Lue keskustelun säännöt.
Sinne meni lääkärihaaveet :'(
24.05.2013 |
Kävin tänään pääsykokeessa tosi pitkän opiskelun jälkeen, koe oli todella vaikea ja oikein itketti poistullessa, että töistä otettu palkaton meni hukkaan. Nyt on sitten rahat loppu eikä minkäänlaista toivoa sisäänpääsystä. Olin todella tehnyt paljon töitä, mutta ei vaan riittänyt. Voisko joku vähän tsempata?
Kommentit (237)
[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 19:21"]
[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 09:16"]
Lukoiossa kannattaa ottaa pitkä matematiikka, syventävät fyke ja kemia sekä biologia.
[/quote]
Se on hyvä sanoa 25-vuotiaalle, joka ei 15-vuotiaana lukiota aloittaessaan halunnut lääkäriksi.
[/quote]*
Peli ei oo menetetty. Kannattaa suorittaa iltalukiossa ko kurssit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 19:33"]
Kävin tänään pääsykokeessa tosi pitkän opiskelun jälkeen, koe oli todella vaikea ja oikein itketti poistullessa, että töistä otettu palkaton meni hukkaan. Nyt on sitten rahat loppu eikä minkäänlaista toivoa sisäänpääsystä. Olin todella tehnyt paljon töitä, mutta ei vaan riittänyt. Voisko joku vähän tsempata?
[/quote]Oli6tko lukiossa ottanut pitkän matematiikan, syventävät fysiikka, kemia ja biologia. Mikä numero todistuksessa ja miten kirjoitit? Mikäli 7-8 niin ei pienintäkään mahdollisuutta päästä lääkikseen.
Valmennuskurssit ehdottomasti ellet sitten ole saanut laudaturia matematiikassa, biologiassa, kemiassa ja fysiikassa.
Te lukioon menijät niin ottakaa selville heti alussa mitä vaaditaan jos haluaa tietyn ammatin. aina kandee ottaa pitkä matematiikka. Esim lääkikseen jos haluaa niin fysiikka, kemia ja biologia muutakin kun ne pakolliset.
[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 09:16"]
Lukoiossa kannattaa ottaa pitkä matematiikka, syventävät fyke ja kemia sekä biologia.
[/quote]
Se on hyvä sanoa 25-vuotiaalle, joka ei 15-vuotiaana lukiota aloittaessaan halunnut lääkäriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys: Miten opiskelit? Opiskelitko pelkästään asioita kirjoista vai harjoittelitko myös koetta ja koetilannetta?
Minä pääsin opiskelemaan arkkitehtuuria 3. hakukerralla. Ekalla ja tokalla kerralla oli matikka ja kuvis mielestäni hallussa, mutta en tarkkaan tajunnut sitä, mitä kokeessa todella vaaditaan.
Kolmannella kerralla keskityin siihen, että hain netistä aiempien vuosien pääsykokeet ja esimerkkitöitä. Sitten tein aina kolmessa tunnissa yhden tehtävän, kuten pääsykokeessakin pitää toimia. Siis neljä päivää kokeita, 2 kolmen tunnin tehtävää päivässä. Tein tätä useamman kuukauden. Oli rankka hakukevät, mutta toimi!
Jos et ole vielä näin tehnyt, niin kokeile. Netistä löytyy lääkiksen vanhat pääsykokeet. Valmennuskurssista tai -materiaaleista voisi olla myös hyötyä. Ja todellakin kannatta harjoitella myös sitä kokeen tekemistä juuri sillä tavalla kuin koetilanteessakin pitää toimia! Toivotan onnea ja menestystä! Jos törmäät kommenteihin, joissa sinua yritetään lannistaa, niin ne on kirjoittanut joku sellainen, joka itse on aikanaan luovuttanut, luopunut unelmastaan ja muuttunut katkeraksi.
Näin ulkopuolisena sanon ettei lääkäri saa hermostua. Nehän on aina viileitä ja rauhallisia hoitaessaan potilaita ja kuuntelevat tarkkaan. Stressinsietokyky on kuitenkin pitkälti ihmisen olemuksessa, mutta toki sitä voi harjoittaa, mutta riittääkö se?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kui nii? Siis lääkäri ulkomailta vai miten?
Tosiasiat kannattaa myöntää. Kaikki meistä ei ikinä pääse lääkikseen vaikka vuosikymmeniä yrittää ja omistautuu lukemiselle. Lääkikseen hakee valikoitunut porukka. Lukiopohja tulee olla kova, itse ikävuodet 16-19 lukiossa luin päivittäin läksyjä (eli pääsykoekirjoja) 3-5 tuntia/päivä Kolmen lukiovuoden ajan ja kesäisin abikursseja ym. Lukioikäisellä kapasiteetti oppia, ja varsinkin muistaa ulkoa on aivan toinen kuin aikuisella. Ja tuo toiston määrä:kolme pitkää vuotta päivittäistä jauhamista. Vaikea on aikuisen ottaa näitä nuoria kiinni. Itse pääsin ekalla lääkikseen ja ainakin pienryhmäni jäsenistä kaikki 6 olivat kirjoittaneen 6 laudaturia( tuolloin ei enempää voinut kirjoittaa) ja lukion päästötodistusta. keskiarvot oli välillä 9.5-10.0. Eli ei ihan keskimääräisiä oltu. Varmaan on niitäkin lääkikseen päässeitä, joilla oli huonompi lukiomenestys, mutta enpä itse ole sellaisia 20-V lääkäriurani aikana kohdannut.
