Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni haluaa pitää raha-asiansa yksityisasianaan
14.07.2020 |
Ei siis halua minun tietävän tarkasti välttämättä mitään kuten paljonko palkkaa saa tai muita rahoja paljonko käyttää rahaa mihinkin. Normaalia?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut aina näin. 12 vuotta on oltu naimisissa. Molemmilla on omat rahat ja ne on yksityisasia, ei kysellä mihin niitä käyttää tms. Molemmat maksaa toki talouden menoista sovitun osansa. En voisi sietää että joku kyyläisi rahankäyttöäni, eikä varmaan mieskään sellaista haluaisi. Itse tienaan, itse käytän kuten tahdon, enkä selittele.
Miten olette saaneet sovittua yhteisistä menoista niin, että se on tasapuolista? 50/50 ei ole ainakaan musta tasapuolinen silloin, jos tulotaso eri.
Kyllä se minusta on täysin reilu, jos elintaso on sellainen että molemmilla on siihen varaa. Sitten jos hyvätuloinen vaatii pienituloisia elämään yli varojensa niin on eri juttu.
Mistä tietää onko sopimus reilu tai epäreilu jos ei tiedä toisen tuloja? Silloin juuri toinen voi vedättää köyhempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en osaisi perustaa perhettä ja hankkia yhteisiä lapsia/ taloa jos en tietäisi suunnilleen mikä kummankin taloudellinen tilanne on. Mahtavaa laittaa vaikka nimi yhteisiin lainapapereihin eikä tiedä yhtään onko toisella realistisesti mahdollisuutta maksaa osuuttaan lainasta. Tai hommataan lapsi mutta ei tietoa miten toisen käy jos vaikka kuolen synnytykseen ym eli selviäisikö taloudesta jne.
Olen maanviljelijä perheestä jossa ruokapöytäkeskustelun aihe saattoi olla esimerkiksi se että joku perheestä oli käynyt kysymässä tarjouksia määräaikaissijoituksille ja mitä korkoja olisi mahdollista saada jne. Eli jo ala-aste ikäisenä tiesin suunnilleen millaisia säästöjä perheessä oli. Olin myös mukana tekemässä veroilmoitusta eli näin mihin raha menee/mistä tulee kun laskin tarkistuslaskennan menokuiteille ja Tulokuiteille. Eli jo lapsuudesta olen tottunut että perheen kesken rahasta voi puhua suoraan.
Mies hoitaa meillä pörssisijoitukset. Minä pääosin muut. Minä hoidan kaikkien laskujen maksut, veroilmoitukset ym. Kun toinen meistä vaihtaa työpaikkaa niin yhdessä mietitään mikä olisi kohtuullinen palkkapyyntö jne. Me ollaan Oy perhe ab. Me tehdään yhdessä hommia meidän perheen eteen.
Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut aina näin. 12 vuotta on oltu naimisissa. Molemmilla on omat rahat ja ne on yksityisasia, ei kysellä mihin niitä käyttää tms. Molemmat maksaa toki talouden menoista sovitun osansa. En voisi sietää että joku kyyläisi rahankäyttöäni, eikä varmaan mieskään sellaista haluaisi. Itse tienaan, itse käytän kuten tahdon, enkä selittele.
Miten olette saaneet sovittua yhteisistä menoista niin, että se on tasapuolista? 50/50 ei ole ainakaan musta tasapuolinen silloin, jos tulotaso eri.
Kyllä se minusta on täysin reilu, jos elintaso on sellainen että molemmilla on siihen varaa. Sitten jos hyvätuloinen vaatii pienituloisia elämään yli varojensa niin on eri juttu.
Mistä tietää onko sopimus reilu tai epäreilu jos ei tiedä toisen tuloja? Silloin juuri toinen voi vedättää köyhempää.
Kai se köyhä itse tietää, onko hänellä varaa nykyiseen elintasoon vai ei? Jos on niin ei ole ongelmaa. Ei parisuhde sitä varten ole että kaikki pitäisi saada ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut aina näin. 12 vuotta on oltu naimisissa. Molemmilla on omat rahat ja ne on yksityisasia, ei kysellä mihin niitä käyttää tms. Molemmat maksaa toki talouden menoista sovitun osansa. En voisi sietää että joku kyyläisi rahankäyttöäni, eikä varmaan mieskään sellaista haluaisi. Itse tienaan, itse käytän kuten tahdon, enkä selittele.
