Lue keskustelun säännöt.
Monipuolisen naisen on vaikea pariutua
15.07.2020 |
Kun nainen on nelikymppisenä hyvin toimeentuleva, luonnossa liikkuva, urheilullinen, kätevä käsistään ja kiinnostunut myös kirjallisuudesta ja kulttuurista, niin samanlaisia miehiäpä ei vapaana ole. Olen myös sillä tavalla maanläheinen, että Audi-kuskit ym. "menestyjät" eivät sytytä. En ole mielestäni lainkaan pinnallinen, mutta toivon kumppanin silti harrastavan säännöllistä liikuntaa jo ihan terveytensäkin kannalta. Mutta jos miehellä on kiinnostusta henkisiin harrastuksiin, ei hän todennäköisesti liiku yhtään ja toinen ääripää on sitten jääkiekkointoilijat tai salihirmut, joita ei kulttuuri kiinnosta.
Kaipaisin aikuista seuraa, mutta nyt tuntuu että jokainen tapailututtavuus ottaa enemmän kuin antaa. Käsitän ettei täydellistä miestä olekaan, eikä toki naistakaan ( ;) ), mutta kun tienaan hyvin, elämä on järjestyksessä, saan itse tehtyä pikku remontit sun muut, niin välillä mietin onko sitä liiankin itsenäinen.
Ja olen sinkku koska lähdin huonosta ja rajoittavasta liitosta, jonka jälkeen vasta sainkin elämäni kuntoon ja kaikki kykyni käyttöön.
Kommentit (129)
101 mielestä monipuolisuus = miehekkyys. Vastausten perusteella näyttää, että miehekkyys = yksipuolisuus. Missä näitä korkeakoulutettuja luonnosta, kalastuksesta, puutarhahommista ja laadukkaista dokkareista pitäviä miehiä on? En ole tavannut yhtäkään, vaikka olen käynyt monilla treffeillä. En ole enää tinderissä, kun ei siellä tuntunut olevan tällaisia miehiä. Ne kaupunkilomailevat realitya katsovat somettavat salimaket ei kiinnosta. En myöskään innostu velttoilevista viininlipittäjä humanisteista, jotka odottavat että laskut ja arkiaskareet hoitaa joku mystinen kotintonttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tällaisia miehiä on, mutta ne ovat kaikki varattuja. Mies ei lähde suhteesta kuin uuteen suhteeseen, joten muut ovat exiensä jättämiä, useimmiten syystä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tällaisia miehiä on, mutta ne ovat kaikki varattuja. Mies ei lähde suhteesta kuin uuteen suhteeseen, joten muut ovat exiensä jättämiä, useimmiten syystä.
Niin, varattuja, tai sinkkuja etsimässä sitä itselleen sopivaa kumppania.
Vastavuoroisesti voisin kysyä, missä ovat kaikki ne älykkäät ja uteliaat, itsenäiset, kunnianhimoiset ja empaattiset, optimistisesti ajattelevat, positiivisesti itseensä ja muihin suhtautuvat, tasa-arvoista monogamista parisuhdetta etsivät vela-naiset, jotka haluavat pitää työn ja vapaa-ajan tasapainossa.
T. #1
Miksi et pariutunut parikymppisnä? Parhaat viedään nuorina.
Tsemiä jämäpalojen kansas, sinäkin olet sellainen
Sinulle voisi sopia sellainen hiljainen, kulturelli lenkkeilijämies. Ainoastaan sinun pitäisi hyväksyä se, että mies on hiljaisempi ja syrjäänvetäytyvämpi.
Valitettavasti nelikymppisenä on vaikeampi pariutua, kun suurin osa miehistä on jo viety.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tällaisia miehiä on, mutta ne ovat kaikki varattuja. Mies ei lähde suhteesta kuin uuteen suhteeseen, joten muut ovat exiensä jättämiä, useimmiten syystä.
Niin, varattuja, tai sinkkuja etsimässä sitä itselleen sopivaa kumppania.
Vastavuoroisesti voisin kysyä, missä ovat kaikki ne älykkäät ja uteliaat, itsenäiset, kunnianhimoiset ja empaattiset, optimistisesti ajattelevat, positiivisesti itseensä ja muihin suhtautuvat, tasa-arvoista monogamista parisuhdetta etsivät vela-naiset, jotka haluavat pitää työn ja vapaa-ajan tasapainossa.
T. #1
Tuo lapsettomuuden vaatimus, menneessä ja tulevassa elämässä, on merkittävin parametri, miksi et löydä naistasi. Siitä jos joustat, johan on markkinat!
