Elääkö joku OIKEASTI avoimessa suhteessa??

Elää näköjään useampikin! Aloin heti miettiä pystyisinkö itse sellaiseen. Ja rehellisesti sanottuna en kyllä tiedä. Vaikka ajatuksena on ihan mielenkiintoinen, niin tuntuisi kyllä aika riskiltä alkaa kokeilemaankaan...

Entä onko täällä sellasia, jotka kokeilleet avointa suhdetta ja todenneet sen sopimattomaksi? Mennyt vaikka varsinainen suhde poikki tai sitten palattu vaan entiseen seikkailujen jälkeen? Ei vaan kuulosta kauheen ongelmattomalta tuollainen kuvio tällaiselle "perinteiseen" suhteeseen tottuneelle..

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 14:56"]

Voiko puolisoa rakastaa, jos on avoimessa suhteessa?

Jos alkaisimme mieheni kanssa avoimeen suhteeseen, ei meillä olisi mitään tunteita enää toisiamme kohtaan ja liittomme olisi pahimman luokan kulissi.

Niin se vaan on.

[/quote]

Tottakai voi. Eiväthän kaikki ole samanlaisia kuin sinä ja miehesi.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 14:54"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 14:50"]

Miten helvetissä teitä on noin paljon täällä?

[/quote]

Täällä tuo asia tuli puheeksi. muualla ei välttämättä tule joten sinun silmääsi ei kaikkialla pistä, kuinka paljon "meitä" kaikkialla on.

[/quote]

No ei selvästikään ole pistänyt silmään. Oon kuvitellut, että toi on melko harvinaista kuitenkin. Jälleen vauvapalsta osoitti luuloni vääräksi!

Mun mielestä täällä on rehellisempiä liittoja kuin moni muu!

Mä olen elänyt aikuisen naisen elämää tarpeeksi (35+), että en enää jaksa pitää tuota niin kauhistuttavana asiana. Jokainen elää tyylillään ja niinkuin parhaaksi näkee. Sanon näin, vaikka olen lapsuuteni kasvanut perheessä, jossa vanhemmat ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta, hyvässä ja uskollisessa liitossa. 

Jos kumpikin tietää ja hyväksyy, niin mikäs siinä. Mulla kävi niin, että mies oli ravannut ilotytöissä monta vuotta, jo edellisten vaimojen (2kpl) aikana. 6 vuotta yhdessä ja matto lähti jalkojen alta: oli kuin eri ihminen. Mä olin ensimmäinen vaimo, jolle paljasti todellisen minänsä ja emme eronneet siihen paikkaan.

Nyt olen antanut anteeksikin (olemme eronneet, kun hän rakastui toiseen). Mun puolesta sai mennäkin, koska kohteli mua viimeisen vuoden paskasti.

Tän kokemuksen jälkeen en enää ole niin mustavalkoinen. Ja: kukaan ei uskoisi exästäni. Fiksu toimitujohtaja, hienolla autolla ajeleva pukumies joka pärjää! Meitä on moneen junaan..

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 14:56"]

Voiko puolisoa rakastaa, jos on avoimessa suhteessa?

Jos alkaisimme mieheni kanssa avoimeen suhteeseen, ei meillä olisi mitään tunteita enää toisiamme kohtaan ja liittomme olisi pahimman luokan kulissi.

Niin se vaan on.

[/quote]

Voi rakastaa. Me rakastamme toisiamme, olemme olleet hulluina toisiimme jo kohta 20 vuotta. Se ei kuitenkaan poista sitä, että seksi on kivaa, myös muiden kuin oman rakkaimman kanssa. Siksi meillä on muiden kanssa paneminen sallittu. Aikaavievää sivusuhdetta ei toisillemme sallita, sillä emme halua, että toinen jää vähemmälle huomiolle.

