Lue keskustelun säännöt.
Joe eläisit elämääni jaksaisitko elää vai et?
23.05.2013 |
Olen se heikkolahjainen 40v nainen, mies ja poika löytyy. Olen palstan innoittamana hakenut taas moniin töihin ja kursseille mutta aina tulee seina vastaan. Esim. pph.ksi en pääse niitä on liikaa,lähihoitajakouluun en terveydellisistä syistä päässyt, koulunkäyntiavustajaksi en pääse oppimisvaikeuksien takia.Siivoojan työt eivät sairauksien takia onnistu. Lisäksi kysyin pääsenkö jatkamaan merkonomin opintoja mutta se hylättiin koska koulun mukaan minusta ei niihin ole. Monenlaista olen yrittänyt. Päiväni ovat pelkkää siivousta,pyykinpesua,ruuanlaittoa yms paskaa päivästä toiseen. Kysynkin jos olisit minä jatkaisitko elämää vai luovuttaisitko?
Kommentit (61)
Heikkolahjaiseksi kirjoitat hyvää ja selkeää tekstiä, et sä mikään palikka ole. :)
Kyllä mä varmasti sun tilanteessa elämää haluaisin jatkaa. Sulla on mies ja poikakin vielä, tuollaiset on tärkeitä juttuja. Töitä ei tänä päivänä välttämättä löydy vaikka ois millaiset älynlahjat ja tutkinnot! Silloin pitää vaan etsiä elämään muuta merkittävää tekemistä. Tietty silmät ja korvat edelleen auki työpaikkojen ja koulutuksen varalta, mutta muualtakin kannattaa hakea onnistumisen elämyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 10:28"]
Kotoa voi tehdä kaikkea telemarkkinointijuttua tai markkintatutkimusta tms. ?
Koita jaksaa ja löytää taas ilo elämästä. Jos olet masentunut tai masentumassa, se kannattaa ottaa vakavasti ja hoitaa, saat taas paremmin kiinni elämänsyrjästä.
Luovuttaa ei kannata koskaan! Kun puserrat eteen päin ja huomaat saaneesi itsesi edes johonkin pisteeseen lähtöasetelmasta, se antaa hallinnantunnetta ja tyydyttää mieltä.
[/quote]
Mistä muka löytyy kotona tehtävää puhelimyynti tms työtä? olinhan minä lehtiä myymässä mutta se toimisto aikanaan lopetti eikä kukaan ota etä hommiin. Pitäisi asua jossain kaupungissa jossa olisi sellainen toimisto.
En kestäisi noin ahdistavaa elämää ja ensimmäiseksi eroaisin.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 10:54"]En kestäisi noin ahdistavaa elämää ja ensimmäiseksi eroaisin. [/quote]
Mitä se eroaminen auttaisi?sitten saisin pienen työmarkkinatuen ja yksin jossain pienessä yksiössä olisin.
Kokeile meditointia. Ihan oikeasti saattaa auttaa. Harrasta ainakin liikuntaa sen minkä sairauksilta pystyt, mieluiten ulkona luonnossa. Jos ei muuta, antaa yleensä ainakin paremman mielen joksikin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä kyllä jaksaisin elää. Sinä sensijaan näyt keskittyvän siihen , mikä on hankalaa. Mikesi lapsen kanssa voi harrastaa mitään ? Liikunta virkistää mieltä ja auttaa jaksamaan. Luettelet rajoitteita joka ehdotukseen, eli et halua muutakuin sääliä itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:07"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 10:54"]En kestäisi noin ahdistavaa elämää ja ensimmäiseksi eroaisin. [/quote]
Mitä se eroaminen auttaisi?sitten saisin pienen työmarkkinatuen ja yksin jossain pienessä yksiössä olisin.
[/quote]
Saisit uuden itsenäisen alun elämällesi. Tarvitset minusta etäisyyttä ja aikaa itsellesi.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:39"]
No minä kyllä jaksaisin elää. Sinä sensijaan näyt keskittyvän siihen , mikä on hankalaa. Mikesi lapsen kanssa voi harrastaa mitään ? Liikunta virkistää mieltä ja auttaa jaksamaan. Luettelet rajoitteita joka ehdotukseen, eli et halua muutakuin sääliä itseäsi.