Meillä naisilla on eri apajat. Tai siis, apajia ei ole.
On suorastaan luonnotonta, että halutaan hedonistisesti paneskella, mutta lapsen tulo on ehdoton no-no. Rohkenen väittää, että _useimmilla_ rakastuneilla naisilla herää ajatus yhteisestä lapsesta rakastamansa miehen kanssa. Se on meihin biologisesti sisäänrakennettu, ja vaikuttaa lisääntymissviettinä sukupuolisesti aktiivisessa iässä. Vaihdevuodet ohittanut nainen ei toivo lapsia, vaikka olisi löytänyt elämänsä miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
101 mielestä monipuolisuus = miehekkyys. Vastausten perusteella näyttää, että miehekkyys = yksipuolisuus. Missä näitä korkeakoulutettuja luonnosta, kalastuksesta, puutarhahommista ja laadukkaista dokkareista pitäviä miehiä on? En ole tavannut yhtäkään, vaikka olen käynyt monilla treffeillä. En ole enää tinderissä, kun ei siellä tuntunut olevan tällaisia miehiä. Ne kaupunkilomailevat realitya katsovat somettavat salimaket ei kiinnosta. En myöskään innostu velttoilevista viininlipittäjä humanisteista, jotka odottavat että laskut ja arkiaskareet hoitaa joku mystinen kotintonttu.
Ei vaan pointti on siinä että tässä olisi haussa mies jossa on kaikki samassa paketissa.
Pitää löytyä miehekkyyttä, erämies joka selviää luonnossa ja korjaa katon - mutta sitten myös on kulturelli ja pitää juuri tietyn naisen suosikkikirjoista ja suosikkinäytelmistä. Ja tokihan tämä mies on myös korkeakoulutettu ja hyväpalkkaisessa ammatissa. Ja pitkä ja komea.
"Missä näitä korkeakoulutettuja luonnosta, kalastuksesta, puutarhahommista ja laadukkaista dokkareista pitäviä miehiä on?"
Parisuhteissa kaltaistensa unelmakumppanien kanssa.
Mikähän tossa kirjojen lukemisessa tai kuvataiteen tai teatterin katsomisessa on niin ihmeellistä? Ihan samanlaista passiivista muiden tuottaman sisällön kuluttamista kuin kotisohvalla lenkkimakkara kädessä tv:n katsominen ym. Se ei tee kenestäkään lähtökohtaisesti yhtään älykkäämpää tai kiinnostavampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, ketjuhan oli herännyt eloon, jihuu! Arvasin kyllä yleisen vastaanoton, ja ymmärränkin sen. Olen miettinyt paljon sitä, olenko ylimielinen tai liian vaativa. Mutta olen myös tapaillut monenlaisia miehiä avoimin mielin, mutta en ole onnistunut ihastumaan. En tarkoita, että miehen pitäisi olla juuri sellainen kuin itse olen. Mutta oli fiksu, lukenut ja kulturellikin mies, joka ei liikkunut edes perus kävelylenkkejä ja elintapasairauksia alkoi jo olla useampia. Oli mies, jonka kanssa lenkkeilimme, mutta joka käyttäytyi varsin juntisti julkisella paikalla. Oli mies, joka harrasti lukemista ja musisointia, mutta elämänhallinta oli hukassa ja talous aivan retuperällä.
Kulttuuriharrastuksilla tarkoitan jotain normaalia yleissivistystä kirjallisuuden ja taiteen saralla, museo- ja teatterikäyntejä ym. tavallista.
En kuvittele olevani erikoisuus kun osaan remontoida, vaan tarkoitin sitä, että en varsinaisesti "tarvitse" parisuhdetta mihinkään. Olen fyysisesti ja henkisesti terve, elämä hallinnassa jne. ja odotan sitä myös kumppanilta. Sellaisia ei kuitenkaan tunnu olevan.
Mitäkö minulla on tarjota? He-levetin hauskaa ja nokkelaa seuraa, positiivisuutta, luotettavuutta, ei-somettavaa hetkeen keskittyjää, luonnossa viihtyvää seikkailuseuraa. Ja kyllä, pärjäisin myös villissä luonnossa tarvitsematta humanistisen tiedekunnan tukea. Joka kesä vietän aikaa alkeellisella mökilläni ihan omin neuvoin.
En tarkoita olla ylimielinen, mutta en vain löydä sellaista miestä, jota voisin vähän katsoa ylöskin päin. Mutta erittäin mielenkiintoista keskustelua, ja kiitän lämpimästi jokaista, joka on vaivautunut kirjoittamaan. Opettavaista ja ajatuksia herättävää lukea erilaisia mielipiteitä. Kiitos. Ap
Siinähän se tuli.