Ei seksi ole sama asia kuin rakkaus, sillä ei oikeastaan ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Seksi muiden kanssa on himojen ja tarpeiden täyttämistä, oman kullan kanssa se on seksiä myös henkisellä tasolla eli rakastelua. Kumpikin meistä on paljon työmatkoilla, joten ihan käytännöllistä tämä meidän touhu on. Ei pitkällä ulkomaankomennuksella tarvitse olla puutteessa.

Vaikka konservatiivinen olenkin, niin jotenkin ymmärrän avoimen suhteen, jos molemmat matkustelevat paljon esim töiden takia tai ollaan jostain muusta syystä pitkiä aikoja erossa toisesta.. Onhan se ainakin reilumpaa niin kuin että salassa petetään, mahdollisesti valehdellaan jne. Silloin ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa jos molemmilla samat vapaudet. Mutta tällaisia "toiseen suuntaan" avoimia suhteita en kyllä mitenkään voi ymmärtää... Ei kuulosta kauhean reilulta.

Mä oon se joka kertoi toiseen suuntaan avoimesta suhteesta, ja se herätti täällä kummastusta niinkun arvasinkin.

Ollaan miehen kanssa ihan erilaisia näiltä tarpeiltamme, mä hyväksyn miehen sellaisena kun se on, ja rakastan sitä paljon. Mulla ei ole mitään tarvetta rajata ja pakottaa sitä johonkin muottiin, jos se ei sillon ole onnellinen. Jos se, että se saa tapailla monia naisia ja olla silti minun kanssani tekee hänet onnelliseksi, niin mikäs siinä. Arvostan, että mies on rehellinen mulle, eikä esitä jotain mitä ei ole ja pelaa seläntakana. Edellisen miehen kanssa tuli se koettua, ja voin vain todeta, että mikään ei ole koskaan sattunut niin paljon.

Mitä taas tulee muhun, niin mulla ei todellakaan ole mitään tarvetta toimia kuin mieheni, mä olen ollut kahden miehen kanssa elämäni aikana (seurustellut ja ollut sängyssäkin vain niiden kahden kanssa) ja se on mun mielestä ihan tarpeeksi. Mä en kaipaa mitään randomiseksiä vieraiden ihmisen kanssa, enkä halua muutenkaan tapailla ketään, en ole edes näissä oikeissa suhteissani tykännyt siitä tapailuvaiheesta. Ja mua ärsyttäisi suunnattomasti junailla päässäni monen miehen mukaan aikatauluja ja miettiä monen ihmisen tunteita ja asioita. Mä en pysty jakautumaan sillä tavalla, ja jos mun pitäisi, se tekisi mut onnettomaksi. Tästä kun joskus miehen kanssa puhuttiin, hän totesi että se on hyvä, koska hänestä tuntuisi pahalta jos olisin muiden miesten kanssa. Siksi siis tiedän, että se ei olisi hänelle ihan ok. Mutta toki tiedän myös, että jos nyt ihan oikeasti jostain syystä haluaisin tehdä samaa kuin hän, ja miehelle haluni ilmaisisin, ei hän minua kieltäisikään, koska ei oikesti voi kun itse tekee samoin.

Meillä on parisuhde historia siis se, että mulla on takana yksi tosi pitkä suhde, jossa mies valheteli ja petti pahimmalla mahdollisella tavalla. Menetin uskoni koko ihmiskuntaan ja kävin tosi pohjalla, lupasin itselleni, että enää koskaan en anna saman tapahtua ja enää koskaan en ota miestä joka ei ole 100%rehellinen. Mies taas on ollut useammassa suhteessa, joista kaikki on kaatuneet siihen, että mies ei ole yksiavioisena onnellinen, ja kukaan naisista ei ole hyvksynyt että mies haluaa tapailla myös muita. Tavatessamme hän totesi ihan suoraan, että ei ala yksiavioiseen suhteeseen enää ikinä. Ja mä arvostin rehellisyyttä. Kun sitten enemmän rakastuttiin ja oltiin pidempään oltu yhdessä, mies sanoi että jos mua alkaa häiritsemään, niin sanon vaan ja hän lopettaa, että tässä suhteessa hän ehkä voisi ollakin kohtuu onnellinen myös yksiavioisena, ja vaikkei olisikaan niin valitsisi minut.

