Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni haluaa pitää raha-asiansa yksityisasianaan
14.07.2020 |
Ei siis halua minun tietävän tarkasti välttämättä mitään kuten paljonko palkkaa saa tai muita rahoja paljonko käyttää rahaa mihinkin. Normaalia?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tiennyt, kunnes pankissa yhteisessä lainapapereissa oli miehen vuositulot. Järkytyin, mutta ei se elämää mitenkään muuttanut. Mies maksaa lainaa kuitenkin yksin vaikka se on molempien nimissä. Itse halusi toimia näin.
Siis olitte jo kirjoittamassa lainapapereita, mutta ette olleet sanallakaan keskustelleet, miten paljon vuositulonne ovat? Taidat olla pikkuisen rikas, jos tuollainen "pikkuasia" ei kiinnosta.
Omat tuloni tiedän toki, mutta en miehen. Mies halusi lainan molempien nimiin ja siellä papereissa vasta näin miehen vuositulot. Kertoi jo etukäteen että maksaa lainan yksin, joten minun ei tarvitse huolehtia mistään maksuista, nimi paperiin vaan.
No pystytkö sä hoitamaan sen lainan jos mies ei joshain syystä viitsikään? Ikinä ei omissa raha-asioissa ole mitään nimi paperiin vain -juttuja! Pitää sun tietää mikä paperi ja mihin sitoidut ja miten sitoumuksesi hoidat.
En pysty, johan sen sanoin. Meillä ei ole 24 vuoteen tapahtunut niin, että mies ei viitsisi maksaa jotain. Luotan mieheen 100% ja jos jotain sattuu, niin aina asian/esineen/mitä tahansa voi myydä.
Sä olet pistänyt nimesi velkapaperiin ja voit joutua siitä vastaamaan. Miehesi olisi myös voinut ottaa velan itselleen ja asunto olisi silti voinut olla yhteinen. Mutta ei fiksuna tehnyt niin , toisin kuin sinä.
Tämä ei ole asuntolaina, sellainen on jo maksettu ajat sitten ja on molempien nimissä. Mies on kyllä fiksu, kivasti kerryttänyt myös minun omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh. Itselle avioliitto on myös taloudellinen liitto, jo pienenä ihmettelin miten ihmeessä naimisissa olevilla voi olla omat rahat. Meillä kaikki raha on yhteistä. Mutta mikä sopii kenelle..
Molemmat laittaa kuukauden kuluihin ja menoihin saman summan (jos tulot suunnilleen samanlaiset tai kohtuulliset). Lopuilla rahoilla saa tehdä mitä haluaa.
Mies jota tapailin ennen aviomiesta naytti 2 treffeilla palkkakuittinsa ja kertoi luottokorttinsa pinin. Ehka testas ehka ei, mutta oli mielestani outoa eika siita mitaan tullut.
Nykyinen hoitaa rahat ja mina kodin. En tieda paljonko tarkalleen tienaa, mutta suunilleen.
Avioeron sattuessa en odota puolta valtakuntaa vaan tipahdan tyhjalle ja se ei haittaa mitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut aina näin. 12 vuotta on oltu naimisissa. Molemmilla on omat rahat ja ne on yksityisasia, ei kysellä mihin niitä käyttää tms. Molemmat maksaa toki talouden menoista sovitun osansa. En voisi sietää että joku kyyläisi rahankäyttöäni, eikä varmaan mieskään sellaista haluaisi. Itse tienaan, itse käytän kuten tahdon, enkä selittele.
Miten olette saaneet sovittua yhteisistä menoista niin, että se on tasapuolista? 50/50 ei ole ainakaan musta tasapuolinen silloin, jos tulotaso eri.
Kyllä se minusta on täysin reilu, jos elintaso on sellainen että molemmilla on siihen varaa. Sitten jos hyvätuloinen vaatii pienituloisia elämään yli varojensa niin on eri juttu.
Mistä tietää onko sopimus reilu tai epäreilu jos ei tiedä toisen tuloja? Silloin juuri toinen voi vedättää köyhempää.
Kai se köyhä itse tietää, onko hänellä varaa nykyiseen elintasoon vai ei? Jos on niin ei ole ongelmaa. Ei parisuhde sitä varten ole että kaikki pitäisi saada ilmaiseksi.
Onko sitten reilua, että parempituloinen joutuisi luopumaan omasta elintasostaan ja elämään köyhemmän ehdoilla vain siksi, että toisella ei olisi varaa parempaan eikä haluaisi kustantaa toiselle mitään?
