Lue keskustelun säännöt.
Sinne meni lääkärihaaveet :'(
24.05.2013 |
Kävin tänään pääsykokeessa tosi pitkän opiskelun jälkeen, koe oli todella vaikea ja oikein itketti poistullessa, että töistä otettu palkaton meni hukkaan. Nyt on sitten rahat loppu eikä minkäänlaista toivoa sisäänpääsystä. Olin todella tehnyt paljon töitä, mutta ei vaan riittänyt. Voisko joku vähän tsempata?
Kommentit (237)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, no kyllä mä luin äitiyslomalla ja pääsin opiskelemaankin!. Vauva oli 3 kk ikäinen kun pääsykokeet oli. Materiaali pääsykokeisiin ilmestyi samoihin aikoihin kun vauiva syntyi.
Mahdollista on, tsemppiä!
Ilmeisesti ei lääkis kuitenkaan...
No on meitä äitiyslomalla lääkikseenkin päässeitä, ainakin minä! Pääsykokeen aikana vauva oli 5kk eli lukemiset osui (onneksi) siihen ajankohtaan, kun vauva vielä nukkui pitkiä päiväunia. Lähtötasonikin oli ihan nolla, mutta 1,5 vuotta raakaa työtä (työn ja perheen ohessa) tuotti lopulta tulosta.
Tsemppiä kaikille lääkikseen (ja muuallekin) hakeneille! Tulosten odottelu on kauheaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä aikuisia ihmisiä jotka ulisee ettei pääse esim. Hesan lääkikseen. Niin paljon pitää tajuta että jos tosiaan haluaa lääkäriksi hakee sinne johon pääsee helpoten eli Kuopio
torpattu kirjoitti:
Todella huonosti meni tänään pääsykokeet. Mutta olinkin siellä lähinnä harjoittelemassa. Luin vain noin 1/5 opiskeltavasta materiaalista ja jätin useamman tehtävän vastauksia vaille. On hassua että vaikka tarkoitus olikin työkiireiden tuoksinassa käydä vaan treenaamassa pääsykokeissa, tuli tosi luuseri olo! :P Mutta ensi vuonna kun olen näillä näkymin äitiyslomalla, aion valmistautua paremmin seuraaviin pääsykokeisiin. Voiko muuten äitiyslomalla ollessa osallistua pääsykokeisiin? Ja voihan olla että se äippälomalla lukeminenkin jää vain haaveeksi.. :P Työkaverit vaan lannistavat etten ikinä pysty pienen lapsen kanssa lukemaan ja että opiskelutkin olisi parempi jättää ikuisiksi haaveiksi.. :( Mitä olette mieltä?
Mä oon äitiyslomalla lääkikseen päässyt (kommentoin tossa aikasemmin). Sain onnekseni hyvin nukkuvan ja rauhallisen vauvan, jonka kanssa lukeminen sujui hyvin. Tietenkin vauvan tarpeet edellä mentiin, ja kyllä suurin osa lukutunneista tuli silloin, kun mies oli lasten kanssa. Jos opiskelee vauvan kanssa, pitää varautua siihen, että suunnitelmat ei päde, vauva voi sairastaa, itse on yövalvomisista ihan uupunut jne. Itseään ei kannata vauvavuonna väsyttää. Itselläni ei ollut esikoinen kyseessä, joten tiesin suunnilleen, millainen oma toimintakykyni on vauvavuoden pyörteissä. Mutta mä luin sillä asenteella, että parhaani teen tässä tilanteessa, muuta en voi. Mutta sillä päästiinkin sisälle.
Ohje nro 1: Älä kuuntele muita, ainakaan niitä lannistavia kommentteja. Tiiät itse paremmin, onko sulla mahdollisuuksia päästä vai ei.
Ohje nro 2: Keskity ihan vaan omaan lukemiseen ja opiskeluun, älä vertaile lukutuntejasi lapsettomiin/nuorempiin/keneen tahansa. Vertailemalla saat vaan itsellesi pahan mielen.
Ohje 3: Jos lääkis on se, mitä haluat, sulla on varmasti motivaatio tapissa. Ja kun motivaatio on hyvä, olosuhteet ei sua estä.
Tsemppiä sulle!
Pari kaveriani hakivat heti lukion jälkeen ja vasta kolmannella pääsivät sisään. Lukivat siis käytännössä kaksi ja puoli vuotta keväät ja syksyt ja kävivät kahtena vuonna valmennuskurssit. Lääkikseen on vaan todella vaikea päästä sisään. Älä lannistu vaan yritä ensi vuonna uudestaan. Kyllä se jossain vaiheessa tärppää!