 
CTRL + Q to Enable/Disable GoPhoto.it

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 18:09"]

Vaikka konservatiivinen olenkin, niin jotenkin ymmärrän avoimen suhteen, jos molemmat matkustelevat paljon esim töiden takia tai ollaan jostain muusta syystä pitkiä aikoja erossa toisesta.. Onhan se ainakin reilumpaa niin kuin että salassa petetään, mahdollisesti valehdellaan jne. Silloin ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa jos molemmilla samat vapaudet. Mutta tällaisia "toiseen suuntaan" avoimia suhteita en kyllä mitenkään voi ymmärtää... Ei kuulosta kauhean reilulta.

[/quote]

Meillä on vain "toiseen suuntaan" yksinkertaisesti siitä syystä, ettei mies ole vielä tavannut ketään sellaista toista naista, jonka kanssa olisi halunnut rakastella. Yksipuolisuus ei siis ole minun sanelemaani vaain tilanteen aiheuttama.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 18:38"]

Mä oon se joka kertoi toiseen suuntaan avoimesta suhteesta, ja se herätti täällä kummastusta niinkun arvasinkin.

Ollaan miehen kanssa ihan erilaisia näiltä tarpeiltamme, mä hyväksyn miehen sellaisena kun se on, ja rakastan sitä paljon. Mulla ei ole mitään tarvetta rajata ja pakottaa sitä johonkin muottiin, jos se ei sillon ole onnellinen. Jos se, että se saa tapailla monia naisia ja olla silti minun kanssani tekee hänet onnelliseksi, niin mikäs siinä. Arvostan, että mies on rehellinen mulle, eikä esitä jotain mitä ei ole ja pelaa seläntakana. Edellisen miehen kanssa tuli se koettua, ja voin vain todeta, että mikään ei ole koskaan sattunut niin paljon.

Mitä taas tulee muhun, niin mulla ei todellakaan ole mitään tarvetta toimia kuin mieheni, mä olen ollut kahden miehen kanssa elämäni aikana (seurustellut ja ollut sängyssäkin vain niiden kahden kanssa) ja se on mun mielestä ihan tarpeeksi. Mä en kaipaa mitään randomiseksiä vieraiden ihmisen kanssa, enkä halua muutenkaan tapailla ketään, en ole edes näissä oikeissa suhteissani tykännyt siitä tapailuvaiheesta. Ja mua ärsyttäisi suunnattomasti junailla päässäni monen miehen mukaan aikatauluja ja miettiä monen ihmisen tunteita ja asioita. Mä en pysty jakautumaan sillä tavalla, ja jos mun pitäisi, se tekisi mut onnettomaksi. Tästä kun joskus miehen kanssa puhuttiin, hän totesi että se on hyvä, koska hänestä tuntuisi pahalta jos olisin muiden miesten kanssa. Siksi siis tiedän, että se ei olisi hänelle ihan ok. Mutta toki tiedän myös, että jos nyt ihan oikeasti jostain syystä haluaisin tehdä samaa kuin hän, ja miehelle haluni ilmaisisin, ei hän minua kieltäisikään, koska ei oikesti voi kun itse tekee samoin.

Meillä on parisuhde historia siis se, että mulla on takana yksi tosi pitkä suhde, jossa mies valheteli ja petti pahimmalla mahdollisella tavalla. Menetin uskoni koko ihmiskuntaan ja kävin tosi pohjalla, lupasin itselleni, että enää koskaan en anna saman tapahtua ja enää koskaan en ota miestä joka ei ole 100%rehellinen. Mies taas on ollut useammassa suhteessa, joista kaikki on kaatuneet siihen, että mies ei ole yksiavioisena onnellinen, ja kukaan naisista ei ole hyvksynyt että mies haluaa tapailla myös muita. Tavatessamme hän totesi ihan suoraan, että ei ala yksiavioiseen suhteeseen enää ikinä. Ja mä arvostin rehellisyyttä. Kun sitten enemmän rakastuttiin ja oltiin pidempään oltu yhdessä, mies sanoi että jos mua alkaa häiritsemään, niin sanon vaan ja hän lopettaa, että tässä suhteessa hän ehkä voisi ollakin kohtuu onnellinen myös yksiavioisena, ja vaikkei olisikaan niin valitsisi minut.

