriksi niin joko suostuu asetelmaan tai lähtee menemään, ei sitä mitkään tilit muuta jos yhdessä ei olla rakkaudesta. Saa sitä tottakai olla järkisyistäkin, jos molemmille ok, eikä kyseessä ole julma rakastuneen ihmisen huijaus tms.
Meillä on miehen kanssa sekä omat yksityiset tilit, että yhteiset tilit. Ei pidetä tarkkaa kirjaa menoista. Meille käytännöllisin ratkaisu. Tällä hetkellä tienaan reilusti vähemmän, tulevaisuudessa luultavasti enemmän.
Papin edessä luvattu olla yhdessä loppuun saakka, naurettavaa olisi liian tarkkaan rajata mikä on kenenkin. Mitä järkeä olla naimisissa, jos haluaa kaiken erikseen? Silloin kätevämpää on asua erillään ja seurustella menemään. En ymmärrä, saa selittää.
Toki minäkin olisin täysin erillisiin tileihin suostunut, mutta kalvaisi mieltä että onko toinen täysillä sitoutunut. Perhettä en välttämättä haluaisi perustaa jos ei sitten tulisi tosi hyvää perustelua tälle menolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain todellinen pösilö suostuu pienempituloisen ehdottamaan yhteistiliin. Yhtä typerä teko kuin jättää avioehto tekemättä.
Sanoisin ennemminkin, että vain todellinen pösilö on sellaisessa parisuhteessa, jossa ei toiseen voi luottaa tuon vertaa.
Avioehto on eri asia, koska sillä varaudutaan tulevaisuuden riskeihin, vertaisin sitä ennemminkin palovakuutukseen tms.
Jos tietää, että toisella ei ole talousasiat hanskassa, niin ei siinä ole luottamuksesta kyse.
Monella pariskunnalla se vaan menee niin, että toinen osaa käyttää rahaa järkevästi ja toinen ei.
Jos tavoitteena on pitkä yhteinen tulevaisuus, silloin on hyvä että osaavampi ottaa taloudessa ohjat.
Vai onko se parempi että toinen syöksee holtittomuudellaan perheen perikatoon ja toinen voi kiillottaa sädekehäänsä, "kaikki meni mutta minäpä luotin sinuun"...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa.
Meillä on ollut yhteinen käyttötili ihan alusta asti, eli noin 30 vuotta. Hyvin on toiminut.
Samoin. Tosin vasta 15 vuotta takana, mutta kuitenkin. Uutisessa - ja palstallakin - taitaa kommentoijat olla enemmän noita, jotka vasta seurustelevat ja miettivät yhteenmuuttoa. Ei nyt siinä vaiheessa yhteistili varmasti järkevä olekaan, kun koko suhdekin on vielä alkutekijöissä. Mutta sitten kun alkaa yhteiselosuovia kertyä ja perhe kasvaa, niin se "minun ja sinun rahat" -ajattelu ei oikein toimi. Kun siis mietitään että kumpi nyt maksaa tämän ja tuon laskun, lasten harrastusmaksun ja vakuutuksen, yhteisen auton huollon jne. Siinä vaiheessa ne talouden rahat rupeavat olemaan yhteisiä muutenkin.
50++ ja 60+ pariskunta olemme. Yhteen muutettiin neljän vuoden seurustelun jälkeen pitkän harkinnan perusteella, myös se vaihtoehto oli olemassa, että elämme sitoutuneina mutta erillään. Ei olisi tullut mieleenkään muuta vaihtoehtoa kuin omat rahat ja yhteisten kulujen maksaminen puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain todellinen pösilö suostuu pienempituloisen ehdottamaan yhteistiliin. Yhtä typerä teko kuin jättää avioehto tekemättä.
Samaa mietin. Ja jos suostuu, niin turha katkeroitua ja valittaa.
Me otettiin yhteinen tili nuorina ja yhtä köyhinä, kun alettiin säästää yhteiseen asuntoon, en muista kumman aloitteesta. Pankissa kyllä nuivailtiin, mutta antoivat avata tilin kuitenkin. Toistakymmentä vuotta olen nyt käytännössä yksin tienannut perheen tulot yhteiseen yritykseen ja sinne yhteiselle tilille. Jotenkin en vaan kuitenkaan osaa katkeroitua enkä valittaa. Mun mielestä perhe on yhteinen hanke, jossa ei tarvitse laskea, ettei nyt varmasti sijoita siihen senttiäkään, sekuntiakaan tai hikipisaraakaan enempää pois ”omasta” elämästään kuin toinen.
