Joe eläisit elämääni jaksaisitko elää vai et?

Toi sun tilanne kuulostaa siltä että sä saat loppuelämän lomailla. Ota siitä ilo irti, kaikki ei ole noin etuoikeutettuja.

Jos mä olisin sä, haluaisin ajatella, että lukisin paljon, hoitaisin puutarhaa tai parvekeviljelmiä, hankkisin koiran, alkaisin kerätä postimerkkejä tai vanhoja Arabian kahvikuppeja, mitä nyt kirpparilta voi löytyä. Alkaisin ehkä kasvissyöjäksi. Tekisin jotain, johon voi uppoutua täysin. Keksisin itselleni uuden intohimon.

Tiedän, että se on varmaan hankalaa. Työtä tekevä ihminen on tarpeellinen ja ihan oikea ihminen. Mustakin välillä tuntuu, että ovia suljetaan nenän edestä jatkuvasti, mutta voihan sitä aina keksiä jotain muuta, jos on yhtään energiaa enää jäljellä. Lycka till.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 10:28"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 10:21"]

Löytyisikö sinulle joku sihteerin työ missä voisit samalla suorittaa sihteerin ammattitutkinnon?

Eikö sieltä teidän paikkakunnaltanne löytynyt sitä puhelinasiakaspalvelua?

[/quote] Siis mitä. Kirjoittajallahan on oppimisvaikeuksia. Oletko joku ihme sovinistinen muinaisjäänne joka kuvittelee että sihteerit lähinnä viilaavat kynsiään töissä?

[/quote]

Jep, minä täällä sihteerinä kanssa naureskelin tolle. Mitähän ihmiset kuvittelee sihteerien työhön kuuluvan. Ei ihminen, jolla on oppimisvaikeuksia pysty hoitamaan asiakkaiden laskutukseen liittyviä asioita, perintää, palkanlaskentaa, töiden kuormitusta, ostoreskontraa jne.

Tuollainen itsensä surkutteluun käpertyminen viittaisi masennukseen. Ilmeisesti sinulla on myös pakkomielle siitä että töihin on päästävä vaikkei pysty? Varmaankin olet jossain neuvonnassa käynyt, ja täälläkin kaikille ehdotuksille sanot ettei pysty fyysisen sairauden tai oppimisvaikeuksien vuoksi tekemään. Joten sitten pitää suunnata johonkin muuhun, sairaseläkeläiset ovat nykyisin suuri osa työikäisistä, enkä minä ainakaan heitä huonoina ihmisinä pidä.

Sinulla on lapsi, muttet osaa nauttia edes siitä. Voit keskittyä suremaan menettämiäsi asioita tai vaalimaan jäljellä olevia. En tarkoita että lapsi olisi koko elämän ainoa sisältö, mutta jotain sisältöä ilmeisesti kaipaat. Siitä ei ehkä tule hirveästi tienaamaan, mutta keksi nyt jotain mitä haluaisit tehdä.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 13:02"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 12:53"]

Onko sinulla ystäviä? Auttaisiko jos kerran tai kaksi vuodessa lähtisitte miehen kanssa kaksin lomalle? Olisi ainakin jotain odotettavaa. Elämä on epäreilua, ja olen joskus itse miettinyt, että jaksaisinko elää, jos sairastuisin niin kuin äitini, jonka elämä on vielä rajatumpaa kuin sinun.

[/quote]

ei ole ystäviä olen niitä yrittänyt löytää onnistumatta. Reissu kerran vuodessa ei talouden ja ennenkaikkea lapsen hoidon takia onnistu ei ole ketään kenelle hänet jättäisi. Mummo jaksaa korkeintaan yön hoitaa.ap

[/quote]

Sori vaan mutten yhtään ihmettele ettei sinulla ole kavereita. Olet niin alistunut että minua alkaa oksettamaan. Teit lapsenkin vain koska miehesi halusi. 

Kuulehan Ap...ihminen on onnellinen silloin kun hän haluaa sitä mitä hänellä jo on....koita kuvitella elämäsi erilaiseksi,noiden toiveiden mukaiseksi ja mieti tarkoin olisiko se sittenkään niin ihanaa...sinulla ilmeisesti mukava mies ja ihana lapsi.Eivät hekään haluaisi että olisivat kenenkään B-vaihtoehto...sinulla on asenteessa suuresti vikaa, suosittelen elämänhallintakurssia tms...työ on tärkeää mutta että uhraisit perheen sen edelle?Olet Ap hölmö.

Ai se työntekoko on ainut hyvän elämän mittari?

Keskity muihin asioihin

Jatkaisin elämää. Sulla on kuitenkin mies ja poika, ja elämään voi saada sisältöä muualtakin kuin palkkatyöstä. Onko sulla mitään harrastuksia? Entä vapaaehtoistyö?