    CTRL + Q to Enable/Disable GoPhoto.it [/quote]

"ei tarvetta rajoittaa tai pakottaa miestä". Yritän tässä ymmärtää teidän kantilta mutta jotenkin tuntuu ihan mahdottomalta. Ei kai kukaan nainen pakota miestä olla vain itsensä kanssa, vaan oletus on se että mies haluaa olla vain kanssasi koska haluaa ja rakastaa, eikä koe tarvetta olla muiden kanssa. Miten voin luottaa tai rakastaa miestä jolle minä en riitä?

Eli hyväksyn ihmiset joilla on avoimet suhteet, mutta en usko että heillä on sitä oikeaa rakkautta. Rakastavat varmaan itseään tosin yli kaiken, pitää saada kaikki, parisuhde sekä sinkkuelämä samassa.

Tämä menee ohi aiheen, mutta....

Hienolla autolla ajelevat pukumiehethän ovat niitä pahimpiä häntäheikkejä! Tai no oma kokemus on sellainen, että kaikki varatut miehet kykenevät pettämään jos ovat "viihteellä"; niin pukumiehet kuin tavis duunaritkin. Mutta tosiaan hienolla autolla ajelevat pukumiehet myös kuvittelevat itsestään liikoja, tyyliin statuksen avulla misu kuin misu kaatuu.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 15:12"]

Tän kokemuksen jälkeen en enää ole niin mustavalkoinen. Ja: kukaan ei uskoisi exästäni. Fiksu toimitujohtaja, hienolla autolla ajeleva pukumies joka pärjää! Meitä on moneen junaan..

[/quote]

Miehen täytyy olla tosi rikas. 

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 18:38"]

Mä oon se joka kertoi toiseen suuntaan avoimesta suhteesta, ja se herätti täällä kummastusta niinkun arvasinkin.

Ollaan miehen kanssa ihan erilaisia näiltä tarpeiltamme, mä hyväksyn miehen sellaisena kun se on, ja rakastan sitä paljon. Mulla ei ole mitään tarvetta rajata ja pakottaa sitä johonkin muottiin, jos se ei sillon ole onnellinen. Jos se, että se saa tapailla monia naisia ja olla silti minun kanssani tekee hänet onnelliseksi, niin mikäs siinä. Arvostan, että mies on rehellinen mulle, eikä esitä jotain mitä ei ole ja pelaa seläntakana. Edellisen miehen kanssa tuli se koettua, ja voin vain todeta, että mikään ei ole koskaan sattunut niin paljon.

Mitä taas tulee muhun, niin mulla ei todellakaan ole mitään tarvetta toimia kuin mieheni, mä olen ollut kahden miehen kanssa elämäni aikana (seurustellut ja ollut sängyssäkin vain niiden kahden kanssa) ja se on mun mielestä ihan tarpeeksi. Mä en kaipaa mitään randomiseksiä vieraiden ihmisen kanssa, enkä halua muutenkaan tapailla ketään, en ole edes näissä oikeissa suhteissani tykännyt siitä tapailuvaiheesta. Ja mua ärsyttäisi suunnattomasti junailla päässäni monen miehen mukaan aikatauluja ja miettiä monen ihmisen tunteita ja asioita. Mä en pysty jakautumaan sillä tavalla, ja jos mun pitäisi, se tekisi mut onnettomaksi. Tästä kun joskus miehen kanssa puhuttiin, hän totesi että se on hyvä, koska hänestä tuntuisi pahalta jos olisin muiden miesten kanssa. Siksi siis tiedän, että se ei olisi hänelle ihan ok. Mutta toki tiedän myös, että jos nyt ihan oikeasti jostain syystä haluaisin tehdä samaa kuin hän, ja miehelle haluni ilmaisisin, ei hän minua kieltäisikään, koska ei oikesti voi kun itse tekee samoin.