Tämä se on olennaisinta: kumpikin maksaa osansa - mutta miten osuus määritellään? Tuloista riippumatta puolet, vai tulojen mukaisessa suhteessa?
Toinen tärkeä pointti on se, että kumpikaan ei joudu tinkimään henkilökohtaisista menoistaan vaan omat rahat riittävät.
Pitempiaikaisessa parisuhteessa tulee väistämättä yhteisiä menoja. Jopa kämppiksen kanssa asuessa täytyy "kyylätä" sen verran, että toinenkin osapuoli on maksanut osuutensa vuokrasta ja muista sopimuksista, joissa on molempien nimi ja jotka voidaan periä kokonaan kummalta velalliselta tahansa.
Puolisosi ei tietenkään ole kiinnostunut sinun raha-asioistasi, eihän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut aina näin. 12 vuotta on oltu naimisissa. Molemmilla on omat rahat ja ne on yksityisasia, ei kysellä mihin niitä käyttää tms. Molemmat maksaa toki talouden menoista sovitun osansa. En voisi sietää että joku kyyläisi rahankäyttöäni, eikä varmaan mieskään sellaista haluaisi. Itse tienaan, itse käytän kuten tahdon, enkä selittele.
Miten olette saaneet sovittua yhteisistä menoista niin, että se on tasapuolista? 50/50 ei ole ainakaan musta tasapuolinen silloin, jos tulotaso eri.
Kyllä se minusta on täysin reilu, jos elintaso on sellainen että molemmilla on siihen varaa. Sitten jos hyvätuloinen vaatii pienituloisia elämään yli varojensa niin on eri juttu.
Kuinka moni merkittävien tuloerojen perhe oikeasti vaan haluaa tyytyä sellaiseen elintasoon minkä sen pienituloisemman tuloillakin saa? Yleensä jos tienaa hyvin, siitä työnsä ansiosta haluaa myös nauttia mukavana elintasona. Pienituloista sitä ei voi toki vaatia maksamaan, mutta miksi pitäisikään, se joka tienaa enemmän maksaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mäkään halua kertoa hyvin tienaavalle miehelle omia raha-asioitani. Olen reilu hänen suhteen, eikä hän ole kustantanut mulle mitään. Ongelmana on hänen holtiton rahankäyttö. Kaikki menee mitä tulee ja ulosotossa on paaaaaaljon.
Vinkuu minulle aika-ajoin, kuinka pitäs lainata. En enää lainaa ja hän saa raivareita.Miksi kumppanin pitäisi tietää raha-asiat, jos en hoida niitä huonosti, eikä olla mitään isompaa yhdessä ostamassa.. esim. asuntoa.
No mutta tehän selvästi tiedätte toistenne rahallisen tilanteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tiennyt, kunnes pankissa yhteisessä lainapapereissa oli miehen vuositulot. Järkytyin, mutta ei se elämää mitenkään muuttanut. Mies maksaa lainaa kuitenkin yksin vaikka se on molempien nimissä. Itse halusi toimia näin.
Siis olitte jo kirjoittamassa lainapapereita, mutta ette olleet sanallakaan keskustelleet, miten paljon vuositulonne ovat? Taidat olla pikkuisen rikas, jos tuollainen "pikkuasia" ei kiinnosta.
Omat tuloni tiedän toki, mutta en miehen. Mies halusi lainan molempien nimiin ja siellä papereissa vasta näin miehen vuositulot. Kertoi jo etukäteen että maksaa lainan yksin, joten minun ei tarvitse huolehtia mistään maksuista, nimi paperiin vaan.
No pystytkö sä hoitamaan sen lainan jos mies ei joshain syystä viitsikään? Ikinä ei omissa raha-asioissa ole mitään nimi paperiin vain -juttuja! Pitää sun tietää mikä paperi ja mihin sitoidut ja miten sitoumuksesi hoidat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut aina näin. 12 vuotta on oltu naimisissa. Molemmilla on omat rahat ja ne on yksityisasia, ei kysellä mihin niitä käyttää tms. Molemmat maksaa toki talouden menoista sovitun osansa. En voisi sietää että joku kyyläisi rahankäyttöäni, eikä varmaan mieskään sellaista haluaisi. Itse tienaan, itse käytän kuten tahdon, enkä selittele.
Miten olette saaneet sovittua yhteisistä menoista niin, että se on tasapuolista? 50/50 ei ole ainakaan musta tasapuolinen silloin, jos tulotaso eri.
Kyllä se minusta on täysin reilu, jos elintaso on sellainen että molemmilla on siihen varaa. Sitten jos hyvätuloinen vaatii pienituloisia elämään yli varojensa niin on eri juttu.
