Sinne meni lääkärihaaveet :'(

Mä en kyllä oikein ymmärrä tätä ihmisten niin kovaa hinkua päästä esim lääkikseen tai oikikseen, että haetaan neljänä vuonna peräkkäin ja aina laitetaan perhe "sivuun" kevääksi. Onko se nyt niin hienoa sitten että kannattaa laiminlyödä parisuhde/perhe/ystävät joka vuosi? Ja eikö voi vaan uskoa että ei ole tarpeeksi hyvä ja keksiä jotain muuta? 

Ei kannata nostaa toiveita. Aina on olemassa joku sinua parempi.

Tiedän henkilön, joka meni Viroon opiskelemaan lääkäriksi kun ei päässyt Suomessa lääkikseen. Hän on tänä päivänä arvostettu erikoislääkäri Suomessa.

Mun akateeminen serkku sanoi hyvin, että hän ei oo kuuna päivänä kuullut kenenkään sanovan että kylläpä meni pääsykokeet hienosti! Älä siis lannistu, jos nyt ei onnistutkaan, niin ei se työ missään nimessä hukkaan mennyt, ensi haussa uusi yritys ja silloin sulla on jo hyvin pohjatöitä alla. :)

Mun kaveri haki kolme kertaa, kävi kaikenmaailman kurssit, ja vielä ennen pääsyään opiskeli vuoden fysiikka ja kemiaa yliopistolla...

Että niinkun, uudestaan vaan, ja ota eka kerta treenin kannalta. Ja kuten itsekkin tiedät, että on olemassa monta muutakin paikkaa, jossa voi lääkäriksi opiskella, kuin vain se yksi yliopisto.. opiskelupaikkaa voi tutkailla myös ulkomailta.

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä oikein ymmärrä tätä ihmisten niin kovaa hinkua päästä esim lääkikseen tai oikikseen, että haetaan neljänä vuonna peräkkäin ja aina laitetaan perhe "sivuun" kevääksi. Onko se nyt niin hienoa sitten että kannattaa laiminlyödä parisuhde/perhe/ystävät joka vuosi? Ja eikö voi vaan uskoa että ei ole tarpeeksi hyvä ja keksiä jotain muuta? 

Ja näin elämätapa luuseri esittäytyy.. niin saahan sitä rahaa sossusta tekemättä mitään...

Vierailija kirjoitti:

No voin lohduttaa, että mistään opiskeluista tai osaamisesta ei ollut mitään hyötyä viime syksynä sh-pääsykokeessakaan. Sain psykologisen testin perusteella tuloksen, että olen soveltumaton alalla, vaikka lähihoitajakoulun pääsykokeessa sain täydet pisteet samasta asiasta, joten kyllä ne pääsykokeet vaan voivat olla ihan outoja ja kummallisia, eikä niissä välttämättä auta mikään osaaminen tai luonteenpiirteet yhtään, kun pääsykokeet tuntuvatkin joltain ihan insinööritaitojen kokeilta:(

Muistelen omaa soveltuvuuskoettani ja muistan kun haastattelija oli aika töykeä minua kohtaan: Olin 27 v. ja hän sanoi: Sinä et sitten olekaan enää mikään tyttönen ja naureskeli. Noh, en siitä ottanut itseeni mutta jälkeenpäin mietin, voisivatko he testata miten hakija reagoi tuollaiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsykokeen tarkoitushan EI ole mitata tietoa, motivaatiota tai lahjakkuutta, vaan pistää valtava hakijamäärä paremmuusjärjestykseen. Silloin kysymykset ovat mitä tahansa, minkä avulla hakijoiden kesken saadaan eroja näkyviin. Miksi luulet, että esim. Helsingissä psykologiaa haluamaan lukevien pitää hallita tilastotiedettä? Siksi että kaikki hakijat ovat lukeneet psykologian pääsykoekirjat etu- ja takaperin ja ovat olleet muutenkin harrastuneita psykologiasta. Silloin tilastotieteen osaaminen on se minkä avulla massasta saadaan eroteltua se määrä ihmisiä joille yliopisto voi tarjota paikan.

Valmennuskurssit kannattaa ehdottomasti käydä, mitä kattavamman kurssin käy, sen parempi. Epäreilua, mutta tänä päivänä saat olla Einsteinin toinen tuleminen päästäksesi ilman. Pääsykokeissa vaaditaan kirjojen erinomaisen osaamisen lisäksi mm. stressinsietoa, ajanhallintaa, oikeaa vastaustekniikkaa ym. jotka on todella vaikea oppia muualla kuin kurssilla. Näiden asioiden vaatiminen on myös tavallaan epäreilua...mutta sillä saadaan ihmiset jonoon.