Harvemmin parisihteet noin toimivat, että vahditaan ilmaiseksi saamista. Avioliittolain mukaan kummankin puolison on osallistuttava perheen elatukseen kykyjensä mukaan. Tämä laki on laadittu siihen aikaan , kun miesten palkoissa oli munalisä ja perheellisten naisten kuului olla kotona. Ehkä jonkun av-mamman isoäiti on aikoinaan joutunut irtisanoutumaan työstään heti kun meni naimisiin, viimeistään silloin kun odotti ensimmäistä lasta. Sama homma monessa perheessä on vieläkin.
Elatusvelvollisuus siis edelleen on.
Elatusvelvollisuus ei tarkoita elintasovelvollisuutta eli ei tarvitse tarjota puolisolle tämän haluamaa elintasoa. Peruselatus riittää eli katto pään päälle ja ruokaa, ei matkoja Singaporeen, vaikka siihen olisi varaa.
Niin ja se tarkoittaa että peruspäivärahalla oleva työtön ei maksa puolta kuluista. Vaan ehkä 20%, jos edes sitä. Ymmärrätkö kuka ne loput silloin maksaa? Ero on aina myös vaihtoehto, jos suhde perustuu vain rahaan.
Nimenomaan. Jos peruspäivärahalla elävä haluaa säilyttää puolison maksaman elintason, kyse on pelkästään rahasta, ei rakkaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tiennyt, kunnes pankissa yhteisessä lainapapereissa oli miehen vuositulot. Järkytyin, mutta ei se elämää mitenkään muuttanut. Mies maksaa lainaa kuitenkin yksin vaikka se on molempien nimissä. Itse halusi toimia näin.
Siis olitte jo kirjoittamassa lainapapereita, mutta ette olleet sanallakaan keskustelleet, miten paljon vuositulonne ovat? Taidat olla pikkuisen rikas, jos tuollainen "pikkuasia" ei kiinnosta.
Omat tuloni tiedän toki, mutta en miehen. Mies halusi lainan molempien nimiin ja siellä papereissa vasta näin miehen vuositulot. Kertoi jo etukäteen että maksaa lainan yksin, joten minun ei tarvitse huolehtia mistään maksuista, nimi paperiin vaan.
No jos joskus joudut tilanteeseen jossa joudut myös käytännössä vastaamaan omasta laina-osuudestasi omilla tuloillasi, niin pystytkö siihen? Eli onko se mitoitettu sun maksukyvyn mukaan?
No aika varovainen meininki, jos pariskuntana jos asuntoa ostetaan, ostetaan sen mukaan että se pienituloisempikin pystyisi yksin lyhentämään lainan. Ei useimmat näin tee. Tilapäisiin talousongelmiin saa pankista laitettua kyllä niin, että maksaa lainasta vain korot. Jos taas menee puolison kanssa lusikat jakoon tai pysyvästi maksukyky muuttuu, asunnon voi aina myydä ja maksaa lainat sillä pois.
Samaa mieltä. Ihan älytöntä, jos meidänkin pitäisi sulloa viisihenkinen perhe kerrostalokaksioon vain siksi, että toinen puoliso sattuu olemaan pienituloinen. Ja mitenkäs ne perheet joissa vaan toinen käy töissä? Ne ei varmaan voi ostaa edes yksiötä, kun ei sillä kotihoidontuella paljon lainanpuolikkaita maksella.
Pitää elää sitä elintasoa, jossa paremmintienaavan puolison kuolema tai ero ei vaikuta lasten elämään mitenkään. Eli jos huonompituloisella ei ole varaa lapsiin, niin niitä ei hankita kokonaista laumaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut aina näin. 12 vuotta on oltu naimisissa. Molemmilla on omat rahat ja ne on yksityisasia, ei kysellä mihin niitä käyttää tms. Molemmat maksaa toki talouden menoista sovitun osansa. En voisi sietää että joku kyyläisi rahankäyttöäni, eikä varmaan mieskään sellaista haluaisi. Itse tienaan, itse käytän kuten tahdon, enkä selittele.
Miten olette saaneet sovittua yhteisistä menoista niin, että se on tasapuolista? 50/50 ei ole ainakaan musta tasapuolinen silloin, jos tulotaso eri.
Kyllä se minusta on täysin reilu, jos elintaso on sellainen että molemmilla on siihen varaa. Sitten jos hyvätuloinen vaatii pienituloisia elämään yli varojensa niin on eri juttu.
Kuinka moni merkittävien tuloerojen perhe oikeasti vaan haluaa tyytyä sellaiseen elintasoon minkä sen pienituloisemman tuloillakin saa? Yleensä jos tienaa hyvin, siitä työnsä ansiosta haluaa myös nauttia mukavana elintasona. Pienituloista sitä ei voi toki vaatia maksamaan, mutta miksi pitäisikään, se joka tienaa enemmän maksaa enemmän.