Nainen kehittää itseään mahdollisimman vahvaksi, osaavaksi, naiseksi joka käyttää niitä housuja ja jolla on enemmän munaa kuin miehillä.
...mutta sitten pitäisi löytää miestä jota katsella ylöspäin, koska tokihan mihen pitää olla se rohkea ja osaava, jämäkkä ja assertiivinen seikkailija naiseen verrattuna.
Hankala yhdistelmä.
Tuo on kuin minä alkaisin kehittämään itseäni mahdollisimman feminiiniseksi ja pehmeäksi, mieheksi joka käyttää hametta...ja sitten haluaisin sen supernaisellisen naisen tunteakseni itseni miehekkääksi tähän verrattuna.
Hiljaista olisi pariutumisen kanssa.
Mitä oikein selität? Totta kai kumppanissa pitää olla ihailtavia ominaisuuksia. Yleensä läheisissä ystävissäkin on.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän tossa kirjojen lukemisessa tai kuvataiteen tai teatterin katsomisessa on niin ihmeellistä? Ihan samanlaista passiivista muiden tuottaman sisällön kuluttamista kuin kotisohvalla lenkkimakkara kädessä tv:n katsominen ym. Se ei tee kenestäkään lähtökohtaisesti yhtään älykkäämpää tai kiinnostavampaa.
Totta kai samat kiinnostuksen kohteet tekevät ihmisestä kiinnostavamman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, ketjuhan oli herännyt eloon, jihuu! Arvasin kyllä yleisen vastaanoton, ja ymmärränkin sen. Olen miettinyt paljon sitä, olenko ylimielinen tai liian vaativa. Mutta olen myös tapaillut monenlaisia miehiä avoimin mielin, mutta en ole onnistunut ihastumaan. En tarkoita, että miehen pitäisi olla juuri sellainen kuin itse olen. Mutta oli fiksu, lukenut ja kulturellikin mies, joka ei liikkunut edes perus kävelylenkkejä ja elintapasairauksia alkoi jo olla useampia. Oli mies, jonka kanssa lenkkeilimme, mutta joka käyttäytyi varsin juntisti julkisella paikalla. Oli mies, joka harrasti lukemista ja musisointia, mutta elämänhallinta oli hukassa ja talous aivan retuperällä.
Kulttuuriharrastuksilla tarkoitan jotain normaalia yleissivistystä kirjallisuuden ja taiteen saralla, museo- ja teatterikäyntejä ym. tavallista.
En kuvittele olevani erikoisuus kun osaan remontoida, vaan tarkoitin sitä, että en varsinaisesti "tarvitse" parisuhdetta mihinkään. Olen fyysisesti ja henkisesti terve, elämä hallinnassa jne. ja odotan sitä myös kumppanilta. Sellaisia ei kuitenkaan tunnu olevan.
Mitäkö minulla on tarjota? He-levetin hauskaa ja nokkelaa seuraa, positiivisuutta, luotettavuutta, ei-somettavaa hetkeen keskittyjää, luonnossa viihtyvää seikkailuseuraa. Ja kyllä, pärjäisin myös villissä luonnossa tarvitsematta humanistisen tiedekunnan tukea. Joka kesä vietän aikaa alkeellisella mökilläni ihan omin neuvoin.
En tarkoita olla ylimielinen, mutta en vain löydä sellaista miestä, jota voisin vähän katsoa ylöskin päin. Mutta erittäin mielenkiintoista keskustelua, ja kiitän lämpimästi jokaista, joka on vaivautunut kirjoittamaan. Opettavaista ja ajatuksia herättävää lukea erilaisia mielipiteitä. Kiitos. Ap
Siinähän se tuli.
Nainen kehittää itseään mahdollisimman vahvaksi, osaavaksi, naiseksi joka käyttää niitä housuja ja jolla on enemmän munaa kuin miehillä.
...mutta sitten pitäisi löytää miestä jota katsella ylöspäin, koska tokihan mihen pitää olla se rohkea ja osaava, jämäkkä ja assertiivinen seikkailija naiseen verrattuna.
Hankala yhdistelmä.
Tuo on kuin minä alkaisin kehittämään itseäni mahdollisimman feminiiniseksi ja pehmeäksi, mieheksi joka käyttää hametta...ja sitten haluaisin sen supernaisellisen naisen tunteakseni itseni miehekkääksi tähän verrattuna.
Hiljaista olisi pariutumisen kanssa.
Mitä oikein selität? Totta kai kumppanissa pitää olla ihailtavia ominaisuuksia. Yleensä läheisissä ystävissäkin on.