Ymmärrän kyllä hyvin senkin, että pidetään omat rahat. Täysin yhteinen talous vaatii kuitenkin aivan omanlaisensa luonteen ja asenteen, molemmilta. Jos se löytyy ja myös pysyy läpi elämän niin toimii, mutta muuten voi kyllä tulla vaikeaa. En tiedä mistä meillä aikanaan se luottamus toiseen tuli, edes kummankaan kodissa ei olla yhteisissä rahoissa eletty. En kuitenkaan kadu, että silloin tuli tuo päätös tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.
Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.
Se taloustili on se teidän yhteistilinne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.
Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.
50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.
Eipäs ole. Se pienempituloinen kuluttaa ihan samalla tavalla. Ei ole suurempituloisen ongelma. 50/50 jako on reilu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on pieniä lapsia (0-3v), miehen kuuluu maksaa suunnilleen 100% kuluista. Muutoinhan kotihoidon tuki olisi suurempi/ 9kk:n ikäisille olisi enemmän hoitopaikkoja tarjolla (esim. Pääkaupunkiseutu).
Ja ”minä ainakin säästin 10 vuotta ennen lapsen hankintaa”-ihmiselle tiedoksi: ei ole reilua eikä tasa-arvoa.
Millä logiikalla? Eikö oikeudenmukaisempaa olisi, että mies pitää puolet hoitovapaista? Miksi vain äidin uran ja eläkekertymän pitäisi kärsiä?
Jessus, miten vanhanaikaisia näkemyksiä tällä palstalla on!
Samalla logiikalla kuin miehen raskausaika, synnytys ja imetys. Eikö olisi oikeudenmukaisempaa?
Äidin suhde lapseen on eri asia kuin isän suhde lapseen.
Miehen tehtävä on huolehtia perheen elatuksesta. Siihen kuuluu myös vaimon eläkekertymä (kerryttämisen tavan valitsee kukin itse).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko37 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain todellinen pösilö suostuu pienempituloisen ehdottamaan yhteistiliin. Yhtä typerä teko kuin jättää avioehto tekemättä.
Sanoisin ennemminkin, että vain todellinen pösilö on sellaisessa parisuhteessa, jossa ei toiseen voi luottaa tuon vertaa.
Avioehto on eri asia, koska sillä varaudutaan tulevaisuuden riskeihin, vertaisin sitä ennemminkin palovakuutukseen tms.
Jos tietää, että toisella ei ole talousasiat hanskassa, niin ei siinä ole luottamuksesta kyse.
Monella pariskunnalla se vaan menee niin, että toinen osaa käyttää rahaa järkevästi ja toinen ei.
Jos tavoitteena on pitkä yhteinen tulevaisuus, silloin on hyvä että osaavampi ottaa taloudessa ohjat.
Vai onko se parempi että toinen syöksee holtittomuudellaan perheen perikatoon ja toinen voi kiillottaa sädekehäänsä, "kaikki meni mutta minäpä luotin sinuun"...
Niin. Ajattelen ehkä sitten vähän eri tavalla, mutta minusta siinä on nimenomaan kyse luottamuksesta, että kykeneekö toinen hoitamaan talousasiansa vai ei. Jos tarkoitus on kuitenkin elää yhteistä elämää (jossa ne rahat sekoittuvat pakostikin) niin luottamusta on nimenomaan mm. se, että toinen ei syökse holtittomuudellaan perhettä perikatoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.
Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.
50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.
Jos se suhteutetaan osuuteen yhteenlasketuista tuloista, niin huonompituloinen elätyttää itsensä parempituloisen kustannuksella. Miksi se sitten olisi OK. Ainoa oikeudenmukainen on tasajako, koska yhteiset kulut ovat yhteisiä. Jos niille ei ole tasajakoa, niin yhteiset kulut ovat enemmän toisen kuluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.
Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.
50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.
Voisitko avata tätä hieman? Jos parempituloinen maksaa oman osansa kuluista, millä järjellä hän hyötyisi yhtään enempää toisesta kuin pienempituloinen?
Jos maksuosuus lasketaan yhteenlasketuista tuloista, on selvää, että pienituloinen siinä elätyttää itseään.
Jos menot laitetaan puoliksi, niin pienituloinen päättää perheen elintason. Kaupasta ostetaan sitä, mikä pienituloisesta on riittävää ravinnoksi. Mikäli sähkölasku alkaa kasvaa, pienituloinen voi päättää, että sauna laitetaan muutamaksi kuukaudeksi käyttökieltoon vaikka toinen saunoisi mielellään joka päivä. Asumisesta en viitsi edes sanoa, kun se on itsestäänselvää, kumman mukaan asunto valitaan. Isotuloisempi ei voi vedota siihen, että häne tienaa enemmän, niin kotityöt pitää laittaa myös tasan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on pieniä lapsia (0-3v), miehen kuuluu maksaa suunnilleen 100% kuluista. Muutoinhan kotihoidon tuki olisi suurempi/ 9kk:n ikäisille olisi enemmän hoitopaikkoja tarjolla (esim. Pääkaupunkiseutu).