Odottele nyt rauhassa tuloksia, ja jos ei tällä kertaa tärpännyt, sitten mietit haluatko pyrkiä uudestaan ja vielä petrata suoritustasi tämänkertaisesta.

T: vaativista pääsykokeista selviytynyt

Mm. tämän takia pelkkä muutaman tunnin pääsykoerypistys on minusta äärimmäisen huono systeemi valikoida sisäänotettavat tyypit. Ihan jo siitä syystä että parhaiten pänttäävät eivät ole välttämättä millään lailla soveltuvimmat työskentelemään kyseisellä alalla. Lisäksi tarvitaan myös onnea, että pääsykokeeseen osuu juuri itselle sopivia kysymyksiä. Nykysysteemillä myös kerran sisäänpäässyt voi alkaa perseillä tekemättä mitään vuosikausia ja edetä rimaa hipoen ykkösiä napsien ja kokeita hamaan ikuisuuteen uusien.

Minusta parempi systeemi olisi päästää  laajempi porukka opiskelemaan, ja edellyttää siitä eteenpäin tietyn tasoista ja laajuista etenemistä opinnoissa. Näin toimitaan käsittääkseni naapurimaissamme, ja myös yhdysvalloissa edetään vasta "yleisopintojen" jälkeen paikalliseen lääkikseen, oikikseen jne.

Ensimmäisen vuoden opinnot voisivat olla käytännön syistä teoreettisempia massaluentoja, joiden arvosanoilla voisi sitten valikoitua jatkamaan opintoja. On eri asia päntätä yhteen kokeeseen kuin jaksaa tehdä sitä useampi vuosi, päntäten kymmeneen-kahteenkymmeneen eri kurssiin. Siinä taidot ja motivaatio nousisivat paremmin esiin ja toisaalta opiskelija saisi realistisemman kuvan alan opinnoista ja omista kiinnostuksen kohteistaan.

Todellakin, siinä karsiutuisi jyvät akanoista. Meillekin sama systeemi.

Vierailija kirjoitti:

Olen hakenut aikaisemminkin, tällä kertaa ns. annoin kaikkeni eli perhe, parisuhde, työ yms on laitettu "sivuun" lukukevään ajaksi. Koe oli erittäin soveltava ja siellä vaadittiin paljon enemmän osaamista, mitä lukiokirjoista on mahdollista saada. Niin suuri epäonnistumisen olo, häpeä, itkettää. Luulin oikeasti että tekemällä ahkerasti töitä pääsisin. Nyt siellä haettiinkin jotain muuta sitten... Huoh. AP

Hae ulkomaille, jos sulla on edes kohtuullisen hyvät paperit. Voit aina vaihtaa takaisin Suomeen ja jatkaa tutkinnon loppuun siellä. Itse opiskelen nyt hammaslääkiksessä Lontoossa toista vuotta. Kolmas vuosi tulee olemaan Suomessa, kuten koko loppututkintokin.

Jotkut koulut ottaa vielä sisään opiskelijoita, joten suosittelen. Haet vain valtiolta lainaa lukukausimaksuihin, kuten itse tein, että hain £9000 vuodessa.

Tunnen tyypin joka haki kuusi kertaa, ja kuudennella kerralla vasta pääsi sisälle. Jos jotain oikeasti haluaa ei raha tai mikään muukaan ole este, vain sinä itse olet este itsellesi.

Toisaalta taas rankka pääsykoerupeama kyllä paljastaa ne, keillä on viitseliäisyyttä ja jaksamista valmistautua ja opiskella pitkäjänteisesti (pl. huippulahjakkaat ulkoaoppijat). Uskon myös että motivaatio tulee esiin tätä kautta. Fakta on että nuo kaikki sisään ja lv lopulla katsotaan kuka pärjää-setit ovat tosi kalliita. Useissa mainitsemissanne maissa maksetaan kovaa lukuvuosimaksua opinnoista, joka karsii joukosta taas ne, joilla ei ole mahdollista opiskella rahoituksen puuttuessa.

Itse kyllä näkisin että nämä kaksi yliopistoa voisivat toimia rinnakkain: maksullinen, johon "kaikki" pääsevät ja tämä nykyinen systeemi. Ja eikös näin kauppiksen osalta ole käynytkin? Helsingissä on tämä Viron Business School?

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri haki kolme kertaa, kävi kaikenmaailman kurssit, ja vielä ennen pääsyään opiskeli vuoden fysiikka ja kemiaa yliopistolla...