Tuulimyllyjä vastaan ei kannata taistella. Katteettomat tsemppuviestit on tylsiä, jos ei ole todellisia edellytyksiä lääkäriopintoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosiasiat kannattaa myöntää. Kaikki meistä ei ikinä pääse lääkikseen vaikka vuosikymmeniä yrittää ja omistautuu lukemiselle. Lääkikseen hakee valikoitunut porukka. Lukiopohja tulee olla kova, itse ikävuodet 16-19 lukiossa luin päivittäin läksyjä (eli pääsykoekirjoja) 3-5 tuntia/päivä Kolmen lukiovuoden ajan ja kesäisin abikursseja ym. Lukioikäisellä kapasiteetti oppia, ja varsinkin muistaa ulkoa on aivan toinen kuin aikuisella. Ja tuo toiston määrä:kolme pitkää vuotta päivittäistä jauhamista. Vaikea on aikuisen ottaa näitä nuoria kiinni. Itse pääsin ekalla lääkikseen ja ainakin pienryhmäni jäsenistä kaikki 6 olivat kirjoittaneen 6 laudaturia( tuolloin ei enempää voinut kirjoittaa) ja lukion päästötodistusta. keskiarvot oli välillä 9.5-10.0. Eli ei ihan keskimääräisiä oltu. Varmaan on niitäkin lääkikseen päässeitä, joilla oli huonompi lukiomenestys, mutta enpä itse ole sellaisia 20-V lääkäriurani aikana kohdannut.
Tuulimyllyjä vastaan ei kannata taistella. Katteettomat tsemppuviestit on tylsiä, jos ei ole todellisia edellytyksiä lääkäriopintoihin.
Tiedän yhden joka oikeasti taisteli niitä tuulimyllyjä vastaan ja pääsi lääkikseen. Aloitti siis ihan nollasta, ei lukiota pohjalla. Tähän vielä muutama sellainen ekstrahankaluus päälle. Perusfiksu, ei huippuälykäs. Tietysti se otti vuosia ja teetti valtavasti töitä kun takamatka oli niin pitkä, mutta hän onnistui ja opiskelee nyt toista vuotta lääketieteellisessä.
Hänestä tulee varmasti paljon parempi lääkäri kuin monesta muusta helposti sisään lääkikseen seilanneista.
Mä en itse suostu uskomaan että ihmisen elämä on tuomittu jo lukioikäisenä. Tarkoittaen että käytännössä vanhemmat ja ympäristö ennalta määräävät mitä sinusta tulee isona ja kuinka hyvin pärjäät.
Maailma on mahdollisuuksia täynnä, älkää ikinä luovuttako! :)
Vierailija kirjoitti:
Kävin tänään pääsykokeessa tosi pitkän opiskelun jälkeen, koe oli todella vaikea ja oikein itketti poistullessa, että töistä otettu palkaton meni hukkaan. Nyt on sitten rahat loppu eikä minkäänlaista toivoa sisäänpääsystä. Olin todella tehnyt paljon töitä, mutta ei vaan riittänyt. Voisko joku vähän tsempata?
Nyt tiedät mitä sinne vaaditaan. Seuraavalla kerralla onnistuu paljon paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsemppaan sen verran, että aniharva pääsee lääkikseen ensimmäisellä yrittämällä sisään.
Tämä on totta. Ensikerralla uusi yritys. Vuosi aikaa lukea järjestelmällisesti asiat läpi.
t.male
Vierailija kirjoitti:
Tosiasiat kannattaa myöntää. Kaikki meistä ei ikinä pääse lääkikseen vaikka vuosikymmeniä yrittää ja omistautuu lukemiselle. Lääkikseen hakee valikoitunut porukka. Lukiopohja tulee olla kova, itse ikävuodet 16-19 lukiossa luin päivittäin läksyjä (eli pääsykoekirjoja) 3-5 tuntia/päivä Kolmen lukiovuoden ajan ja kesäisin abikursseja ym. Lukioikäisellä kapasiteetti oppia, ja varsinkin muistaa ulkoa on aivan toinen kuin aikuisella. Ja tuo toiston määrä:kolme pitkää vuotta päivittäistä jauhamista. Vaikea on aikuisen ottaa näitä nuoria kiinni. Itse pääsin ekalla lääkikseen ja ainakin pienryhmäni jäsenistä kaikki 6 olivat kirjoittaneen 6 laudaturia( tuolloin ei enempää voinut kirjoittaa) ja lukion päästötodistusta. keskiarvot oli välillä 9.5-10.0. Eli ei ihan keskimääräisiä oltu. Varmaan on niitäkin lääkikseen päässeitä, joilla oli huonompi lukiomenestys, mutta enpä itse ole sellaisia 20-V lääkäriurani aikana kohdannut.