Mistä tietää onko sopimus reilu tai epäreilu jos ei tiedä toisen tuloja? Silloin juuri toinen voi vedättää köyhempää.
Kai se köyhä itse tietää, onko hänellä varaa nykyiseen elintasoon vai ei? Jos on niin ei ole ongelmaa. Ei parisuhde sitä varten ole että kaikki pitäisi saada ilmaiseksi.
Suostuuko enemmän tienaava asumaan perheenä yksiössä jos pienituloisen ehdoilla mennään? Meillä ei suostunut ja siksi paremmin tienaava maksaa myös enemmän.
No me ollaan ainakin puhuttu rahasta ja palkoista.
Pitäähän ne päivittäismenot, autot, asuntolainat ym. hankkia tulojen mukaan. Lisäks on sopivaa, että kummallakin jää rahaa säästöön, jotta selvitään yllättävistä menoista ym.
Rahasta puhutaan etenkin nyt paljon, kun on vauva tulossa. Hankitaanko isompi auto? Miten pitkään ja kumpi on kotona? Paljon tulot tippuu? Miten tähän varaudutaan? Entäs kalliimmat hankinnat, milloin hankitaan, kumpi maksaa jne.
Eihän tästä selviäis, jos ei olisi tiedossa perheen tuloja, säästöjä ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut aina näin. 12 vuotta on oltu naimisissa. Molemmilla on omat rahat ja ne on yksityisasia, ei kysellä mihin niitä käyttää tms. Molemmat maksaa toki talouden menoista sovitun osansa. En voisi sietää että joku kyyläisi rahankäyttöäni, eikä varmaan mieskään sellaista haluaisi. Itse tienaan, itse käytän kuten tahdon, enkä selittele.
Miten olette saaneet sovittua yhteisistä menoista niin, että se on tasapuolista? 50/50 ei ole ainakaan musta tasapuolinen silloin, jos tulotaso eri.
Kyllä se minusta on täysin reilu, jos elintaso on sellainen että molemmilla on siihen varaa. Sitten jos hyvätuloinen vaatii pienituloisia elämään yli varojensa niin on eri juttu.
Mistä tietää onko sopimus reilu tai epäreilu jos ei tiedä toisen tuloja? Silloin juuri toinen voi vedättää köyhempää.
Kai se köyhä itse tietää, onko hänellä varaa nykyiseen elintasoon vai ei? Jos on niin ei ole ongelmaa. Ei parisuhde sitä varten ole että kaikki pitäisi saada ilmaiseksi.
Onko sitten reilua, että parempituloinen joutuisi luopumaan omasta elintasostaan ja elämään köyhemmän ehdoilla vain siksi, että toisella ei olisi varaa parempaan eikä haluaisi kustantaa toiselle mitään?
Harvemmin parisihteet noin toimivat, että vahditaan ilmaiseksi saamista. Avioliittolain mukaan kummankin puolison on osallistuttava perheen elatukseen kykyjensä mukaan. Tämä laki on laadittu siihen aikaan , kun miesten palkoissa oli munalisä ja perheellisten naisten kuului olla kotona. Ehkä jonkun av-mamman isoäiti on aikoinaan joutunut irtisanoutumaan työstään heti kun meni naimisiin, viimeistään silloin kun odotti ensimmäistä lasta. Sama homma monessa perheessä on vieläkin.
Elatusvelvollisuus siis edelleen on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tiennyt, kunnes pankissa yhteisessä lainapapereissa oli miehen vuositulot. Järkytyin, mutta ei se elämää mitenkään muuttanut. Mies maksaa lainaa kuitenkin yksin vaikka se on molempien nimissä. Itse halusi toimia näin.
Siis olitte jo kirjoittamassa lainapapereita, mutta ette olleet sanallakaan keskustelleet, miten paljon vuositulonne ovat? Taidat olla pikkuisen rikas, jos tuollainen "pikkuasia" ei kiinnosta.
Omat tuloni tiedän toki, mutta en miehen. Mies halusi lainan molempien nimiin ja siellä papereissa vasta näin miehen vuositulot. Kertoi jo etukäteen että maksaa lainan yksin, joten minun ei tarvitse huolehtia mistään maksuista, nimi paperiin vaan.
No pystytkö sä hoitamaan sen lainan jos mies ei joshain syystä viitsikään? Ikinä ei omissa raha-asioissa ole mitään nimi paperiin vain -juttuja! Pitää sun tietää mikä paperi ja mihin sitoidut ja miten sitoumuksesi hoidat.