Että niinkun, uudestaan vaan, ja ota eka kerta treenin kannalta. Ja kuten itsekkin tiedät, että on olemassa monta muutakin paikkaa, jossa voi lääkäriksi opiskella, kuin vain se yksi yliopisto.. opiskelupaikkaa voi tutkailla myös ulkomailta.

   Pääsetkö suoraan ilman pääsykokeita matematiikkaa opiskelemaan yliopistoon.  Mene ja lue ja pyri ensi keväänä lääkikseen uudelleen.  Monet lukevat fysiikkaa ja matikkaa ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinähän se onkin, laskurutiini on kunnossa, biologiat käyty läpi moneen kertaan yms. mutta kokeessa kysyttiin esim makuladegeneraation yhteyttä natriumkanavien aukeamisen todennäköisyyden pienenemiseen. Liian soveltava. Harmittaa niin paljon, ettei valinnassa käytetä mitään muuta kuin perus tiedeaineet. Pienikin tilaisuus näyttää oma motivaatio tai soveltuvuus alalle, mutta ei. AP

Tiedän että kaipaisit tsemppiä, mutta valitettavasti joudun sanomaan, että jos soveltaminen on ongelma niin ei lääkärin ammatissa pärjää. Itse lääkis on hirveän pitkälti ulkolukua, mutta työ on nimenomaan tiedon soveltamista.

Mutta silloin on hieman eri tietopohjakin kuin jokin lukion oppimäärä, josta soveltaminen voi olla aika haastavaa. En tiedä miten porukka lääkiksen pääsykokeisiin lukee, mutta paljon laajempi osaaminen olisi varmasti hyödyksi. Toisaalta kai kysymyksiin pitäisi löytyä vastaus siitä materiaalista, joka on luettavaksi annettu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinähän se onkin, laskurutiini on kunnossa, biologiat käyty läpi moneen kertaan yms. mutta kokeessa kysyttiin esim makuladegeneraation yhteyttä natriumkanavien aukeamisen todennäköisyyden pienenemiseen. Liian soveltava. Harmittaa niin paljon, ettei valinnassa käytetä mitään muuta kuin perus tiedeaineet. Pienikin tilaisuus näyttää oma motivaatio tai soveltuvuus alalle, mutta ei. AP

Tiedän että kaipaisit tsemppiä, mutta valitettavasti joudun sanomaan, että jos soveltaminen on ongelma niin ei lääkärin ammatissa pärjää. Itse lääkis on hirveän pitkälti ulkolukua, mutta työ on nimenomaan tiedon soveltamista.

Mutta silloin on hieman eri tietopohjakin kuin jokin lukion oppimäärä, josta soveltaminen voi olla aika haastavaa. En tiedä miten porukka lääkiksen pääsykokeisiin lukee, mutta paljon laajempi osaaminen olisi varmasti hyödyksi. Toisaalta kai kysymyksiin pitäisi löytyä vastaus siitä materiaalista, joka on luettavaksi annettu. 

Siinä kokeessa pitää nimenomaan osata soveltaa siitä lukion oppimäärää. Hauki on kala, hauki on kala... -oppimisella ei lääkiksessä pärjää, vaikka kuinka ihmiset sanovat että tentit ovat ulkoa opettelua niin eivät ne ole. Suurin osa on esseetenttejä, jolloin täytyy ymmärtää kokonaisuuksia ja mikä on tärkeää ja mikä ei. Osata yhdistellä anatomiaa, fysiologiaa ja myöhemmin esimerkiksi farmakologiaa. Toki pitää muistaa paljon asioita. Anatomian tentit ekalla on ainoat mitkä vaativat pelkkää ulkoa opettelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinähän se onkin, laskurutiini on kunnossa, biologiat käyty läpi moneen kertaan yms. mutta kokeessa kysyttiin esim makuladegeneraation yhteyttä natriumkanavien aukeamisen todennäköisyyden pienenemiseen. Liian soveltava. Harmittaa niin paljon, ettei valinnassa käytetä mitään muuta kuin perus tiedeaineet. Pienikin tilaisuus näyttää oma motivaatio tai soveltuvuus alalle, mutta ei. AP

Tiedän että kaipaisit tsemppiä, mutta valitettavasti joudun sanomaan, että jos soveltaminen on ongelma niin ei lääkärin ammatissa pärjää. Itse lääkis on hirveän pitkälti ulkolukua, mutta työ on nimenomaan tiedon soveltamista.