Meillä on parisuhde historia siis se, että mulla on takana yksi tosi pitkä suhde, jossa mies valheteli ja petti pahimmalla mahdollisella tavalla. Menetin uskoni koko ihmiskuntaan ja kävin tosi pohjalla, lupasin itselleni, että enää koskaan en anna saman tapahtua ja enää koskaan en ota miestä joka ei ole 100%rehellinen. Mies taas on ollut useammassa suhteessa, joista kaikki on kaatuneet siihen, että mies ei ole yksiavioisena onnellinen, ja kukaan naisista ei ole hyvksynyt että mies haluaa tapailla myös muita. Tavatessamme hän totesi ihan suoraan, että ei ala yksiavioiseen suhteeseen enää ikinä. Ja mä arvostin rehellisyyttä. Kun sitten enemmän rakastuttiin ja oltiin pidempään oltu yhdessä, mies sanoi että jos mua alkaa häiritsemään, niin sanon vaan ja hän lopettaa, että tässä suhteessa hän ehkä voisi ollakin kohtuu onnellinen myös yksiavioisena, ja vaikkei olisikaan niin valitsisi minut.

    CTRL + Q to Enable/Disable GoPhoto.it [/quote]

No me ajatellaan eri tavalla :) Miksi pitäisi olla oletus, että voi olla vain yhden ihmisen kanssa? Mulle se on ihan sama asia harrastaako mies seksiä vai tennistä, kunhan se ei viä liikaa aikaa meidän suhteelta. Minä luotan mieheeni 100% koska ei ole ikinä valehdellut edes pienistä asioista, on maailman rehellisin mies. Voin luottaa siihen, että vaikka sillä olisi 100 muuta naista, niin mä oon sille aina ykkönen. Meidän kahden välinen suhde ei ole millään lailla riippuvainen hänen ja jonkun muun välisestä suhteesta.

 
CTRL + Q to Enable/Disable GoPhoto.it

Mutta eikö susta tunnu yksinäiselle kun mies viettää aikaa jonkun toisen naisen kanssa? 

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 19:02"]

No me ajatellaan eri tavalla :) Miksi pitäisi olla oletus, että voi olla vain yhden ihmisen kanssa? Mulle se on ihan sama asia harrastaako mies seksiä vai tennistä, kunhan se ei viä liikaa aikaa meidän suhteelta. Minä luotan mieheeni 100% koska ei ole ikinä valehdellut edes pienistä asioista, on maailman rehellisin mies. Voin luottaa siihen, että vaikka sillä olisi 100 muuta naista, niin mä oon sille aina ykkönen. Meidän kahden välinen suhde ei ole millään lailla riippuvainen hänen ja jonkun muun välisestä suhteesta.

    CTRL + Q to Enable/Disable GoPhoto.it [/quote]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 18:59"]

Miehen täytyy olla tosi rikas. 

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 18:38"]

Mä oon se joka kertoi toiseen suuntaan avoimesta suhteesta, ja se herätti täällä kummastusta niinkun arvasinkin.

Ollaan miehen kanssa ihan erilaisia näiltä tarpeiltamme, mä hyväksyn miehen sellaisena kun se on, ja rakastan sitä paljon. Mulla ei ole mitään tarvetta rajata ja pakottaa sitä johonkin muottiin, jos se ei sillon ole onnellinen. Jos se, että se saa tapailla monia naisia ja olla silti minun kanssani tekee hänet onnelliseksi, niin mikäs siinä. Arvostan, että mies on rehellinen mulle, eikä esitä jotain mitä ei ole ja pelaa seläntakana. Edellisen miehen kanssa tuli se koettua, ja voin vain todeta, että mikään ei ole koskaan sattunut niin paljon.