En pysty, johan sen sanoin. Meillä ei ole 24 vuoteen tapahtunut niin, että mies ei viitsisi maksaa jotain. Luotan mieheen 100% ja jos jotain sattuu, niin aina asian/esineen/mitä tahansa voi myydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut aina näin. 12 vuotta on oltu naimisissa. Molemmilla on omat rahat ja ne on yksityisasia, ei kysellä mihin niitä käyttää tms. Molemmat maksaa toki talouden menoista sovitun osansa. En voisi sietää että joku kyyläisi rahankäyttöäni, eikä varmaan mieskään sellaista haluaisi. Itse tienaan, itse käytän kuten tahdon, enkä selittele.
Tämä se on olennaisinta: kumpikin maksaa osansa - mutta miten osuus määritellään? Tuloista riippumatta puolet, vai tulojen mukaisessa suhteessa?
Toinen tärkeä pointti on se, että kumpikaan ei joudu tinkimään henkilökohtaisista menoistaan vaan omat rahat riittävät.
Pitempiaikaisessa parisuhteessa tulee väistämättä yhteisiä menoja. Jopa kämppiksen kanssa asuessa täytyy "kyylätä" sen verran, että toinenkin osapuoli on maksanut osuutensa vuokrasta ja muista sopimuksista, joissa on molempien nimi ja jotka voidaan periä kokonaan kummalta velalliselta tahansa.
Puolisosi ei tietenkään ole kiinnostunut sinun raha-asioistasi, eihän?
Nämä asiat täytyy kunkin parin keskenään sopia, ja se mihin sopiminen päätyy, riippuu molempien tuloista, siitä kuinka valmis isotuloisempi on maksamaan isompaa osuutta jne. Onhan niitä sellaisiakin isojen tuloerojen pareja, joissa rajataan elintaso niin alas, että arjen peruskuluista molemmat voi maksaa 50-50 ja pienituloisempikin pärjää maksujen kanssa. Itselleni oli selvää, että isotuloisempana haluan maksaa valtaosan menoista, jotta saamme mieleiseni elintason. Miehen kommentti oli siihen vaan, että "it-miljonääri maksaa, sopii" :D Hän oma-aloitteisesti tarjosi myös sitä että jos minä kerran maksan esim. asumisen ja sähköt, vakuutukset, netit, jne yksin, niin hän voisi ottaa kontolleen ruokaostokset ja vastaavat. Sopi minulle hyvin.
Meillä oli seurusteluaikana vähän kitkaa raha-asioista ja siksi tähän järjestelyyn päädyimmekin. Mies ei ihan ymmärtänyt kaikkea kulutustani ja joko naureskeli sitä tai jopa mäkätti siitä. Minä jossain vaiheessa iskin takaisin jostain minun mielestäni turhasta ja typerästä ostoksesta, ja vielä käänsin veistä haavassa, että kun on niinkin pienituloinen kuin sinä niin täytyisi vähän miettiä. Aika pian älyttiin että ei tässä ole mitään järkeä, parempi kun ollaan puuttumatta toistemme yksityiseen rahankäyttöön niin kauan kuin se tapahtuu omilla tuloilla eikä tarvitse toiselta siihen tukea. Meillä tämä on toiminut hyvin kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tiennyt, kunnes pankissa yhteisessä lainapapereissa oli miehen vuositulot. Järkytyin, mutta ei se elämää mitenkään muuttanut. Mies maksaa lainaa kuitenkin yksin vaikka se on molempien nimissä. Itse halusi toimia näin.
Siis olitte jo kirjoittamassa lainapapereita, mutta ette olleet sanallakaan keskustelleet, miten paljon vuositulonne ovat? Taidat olla pikkuisen rikas, jos tuollainen "pikkuasia" ei kiinnosta.
Omat tuloni tiedän toki, mutta en miehen. Mies halusi lainan molempien nimiin ja siellä papereissa vasta näin miehen vuositulot. Kertoi jo etukäteen että maksaa lainan yksin, joten minun ei tarvitse huolehtia mistään maksuista, nimi paperiin vaan.