Mutta silloin on hieman eri tietopohjakin kuin jokin lukion oppimäärä, josta soveltaminen voi olla aika haastavaa. En tiedä miten porukka lääkiksen pääsykokeisiin lukee, mutta paljon laajempi osaaminen olisi varmasti hyödyksi. Toisaalta kai kysymyksiin pitäisi löytyä vastaus siitä materiaalista, joka on luettavaksi annettu. 

Siinä kokeessa pitää nimenomaan osata soveltaa siitä lukion oppimäärää. Hauki on kala, hauki on kala... -oppimisella ei lääkiksessä pärjää, vaikka kuinka ihmiset sanovat että tentit ovat ulkoa opettelua niin eivät ne ole. Suurin osa on esseetenttejä, jolloin täytyy ymmärtää kokonaisuuksia ja mikä on tärkeää ja mikä ei. Osata yhdistellä anatomiaa, fysiologiaa ja myöhemmin esimerkiksi farmakologiaa. Toki pitää muistaa paljon asioita. Anatomian tentit ekalla on ainoat mitkä vaativat pelkkää ulkoa opettelua.

Vaikea sanoa kun en ole lääkiksen pääsykokeissa käynyt, mutta usein näissä soveltavissa tehtävissä joutuu tekemään oletuksia, joita ei tehtävän perusteella voi tehdä. Tehtävästä tehdään vaikeaselkoinen, mutta sen seurauksena siitä tulee joskus myös tulkinnanvarainen eli epäonnistunut tehtävä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä oikein ymmärrä tätä ihmisten niin kovaa hinkua päästä esim lääkikseen tai oikikseen, että haetaan neljänä vuonna peräkkäin ja aina laitetaan perhe "sivuun" kevääksi. Onko se nyt niin hienoa sitten että kannattaa laiminlyödä parisuhde/perhe/ystävät joka vuosi? Ja eikö voi vaan uskoa että ei ole tarpeeksi hyvä ja keksiä jotain muuta? 

Ja näin elämätapa luuseri esittäytyy.. niin saahan sitä rahaa sossusta tekemättä mitään...

Ei tässä nyt sitä tarkoitettu että sossun rahoilla lorviminen olisi se toinen vaihtoehto :D Kaikista nyt ei vaan ole yksinkertaisesti kaikkeen. Pitäisi löytää se oma juttunsa, missä on hyvä. Kaikilla ei rahkeet riitä lääkereiksi vaikka kuinka tahtoisi ja yrittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinähän se onkin, laskurutiini on kunnossa, biologiat käyty läpi moneen kertaan yms. mutta kokeessa kysyttiin esim makuladegeneraation yhteyttä natriumkanavien aukeamisen todennäköisyyden pienenemiseen. Liian soveltava. Harmittaa niin paljon, ettei valinnassa käytetä mitään muuta kuin perus tiedeaineet. Pienikin tilaisuus näyttää oma motivaatio tai soveltuvuus alalle, mutta ei. AP

Tiedän että kaipaisit tsemppiä, mutta valitettavasti joudun sanomaan, että jos soveltaminen on ongelma niin ei lääkärin ammatissa pärjää. Itse lääkis on hirveän pitkälti ulkolukua, mutta työ on nimenomaan tiedon soveltamista.

Mutta silloin on hieman eri tietopohjakin kuin jokin lukion oppimäärä, josta soveltaminen voi olla aika haastavaa. En tiedä miten porukka lääkiksen pääsykokeisiin lukee, mutta paljon laajempi osaaminen olisi varmasti hyödyksi. Toisaalta kai kysymyksiin pitäisi löytyä vastaus siitä materiaalista, joka on luettavaksi annettu. 

Siinä kokeessa pitää nimenomaan osata soveltaa siitä lukion oppimäärää. Hauki on kala, hauki on kala... -oppimisella ei lääkiksessä pärjää, vaikka kuinka ihmiset sanovat että tentit ovat ulkoa opettelua niin eivät ne ole. Suurin osa on esseetenttejä, jolloin täytyy ymmärtää kokonaisuuksia ja mikä on tärkeää ja mikä ei. Osata yhdistellä anatomiaa, fysiologiaa ja myöhemmin esimerkiksi farmakologiaa. Toki pitää muistaa paljon asioita. Anatomian tentit ekalla on ainoat mitkä vaativat pelkkää ulkoa opettelua.

Vaikea sanoa kun en ole lääkiksen pääsykokeissa käynyt, mutta usein näissä soveltavissa tehtävissä joutuu tekemään oletuksia, joita ei tehtävän perusteella voi tehdä. Tehtävästä tehdään vaikeaselkoinen, mutta sen seurauksena siitä tulee joskus myös tulkinnanvarainen eli epäonnistunut tehtävä. 