Meillä mies siirtyi osa-aikatöihin, jotta tulot on suunnilleen samat. Hänellä on paljon enemmän vapaa-aikaa kuin minulla, mutta koska tulomme ovat samat, hän ei tee kotitöitä yhtään enempää kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Molemmat laittaa kuukauden kuluihin ja menoihin saman summan (jos tulot suunnilleen samanlaiset tai kohtuulliset). Lopuilla rahoilla saa tehdä mitä haluaa.
Näin se meni meilläkin eksän kanssa, mutta toimii vaan kun tulot on suht samat.
Mutta jos on isot tuloerot, niin pitää keksiä joku toinen tyyli (esim. molemmat laittaa vaikka 20% nettopalkasta yhteiselle tilille). Jos eletään perheenä niin siinä ei voi olla kahta eri elintasoa, että toinen elää rikkaana ja toinen köyhänä. Eihän se voi toimia mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut aina näin. 12 vuotta on oltu naimisissa. Molemmilla on omat rahat ja ne on yksityisasia, ei kysellä mihin niitä käyttää tms. Molemmat maksaa toki talouden menoista sovitun osansa. En voisi sietää että joku kyyläisi rahankäyttöäni, eikä varmaan mieskään sellaista haluaisi. Itse tienaan, itse käytän kuten tahdon, enkä selittele.
Miten olette saaneet sovittua yhteisistä menoista niin, että se on tasapuolista? 50/50 ei ole ainakaan musta tasapuolinen silloin, jos tulotaso eri.
Kyllä se minusta on täysin reilu, jos elintaso on sellainen että molemmilla on siihen varaa. Sitten jos hyvätuloinen vaatii pienituloisia elämään yli varojensa niin on eri juttu.
Mistä tietää onko sopimus reilu tai epäreilu jos ei tiedä toisen tuloja? Silloin juuri toinen voi vedättää köyhempää.
Miten niin on? Me laskettiin menot yhteen, eli sähköt, vedet, vuokra (myöhemmin laina) jne kaikki mitä yhteisesti käytetään ja maksetaan näistä 50 pros molemmat. Mulle on ihan sama, mitä miehen tilille sen jälkeen jää, eli maksetaanko tuloistamme suhteessa 50/50 vai 20/80. Jos elintaso olisi mulle liikaa, eli käteen ei jäisi mitään, niin sitten asiasta olisi pakko puhua, mutta eihän siinä toinen mua kuseta, jos tienaa paremmin kun mä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan outoa tuo 50/50 . Avioliitto on lupaus elamasta rakkaudessa hautaan asti.
Jos ei luota, ei kannata menna naimisiin. Ja jos ei rakasta varsinkaan.
Jos oikeasti rakastaa puolisoaan on valmis antamaan silmansakin paasta. Ei siina mitaan juustosiivuja lasketa ja jaeta tasan.
Avioliitossa kaikki on yhteista. Ei ole sinun ja minun vaan perheen. Varsinkin jos lapsia.
Jos ei paljasteta tienesteja on salaisuus. Mita muita salaisuuksia silloin on??
Vierailija kirjoitti:
Jos hoitaa yhteiset menot niinkuin on sovittu, niin tottahan puoliso / kumppani voi hoitaa loput raha-asiansa juuri niinkuin haluaa.
Ei ole mitään sääntöä eikä velvollisuutta kertoa omista rahoistaan ja menoistaan toisella.
Kukaan ei omista kumppaniaan, ei edes avioliitossa.
Jos on yhteistä omaisuutta ja/tai lainoja (esim. asunto tai mökki) niin kyllä sen puolison rahankäyttö kuuluu toisellekin osapuolelle. Nimittäin jos puoliso menee salaa ylivelkaantumaan ja velat menevät perintään niin yhteinen omaisuus voi mennä pakkohuutokauppaan. Voi lähteä asunto, mökki tai auto alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahvikone kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat laittaa kuukauden kuluihin ja menoihin saman summan (jos tulot suunnilleen samanlaiset tai kohtuulliset). Lopuilla rahoilla saa tehdä mitä haluaa.
Näin se meni meilläkin eksän kanssa, mutta toimii vaan kun tulot on suht samat.
Mutta jos on isot tuloerot, niin pitää keksiä joku toinen tyyli (esim. molemmat laittaa vaikka 20% nettopalkasta yhteiselle tilille). Jos eletään perheenä niin siinä ei voi olla kahta eri elintasoa, että toinen elää rikkaana ja toinen köyhänä. Eihän se voi toimia mitenkään.