Mitä taas tulee muhun, niin mulla ei todellakaan ole mitään tarvetta toimia kuin mieheni, mä olen ollut kahden miehen kanssa elämäni aikana (seurustellut ja ollut sängyssäkin vain niiden kahden kanssa) ja se on mun mielestä ihan tarpeeksi. Mä en kaipaa mitään randomiseksiä vieraiden ihmisen kanssa, enkä halua muutenkaan tapailla ketään, en ole edes näissä oikeissa suhteissani tykännyt siitä tapailuvaiheesta. Ja mua ärsyttäisi suunnattomasti junailla päässäni monen miehen mukaan aikatauluja ja miettiä monen ihmisen tunteita ja asioita. Mä en pysty jakautumaan sillä tavalla, ja jos mun pitäisi, se tekisi mut onnettomaksi. Tästä kun joskus miehen kanssa puhuttiin, hän totesi että se on hyvä, koska hänestä tuntuisi pahalta jos olisin muiden miesten kanssa. Siksi siis tiedän, että se ei olisi hänelle ihan ok. Mutta toki tiedän myös, että jos nyt ihan oikeasti jostain syystä haluaisin tehdä samaa kuin hän, ja miehelle haluni ilmaisisin, ei hän minua kieltäisikään, koska ei oikesti voi kun itse tekee samoin.

Meillä on parisuhde historia siis se, että mulla on takana yksi tosi pitkä suhde, jossa mies valheteli ja petti pahimmalla mahdollisella tavalla. Menetin uskoni koko ihmiskuntaan ja kävin tosi pohjalla, lupasin itselleni, että enää koskaan en anna saman tapahtua ja enää koskaan en ota miestä joka ei ole 100%rehellinen. Mies taas on ollut useammassa suhteessa, joista kaikki on kaatuneet siihen, että mies ei ole yksiavioisena onnellinen, ja kukaan naisista ei ole hyvksynyt että mies haluaa tapailla myös muita. Tavatessamme hän totesi ihan suoraan, että ei ala yksiavioiseen suhteeseen enää ikinä. Ja mä arvostin rehellisyyttä. Kun sitten enemmän rakastuttiin ja oltiin pidempään oltu yhdessä, mies sanoi että jos mua alkaa häiritsemään, niin sanon vaan ja hän lopettaa, että tässä suhteessa hän ehkä voisi ollakin kohtuu onnellinen myös yksiavioisena, ja vaikkei olisikaan niin valitsisi minut.

    CTRL + Q to Enable/Disable GoPhoto.it [/quote]

[/quote]

Hmm koska sinulla oli huono kokemus valehtelevasta pettäjästä päädyit valitsemaan rehellisen "pettäjän"? Harmi sinänsä, usko taikka älä maailmassa on oikeasti miehiä jotka eivät petä ollenkaan. Ja mistä muuten tiedät että tämä nykyinen on 100% rehellinen?

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 19:06"]

Mutta eikö susta tunnu yksinäiselle kun mies viettää aikaa jonkun toisen naisen kanssa? 

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 19:02"]

No me ajatellaan eri tavalla :) Miksi pitäisi olla oletus, että voi olla vain yhden ihmisen kanssa? Mulle se on ihan sama asia harrastaako mies seksiä vai tennistä, kunhan se ei viä liikaa aikaa meidän suhteelta. Minä luotan mieheeni 100% koska ei ole ikinä valehdellut edes pienistä asioista, on maailman rehellisin mies. Voin luottaa siihen, että vaikka sillä olisi 100 muuta naista, niin mä oon sille aina ykkönen. Meidän kahden välinen suhde ei ole millään lailla riippuvainen hänen ja jonkun muun välisestä suhteesta.