Et ole koskaan ollut lääkiksen pääsykokeissa mutta tulit tänne mutuilemaan asiasta? Kokeissa ei haeta epäselvyyttä tehtävänannossa vaan soveltaminen tarkoittaa että tehtävissä saattaa joutua yhdistelemään asioita. Lukion fysiikassa ja kemiassa esimerkiksi laskut liittyvät yleensä lähes ainostaan kurssin aiheeseen, pääsykokeissa taas voi samassa tehtävässä olla juttuja useista eri kursseista. Aineistosta saa myös lisätietoa kunhan osa poimia oikeat asiat ja yhdistää juttuja. Soveltuvuus ei liity mitenkään olettamuksiin.

Ei siellä ole varaa tehdä tulkinnanvaraisia tehtäviä koska on oikaisuvaatimukset ja jos joku tehtävä on päin persettä tehty voi olla että sisään joudutaan ottamaan enemmän kuin on laskettu.

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä oikein ymmärrä tätä ihmisten niin kovaa hinkua päästä esim lääkikseen tai oikikseen, että haetaan neljänä vuonna peräkkäin ja aina laitetaan perhe "sivuun" kevääksi. Onko se nyt niin hienoa sitten että kannattaa laiminlyödä parisuhde/perhe/ystävät joka vuosi? Ja eikö voi vaan uskoa että ei ole tarpeeksi hyvä ja keksiä jotain muuta? 

Niin, se on just tää rahan ja statuksen perässä sykkiminen niinkuin joku jo kommentoikin. Mikään "tavallinen" ammatti kun ei käy, pakko olla juristia tai lääkäriä vaikka väkisin. 

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 19:43"]

No voin lohduttaa, että mistään opiskeluista tai osaamisesta ei ollut mitään hyötyä viime syksynä sh-pääsykokeessakaan. Sain psykologisen testin perusteella tuloksen, että olen soveltumaton alalla, vaikka lähihoitajakoulun pääsykokeessa sain täydet pisteet samasta asiasta, joten kyllä ne pääsykokeet vaan voivat olla ihan outoja ja kummallisia, eikä niissä välttämättä auta mikään osaaminen tai luonteenpiirteet yhtään, kun pääsykokeet tuntuvatkin joltain ihan insinööritaitojen kokeilta:(

Tää tuli vastaan oman läheiseni kohdalla kans. Sai täydet pisteet kaikista osa-alueista ja tehtävistä paitsi jostain haastattelusta. Hylkäämisen syynä oli motivaation puute :) Huvittava kun ihminen kertoi haluavansa alalle, olevansa kiinnostunut, kertoi ja todistuksista näki että kun jonkin aloittaa niin sen myös loppuun suorittaa, on kehittänyt itseään tämänhetkisellä alalla koko ajan jne. Korosti sitä että haluaa työskennellä ihmisten parissa ja vaihtelevassa työssä näyttöpäätetyöskentelyn sijaan. Tämä tulkittiin motivaation puutteeksi. Kaikista muista pääsykokeiden osa-alueista tuli täydet pisteet.,

 

Saanko varovasti opastaa miksi tuo katsottiin motivaationpuutteeksi: voi hyvänen aika lääkärintyö ei ole OMASTA KÄSIN KAIKKI - ala vaan toisen näkökulmasta käsin juttu! Mieti nyt uudelleen sukulaisesi kanssa asiaa. Minäkään en olisi valinnut.

Lääketiedehän on enimmäkseen humpuukia verhottuna tieteeseen, jotkut lääkärit luulevat tosissaan että kalkkia muodostuu verisuoniin, jos syö liikaa kalkkitabletteja, tai että D-vitamiinilla saa luuston kuntoon:D Ei voi kuin nauraa :DDD Ei näin heikkoa tiedettä näe muualla ja ei voi olla olemassakaan. Näemma kuitenkin voi. Näin insinöörin näkökulmasta katsottuna harrastavat myös palikkamatematiikkaa ja palikkafyssaa, eivät osaa juuri mitään, ja ei siitä pienestä olekaan mitään hyötyä, kun lukevat lääkärin käsikirjaa, yrittäessään mapata oiretta lääkkeeseen, kun lähinnä myyntitykkeinä toimivat. Eivät tosin tiedä mitään biokemiasta ja mitä molekyylitasolla tapahtuu, ja että krooniset taudit johtuvat infektioista. Tämä on kaikki insinööritiedettä, jossa vain insinöörit ovat hyviä, lääkärit voi kärrätä vaikka kaatopaikalle ja heittää buranaa perään.