Mitä tarkoittaa "elää rikkaana", jos syö samaa ruokaa kuin muu perhe, maksaa puolet asumiskuluista, maksaa puolet lasten kuluista jne.? Tarkoitatko sitä, että toisella olisi varaa maksaa köyhemmän matkoja ja harrastuksia, mutta ei maksa, joten köyhä kokee toisen elävän rikkaana (vaikka ei kuluta itseensä enempää kuin toinenkaan kuluttaa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hoitaa yhteiset menot niinkuin on sovittu, niin tottahan puoliso / kumppani voi hoitaa loput raha-asiansa juuri niinkuin haluaa.
Ei ole mitään sääntöä eikä velvollisuutta kertoa omista rahoistaan ja menoistaan toisella.
Kukaan ei omista kumppaniaan, ei edes avioliitossa.
Jos on yhteistä omaisuutta ja/tai lainoja (esim. asunto tai mökki) niin kyllä sen puolison rahankäyttö kuuluu toisellekin osapuolelle. Nimittäin jos puoliso menee salaa ylivelkaantumaan ja velat menevät perintään niin yhteinen omaisuus voi mennä pakkohuutokauppaan. Voi lähteä asunto, mökki tai auto alta.
Juuri tämän takia (eli jos ei luota puolisoonsa) pitää olla avioehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan outoa tuo 50/50 . Avioliitto on lupaus elamasta rakkaudessa hautaan asti.
Jos ei luota, ei kannata menna naimisiin. Ja jos ei rakasta varsinkaan.
Jos oikeasti rakastaa puolisoaan on valmis antamaan silmansakin paasta. Ei siina mitaan juustosiivuja lasketa ja jaeta tasan.
Avioliitossa kaikki on yhteista. Ei ole sinun ja minun vaan perheen. Varsinkin jos lapsia.
Jos ei paljasteta tienesteja on salaisuus. Mita muita salaisuuksia silloin on??
Jos aidosti rakastaa toista, niin ei kysele hänen omaisuuttaan tai tulojaan. Avioliitto on lupaus tahdosta rakastaa, ei tahdosta kuluttaa toisen omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kahvikone kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat laittaa kuukauden kuluihin ja menoihin saman summan (jos tulot suunnilleen samanlaiset tai kohtuulliset). Lopuilla rahoilla saa tehdä mitä haluaa.
Näin se meni meilläkin eksän kanssa, mutta toimii vaan kun tulot on suht samat.
Mutta jos on isot tuloerot, niin pitää keksiä joku toinen tyyli (esim. molemmat laittaa vaikka 20% nettopalkasta yhteiselle tilille). Jos eletään perheenä niin siinä ei voi olla kahta eri elintasoa, että toinen elää rikkaana ja toinen köyhänä. Eihän se voi toimia mitenkään.
Mitä tarkoittaa "elää rikkaana", jos syö samaa ruokaa kuin muu perhe, maksaa puolet asumiskuluista, maksaa puolet lasten kuluista jne.? Tarkoitatko sitä, että toisella olisi varaa maksaa köyhemmän matkoja ja harrastuksia, mutta ei maksa, joten köyhä kokee toisen elävän rikkaana (vaikka ei kuluta itseensä enempää kuin toinenkaan kuluttaa).
Tarkoitan jos pienempituloiselta menee tuloistaan niin suuri osa yhteisiin menoihin ettei jää mitään jäljelle esim. harrastuksiin.
Kahvikone kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahvikone kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat laittaa kuukauden kuluihin ja menoihin saman summan (jos tulot suunnilleen samanlaiset tai kohtuulliset). Lopuilla rahoilla saa tehdä mitä haluaa.
Näin se meni meilläkin eksän kanssa, mutta toimii vaan kun tulot on suht samat.
Mutta jos on isot tuloerot, niin pitää keksiä joku toinen tyyli (esim. molemmat laittaa vaikka 20% nettopalkasta yhteiselle tilille). Jos eletään perheenä niin siinä ei voi olla kahta eri elintasoa, että toinen elää rikkaana ja toinen köyhänä. Eihän se voi toimia mitenkään.
Mitä tarkoittaa "elää rikkaana", jos syö samaa ruokaa kuin muu perhe, maksaa puolet asumiskuluista, maksaa puolet lasten kuluista jne.? Tarkoitatko sitä, että toisella olisi varaa maksaa köyhemmän matkoja ja harrastuksia, mutta ei maksa, joten köyhä kokee toisen elävän rikkaana (vaikka ei kuluta itseensä enempää kuin toinenkaan kuluttaa).