Tuulimyllyjä vastaan ei kannata taistella. Katteettomat tsemppuviestit on tylsiä, jos ei ole todellisia edellytyksiä lääkäriopintoihin.
No mun työkavereina on lääkäreitä ja heidän kanssaan ollaan puhuttu monestikin koulumenestyksestä. Yks niistä on 6 ällän yo. Muut matemaattisesti lahjakkaita mutta muuten ihan keskitasoa, meidän ylilääkärillä oli ollut lukion ka vähän yli kasin. Yhdellä oli vielä lukion tokalla matikkakin ollut seiska, ennenkuin alkoi lukemaan ja niin vain rykäs ekalla kerralla sisään, tosin valmennuskurssin kautta. Sen sisko oli ollut kympin oppilas, mutta eipä päässyt vaikka oli vissiin useamman kerran koettanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin tunnen yhden, jolle lääkis oli unelma. Pääsi 6. yrittämällä sisään. Ei kuitenkaan koskaan pärjännyt lääkärin töissä, vaikka se oli hänen suurin urahaaveensa. Päätyi tutkijaksi ja on siihen kohtuullisen tyytyväinen.
Ei lääkis tee autuaaksi. Lääkärinä työskentely ei ole mitään unelmaa. Se on usein hyvin vaikeiden päätösten tekemistä ja vastuun ottamista hankalista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se onkin, laskurutiini on kunnossa, biologiat käyty läpi moneen kertaan yms. mutta kokeessa kysyttiin esim makuladegeneraation yhteyttä natriumkanavien aukeamisen todennäköisyyden pienenemiseen. Liian soveltava. Harmittaa niin paljon, ettei valinnassa käytetä mitään muuta kuin perus tiedeaineet. Pienikin tilaisuus näyttää oma motivaatio tai soveltuvuus alalle, mutta ei. AP
Koska opinnot ovat niin vaativat, lääkikseen paras soveltuvuuden mitta on juurikin ne vaikeat pääsykokeet. Valitsijat haluavat, että ne jotka valitaan, valmistuu mahdollisimman pian, eikä joudu uusimaan joka koetta.
Menestyvä lääkäri voi työskennellä myös tutkijana.
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se onkin, laskurutiini on kunnossa, biologiat käyty läpi moneen kertaan yms. mutta kokeessa kysyttiin esim makuladegeneraation yhteyttä natriumkanavien aukeamisen todennäköisyyden pienenemiseen. AP
Olihan kysymys! Tuohon en minäkään olisi osannut vastata ja lääkärinä sentään oltu jo 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 20:44"]Siinä vaan on se ero, että lähihoitajaksi pääsee kuka vaan, sairaanhoitajaksi ei. Opiskelukin on paljon vaativampaa, joten ei se lähihoitajuus ole mikään tae sairaanhoitajaksi soveltumisesta.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 19:43"]
No voin lohduttaa, että mistään opiskeluista tai osaamisesta ei ollut mitään hyötyä viime syksynä sh-pääsykokeessakaan. Sain psykologisen testin perusteella tuloksen, että olen soveltumaton alalla, vaikka lähihoitajakoulun pääsykokeessa sain täydet pisteet samasta asiasta, joten kyllä ne pääsykokeet vaan voivat olla ihan outoja ja kummallisia, eikä niissä välttämättä auta mikään osaaminen tai luonteenpiirteet yhtään, kun pääsykokeet tuntuvatkin joltain ihan insinööritaitojen kokeilta:(
Lähihoitajaopinnot kestävät 3 vuotta, sairaanhoitajan 3,5. Että ihan puoli vuotta enemmän.
Ja mitähän tarkoitit tällä kommentilla? Sairaanhoitajaopintoihin pitää olla lukio tai joku perustutkinto ensin...
[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 09:40"]
[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 09:07"]
[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 08:55"]
No ihan varmasti loukkaantui.Kyllä lääkärin työ tekijäänsä opettaa. Jokainen päivystävä lääkäri joutuu tilanteeseen, jossa stressinsietokyky ylittyy. Silti he selviävät tilanteesta. Pääsykoe nyt vaan on tapa karsia jotenkin valtava hakijamäärä.
Ap: lle tsemppiä tulosten odottamiseen. Uutta yritystä peliin, jos nyt meni pieleen.
T: 20 vuotta sitten pääsykokeet pinnistellyt kirurgi
[/quote]
Tiedän. ;) Mut se pointti onkin, että sinä ja minä osaamme toimia, vaikka stressikäyrä pomppaa kattoon.
t. 19v sitten pääsykokeissa ollut päivystyslääketieteen erikoistuva yleislääketieteen el
[/quote]
No, en itse kommentoisi stressinsietokyvystä noin kenellekään.
[/quote]
Sinähän toki tiedät, miten se keskustelu meni. Av mamma osaa aina parhaiten...