    CTRL + Q to Enable/Disable GoPhoto.it [/quote]

[/quote]

Ei, mulla on omat harrastukseni, ja kuten sanoin, miehen aika muiden kanssa ei saa olla meidän välisestä suhteesta pois. Yöt on aina kotona, viikonloput pääasiassa vietetään kotona, illat ollaan yhdessä. Se mitä mies tekee sen tunnin päivässä kun mä olen salilla jne. ei haittaa mua yhtään:)

Eikä muuten ole rikas mies, tienaa n. 2500€/kk eikä ole muuta omaisuutta kun yhdessä mun kanssa

Tottakai voi ihastua työkaveriinsa ja tämän kanssa alkaa suhde. Kyllähän niin pariutuu sinkutkin!

Mitä taas tulee avoimeen suhteeseen ja se on nähty ja koettu. Päätettiin lopettaa se ja taas ollaan "tavallisia".

Naisena on helppo löytää panoseuraa kun vaan ilmoittaa että saa luvan kanssa tulla kuksimaan. Mies taas joutuu keksimään tarinoita tai välttelee aihetta odottaako joku kotona.

On paljon erilaisia suhteita, osassa seksiä haetaan syynä tai toisena muualta. Tunnen erään johtajan olla on kiiltokuva elämä, kaksi lasta, rikas mies, hyvä työ ja etsii naista yöllä sänkyyn.

Miten voikin muiden elämä olla miin kiinnostavaa? Kai on oma elämä kunnossa niin on varaa näykkiä muita.

On pareja jotka etsii selvinpäin toista paria tai kolmanneksi parille ja on tälläisiä jotka hakee sitten yksin lisäsäpinää. Se on seksiä.

Nyt kun me ollaan taas tavallinen pari niin meillä on ne tavalliset säännöt. Ei lähdetä iskeen, ei mennä kenenkään iholle ja ehdottelut on kiellettyjä.

Säännöt oli kun sai mennä ja niitä piti noudattaa.

Minulla on valitettavasti tuttavapiirissä yksi henkilö, joka innostuu aina kaikista uusimmista seksuaalisuuden muodoista. Kaikki on käyty läpi: lesbous, bi-seksuaalisuus, eri sukupuoliroolit, panseksuaalisuus, avoimet suhteet ja parinvaihdot... 

Mielenterveyssyistä on päivät kotona ja päivystää eri palstoilla, kuten Suomi24, KaksPlus, AV ja niin edelleen... Kirjoittelee juuri tällaisiin ketjuihin enkä yhtään ihmettelisi, jos tähänkin on kirjoittanut useamman viestin. Terkut vain sinulle, jos olet taas linjoilla :)

Tämä osittain vastauksena tuohon ihmettelyyn, että miksi AV:lla on näin paljon avoimessa suhteessa eläviä.

Tulee aivan mieleen eräs keskustelu, jossa kyseltiin seksipartnerien määrää ja vastauksia oli sivukaupalla. Sen perusteella voisi olettaa, että suomalaisten perheenäitien keskimääräinen seksipartnerien määrä on lähemmäs 100 miestä ja siihen päälle muutama nainen ja kolmas pyörä :)

Täällä pyörii niin paljon mieleltään sekaisin olevaa porukkaa, että älkää nyt ihmeessä kuvitelko näiden keskustelujen kertovan mitään todellisesta maailmasta. Onhan täällä välillä ihan hyviä keskusteluja, mutta anonyymina ilman rekisteröintiä täällä voi kuka tahansa kirjoittaa mitä vain ja samoihin ketjuihin monena ihmisenä.

Minä olin avoimessa suhteessa lyhyen aikaa, muttei se toiminut pitemmän päälle.

Poikakaverini oli ollut pitkässä parisuhteessa ja eronnut vähän ennen kuin aloimme tapailemaan, hän ei halunnut sitoutua tiiviisti, joten sovimme avoimesta suhteesta.

Käytännössä homma oli yksipuoleista, poikakavereni nusasi kaikkia vastaantulevia mutta minulla ei muita ollut kun miehet pelkäsivät saavansa poikakaveriltani turpaan jos minuun koskevat. Suhteemme kuivui kokoon kun huomasin, että minulla oli liikaa tunteet pelissä. Löysin itseni itkemästä yökerhon vessasta kun näin poikakaverini suutelevan toista naista tanssilattialla ja toisekseen sain poikakaveriltani klamydian.