[/quote]
No minähän harrastan lapsen kanssa esim. käydään puistoissa,ulkoillaan,hoidetaan puutarhaa yms en vaan saa mieheltäni ja lapseltani mitään, minä haluaisin kaiken siis perheen,työn,kodin yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea kuin aloituksen joku on ehkä tätä ehdottanutkin mutta mites olis kokkikoulu? Näin naiivisti ajatellen jos kotona pystyt ruokaa laittamaan miksi ei ammatiksi? Tai joku ruokapalvelu työ esim. keittäjä jne.?
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:07"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 10:54"]En kestäisi noin ahdistavaa elämää ja ensimmäiseksi eroaisin. [/quote]
Mitä se eroaminen auttaisi?sitten saisin pienen työmarkkinatuen ja yksin jossain pienessä yksiössä olisin.
[/quote]
Saisit uuden itsenäisen alun elämällesi. Tarvitset minusta etäisyyttä ja aikaa itsellesi.
[/quote]
No tuo olisi aika vaikea toteuttaa rahan puolesta ja muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:48"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:07"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 10:54"]En kestäisi noin ahdistavaa elämää ja ensimmäiseksi eroaisin. [/quote]
Mitä se eroaminen auttaisi?sitten saisin pienen työmarkkinatuen ja yksin jossain pienessä yksiössä olisin.
[/quote]
Saisit uuden itsenäisen alun elämällesi. Tarvitset minusta etäisyyttä ja aikaa itsellesi.
[/quote]
No tuo olisi aika vaikea toteuttaa rahan puolesta ja muutenkin.
[/quote]
No jos helppoa muutosta odottelet, niin tuskin on tulossa ikinä.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:48"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:07"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 10:54"]En kestäisi noin ahdistavaa elämää ja ensimmäiseksi eroaisin. [/quote]
Mitä se eroaminen auttaisi?sitten saisin pienen työmarkkinatuen ja yksin jossain pienessä yksiössä olisin.
[/quote]
Saisit uuden itsenäisen alun elämällesi. Tarvitset minusta etäisyyttä ja aikaa itsellesi.
[/quote]
No tuo olisi aika vaikea toteuttaa rahan puolesta ja muutenkin.
[/quote]
No jos helppoa muutosta odottelet, niin tuskin on tulossa ikinä.
[/quote]
Joutuisin lähtemään rahattomana asumaan johonkin pieneen yksiöön ja hakemaan kenties toimeentulotukea yms ei sekään unelmaelämää olisi. Lapsi jäisi isälleen sillä paremmat olosuhteet täällä ja tulotkin. Lisäksi joskus olen todella sairas ja tarvi´tsen esim.apua kaupassa käymiseen yms niin kuka mua sitten auttaisi kun miestä ei olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ei sillä, että eroaminen olisi hyvä vaihtoehto. Mutta ylipäätään jos elämänmuutosta kaipaat, niin harvemmin kaikki muuttuu sormia napsauttamalla ja vaivattomasti. t. 27
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:58"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:48"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:07"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 10:54"]En kestäisi noin ahdistavaa elämää ja ensimmäiseksi eroaisin. [/quote]
Mitä se eroaminen auttaisi?sitten saisin pienen työmarkkinatuen ja yksin jossain pienessä yksiössä olisin.
[/quote]
Saisit uuden itsenäisen alun elämällesi. Tarvitset minusta etäisyyttä ja aikaa itsellesi.
[/quote]
No tuo olisi aika vaikea toteuttaa rahan puolesta ja muutenkin.
[/quote]
No jos helppoa muutosta odottelet, niin tuskin on tulossa ikinä.
[/quote]
Joutuisin lähtemään rahattomana asumaan johonkin pieneen yksiöön ja hakemaan kenties toimeentulotukea yms ei sekään unelmaelämää olisi. Lapsi jäisi isälleen sillä paremmat olosuhteet täällä ja tulotkin. Lisäksi joskus olen todella sairas ja tarvi´tsen esim.apua kaupassa käymiseen yms niin kuka mua sitten auttaisi kun miestä ei olisi?