Ja ”minä ainakin säästin 10 vuotta ennen lapsen hankintaa”-ihmiselle tiedoksi: ei ole reilua eikä tasa-arvoa.
Millä logiikalla? Eikö oikeudenmukaisempaa olisi, että mies pitää puolet hoitovapaista? Miksi vain äidin uran ja eläkekertymän pitäisi kärsiä?
Jessus, miten vanhanaikaisia näkemyksiä tällä palstalla on!
Samalla logiikalla kuin miehen raskausaika, synnytys ja imetys. Eikö olisi oikeudenmukaisempaa?
Äidin suhde lapseen on eri asia kuin isän suhde lapseen.
Miehen tehtävä on huolehtia perheen elatuksesta. Siihen kuuluu myös vaimon eläkekertymä (kerryttämisen tavan valitsee kukin itse).
No huh, mikä tunkkainen tuulahdus jostain sieltä 1900-luvun alkupuolelta! Terkkuja aikalaisille :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.
Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.
50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.
Elätyttää? Millä ihmeen logiikalla? Ensinnäkään parisuhteessa ei ole pakko edes asua yhdessä. Toiseksi, yhteenmuutto pienentää molempien asumiskuluja. Omat asumiskuluni olivat yksin asuessani reilut 800 e/kk. Puolisollani suunnilleen saman verran. Yhdessä asuessa kulut ovat alle 1000 e/kk eli alle 500 e/hlö. Molemmat voittavat, vaikka se ei yhteenmuuttamisen syy ollutkaan.
Sillä logiikalla, että kunkin tulee osallistua yhteisiin kustannuksiin elatuskykynsä mukaan. Ei ole reilua, että toisen koko palkka menee yhteisiin kuluihin ja isompituloinen hyötyy tästä.
Yksi henkilö kumminkin mahtuu asumaan pienemmässä ja halvemmassa asunnossa ja saa siihen enemmän asumistukea kuin perheenä isotuloisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.
Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.
Se taloustili on se teidän yhteistilinne...
Artikkelissa yhteistilillä tarkoitetaan tiliä, jolle molempien tulot menevät. Me laitamme yhteiselle tilille vain osan tuloistamme, omista tuloistani keskimäärin 20-30 %. Loput on omaa rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vaimo maksaa puolet asuntolainasta ja puolet ruokatarvikkeista, yhteensä n. 950e/kk.
Minä maksan autot, bensat, verot, huollot, etelänmatkat, vakuutukset, sähköt, remontit, korjaukset, päivähoitomaksut, puhelinlaskut, nettilaskut, Aurausmaksut, Lokamaksut, Tienhoitomaksut, kiinteistöverot, hulevesimaksut.. Ym ym ym..
Noin 2000e/kk.
Mielelläni jakaisin menot 50-50.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.
Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.
50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.
Miten se on epäreilua?
Esim meillä pienempituloisella puolisolla jää hänen puolikkaansa maksun jälkeen säästöön kuussa 1500 euroa. Miksi minun pitäisi siirtää hänelle vielä lisää rahaa vain siksi että itselläni jää vielä enemmän?
Pari vuotta sitten pidin opintovapaata, jolloin tietysti itse olin se vähemmän ansaitseva. Maksoin oman puolikkaani aikuiskoulutustuella, koska mielestäni ei ollut puolison vastuulla rahoittaa vapaaehtoista opiskeluani. Tukeni kattoi juuri puolikkaan. Mikä siinä oli epäreilua? Miksi puolisoni olisi pitänyt antaa minulle rahaa, jonka olisin vain pistänyt säästöön btw, siltä ajalta kun halusin opiskella? Kuulostaa kieroutuneelta, että olisin pyytänyt häntä maksamaan mun säästötilille satasia vain koska itse päätin pitää opintovapaata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on pieniä lapsia (0-3v), miehen kuuluu maksaa suunnilleen 100% kuluista. Muutoinhan kotihoidon tuki olisi suurempi/ 9kk:n ikäisille olisi enemmän hoitopaikkoja tarjolla (esim. Pääkaupunkiseutu).
Ja ”minä ainakin säästin 10 vuotta ennen lapsen hankintaa”-ihmiselle tiedoksi: ei ole reilua eikä tasa-arvoa.
Millä logiikalla? Eikö oikeudenmukaisempaa olisi, että mies pitää puolet hoitovapaista? Miksi vain äidin uran ja eläkekertymän pitäisi kärsiä?
Jessus, miten vanhanaikaisia näkemyksiä tällä palstalla on!