Ei ollut minun juttu tuollainen avoin suhde, olen yhden miehen nainen enkä ole niin sosiaalinen että miestä jakaisin toisen kanssa.

Avoin liitto ei ylipäätään tarkoita sitä, että paneskellaan ympäriinsä, vaan vain sitä, että molemmilla on sovituissa rajoissa lupa ja mahdollisuus olla myös jonkun muun kuin oman puoison kanssa. Meillä on näin. Itse en ole käyttänyt tätä mahdollisuutta enkä usko, että miehenikään on. Olemme kuitenkin keskustelleet uskottomuudesta ja todenneet yhdessä, ettei se olisi kummallekaan syy erota.

Meillä on vain vähän seksiä, koska emme sovi sillä alueella kovin hyvin yhteen. Jos toinen tai molemmat löytävät ulkopuolisen, joka pystyy antamaan sitä, mitä oma puoliso ei pysty, olemme vapaita etenemään. Oman puolison on kuitenkin pysyttävä etusijalla, eikä kolmansille osapuolillekaan saa aiheuttaa ongelmia.

Emme silti kumpikaan usko, että olisimme korvattavissa jollakin toisella. On äärimmäisen epätodenäköistä, että mieheni löytäisi naisen, joka ymmärtäisi minua paremmin hänen kaikki kulmansa ja käänteensä, ja myötäilisi niitä yhtä joustavasti. Enkä minäkään helposti löydä toista yhtä kiinnostavaa persoonaa. Seksi kun on vain yksi ulottuvuus meissä.

Ja kyllä minä voin vallan hyvin rakastaa miestä, jolle minä en riitä. Älytön ajatuskin, että pystyisin täyttämän mieheni kaikki tarpeet täältä ikuisuuteen tai että hän pystyisi täyttämään kaikki minun tarpeeni.

Seksuaalisuus on vain yksi ihmisen rakennuspalikka, vaikka tärkeä. Ja avoin liitto siinä muodossa kuin nyt keskustellaan, koskee vain yhtä palikkaa. Ei sen siirtäminen vielä romahduta muuten vankkaa suhdetta.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 19:39"]

Minulla on valitettavasti tuttavapiirissä yksi henkilö, joka innostuu aina kaikista uusimmista seksuaalisuuden muodoista. Kaikki on käyty läpi: lesbous, bi-seksuaalisuus, eri sukupuoliroolit, panseksuaalisuus, avoimet suhteet ja parinvaihdot... 

Mielenterveyssyistä on päivät kotona ja päivystää eri palstoilla, kuten Suomi24, KaksPlus, AV ja niin edelleen... Kirjoittelee juuri tällaisiin ketjuihin enkä yhtään ihmettelisi, jos tähänkin on kirjoittanut useamman viestin. Terkut vain sinulle, jos olet taas linjoilla :)

Tämä osittain vastauksena tuohon ihmettelyyn, että miksi AV:lla on näin paljon avoimessa suhteessa eläviä.

Tulee aivan mieleen eräs keskustelu, jossa kyseltiin seksipartnerien määrää ja vastauksia oli sivukaupalla. Sen perusteella voisi olettaa, että suomalaisten perheenäitien keskimääräinen seksipartnerien määrä on lähemmäs 100 miestä ja siihen päälle muutama nainen ja kolmas pyörä :)

Täällä pyörii niin paljon mieleltään sekaisin olevaa porukkaa, että älkää nyt ihmeessä kuvitelko näiden keskustelujen kertovan mitään todellisesta maailmasta. Onhan täällä välillä ihan hyviä keskusteluja, mutta anonyymina ilman rekisteröintiä täällä voi kuka tahansa kirjoittaa mitä vain ja samoihin ketjuihin monena ihmisenä.

[/quote]

Oi, miten ihanan omahyväinen tapa mitätöidä toisten kokemukset!

Olet varmasti livessäkin suloinen ihminen.