[/quote]
Elikkä olet riippuvainen miehestäsi. Itsestähän se pärjääminen on kiinni ja ei se tietenkään voi onnistua jollei edes ole halua yrittää. Eilen täällä oli valitusta meitä kohtaan jotka pärjäämme mainiosti sinkkuina ja kyllä tämä ketju vaan todistaa että me elämme onnellisempana.
Sinä päivänä, kun pikkuveljeni kuoli ja häneltä jäi tänne pieni poika ilman isää, minä päätin, että mitä tahansa vastoinkäymisiä ja karikoita elämä sitten ikinä eteeni heittääkään, niin aion olla kiitollinen siitä, että saan elää ja olla rakkaitteni kanssa, nähdä lasteni kasvavan ja kokea sekä iloja että suruja. Päivääkään en vaihtaisi pois tai jättäisi elämättä. Ja työttömyys ei todellakaan ole syy luovuttaa, ei varsinkaan, kun sinullakin ap on perhe olemassa.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 12:08"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:58"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:48"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:07"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 10:54"]En kestäisi noin ahdistavaa elämää ja ensimmäiseksi eroaisin. [/quote]
Mitä se eroaminen auttaisi?sitten saisin pienen työmarkkinatuen ja yksin jossain pienessä yksiössä olisin.
[/quote]
Saisit uuden itsenäisen alun elämällesi. Tarvitset minusta etäisyyttä ja aikaa itsellesi.
[/quote]
No tuo olisi aika vaikea toteuttaa rahan puolesta ja muutenkin.
[/quote]
No jos helppoa muutosta odottelet, niin tuskin on tulossa ikinä.
[/quote]
Joutuisin lähtemään rahattomana asumaan johonkin pieneen yksiöön ja hakemaan kenties toimeentulotukea yms ei sekään unelmaelämää olisi. Lapsi jäisi isälleen sillä paremmat olosuhteet täällä ja tulotkin. Lisäksi joskus olen todella sairas ja tarvi´tsen esim.apua kaupassa käymiseen yms niin kuka mua sitten auttaisi kun miestä ei olisi?
[/quote]
Elikkä olet riippuvainen miehestäsi. Itsestähän se pärjääminen on kiinni ja ei se tietenkään voi onnistua jollei edes ole halua yrittää. Eilen täällä oli valitusta meitä kohtaan jotka pärjäämme mainiosti sinkkuina ja kyllä tämä ketju vaan todistaa että me elämme onnellisempana.
[/quote]
Varmasti sellaiset terveet,lapsettomat ja oman työpaikan omaavat sinkut onkin onnellisempia mutta mulla on fyysisiä rajoituksia että joutuisin pyytämään kotipalvelua yms.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 12:18"]
Sinä päivänä, kun pikkuveljeni kuoli ja häneltä jäi tänne pieni poika ilman isää, minä päätin, että mitä tahansa vastoinkäymisiä ja karikoita elämä sitten ikinä eteeni heittääkään, niin aion olla kiitollinen siitä, että saan elää ja olla rakkaitteni kanssa, nähdä lasteni kasvavan ja kokea sekä iloja että suruja. Päivääkään en vaihtaisi pois tai jättäisi elämättä. Ja työttömyys ei todellakaan ole syy luovuttaa, ei varsinkaan, kun sinullakin ap on perhe olemassa.
[/quote]
Miksi täällä perheen takia pitäisi kärsiä?kyllä minut on helppo korvata onhan naisia maailma täynnä en usko että mieheni ei ketään saisi ja lapsikin varmasti tottuisi uuteen äitiinsä.
Jo pelkällä asenteella saa paljon aikaiseksi. Ala elää omaa elämää jossa pidät itsesi ykkösenä. Hankkiudu uuteen harrastukseen, mieti voisiko se olla sellainen joka mahdollisesti työllistäisi tulevaisuudessa.
Asennetta kehiin, nainen, elämä on juuri sellaista kun sen haluat olevan.
No en joka päivä pese pyykkiä. Siivoamaan joudun usein koska meillä todella pieni tämä mökki missä asustellaan ja lapsella kamalasti tavaraa ja leluja yms Ja aikaa mulla olis harrastella mutta en mä voi mennä mihinkään piiriin esim. työväenopistolle koska iltaisin joudun katsomaan lasta ja päivisin ei mitään sellaisia ole kuin vanhoille eläkeläisille.