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 10:16"]

Ai se työntekoko on ainut hyvän elämän mittari?

Keskity muihin asioihin

[/quote]

No saa siitä ainakin palkaa ja tietää olevansa tärkeä. Olen kuule 20v harrastellut jo kaikenlaista minulle tämä riittää.

Mikä toisi iloa elämääsi (jos työt on pois kuviosta)? Ystävät, harrastukset? Panostaisin niihin ja perheeseen. Etsisin iloa niistä. En missään tapauksessa luovuttaisi.

entä muut ammatit? postin jako? vuokratyöfirmat? niistäkin voi löytyä jotain kivaa hirveellä onnella tietysti... kannattaa ottaa elämä vastaan sellaisena kuin se tulee. Olen mielestäni lukenut sun aloituksia aikaisemminkin...

Elämä on vaan niin kummallista että se johdattaa meitä outoihin paikkoihin jos vähän pääsee luikertelemaan eteen päin. Onnea sulle

Löytyisikö sinulle joku sihteerin työ missä voisit samalla suorittaa sihteerin ammattitutkinnon?

Eikö sieltä teidän paikkakunnaltanne löytynyt sitä puhelinasiakaspalvelua?

Hei.

Elämässäsi on tullut vastaan monenlaista estettä.
Kuitenkin olet jaksanut tähänkin päivään saakka.
Millaisia voimavaroja sinulla jo on? Mitä tarvitsisit lisää? Miten voit niitä kartuttaa?

Onni tai onnellisuus ei ole jossain muualla. Se on löydettävissä vain juuri siinä hetkessä jota eletään. Arjen pyykit ja touhut eivät ole mielekkään elämän este, vaan osa sitä. Pyri lisäämään sitä, mikä auttaa sinua jaksamaan. Toivon, ettet vertaile itseäsi muihin. Nauti siitä, mikä sujuu hyvin.

No mitä sinä harrastelet?

Olisin varmaan aika tyytyväinen, jos mun ei tartteis raahauta töihin viikosta toiseen vain sen pienen rahan tähden, että saan kaksi teiniäni ruokittua yms. Mun nuoremmalla on taustallaan paljon pskaa, joka vie vapaa-aikaa tehokkaasti, kun yritetään kaikin voimin saada hänet takas normaaliin elämään, jotta ei syrjäydy jo nyt. Vie valitettavasti esikoisenkin aikaa liikaa... Meidän elämä on oikeasti rankkaa :(

Silti ymmärrän sun tilannetta, kun ei voi ja pysty tekemään töitä, tottakait se syö ihmistä, mutta sinuna opettelisin ajattelutavan muutosta isolla kädellä.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 10:18"]

Jatkaisin elämää. Sulla on kuitenkin mies ja poika, ja elämään voi saada sisältöä muualtakin kuin palkkatyöstä. Onko sulla mitään harrastuksia? Entä vapaaehtoistyö?

[/quote]

Rahan puute ja kun mies on yrittäjä ja jonkun hoidettava iltaisin poikaa niin ei ole harrastuksia. Koskaa ei tiedä onko hänellä pitkä vai lyhyt työpäivä. Vapaaehtoistyötä olen joskus tehnyt ei se enää anna mitään. Mä olen hengaillut ja harrastellut niin kauan ettei huvita enää.

Miksi peset joka päivä pyykkiä ja siivoat? Eikö ruokaakin voi laittaa kerralla isomman satsin, niin ei ois joka päivä ihan sitä samaa. Sitten jäis aikaa vaikka harrastaa. Kyllä jaksaisin elää ihan hyvin, jos ei tarvis töissä käydä! =)

Jatkaisin elämää. Entä jokin kirjoittamiseen liittyvä tehtävä, kun näyttää sulla kuitenkin pää ja kädet toimivan?

Kotoa voi tehdä kaikkea telemarkkinointijuttua tai markkintatutkimusta tms. ?

Koita jaksaa ja löytää taas ilo elämästä. Jos olet masentunut tai masentumassa, se kannattaa ottaa vakavasti ja hoitaa, saat taas paremmin kiinni elämänsyrjästä.

Luovuttaa ei kannata koskaan! Kun puserrat eteen päin ja huomaat saaneesi itsesi edes johonkin pisteeseen lähtöasetelmasta, se antaa hallinnantunnetta ja tyydyttää mieltä.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 10:21"]

Löytyisikö sinulle joku sihteerin työ missä voisit samalla suorittaa sihteerin ammattitutkinnon?

Eikö sieltä teidän paikkakunnaltanne löytynyt sitä puhelinasiakaspalvelua?

[/quote] Siis mitä. Kirjoittajallahan on oppimisvaikeuksia. Oletko joku ihme sovinistinen muinaisjäänne joka kuvittelee että sihteerit lähinnä viilaavat kynsiään töissä?