Mies haluaa nimetä lapsen anopin mukaan
Mieheni haluaisi nimetä lapsemme menehtyneen äitinsä mukaan mutten henk. koht pidä nimestä, sillä se ei mielestäni enää kuulosta sopivalta lapsen nimeltä. Olisiko ideoita miten voisi anoppia kunnioittaa nimessä muulla tavalla?
Kommentit (92)
Älä vaan anna nimeä, josta et itse tykkää. Anoppia voi kunnioittaa muutenkin. Usko pois, tiedän niin monta tapausta jossa nainen on nimen suhteen myöntynyt miehen tahtoon ja katuu rumaa nimivalintaa vielä lapsen ollessa aikuinen. Jokin kompromissi olisi hyvä, itse tekisin tuossa tilanteessa niin, että molemmille sopiva nimi ensimmäiseksi, Ulrika toiseksi ja sun suvun perintönimi. Mullekin kävi niin, että taivun nimessä miehen tahtoon kun oli niin piinkova. No, olen oppinut elämään nimen kanssa mutta seuraavan lapsen kohdalla etsitään molemmille sopiva kompromissi.
Raili on oikeasti ihan mukava nimi pienen "makustelun" jälkeen. Veikkaan että tulee suosituksi muutaman vuoden päästä.
I feel you, Ap. Meillä mies haluaisi esikoisemme toiseksi nimeksi mummonsa nimen.....
Se on juuri yksi niitä harvoja nimiä, joita olen aina vihannut: Saara. Nimessä ei sinänsä mitään vikaa, mä vaan inhoan sitä. Rumankuuloinen.
Toivottavasti lapsemme on poika 🙈
Eikun oikeesti, kyllä noista nimijutuista sopuun päästään! Sanot ap suoraan, mitä ajattelet.
Rita Ulrika Elisabet, Reija Ulrika Maria, Reeta Ulrika Kristiina, Reetta Ulrika Katariina, Riia Ulrika Maria, Krista Ulrika Eveliina, Aili Iris Ulrika, Ulrika Raili Maria, Raila Irene Ulrika, Raita Sofia Ulrika. Käykö mikään näistä?
Kyllä tuntuu että vaikka ap tuolla aikaisemmin asian kielsikin niin mieheltä on jäänyt äidin kuolema käsittelemättä ja yrittää nyt korvata äitiä nimeämällä lapsen identtisesti äidin mukaan. Ei edes tajua millaisen raskaan taakan aiheuttaa tällä lapselleen. Ja lapsella on muitakin isovanhempia joten aika epäreilua äidin sukua kohtaan että yksi isovanhempi nostetaan tällä tavalla erityiseen asemaan. Lapsella on oikeus muodostaa oma identiteettinsä ilman isän aiheuttamaa painolastia siitä että kaikessa on kunnioitettava kuollutta mummoa. Mies varmasti hyötyisi terapiasta vaikka ap ei sitä voi itselleen myöntääkään. Joillekin on kova pala hyväksyä että puolisolla on mielenterveysongelmia vaikka on periaatteessa ihan normaalia että läheisen kuolema voi sellaisen laukaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin nimi oli Raili Ulrika (sukunimeä en nyt tähän laita), e halua lapsen nimeksi Ullaa yms.
- Ap
Eivät nuo nykypäivän nimiä ole. Ei ainakaan Raili oikein iske etunimenä nykyään. Tulee 70-v mammeli mieleen. Ulrikaa voisi ajatella, ja käyttää toista nimeä puhuttelunimenä. Ulrika Emilia tai jotain sellaista.
Eiköhän Railit ja Ritvat tule vielä uudestaan muotiin, kun muutenkin on jo vanhoja nimiä kierrätetty. Meidänkin lapsella on yksi anopin nimistä toisena nimenä. Annatte sitten seuraavalle lapselle nimen sinun suvusta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuntuu että vaikka ap tuolla aikaisemmin asian kielsikin niin mieheltä on jäänyt äidin kuolema käsittelemättä ja yrittää nyt korvata äitiä nimeämällä lapsen identtisesti äidin mukaan. Ei edes tajua millaisen raskaan taakan aiheuttaa tällä lapselleen. Ja lapsella on muitakin isovanhempia joten aika epäreilua äidin sukua kohtaan että yksi isovanhempi nostetaan tällä tavalla erityiseen asemaan. Lapsella on oikeus muodostaa oma identiteettinsä ilman isän aiheuttamaa painolastia siitä että kaikessa on kunnioitettava kuollutta mummoa. Mies varmasti hyötyisi terapiasta vaikka ap ei sitä voi itselleen myöntääkään. Joillekin on kova pala hyväksyä että puolisolla on mielenterveysongelmia vaikka on periaatteessa ihan normaalia että läheisen kuolema voi sellaisen laukaista.
Ai täällä oikeasti epäillään että sellaiseen on tarvetta? En olekkaan tullut ajatelleeksi että tää vois olla sellasta. Täytyykin ehkä ottaa tää puheeks hänen kanssaan
Äidin puolen suku tulee aika pahasti sivuutettua, jos lapsesta tulee isän äidin kaima.
Katsokaa etunimi vaikka kalenterista syntymäpäivän kohdalta, ja sukujen perintönimet 2. ja 3. nimeksi. Tai voitte pyöritellä anopin nimeä, vaikka Railin Rillaksi tai Ulrikan Riikaksi.
Mieheni nimi on Ville, joka on päivitetty versio isänisänsä nimestä Viljami.