Voi sinua höpsöä, etkö ymmärtänyt, että KOKO LAINA VOIDAAN PERIÄ YKSIN SINULTA? Entä mikä mahtoikaan olla syynä, että mies ei saanut yksin omissa nimissään olevaa lainaa? Ehkä syynä oli se sinua järkyttänyt tulojen pienuus eli ei hän oikeasti pysty sitä yksin maksamaan ilman pimeitä tuloja. Enpä sitten kysy, mihin mies lainan käytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tiennyt, kunnes pankissa yhteisessä lainapapereissa oli miehen vuositulot. Järkytyin, mutta ei se elämää mitenkään muuttanut. Mies maksaa lainaa kuitenkin yksin vaikka se on molempien nimissä. Itse halusi toimia näin.
Siis olitte jo kirjoittamassa lainapapereita, mutta ette olleet sanallakaan keskustelleet, miten paljon vuositulonne ovat? Taidat olla pikkuisen rikas, jos tuollainen "pikkuasia" ei kiinnosta.
Omat tuloni tiedän toki, mutta en miehen. Mies halusi lainan molempien nimiin ja siellä papereissa vasta näin miehen vuositulot. Kertoi jo etukäteen että maksaa lainan yksin, joten minun ei tarvitse huolehtia mistään maksuista, nimi paperiin vaan.
Voi sinua höpsöä, etkö ymmärtänyt, että KOKO LAINA VOIDAAN PERIÄ YKSIN SINULTA? Entä mikä mahtoikaan olla syynä, että mies ei saanut yksin omissa nimissään olevaa lainaa? Ehkä syynä oli se sinua järkyttänyt tulojen pienuus eli ei hän oikeasti pysty sitä yksin maksamaan ilman pimeitä tuloja. Enpä sitten kysy, mihin mies lainan käytti.
Ymmärrän mutta kaikki omaisuutemme on yhteistä, molempien nimissä, joten lähtee silloin myös mieheltä, jos sille asteelle edetään.. Olisi saanut lainan yksin, mutta on järkännyt aina kaiken molempien nimiin. Kyllä pystyy, vuositulot on kuusinumeroinen summa.
Onko kyseessä mies vai nainen? Tiedätkö missä on töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut aina näin. 12 vuotta on oltu naimisissa. Molemmilla on omat rahat ja ne on yksityisasia, ei kysellä mihin niitä käyttää tms. Molemmat maksaa toki talouden menoista sovitun osansa. En voisi sietää että joku kyyläisi rahankäyttöäni, eikä varmaan mieskään sellaista haluaisi. Itse tienaan, itse käytän kuten tahdon, enkä selittele.
Miten olette saaneet sovittua yhteisistä menoista niin, että se on tasapuolista? 50/50 ei ole ainakaan musta tasapuolinen silloin, jos tulotaso eri.
Menot maksetaan puoliksi, koska ei suuret tulot tarkoita sitä, että myös kuluttaisi enemmän kodista, sähköstä, vedestä jne. Jos kotityöt jaetaan puoliksi, niin sitten jaetaan menotkin vai pitäisikö enemmäntienaavat tehdä myös enemmän kotitöitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut aina näin. 12 vuotta on oltu naimisissa. Molemmilla on omat rahat ja ne on yksityisasia, ei kysellä mihin niitä käyttää tms. Molemmat maksaa toki talouden menoista sovitun osansa. En voisi sietää että joku kyyläisi rahankäyttöäni, eikä varmaan mieskään sellaista haluaisi. Itse tienaan, itse käytän kuten tahdon, enkä selittele.
Miten olette saaneet sovittua yhteisistä menoista niin, että se on tasapuolista? 50/50 ei ole ainakaan musta tasapuolinen silloin, jos tulotaso eri.
On yhteiset rahat ja naisen omat rahat
-naiset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut aina näin. 12 vuotta on oltu naimisissa. Molemmilla on omat rahat ja ne on yksityisasia, ei kysellä mihin niitä käyttää tms. Molemmat maksaa toki talouden menoista sovitun osansa. En voisi sietää että joku kyyläisi rahankäyttöäni, eikä varmaan mieskään sellaista haluaisi. Itse tienaan, itse käytän kuten tahdon, enkä selittele.
Miten olette saaneet sovittua yhteisistä menoista niin, että se on tasapuolista? 50/50 ei ole ainakaan musta tasapuolinen silloin, jos tulotaso eri.
Kyllä se minusta on täysin reilu, jos elintaso on sellainen että molemmilla on siihen varaa. Sitten jos hyvätuloinen vaatii pienituloisia elämään yli varojensa niin on eri juttu.
Mistä tietää onko sopimus reilu tai epäreilu jos ei tiedä toisen tuloja? Silloin juuri toinen voi vedättää köyhempää.