Pointti tuossa lainaamassasi viestissä on etä niiden ominaisuuksien pitää aina olla niitä miesominaisuuksia kuten menestys, osaaminen käytännön tilanteissa, assertiivisuus, nokkeluus, tms.
Jos nainen on itse näissä vahvoilla niin rima miehelle nousee, ja juuri näissä asioissa.
Koskaan ei voi olla niin että nainen olisi näissä selkeästi parempi mutta ihailisi vaikkapa miehen empaattisuutta, rauhallisuutta, visuaalisuutta, tms.
Ei miehet halua monipuolista naista, vaan seksikkään naisen, joka tarvitsee miestä.
Ehkä vähän ohi aiheen, mutta. Harva mies haluaa itsenäistä naista. Monella miehellä on jokin ihme tarve saada tuntea itsensä tarvituksi, ja naisen "liian hyvä" itsenäinen pärjääminen ei viehätä. Kun nainen on vähän avuton, mies saa kokea olevansa taitava ritari (tai mitä ikinä miehet nyt kokevatkaan).
Koulutettuna ja pärjäävänä naisena koen tämän hyvin ärsyttävänä, koska en jaksa leikkiä avuttomampaa kuin olen. Selviydyn joitain raskaita fyysisiä juttua lukuun ottamatta ihan kaikesta ilman miestä. Minulla on omat rahat ja oma asunto, joten siihenkään en tarvitse miehen panosta. Lapsi on jo, siitä suhteesta tuli ero, eli lapseenkaan en enää tarvitse miestä. Ikää 42, seksi kiinnostaa yhä vähemmän eli siinäkin selviän hyvin ilman miehen panosta. Ehkä eniten tarvitsisin miestä jonkinlaiseen kumppanuuteen, asioiden jakamiseen. Yhdessä moni asia on mukavempaa kuin yksin.
Koen kuitenkin, että yleisesti miehet tarvitsevat naista paljon enemmän kuin toisin päin. Miehet vain tarvitsevat naista tarvitsemaan itseään. Naiset taas ovat väsyneitä siihen, että kaikki (työnantaja, lapset, puoliso, ikääntyvät vanhemmat) tarvitsevat heitä eivätkä he tarvitsisi enää yhtään miesten tarvitsevuutta.
Tämä siis vain oma kokemukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On suorastaan luonnotonta, että halutaan hedonistisesti paneskella, mutta lapsen tulo on ehdoton no-no. Rohkenen väittää, että _useimmilla_ rakastuneilla naisilla herää ajatus yhteisestä lapsesta rakastamansa miehen kanssa. Se on meihin biologisesti sisäänrakennettu, ja vaikuttaa lisääntymissviettinä sukupuolisesti aktiivisessa iässä. Vaihdevuodet ohittanut nainen ei toivo lapsia, vaikka olisi löytänyt elämänsä miehen.
Ei jeesus mitä sontaa. HAHAHAHAHAHAHAHAHAHAAA!
Siis oletko tyhmä vai idiootti?
Vierailija kirjoitti:
Ei miehet halua monipuolista naista, vaan seksikkään naisen, joka tarvitsee miestä.
Ehkä vähän ohi aiheen, mutta. Harva mies haluaa itsenäistä naista. Monella miehellä on jokin ihme tarve saada tuntea itsensä tarvituksi, ja naisen "liian hyvä" itsenäinen pärjääminen ei viehätä. Kun nainen on vähän avuton, mies saa kokea olevansa taitava ritari (tai mitä ikinä miehet nyt kokevatkaan).
Koulutettuna ja pärjäävänä naisena koen tämän hyvin ärsyttävänä, koska en jaksa leikkiä avuttomampaa kuin olen. Selviydyn joitain raskaita fyysisiä juttua lukuun ottamatta ihan kaikesta ilman miestä. Minulla on omat rahat ja oma asunto, joten siihenkään en tarvitse miehen panosta. Lapsi on jo, siitä suhteesta tuli ero, eli lapseenkaan en enää tarvitse miestä. Ikää 42, seksi kiinnostaa yhä vähemmän eli siinäkin selviän hyvin ilman miehen panosta. Ehkä eniten tarvitsisin miestä jonkinlaiseen kumppanuuteen, asioiden jakamiseen. Yhdessä moni asia on mukavempaa kuin yksin.
Koen kuitenkin, että yleisesti miehet tarvitsevat naista paljon enemmän kuin toisin päin. Miehet vain tarvitsevat naista tarvitsemaan itseään. Naiset taas ovat väsyneitä siihen, että kaikki (työnantaja, lapset, puoliso, ikääntyvät vanhemmat) tarvitsevat heitä eivätkä he tarvitsisi enää yhtään miesten tarvitsevuutta.