Lapsi tulee olemaan muuten lopun ikänsä Pikku-Raili erotuksena Isosta Railista, jos hänelle annetaan tuo nimi. Ei lainkaan käytännöllistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Modernissa versiossa se kirjoitettaisiin Riley.
Tämä on muuten nätti mutta haluan suomalaisen nimen(kuten myös miehenikin) kun molemmat ollaan suomalaisia ja täällä asutaan
-Ap
No kommentoi nyt se Aili vai mikä on?
Se olisi kaunis ja menevä nimi toiseksi/kolmanneksi nimeksi, mutta niinkuin jo sanoin haluaisin etunimeksi jonkun vähän modernimman nimen. Lisäksi kun kyseessä on ainut lapseni haluaisin etunimen olevan yhdessä päätetty eikä vain mieheni haluama ns. muisto. Lapsi on uusi ihminen enkä halua että hänestä kuultaessa tulee mieleen vain menehtynyt henkilö, vaikka hän meille kaikille rakas olikin.
-Ap
Ahaa Okei eli etunimi ei siis saisi olla modernisoitu versiokaan Railista.. Hmm no nyt menee kyllä sitten hankalaksi jos olette kumpikin "jääräpäitä" kannassanne 🤔 en tarkoita pahalla jääräpäätä.
Varmaan oletkin jo perustellut nämä mainitsemasi syyt myös miehelle, ymmärtääkö hän sinun kantaasi kun sinä kuitenkin hänen?Hmm.. Menee erittäin vaikeaksi ja saattaisin vedota kyllä lopulta siihen että lapsi tosiaan on ainut ja sukunimi (vähintään ellei toinen/kolmas nimikin) on jo sama kuin anopin joten sinulta ei tulisi silloin mitään nimeä joka on epäreilua myöskin.
Olen perustellut miehelleni ja hän on ihan ystävällisesti todennut että haluaisi kokonimen olevan lähes identtinen äidinsä. Hänelläkin on kantaansa hyvät perustelut, kuten kaipuu äitiään kohtaan,mutta silti haluaisin lapsen olevan enemmän ns. erillinen henkilö kuin muisto anopista(tässäei todellakaan ole siis tarkoitus häntä vähätellä, oli erittäin rakas minullekkin)
-Ap
Anteeks mutta musta kuulostaa ahdistavalta että mies haluaa identtisen nimen koska on kaipuu äitiään kohtaan?! Ihan kuin sen lapsen tehtävä olisi korvata hänen äitinsä.. hyi
Samaa mietin! Meillä on kuollut sekä oma että miehen äiti, eikä ole tullut mieleenkään, että haluaisimme tytöillemme identtiset nimet mummojensa kanssa... Ymmärrän miehesi kaipuun erittäin hyvin, mutta lapsestanne tulee uusi oma erillinen ihminen, ei mikään isoäitinsä korvaaja ja persoonaltaankin ehkä hänen täysi vastakohtansa!
Kuulostaa kyllä melko kamalalta, että mies haluaa antaa omalle tyttärelleen etunimeksi kuolleen äitinsä nimen?
Toiseksi nimeksi Joo, mutta etunimi. Huh. Älä suostu. Yhtälailla sulla on oikeus päättää nimestä ja vaikuttaa siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Modernissa versiossa se kirjoitettaisiin Riley.
Tämä on muuten nätti mutta haluan suomalaisen nimen(kuten myös miehenikin) kun molemmat ollaan suomalaisia ja täällä asutaan
-Ap
No kommentoi nyt se Aili vai mikä on?
Se olisi kaunis ja menevä nimi toiseksi/kolmanneksi nimeksi, mutta niinkuin jo sanoin haluaisin etunimeksi jonkun vähän modernimman nimen. Lisäksi kun kyseessä on ainut lapseni haluaisin etunimen olevan yhdessä päätetty eikä vain mieheni haluama ns. muisto. Lapsi on uusi ihminen enkä halua että hänestä kuultaessa tulee mieleen vain menehtynyt henkilö, vaikka hän meille kaikille rakas olikin.
-Ap
Ahaa Okei eli etunimi ei siis saisi olla modernisoitu versiokaan Railista.. Hmm no nyt menee kyllä sitten hankalaksi jos olette kumpikin "jääräpäitä" kannassanne 🤔 en tarkoita pahalla jääräpäätä.
Varmaan oletkin jo perustellut nämä mainitsemasi syyt myös miehelle, ymmärtääkö hän sinun kantaasi kun sinä kuitenkin hänen?Hmm.. Menee erittäin vaikeaksi ja saattaisin vedota kyllä lopulta siihen että lapsi tosiaan on ainut ja sukunimi (vähintään ellei toinen/kolmas nimikin) on jo sama kuin anopin joten sinulta ei tulisi silloin mitään nimeä joka on epäreilua myöskin.
Olen perustellut miehelleni ja hän on ihan ystävällisesti todennut että haluaisi kokonimen olevan lähes identtinen äidinsä. Hänelläkin on kantaansa hyvät perustelut, kuten kaipuu äitiään kohtaan,mutta silti haluaisin lapsen olevan enemmän ns. erillinen henkilö kuin muisto anopista(tässäei todellakaan ole siis tarkoitus häntä vähätellä, oli erittäin rakas minullekkin)
-Ap
Miehen perustelu on kyllä pska, ei hyvä. Ei omasta lapsesta voi tehdä mitään lohtuesinettä.
Monissa kulttuureissa kaunis tapa esim. juutalaisuudessa. Antaa lapselle kuuluvuutta paremmin kuin joku tekemällä tehty nimi. Oma anoppini oli Marian. Päivitimme muotoon Marianne.