Fykebi ja pitkä matematiikka tasoa E-L on aika varma että pääsee ellei sitten koe koetilannetta stressaavana että sen takia menee pieleen mutta toisella kertaa varma pääsy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä aikuisia ihmisiä jotka ulisee ettei pääse esim. Hesan lääkikseen. Niin paljon pitää tajuta että jos tosiaan haluaa lääkäriksi hakee sinne johon pääsee helpoten eli Kuopio
Helpoiten pääsee kyllä Ouluun... Helsinkiä lukuunottamatta pisterajoissa ei kyllä ole ihan valtavia eroja; sinä vuonna kun itse pääsin sisään oli pääsykokeen raakapisteraja Tampereelle 61 ja Kuopioon 57. Ei sinne Kuopioonkaan nyt mitenkään heittämällä sisään menty Tampereeseen verrattuna. Helsingin pisteraja olikin sitten yli 70.
Eikö ensi vuonna tule yhteishaku. ? Tulee tasokkaampaa porukkaa sinne Ouluun ja Kuopioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pari kaveriani hakivat heti lukion jälkeen ja vasta kolmannella pääsivät sisään. Lukivat siis käytännössä kaksi ja puoli vuotta keväät ja syksyt ja kävivät kahtena vuonna valmennuskurssit. Lääkikseen on vaan todella vaikea päästä sisään. Älä lannistu vaan yritä ensi vuonna uudestaan. Kyllä se jossain vaiheessa tärppää!
Onko AP kertonut kirjoitusten tuloksiaan missään vaiheessa? Minusta on edesvastuutonta antaa katteettomia kannustuksia tääällä. Ei sinne todellakaan pääse, jos ei ole kyllin lahjakas. Ei vaikka kuinka lukisi ja kävisi valmennuskursseja. Mutta jos on ollut joskus jo ihan tipalla, niin toki silloin kannattaa yrittää uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ensi vuonna tule yhteishaku. ? Tulee tasokkaampaa porukkaa sinne Ouluun ja Kuopioon.
Yhteishaku ois kyllä reilu systeemi! Kannatan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
torpattu kirjoitti:
Todella huonosti meni tänään pääsykokeet. Mutta olinkin siellä lähinnä harjoittelemassa. Luin vain noin 1/5 opiskeltavasta materiaalista ja jätin useamman tehtävän vastauksia vaille. On hassua että vaikka tarkoitus olikin työkiireiden tuoksinassa käydä vaan treenaamassa pääsykokeissa, tuli tosi luuseri olo! :P Mutta ensi vuonna kun olen näillä näkymin äitiyslomalla, aion valmistautua paremmin seuraaviin pääsykokeisiin. Voiko muuten äitiyslomalla ollessa osallistua pääsykokeisiin? Ja voihan olla että se äippälomalla lukeminenkin jää vain haaveeksi.. :P Työkaverit vaan lannistavat etten ikinä pysty pienen lapsen kanssa lukemaan ja että opiskelutkin olisi parempi jättää ikuisiksi haaveiksi.. :( Mitä olette mieltä?
Olisit vaan tänä vuonna tsempannut pääsykokeisiin. Et sinä äitiyslomalla pääsykokeisiin lue, olet suurinpiirtein koko ajan kiinni vauvassa. Se on vaan ennakkokuvitelmaa, että äitiyslomalla saa jotain muutakin aikaan. Harkitse lääkikseen hakemista uudelleen siinä vaiheessa, kun lapsesi menee kouluun.
Itse asiassa meillä on kyllä lääkiksessä yksi tänä vuonna aloittanut, joka luki alle 1v vauvan kanssa äitiyslomalla pääsykokeisiin ja pääsi sisään :) Ehti lukea vain n. 3 h päivässä. Tosin hän oli kyllä jo edellisenä keväänä hakenut ja päässyt lähelle sisäänpääsyrajaa, joten varmaankaan ei tarvinnut enää hirveästi opiskella uutta, vaan lähinnä ylläpitää ja vähän syventää jo viime keväänä opittuja taitoja. Mut onnistuu se sisäänpääsy vauvankin kanssa!
Meilläkin lääkikseen pääsi aloittaessani samalle kurssille sisään äiti, jolla oli n. 6 kk ikäinen vauva. Ei häntä kyllä sitten näkynyt sen parin ensimmäisen aloitusviikon jälkeen, ei myöhempinäkään vuosina.
Sitten oli taas niitä, jotka tekivät vauvoja opiskeluaikana. Yksikin tuli luennolle synnytettyään edellisenä päivänä, renkaan ja vauvansa kanssa.
Toinen uskis taas rupesi tekemään vauvoja putkeen neloskurssilla naimisiin mentyään, eikä koskaan valmistunut.
Onko erityisopiskelijoille omaa luokkaa lääkiksessä?
Jos on vaikkapa asperger tai lievästi kehitysvammainen niin kai saa tukiopetusta kuten muissakin oppilaitoksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sairasta, että lääketieteelliseen saa hakea uudestaan ja uudestaan kunnes pääsee väkisinkin sisään. Ei ihme, että suuri osa lääkäreistä ei osaa muuta kuin lähettää potilaan jonottamaan seuraavalle lääkärille.