Tämä siis vain oma kokemukseni.
Naulan kantaan
Ja saman huomannut.
N34
Ymmärrän aloittajaa täydellisesti ja olen samassa tilanteessa. Ilmaisen sen lyhyesti: pidän itsestäni ja elämästäni ja viihdyn. Harrastan monipuolisesti liikuntaa ja kirjallisuutta, luonto on minulle tärkeä, mutta tykkäön myös reissata ja käydä keikoilla. Lisäksi olen todella seksuaalinen, rohkea, utelias, empaattinen ja tiedonjanoinen. Tykkään kohdata ihmisiä, keskustella syvällisesti ja heittäytyä uuteen. Kehitän itseäni jatkuvasti, opiskelen mielelläni uusia juttuja ja haen elämyksiä sekä pienistä että suurista asioista (voin haltioitua yhtä lailla niin blues-kappaleesta, lähimetsästä tai vaikka Eiffelin tornista).
En ole löytänyt vastaavanlaista miestä mistään. Olen pohdiskellut, onko sellaisia edes ja jos ei niin miksi?
Eli en tarkoita että miehen pitää olla kopio minusta, vaan samanhenkinen ja samalle taajuudelle virittynyt.
Jos tällaista miestä ei löydy, elän tyytyväisenä yksinkin.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa täydellisesti ja olen samassa tilanteessa. Ilmaisen sen lyhyesti: pidän itsestäni ja elämästäni ja viihdyn. Harrastan monipuolisesti liikuntaa ja kirjallisuutta, luonto on minulle tärkeä, mutta tykkäön myös reissata ja käydä keikoilla. Lisäksi olen todella seksuaalinen, rohkea, utelias, empaattinen ja tiedonjanoinen. Tykkään kohdata ihmisiä, keskustella syvällisesti ja heittäytyä uuteen. Kehitän itseäni jatkuvasti, opiskelen mielelläni uusia juttuja ja haen elämyksiä sekä pienistä että suurista asioista (voin haltioitua yhtä lailla niin blues-kappaleesta, lähimetsästä tai vaikka Eiffelin tornista).
En ole löytänyt vastaavanlaista miestä mistään. Olen pohdiskellut, onko sellaisia edes ja jos ei niin miksi?
Eli en tarkoita että miehen pitää olla kopio minusta, vaan samanhenkinen ja samalle taajuudelle virittynyt.
Jos tällaista miestä ei löydy, elän tyytyväisenä yksinkin.
Lisäyksenä tähän, että löydän kyllä siis aktiivisia liikunnallisia miehiä, mutta heitä ei kiinnosta kirjoista, elokuvista ja yhteiskunnasta keskustelu. Ja kun löydän miehen jota kiinnostaa, häntä ei sitten taas kiinnosta liikunta. Jne. Jne.
Yhtä lailla joku muukin voi harrastaa monipuoisesti, ei vaan samoja juttuja kuin sinä. Tässä kun haiskahtaa taas joku sellainen "oon parempi kuin muut" lievästi.
Vierailija kirjoitti:
Yhtä lailla joku muukin voi harrastaa monipuoisesti, ei vaan samoja juttuja kuin sinä. Tässä kun haiskahtaa taas joku sellainen "oon parempi kuin muut" lievästi.
Jos väkisin haluat vääntää asian noin niin ole hyvä.
Tässä on kyse siitä, että ihminen etsii kaltaistaan. Ihan luonnollista. Suhteen onnistumisprosentti on parempi jos on samanlainen ajatusmaailma, luonne ja elämäntyyli.
Jos itse haluat valita kumppanin, joka ei jaa em. asioita kanssasi niin ole hyvä. Kukaan ei estä.
Siinähän se tuli.
Nainen kehittää itseään mahdollisimman vahvaksi, osaavaksi, naiseksi joka käyttää niitä housuja ja jolla on enemmän munaa kuin miehillä.
...mutta sitten pitäisi löytää miestä jota katsella ylöspäin, koska tokihan mihen pitää olla se rohkea ja osaava, jämäkkä ja assertiivinen seikkailija naiseen verrattuna.
Hankala yhdistelmä.
Tuo on kuin minä alkaisin kehittämään itseäni mahdollisimman feminiiniseksi ja pehmeäksi, mieheksi joka käyttää hametta...ja sitten haluaisin sen supernaisellisen naisen tunteakseni itseni miehekkääksi tähän verrattuna.
Hiljaista olisi pariutumisen kanssa.