Tarkoitan jos pienempituloiselta menee tuloistaan niin suuri osa yhteisiin menoihin ettei jää mitään jäljelle esim. harrastuksiin.
Mä en tajua tätä. Kun olin pienituloinen sinkku, ei mulla ollut varaa harrastuksiin, vaan piti etsiä halpoja tai ilmaisia. Tapasin sit miehen, muutettiin yhteen ja maksetaan puolet yhteisistä menoista. Se on kuitenkin halvempaa kuin sinkkuna, kun monet asiat on, jos kaksi maksaa. Mutta nytkö siis miehen pitäisi omista rahoistaan alkaa mun harrastuksia kustantamaan? Nytkö voin ja oikein kannattaa aloittaa ratsastuksen, kun toisella on parempi palkka?
En tiedä mieheni tuloja eikä hän minun. Asialla ei ole meille merkitystä. Olemme sikäli eri viivalla monen muun kanssa, että asunnon, jossa asumme, sain perinnöksi jo ennenkuin tapasin mieheni. Meillä ei siis ole asuntolainaa ja asumiskulutkin tästä isohkosta asunnosta ovat sen verran pienet, että minä maksan ne. Maksoin silloinkin, kun asuin yksin, ja maksaisin senkin jälkeen, jos eroaisimme. Muut yhteiset kulut maksamme 50/50. Kun esim suunnittelemme yhteistä lomamatkaa, mietimme myös lomabudjetin. Kumpikin kertoo, minkä summan olisi valmis investoimaan. Pienemmän ehdotuksen tehneen budjetilla mennään eli tehdään reissu, josta kumpikin maksaa ko summan.
Peruselämiseen kuten ruokaan emme tuhlaile. Ihan pärjätään ja ollaan tyytyväisiä tavallisesta kotiruuasta. Teemme aina vuosibudjetin ja siihen yhdessä suunnitellaan, paljonko ollaan valmiita käyttämään mihinkin kuluerään. Ja jälleen pienemmän ehdotuksen tehneen budjetilla mennään. Kun yhdessä laadittu budjetti on valmis, kumpikin siirtää joka kuukausi yhteiselle tilille puolet budjetin mukaisista menoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan outoa tuo 50/50 . Avioliitto on lupaus elamasta rakkaudessa hautaan asti.
Jos ei luota, ei kannata menna naimisiin. Ja jos ei rakasta varsinkaan.
Jos oikeasti rakastaa puolisoaan on valmis antamaan silmansakin paasta. Ei siina mitaan juustosiivuja lasketa ja jaeta tasan.
Avioliitossa kaikki on yhteista. Ei ole sinun ja minun vaan perheen. Varsinkin jos lapsia.
Jos ei paljasteta tienesteja on salaisuus. Mita muita salaisuuksia silloin on??Jos aidosti rakastaa toista, niin ei kysele hänen omaisuuttaan tai tulojaan. Avioliitto on lupaus tahdosta rakastaa, ei tahdosta kuluttaa toisen omaisuutta.
Jos aidosti rakastaa ITSEÄÄN ottaa selvää kenen kanssa oikein on menossa naimisiin. Edelleenkin, tämä ei tarkoita että niitä puolison tuloja ja menoja sitten kytätään joka viikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hoitaa yhteiset menot niinkuin on sovittu, niin tottahan puoliso / kumppani voi hoitaa loput raha-asiansa juuri niinkuin haluaa.
Ei ole mitään sääntöä eikä velvollisuutta kertoa omista rahoistaan ja menoistaan toisella.
Kukaan ei omista kumppaniaan, ei edes avioliitossa.
Jos on yhteistä omaisuutta ja/tai lainoja (esim. asunto tai mökki) niin kyllä sen puolison rahankäyttö kuuluu toisellekin osapuolelle. Nimittäin jos puoliso menee salaa ylivelkaantumaan ja velat menevät perintään niin yhteinen omaisuus voi mennä pakkohuutokauppaan. Voi lähteä asunto, mökki tai auto alta.
Juuri tämän takia (eli jos ei luota puolisoonsa) pitää olla avioehto.
Vaikka luottaakin puolisoonsa niin avioehto on ihan hyvä. Selventää asioita jos ero tulee.
Sä olet pistänyt nimesi velkapaperiin ja voit joutua siitä vastaamaan. Miehesi olisi myös voinut ottaa velan itselleen ja asunto olisi silti voinut olla yhteinen. Mutta ei fiksuna tehnyt niin , toisin kuin sinä.