Minun haaveni oli lakaisinkoneen kuljettaja ja roskakuski, molempiin pääsin, ja nyt omistan keskisuuren kiinteistöhuoltoyhtiön pääkaupunkiseudulla ja palkkalistoillani on kaksikin lääkäriä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä oikein ymmärrä tätä ihmisten niin kovaa hinkua päästä esim lääkikseen tai oikikseen, että haetaan neljänä vuonna peräkkäin ja aina laitetaan perhe "sivuun" kevääksi. Onko se nyt niin hienoa sitten että kannattaa laiminlyödä parisuhde/perhe/ystävät joka vuosi? Ja eikö voi vaan uskoa että ei ole tarpeeksi hyvä ja keksiä jotain muuta?
Ja näin elämätapa luuseri esittäytyy.. niin saahan sitä rahaa sossusta tekemättä mitään...
No niin justiin, sepä ei ookaan säälittävää hakea viidettä vuotta johonki lääkikseen kun pitää olla niin hienoa että, mikään muu ammatti ei kelpaa. Sitten eletään itaas tsekkäästi jossain kuplassa puoli vuotta ja parhaassa tapauksessa jätetään perhe oman onnensa nojaan. Vain huomatakseen ettei tänäkään vuonna portit auenneet. WHAT'S THE POINT? Ymmärrän kyllä jos pari kertaakin koittaa mutta toi menee jo yli. Ja minkä takia täällä ihannoidaan epärealistisia urahaaveita mutta alapeukkua saa jos erehtyy sanomaan että sen ajan vois käyttää muuhunkin? Eipä toi pääsykokeisiin vuosia elämästään lukemalla käyttäminenkään tuloja yhteiskunnalle tuo?
Miksi ei kannattaisi yrittää jos on innostusta? Viiden vuoden palkkaeron saa kyllä lääkärin palkalla aika nopeasti kiinni. Toisekseen se on aika epäolennainen asia jos pääsee alalle, jota haluaa tehdä. Suomessa on hyvä tukijärjestelmä, eikä perhe mihinkään oman onnensa nojaan jää. Lähinnä on kyse siitä, että mitä tuollainen rupeama tekee itselle henkisesti. Tuskin kahden yrityksen jälkeen opiskelu vie enää niin paljon aikaa, että ei voisi samalla tehdä jotain töitä. Luulisi nimittäin silloin perusteet olevan jo niin hyvin hallussa, että pelkkä kertailu riittäisi ylläpitämään sitä. Pääsykokeessa sitten tarvitaan kykyä rauhoittua ja säilyttää motivaatio, vaikka koe vaikuttaisikin alkuun hankalalta.
Kaverini pääsi sisään neljännellä yrittämällä.
Ei siinä nimenomaan mikään "pieni kertailu" riitä, jos ei osaamisen taso ole aikaisempinakaan vuosina sisäänpääsyyn riittänyt. Pitää oppia lisää ja se vie kaiken ajan. Enkä tässä nyt sitä tarkoittanutkaan, että perhe jää rahatta, vaan vailla henkistä läsnäoloa ja tukea.. Olen monesti kuullut tapauksista, joissa pääsykokeisiin lukeva puolisko ei kevään aikana osallistu mihinkään kodin töihinkään. Minusta ei kuulosta fiksulta touhulta.
Toisekseen en puhunut myöskään mistään palkkaeroista, vaan tuossa kun alkuperäiseen kommenttin vastattiin "niin voihan sitä kelan rahoillakin lorvia" kun kritisoitiin vuosia elämästään pääsykokeisiin käyttämistä, niin siihen vaan totesin ettei se pääsykokeisiinkaan luku yhteiskunnalle mitään tuloja tuo! Vasta se tuo, jos sattuu sisäle pääsemään ja valmistumaan. Ja se ei tosiaankaan ole mikään itsestäänselvyys vaikka monta kertaa hakisikin. Ja kun puhuit "alasta, jota haluaa tehdä" niin miksi ei sitten voi lukea vaikka lähi- tai hammashoitajaksi? Niin, se ei käy vaan pakko olla lääkäri vaikkei sisään opiskelemaan pääsekään.
Vierailija kirjoitti:
Kävitkö valmennuskurssin?
Miten ajattelit selvitä opiskeluista, jos rahat on loppu heti pääsykokeiden jälkeen?
Suomessahan opiskelu pitäisi olla ilmaista.
Onko tässä mahdollisesti ollut kysymys, jossa on pitänyt nähdä "metsä puilta"? Eli pohjimmiltaan tehtävä on ollut esim. Perus matematiikan tehtävä (kuinka paljon asia x lisääntyy ajassa y), vain puettuna hämmentävään muotoon. :)
Ja pakko kommentoida tähän, että edes pitkää matikkaa ei tarvita, vaan lukion lyhyt matikka riittää aivan hyvin, jos sen osaa kunnolla. Itse pääsin lyhyellä matikalla lääkikseen eikä tullut kertaakaan mitään ongelmia ymmärtää lukiofyssaa. Onhan lyhyessäkin matikassa logaritmit, trigonometriset funktiot, derivointia yms - kaikki mitä tarvitaan lukiofyssan ja -kemian laskemiseen. Tiedän, että yliopistossa ei todellakaan enää pärjää fysiikan opinnoissa lyhyellä matikalla, mutta lääkikseen riittää aivan hyvin :)