Samalla logiikalla kuin miehen raskausaika, synnytys ja imetys. Eikö olisi oikeudenmukaisempaa?
Äidin suhde lapseen on eri asia kuin isän suhde lapseen.
Miehen tehtävä on huolehtia perheen elatuksesta. Siihen kuuluu myös vaimon eläkekertymä (kerryttämisen tavan valitsee kukin itse).
Oletko muslimi? Sinulla on heidän perhenäkemyksensä.
Itse en suostuisi yhteistilii, vaikka hunompituloinen parisuhteessa olenkin. Haluan, että molemilla on omat rahat, koska en tahdo olla miehelni elätettävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.
Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.
50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.
Elätyttää? Millä ihmeen logiikalla? Ensinnäkään parisuhteessa ei ole pakko edes asua yhdessä. Toiseksi, yhteenmuutto pienentää molempien asumiskuluja. Omat asumiskuluni olivat yksin asuessani reilut 800 e/kk. Puolisollani suunnilleen saman verran. Yhdessä asuessa kulut ovat alle 1000 e/kk eli alle 500 e/hlö. Molemmat voittavat, vaikka se ei yhteenmuuttamisen syy ollutkaan.
Sillä logiikalla, että kunkin tulee osallistua yhteisiin kustannuksiin elatuskykynsä mukaan. Ei ole reilua, että toisen koko palkka menee yhteisiin kuluihin ja isompituloinen hyötyy tästä.
Yksi henkilö kumminkin mahtuu asumaan pienemmässä ja halvemmassa asunnossa ja saa siihen enemmän asumistukea kuin perheenä isotuloisen kanssa.
Miksi se pienituloinen haluaa asua isossa asunnossa? Itse lähden siitä, etten ikinä asuisi "yli tulojeni" eli jos ero tulisi, pystyisin säilyttämään saman elintason. Pienempään asuntoon tottakai muuttaisin, mutta siis en voisi kuvitellakaan, että eläisin miehen kustannuksella parempaa elämää kuin mihin itselläni on varaa. Hävettäisi.
Vierailija kirjoitti:
Ukko37 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain todellinen pösilö suostuu pienempituloisen ehdottamaan yhteistiliin. Yhtä typerä teko kuin jättää avioehto tekemättä.
Sanoisin ennemminkin, että vain todellinen pösilö on sellaisessa parisuhteessa, jossa ei toiseen voi luottaa tuon vertaa.
Avioehto on eri asia, koska sillä varaudutaan tulevaisuuden riskeihin, vertaisin sitä ennemminkin palovakuutukseen tms.
Jos tietää, että toisella ei ole talousasiat hanskassa, niin ei siinä ole luottamuksesta kyse.
Monella pariskunnalla se vaan menee niin, että toinen osaa käyttää rahaa järkevästi ja toinen ei.
Jos tavoitteena on pitkä yhteinen tulevaisuus, silloin on hyvä että osaavampi ottaa taloudessa ohjat.
Vai onko se parempi että toinen syöksee holtittomuudellaan perheen perikatoon ja toinen voi kiillottaa sädekehäänsä, "kaikki meni mutta minäpä luotin sinuun"...
Niin. Ajattelen ehkä sitten vähän eri tavalla, mutta minusta siinä on nimenomaan kyse luottamuksesta, että kykeneekö toinen hoitamaan talousasiansa vai ei. Jos tarkoitus on kuitenkin elää yhteistä elämää (jossa ne rahat sekoittuvat pakostikin) niin luottamusta on nimenomaan mm. se, että toinen ei syökse holtittomuudellaan perhettä perikatoon.
Osaamattomuus ja luottamus ovat kaksi eri asiaa.
Luottamusta on se, että uskaltaa tunnustaa toiselle ettei osaa.
Luottamusta on se, että toinen ottaa taakan toisen harteilta yhteisen hyvän vuoksi.
Alue: Aihe vapaa
Samoin. Tosin vasta 15 vuotta takana, mutta kuitenkin. Uutisessa - ja palstallakin - taitaa kommentoijat olla enemmän noita, jotka vasta seurustelevat ja miettivät yhteenmuuttoa. Ei nyt siinä vaiheessa yhteistili varmasti järkevä olekaan, kun koko suhdekin on vielä alkutekijöissä. Mutta sitten kun alkaa yhteiselosuovia kertyä ja perhe kasvaa, niin se "minun ja sinun rahat" -ajattelu ei oikein toimi. Kun siis mietitään että kumpi nyt maksaa tämän ja tuon laskun, lasten harrastusmaksun ja vakuutuksen, yhteisen auton huollon jne. Siinä vaiheessa ne talouden rahat rupeavat olemaan yhteisiä muutenkin.