Kai se köyhä itse tietää, onko hänellä varaa nykyiseen elintasoon vai ei? Jos on niin ei ole ongelmaa. Ei parisuhde sitä varten ole että kaikki pitäisi saada ilmaiseksi.
Onko sitten reilua, että parempituloinen joutuisi luopumaan omasta elintasostaan ja elämään köyhemmän ehdoilla vain siksi, että toisella ei olisi varaa parempaan eikä haluaisi kustantaa toiselle mitään?
Harvemmin parisihteet noin toimivat, että vahditaan ilmaiseksi saamista. Avioliittolain mukaan kummankin puolison on osallistuttava perheen elatukseen kykyjensä mukaan. Tämä laki on laadittu siihen aikaan , kun miesten palkoissa oli munalisä ja perheellisten naisten kuului olla kotona. Ehkä jonkun av-mamman isoäiti on aikoinaan joutunut irtisanoutumaan työstään heti kun meni naimisiin, viimeistään silloin kun odotti ensimmäistä lasta. Sama homma monessa perheessä on vieläkin.
Elatusvelvollisuus siis edelleen on.
Elatusvelvollisuus ei tarkoita elintasovelvollisuutta eli ei tarvitse tarjota puolisolle tämän haluamaa elintasoa. Peruselatus riittää eli katto pään päälle ja ruokaa, ei matkoja Singaporeen, vaikka siihen olisi varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut aina näin. 12 vuotta on oltu naimisissa. Molemmilla on omat rahat ja ne on yksityisasia, ei kysellä mihin niitä käyttää tms. Molemmat maksaa toki talouden menoista sovitun osansa. En voisi sietää että joku kyyläisi rahankäyttöäni, eikä varmaan mieskään sellaista haluaisi. Itse tienaan, itse käytän kuten tahdon, enkä selittele.
Miten olette saaneet sovittua yhteisistä menoista niin, että se on tasapuolista? 50/50 ei ole ainakaan musta tasapuolinen silloin, jos tulotaso eri.
Kyllä se minusta on täysin reilu, jos elintaso on sellainen että molemmilla on siihen varaa. Sitten jos hyvätuloinen vaatii pienituloisia elämään yli varojensa niin on eri juttu.
Mistä tietää onko sopimus reilu tai epäreilu jos ei tiedä toisen tuloja? Silloin juuri toinen voi vedättää köyhempää.
Kai se köyhä itse tietää, onko hänellä varaa nykyiseen elintasoon vai ei? Jos on niin ei ole ongelmaa. Ei parisuhde sitä varten ole että kaikki pitäisi saada ilmaiseksi.
Onko sitten reilua, että parempituloinen joutuisi luopumaan omasta elintasostaan ja elämään köyhemmän ehdoilla vain siksi, että toisella ei olisi varaa parempaan eikä haluaisi kustantaa toiselle mitään?
Harvemmin parisihteet noin toimivat, että vahditaan ilmaiseksi saamista. Avioliittolain mukaan kummankin puolison on osallistuttava perheen elatukseen kykyjensä mukaan. Tämä laki on laadittu siihen aikaan , kun miesten palkoissa oli munalisä ja perheellisten naisten kuului olla kotona. Ehkä jonkun av-mamman isoäiti on aikoinaan joutunut irtisanoutumaan työstään heti kun meni naimisiin, viimeistään silloin kun odotti ensimmäistä lasta. Sama homma monessa perheessä on vieläkin.
Elatusvelvollisuus siis edelleen on.
Elatusvelvollisuus ei tarkoita elintasovelvollisuutta eli ei tarvitse tarjota puolisolle tämän haluamaa elintasoa. Peruselatus riittää eli katto pään päälle ja ruokaa, ei matkoja Singaporeen, vaikka siihen olisi varaa.
Niin ja se tarkoittaa että peruspäivärahalla oleva työtön ei maksa puolta kuluista. Vaan ehkä 20%, jos edes sitä. Ymmärrätkö kuka ne loput silloin maksaa? Ero on aina myös vaihtoehto, jos suhde perustuu vain rahaan.
Samaa mieltä. Ihan älytöntä, jos meidänkin pitäisi sulloa viisihenkinen perhe kerrostalokaksioon vain siksi, että toinen puoliso sattuu olemaan pienituloinen. Ja mitenkäs ne perheet joissa vaan toinen käy töissä? Ne ei varmaan voi ostaa edes yksiötä, kun ei sillä kotihoidontuella paljon lainanpuolikkaita maksella.